8 kuukautta yhtämittaista satokautta

lauantai 28. marraskuuta 2009

Viime vuonna kehuskelin Inca Red Dropin (C. baccatum) satoisuutta, varsinkin jatkuvan satokauden pituutta. Silloin sain puoli vuotta yhteen putkeen siitä pieniä, mutta maukkaita ruokatarvikkeita. Tänä vuonna se pisti vielä paremmaksi: satokautta on jatkunut jo 8 kk.
Inca Red Drop 28.11.
Kannoin kesän parvekkeella, mutta lokakuun alusta sisätiloissa kasvaneen Incan ulos sateeseen kuvaan. Ränsistynythän se on. Parvekkeelta sisään tuodessa leikkelin reippaasti oksia pois, lehtiä tippui lämpimässä ja ripsiäisetkin ovat niitä verottaneet, mutta chilejä se kantaa edelleen ja muutama kukkakin on. Niiden onnistumisesta ei kyllä ole takeita parin loisteputken valossa muiden isompien kasvien varjossa.

Chilifoorumilla kerroin 2.4. ensimmäisen Incan kypsyneen. Ensi viikolla siitä on 8 kuukautta ja edelleen siinä on mistä ottaa, kun chilinhimo iskee.

Rocoto Relleno

tiistai 24. marraskuuta 2009

Taannoin kyselin rocoto-ohjeita. Eipä niitä vielä kotimaasta kauheasti löydy, mutta netti kyllä pullistelee erilaisia reseptejä. Melkein kansallisruokaa näyttää olevan joillakin Perun seuduilla täytetty rocoto, Rocoto Relleno. Ohjeita löytyy vaikka minkälaisia, mutta valitsin niistä muutaman ja kokeilin.


Rocoto perataan tyhjäksi siemenistä ja niiden kiinnikkeistä, täytetään sopivalla aineella, laitetaan juustoraastetta väliin ja hattu takaisin päälle. Sitten uuniin ja kypsäksi. Tuo on perusperiaate. Täytteinä käytetään ainakin jauhelihaa, pekonia, juustoa, perunaa, sipulia, vihanneksia, yrttejä, pähkinöitä, riisiä, kanaa, kananmunaa ja tietysti marsua, inkkareiden lihakarjaa. Sitä ei meidän marketeistamme löydy. Täyteainekset kypsennetään erikseen ennen täyttöä ja niistä saisi tulla aika tiivis massa, niin syöminen on helpompaa.

Havaintojani näistä ensimmäisistä räpellyksistä:
Erittäin maukasta ja kaunista.
Sopii alkuruoaksi, mutta ehkä vielä paremmin lisukkeeksi jollekin peruna- riisi- tai leipäaterialle, sillä tottumattoman suu voi kaivata väliin miedompaa ainesta.
Perussa ne tekevät tästä myös makeita jälkiruokia. Se jäi kokeilematta.
Minulla oli väärä rocotolajike, turhan pieni pääruoaksi. Youtube-videoissa (3 min alusta) ne valitsevat torilta isoimmat, nyrkin kokoiset, joita lähtevät täyttämään. Suomen toreilta ei löydy ainuttakaan rocotoa, eikä nyt sattunut isompaa itsellä kasvamaan.
Monissa ohjeissa neuvotaan liottamaan perattuja rocotoja suolavedessä vuorokausi ja välillä vaihtamaan vesi ainakin kerran. Suosittelen kahtakin vaihtoa, jos näin tulisesta lajikkeesta tekee. Se nimittäin vähentää poltetta. Toinen tapa miedontaa rocotoa näyttää olevan sen kiehauttaminen vedessä ennen täyttämistä ja uuniin laittoa. Tässä ohjeessa esimerkiksi 6 isoa rocotoa kiehautetaan etikka-suolavedessä 3 kertaa, mutta täytteeseen pilkotaan sitten 1 tuore rocoto. Tuo menee jo hifistelyn puolelle, mutta kertoo, että paikallisetkin kaipaavat tulisuuteen lievennystä. Bolivialaiset kiehauttavat rocotonsa neljästi, ellei sitten satu pitämään poltteesta.

Punolla ja Cuscolla syksyn viimeinen sadonkorjuu

torstai 19. marraskuuta 2009

Viimeisen sadon keräsin lokakuun alussa sisään tuoduista rocotoista. Osa ehti jo ylikypsyä ja putoili itsekseen lattialle. Nyt pensaat ovat tyhjiä ja yhden jo leikkelin matalaksikin. Näissä on paksuimmat rungot, mitä missään chilissä olen tavannut yhden kesän kasvattelun jälkeen. Bonchi ainesta kenties?
Tässä kuivurin ritilälle kuvaan koottuna punainen Rocoto Peru Puno Marki ja keltainen Rocoto Peru Cusco, Pepper-Kingin nimeämiä siis. Kumpiakin oli vielä toista kiloa. Isoimmat painavat 50g. Eiväthän nuo kerralla mahtuneet kuivuriin perattuna ja siivutettuna, vaan puolet jäi viileään odottelemaan vuoroaan. Luulisin jauhavani nuo erikseen, jotta punainen jauhe pysyy punaisena. Keltainen on tavallaan eksoottinen - ja tulinen.

Eipä nuo vielä vihon viimeiset rocotot olleet niistä ruukuista. Puuhiani tarkkaan seurannut saattaa muistaa, että toisessa ämpärissä kasvoi myös Rocoto Manzano Orange, joka ehti tuskin kukkimaan kesän kuluessa. Nyt siinä on muutamia melkein noiden Punojen kokoisia pisaranmallisia vihreitä oksilla loisteputkien himmeässä valossa. Ihmeitä saattaa tapahtua ja saan vielä siitäkin maistiaiset. Toinen myöhäisherännäinen on Rocoto Peru, joka alkoi kukkiakin vasta sisään päästyään. Viileässä varastohuoneessa se on kasvanut latvansa loisteputkien väliin ja yläoksilla on muutama pieni raakile. Hitaita nuo rocotot.

Ylläreiden ikkuna

tiistai 17. marraskuuta 2009


Tälle ikkunalle näköjään on kerääntynyt pelkkiä yllätyslajikkeita. Toinen vasemmalta, pieni vaalealehtinen on Rainforest Trifoliage, jonka sain amerikkalaisesta Rainbow Chiliseeds nettikaupasta tilaajalahjana. Yllätys se on sikäli, että siitä ei ollut mitään tietoa missään, ei edes kaupan omilla sivuilla. Se on todennäköisesti annuum tai .sp. Muut ovat kotimaisen Fataliin yllätyspusseista ilman nimilappua. Kasvatin niitä viime kesänä kymmenkunta parin vuoden tilauksista kertynyttä ja muutama jäi vielä talvehtimaankin.

Vasemmassa laidassa on baccatum, joka ilmeisesti on Champion, mutta täyttä varmuutta ei ole. Siinä on mietoja paprikoita kypsänä edelleen ja niiden kanssa se on koristeellinen kuten nuo muutkin. Keskellä on Rocoto M2, itse antamani nimi toisena itäneelle mustalle siemenelle. Se on viihtynyt ikkunalla hyvin, tuottaa pieniä chilejä koko ajan ja kukkiikin parhaillaan. Oikean laidan miedohko annuum on todennäköisesti Spanish Red. Ajattelin katsoa pärjääkö se loisteputkivalossa. Kuva ei ole parasta laatua, sillä ainoa valo iltahämärässä on ikkunan päällä oleva 2x36W loisteputkivalaisin 40 cm kasvien latvoista.

Kissakin on samaa sarjaa - ylläri. Yläkerrassa asuva miniäni hoiti katastrofiyhdistyksen huostaan ottamaa surkeasti nälkiintynyttä kilpikonnankirjavaa kissaa, joka teki pennut sängyn alle ja puolusti niitä kuin peto. Erikoisen väriset pennut saivat helposti uuden kodin paitsi yksi "musta lammas", joka kasvaessaan valitsi itse ja muutti meille. Sellaista elämä on. Faksejakin tulee tilaamatta ja yllättäen - miksi ei siis chilejä. Kissa on muuten Mustikka, tuttavallisemmin Musti.

Aji Amarillo - maistuvainen baccatum

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Eilen parvekkeen pakkasesta sisään keräämäni kaksi Aji Amarilloa maustoivat sopivasti jauhelihakeiton. Paloittelin ne niin isoiksi, että chiliä löysi vielä lautaseltakin. Maku oli tasaantunut keitossa, mutta oli se hieno. Sääli, ettei noita ole enemmän kypsänä. Pari vihreää siellä vielä roikkuu ja kuivattuna niitä on komerossa. Se ei ollut kovin satoisa, mutta kasvoi kuin köynnös parvekkeen itänurkassa ja lopulta pitkin kattoa. Vartta on 3,6 metriä, chilit lämpimässä kasvaessaan n. 12 cm, nämä alle 10 cm. Maku on maineensa veroinen. Samalla nimellä näyttää olevan liikkeellä toinenkin versio, sillä jotkut Amarillot kasvattelevat yli 20 cm mittaisia chilejä ihan säännöllisesti. Niidenkin makua on kehuttu.

Taisi kamera saada vähän huurretta linssiin, kun sen kanssa kävin kylmällä parvekkeella, sen verran sumuinen on kuva.

Turbo pärjää kylmässäkin

lauantai 14. marraskuuta 2009

Lentoaseman virallinen lukema viime yönä oli -10. Meillä harjun etelärinteessä oli vain -6,3 ja lasitetulla parvekkeella -2,2. Pakkasta sekin on.
Parvekkeella näytti aamulla ikkunan läpi vihreältä. Aluksi epäilin, että lehdet ovat jäässä, mutta kyllä ne olivat tuon kestäneet. Päivän auringonpaiste nosti parvekkeen lämmön vielä 15° plussan puolelle, eivätkä lehdet lörpsähtäneet veteliksi. Turbo Pube (C. pubescens) näyttää selviävän pakkasista parhaiten. Hennompi runko takana on Campanen.
Syyskuussa keräsin Turbosta kypsän sadon ja täysikasvuiset vihreätkin sisään kypsymään. Pieniä alkuja jäi oksille. Lokakuu oli kylmä. Vuorokauden keskilämpö oli useasti nollan tietämissä, loppukuusta allekin. Silti nuo ovat kasvaneet melkein täysikokoisiksi. Taustalla kituvasta Aji Amarillosta muuten keräsin aivan katosta pari keltaista kypsää pois pakkasesta.
Jopa kukkia löytyy vielä tuoreen vihreistä versoista ja jotkut niistä ovat muodostuneet pikkuisiksi raakileiksi. Pitäisiköhän tuolle raivata jostakin vähän lämmintä tilaa? Toisaalta, parvekkeellakin se pudotteli raakileensa, kun kasvin käänsi ympäri ja ne joutuivat varjon puolelle. Juuri tästä yksilöstä opin, että olosuhteiden säilyttäminen on tärkeää sadon kehitykselle. Ehkä se oli valon tarpeensa äärirajoilla parvekkeen perällä, mutta samaa ilmiötä olen sittemmin havainnut muissakin chileissä.
Kuin pisteenä iin päällä lehtien kätköistä paljastui oranssia väriä. Yksi turbo on alkanut kypsyä pakkasessa!

Cristal talviteloille

torstai 12. marraskuuta 2009

Tämä on kokeilu, jota en kehota ketään seuraamaan. Kirjoitan tämän lähinnä itselleni muistiinpanoiksi, jotta voin kuukauden tai kahden päästä tarkistaa, miten tässä kävi.
Pienistä pakkasista huolimatta lasitetulla parvekkeella vielä viheriöi. Aji Cristal jäi sadonkorjuun jälkeen sinne hyllylle ja nurkissa majailevat edelleen kattoon asti kasvaneet Aji Amarillo ja Campane sekä peräseinällä Turbo Pube. Vihreitä ovat nekin. Tarkkaan katsoen huomaat, että oikeassa laidassa alhaalla on vielä 1 vihreä Cristal valmiina syötäväksi. Oli unohtunut poimia. Kasvi on 70 cm korkea ja runko jäi jostakin syystä ohueksi niin, että jouduin sitä tukemaan parilla tukikepillä kun runsas sato alkoi taivuttaa oksia alas. Tämä ja Aji Verde olivat poikkeukset, yleensä en chilejäni tue, vaan niihin kasvaa tukeva runko ja oksisto hiukan leikkaamalla avustaen.
Runko vain lyhyeksi tapiksi saksilla, lehdet pois ja ruukku irti. Juuret ovat hyvin täyttäneet mullan. Tuossa 6,5 litran ruukussa se on kesänsä viettänyt. Tämän kokoinen ei meille talvisäilöön mahdu varsinkin, kun ulkoa tuotu kaksivuotias Aji Cristal vielä kypsyttelee loppua satoaan varastohuoneessa.
Tämä saattaa olla kuolemaksi, mutta vaihtoehto olisi jäädä pakkaseen ja sitten kompostiin. Jotkut annuumit ovat noin rajusta leikkauksesta ottaneet nokkiinsa ja kuivuneet paikoilleen, muutamat chinenset ovat tuon kestäneet. Katsotaan nyt, miten käy Aji Cristalille (C. baccatum). Leikkelin keittiöveitsellä paakusta puolet pois ja loput mullat varistelin rajulla hakkausliikkeellä jätesäkissä. Juurien raju leikkaus on tässä typistämisessä varmaan kriittisin kohta. Pari viikkoa sitten katkaisemani Bhut Jolokia kasvattaa jo uusia silmuja rungostaan, mutta se saikin jatkaa entisessä ruukussaan.
Uusi ruukku on vajaa ¼ kesäisestä. Kovia joutui Cristal kokemaan. Nyt vähän kastelua ja viileään. Lämpöä tosin on yli 17° sielläkin. Reilussa kymmenessä asteessa kuivui viime talvena montakin chiliäni, joten niin kylmää en enää aio kokeilla näille tropiikin kasveille

Rocoto kukkii loisteputkivalossakin

tiistai 10. marraskuuta 2009

Vähän positiivisempia uutisia vaihteeksi. Fataliin yllätyssiemenistä kasvanut Rocoto M2 on alkanut taas kukkia ja pieniä raakileitakin näkyy lunta vasten alalaidassa. Sillä on Clas Ohlsonin 2x36W loisteputkivalaisin ikkunan päällä 40 cm kukista. Asiaan saattaa vaikuttaa myös, että lannoitin tuota pari kertaa Puutarhan kesällä vielä lokakuussa.
Pieniä punaisia rocotoja riippuu edelleen sen oksilla toista kymmentä. Osa on ehtinyt vähän rypistyäkin, kun ulkoa tuotuja isompia lajikkeita on aivan riittävästi tuolla varastohuoneessa niiden himmeämpien loisteputkien alla. Lehtien yläpuolen keltaisuus johtuu loisteputkien (Osram 840) valon väristä. Kuvat otin keskipäivällä ja silloinkin loisteputket valaisivat enemmän kuin pilvinen päivä. Polttelen noita 13 tuntia päivässä.

Jatketaanpa valoista vielä

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Jannen pyynnöstä suoritin lisämittauksia ja raportoin jo toissapäiväisen jutun loppuun eilisistä "pahviheijastin" mittauksista. Ne osoittavat, että suurin ero ei ole heijastimissa vaan itse lampun elektroniikassa.

Luksimittareita ei joka taloudesta löydy, mutta valojen vertailua voi tehdä myös digikameralla tai kameran valotusmittarilla. Mittauskohde pitää vain valita ei-kiiltävää materiaalia ja pitää se samalla etäisyydellä ja samassa kulmassa eri lampuilla. Valkoinen pahvi tai paperi kelpaa, mutta harmaa on yhtä hyvä. Kun valotusaikalukema kaksinkertaistuu, myös valoa on tullut tuplasti lisää, jos aukko ja herkkyys pidetään samana. Samalla todellinen valotusaika on puolittunut, sillä nehän ovat sekunnin osia. Suoritin tarkistusmittauksen kameralla ja sekin vahvisti luksimittarin olevan oikeassa: Bauhausin valolistassa on jotakin pahasti vialla.
Autotallissa minulla oli vanhassa valaisimessa uudehkot Philips 865 putket. Yksittäin mitatessa ne osoittautuivat jopa vähän tehokkaammiksi kuin Osramit. Taitavat olla tehoputkia. Bauhausin valaisinrunkoon ne toivat n. 50% lisää valoa. Varsinainen yllätys oli kuitenkin, kun siirsin Bauhausin putken autotalliin ikivanhaan loisteputkivalaisimeen, jossa on vielä valtavan kokoinen magneettinen muuntaja: Bauhausin unkarilaisista IBV putkista löytyi 50% lisää tehoa. Ei se kuitenkaan Philipsille pärjännyt. Nyt vasta juolahti mieleen mitata Philipsit niissä vanhoissa valoissa. Niissä on pölyiset harmaat heijastinkourut, jotka tuskin auttavat asiaa, mutta valoa oli melkein yhtä paljon kuin Clas Ohlsonin uuden valaisimen ja Osramin putkien yhdistelmässä. Kaksi kertaa enemmän kuin Bauhausin valolistassa. Eli tuo lienee jonkinmoinen normi, Bauhaus vain jää siitä kauaksi joka tasolla. Eikä se ole yksittäistapaus. Minulla on niitä 3. Kaikki ovat himmeitä.

Väitin IBV 742 putkea sinertäväksi, kunnes näin sen vieressä Philipsin 865:n. Väriero on aikamoinen. Kuvassa alhaalla IBV, ylhäällä Philips. Se on oikeasti sinisempi kuin pilvinen talvipäivä, kun sitä katsoo ikkunan valossa. Yksittäin nuo kaikki putket ovat aika siedettäviä, silmä mukautuu, mutta vierekkäin vertailu ja kamera paljastaa erot. Kirkkausero olisi vielä dramaattisempi, jos Philipsin putki olisi ollut oikein toimivassa valaisinrungossa. Nyt ne molemmat ovat Bauhausin valolistassa.

Kannattaa katsoa, millä valaisee

perjantai 6. marraskuuta 2009

Tätä te ette usko, mutta ei se mitään, kerron silti. En minäkään uskonut ennen kuin olin kolmasti tarkistanut.

Chilit tarvitsivat lisää valoa. Chilifoorumilla monetkin ovat hankkineet Bauhausista ns. valolistan, 120 cm loisteputkivalaisin putkineen alle 9 €. Onhan se halpaa. Kävin hakemassa muutaman. Putki on 36W, tuntematonta unkarilaista IBV merkkiä. Valaisinta väitetään saksalaiseksi ja liitäntäteho on 40W, eli 10% hukkuu muuhun kuin valaisemiseen. Minulla oli ennestään ikkunan päällä pienemmällä putkella oleva 21W valaisin. Kun ripustin sinne uuden, aloin ihmetellä, kun valo ei näyttänyt lisääntyvän, pikemminkin se himmeni. Kun minulla on luksimittari valaistuksen mittaukseen, suoritin tarkistusmittauksen pimeässä. Lukseillahan mitataan kohteeseen tulevaa valoa, eli siinä ovat mukana etäisyys, mahdolliset heijastimet, pehmentimet tai valaisimen linssit, joiden vaikutuksesta Lumen-arvo ei kerro mitään. Totta silmäni olivat kertoneet, pienempi putki oli n. 10% kirkkaampi. Kun se on lyhyempi, asia saattaa selittyä sillä. Kokonaissäteilyä ei putken mallisesta pysty mittaamaan paitsi ehkä hyvin kaukaa, mutta annoin olla ja jätin molemmat putket valaisemaan makuuhuoneen ikkunaa.

Varastohuoneeseen ulkoa siirtämäni rocotot ja muutkin chilit saivat muutama päivä siten kattoon roikkumaan kahdesta valolistasta yhteen ruuvaillun valaisimen, siis 2x36W, putkena se Bauhausin paketoima IBV 742. Olohuoneen ikkunan päällä minulla on ollut jonkin aikaa Clas Ohlsonilta hankittu 2x36W valaisin Osramin 840 putkilla. Sehän on vähän kalliimpi, vaikka poistomyynnissä onkin. Nyt tuli mieleen verrata noita keskenään, kun kerran ovat saman tehoisiakin.

AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Clas Ohlsonin valaisin (ilman sitä muovikupua) oli kaksi kertaa kirkkaampi kuin Bauhausin listat. Kummassakaan ei ollut heijastinta (vielä). Clasun lampussa on kuitenkin valkoiseksi maalattu pinta putkien takana ja se ilmeisesti vaikuttaa jonkin verran. Siitä tuli valitsemalleni 40 cm etäisyydelle 3300 luksia päistä ja 4700 keskeltä. Bauhausin tuplalistalla lukemat olivat vain 1500-1700. Samalla sähkölaskulla voi siis saada tuplasti valoa, kun sijoittaa muutaman euron lisää valaisimeen. Mitähän enemmän sijoittamalla saisikaan?
Osramin putki
Vikaa voi olla paitsi heijastimessa tai sen puutteessa, myös putkissa tai valaisinrungossa. Jotakin selvittää mittaus, jonka tein vaihtelemalla putkia Bauhausin valaisimeen. Väriltään Bauhausin putki on aika paljon sinisempi, enemmän kuin lukemat edellyttäisivät. Putkien mittauksessa tehoeroa oli 20-25% Osramin eduksi. Merkkituote kannattaa hankkia, ainakin jos ajattelee koko kestoiän sähkönkulutusta suhteessa valon määrään. Pääosa erosta kuitenkin menee heijastimen piikkiin tai Clas Ohlsonilla on muulla tavalla tehokkaampi valaisin, vaikka se ei taatusti ole alan huippua. Se nyt vain sattui osumaan mukaan tähän vertailuun. Kun erot 40 cm etäisyydeltä olivat noin käsittämättömän suuret, tarkistin vielä aivan läheltä, mittari melkein kiinni putkissa. Kaksi Bauhausin 36W valolistaa vierekkäin maksimi luksimäärä oli 16.000, Clas Ohlsonin 2x36W valaisin Osramin putkilla 38.000. Kannattaa todella katsoa miten ja millä valaisee.

Jannen pyynnöstä tarkistusmittauksia 7.11.
Suoritin vielä tarkistusmittauksen. Laitoin valkoista pahvia 25 cm leveän suikaleen putkien päälle, jolloin Ohlsonin maalattu heijastuspinta voidaan eliminoida ja molemmissa on sama "heijastin". Senhän ei tietysti pitäisi olla putkissa kiinni, mutta muunlainen ratkaisu olisi tarkoittanut liian paljon askartelua, jotta ne olisi saanut samanlaisiksi.

Uskottava se on, noissa on kaksinkertainen ero. Bauhausin valaisinrungot ja putket tuottivat 1600-1900 luksia, siis vähän enemmän kuin ilman pahvia. Yritin nostaa pahvin ylemmäksi, jolloin päästiin jo vähän yli 2000 luksiin keskeltä eli valkoinen pahvi on suunnilleen yhtä hyvä heijastin kuin alumiinifolio. Clas Ohlsonin valaisin Osramin putkilla tuotti 2700-4500 luksia. Ilman heijastintaankin se oli siis yli 2x kirkkaampi keskeltä, laidoistakin melkein.

Tuota kokeillessani huomasin, että heijastin ehkä kannattaisi lisätä kumpaankin. Olohuoneessa minulla on ollut huoneen puolella pahvisuikale maskina, eräänlaisena verhokappana pitämässä lamppu pois silmistä. Vaikka sen taustapuoli on ruskea, sekin lisäsi valoa kymmenkunta prosenttia. Jos siinä olisi oikein muotoiltu ja tehokkailla maaleilla maalattu valkoinen pinta, vaikutus voisi olla selvästi enemmän. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän vertailun kanssa, sillä sama tehoero pysyisi, jos molemmissa olisi sama tehokas heijastin. Pahvikoe sen osoittaa.

Tarkistusmittauksia suoritin vielä muutaman päivän myöhemmin ja niistä on raportti seuraavassa postauksessa.

Itäväthän ne

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Keräsin pussillisen siemeniä muille jaettavaksi ja pitihän niiden itävyys tarkistaa.

Olen jo toista vuotta idätellyt ainoastaan "kelluvalla talouspaperilla", kun se on visuaalisen havainnollinen ja yhtä tehokas kuin muutkin metodit. Nyt pikku laatikossa tuli ahdasta, kun yritin sovittaa sinne toistakymmentä lajiketta. Pari silti unohtui ja seuraavasta kuvasta näet, että olen lisännyt yläkulmaan Omnicolorin. Talouspaperi oli tällä kertaa painettu niin värikkääksi, että kuulakynällä tehdyt tekstit melkein hukkuvat painomusteeseen. Mitään lisälämpöä en käyttänyt, vaan itäminen tapahtui työpöydällä n. 21° lämmössä. Rasian kansi on ollut kevyesti päällä suurimman osan ajasta. Kyllä se kosteana pysyy ilmankin, mutta epäilen, että lämpötila saattaa laskea voimakkaan haihtumisen myötä. Mitään kelmua en päälle suosittele. Niillä saa vain hometta aikaiseksi. Idätettyihin lajikkeisiin pääset tarkemmin tutustumaan linkkiteitse.

10 päivää myöhemmin.
Itävyyden voisi sanoa olevan melkein täydellistä. Nuo idulla olevat siemenet tai jo viheriöivät taimet pitäisi nyt upottaa multaan, jos niitä haluaisi kasvatella, mutta minulle tämä on liian pimeää aikaa. Joulukuun lopulla saatan idättää hitaimmat lajikkeet, mutta useimmat chilit helmi- maaliskuussa. Tämä testi jää vain testiksi. Jotkut taimet pääsivät ilman valoa venähtämään liiankin pitkiksi. Ne voisi pelastaa istuttamalla ne hyvin syvään multaan, melkein sirkkalehdet mullan pintaan. Silloin varteen kasvaa uusia juuria. Yleensä siirrän idätykset multaan heti juuren ilmestyttyä, sellaisina kuin nuo tummat siemenet alalaidassa. Pinnalle putkahtaneet taimet laitan heti valoon. 23W energiansäästölamppu lähellä taimia hoitaa meillä "lastenkammarin" valaistuksen.

Kaikista kolmen siemenen eristä ainakin kahdesta kehittyi reipas taimi. Lajien ja lajikkeiden välillä oli pieniä nopeuseroja, mutta jos kaikki (paitsi Omni) itävät kymmenessä päivässä, ei eroilla ole paljon merkitystä. Eron näkee taimien ja itujen koosta edelleen. Habanero ja pubescensit olivat hitaampia kuin monet baccatumit. Ensimmäisen idun näytti PI 260567 parissa päivässä. Viidessä päivässä yli puolet oli itänyt ja kymmenen päivän jälkeen vain yhtä lajiketta odotellaan. Myöhemmin lisätty Omnicolor ylänurkassa kesti viime talvenakin 3 viikkoa, joten sitä saakin odotella. Chombossa ja Campanessa oli 1 viallinen, tummuva siemen, kun en yhtään valikoinut idätettäviä. Kellu Uchussa tuli yhdestä tumma itu, joka ei kehittynyt ja Inca Red Dropissa näyttää olevan 1 muita pienempi siemen, joka ei ole itänyt ainakaan vielä. Lopputulos siis on varsin tyydyttävä 90%. Itävät ne.

5.11. lisäys
Siivosin laatikkoa, kun taimet tulivat yli reunoista ja halusin vielä jatkaa Omnicolorin testausta. Lohdutuksena ensikertalaisille ja hentoja taimia aristeleville: Kaikki taimet irtosivat talouspaperista ehjinä ihan varresta vetäen ja ne olisi voinut helposti istuttaa multaan jatkamaan kasvuaan. Joihinkin jäi aika laikku paperia. Juuret olivat jo ehtineet valloittaa sen, mutta nekin irtosivat ehjinä. Arvokkaita lajikkeita idätettäessä ainoista siemenistä tuo tuntuu arveluttavalta, mutta yli 30 tainta irtosi helposti ehjänä kotimaiselta talouspaperilta. Silti siirtelen mieluummin ne jo pienempänä.

14.12. Loppuraportti
Erittäin hyvin itivät. Vain pari huonoa siementä oli joukossa. Se pienikin siemen iti lopulta.
Omnicolor osoittautui taas hitaaksi. Melkein 3 viikkoa meni ensimmäiseen ituun, mutta toinen tuli vasta puolentoista kuukauden idättämisen jälkeen. Kolmatta odotellaan.

Tomaattini täyttää pian 2v

tiistai 3. marraskuuta 2009

Totta se on, tomaatti on monivuotinen kasvi.
Tämä on amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow, englantilaisesta siemenkaupasta -07 ostettu. Kylvin sen alkuvuodesta -08, se kasvoi ja tuotti satoa parvekkeella koko kesän ja vietti seuraavan talven makuuhuoneen ikkunalla. Talven mittaan varjopuolen oksat kuivuivat, mutta ikkunan puolella säilyi muutama haara hengissä ja varhain keväällä ne jo alkoivat kasvaa. Niistä juurrutin lisää oksia varjon puolelle ja ensimmäiset kypsät maisteltiin jo huhtikuun alussa. Tomaatti viheriöi ja tuotti paljon maukasta parvekkeella toisenkin kesän. Lokakuun alussa toin sen taas lämpimään ikkunalle ja sehän kasvaa uutta hedelmää ja kukkiakin on. Taidan nyt laittaa sille ja habaneroamppelille loisteputken katosta roikkumaan. Jos vaikka talvehtiminen sujuisi pienemmin vaurioin.

Kesällä tuosta sai kerätä kourallisen peukalonpään kokoisia melkein joka aamiaiselle, nyt tahti on hidastunut. Tämä on harvinaisen maukas, ei oikeastaan paljonkaan tomaatti, vaan makea ja aromikas "hedelmäkarkki", leivän päällinen puolikkaiksi leikattuna. Pikkumies pistelee noita poskeensa kokonaisina. Toisena amppelitomaattina minulla on ollut Tumbler, joka on tukevampi oksiltaan ja tomaatitkin ovat isompia ja maistuvat normaalitomaateilta. Sitä en ole yrittänyt kasvattaa talven yli. Sen kohdalla törmäsin epämiellyttävään "myynti yksinoikeudella" ilmiöön.

Tumbler sai kehuja jossakin puutarhalehdessä ja kas, pian sen siemenet hävisivät useimmista kaupoista. Nettikaupat kertoivat, että se on poistunut valikoimista. Tuollaisten F1 hybridilajikkeiden kohdalla ne taitavat olla alkuperäisen jalostajan armoilla, kun hedelmistä kerätyt siemenet eivät tuota samanlaisia jälkeläisiä. Piankin se ilmestyi "yksinoikeudella" yhteen suomalaiseen siemenliikkeeseen ja sitä kautta sitten myöhemmin marketteihinkin, mutta hinta oli viisinkertaistunut. Sisuunnuin niin, että tilasin sen Englannista ja siinä samalla tuli tuo keltainen, paljon parempi lajike ja muutamia chilejäkin. Kai minun pitäisi kiittää suomalaista monopolia löydöstäni.

Maku vielä kielelläni

maanantai 2. marraskuuta 2009

Päivän maku: Oranssi habanero. Makuuhuoneen amppelista. Yksi riittää jo pitkälle. Puolikkaallakin saa ruoan tuliseksi.