Chilit poikki ja varastoon

perjantai 30. lokakuuta 2009

Bhut Jolokia oli komea huonekasvi, mutta pakkanen pakotti tuomaan sisälle muita, kenties paremmin talvella menestyviä chilejä ja Bhut sai tehdä tilaa. Juuriin en nyt koskenut, joten se saattaa muutamassa viikossa alkaa viheriöimään taas. Muutamat edellisinä vuosina sisään talvehtimaan tuomani chilit, raa'asti tapille leikattuna ja juuret typistettynä ja tungettuna pieneen ruukkuun, eivät heränneet kevääseen tai ainakin herääminen oli niin hidasta, että siementaimet menivät ohi kasvussa.

Erityisesti viileässä pidetyt annuumit ovat usein epäonnistuneet talvehtimisessa. Muutamat baccatumit ja chinenset ovat viettäneet talven ikkunalaudalla huoneen lämmössä pikku hiljaa oksia kasvatellen. Saksilla olen pitänyt hontelon kasvun kurissa, kun minulla ei ole runsaasti lisävaloa tarjolla. Ikkunalaudoille ei vain mahdu montaa ruukkua, eivätkä kesäiset isot ruukut ollenkaan. Ulkoa tai parvekkeelta sisään tuotaessa on syytä suihkutella hyönteismyrkyllä pariin kertaan viikon välein, muuten saat tuholaisia sisään ja talvella ne ovat hankalia, kun kasvit eivät kasva uutta syödyn tilalle.

Joulun kellot odottelevat jo pakkasia

torstai 29. lokakuuta 2009

Siivoilin taas parvekettani. Suurin osa chileistä päätyi kompostiin, osa matalaksi leikattuna tuholaistorjunnan kautta varastoon. Sellaisenaan säilytettävät olen jo aikaisemmin siirtänyt lämpimään. Ensi yöksi on lupailtu reipasta pakkasta, mutta Campanea en saa sisään, se on liian suuri.
PI 497974, jonka hankin nimellä Campane Fataliin -07 valikoimista.
Sillä on kymmenkunta muutakin nimeä. Joulun kellot on aika osuva minusta tälle baccatumille ja joulukoristeita noista on tulossakin. Campane on kasvanut kuin köynnös parvekkeen nurkassa pylvästä kiertäen. Korkeutta sillä on kattoon ja vähän ylikin, eli melkein 3 metriä. Satoa siitä saatiin jo heinäkuussa ja lisää pitkin kesää, mutta paljon on jäänyt syksyn kylmiin kypsymään. Kyllä ne nyt pitää kerätä sisään vihreätkin. Kypsyvät sitten tai eivät.

Rocotosoosi - Rocotohillo pikemminkin

tiistai 27. lokakuuta 2009

Onhan noita ohjeita netti täynnä. Perusta varsinkin löytyy runsaasti perinneruokia Rocotosta. Nyt ihastuin kuitenkin Herra 47:n kokeiluihin Chilifoorumilla: "Rocotosoosi au naturel".

Vapaasti mukaillen siitä tuli tällainen:
150 g Rocotoja, pääasiassa punaisia
2 sitruunan mehu
100 g hillosokeria
n. ¼ dl omenaviinietikkaa (en ole etikan erityinen ystävä, siksi näin vähän)

Herra 47 soseutti kaiken sauvasekoittimella. Minä silppusin veitsellä ja keitin pidempään.

Ensimmäinen maistelu paljasti, että makeus/happamuussuhteet olivat suunnilleen kohdallaan, MUTTA chilin polte oli suoraan sanottuna tyrmäävän tulinen. Onhan noita Rocotoja erilaisia, mutta luulenpa aistimuksen johtuvan toleranssien erosta. Marko on maan tunnetuimpia chilipäitä, ennätystehtaan chilimaistelija, minä olen tyytynyt miedompaan maustamiseen.

No, kipaisin puutarhassa ja olihan luumupuussa vielä joitakin ylikypsiä punaluumuja. Laitoin niitä saman määrän kuin Rocotoja ja hillo alkoi muodostua. Omenatkin olisivat kelvanneet.

MUTTA puolen tunnin päästä tuli sisäinen pakko kokea sama polte uudestaan. Siihen tulee himo. Laimensinkohan liian aikaisin?

Hyviä Rocoto-ohjeita kaivataan

maanantai 26. lokakuuta 2009

Kuukauden alussa kannoin rocotoämpärin ja ruukut sisään ja heti seuraavana yönä kypsyivät ensimmäiset. Nyt loputkin alkavat saada väriä pintaan. Niitä kypsyy sellaista vauhtia, että hyvät neuvot olisivat tarpeen. Tämä on ensimmäinen rocotokauteni ja käyttötavat ovat vielä vähän hakusessa. Ruokaa on maustettu ja tulista tulee aika helposti, on kuivattu ja säilötty etikkaan. Paljon niitä on vielä tuolla varastohuoneessa, jonne nyt hankin loisteputkivalaisimen kattoon, kun ulkovaloa ei juuri ole. Jännityksellä seuraan Rocoto Perun ja Rocoto Manzano Orangen reaktioita lämpöön ja valoon, kun ne eivät ulkona ehtineet satoa tehdä.
Rocoto Peru Puno Marki
Titicaca-järven rantojen asukas on nyt kypsytellyt melkein kaikki "omenansa". Jopa toisessa astiassa kesän viettänyt, keväästä asti kuukauden kehityksestä jäljessä ollut yksilö kuroo nyt etumatkaa kiinni. Noita on paljon, kymmenittäin ja ne ovat noin viisisenttisiä, paksulihaisia ja meheviä, mutta tulisia.

Rocoto Peru Cusco
Inkojen keltainen rocoto on vielä isompi, vaihtelevan muotoinen, satoisa ja tulinen.

Blogivinkki: Näiden historiaa löydät lisää kun näpyttelet edes osan nimestä tuossa vieressä möllöttävään hakukenttään.

Pieni on kaunista

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Tabasco keväältä 2007 on vasta tämän kokoinen, reilu parikymmensenttinen.
Ensimmäisenä kesänään se kasvoi puolimetriseksi. Pikku chilit kypsyivät punaisiksi vasta marraskuussa ja niitä oli vain muutama, kun en ymmärtänyt lannoituksesta ja ruukun vaihdosta mitään aloittelevana chilinviljelijänä. Sadon jälkeen katkaisin sen ja vein viileään. Latvan laitoin vesipulloon. Kevään koittaessa latvasta oli kasvanut kaunis pieni puu, mutta viileässä ollut heräili kovin hitaasti, enkä jaksanut odotella sitä.

Vuoden -08 ja vielä viime kesänkin Tabasco kasvoi keittiön pohjoisikkunalla koristekasvina. Se pysyi pienenä ruukussaan, jossa on multaa alle 4 cm, eikä lannoitustakaan ole muistettu. Satoa siitä ei tietenkään saatu noin hämärässä. Vihdoin elokuun lopulla vaimo järjesteli kasveja uudelleen ja tämä Tabasco pääsi makuuhuoneen ikkunalle, mihin paistaa silloin tällöin aurinko. Tulosta alkoi heti syntyä, kukkia kasvaa ja lannoituskin muistettiin edes kerran. Kukka on tyypillinen Capsicum frutescensin kukka, vihertävä ja heteiden varret violetit. Kukkanupun kasvutapa näyttää myös olevan tyypillistä kaikille kasvattamilleni frutescenseille. Se taipuu jyrkässä kulmassa alas, mutta oikenee, kun chili alkaa kasvaa. Pienihän se on, vain muutaman sentin mittainen, melko tulinen, mutta ei erityisen maukas minusta. Vielä en ole noista saanut merkittävää satoa. Täytyyhän niiden jossakin Louisianassa tuottaa kilokaupalla, mutta ei meidän oloissamme. Itse asiassa Louisianan tabascotarhat ovat siirtyneet Kolumbiaan, kun tupakkavirus tuhosi kastiketehtaan viljelmät.

Linkkejä siemenpakettiin

lauantai 24. lokakuuta 2009

Laitoin Chilifoorumin siemenketjukirjettä varten paketin siemeniä pesämunaksi ja lupasin, että niiden tiedot löytyvät blogini haulla. Nyt Google ei jostakin syystä ole tunnistanut vanhempia merkintöjä, joista osa on viime vuodelta. Niinpä laadin listan lajikkeista ja niihin linkit kyseisille sivuille. Nyt pitäisi Googlenkin löytää.

Aji Cristal
Aji Verde
Aji Verde kypsänä
Aji Indian, PI 370004
Inca Red Drop ja Aji Indian
Habanero, Cristal ja Inca
Campane, PI 497974
Kellu Uchu
Omnicolor
PI 260567
PI 439370
Joe's Long
Ring of Fire
Habanero, Aji Chombo, Rocoto Peru Cusco ja Rocoto Peru Puno Marki ovat niin uusia blogiaiheita, että ne pitäisi haun avulla löytää helposti.

Laitoin samalla itämään kelluvalle talouspaperille noista 3 siementä jokaisesta (paitsi että PI 439370 unohtui).
Hyvin lähtivät itämään. Jo 2 päivää myöhemmin iti ensimmäinen, PI 260567 ja kolmessa päivässä oli viidessä lajikkeessa ituja, osassa useampiakin. Lähinnä minua huolettavat Rocotot, jotka ehtivät kypsytellä hedelmiään ulkona kylmässä. Se voi vaikuttaa itämiseen.
Viisi päivää myöhemmin 29.10. yli puolet siemenistä ja lajikkeista on itänyt. Chinenseissä ja bubescenseissa ei näy vielä eloa ja annuumeista vain toinen on herännyt. Baccatumit itävät ripeästi ja monessa on jo täysi 100% (eli kolme kolmesta) itävyys. Omnicolor kesti viime talvena 3 viikkoa. Saapa nähdä, onko se edelleen samanlainen hidastelija.

Lisäys 3.11.
10 päivää märällä talouspaperilla:
Ituja on ilmestynyt kiitettävään tahtiin ja taimiakin jo nousee paperilta. Omnicolor antaa odottaa itseään. Kellu ja Inca ovat itäneet 2/3, Chombossa ja Campanessa oli 1 viallinen, mustuva siemen, mutta muuten kaikki ovat itäneet täydellisesti. Myös pubescensit, joilla kesti 6-10 päivää juuren pilkistämiseen siemenen sisältä. Lisälämpöä nämä eivät ole saaneet. Voit siis aivan turvallisilla mielin uskoa saavasi kolmesta siemenestä ainakin kaksi terhakkaa tainta.

Varoitanpa vielä mullassa idättelijöitä: Jos pikku kärpäsiä eli harsosääskiä lentelee asunnossa, istutusmulta kannattaa desinfioida kiehuvalla vedellä ennen istutusta. Muuten noiden sääskien toukat syövät juuret. Kokemusta on, tuo ei ole mikään teoreettinen mahdollisuus, vaan todellinen uhka ja kuivumisen ohella melkein ainoa syy epäonnistuneisiin idätyksiin.

Ikkunalaudan komistus: Bhut Jolokia

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Chileistä saan vain erikoisjärjestelyin kokokuvia, niin tiheässä ne meillä kasvavat. Sisään olohuoneen ikkunalle tuotu Bhut Jolokia (C. chinense) on tässä koko komeudessaan 80 cm korkeana. Sisään tuodessa leikkelin tosin siitä parikymmentä senttiä latvoja kypsymässä olleiden raakileiden yläpuolelta. Se on selvinnyt hyvin kolme viikkoa lämpimään tuonnista, lehdet ovat vihreät ja hedelmät kypsyneet. Niitä on lisää tuolla lehtien takana. Ikkunan yläpuolella on 2x36W loisteputket, mutta ne ovat aika kaukana, joten tuskin niiden avulla lisää satoa kasvaa. Kukinta kuitenkin jatkuu. Kun olen kaiken sadon kerännyt, katkaisen tuon matalaksi ja annan vähitellen kasvaa ikkunalla. Keväällä se vasta saa isomman ruukun ja uutta multaa. Tämä chili joutui meille aivan vahingossa, tilaamatta, siemenliikkeen ilmaisena lahjana. Kun se on minulle niin tutusta Intiasta ja vielä maailman tulisin chili, pitihän sitä kokeilla. Alku oli ripeää, suurilehtinen ja paksurunkoinen kasvi, jonka sitten leikkelin matalaksi ja sijoitin takariviin odottelemaan pienessä ruukussaan. Kesällä muut chinenset saivat aurinkoiset paikat. Tarkoituksenani oli Bhutista saada syksymmällä vain pienet maistiaiset.

Heinäkuussa kuitenkin suhtautumiseni muuttui. Chilifoorumilla julkaistiin kasvatuskilpailu ja yhtenä lajina oli Naga Morich / Bhut Jolokia; kuka kasvattaa pisimmän chilin. Siihen asti olin saanut vain pieniä marjoja tai 2,5-senttisiä minichilejä. Nyt siirsin sen parhaalle paikalle eteläseinustalle lasitetulla parvekkeellani. Se oli ja on edelleen liian pienessä 13 cm ruukussa puutarhamullassa. Sitä en lähtenyt vaihtamaan, sillä se olisi tiennyt muutaman viikon viivettä kukinnan onnistumisessa. Sen sijaan kaivoin ruukun yhteen kulmaan kolon pohjalle asti ja ripottelin sinne Biolan Luonnonlannoitetta eli kanankakkaa ja merilevää. Lisäksi annoin kastelulannoitetta ja jossakin vaiheessa ruiskuttelin myös lehdet pariin kertaan lehtilannoitukseen sopivalla Hydrolannoitteella. Kun samaan aikaan pidin oksien kasvun kurissa leikkaamalla, chilit alkoivat kasvaa. Jo elokuun lopulla pidin kilpailun kärkisijaa kuusisenttisellä Bhutilla. Kuukausi sitten mittasin tässäkin näkyvän chilin pituudeksi 7,4 cm. Sitä ei ole vieläkään ohitettu, vaikka tuo on Wikipedian mukaan vain noiden supertulisten keskimitta. Ehkä todelliset kasvattajat isoine ruukkuineen kasvihuoneessa tai hydroliemissä ja keinovaloissa vielä odottelevat kypsymistä. Kuitenkin tuli todettua, että Bhut pitää lannoituksesta ja valosta.
Satunnaisessa auringonpaisteessa Bhut näyttää vaaralliselta, mitä se onkin. Paloittelussa on viisasta käyttää suojakäsineitä, ettei polttavaa kapsaisiinia joudu sormista myöhemmin arkoihin paikkoihin, kuten vaikkapa silmiin, nenään tai limakalvoille. Erittäin ohuina viipaleina se maistuu hyvälle. Kokonaisena en noita rouskuttele, vaikka sellaisiakin urheilijoita on. Ruoan maustamiseen se on hieno aine, kunhan osaa annostella riittävän vähän. Ja aivan mukava huonekasvikin kaiken lisäksi. Bhut on yllättänyt minut myönteisesti.

Lisäkommentti talvella:
Tällehän kävi sitten huonosti talvehtimisessa ja syyksi epäilen myöhään jatkunutta lannoittamista.

Nagaöljyä perunoille

perjantai 16. lokakuuta 2009

Tänään paistoimme eilen yli jääneitä perunoita. Sain idean lorauttaa paistinrasvaksi chiliöljyä pullosta, missä Bhut Jolokian pikkuinen chili oli rypsiöljyssä uuttumassa. Kolmisen viikkoa se on nyt ollut jääkaapissa. Kovin pitkään noita ei kannatakaan säilytellä, sillä pilaantumisvaara on olemassa tuoreella chilillä. Kuivattua käytetään pitkään säilytykseen.

Makuhan oli aivan loistava, hieno chinensen maku ja polte paistiperunoissa. Tätä täytyy saada lisää. Onneksi Bhutteja on vielä "puussa" ikkunalaudalla muutamia kypsänä. Löysin kaapin kätköistä kaatonokalla varustetun viinietikkapullon, joka sopivasti on vielä 2 desiä, kun iso chili painoi 10 grammaa. Suhde pysyi siis samana kuin ensimmäisessä kokeilussani. 1:20. Ai että miksi Nagaöljyä? Tietysti se on Bhutöljyä, mutta kun Naga Morich on tässä maassa niin paljon tunnetumpi, sitä viljellään enemmän ja sitä saa marketeistakin Fataliin kasvattamana, niin käytin tutumpaa määrittelyä otsikossa. Käytännössä uskoisin noiden kahden supertulisen muistuttavan aika paljon toisiaan. Onkohan kukaan kasvattanut noita vierekkäin vertailun vuoksi?

Blokit valehtelevat sinulle


Aikaisemmin törmäsin silloin tällöin uutiseen, jossa mainittiin lähteeksi: "Asiasta kertoi ensimmäisenä XX blogissaan." Kun aloin itse pitää blogia, illuusioni karisivat. Tuollaisella ei ole mitään merkitystä. Blogisofta on suorastaan tehty valehtelua ja petosta varten. Eivätpä lehdetkään enää kirjoita moisia lausumia. Ehkä nekin ovat huomanneet.

Aloitin tämän bloginpidon 26.9.09. Kuitenkin ensimmäinen merkintä on 2008 maaliskuulta. Blogitekstin kirjoituksessa suorastaan tarjoillaan julkaisupäivän muokkausta. Kun pidin kasvatuspäiväkirjaa Chilifoorumin sivuilla, sinne kirjautui aina kirjoituspäivämäärä ja jos juttua korjaili jälkikäteen, myös korjauspäivämäärä. Blogissa voit koska tahansa muuttaa tekstiäsi ja valita julkaisupäivämääräksi minkä haluat. Toivottavasti jonnekin jää kirjaus oikeasta päiväyksestä edes poliisia varten, jos vaikka paljastusten seurauksena syntyisi oikeusjuttu.

Blogin avulla olisi helppo esiintyä ennustajana. Jonkun suuren luonnonmullistuksen tai onnettomuuden voi ennustaa luotettavasti, kun tapahtuman jälkeen kirjoittaa siitä blogiinsa aavistuksen ja muuttaa päiväyksen edelliselle päivälle tai viikolle. Samoin voisi tehtailla "todisteita" vaalirahoituksesta tai muusta suhmuroinnista sijoittamalla nykytilanteeseen sopivia vihjailuja muutaman vuoden takaiselle blogipalstalleen. Niitä voisi sitten lainata uudessa blogissaan todeten: "Mitäs minä sanoin jo v. -05." Näitä "muinaisia" aavisteluita ja paljastuksia sitten muut tiedotusvälineet innokkaasti lainailisivat. Uutinen olisi syntynyt.

Viimeiset pois palelemasta

tiistai 13. lokakuuta 2009

Kun kylmiä öitä seuraavat kylmät pilviset päivät, elämä tropiikin kasveilla alkaa takellella parvekkeella. Viime vuonna korjasin vasta marraskuun puolivälissä viimeiset sisään, nyt piti tarttua toimeen kuukautta aikaisemmin. Useimmista vain keräsin sadon kuivuriin, pakkaseen tai etikkasäilökkeeksi, mutta amppelit siirsin sisään ja parvekkeen lattialla kasvanut puun kokoinen kaksivuotias Aji Chombo sai taaskin armon ja sille järjestettiin tilaa eteisestä.
Viimevuotisesta joulukuvasta huomaat, että se ei ole paljonkaan kasvanut vuoden aikana. Itse asiassa jouduin leikkaamaan uuden kasvun pois jo parvekkeella, jotta se mahtuisi tähän tilaan. Korkeutta on 130 cm ja saman verran sillä on leveyttä. Suuri osa lehdistä on jo kellertäviä, eli ne putoavat lähiviikkoina. Uusia kuitenkin kasvoi ainakin vuosi sitten. "Kunpa nuo koristeet pysyisivät jouluun asti", toivoi vaimo Chombon punaisista pallukoista. Paljon minä niitä jo keräsin kuivuriinkin, mutta jätin koristeeksi loput. Tuommoisia paprikan mallisia viisisenttisiä siinä on tänä vuonna. Viime vuonna runsaammalla lannoituksella nuo olivat isompia ja enemmän suippoja. Tulisuutta riittää kummassakin jopa enemmän kuin Habanerossa.

Habanero amppelissa

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Parvekkeella tropiikin Habanero jo palelee ja roikuttaa lehtiään aamuisin, mutta päivällä lämpö auringossa nousee lasien takana vielä pitkästi yli 20 asteen ja chilit jopa kypsyvät vähitellen.
Tuosta amppelikuvasta saat klikkaillen isomman version, jos haluat nähdä tarkemmin. Tämähän on kohta kaksivuotias. Viime talven se vietti ikkunalla luonnonvalossa matalaksi leikattuna. Nuo kaartuvat oksat ovat kaikki menneen kesän tuotetta. Edelliskesänä se oli korkeampi ja tukevaoksainen pensas ainakin kolme kertaa suuremmassa ruukussa. Epäilisin, että oksien muoto on seurausta pienestä ruukusta ja siitä, että se on roikkunut niin korkealla, että valo on tullut alta päin tai vaakasuoraan. Kuvausta varten laskin sen alemmaksi. Omalla paikallaan se ei juuri saanut suoraa auringonvaloa. Ensimmäisenä keväänä siementaimesta sai aikaisemmin satoa ja kesän mittaan sitä tuli enemmän kuin nyt toisena kesänä amppelista. Minun Habaneronihan on Hyötykasviyhdistyksen siemenistä ja sen nimessä ei ole etu- eikä takaliitteitä. Se on peruslajike, pelkkä Habanero.

Lähikuva tietysti kertoo paremmin chilien hienon muodon ja värin. Nuo ovat suurimmillaan viisisenttisiä ja hedelmäisen tuoksuvia ja tulisia.

Päivän positiivinen yllättäjä: Peruvian orange

lauantai 10. lokakuuta 2009

Perulaiseen -09 kauteeni valitsin lukuisia C. chinense lajikkeita. Tänään maisteltiin pitkästä aikaa Peruvian Orangea.
Makuhan oli miellyttävä. Yksi tuollainen pieni (3-4cm) chili maustaa ihan mukavasti neljän hengen kermakastikkeen. Meillä käytetään usein porsaan sisäfilettä, kun se on nykyisin niin edullista. Muoviin pakattuna sitä saa melkein kuudella eurolla kilo. Siitä veistelen poikittain pihvin tyyppisiä paloja ja ruskistan ne voissa pannulla. Siinä samalla voin kypsentää pilkottuja chilinpaloja tai lisään ne vasta kastikkeeseen. Sen teen mahdollisimman helposti. Paistinpannulle lisään paiston loppuvaiheessa ruokakermaa sellaisen pikku purkillisen tai osan siitä. Siinä saavat hetken vielä hautua perunoiden kypsyessä. Jos fileen on saanut ilman marinadia, se kaipaa vähän suolaa. Jos siinä on marinadi ympärillä, pesen sen hanan alla kylmällä vedellä pois, mutta suolaa jää siitä kyllä ihan riittävästi.

Oranssi habanero on meillä muodostunut vakiomausteeksi sisäfileelle, mutta nyt perulainen oranssi tarjosi erinomaisen vaihtoehdon. Sen kasvatuksessa minulla ilmeisesti tapahtui joku virhe, sillä se kukki aikaisin keväällä, mutta ensimmäiset maistiaiset saatiin vasta elokuun alussa. Täytyy myöntää, että tuo kasvi unohtui jonnekin toisten taakse. Ehkä se ei saanut tarpeeksi valoa tai lannoitusta. Nyt noita maukkaita pikku chilejä kuitenkin on runsaasti oksilla, vaikka lehdet jo alkavat varista syksyn kylmien vaikutuksesta. Tätä kannattaisi viljellä ensi kaudellakin, ellei sitten löydy "lupaavia uusia" lajikkeita niin paljon kokeiltavaksi, että parvekkeelle ei enää mahdu.

Maailman miedoin chili

perjantai 9. lokakuuta 2009

Pojanpoikani Miro, ekaluokkalainen oli eilen koulun jälkeen meillä ja siinä syödessämme hän alkoi pohtia, mikä olisi maailman miedoin chili. Aiheen hän sai siitä, että isänsä oli viime viikonvaihteessa laittanut meksikolaista ruokaa ja käytti siihen minun parvekkeellani kasvanutta "maailman tulisinta chiliä", Bhut Jolokiaa. Pikku mies protestoi aivan terveesti vanhempiaan vastaan, eikä suostu syömään tulisia chiliruokia. Nyt hän halusi maistaa, jos saisi "maailman miedointa". Siispä parvekkeelle. Siellä majailee vielä aika lauma chilejä, vaikka viime yönäkin oli lentoasemalla melkein -5 astetta. Parvekkeen alin oli +3.

Mainoslauseella "mieto salaattichili" valitsin viime talvena perulaiseen valikoimaani myös ruskean Peruvian chinensen. Kaunis ja erikoinen se on. Kun perkasin siemenet pois ja samalla leikkasin terävällä veitsellä pois myös vaaleat sisäosat, siementen kiinnikkeet, poltetta ei jäänyt kuoriosiin lainkaan. Pikku mies rouskutteli perässä chinensen puolikasta ja totesi sen tosiaan olevan "maailman miedoin chili". Vaimoni maistoi toista puolikasta ja totesi sen olevan myös maailman mauttomin chili. Totta tuokin. Mieto se on kokonaisena käytettynäkin. Ei siitä ensi kaudeksi ole jatkajaa.

Paljon tummapintaisempi ja tulisempi kaunotar on tuon ja Fataliin kotimainen risteytys, jollaisen löysin amerikkalaisesta siemenkaupasta. Fatalii X Peruvian chinense kärsii myös samasta ongelmasta. Jos siitä perkaa siemenet pois, ei juuri makua jää jäljelle.
Tuossa ne ovat leikkuulaudalla kumpikin, risteytys ylhäällä, Peruvian chinense alhaalla.

Bloginpitäjän mietteitä 2

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Outoa?
Vaihdoin blogin ulkonäköä "yleisön pyynnöstä". Nyt tässä on - toistaiseksi - vakiolevyiset palstat ja valikot oikealla. Edellisessä postauksessa kyselin mielipiteitä erilaisista palstanleveyksistä ja sen perusteella vaihdoin tyyliä. Poistin edellisen merkinnän, kun sen linkit olisivat vieneet harhaan ja teksti olisi ollut juuri väärinpäin. Kiitos kuitenkin palautteesta.

Perusasia oli, että blogin sisältö ja ulkonäkö ovat toisistaan erillisiä tiedostoja ja niitä voi vaihtaa vaikuttamatta toiseen. Nyt se vanha ylöspano on jonkin aikaa näkyvissä varablogissani: http://vaarinvara.blogspot.com/. Jos haluat sen takaisin, voit protestoida kommenttiosastolla.

Terveisiä kylmältä parvekkeelta

sunnuntai 4. lokakuuta 2009




Kypsiä chilejä lokakuussa parvekkeella? Kyllä, paljon ja kaiken värisiä siellä vielä värjöttelee. Kannan ne yöksi sisälle, jos pakkasta ennustetaan yli 6 astetta. Sen näyttävät chilini kestävän. Lentoaseman mittauspisteessä on yleensä pari kolme astetta kylmempää kuin meillä harjun etelärinteessä ja parvekkeella ei lasien takana lämpötila laske niin nopeasti kuin ulkona, joten pienet pakkaspiikit kestetään. Jatkuva kylmyys ilman auringonpaistetta on pahaksi täälläkin. Viime syksy oli varmaan poikkeuksellisen lämmin, mutta silloin parvekkeelle jätetyt chilit jäätyivät vasta jouluaattona. Eivät ne tietenkään lokakuun jälkeen enää kasvaneet.

Tämä PI 439450 sai erikoiskohtelun kesäkuun alussa ruukun vaihdon yhteydessä. Se sai Biolanin Luonnonlannoitetta valmistajan suositteleman parvekelaatikon varastoannoksen. Se on kymmenen kertaa enemmän kuin olen muille chileilleni antanut. Siksi olenkin kutsunut sitä "lantakasan päällä kasvavaksi". Sen historiaa voit seurata Chilifoorumin päiväkirjastani, joka siis nyt jatkuu täällä.

Mitäpä tuon kasvulle kuuluu tänään?
Leikkasin parvekechilieni latvoja reippaalla kädellä huomaamatta ottaa kuvia ensin. Erikoislannoitettu voi kuitenkin hyvin, on kasvanut tuuheaksi kuin saunavihta. Korkeutta oli toista metriä ja kukkia tai eri vaiheissa olevia chilejä on melkein joka oksanhangassa, jopa useita samassa. Sato on siis ollut hyvä ja sitä jatkuisi, jos lämpöä riittäisi. Maku on kuoressa mieto, mutta sisäosistaan mainion tulinen, chinense-chilejä muistuttava, vaikka tämän lajiluokitus on muutettu Capsicum sp:ksi.


Kanankakka + merilevä siis toimii isompanakin annoksena. Taaskin kävi niin, että vertailukasvia ei ollut, joten tämä menee arvailun puolelle. Jos lannoiterakeita laittaa pohjalle 1/10 ruukun tilavuudesta, kasvu on rehevän vihreää vielä myöhään syksyyn asti. Eli lannoitus olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin. Satoa kuitenkin saatiin, joten sitä se ei haitannut, ehkä pikemminkin päinvastoin. Yksi epäilys minulle jäi: Runko on paksu, mutta melko notkea, taipuu helposti. Tuossa lannoitteessa on vähemmän kaliumia kuin yleensä käyttämässäni Puutarhan Kesässä. Ehkä se vaikuttaa rungon jäykkyyteen? Puumainen runko kestää paremmin isonkin sadon painon, mutta tällähän chilit ovat melko pieniä, peukalonpään kokoisia ja sijaitsevat lähellä runkoa eikä oksien päissä.

Lisäkommentti talvella:
Tällekin kävi sitten huonosti talvehtimisessa ja syyksi epäilen myöhään jatkunutta lannoittamista.

Nyt sitten jotain ihan muuta

perjantai 2. lokakuuta 2009


Kypsiä mansikoita lokakuussa ulkona? Totta se on!

Vaimo osti kesällä mansikan taimia miniälle lahjaksi ja yksi niistä jäi yli, unohtui ruukkuun hoitamattomalle nurmikolle takapihalle. Ilmeisesti sateet ovat olleet riittäviä kasteluun, sillä nyt siitä on löytynyt kypsiä mansikoita jo muutaman kerran.


Erityisen hauskaksi tapauksen tekee se, että olen tehnyt löydöstä pojanpojalleni (7v.) aarrekartan, jonka avulla hän on etsiskellyt makupalaa ja pistänyt sen sitten suuhunsa. Ruukun voi eri kerroilla piilottaa eri paikkoihin.

Äkkikypsymisiä lämpimässä

torstai 1. lokakuuta 2009

Muutamassa tunnissa yön aikana pimeässä löytyi väriä isoon joukkoon rocotoja. Viimeiset pari viikkoa ne vain odottivat lämpöä kyyhötellessään kylmässä ulkoilmassa. Isoja ne olivat jo elokuulla, mutta väri vaihtui hyvin hitaasti ja vain kaikkein vanhimpiin. Luultavasti pienimmät raakileet eivät tuolla kehity, kun ei ole lisävaloakaan, mutta tulee niitä silti paljon.
Rocoto Peru Cusco tekee isoja keltaisia chilejä. Mittaa niillä on jopa 9 cm ja paksuimmalta kohdalta saattavat olla viisisenttisiä.


Rocoto Peru Puno Marki kasvattelee 4-5 cm pyöreähköjä punaisia pallukoita.