Hyviä Rocoto-ohjeita kaivataan

maanantai 26. lokakuuta 2009

Kuukauden alussa kannoin rocotoämpärin ja ruukut sisään ja heti seuraavana yönä kypsyivät ensimmäiset. Nyt loputkin alkavat saada väriä pintaan. Niitä kypsyy sellaista vauhtia, että hyvät neuvot olisivat tarpeen. Tämä on ensimmäinen rocotokauteni ja käyttötavat ovat vielä vähän hakusessa. Ruokaa on maustettu ja tulista tulee aika helposti, on kuivattu ja säilötty etikkaan. Paljon niitä on vielä tuolla varastohuoneessa, jonne nyt hankin loisteputkivalaisimen kattoon, kun ulkovaloa ei juuri ole. Jännityksellä seuraan Rocoto Perun ja Rocoto Manzano Orangen reaktioita lämpöön ja valoon, kun ne eivät ulkona ehtineet satoa tehdä.
Rocoto Peru Puno Marki
Titicaca-järven rantojen asukas on nyt kypsytellyt melkein kaikki "omenansa". Jopa toisessa astiassa kesän viettänyt, keväästä asti kuukauden kehityksestä jäljessä ollut yksilö kuroo nyt etumatkaa kiinni. Noita on paljon, kymmenittäin ja ne ovat noin viisisenttisiä, paksulihaisia ja meheviä, mutta tulisia.

Rocoto Peru Cusco
Inkojen keltainen rocoto on vielä isompi, vaihtelevan muotoinen, satoisa ja tulinen.

Blogivinkki: Näiden historiaa löydät lisää kun näpyttelet edes osan nimestä tuossa vieressä möllöttävään hakukenttään.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.