Pariviikkoinen taimi

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Rocoto Riesen (eli Grande) on nyt kasvanut pari viikkoa. Silloin sentin mittaiset sirkkalehdet ovat venähtäneet kuusisenttisiksi ja saman mittaisia ovat oikeat lehdetkin. Taimiruukkuni ovat 7 cm leveitä. Taustalla näkyy kierteisenä noussut taimi. Sen kehitys on ollut paljon hitaampaa, mutta ero voi hyvinkin tasaantua lähikuukausina. Pikkutaimillani on yhteinen valo, 23W energiansäästölamppu noin 10 cm kasvien latvoista. Isommaksi kasvaneet taimet siirrän muualle ennen kuin niiden latvat palavat lampussa.

Näitä pubescenseja nopeammin on kasvanut vähän myöhemmin idätetty baccatum, mutta muista aikaisista idätyksistäni kerron vähän myöhemmin.

Ikkunalaudalla kasvaa ja punertuu talvellakin

maanantai 28. joulukuuta 2009

Minulla on vain pari loisteputkea ikkunan päällä luonnonvaloa täydentämässä. Keskitalvellakin noissa oloissa näyttää viihtyvän Fataliin yllätyssiemenistä kasvanut annuum, jota olen nimittänyt Spanish Rediksi, kun se muistuttaa sitä aika paljon. Määritelmä voi kyllä olla vääräkin. Joka tapauksessa tämä keskikokoinen annuum kukkii ja kasvattaa kaiken kokoisia puikuloita tässäkin valossa. Sato on aika mietoa, kastikkeeseen noita pitää laittaa useampia.
Toinen ikkunalaudan komistus on Rocoto M2, sekin Fataliin ylläreitä, jota en myöskään ole pystynyt tarkemmin määrittelemään. Sen satokausi vain jatkuu koko ajan ja pikku pötkylät ovat sen verran vahvoja, että yksikin riittää kastikkeen maustamiseen. Tänään tein noista yhdistelmän:
Pari desiä kinkun paistolientä (ollut parvekkeella pakkasessa; lihaliemikin tietysti kelpaa), pieni ruokakerma, vähän vehnäjauhoja ja chiliä sekä rocoto että annuum viipaleina. Hyvää tuli, ei äkkitulista, mutta selvästi chilistä. Liha oli possua, mutta olisi tuo kanallekin kelvannut, ei siitä kinkun maku niin paljon läpi tullut.

Marraskuun puolivälissä noissa oli kummassakin täysi punainen sato päällä. Sen korjasin silloin pois ja nämä ovat uutta talvisatoa.

Joulua chiliväelle!

torstai 24. joulukuuta 2009

Lajike on baccatum Joulun kellot, Christmas Bell.
Sitä meillä on joulupöydässä etikkasäilökkeenä. Kuva on heinäkuulta.

Joulun alkuruoka: Friteeratut chilit

Jääkaapissa oli runsaasti etikkasäilöttyä chiliä ja käyttötapoja piti kokeilla. Ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin friteerausta ja heti onnistui. Kiitos kuuluu netin ohjeille. Pääasiassa käytin Miksan Chilifoorumilla julkaisemaa ohjetta vähän muokaten.

Friteeraustaikinan resepti

2 dl olutta (= itse tehtyä joulukaljaa)
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta jauhoihin sekoitettuna
1 kananmuna
½ tl suolaa

Aineksista sekoitetaan sakea taikina.
Chilit pyöritellään vehnäjauhoissa, upotetaan taikinaan ja siirretään sieltä kuumaan öljyyn. Haarukka on hyvä työkalu. 2 dl rypsiöljyä pienessä kattilassa pikalevyllä nelosella, myöhemmin kolmosella toimi ripeästi. Mittari näytti 200-230°. Taisi olla turhankin kuuma. Öljyä ei kulunut juuri mitään. Session jälkeen sain talteen puhtaaksi siivilöitynä 1,5 desiä.

Friteeratut chilit saavuttivat heti suosion meidän perheessä. Niitä katosi enemmän kuin ehdin laittaa. Suosikki oli Turbo Pube neljänneksen siivuissa. Aji Cristal oli myös hyvää ja Aji Verde mietoa. Osaan tungin juustoraastetta sisään. Erityismaininnan sai tuntematon annuum, joka oli tosi ärhäkkä suun polttaja. Niitä sekoiteltiin muiden joukkoon niin, että etukäteen ei voinut tietää, mitä suuhunsa pisti taikinan sisällä.

Pikkuinen Biquinho

torstai 17. joulukuuta 2009

Tuoreita chilejä löytyy vielä useampaakin merkkiä. Tämä pieni pensas kypsytteli vaakasuorat oksansa vasta parvekkeelta sisään siirrettynä. Oli siinä toki kypsiä jo kesälläkin, mutta ei noin paljon kerralla.Biquinho (C. chinense) on brasilialaisen lajikkeen nimi. Samanlaista liikkuu myös Chupetinho-nimellä. Jotkut pitävät niitä eri lajikkeena, toiset niputtavat samaksi. Brasilialaisten chiliharrastajien mielestä Cupetinhon viimeinen kirjain on a ja se on sama chili kuin Biquinho, vain eri murrealueelta. Ovat ne silti voineet kehittyä eri suuntiin länsimaisilla retkillään. Muutoksia voi tapahtua jo muutamassa sukupolvessa.
Sieviä ovat. Mittaa on vain pari senttiä, vähän päälle. Kehuttua makua en vielä oikein ole sisäistänyt. Keitossa nuo toimivat hyvin, mutta voileivän päällä minusta niistä puuttui maku. Poltetta saa jonkin verran, jos silppua laittaa enemmän, mutta erityisiä makuelämyksiä en kokenut. Siirsin kasvin kuitenkin varastosta olohuoneen ikkunalle koristukseksi ja kokeillakseni, jaksaako se tuottaa lisää pikku punaisia talvellakin. Kukkia on runsaasti.

Sirkkalehdet aukeavat

maanantai 14. joulukuuta 2009

Parissa päivässä taimet ovat saaneet väriä. Ne ovat nyt 23W energiansäästölampun alla.
Kuvan mittakaava saattaa hämätä. Läppärini näytöllä taimi on viisi kertaa luonnollista suurempi. Rocoto Granden taimi on yllättävän pieni ja hidas kehityksessään. Sirkkalehdet ovat vain reilun sentin leveät. Monilla muilla, varsinkin annuumeilla on paljon suuremmat sirkkalehdet ja ne aukeavat nopeammin. Alkuperäiseltä Pepper-Kingin antamalta nimeltään tämä on Rocoto Riesen. Grande on vain englantilainen käännös. Ehkä pitäisi siirtyä käyttämään alkuperäistä asua, kun kerran paikallisten intiaanien käyttämiä nimiäkin pidän parempina kuin amerikkalaisten siemenliikkeiden antamia.

Mullasta ensimmäisenä nousee - Grande!

lauantai 12. joulukuuta 2009

Klassinen niskalenkki, ensimmäinen merkki mullasta nousevasta chilintaimesta. Tässä vaiheessa ne tarvitsevat paljon valoa. Joulukuun luonnonvalo riittää vain pitkään hentoon taimeen, joka kaatuilee heikkouttaan. Pienille riittää lisävaloksi energiansäästölamppu lähietäisyydeltä.
Toinen Rocoto Grande päättikin nousta tyylillä - kahdella kierteellä.

2010 idätykset alkoivat

torstai 10. joulukuuta 2009

Sentin styroksilautan päällä märällä talouspaperilla kelluvat ensimmäiset idätykset. Eturivin Rocoto Granden (Pepper-King viime vuodelta) siemenet itivät kaikki, nopeimmat seitsemässä päivässä. Niistä kaksi on jo mullassa. Takarivissä Fataliin tämän vuotisia rocotoja eilen laitettuna. Viikon päästä saattaa sieltäkin pilkistää valkoista.

Vuosi sitten idätin pubescensit kuukautta myöhemmin ja ehdin saada vain pienen sadon syyskuussa ulkona. Pääosa kypsyi loka- marraskuussa sisälle siirrettynä. Jospa nyt homma aikaistuisi hieman. Tosin nyt on eri lajikkeet ja niillä on kaikilla eri tavat. Ongelma noista muodostuu huhti- toukokuussa kun taimet ovat niin isoja, että eivät ikkunalle mahdu, mutta ei niitä voi uloskaan viedä.

Sadonkorjuuta parvekkeelta pikku pakkasessa

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Viimeinen sadonkorjuu lasitetulta parvekkeelta tänä vuonna tuotti vielä tällaisen tuloksen.Turbo Pubet ovat kuusisenttisiä, siis ihan reilun kokoisia. Aji Amarillon lehdet roikkuivat jo velttoina ja chilitkin ovat jääneet paljon kesäisestä koostaan. Molemmista toki sain satoa jo kesällä ihan mukavasti.

Turbo Puben kylmänkestävyydestä kerroin melkein kuukausi sitten. Siitä lähtien on kylmää riittänyt, pikku pakkastakin. Jossakin nettikeskustelussa näin tiedon, että vuoriston pubescensit voisivat kestää viisikin pakkasastetta. Parvekkeella kävi miinus kolmessa, mutta jatkuva kylmä päivisinkin alkoi jo kellastuttaa joitakin lehtiä ja alkanut kukinta loppui. Kuitenkin yksi pube kypsyi siellä ja toinenkin alkoi kypsyä. Myös Amarillot olivat kuukausi sitten täysin vihreitä. Kun aurinkoa ei enää näyttänyt olevan luvassa, korjasin loput hedelmät sisään, leikkasin rungot tapille ja siirsin kellariin talvehtimaan. Amarillon juuret piti kaivaa isosta ruukusta pienempään, Turbo sai pitää juurensa.

Chilinsiemeniä!

maanantai 7. joulukuuta 2009

On taas se aika vuodesta, että siemenliikkeiden luettelot alkavat kiinnostaa. Ensi kesän kasvatuksia on aika suunnitella. Pitkän kasvukauden chilit, kuten pubescensit olisi hyvä kylvää jo joulukuussa, jos vain sisällä lämpimässä ja valoisassa riittää tilaa esikasvatukseen. Huhtikuussa ne nimittäin ovat jo aika isoja. On myös mukavaa kylvää joku nopea lajike aikaisin, jotta jo keväällä saa tuoretta chiliä. Aikataulua kuvaa hyvin sanontani: "Jouluksi taimelle, Vapuksi pöytään". Kesäkauden chilit kylvän vasta parin kuukauden päästä.

Olen siis selannut siemensivuja, vaikka oikeastaan en tarvitsisi yhtäkään uutta lajiketta. Aika moni talvehtii ja vaatii keväällä paljon tilaa ja minulla on runsaasti kokeilemattomia siemeniä edellisistä tilauksista. Aina niitä tulee hankituksi liikaa ja on suoritettava ankaraa karsintaa, kun kasvatustila on rajallinen. Kun kuitenkin tiedän asian olevan ajankohtainen ja kiinnostavan monia muitakin, tein pienen listan chilinsiementen ostopaikoistani.

Kotimaiset Chilimaailma ja Fatalii ovat toivottavasti jo tiedossasi. Chilimaailmasta saa pieniäkin eriä, Fataliilla on valtava valikoima ja hyviä paketteja. Kotimaista pitää suosia, jos se on mahdollista. Laatu on hyvää ja palvelu parasta luokkaa.

Ulkomaisista ilmeisesti suurin on amerikkalainen Reimer Seeds, mistä löytyy esimerkiksi toista sataa erilaista "habaneroa", ja runsaasti chilejä eksoottisista maista. Parin tilauksen jälkeen olen vannonut, että en enää koskaan tilaa sieltä. Suosikkilajikkeet voivat olla ihan OK, mutta harvinaisempia löytöjä etsivä voi pettyä pahasti. Intialaisista maalaislajikkeista iti vaivoin puolet, osa tosin vääriä lajikkeita ja kaikki frutescensiksi merkityt olivat annuumeja. Reimersiltä tilatuista perulaisista en saanut ainuttakaan taimea aikaiseksi. Siemenet eivät itäneet millään metodilla. Siemeniä oli kyllä runsaasti pusseissa, mutta kun yksikään ei idä, ei se auta. Määrä ei korvaa laatua. Hyviä siemeniä riittää viisi tai kolmekin. Miksi vannoin, enkä valittanut? Siemenet ovat lopulta aika halpoja ja Reimerillä on sellaiset ohjeet idätykseen ja omia lisätarvikkeita myytävänä, että en katsonut tarpeelliseksi ryhtyä rettelöimään.

Varsinkin harrastusta aloittavalle erinomainen englantilainen siemensivusto on South Devon Chillifarm. Lajikkeita ei ole kovin paljon, mutta ne ovat hyvin esillä ja palvelu pelaa. Kaikki itivät ja olivat oikein. Toinen, monipuolisempi englantilainen on Nicky's Nursery Sieltä löytyy itäviä intialaisiakin sekä hyvin halpoja tarjouksia. The Chilli Pepper Companysta on myös hyviä kokemuksia. Valikoima on hieman erilainen kuin Nickyllä, joten nämä täydentävät toisiaan. Englannista saa myös pieniä eriä kohtuullisilla postimaksuilla. Siellä on näköjään menossa tarjousviikot. Puolella punnalla (0,55€) saa joitakin siemenpusseja.

Australiasta tilasin viime vuonna ja tutustuin John the Chillimaniin, John Leoneen, joka neuvoi ostoksissa auliisti. Kesällä, kun kerroin saaneeni vääriä siemeniä, mutta lajikkeesta, josta pidin, hän tunnisti lajikkeen kuvan perusteella ja vaati saada lähettää minulle alun perin tilaamaani, vaikka sitä olisi luultavasti ollut pussin muissa siemenissä. Kirje tuli parin viikon päästä. Erittäin hyvää palvelua ja itäviä siemeniä.

Amerikkalaisista parempi vaihtoehto on Vladan Smiciklasin Rainbowchiliseeds, jossa tosin on aika hankalasti selattava luettelo. Joissakin eksoottisissa lajikkeissa oli itämisongelmia täälläkin ja pari väärää lajiketta pussissa, mutta tilaajalahjat osoittautuivat niin kiinnostaviksi, että ei se haitannut.

Saksasta tilasin vuosi sitten perulaisia rocotoja Pepper-Kingin chilikaupasta. Heillähän on kastikkeita ja ajoittain tuoreita chilejäkin tarjolla. Pubescensin siemeniä siellä on kunnioitettavat 25 lajiketta. Neljästä kylvämästäni lajikkeesta kaksi tuotti hyvin satoa, toiset kaksi olivat ilmeisesti vääriä lajikkeita tai risteytyneitä. Kaikki siement itivät. Reilusti kauppa ilmoittaa jokaisen lajikkeen kohdalla, että se ei vastaa siementen lajikepuhtaudesta. Ehkä heillä pörrää mehiläisiä chilitarhassa.

Jos näistä ei vielä löydy sopivaa siementä, voit kokeilla Googlea. Hakukenttään lajikkeen nimi ja capsicum tai chili seeds. Sieltä niitä vaihtoehtoja löytyy lisää.

Lisäys 3.12.2012
Kun tätä sivua luetaan jatkuvasti vuosia sen kirjoittamisen jälkeenkin, päätin lisätä vielä yhden tilausosoitteen. Saksalainen Peter Merle viljelee chilejä ja pitää siemenkauppaa Kanarian saarilla ja valikoima on todella laaja, toimitukset täsmällisiä ja lajikkeet yleensä oikeita. Vain kerran olen saanut huonosti itäviä siemeniä. Semillas on yrityksen nimi.

Aurinkoa ja vääriä chilejä

perjantai 4. joulukuuta 2009

Eilen aurinko paistoi matalalta kellarikerroksen varastohuoneen ikkunasta sisään, missä osa chileistä oleskelee loisteputkien alla. Samassa saavissa Rocoto Peru Cuscon kanssa kesän ulkona omenapuun alla majaillut toinen rocoto ehti aloittaa raakileiden teon ulkona, kasvatti niitä vielä sisällä ja nyt ne kypsyvät. Luulen saaneeni väärän chilin. Pepper-Kingin siemenissä kyllä mainitaankin, että he eivät takaa siementensä lajipuhtautta.
Tämän piti olla Rocoto Manzano Orange. Oranssia väri toki lähestyy ja muoto on kaunis, suorastaan sulokas. Se on sama myös muissa vielä vihreissä hedelmissä, joten pisaran tai hehkulampun muoto on tyypillistä tälle. Manzano pitäisi merkitä omenan muotoista ja sellaisia ne ovatkin netin kuvastossa. On myös olemassa Rocoto Peron, päärynärocoto. Minusta tuo muistuttaa hyvin paljon päärynää muodoltaan. Oranssia päärynää vain ei ole missään. Olenko saanut aivan ainutlaatuisen lajikkeen?

Joka tapauksessa tuo chili oli hyvin hidas kehityksessään, toivoton tapaus Suomen kesään. Tammikuussa taimelle tullut vasta kukki syyskuussa, kun muut vieressä jo kypsyttelivät ensimmäisiä hedelmiään. Tätä "Manzanoa" kasvoi parvekkeella toinen kasvi, kasvoi ja kasvoi, mutta ei edes kukkinut koko kesänä. Nehän saattavat olla risteytymiä, jolloin nuo voivat olla erilaiset ominaisuuksiltaan. Siemeniä on pussissa vielä jäljellä, mutta en taida lähteä kokeilemaan, mitä niistä seuraavaksi tulisi. Näin hitaat lajikkeet eivät ole minun heiniäni, ellei tuo nyt sitten ole erikoisen maukas ja mehukas. Tyylipisteitä se kyllä saa.

Vielä surkeammin kävi "Peru parvekkeelle"-teemakesäni symboliksi ajatellulle Rocoto Perulle. Sen toinen taimi kuoli ja toinen alkoi kukkia vasta lokakuussa sisään tuotuna. Nyt siinä on pari raakiletta, eivätkä ne ole yhtään sen näköisiä kuin siemenliikkeen kuvissa. Eivät ne muistuta myöskään mitään tilaamaani rocotoa, joten minä en ole sekoittanut taimia. Vaihdokas tai risteytynyt taas. Rocototilauksestani osui sentään 50% kohdalle. Ensi kesäksi tilasin kotimaiselta Fataliilta siemenet. Vanhasta epävarmasta varastosta laitoin kuitenkin jo itämään Rocoto Granden, sen suurimman pubescensin. Enpä usko tuosta satoa saavani, mutta jos, siitä voisi tulla mahtavia Rocoto Rellenoja.

Cristal versoo jo uutta

torstai 3. joulukuuta 2009

Kolme viikkoa sitten otin Aji Cristalin sisään parvekkeelta ja leikkelin sen juurista suurimman osan pois. Nyt se jo versoo uutta kasvua uudessa mullassa viileässä varastohuoneessa.
Vastoin ennakko-odotuksiani matalaksi leikatut Aji Verde ja Bhut Jolokia eivät vielä kasvata lehtiä, vaikka aivan pieniä vihreitä ulokkeita niissäkin on. Näiden juuriin en koskenut, vaan ne jatkavat entisissä ruukuissaan. Eihän niillä mikään kiire vielä ole, oikeastaan sitä parempi mitä hitaammin kasvu nyt tapahtuu, sillä pimeää kautta on vielä kolme kuukautta edessä, eikä minun lisävaloillani juuri tukevaa kasvua saa aikaiseksi. Pois se on kuitenkin leikattava ennen kevään valoisuutta. Ilmeisesti juurien leikkely virkisti Cristalin kasvua.

Olen ennenkin huomannut, että ruukun vaihdossa tuollainen paksu juurimatto on rikottava, veisteltävä nurkat auki, jotta kasvu lähtee nopeasti käyntiin uudessa mullassa. Sitä paitsi jo pelkästään uusi multa voi saada tuon eron aikaiseksi. Nuo hitaammat ovat edelleen viime kesänä loppuun käytetyssä mullassa.

Tämä rocoto pilailee minun kanssani

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Tänään tein kermakastikkeen possunfileelle Fataliin yllätyssiemenistä kasvaneesta Rocoto M1:stä. Olipa hyvää, eräs parhaista chilikastikkeistani. Lihasta uunissa irronneeseen liemeen laitoin vähän ruokakermaa ja vehnäjauhoja sekä yhden tuommoisen pienehkön (5 cm) rocoton silputtuna. Poltetta oli sopivasti ja makua myös. Toinen siinä on vielä poimittavaksi.

Aloin tutkia tuon onnettoman kasvin historiaa. Sehän iti täsmälleen vuosi sitten. Siemenistä oli kuvakin kasvatuspäiväkirjassani -08. Silloin merkitsin mustat yllätyssiemenet vielä englanniksi B-kirjaimin, mutta siirryin myöhemmin kotimaiseen. Kaksi niistä selvisi isoksi, M1 ja M2. Pienenä ne kasvoivat tasatahtia, M2 vähän isompana. Helmikuun toisella viikolla ne jo kukkivat ja huhtikuun lopulla M2:ssa oli kypsää rocotoa, ensimmäinen itse kasvattamani. Lajiketta arvuuteltiin Chilifoorumilla, mutta ei siihen varmaa vastausta löytynyt. Niitä on lukuisia melkein saman näköisiä ja kokoisia. M2:sta on satoa riittänyt pienin tauoin siitä asti pitkin kesää ja vieläkin siinä on kaikkia vaiheita; kukkia, raakileita ja kypsiä.

Rocoto M1 kukkii edelleen 2.12.
M1 sen sijaan vain kukki, kukki ja taas kukki. Ei muuta. Seitsemän kuukautta saamatta mitään aikaan. Kaikki keinot kokeiltiin. Kyllä siinä jo kasvattaja turhautuu ja menettää uskon omiin taitoihinsa. Kesän se oli parvekkeella ja jossakin vaiheessa innostui kasvattelemaan hurjan pitkiä versoja ja niihin päähän kukkia. Vasta maagisena päivämääränä 9.9.09 havaitsin siinä ensimmäisen raakileen. Viime viikolla, melkein kolme kuukautta myöhemmin ne molemmat vihdoin kypsyivät. Pidin sitä kyllä aika myöhään parvekkeella kylmässäkin, jotta hedelmät ehtivät kiinnittyä. Tuollaisilla on taipumusta pudotella pienet raakileet ja kukat, jos oloissa tapahtuu suuria muutoksia vaikkapa valon määrässä.

Yksivuotispäivänään tuo M1 vihdoin vastasi toiveisiini ja tuotti makunautinnon. Mitäpä tuohon nyt sanoisi? Kiitos kaunis! Olen pitkin kevättä ja kesää moneen kertaan vannonut, että tämä ei ole minun lajikkeeni, tätä en osaa, mutta annoin sen kuitenkin olla ja näyttää taitonsa. Hm, mitäpä nyt?

8 kuukautta yhtämittaista satokautta

lauantai 28. marraskuuta 2009

Viime vuonna kehuskelin Inca Red Dropin (C. baccatum) satoisuutta, varsinkin jatkuvan satokauden pituutta. Silloin sain puoli vuotta yhteen putkeen siitä pieniä, mutta maukkaita ruokatarvikkeita. Tänä vuonna se pisti vielä paremmaksi: satokautta on jatkunut jo 8 kk.
Inca Red Drop 28.11.
Kannoin kesän parvekkeella, mutta lokakuun alusta sisätiloissa kasvaneen Incan ulos sateeseen kuvaan. Ränsistynythän se on. Parvekkeelta sisään tuodessa leikkelin reippaasti oksia pois, lehtiä tippui lämpimässä ja ripsiäisetkin ovat niitä verottaneet, mutta chilejä se kantaa edelleen ja muutama kukkakin on. Niiden onnistumisesta ei kyllä ole takeita parin loisteputken valossa muiden isompien kasvien varjossa.

Chilifoorumilla kerroin 2.4. ensimmäisen Incan kypsyneen. Ensi viikolla siitä on 8 kuukautta ja edelleen siinä on mistä ottaa, kun chilinhimo iskee.

Rocoto Relleno

tiistai 24. marraskuuta 2009

Taannoin kyselin rocoto-ohjeita. Eipä niitä vielä kotimaasta kauheasti löydy, mutta netti kyllä pullistelee erilaisia reseptejä. Melkein kansallisruokaa näyttää olevan joillakin Perun seuduilla täytetty rocoto, Rocoto Relleno. Ohjeita löytyy vaikka minkälaisia, mutta valitsin niistä muutaman ja kokeilin.


Rocoto perataan tyhjäksi siemenistä ja niiden kiinnikkeistä, täytetään sopivalla aineella, laitetaan juustoraastetta väliin ja hattu takaisin päälle. Sitten uuniin ja kypsäksi. Tuo on perusperiaate. Täytteinä käytetään ainakin jauhelihaa, pekonia, juustoa, perunaa, sipulia, vihanneksia, yrttejä, pähkinöitä, riisiä, kanaa, kananmunaa ja tietysti marsua, inkkareiden lihakarjaa. Sitä ei meidän marketeistamme löydy. Täyteainekset kypsennetään erikseen ennen täyttöä ja niistä saisi tulla aika tiivis massa, niin syöminen on helpompaa.

Havaintojani näistä ensimmäisistä räpellyksistä:
Erittäin maukasta ja kaunista.
Sopii alkuruoaksi, mutta ehkä vielä paremmin lisukkeeksi jollekin peruna- riisi- tai leipäaterialle, sillä tottumattoman suu voi kaivata väliin miedompaa ainesta.
Perussa ne tekevät tästä myös makeita jälkiruokia. Se jäi kokeilematta.
Minulla oli väärä rocotolajike, turhan pieni pääruoaksi. Youtube-videoissa (3 min alusta) ne valitsevat torilta isoimmat, nyrkin kokoiset, joita lähtevät täyttämään. Suomen toreilta ei löydy ainuttakaan rocotoa, eikä nyt sattunut isompaa itsellä kasvamaan.
Monissa ohjeissa neuvotaan liottamaan perattuja rocotoja suolavedessä vuorokausi ja välillä vaihtamaan vesi ainakin kerran. Suosittelen kahtakin vaihtoa, jos näin tulisesta lajikkeesta tekee. Se nimittäin vähentää poltetta. Toinen tapa miedontaa rocotoa näyttää olevan sen kiehauttaminen vedessä ennen täyttämistä ja uuniin laittoa. Tässä ohjeessa esimerkiksi 6 isoa rocotoa kiehautetaan etikka-suolavedessä 3 kertaa, mutta täytteeseen pilkotaan sitten 1 tuore rocoto. Tuo menee jo hifistelyn puolelle, mutta kertoo, että paikallisetkin kaipaavat tulisuuteen lievennystä. Bolivialaiset kiehauttavat rocotonsa neljästi, ellei sitten satu pitämään poltteesta.

Punolla ja Cuscolla syksyn viimeinen sadonkorjuu

torstai 19. marraskuuta 2009

Viimeisen sadon keräsin lokakuun alussa sisään tuoduista rocotoista. Osa ehti jo ylikypsyä ja putoili itsekseen lattialle. Nyt pensaat ovat tyhjiä ja yhden jo leikkelin matalaksikin. Näissä on paksuimmat rungot, mitä missään chilissä olen tavannut yhden kesän kasvattelun jälkeen. Bonchi ainesta kenties?
Tässä kuivurin ritilälle kuvaan koottuna punainen Rocoto Peru Puno Marki ja keltainen Rocoto Peru Cusco, Pepper-Kingin nimeämiä siis. Kumpiakin oli vielä toista kiloa. Isoimmat painavat 50g. Eiväthän nuo kerralla mahtuneet kuivuriin perattuna ja siivutettuna, vaan puolet jäi viileään odottelemaan vuoroaan. Luulisin jauhavani nuo erikseen, jotta punainen jauhe pysyy punaisena. Keltainen on tavallaan eksoottinen - ja tulinen.

Eipä nuo vielä vihon viimeiset rocotot olleet niistä ruukuista. Puuhiani tarkkaan seurannut saattaa muistaa, että toisessa ämpärissä kasvoi myös Rocoto Manzano Orange, joka ehti tuskin kukkimaan kesän kuluessa. Nyt siinä on muutamia melkein noiden Punojen kokoisia pisaranmallisia vihreitä oksilla loisteputkien himmeässä valossa. Ihmeitä saattaa tapahtua ja saan vielä siitäkin maistiaiset. Toinen myöhäisherännäinen on Rocoto Peru, joka alkoi kukkiakin vasta sisään päästyään. Viileässä varastohuoneessa se on kasvanut latvansa loisteputkien väliin ja yläoksilla on muutama pieni raakile. Hitaita nuo rocotot.

Ylläreiden ikkuna

tiistai 17. marraskuuta 2009


Tälle ikkunalle näköjään on kerääntynyt pelkkiä yllätyslajikkeita. Toinen vasemmalta, pieni vaalealehtinen on Rainforest Trifoliage, jonka sain amerikkalaisesta Rainbow Chiliseeds nettikaupasta tilaajalahjana. Yllätys se on sikäli, että siitä ei ollut mitään tietoa missään, ei edes kaupan omilla sivuilla. Se on todennäköisesti annuum tai .sp. Muut ovat kotimaisen Fataliin yllätyspusseista ilman nimilappua. Kasvatin niitä viime kesänä kymmenkunta parin vuoden tilauksista kertynyttä ja muutama jäi vielä talvehtimaankin.

Vasemmassa laidassa on baccatum, joka ilmeisesti on Champion, mutta täyttä varmuutta ei ole. Siinä on mietoja paprikoita kypsänä edelleen ja niiden kanssa se on koristeellinen kuten nuo muutkin. Keskellä on Rocoto M2, itse antamani nimi toisena itäneelle mustalle siemenelle. Se on viihtynyt ikkunalla hyvin, tuottaa pieniä chilejä koko ajan ja kukkiikin parhaillaan. Oikean laidan miedohko annuum on todennäköisesti Spanish Red. Ajattelin katsoa pärjääkö se loisteputkivalossa. Kuva ei ole parasta laatua, sillä ainoa valo iltahämärässä on ikkunan päällä oleva 2x36W loisteputkivalaisin 40 cm kasvien latvoista.

Kissakin on samaa sarjaa - ylläri. Yläkerrassa asuva miniäni hoiti katastrofiyhdistyksen huostaan ottamaa surkeasti nälkiintynyttä kilpikonnankirjavaa kissaa, joka teki pennut sängyn alle ja puolusti niitä kuin peto. Erikoisen väriset pennut saivat helposti uuden kodin paitsi yksi "musta lammas", joka kasvaessaan valitsi itse ja muutti meille. Sellaista elämä on. Faksejakin tulee tilaamatta ja yllättäen - miksi ei siis chilejä. Kissa on muuten Mustikka, tuttavallisemmin Musti.

Aji Amarillo - maistuvainen baccatum

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Eilen parvekkeen pakkasesta sisään keräämäni kaksi Aji Amarilloa maustoivat sopivasti jauhelihakeiton. Paloittelin ne niin isoiksi, että chiliä löysi vielä lautaseltakin. Maku oli tasaantunut keitossa, mutta oli se hieno. Sääli, ettei noita ole enemmän kypsänä. Pari vihreää siellä vielä roikkuu ja kuivattuna niitä on komerossa. Se ei ollut kovin satoisa, mutta kasvoi kuin köynnös parvekkeen itänurkassa ja lopulta pitkin kattoa. Vartta on 3,6 metriä, chilit lämpimässä kasvaessaan n. 12 cm, nämä alle 10 cm. Maku on maineensa veroinen. Samalla nimellä näyttää olevan liikkeellä toinenkin versio, sillä jotkut Amarillot kasvattelevat yli 20 cm mittaisia chilejä ihan säännöllisesti. Niidenkin makua on kehuttu.

Taisi kamera saada vähän huurretta linssiin, kun sen kanssa kävin kylmällä parvekkeella, sen verran sumuinen on kuva.

Turbo pärjää kylmässäkin

lauantai 14. marraskuuta 2009

Lentoaseman virallinen lukema viime yönä oli -10. Meillä harjun etelärinteessä oli vain -6,3 ja lasitetulla parvekkeella -2,2. Pakkasta sekin on.
Parvekkeella näytti aamulla ikkunan läpi vihreältä. Aluksi epäilin, että lehdet ovat jäässä, mutta kyllä ne olivat tuon kestäneet. Päivän auringonpaiste nosti parvekkeen lämmön vielä 15° plussan puolelle, eivätkä lehdet lörpsähtäneet veteliksi. Turbo Pube (C. pubescens) näyttää selviävän pakkasista parhaiten. Hennompi runko takana on Campanen.
Syyskuussa keräsin Turbosta kypsän sadon ja täysikasvuiset vihreätkin sisään kypsymään. Pieniä alkuja jäi oksille. Lokakuu oli kylmä. Vuorokauden keskilämpö oli useasti nollan tietämissä, loppukuusta allekin. Silti nuo ovat kasvaneet melkein täysikokoisiksi. Taustalla kituvasta Aji Amarillosta muuten keräsin aivan katosta pari keltaista kypsää pois pakkasesta.
Jopa kukkia löytyy vielä tuoreen vihreistä versoista ja jotkut niistä ovat muodostuneet pikkuisiksi raakileiksi. Pitäisiköhän tuolle raivata jostakin vähän lämmintä tilaa? Toisaalta, parvekkeellakin se pudotteli raakileensa, kun kasvin käänsi ympäri ja ne joutuivat varjon puolelle. Juuri tästä yksilöstä opin, että olosuhteiden säilyttäminen on tärkeää sadon kehitykselle. Ehkä se oli valon tarpeensa äärirajoilla parvekkeen perällä, mutta samaa ilmiötä olen sittemmin havainnut muissakin chileissä.
Kuin pisteenä iin päällä lehtien kätköistä paljastui oranssia väriä. Yksi turbo on alkanut kypsyä pakkasessa!

Cristal talviteloille

torstai 12. marraskuuta 2009

Tämä on kokeilu, jota en kehota ketään seuraamaan. Kirjoitan tämän lähinnä itselleni muistiinpanoiksi, jotta voin kuukauden tai kahden päästä tarkistaa, miten tässä kävi.
Pienistä pakkasista huolimatta lasitetulla parvekkeella vielä viheriöi. Aji Cristal jäi sadonkorjuun jälkeen sinne hyllylle ja nurkissa majailevat edelleen kattoon asti kasvaneet Aji Amarillo ja Campane sekä peräseinällä Turbo Pube. Vihreitä ovat nekin. Tarkkaan katsoen huomaat, että oikeassa laidassa alhaalla on vielä 1 vihreä Cristal valmiina syötäväksi. Oli unohtunut poimia. Kasvi on 70 cm korkea ja runko jäi jostakin syystä ohueksi niin, että jouduin sitä tukemaan parilla tukikepillä kun runsas sato alkoi taivuttaa oksia alas. Tämä ja Aji Verde olivat poikkeukset, yleensä en chilejäni tue, vaan niihin kasvaa tukeva runko ja oksisto hiukan leikkaamalla avustaen.
Runko vain lyhyeksi tapiksi saksilla, lehdet pois ja ruukku irti. Juuret ovat hyvin täyttäneet mullan. Tuossa 6,5 litran ruukussa se on kesänsä viettänyt. Tämän kokoinen ei meille talvisäilöön mahdu varsinkin, kun ulkoa tuotu kaksivuotias Aji Cristal vielä kypsyttelee loppua satoaan varastohuoneessa.
Tämä saattaa olla kuolemaksi, mutta vaihtoehto olisi jäädä pakkaseen ja sitten kompostiin. Jotkut annuumit ovat noin rajusta leikkauksesta ottaneet nokkiinsa ja kuivuneet paikoilleen, muutamat chinenset ovat tuon kestäneet. Katsotaan nyt, miten käy Aji Cristalille (C. baccatum). Leikkelin keittiöveitsellä paakusta puolet pois ja loput mullat varistelin rajulla hakkausliikkeellä jätesäkissä. Juurien raju leikkaus on tässä typistämisessä varmaan kriittisin kohta. Pari viikkoa sitten katkaisemani Bhut Jolokia kasvattaa jo uusia silmuja rungostaan, mutta se saikin jatkaa entisessä ruukussaan.
Uusi ruukku on vajaa ¼ kesäisestä. Kovia joutui Cristal kokemaan. Nyt vähän kastelua ja viileään. Lämpöä tosin on yli 17° sielläkin. Reilussa kymmenessä asteessa kuivui viime talvena montakin chiliäni, joten niin kylmää en enää aio kokeilla näille tropiikin kasveille

Rocoto kukkii loisteputkivalossakin

tiistai 10. marraskuuta 2009

Vähän positiivisempia uutisia vaihteeksi. Fataliin yllätyssiemenistä kasvanut Rocoto M2 on alkanut taas kukkia ja pieniä raakileitakin näkyy lunta vasten alalaidassa. Sillä on Clas Ohlsonin 2x36W loisteputkivalaisin ikkunan päällä 40 cm kukista. Asiaan saattaa vaikuttaa myös, että lannoitin tuota pari kertaa Puutarhan kesällä vielä lokakuussa.
Pieniä punaisia rocotoja riippuu edelleen sen oksilla toista kymmentä. Osa on ehtinyt vähän rypistyäkin, kun ulkoa tuotuja isompia lajikkeita on aivan riittävästi tuolla varastohuoneessa niiden himmeämpien loisteputkien alla. Lehtien yläpuolen keltaisuus johtuu loisteputkien (Osram 840) valon väristä. Kuvat otin keskipäivällä ja silloinkin loisteputket valaisivat enemmän kuin pilvinen päivä. Polttelen noita 13 tuntia päivässä.

Jatketaanpa valoista vielä

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Jannen pyynnöstä suoritin lisämittauksia ja raportoin jo toissapäiväisen jutun loppuun eilisistä "pahviheijastin" mittauksista. Ne osoittavat, että suurin ero ei ole heijastimissa vaan itse lampun elektroniikassa.

Luksimittareita ei joka taloudesta löydy, mutta valojen vertailua voi tehdä myös digikameralla tai kameran valotusmittarilla. Mittauskohde pitää vain valita ei-kiiltävää materiaalia ja pitää se samalla etäisyydellä ja samassa kulmassa eri lampuilla. Valkoinen pahvi tai paperi kelpaa, mutta harmaa on yhtä hyvä. Kun valotusaikalukema kaksinkertaistuu, myös valoa on tullut tuplasti lisää, jos aukko ja herkkyys pidetään samana. Samalla todellinen valotusaika on puolittunut, sillä nehän ovat sekunnin osia. Suoritin tarkistusmittauksen kameralla ja sekin vahvisti luksimittarin olevan oikeassa: Bauhausin valolistassa on jotakin pahasti vialla.
Autotallissa minulla oli vanhassa valaisimessa uudehkot Philips 865 putket. Yksittäin mitatessa ne osoittautuivat jopa vähän tehokkaammiksi kuin Osramit. Taitavat olla tehoputkia. Bauhausin valaisinrunkoon ne toivat n. 50% lisää valoa. Varsinainen yllätys oli kuitenkin, kun siirsin Bauhausin putken autotalliin ikivanhaan loisteputkivalaisimeen, jossa on vielä valtavan kokoinen magneettinen muuntaja: Bauhausin unkarilaisista IBV putkista löytyi 50% lisää tehoa. Ei se kuitenkaan Philipsille pärjännyt. Nyt vasta juolahti mieleen mitata Philipsit niissä vanhoissa valoissa. Niissä on pölyiset harmaat heijastinkourut, jotka tuskin auttavat asiaa, mutta valoa oli melkein yhtä paljon kuin Clas Ohlsonin uuden valaisimen ja Osramin putkien yhdistelmässä. Kaksi kertaa enemmän kuin Bauhausin valolistassa. Eli tuo lienee jonkinmoinen normi, Bauhaus vain jää siitä kauaksi joka tasolla. Eikä se ole yksittäistapaus. Minulla on niitä 3. Kaikki ovat himmeitä.

Väitin IBV 742 putkea sinertäväksi, kunnes näin sen vieressä Philipsin 865:n. Väriero on aikamoinen. Kuvassa alhaalla IBV, ylhäällä Philips. Se on oikeasti sinisempi kuin pilvinen talvipäivä, kun sitä katsoo ikkunan valossa. Yksittäin nuo kaikki putket ovat aika siedettäviä, silmä mukautuu, mutta vierekkäin vertailu ja kamera paljastaa erot. Kirkkausero olisi vielä dramaattisempi, jos Philipsin putki olisi ollut oikein toimivassa valaisinrungossa. Nyt ne molemmat ovat Bauhausin valolistassa.

Kannattaa katsoa, millä valaisee

perjantai 6. marraskuuta 2009

Tätä te ette usko, mutta ei se mitään, kerron silti. En minäkään uskonut ennen kuin olin kolmasti tarkistanut.

Chilit tarvitsivat lisää valoa. Chilifoorumilla monetkin ovat hankkineet Bauhausista ns. valolistan, 120 cm loisteputkivalaisin putkineen alle 9 €. Onhan se halpaa. Kävin hakemassa muutaman. Putki on 36W, tuntematonta unkarilaista IBV merkkiä. Valaisinta väitetään saksalaiseksi ja liitäntäteho on 40W, eli 10% hukkuu muuhun kuin valaisemiseen. Minulla oli ennestään ikkunan päällä pienemmällä putkella oleva 21W valaisin. Kun ripustin sinne uuden, aloin ihmetellä, kun valo ei näyttänyt lisääntyvän, pikemminkin se himmeni. Kun minulla on luksimittari valaistuksen mittaukseen, suoritin tarkistusmittauksen pimeässä. Lukseillahan mitataan kohteeseen tulevaa valoa, eli siinä ovat mukana etäisyys, mahdolliset heijastimet, pehmentimet tai valaisimen linssit, joiden vaikutuksesta Lumen-arvo ei kerro mitään. Totta silmäni olivat kertoneet, pienempi putki oli n. 10% kirkkaampi. Kun se on lyhyempi, asia saattaa selittyä sillä. Kokonaissäteilyä ei putken mallisesta pysty mittaamaan paitsi ehkä hyvin kaukaa, mutta annoin olla ja jätin molemmat putket valaisemaan makuuhuoneen ikkunaa.

Varastohuoneeseen ulkoa siirtämäni rocotot ja muutkin chilit saivat muutama päivä siten kattoon roikkumaan kahdesta valolistasta yhteen ruuvaillun valaisimen, siis 2x36W, putkena se Bauhausin paketoima IBV 742. Olohuoneen ikkunan päällä minulla on ollut jonkin aikaa Clas Ohlsonilta hankittu 2x36W valaisin Osramin 840 putkilla. Sehän on vähän kalliimpi, vaikka poistomyynnissä onkin. Nyt tuli mieleen verrata noita keskenään, kun kerran ovat saman tehoisiakin.

AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Clas Ohlsonin valaisin (ilman sitä muovikupua) oli kaksi kertaa kirkkaampi kuin Bauhausin listat. Kummassakaan ei ollut heijastinta (vielä). Clasun lampussa on kuitenkin valkoiseksi maalattu pinta putkien takana ja se ilmeisesti vaikuttaa jonkin verran. Siitä tuli valitsemalleni 40 cm etäisyydelle 3300 luksia päistä ja 4700 keskeltä. Bauhausin tuplalistalla lukemat olivat vain 1500-1700. Samalla sähkölaskulla voi siis saada tuplasti valoa, kun sijoittaa muutaman euron lisää valaisimeen. Mitähän enemmän sijoittamalla saisikaan?
Osramin putki
Vikaa voi olla paitsi heijastimessa tai sen puutteessa, myös putkissa tai valaisinrungossa. Jotakin selvittää mittaus, jonka tein vaihtelemalla putkia Bauhausin valaisimeen. Väriltään Bauhausin putki on aika paljon sinisempi, enemmän kuin lukemat edellyttäisivät. Putkien mittauksessa tehoeroa oli 20-25% Osramin eduksi. Merkkituote kannattaa hankkia, ainakin jos ajattelee koko kestoiän sähkönkulutusta suhteessa valon määrään. Pääosa erosta kuitenkin menee heijastimen piikkiin tai Clas Ohlsonilla on muulla tavalla tehokkaampi valaisin, vaikka se ei taatusti ole alan huippua. Se nyt vain sattui osumaan mukaan tähän vertailuun. Kun erot 40 cm etäisyydeltä olivat noin käsittämättömän suuret, tarkistin vielä aivan läheltä, mittari melkein kiinni putkissa. Kaksi Bauhausin 36W valolistaa vierekkäin maksimi luksimäärä oli 16.000, Clas Ohlsonin 2x36W valaisin Osramin putkilla 38.000. Kannattaa todella katsoa miten ja millä valaisee.

Jannen pyynnöstä tarkistusmittauksia 7.11.
Suoritin vielä tarkistusmittauksen. Laitoin valkoista pahvia 25 cm leveän suikaleen putkien päälle, jolloin Ohlsonin maalattu heijastuspinta voidaan eliminoida ja molemmissa on sama "heijastin". Senhän ei tietysti pitäisi olla putkissa kiinni, mutta muunlainen ratkaisu olisi tarkoittanut liian paljon askartelua, jotta ne olisi saanut samanlaisiksi.

Uskottava se on, noissa on kaksinkertainen ero. Bauhausin valaisinrungot ja putket tuottivat 1600-1900 luksia, siis vähän enemmän kuin ilman pahvia. Yritin nostaa pahvin ylemmäksi, jolloin päästiin jo vähän yli 2000 luksiin keskeltä eli valkoinen pahvi on suunnilleen yhtä hyvä heijastin kuin alumiinifolio. Clas Ohlsonin valaisin Osramin putkilla tuotti 2700-4500 luksia. Ilman heijastintaankin se oli siis yli 2x kirkkaampi keskeltä, laidoistakin melkein.

Tuota kokeillessani huomasin, että heijastin ehkä kannattaisi lisätä kumpaankin. Olohuoneessa minulla on ollut huoneen puolella pahvisuikale maskina, eräänlaisena verhokappana pitämässä lamppu pois silmistä. Vaikka sen taustapuoli on ruskea, sekin lisäsi valoa kymmenkunta prosenttia. Jos siinä olisi oikein muotoiltu ja tehokkailla maaleilla maalattu valkoinen pinta, vaikutus voisi olla selvästi enemmän. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän vertailun kanssa, sillä sama tehoero pysyisi, jos molemmissa olisi sama tehokas heijastin. Pahvikoe sen osoittaa.

Tarkistusmittauksia suoritin vielä muutaman päivän myöhemmin ja niistä on raportti seuraavassa postauksessa.

Itäväthän ne

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Keräsin pussillisen siemeniä muille jaettavaksi ja pitihän niiden itävyys tarkistaa.

Olen jo toista vuotta idätellyt ainoastaan "kelluvalla talouspaperilla", kun se on visuaalisen havainnollinen ja yhtä tehokas kuin muutkin metodit. Nyt pikku laatikossa tuli ahdasta, kun yritin sovittaa sinne toistakymmentä lajiketta. Pari silti unohtui ja seuraavasta kuvasta näet, että olen lisännyt yläkulmaan Omnicolorin. Talouspaperi oli tällä kertaa painettu niin värikkääksi, että kuulakynällä tehdyt tekstit melkein hukkuvat painomusteeseen. Mitään lisälämpöä en käyttänyt, vaan itäminen tapahtui työpöydällä n. 21° lämmössä. Rasian kansi on ollut kevyesti päällä suurimman osan ajasta. Kyllä se kosteana pysyy ilmankin, mutta epäilen, että lämpötila saattaa laskea voimakkaan haihtumisen myötä. Mitään kelmua en päälle suosittele. Niillä saa vain hometta aikaiseksi. Idätettyihin lajikkeisiin pääset tarkemmin tutustumaan linkkiteitse.

10 päivää myöhemmin.
Itävyyden voisi sanoa olevan melkein täydellistä. Nuo idulla olevat siemenet tai jo viheriöivät taimet pitäisi nyt upottaa multaan, jos niitä haluaisi kasvatella, mutta minulle tämä on liian pimeää aikaa. Joulukuun lopulla saatan idättää hitaimmat lajikkeet, mutta useimmat chilit helmi- maaliskuussa. Tämä testi jää vain testiksi. Jotkut taimet pääsivät ilman valoa venähtämään liiankin pitkiksi. Ne voisi pelastaa istuttamalla ne hyvin syvään multaan, melkein sirkkalehdet mullan pintaan. Silloin varteen kasvaa uusia juuria. Yleensä siirrän idätykset multaan heti juuren ilmestyttyä, sellaisina kuin nuo tummat siemenet alalaidassa. Pinnalle putkahtaneet taimet laitan heti valoon. 23W energiansäästölamppu lähellä taimia hoitaa meillä "lastenkammarin" valaistuksen.

Kaikista kolmen siemenen eristä ainakin kahdesta kehittyi reipas taimi. Lajien ja lajikkeiden välillä oli pieniä nopeuseroja, mutta jos kaikki (paitsi Omni) itävät kymmenessä päivässä, ei eroilla ole paljon merkitystä. Eron näkee taimien ja itujen koosta edelleen. Habanero ja pubescensit olivat hitaampia kuin monet baccatumit. Ensimmäisen idun näytti PI 260567 parissa päivässä. Viidessä päivässä yli puolet oli itänyt ja kymmenen päivän jälkeen vain yhtä lajiketta odotellaan. Myöhemmin lisätty Omnicolor ylänurkassa kesti viime talvenakin 3 viikkoa, joten sitä saakin odotella. Chombossa ja Campanessa oli 1 viallinen, tummuva siemen, kun en yhtään valikoinut idätettäviä. Kellu Uchussa tuli yhdestä tumma itu, joka ei kehittynyt ja Inca Red Dropissa näyttää olevan 1 muita pienempi siemen, joka ei ole itänyt ainakaan vielä. Lopputulos siis on varsin tyydyttävä 90%. Itävät ne.

5.11. lisäys
Siivosin laatikkoa, kun taimet tulivat yli reunoista ja halusin vielä jatkaa Omnicolorin testausta. Lohdutuksena ensikertalaisille ja hentoja taimia aristeleville: Kaikki taimet irtosivat talouspaperista ehjinä ihan varresta vetäen ja ne olisi voinut helposti istuttaa multaan jatkamaan kasvuaan. Joihinkin jäi aika laikku paperia. Juuret olivat jo ehtineet valloittaa sen, mutta nekin irtosivat ehjinä. Arvokkaita lajikkeita idätettäessä ainoista siemenistä tuo tuntuu arveluttavalta, mutta yli 30 tainta irtosi helposti ehjänä kotimaiselta talouspaperilta. Silti siirtelen mieluummin ne jo pienempänä.

14.12. Loppuraportti
Erittäin hyvin itivät. Vain pari huonoa siementä oli joukossa. Se pienikin siemen iti lopulta.
Omnicolor osoittautui taas hitaaksi. Melkein 3 viikkoa meni ensimmäiseen ituun, mutta toinen tuli vasta puolentoista kuukauden idättämisen jälkeen. Kolmatta odotellaan.

Tomaattini täyttää pian 2v

tiistai 3. marraskuuta 2009

Totta se on, tomaatti on monivuotinen kasvi.
Tämä on amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow, englantilaisesta siemenkaupasta -07 ostettu. Kylvin sen alkuvuodesta -08, se kasvoi ja tuotti satoa parvekkeella koko kesän ja vietti seuraavan talven makuuhuoneen ikkunalla. Talven mittaan varjopuolen oksat kuivuivat, mutta ikkunan puolella säilyi muutama haara hengissä ja varhain keväällä ne jo alkoivat kasvaa. Niistä juurrutin lisää oksia varjon puolelle ja ensimmäiset kypsät maisteltiin jo huhtikuun alussa. Tomaatti viheriöi ja tuotti paljon maukasta parvekkeella toisenkin kesän. Lokakuun alussa toin sen taas lämpimään ikkunalle ja sehän kasvaa uutta hedelmää ja kukkiakin on. Taidan nyt laittaa sille ja habaneroamppelille loisteputken katosta roikkumaan. Jos vaikka talvehtiminen sujuisi pienemmin vaurioin.

Kesällä tuosta sai kerätä kourallisen peukalonpään kokoisia melkein joka aamiaiselle, nyt tahti on hidastunut. Tämä on harvinaisen maukas, ei oikeastaan paljonkaan tomaatti, vaan makea ja aromikas "hedelmäkarkki", leivän päällinen puolikkaiksi leikattuna. Pikkumies pistelee noita poskeensa kokonaisina. Toisena amppelitomaattina minulla on ollut Tumbler, joka on tukevampi oksiltaan ja tomaatitkin ovat isompia ja maistuvat normaalitomaateilta. Sitä en ole yrittänyt kasvattaa talven yli. Sen kohdalla törmäsin epämiellyttävään "myynti yksinoikeudella" ilmiöön.

Tumbler sai kehuja jossakin puutarhalehdessä ja kas, pian sen siemenet hävisivät useimmista kaupoista. Nettikaupat kertoivat, että se on poistunut valikoimista. Tuollaisten F1 hybridilajikkeiden kohdalla ne taitavat olla alkuperäisen jalostajan armoilla, kun hedelmistä kerätyt siemenet eivät tuota samanlaisia jälkeläisiä. Piankin se ilmestyi "yksinoikeudella" yhteen suomalaiseen siemenliikkeeseen ja sitä kautta sitten myöhemmin marketteihinkin, mutta hinta oli viisinkertaistunut. Sisuunnuin niin, että tilasin sen Englannista ja siinä samalla tuli tuo keltainen, paljon parempi lajike ja muutamia chilejäkin. Kai minun pitäisi kiittää suomalaista monopolia löydöstäni.

Maku vielä kielelläni

maanantai 2. marraskuuta 2009

Päivän maku: Oranssi habanero. Makuuhuoneen amppelista. Yksi riittää jo pitkälle. Puolikkaallakin saa ruoan tuliseksi.

Chilit poikki ja varastoon

perjantai 30. lokakuuta 2009

Bhut Jolokia oli komea huonekasvi, mutta pakkanen pakotti tuomaan sisälle muita, kenties paremmin talvella menestyviä chilejä ja Bhut sai tehdä tilaa. Juuriin en nyt koskenut, joten se saattaa muutamassa viikossa alkaa viheriöimään taas. Muutamat edellisinä vuosina sisään talvehtimaan tuomani chilit, raa'asti tapille leikattuna ja juuret typistettynä ja tungettuna pieneen ruukkuun, eivät heränneet kevääseen tai ainakin herääminen oli niin hidasta, että siementaimet menivät ohi kasvussa.

Erityisesti viileässä pidetyt annuumit ovat usein epäonnistuneet talvehtimisessa. Muutamat baccatumit ja chinenset ovat viettäneet talven ikkunalaudalla huoneen lämmössä pikku hiljaa oksia kasvatellen. Saksilla olen pitänyt hontelon kasvun kurissa, kun minulla ei ole runsaasti lisävaloa tarjolla. Ikkunalaudoille ei vain mahdu montaa ruukkua, eivätkä kesäiset isot ruukut ollenkaan. Ulkoa tai parvekkeelta sisään tuotaessa on syytä suihkutella hyönteismyrkyllä pariin kertaan viikon välein, muuten saat tuholaisia sisään ja talvella ne ovat hankalia, kun kasvit eivät kasva uutta syödyn tilalle.

Joulun kellot odottelevat jo pakkasia

torstai 29. lokakuuta 2009

Siivoilin taas parvekettani. Suurin osa chileistä päätyi kompostiin, osa matalaksi leikattuna tuholaistorjunnan kautta varastoon. Sellaisenaan säilytettävät olen jo aikaisemmin siirtänyt lämpimään. Ensi yöksi on lupailtu reipasta pakkasta, mutta Campanea en saa sisään, se on liian suuri.
PI 497974, jonka hankin nimellä Campane Fataliin -07 valikoimista.
Sillä on kymmenkunta muutakin nimeä. Joulun kellot on aika osuva minusta tälle baccatumille ja joulukoristeita noista on tulossakin. Campane on kasvanut kuin köynnös parvekkeen nurkassa pylvästä kiertäen. Korkeutta sillä on kattoon ja vähän ylikin, eli melkein 3 metriä. Satoa siitä saatiin jo heinäkuussa ja lisää pitkin kesää, mutta paljon on jäänyt syksyn kylmiin kypsymään. Kyllä ne nyt pitää kerätä sisään vihreätkin. Kypsyvät sitten tai eivät.

Rocotosoosi - Rocotohillo pikemminkin

tiistai 27. lokakuuta 2009

Onhan noita ohjeita netti täynnä. Perusta varsinkin löytyy runsaasti perinneruokia Rocotosta. Nyt ihastuin kuitenkin Herra 47:n kokeiluihin Chilifoorumilla: "Rocotosoosi au naturel".

Vapaasti mukaillen siitä tuli tällainen:
150 g Rocotoja, pääasiassa punaisia
2 sitruunan mehu
100 g hillosokeria
n. ¼ dl omenaviinietikkaa (en ole etikan erityinen ystävä, siksi näin vähän)

Herra 47 soseutti kaiken sauvasekoittimella. Minä silppusin veitsellä ja keitin pidempään.

Ensimmäinen maistelu paljasti, että makeus/happamuussuhteet olivat suunnilleen kohdallaan, MUTTA chilin polte oli suoraan sanottuna tyrmäävän tulinen. Onhan noita Rocotoja erilaisia, mutta luulenpa aistimuksen johtuvan toleranssien erosta. Marko on maan tunnetuimpia chilipäitä, ennätystehtaan chilimaistelija, minä olen tyytynyt miedompaan maustamiseen.

No, kipaisin puutarhassa ja olihan luumupuussa vielä joitakin ylikypsiä punaluumuja. Laitoin niitä saman määrän kuin Rocotoja ja hillo alkoi muodostua. Omenatkin olisivat kelvanneet.

MUTTA puolen tunnin päästä tuli sisäinen pakko kokea sama polte uudestaan. Siihen tulee himo. Laimensinkohan liian aikaisin?

Hyviä Rocoto-ohjeita kaivataan

maanantai 26. lokakuuta 2009

Kuukauden alussa kannoin rocotoämpärin ja ruukut sisään ja heti seuraavana yönä kypsyivät ensimmäiset. Nyt loputkin alkavat saada väriä pintaan. Niitä kypsyy sellaista vauhtia, että hyvät neuvot olisivat tarpeen. Tämä on ensimmäinen rocotokauteni ja käyttötavat ovat vielä vähän hakusessa. Ruokaa on maustettu ja tulista tulee aika helposti, on kuivattu ja säilötty etikkaan. Paljon niitä on vielä tuolla varastohuoneessa, jonne nyt hankin loisteputkivalaisimen kattoon, kun ulkovaloa ei juuri ole. Jännityksellä seuraan Rocoto Perun ja Rocoto Manzano Orangen reaktioita lämpöön ja valoon, kun ne eivät ulkona ehtineet satoa tehdä.
Rocoto Peru Puno Marki
Titicaca-järven rantojen asukas on nyt kypsytellyt melkein kaikki "omenansa". Jopa toisessa astiassa kesän viettänyt, keväästä asti kuukauden kehityksestä jäljessä ollut yksilö kuroo nyt etumatkaa kiinni. Noita on paljon, kymmenittäin ja ne ovat noin viisisenttisiä, paksulihaisia ja meheviä, mutta tulisia.

Rocoto Peru Cusco
Inkojen keltainen rocoto on vielä isompi, vaihtelevan muotoinen, satoisa ja tulinen.

Blogivinkki: Näiden historiaa löydät lisää kun näpyttelet edes osan nimestä tuossa vieressä möllöttävään hakukenttään.

Pieni on kaunista

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Tabasco keväältä 2007 on vasta tämän kokoinen, reilu parikymmensenttinen.
Ensimmäisenä kesänään se kasvoi puolimetriseksi. Pikku chilit kypsyivät punaisiksi vasta marraskuussa ja niitä oli vain muutama, kun en ymmärtänyt lannoituksesta ja ruukun vaihdosta mitään aloittelevana chilinviljelijänä. Sadon jälkeen katkaisin sen ja vein viileään. Latvan laitoin vesipulloon. Kevään koittaessa latvasta oli kasvanut kaunis pieni puu, mutta viileässä ollut heräili kovin hitaasti, enkä jaksanut odotella sitä.

Vuoden -08 ja vielä viime kesänkin Tabasco kasvoi keittiön pohjoisikkunalla koristekasvina. Se pysyi pienenä ruukussaan, jossa on multaa alle 4 cm, eikä lannoitustakaan ole muistettu. Satoa siitä ei tietenkään saatu noin hämärässä. Vihdoin elokuun lopulla vaimo järjesteli kasveja uudelleen ja tämä Tabasco pääsi makuuhuoneen ikkunalle, mihin paistaa silloin tällöin aurinko. Tulosta alkoi heti syntyä, kukkia kasvaa ja lannoituskin muistettiin edes kerran. Kukka on tyypillinen Capsicum frutescensin kukka, vihertävä ja heteiden varret violetit. Kukkanupun kasvutapa näyttää myös olevan tyypillistä kaikille kasvattamilleni frutescenseille. Se taipuu jyrkässä kulmassa alas, mutta oikenee, kun chili alkaa kasvaa. Pienihän se on, vain muutaman sentin mittainen, melko tulinen, mutta ei erityisen maukas minusta. Vielä en ole noista saanut merkittävää satoa. Täytyyhän niiden jossakin Louisianassa tuottaa kilokaupalla, mutta ei meidän oloissamme. Itse asiassa Louisianan tabascotarhat ovat siirtyneet Kolumbiaan, kun tupakkavirus tuhosi kastiketehtaan viljelmät.

Linkkejä siemenpakettiin

lauantai 24. lokakuuta 2009

Laitoin Chilifoorumin siemenketjukirjettä varten paketin siemeniä pesämunaksi ja lupasin, että niiden tiedot löytyvät blogini haulla. Nyt Google ei jostakin syystä ole tunnistanut vanhempia merkintöjä, joista osa on viime vuodelta. Niinpä laadin listan lajikkeista ja niihin linkit kyseisille sivuille. Nyt pitäisi Googlenkin löytää.

Aji Cristal
Aji Verde
Aji Verde kypsänä
Aji Indian, PI 370004
Inca Red Drop ja Aji Indian
Habanero, Cristal ja Inca
Campane, PI 497974
Kellu Uchu
Omnicolor
PI 260567
PI 439370
Joe's Long
Ring of Fire
Habanero, Aji Chombo, Rocoto Peru Cusco ja Rocoto Peru Puno Marki ovat niin uusia blogiaiheita, että ne pitäisi haun avulla löytää helposti.

Laitoin samalla itämään kelluvalle talouspaperille noista 3 siementä jokaisesta (paitsi että PI 439370 unohtui).
Hyvin lähtivät itämään. Jo 2 päivää myöhemmin iti ensimmäinen, PI 260567 ja kolmessa päivässä oli viidessä lajikkeessa ituja, osassa useampiakin. Lähinnä minua huolettavat Rocotot, jotka ehtivät kypsytellä hedelmiään ulkona kylmässä. Se voi vaikuttaa itämiseen.
Viisi päivää myöhemmin 29.10. yli puolet siemenistä ja lajikkeista on itänyt. Chinenseissä ja bubescenseissa ei näy vielä eloa ja annuumeista vain toinen on herännyt. Baccatumit itävät ripeästi ja monessa on jo täysi 100% (eli kolme kolmesta) itävyys. Omnicolor kesti viime talvena 3 viikkoa. Saapa nähdä, onko se edelleen samanlainen hidastelija.

Lisäys 3.11.
10 päivää märällä talouspaperilla:
Ituja on ilmestynyt kiitettävään tahtiin ja taimiakin jo nousee paperilta. Omnicolor antaa odottaa itseään. Kellu ja Inca ovat itäneet 2/3, Chombossa ja Campanessa oli 1 viallinen, mustuva siemen, mutta muuten kaikki ovat itäneet täydellisesti. Myös pubescensit, joilla kesti 6-10 päivää juuren pilkistämiseen siemenen sisältä. Lisälämpöä nämä eivät ole saaneet. Voit siis aivan turvallisilla mielin uskoa saavasi kolmesta siemenestä ainakin kaksi terhakkaa tainta.

Varoitanpa vielä mullassa idättelijöitä: Jos pikku kärpäsiä eli harsosääskiä lentelee asunnossa, istutusmulta kannattaa desinfioida kiehuvalla vedellä ennen istutusta. Muuten noiden sääskien toukat syövät juuret. Kokemusta on, tuo ei ole mikään teoreettinen mahdollisuus, vaan todellinen uhka ja kuivumisen ohella melkein ainoa syy epäonnistuneisiin idätyksiin.

Ikkunalaudan komistus: Bhut Jolokia

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Chileistä saan vain erikoisjärjestelyin kokokuvia, niin tiheässä ne meillä kasvavat. Sisään olohuoneen ikkunalle tuotu Bhut Jolokia (C. chinense) on tässä koko komeudessaan 80 cm korkeana. Sisään tuodessa leikkelin tosin siitä parikymmentä senttiä latvoja kypsymässä olleiden raakileiden yläpuolelta. Se on selvinnyt hyvin kolme viikkoa lämpimään tuonnista, lehdet ovat vihreät ja hedelmät kypsyneet. Niitä on lisää tuolla lehtien takana. Ikkunan yläpuolella on 2x36W loisteputket, mutta ne ovat aika kaukana, joten tuskin niiden avulla lisää satoa kasvaa. Kukinta kuitenkin jatkuu. Kun olen kaiken sadon kerännyt, katkaisen tuon matalaksi ja annan vähitellen kasvaa ikkunalla. Keväällä se vasta saa isomman ruukun ja uutta multaa. Tämä chili joutui meille aivan vahingossa, tilaamatta, siemenliikkeen ilmaisena lahjana. Kun se on minulle niin tutusta Intiasta ja vielä maailman tulisin chili, pitihän sitä kokeilla. Alku oli ripeää, suurilehtinen ja paksurunkoinen kasvi, jonka sitten leikkelin matalaksi ja sijoitin takariviin odottelemaan pienessä ruukussaan. Kesällä muut chinenset saivat aurinkoiset paikat. Tarkoituksenani oli Bhutista saada syksymmällä vain pienet maistiaiset.

Heinäkuussa kuitenkin suhtautumiseni muuttui. Chilifoorumilla julkaistiin kasvatuskilpailu ja yhtenä lajina oli Naga Morich / Bhut Jolokia; kuka kasvattaa pisimmän chilin. Siihen asti olin saanut vain pieniä marjoja tai 2,5-senttisiä minichilejä. Nyt siirsin sen parhaalle paikalle eteläseinustalle lasitetulla parvekkeellani. Se oli ja on edelleen liian pienessä 13 cm ruukussa puutarhamullassa. Sitä en lähtenyt vaihtamaan, sillä se olisi tiennyt muutaman viikon viivettä kukinnan onnistumisessa. Sen sijaan kaivoin ruukun yhteen kulmaan kolon pohjalle asti ja ripottelin sinne Biolan Luonnonlannoitetta eli kanankakkaa ja merilevää. Lisäksi annoin kastelulannoitetta ja jossakin vaiheessa ruiskuttelin myös lehdet pariin kertaan lehtilannoitukseen sopivalla Hydrolannoitteella. Kun samaan aikaan pidin oksien kasvun kurissa leikkaamalla, chilit alkoivat kasvaa. Jo elokuun lopulla pidin kilpailun kärkisijaa kuusisenttisellä Bhutilla. Kuukausi sitten mittasin tässäkin näkyvän chilin pituudeksi 7,4 cm. Sitä ei ole vieläkään ohitettu, vaikka tuo on Wikipedian mukaan vain noiden supertulisten keskimitta. Ehkä todelliset kasvattajat isoine ruukkuineen kasvihuoneessa tai hydroliemissä ja keinovaloissa vielä odottelevat kypsymistä. Kuitenkin tuli todettua, että Bhut pitää lannoituksesta ja valosta.
Satunnaisessa auringonpaisteessa Bhut näyttää vaaralliselta, mitä se onkin. Paloittelussa on viisasta käyttää suojakäsineitä, ettei polttavaa kapsaisiinia joudu sormista myöhemmin arkoihin paikkoihin, kuten vaikkapa silmiin, nenään tai limakalvoille. Erittäin ohuina viipaleina se maistuu hyvälle. Kokonaisena en noita rouskuttele, vaikka sellaisiakin urheilijoita on. Ruoan maustamiseen se on hieno aine, kunhan osaa annostella riittävän vähän. Ja aivan mukava huonekasvikin kaiken lisäksi. Bhut on yllättänyt minut myönteisesti.

Lisäkommentti talvella:
Tällehän kävi sitten huonosti talvehtimisessa ja syyksi epäilen myöhään jatkunutta lannoittamista.

Nagaöljyä perunoille

perjantai 16. lokakuuta 2009

Tänään paistoimme eilen yli jääneitä perunoita. Sain idean lorauttaa paistinrasvaksi chiliöljyä pullosta, missä Bhut Jolokian pikkuinen chili oli rypsiöljyssä uuttumassa. Kolmisen viikkoa se on nyt ollut jääkaapissa. Kovin pitkään noita ei kannatakaan säilytellä, sillä pilaantumisvaara on olemassa tuoreella chilillä. Kuivattua käytetään pitkään säilytykseen.

Makuhan oli aivan loistava, hieno chinensen maku ja polte paistiperunoissa. Tätä täytyy saada lisää. Onneksi Bhutteja on vielä "puussa" ikkunalaudalla muutamia kypsänä. Löysin kaapin kätköistä kaatonokalla varustetun viinietikkapullon, joka sopivasti on vielä 2 desiä, kun iso chili painoi 10 grammaa. Suhde pysyi siis samana kuin ensimmäisessä kokeilussani. 1:20. Ai että miksi Nagaöljyä? Tietysti se on Bhutöljyä, mutta kun Naga Morich on tässä maassa niin paljon tunnetumpi, sitä viljellään enemmän ja sitä saa marketeistakin Fataliin kasvattamana, niin käytin tutumpaa määrittelyä otsikossa. Käytännössä uskoisin noiden kahden supertulisen muistuttavan aika paljon toisiaan. Onkohan kukaan kasvattanut noita vierekkäin vertailun vuoksi?

Blokit valehtelevat sinulle


Aikaisemmin törmäsin silloin tällöin uutiseen, jossa mainittiin lähteeksi: "Asiasta kertoi ensimmäisenä XX blogissaan." Kun aloin itse pitää blogia, illuusioni karisivat. Tuollaisella ei ole mitään merkitystä. Blogisofta on suorastaan tehty valehtelua ja petosta varten. Eivätpä lehdetkään enää kirjoita moisia lausumia. Ehkä nekin ovat huomanneet.

Aloitin tämän bloginpidon 26.9.09. Kuitenkin ensimmäinen merkintä on 2008 maaliskuulta. Blogitekstin kirjoituksessa suorastaan tarjoillaan julkaisupäivän muokkausta. Kun pidin kasvatuspäiväkirjaa Chilifoorumin sivuilla, sinne kirjautui aina kirjoituspäivämäärä ja jos juttua korjaili jälkikäteen, myös korjauspäivämäärä. Blogissa voit koska tahansa muuttaa tekstiäsi ja valita julkaisupäivämääräksi minkä haluat. Toivottavasti jonnekin jää kirjaus oikeasta päiväyksestä edes poliisia varten, jos vaikka paljastusten seurauksena syntyisi oikeusjuttu.

Blogin avulla olisi helppo esiintyä ennustajana. Jonkun suuren luonnonmullistuksen tai onnettomuuden voi ennustaa luotettavasti, kun tapahtuman jälkeen kirjoittaa siitä blogiinsa aavistuksen ja muuttaa päiväyksen edelliselle päivälle tai viikolle. Samoin voisi tehtailla "todisteita" vaalirahoituksesta tai muusta suhmuroinnista sijoittamalla nykytilanteeseen sopivia vihjailuja muutaman vuoden takaiselle blogipalstalleen. Niitä voisi sitten lainata uudessa blogissaan todeten: "Mitäs minä sanoin jo v. -05." Näitä "muinaisia" aavisteluita ja paljastuksia sitten muut tiedotusvälineet innokkaasti lainailisivat. Uutinen olisi syntynyt.

Viimeiset pois palelemasta

tiistai 13. lokakuuta 2009

Kun kylmiä öitä seuraavat kylmät pilviset päivät, elämä tropiikin kasveilla alkaa takellella parvekkeella. Viime vuonna korjasin vasta marraskuun puolivälissä viimeiset sisään, nyt piti tarttua toimeen kuukautta aikaisemmin. Useimmista vain keräsin sadon kuivuriin, pakkaseen tai etikkasäilökkeeksi, mutta amppelit siirsin sisään ja parvekkeen lattialla kasvanut puun kokoinen kaksivuotias Aji Chombo sai taaskin armon ja sille järjestettiin tilaa eteisestä.
Viimevuotisesta joulukuvasta huomaat, että se ei ole paljonkaan kasvanut vuoden aikana. Itse asiassa jouduin leikkaamaan uuden kasvun pois jo parvekkeella, jotta se mahtuisi tähän tilaan. Korkeutta on 130 cm ja saman verran sillä on leveyttä. Suuri osa lehdistä on jo kellertäviä, eli ne putoavat lähiviikkoina. Uusia kuitenkin kasvoi ainakin vuosi sitten. "Kunpa nuo koristeet pysyisivät jouluun asti", toivoi vaimo Chombon punaisista pallukoista. Paljon minä niitä jo keräsin kuivuriinkin, mutta jätin koristeeksi loput. Tuommoisia paprikan mallisia viisisenttisiä siinä on tänä vuonna. Viime vuonna runsaammalla lannoituksella nuo olivat isompia ja enemmän suippoja. Tulisuutta riittää kummassakin jopa enemmän kuin Habanerossa.

Habanero amppelissa

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Parvekkeella tropiikin Habanero jo palelee ja roikuttaa lehtiään aamuisin, mutta päivällä lämpö auringossa nousee lasien takana vielä pitkästi yli 20 asteen ja chilit jopa kypsyvät vähitellen.
Tuosta amppelikuvasta saat klikkaillen isomman version, jos haluat nähdä tarkemmin. Tämähän on kohta kaksivuotias. Viime talven se vietti ikkunalla luonnonvalossa matalaksi leikattuna. Nuo kaartuvat oksat ovat kaikki menneen kesän tuotetta. Edelliskesänä se oli korkeampi ja tukevaoksainen pensas ainakin kolme kertaa suuremmassa ruukussa. Epäilisin, että oksien muoto on seurausta pienestä ruukusta ja siitä, että se on roikkunut niin korkealla, että valo on tullut alta päin tai vaakasuoraan. Kuvausta varten laskin sen alemmaksi. Omalla paikallaan se ei juuri saanut suoraa auringonvaloa. Ensimmäisenä keväänä siementaimesta sai aikaisemmin satoa ja kesän mittaan sitä tuli enemmän kuin nyt toisena kesänä amppelista. Minun Habaneronihan on Hyötykasviyhdistyksen siemenistä ja sen nimessä ei ole etu- eikä takaliitteitä. Se on peruslajike, pelkkä Habanero.

Lähikuva tietysti kertoo paremmin chilien hienon muodon ja värin. Nuo ovat suurimmillaan viisisenttisiä ja hedelmäisen tuoksuvia ja tulisia.