Jamy - keskikesän positiivisin yllättäjä

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Jamy (C. baccatum) on Fataliin viime talven uutuussiemenistä kasvatettu, kypsänä oranssi erittäin maukas chili. Se on hidas kypsymään, mutta muuten kaikin puolin suositeltava lajike. Keittomausteena ehdin sitä jo kehua ja nyt on kokeiltu lisää. Sulatejuustossa silputtuna siitä tulee todella maukas levite leivälle ja tänään tein kanakastikkeen. Broilerifileet (maustamattomat tietysti) paistoin pannulla, suolasin, lisäsin paistoliemeen vähän vettä ja ruokakermaa sekä Jamyn renkaiksi leikattuna. Pienen haudutuksen jälkeen ei voi kuin sanoa, että oli erinomaista. Muutama tunti aterian jälkeen maku on edelleen poskissani. Ihastuin tähän jo ennen kasvatteluani Fataliin jauheputkilon muodossa. Maukkain muisto siitäkin ovat kanafileet.

Annoin tälle kuukauden ikäisenä reilun annoksen kanankakkaa Biolanin luonnonlannoitteen muodossa. Siitähän se innostui kasvamaan komeata vartta, ja kehitys on jatkunut. Tuo ei kuitenkaan haitannut kukintaa. Se sai parvekkeen parhaan paikan, sekä itä- että eteläauringon. Nyt se on kasvanut lattialta kattoon, kuten oli tarkoituskin.

Kasvi on edelleen tukeva, pysyy itse pystyssä. Alaoksilla on kasapäin kypsiä, ylempänä vaaleanvihreitä raakileita ja ylinnä kukkia ja nuppuja. Kaikki sujuu samaan aikaan. Tällainen pitää kotona kasvatettavan chilin olla. Isossa altakasteluruukussa se on saanut vuoroin pelkkää vettä tai Puutarhan Kesää lannoitevetenä. Vesimittarin mukaan ruukku on melkein aina kuiva, mutta vettä annan vasta, kun lehdissä näkyy pientä velttoutta. Vastakkaisen nurkan Aji Amarillo (small) sai alkuun niin paljon vettä, että sitä ei tarvinnut kastella viikkoihin. Samalla myös raakileiden kasvu pysähtyi. Samaa virhettä en aio tehdä tämän satokoneen kanssa.

Satoa kuivuriin kerätessäni suoritin pikku mittauksia. Chilit ovat keskimäärin 6-8 cm pitkiä ja painoa on isoimmilla 10 g, kymmenen erä painoi 80 grammaa.

Maistelussa pari uutta chinenseä

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Tämä on ensitutustumiseni näihin lajikkeisiin. Varsinaisen makuarvion teen vasta, kun satoa on sen verran, että niitä pääsee kokeilemaan erilaisiin ruokiin. Nyt ei vielä montaa kypsää ollut.


Belize Red (C. chinense) lienee nimensä perusteella kotoisin Väli-Amerikasta. Se on läheistä sukua maultaan ja muodoltaan aikaisemmin kasvattamalleni Dominicalaiselle habanerolle. Muoto on paprikamainen, mutta suippopäisempääkin mallia löytyy. Tämä on noin viisisenttinen.

Habaneroa miedommaksi mainitsee Fatalii tämän, mutta ei tämä mikään tuleton ole. Poltetta riittää pienestäkin maistiaisesta. Maku on hedelmäinen, jossakin määrin tuttu habaneron maku, raikas sellainen. Tuoksua on vähemmän kuin varsinaisessa Habanerossa. Pieneksi paloiteltuna tuo varmaan sopisi chilinystävän salaattiin hyvin. Fataliilta saadulla jauheella maustoin kanafileitä hyvällä menestyksellä. Jos satoa vain saisi reilummin, tuo voisi hyvinkin olla suosikkilistallani.

Chinenseiden heikko sato taas johtuu hoitotoimenpiteitteni ja säiden yhteensopimattomuudesta, luulisin. Keväällä vaihdoin niihin uudet ruukut, leikkelin ja vein parvekkeelle kylmäksi toukokuuksi. Kaikki toimenpiteet yhdellä kerralla saivat kasvun pysähtymään pitkäksi aikaa ja monet, kuten Lotha Bih tässä tekivät vain minimarjoja, muutaman millin kokoisia kääpiöitä. Nyt se on hiukan parantanut tahtia, mutta edelleen kypsyvät ovat pieniä ja niitä on harvassa. Intialainen Lotha Bih on kasvanut reilun puolen metrin korkuiseksi, eikä Belizeläinenkään ole sen isompi. Siitä tosin leikkasin yhden pitkän oksan pois, kun se kasvoi viereisten baccatumien läpi.

Lotha Bih (C. chinense) on Pepper-Kingin Intiasta tuoma ja nimeämä lajike. Sitä sanottiin komeasti "kaikkien jolokioiden äidiksi". Kun olen viehtynyt Intiaan, hankin siemenet.  Olisihan sen jo mainoskuvista havainnut, että hedelmät ovat pieniä, mutta en uskonut niiden noin pieniä olevan. Nyt kypsyvät ovat parisenttisiä.

Maku on tuhdimpi kuin Belizeläisessä, pitkään jatkuva polte, jossa on aika vähän habaneromaista hedelmää, eikä oikein Nagakaan tule mieleen. Tämä ei ole paljaaltaan nautittavia lajikkeita, mutta kyllä noillekin varmaan käyttötapa löytyisi, jos satoa tulisi reilusti ja pääsisi kokeilemaan. Siemenkauppiaan esitteessä näitä luvattiin sadoittain, mutta nyt ei päästä edes kymmeniin suomalaisessa kesässä.

Punkin tuhoja tämäkin?

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Toukokuussa kuvailin Cajamarcan lehdissä näkyvää vihannespunkkien syömäjälkeä. Se ei kuitenkaan ole ainoa merkki, vaan ilmeisesti nämä pienet tuholaiset imevät eri tavalla eri tyyppisistä lehdistä.

Muutaman baccatumin ja annuumin lehdissä parvekkeella alkoi olla tuollaista vaalentumaa lehtiruotien välissä. Monissa puutosoireita kuvailevassa jutussa tuo on leimattu magnesiumin puutteeksi. Puutarhakalkilla olen joskus tuollaista hoitanutkin, mutta ei aina hyvin tuloksin.

Saattaa hivenaineiden puutoksella olla osuutta asiaan, sillä tämä Ancho oleskeli maitopurkissa, vaikka mittaa on melkein metri. Testikasvatukset eivät aina saa parasta kasvupaikkaa. Toisaalta samasta oireesta kärsivät baccat olivat hyvässä mullassa isossa ruukussa. Kun tutkin lehtien alapintaa, havaitsin ikävää elämää. Paljaalla silmällä ei paljon näkynyt, mutta suurennuslasi paljasti siellä vilistelevät pikku punkit. Seittiä eivät vielä olleet ehtineet levittää.

Toukokuussa myrkytin kahdesti olohuoneen ikkunalla majailleet chilit ja punkit ovatkin pysyneet poissa. Miten ne sitten parvekkeelle pääsivät? Luulen keksineeni reitin. Olin siirtänyt pienen tomaatin taimen ikkunalta parvekkeelle vähän aikaisemmin. Nuo "saastuneet" chilit ovat olleet välittömässä kosketuksessa tomaatin kanssa. Tomaatti on nyt jo ulkona, eikä se näytä kärsivän, mutta ilmeisesti voi toimia levittäjänä.

Baccatumin makua parhaimmillaan

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

En ole ryhtynyt tekemään tarkkoja makuanalyysejä viininmaistelijoiden tapaan chileistäni, koska olen huomannut, että makuaisti on äärimmäisen yksilöllinen. Mikä minun suussani maistuu hyvältä, sen voi joku toinen tuomita kehnoksi. Sitä paitsi maku riippuu käyttötilanteesta, ruoasta, tunnelmasta, seurasta, vuorokaudenajasta, lämpötilasta... jne. Tämä yhdistelmä yllätti minut eilen:


Yksinkertainen pieni makkarasoppa sai aivan uuden ulottuvuuden, kun pilkoin (siemenineen kaikkineen) joukkoon yhden Jamyn ja Aji Chancan. Mitäpä siitä osaisin sanoa; hyvää, täyteläistä, yllättävän chilistä, täynnä baccatum aromia.

Kokeilkaa rohkeasti!

Aji Bonito - kaunis chili?

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Aji Bonito (C. baccatum) tuli viime talvena Australiasta siementilauksen täydennyksenä, heräteostona. Sen kehuttiin olevan kaunis kasvi, maukas ja viihtyvän viileässä ilmastossa.

Tammikuun lopulla se tuli taimelle yhdessä muiden baccatumien kanssa. Niistä muista on jo syöty kypsää satoa jonkin aikaa. Bonito on ollut sirkkalehdistä alkaen vaivainen, lehdet sykkyrällä ja kasvua tapahtuu vain äärimmäisen hitaasti. Korkeuttahan tuolla on vain 15 cm, kun samaan aikaan itäneillä kavereilla voi olla 150 cm. Siksi se on edelleen taimiruukussaan. Kerran kyllä vaihdoin mullat nähdäkseni, onko alapäässä vikaa. Ei ollut. Minkäänlaista tuholaista ei löydy etsimälläkään. Pikemminkin tuo on joku mutaatio tai kasvitauti, mutta ei mitään tarttuvaa.

Nyt se kuitenkin kukkii, sykkyräisin kukin. Raakileen alku sieltä keskeltä pilkistää. Tuleekohan siitäkin sykkyräinen? Sen verran revin terälehtiä, että näin siellä baccatumin väritäplät.

Kun tuosta ei tuntunut tulevan mitään, laitoin uudet siemenet itämään ehkä kuukauden tai kaksi myöhemmin. Siitä kehittyi aivan kelpo baccatum, jossa on sileät lehdet, avoimet kukat ja oikean näköisiä vaaleita raakileita. Taustalla pilkistää viiniköynnös, joka kiipeilee jo parvekkeelle.

Puca Uchun värit

lauantai 16. heinäkuuta 2011


Entäpäs tämä sitten? Ilmiselvä Aji Cristal tai Chilean Green. Vaan eipä ole. Tämä on naapurimaasta Perusta. Puca Uchu eli länsimaissa yleisemmin nimellä Aji Rojo tai Aji Red tunnettu baccatum, jota olen jo muutamana vuotena yrittänyt kasvattaa, mutta aina on sattunut väärät siemenet. Jokohan nyt osuisi?


Tämä on kinkkisempi tapaus tunnistaa. Netistä löysin eri siemenkauppiailta kolmen tyyppisiä kuvia. Raakileiden väri vaihtelee, samoin chilien suoruus ja sileys. Aji Rojona myydään selvästi suurikasvuisempaa lajiketta, mutta tämä on minulla ollut pienestä taimesta lähtien tyyppiä rääpäle. Suuri se ei ole vieläkään, alle metrin korkea ja nuo chilit ovat chileläisten kanssa samaa kokoa, yleensä alle 10 cm. Kukat ja raakileet olivat aivan chileläisten näköisiä. Ehkä tätä vain vaivaa joku kasvuoloissa. Tukea se tarvitsi, ohut runko ei jaksanut kantaa satoaan.


Puca Uchu on ketšuan kielellä yksinkertaisesti punainen chili. Baccatumeja Inkat käyttivät jo 10.000 vuotta sitten, kuten myös rocotoja, mutta annuumit eivät kuuluneet perulaisten ruokavalioon.


Tämä ei ole Aji Cristal, ei sinne päinkään. Maku sen kertoo. Jo chiliä leikatessa tulee aivan erilainen tuoksu nenään ja maku on tyystin toinen. Melko mieto tämä ensimmäinen maisteltava on, mutta miellyttävä. Suuntäysi mukavaa poltetta ja aromia jää pitkäksi aikaa. Maistelua pitää jatkaa ja kokeilla myös vihreitä, mutta selvästi eri tyyppinen tämä on kuin nuo chileläiset. Eläköön se pieni ero!

Chilean Greenin värit

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Jatketaanpa vielä värisarjaa.

Chilean Green (C. baccatum) on minun tämän vuoden Aji Cristalini. Se on niin saman oloinen, että luultavasti en pystyisi niitä erottamaan toisistaan, jos ne kasvaisivat samassa tilassa. Nyt Cristal on ulkona ja se tekee pientä eroa. Molemmathan ovat Chilestä, joten kaukana ei ole olettamus, että ne ovat sama chili. Yksilölliset erot ovat sen verran isoja chileissä, että se riittäisi selittämään pienet poikkeavuudet.

Maku ja tuoksu ovat aivan samat. Vihreätkin maistuvat hyvälle.
Kypsymistavassa olen huomaavinani pienen eron. Chilean muuttuu suoremmin vihreästä punaiseen, mutta tuokin voi johtua valon määrästä ja laadusta.

Kasvutapa on Chilean Greenillä tässä tapauksessa tukevampi kuin vastaavalla paikalla kasvaneella Aji Cristalilla viime kesänä, mutta tuokin riippuu valosta ja lannoituksesta. Tämä jaksaa itse kantaa satonsa, josta on jo aika suuri osa syöty vihreänä, viittaahan nimikin sen olevan parhaimmillaan jo ennen kypsymistä. Oikeassa laidassa on chinense Belize Red, josta myöhemmin lisää.

Firefox sumussa

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Sumu levisi maisemaan viime sunnuntaina, kun edellisenä iltana oli ollut raju ukkoskuuro. Aamuvarhaisella otin kypsyneestä Firefoxista kuvan, kun kerrankin sai siistillä taustalla. Kerrostalot ja järvi hävisivät kokonaan näkyvistä.

Firefox (C.annuum) (vaikka siemenet lahjoittanut muuta väitti) sai kasvaa maitopurkissa kypsäksi asti, kun epäilin koko ajan sen jatkomahdollisuuksia meillä. Hyvin se tuossakin kasvoi ja tänään on jo useita kypsiä, pyöreäpäisiä, n. 4 cm pitkiä chilejä maisteltavaksi. Ihan varmistuksen vuoksi minulla on pari alkukesästä kylvettyä pikkutainta kasvamassa. Pitäähän se todeta, että kaikista siemenistä tulee samanlaisia.

Eipä ole jatkoa Firefoxilla tässä taloudessa. Tylyt asiat on sanottava tylysti. Maistoin aluksi varovasti reunasta, mutta en aistinut mitään. Sitten aloin rouskuttelemaan, mutta eihän tuossa paljon rouskuteltavaa ole. Peruspaprika on minun makuarvioni. Kovin pieni sellaiseksi. Kun nimikin on toivoton chilin nimeksi, antaa olla. Kiinnostavia lajikkeita on maailma täynnä.

Riesen vasta aloittaa

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kuukausi sitten keräsin isosta Rocoto Riesenistä kevätsadon pois, leikkelin sen lyhyeksi, vaihdoin mullan ja vein ulos. Näin kauan sillä kesti toipuminen. Vasta muutaman päivän siinä on ollut kukkia.


Kesän ensimmäiset raakileet  heinäkuun toisella viikolla ei ole kovin hyvä juttu pubescensin ulkokasvatuksessa. Ikkunalaudalla noiden kehitys kesti lähes kaksi kuukautta ja silloinhan on jo syyskuu. Jos viimevuotiseen tapaan aloittaisin nyt ankaran lannoituksen; kanankakkaa ja Puutarhan Kesää molempia tupla-annokset, saisin ehkä isompia rocotoja, mutta eihän nyt ole kasvatuskilpailua. Taidan tyytyä normaalikokoisiin.

Omenapuun varjossa Riesen tottui hyvin ulkovaloon, eikä poltellut lehtiään. Nyt olen siirtänyt sen hieman kauemmaksi puusta. Positiivisena puolena kasvussa on, että raakileita on ryöpsähtänyt useita samaan aikaan eri puolille oksistoa. Jos syyskuun alku on kylmä, joudun kypsyttelemään ne sisätiloissa.

Yhdistelemällä lisää makua

torstai 7. heinäkuuta 2011

Viime aikoina on melkein joka ruoassa ollut rocotoa. Niitä on kypsynyt hyvin. Tässä parhaassa terässään, eli hieman ylikypsänä on Red Peruvian.

Kun rocoton makuun alkoi jo tottua liiaksikin, aloin yhdistellä sitä muihin chileihin.
Todellinen ahaa-elämys oli, kun maustoin spagettikastikkeen yhdellä keskikokoisella rocotolla ja puolikkaalla habaneroa. Aivan uusi maku.

Eilen tein possun sisäfileelle paistiliemestä kastikkeen lisäämällä vähän kermaa, rocoton ja pari omnicoloria. Taas uusia elämyksiä. Pelkkä rocoto on hieno ja täyteläinen maku, mutta jotakin terävämpää terästää makua. Habanero puolestaan toi vivahduksen hedelmäisyyttä ja aika määrän poltetta. Yhdistelmiä kannattaa kokeilla.

Laitetaan nyt tähänkin Rocoto Rellenon eli täytetyn rocoton perusohje, kun nuo kommenttiosaston linkit eivät toimi.

Incan värit

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Tätä en ole muistanutkaan kehua vähään aikaan:
Inca Red Drop (C. baccatum) on perusperulainen chili, uskollinen ystävä vuosien takaa. Se ei ole iso, eikä hivelevän omaperäisen makuinen, mutta se on lähes aina käytettävissä, kun chiliä tarvitaan.

Inca on nopea kasvamaan. Nytkin maaliskuun alun kaappikokeilun taimista sain kypsää ja kesäkuussa, alle neljässä kuukaudessa. Inca on jatkuvasatoinen, parhaimmillaan olen samasta kasvista saanut kahdeksan kuukauden ajan syötävää. Puoli vuotta putkeen on aivan tavallinen saavutus, jos ajoissa aloittaa. Chilit ovat melko pieniä, muutaman sentin mittaisia ja niitä voi laittaa muutaman ruokaan, eivät siis ole äkkitulisia, vaikkakin poltetta riittää. Inca kypsyy keskivihreästä ruskean kautta punaiseksi, mutta vihreätkin ovat käyttökelpoisia, kunhan ovat kasvaneet täyteen mittaan.

Tänä kesänä Incat toimivat meillä oleskeluterassia rajaavana aitana suoraan maahan istutettuna. Aita on vielä hieman harva, mutta tihentynee syksyyn mennessä.

Cristalin värit

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011


Aji Cristal (C. baccatum) siirrettiin ulos noin kuukausi sitten. Nyt silloisista raakileista kypsyvät viimeisetkin. Cristaleissa on värejä vaalean vihreästä kellertävän ja oranssin kautta punaiseen. Maistuvaisia ne ovat kaikissa vaiheissa, mutta omaksi suosikikseni on muodostumassa aivan kypsä punainen.