Äijämäinen makaronilaatikko

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Ruokaa teen useinkin, mutta jotkut perusasiat ovat jääneet opettelematta, kun vasta aikuisiällä on aloittanut. Monimutkaiset ohjeet ja tarkat mitat saavat mielenkiintoni herpoamaan. Tässä reseptissä on vain kolme ykköstä ja kaksi kakkosta, eikä niitäkään tarvitse ottaa aivan tarkasti.

Makaronilaatikko on suomalaisia perusruokia, mutta meillä on sillä kohdin turvauduttu eineksiin. Ne ovat halpoja ja laatikon valmistus on tuntunut monimutkaiselta. Aineksia pitää keittää ja paistaa etukäteen ja sitten tarvitaan munamaitoa, jonka teossa olen epäonnistunut muissakin ruoissa. Sitä paitsi perheessä on laktoosia sietämättömiä. Niinpä ilahduin ja päätin kokeilla, kun vuodatus.netissä törmäsin ohjeeseen, joka tehtiin lihaliemeen ja makaroneja ei tarvinnut keittää etukäteen. Sehän sujui heti ensimmäisellä kerralla muutama viikko sitten ja nyt siitä on tehty jo erilaisia variaatioitakin.

Chili kuuluu tietysti jauhelihan mausteeksi myös laatikossa. Tuoreena löytyi Rocoto Perua ja Omnicoloria vielä vaalean keltaisena. Tuo osoittautui erinomaisen maukkaaksi yhdistelmäksi. Toisen version tein lisäämällä kuivattua chiliä, porkkanaa ja kesäkurpitsaa kuutioina jauhelihan paistokseen. Ennen enempää versiointia, tässä se helppo resepti ilman munamaitoa ja makaronien keittämistä.

Makaronilaatikko, perusohje omien muunnelmien pohjaksi:

1 paketti jauhelihaa (400g), saa toki olla enemmänkin
- paistetaan kevyesti ja maustetaan, mieto suola, chiliä, pippuria, muita mielimausteitasi. Tähän voi lisätä myös juureksia ja yrttejä. Porkkana sopii mainiosti lihan täydentäjäksi.
1 pussi makaronia (400g) kuivana
1 l lihalientä
2 dl kylmää vettä
2 kananmunaa, 1 isokin riittää
Juustoraastetta pinnalle

Jauhelihan paistuessa pannussa mausteiden kera laitoin uunin kuumenemaan ja kiehautin vedenkeittimessä litran vettä ja lisäsin siihen pari lihaliemikuutiota. Jäähdytin sitä vähän parilla desillä kylmää vettä ja sekoitin pari munaa joukkoon.
Voideltuun uunivuokaan kumosin lihat pannusta ja sekoitin niihin makaronit pussista. Niiden päälle neste ja kuumaan uuniin, keskitasoa alemmaksi. Paistoaika 200 asteessa on noin 45 minuuttia, mutta laatikkoa kannattaa sekoittaa 15 minuutin jälkeen, muuten makaronit paakkuuntuvat nurkkiin. Nyt vasta kannattaa lisätä juustoraaste. Se ei ole välttämätön, mutta kaunistaa pinnan ja tuo makua.

Kuva valmiista ruoasta?
Näin sille kävi ennen kuin ehdin kuvaamista miettiä. 24 cm vuoka on tuolle annokselle ihan sopiva ja siitä riittää neljälle. Jos mukaan laittaa pari porkkanaa ja pienehkön kesäkurpitsan, osa pitää sijoittaa toiseen, pienempään vuokaan, mutta sama määrä lihalientä riitti. Kurpitsassa on oma liemensä. Myös sulatejuustoa voi laittaa mukaan, mutta silloin pitää jättää suola vähiin lihasta. Kylmän veden voi vaihtaa kermaan. Sipulin ystävät tietysti käyttävät niitä runsaasti. Tuosta saisi helposti kasvisvaihtoehdon korvaamalla jauheliha vaikka kevyesti paistetuilla selleri-, porkkana ja palsternakkakuutioilla.

Omnicolor kukkii innolla

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Pari viikkoa sitten kerroin talvehtineen Omnicolorin heräämisestä kevääseen. Nyt sattui sopiva keli kukankin kuvaamiseen.Omnicolor kukkii 21.4.2010.
Kukka on pieni, vain 12-15 mm leveä ja kokonaan auki vain hetken aikaa lähinnä aurinkoisella kelillä. Niitä on paljon ja kaikki näyttävät kehittyvän vaalean keltaisiksi pikku chileiksi eteläisellä ikkunalaudalla. Nuo kehittyvät oranssin kautta punaiseksi ja sinistäkin väriä esiintyy, jos ne saavat aurinkoa ja UV-säteilyä. Tämä on hieno baccatum-chili sekä ulkonäöltään että maultaan.Nyt noita reilun kokoisia puikuloita alkaa olla sen verran, että amppelin voisi siirtää parvekkeelle, vaikka sitten pienimmät raakileet siinä hötäkässä putoilisivatkin, isot kuitenkin pysyisivät. Omnicolor on hitaan sorttinen kypsymään ja taitaa vielä kestää useita viikkoja, ennen kuin nuo saavat punaväriä. Maukkaita ne ovat jo aikaisemminkin.

Intialaiset palelevat

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Parvekkeella kello 10
Jokakeväinen ilmiö, mutta tulkoot nyt blogiinkin kirjatuksi. Jätin yöksi parvekkeelle muutaman chilintaimen, espanjalaisia ja intialaisia annuumeja lähinnä. Yöllä kävi pakkasella ulkona, mutta lasitetulla parvekkeella mittari laski kolmeen plusasteeseen. Aamulla kello 10 näyttivät intialaiset aika murheelliselta. Kokemuksesta tiedän, että kyse on juurien toimimattomuudesta kylmässä mullassa. Lehdet alkavat yhteyttää, mutta eivät saa painetta juurilta asti ja niin ne veltostuvat. Jos aurinko paistaisi lämpimästi, tilanne olisi vielä pahempi ja jo tuntia aikaisemmin.
Tuntia myöhemmin
Tilanne on jo normalisoitunut, kun kaadoin kädenlämpöistä vettä chilien juurille. Intialaiset eivät kotonaan ole tottuneet kylmään, eivätkä vielä ole parvekkeellakaan ehtineet sopeutumaan. Espanjalaiset heräsivät aamuun pää pystyssä.

Uusi ruukku Bhut Jolokialle

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Tarkistusmittaus osoitti, että kaksihaaraisella Bhut Jolokialla on sekä korkeutta, että leveyttä kunnioitettavat 60 cm maitopurkissa reilun kolmen kuukauden iässä. Se on kasvanut tasaista tahtia, maltillisen kokoisia, tummia lehtiä ja tukevaa runkoa, kukkiakin on. Viime vuonna lehdet olivat ainakin kaksi kertaa isompia. Vaikka tämä on sen siemenistä, tuo ominaisuus ei periytynyt, se johtunee ravinnosta. Nyt olen pysynyt tiukasti Puutarhan Kesässä, viime vuonna taisin kokeilla Kemiran Hydrolannosta ja ehkä sitä Salpietaria lorahti jossakin vaiheessa liikaa.
Bhut Jolokia 21.4.2010
Maitopurkki kuivuu jo päivittäin, aurinkoisina päivinä pitää välilläkin kastella. Lisää multaa siis jo kaivattaisiin. Uusi, 10 kertaa entistä suurempi ruukku on valmiina ja multaakin on, mutta, mutta... Pakkasta lupaillaan vielä ensi yöksikin ja sitten kylmiä päiviä. Isossa ruukussa noita ei ole helppo roudata edestakaisin parvekkeelle ja yöksi pois. Siksi olen viivytellyt. Kestäisihän nuo jo hengissä parvekkeella, ei siellä lasien takana pakkaselle mene, mutta erityisesti chinenseistä on kokemus, että kylmä kausi kukinnan aikaan johtaa minikokoisiin hedelmiin. Tuo on juuri nyt kriittisessä vaiheessa. Vähän lämpöä pyydän!

Hidaskasvuinen Cajamarca

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Perulainen chinense Cajamarca, joka muistuttaa nimeltään ja chileiltäänkin muinaisesta verilöylystä on ollut huomattavasti tavanomaista hitaampi, vaikka se on saanut aivan samanlaista hoitoa kuin muutkin taimeni.
Cajamarca on iältään jo yli 3 kuukautta. Siinä iässä useimmat chilini ovat ryhtyneet kukkimaan. Tässä ei näy etsimälläkään edes nuppuja. Alkuaikansa se kasvoi hyvin hitaasti. Vasta viime viikkoina on mittaa alkanut kertyä ja nyt se on 30 cm korkea. Saman ikäinen Bhut Jolokia on jo puolimetrinen ja on kukkinut jonkin aikaa. Kai tämä sitten on vain hidas. Chilejä on erilaisia.

Espanola, espanjalaisten Ristra-chili

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Espanjalaisia chilejä minulla on tänä vuonna useampia. Alkuviikolla aloitti kukintansa Espanola. Saman nimistä lajiketta käytetään paljon myös Meksikossa ja USA:ssa.
Kukka on tyypillinen annuum, valkoiset terälehdet ja heteiden varret myös vaaleat. Se on kooltaan melko iso chilin kukaksi. Niitä näyttää lähtevän kaksi samasta kasvupisteestä, mikä ei ole mitenkään poikkeuksellista annuumille. Tätä on sanottu aikaiseksi ja reilusti alle kahden kuukauden iässä se aloittikin kukintansa. Baskimaan d'Espeletteä, portugalilaista ja puolalaista vielä odotellaan tästä idätyserästä.

Espanola on saamieni tietojen mukaan tyypillinen Ristra-chili, jota myydään kuivattuna "lettinä" narussa toreilla ja tienvarsissa. Se on ohutkuorinen, helposti kuivuva ja jauhautuva, miedohko yleismauste. Hankin sen oikeastaan todetakseni, onko se sama kuin Fataliin yllätyssiemenistä viime kesänä kasvattamani, joka muistuttaa kovasti Spanish Rediä. Tähän asti tuntomerkit ovat yhteneväiset. Tuo yllätyslajike on varsin vaatimaton ja tuotti satoa pitkin talvea ikkunavalossa. Nytkin siinä on muutama kypsä ja kukkia. Käytän sitä lähinnä "lasten ruokien" maustamiseen sekä väriksi laittamalla reiluja renkaita ruokaan, joka lopullisesti maustetaan jollakin tulisemmalla lajikkeella. Tästä saa ruokaan kauniin chilisen ulkonäön, kun tuota voi silputa reilusti mukaan.

Hento ja roteva, kovin erilaiset chilit

torstai 15. huhtikuuta 2010

Vajaa kuukausi sitten kerroin tästä parivaljakosta tarkemmin. Nyt Puca Uchu (Aji Rojo) on 3 kk ja Chenzo 2 kk. Kokoero on pysynyt ennallaan, pikku Chenzo on 25 cm korkea, Puca Uchu jo 90 cm. Vielä se mahtuu ikkunalle ja kohta pääsee parvekkeelle, missä ne päivällä jo harjoittelivat auringon ottoa. Kävi kuten epäilinkin, pikkuinen kukki ensin ja siinä taitaa olla jo onnistumisen merkkejäkin. Iso ja roteva kuihduttaa edelleen nuppunsa aivan pienenä. Sillä ei vielä ole aika. Kesän mittaan se varmaan kasvaa kattoon asti ja satoa alkaa muodostua vasta yli metrin korkeudessa.

Kun chilit ryppyilevät

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Chilifoorumilla on usein kummastelevia kysymyksiä, miksi chilin ylälehdet käpristyvät tai rypistyvät. Syitä on etsitty kaikenlaisista äkillisistä muutoksista, valon lisäys, lannoituksen lisäys, kuiva ilma, pH:n muuttuminen, ylikastelu, vaikka mitä, mutta koskaan syyt eivät kata kaikkia tapauksia. Pari kertaa olen itsekin tuollaista havainnut, enkä varmaa vastausta ole keksinyt. Sitä tapahtuu vain muutamille taimille, vaikka kaikkia hoidetaan samalla tavalla. Jotkut siis ovat herkempiä. Rypistelevät ovat minulla olleet annuumeita tai paria baccatum lajiketta. Kuolemanvakavaa tuo ei ole, kasvi jatkaa kasvuaan ja yleensä seuraavat lehdet ovat jo normaaleja.
Kuukauden alussa pari Pimiento de Padronin tainta alkoi rypistellä ylälehtiään. Olin juuri lukenut nimimerkin pete79:n kirjoituksen, miten hän Dolomiittikalkilla paransi ryppyisyyden vesiviljelyssä. Eli kyseessä oli kalsiumin tai magnesiumin puute tai pH:n häiriö. Päätin kokeilla toisella Padronilla, tuolla oikeanpuoleisella. Nämä ovat edelleen maitopurkissa ja noin 40 cm korkeita, odotellen parvekekautta ja isompaa astiaa. Ripottelin mullan pinnalle lusikan kärjellisen puutarhakalkkia, jonka sanotaan olevan marmorirouhetta ja Dolomiittikalkkia. Kastelin yläkautta pari kertaa, jotta kalkki kulkeutuisi juurille. Edelleen osa on liukenematta pinnalla.
Kymmenen päivää myöhemmin ylälehdet ovat sileät, mutta vasemman puoleinen, kalkitsematon on rypistynyt pahasti lisää ja jäänyt jälkeen kasvussa jo 10 cm. Se on tummemman vihreä, tukevampi ja siinä on kukkia, kalkitussa ei. Taaskaan en pysty tulkitsemaan, mikä korjaantui, mikä meni enemmän vinoon, mutta vaikutusta sillä oli. Voi hyvinkin olla, että Espanjan Galiciasta kotoisin oleva Padron on tottunut kalkkikiviseen maastoon ja kaipasi sitä, mutta kukinnan viivästyminen hiukan huolettaa minua.

Happamuutta en multakasveilla ole mittaillut, mutta varmaan se kalkittaessa muuttuu. Nimimerkki Mieli% oli käyttänyt kalkkia, mutta samalla neutraloinut vesiviljelyssä sen vaikutuksen pH-lukemaan. Seurauksena lehdet kyllä suoristuivat, mutta kaikki kukat tippuivat Habanerosta. Varovasti siis tuollaisten kokeilujen kanssa. Niin, sen lusikan kärjellisen arvioin jälkikäteen muistikuvien perusteella ja annokseni oli ehkä gramma tai kaksi litraan multaa, eikä se kaikki edes sulanut.

Lisäys 16.4.
Ripottelin kuvan oton jälkeen toisellekin Padronille kalkkia mullan pinnalle ja kastelin. Neljä päivää myöhemmin siinä on uusia sileitä lehtiä. Vanhat eivät ole ainakaan vielä suoristuneet, mutta eipä se haittaa menoa.

Omnicolor innostuu keväästä

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Makuuhuoneen ikkunan pielessä pääosin luonnonvalon varassa talvehtinut Omnicolor heräsi uuteen kauteen maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa se alkoi tehdä satoa. Viime syksynä oksat riippuivat vaakatason alapuolella. Leikkasin ne talveksi lyhyeksi ja nyt uusi kasvu pyrkii ylös - tietenkin kun valo tulee siitä suunnasta. Kunhan saan tämän ripustettua korkeammalle ja oksiin tulee satoa, ne painuvat kyllä alaspäin, luulisin. Nyt amppelin kahva on kätkeytynyt versojen sekaan.
Kuva on muutaman päivän vanha, mutta tänään laskeskelin raakileita ja niitähän on jo kymmeniä, kun aivan pienetkin lasketaan. Viime keväisen kokemuksen mukaan ne saattavat putoilla pois, jos chiliä kääntää valon suuntaan, siirtää toisenlaiseen paikkaan, lämpötila muuttuu rajusti tms. Joka tapauksessa parvekkeelle vietäessä vain isoimmat raakileet pysyivät, muut kuihtuivat tai tippuivat pois. Pitänee antaa tuon kasvaa toispuoleiseksi vielä muutama viikko.

Kevätkauden suuryllättäjä: Rocoto Riesen

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Saksalaisesta siemenkaupasta hankittu Rocoto Riesen pitäköön alkuperäisen nimensä, vaikka se englanniksi onkin käännetty komeasti Grande. Pepper-King kertoo tässä olevan suurikokoisin hedelmä heidän rocotoistaan, jopa 150g painava, kun muut jäävät suunnilleen 50-grammaisiksi. Toiveissa on hyvä elää. Tuollaisesta tulisi komeita ruoka-annoksia, Rocoto Rellenoja. Hedelmän suuri koko oli syy, miksi en tätä jo viime kesänä kasvattanut. Oletin, että se on liian vaikea aloittelijalle ja harjoittelin muilla pubescenseilla. Nyt näyttää siltä, että juuri Riesen on helpoin ja vaatimattomin rocoto ikkunalautakasvatukseen. Eihän satoa ole tietenkään vielä korjattu, joten mitä tahansa saattaa tapahtua. Rieseniä minulla on 3 kasvia. Kaikki ovat reilusti alle neljän kuukauden ikäisiä. Pääsiäispyhinä purin vähän chilihyllyäni ja otin jokaisen erikseen, kun ne ovat kasvaneet lomittain ja oksat ristissä.

Tämä on normaalilannoituksella kukkamullassa ja toistaiseksi maitopurkissa kasvanut yksilö. Se on 70 cm leveä joka suuntaan ja korkeutta on vain 25 cm mullan pinnasta. Se kukkii runsaasti ja suurimmillaan peukalonpään kokoisia raakileitakin on lehtien kätköissä ainakin 5. Näissä oloissa niistä ei millään voi kasvaa jättikokoisia, mutta jospa sitten kesällä ulkona.

KananP:tä ruukkunsa pohjalle jo pienenä saanut yksilö on vähän pienempi, mutta se kukki ensin ja sen suurin raakile on isompi. Sekin on edelleen maitopurkissa, sillä tilanahtaus vallitsee ikkunallani. Kolmas Riesen sai vaihtoehtolannoituksena nuppujen ilmestyttyä vähän isomman ruukun ja Kemiran hydrolannoksen perusosaa, eli paljon kaliumia ja fosforia, vähän typpeä. Vastoin kaikkia odotuksia se on nyt vahvarunkoisin, tummimman vihreä, korkein taimi, mutta sen kukinta on vasta alkanut, eikä yhtään pallukkaa ole ilmestynyt. Eihän tämän lannoituksen näin pitänyt vaikuttaa?

Tämä kuva on normaalilannoituksen tuloksista. Rocotoista näyttää tulevan omenan mallisia. Rocoto Red Peruvianin kuvissa Fataliin sivuilla huomioni kiinnittänyt "hymykuoppa" hedelmän päässä on näillekin muodostumassa. Saattavat olla lähisukulaisia. Siinä ensiksi kukkineessa Peruvianissa on muuten vähän isompi raakile, mutta vain yksi. Niitä joudun saksilla pitämään kurissa, sillä kasvuhalut ovat aivan liian kovat tähän aikaan vuodesta.

Ennätykset rapisevat

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Eilinen kukkimisnopeuden ennätys on tänään jo vanha. Eurooppalaisten yhteislaatikossa majaileva Hungarian Hot (C. annuum)  tarvitsi tasan 6 viikkoa taimelle tulosta kukintaan. Pikkuinen Chenzo iti 6 päivää nopeammin ja kun kerran olen valinnut sirkkalehtien ilmestymisen maan pinnalle ja kukkien aukeamisen merkittäviksi rajapyykeiksi, seurataan nyt sitten niitä. Itämisajoissa tapahtuvat suuretkaan vaihtelut eivät siis vaikuta myöhempään tilastointiin.
Hungarian Hot tässä keskellä on laatikkonsa kingi, tukeva kuin paprika, mutta paprikamaastahan se onkin. Puolalainen Cyklon on tosin katkottu jo kerran, kun se kasvoi ohutta ja korkeaa vartta. Tässä unkarilaisessa ei myyjällä ollut Hot Wax lisäliitettä, joten ilmeisesti tämä on eri lajike kuin ensimmäisellä kaudellani kasvattamani Yellow Hot Wax, joka ei maistunut juuri millekään. Tämän pitäisi olla kypsänä punainen ja tulisuus 7 luokkaa.

Ennätys ei meillä ole enää uhattuna tänä keväänä, sillä tämä oli viimeistä idätyserää ja sen viimeisiä itäneitä. Kavereissa ei ole uhkaajia. Unkarilaisella on nyt korkeutta 35 cm, enkä ihan vielä aikonut ruukuttaa noita isompiin. Parvekekautta odotellaan. Kuvasta löytyy isompi versio klikkaamalla.

Lisäys 6.4. aamulla:
Padron sitten aukaisi kukkansa aivan yllättävästä paikasta alaoksilta. Itämään laittamisesta laskien tämä ryhmä käytti reilusti alle kaksi kuukautta ensimmäiseen kukkaan; puolitoista taimelle tulosta. Annuumit ovat nopeita - ja pikkuinen Chenzo.

Chenzo kukkii

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Toista viikkoa sitten kerroin pikkuisesta englantilaisesta Chenzo-patiochilistä. Nyt se aukaisi ensimmäisen kukkansa vain kuuden viikon ikäisenä. Jalostaja ja kauppias väittivät tätä frutescensiksi, minä en tiedä, mitä asiasta ajatella.
Kukassa on tuskin mitään frutescensin tuntomerkkejä. Siniset reunukset minulla oli kerran intialaisessa fruteksi väitetyssä annuumissa ja joissakin koristelajikkeissa tuollaista esiintyy. Palhot ovat vaaleat, terälehdet valkoiset ja nuppujen muotokin on enemmän annuumin. Minkään käyttämäni tunnistusoppaan mukaan tämä ei olisi frutescens, mutta ehkä jalostaja tuntee asian paremmin, vaikka ei vanhempia olekaan julkisesti paljastanut.

Pieni ja hento tämä on vieläkin. Korkeutta on nyt 20 cm ja latva täynnä nuppuja. Kohta siellä saattaa riippua pieniä mustia chilejä.  Tähän asti kasvattamissani frutescenseissa nupun ja kukan varsi on ollut terhakaasti pystyssä tai selvästi yläviistoon, mutta itse nuppu voimakkaasti alas kääntynyt. Kun niihin tulee raakileita, mutka oikenee ja hedelmä osoittaa suoraan ylös. Näkemieni kuvien mukaan tällä on roikkuvat, raakana mustat hedelmät. Chenzolla ei ole lajille ominaisia piirteitä kukinnassa, mutta mikäpä minä olen väittelemään jalostajan kanssa luokittelusta. Eikä se ole niin tärkeätäkään, jos tästä tulee sievä ja maukas kasvatti ikkunalle tai terassille. Aikaisin kukkija se on kaikista kasvattamistani chileistä. Lehdet ja kasvutapa sentään kelpaavat frutescensiksi minullekin.

Lisäys seuraavana päivänä: Kun heteet kasvoivat vähän, niiden varresta paljastui selkeä violetti osuus. Fruten ominaispiirteitä löytyy sittenkin.