3000 luksia riittänee annuumille

tiistai 29. marraskuuta 2011

Pimiento de Padrón (C. annuum) aloitti testivalon alla raakileen kasvattelun.

Kaksi kuukautta meni tapille leikkauksesta ja sisään tuonnista tähän pisteeseen. Se on kasvanut latva 80 cm päivänvalo-työmaavalostani, eli sillä on ollut 3000 luksia valoa. Hyvillä loisteputkilla 2x36W tuo tarkoittaisi alle 50 cm etäisyyttä, Bauhausin valolistojen (2kpl 36W) pitäisi olla 15 cm latvasta.

Baccatum Inca Red Drop on valotestissäni aloittanut raakileiden kasvattelun, runsaammin 5400K:ssa kuin punaisemmassa 2700K valossa. Tilanne on 6-2 tällä hetkellä. Habanerot eivät ole saaneet kukintaa kummempaa aikaiseksi. Varmaan niitä pitää nostaa lähemmäksi valoja, kun 10.000 luksia ei näytä riittävän chinenselle. "Testin" heikkous tulee tässä selvästi näkyviin. Lajien valontarpeesta ei todellakaan voi tehdä johtopäätöksiä yhden edustajan perusteella, mutta tilat ovat rajalliset.

Puusta pudonneet

perjantai 25. marraskuuta 2011


Nämä rocotot jäivät kyljestään vaaleiksi, kuivuttivat vartensa ja putosivat pöydälle tai lattialle. Lokakuun alussa sisään tuotaessa nuo olivat aivan pieniä raakileita ja ilmeisesti valo ei sisällä riittänyt kasvuun ja kypsymiseen. Joukossa on sekä Rieseneitä että Red Peruvianeita. Ne joutuivat kauaksi lampuista ja ikkunavalokin hiipui marraskuun tullessa.

Tämä kuva on kolmen viikon takaa, jolloin ulkona jo isoiksi kasvaneet kypsyivät. Kasvoivathan nekin mittaa muutaman sentin vielä sisällä lämpimässä, mutta suurin kasvu oli jo takana, kun ne tuotiin ulkoa. Itsekseen puusta pudonneiden en usko kypsyvän syötäviksi, vaan vaaleat osat kovettuvat tai alkavat tummua ja pehmetä. Onneksi oksilla kypsyneitä satagrammaisia mötkäleitä on vielä jääkaapissa ja täytettyä rocotoa on taas ruokalistalla viikonvaihteessa. Red Peruvian tuotti tänä vuonna enemmän satoa ja hitusen isompiakin kuin Riesen.

Pakkasyön jälkeen

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Lentoasemalla -8, meillä harjulla -4,5, parvekkeella -1,2. Ensi yönä pitäisi tulla lunta. 

Pimiento de Padron on sinnitellyt ulkona tähän asti, eikä tuo vieläkään aivan kuolleelta näytä, vaikka lehtiä roikuttaakin. Varsi on kuitenkin pystyssä. Voitaneen kuitenkin todeta ulkokauden loppuneen tänä vuonna 20. marraskuuta. Pitkiä ovat syksyt nykyisin. Omnicolorin oksat eivät olleet paleltuneet vieläkään, vaikka leikkelin ne irti rungosta viime viikolla. Se näyttää olevan sitkeämpää lajia. Yksi ulos jätetty chinense rypisti kaikki lehtensä ja oksatkin mustuivat, mutta on vesisaavissakin paksu jääpeite.
Parvekkeella on kasvu täydessä käynnissä edelleen niissä muutamissa lajikkeissa, jotka jätin sinne, kun eivät mahtuneet lämpimään. Amppelissa Rocoto Red Peruvianissa on useita kypsiä ja vihreitäkin kasvamassa. Tässä taustalla on myöhäinen tomaatti, keltainen  päärynä, josta on vihdoin tulossa keltaisia, mutta ei päärynöitä.
Belize Red (C. chinense) on sekin jäänyt säiden armoille, kun ensi vuodeksi on tyrkyllä niin monta uutta chinenseä. Hyvän makuinenhan tämä on ja syksyä kohti satomäärätkin lisääntyvät. Se ei kylmästä ole edes lehtiään roikuttanut, vaikka selvästi pakkasella oli viime yönäkin.

Uskoisin noin väkevien chilien kestävän pakkasta vähän enemmän kuin kasvin lehdet, joten en ole pitänyt kiirettä poimimisella.

Aji Amarillo (small) (C. baccatum) meni vaihtolistalle hitaan kypsymisensä vuoksi. Nämä roikkuvat katon rajassa yli kolmen metrin varressa. Kaikkiaan saanen tuosta kypsiä alle kaksikymmentä  pientä palkoa. Se ei ole paljon koko nurkkauksen peittävästä köynnöksestä.

Chilean Green (C. baccatum) on viime kesän positiivisia yllättäjiä. Parvekkeella se vähän roikuttaa lehtiä, mutta satoa on saatu ihan mukavasti näihin asti. Tästä on toinen alhaalla lämpimässä ja siinäkin on kypsymässä uusia. Näitähän voi käyttää vihreänä aivan kuten Aji Cristalia, jota tämä muistuttaa maultaankin.

Parvekekausi siis jatkuu.

Chinenset ovat myös koristekasveja

lauantai 19. marraskuuta 2011

Cajamarca (C. chinense)

Tämä taimi jäi vahingossa kasvamaan. Tein kerätyille siemenille itävyystestejä joskus elokuun lopulla tai syyskuun alussa ja tämä englantilaista sukuhaaraa oleva Cajamarca jäi jotenkin pikku ruukkuun kasvamaan. Ehkä siksi, että siinä oli vain muutamia siemeniä. Siitä kehittyi niin komea taimi, että eihän sitä malttanut pois heittää. Chinensen lehdet ovat tuossa vaiheessa usein isoja, hieman ryppyisiä ja niitä on paljon. Runko on tukeva heti pienestä lähtien. Tämä on 15 cm korkea, mutta 30 leveä.

Taimen väri on huomattavan vaalea muihin chileihin verrattuna, mutta samaa näköä tässä lajikkeessa on ollut ennenkin. Tuo ei kyllä ole saanut vielä lainkaan lannoitusta, vaan on kasvanut Kekkilän puutarhamullan voimalla 13 cm ruukussa ikkunalaudalla ja viime viikot varastohuoneessa 3000 luksin keinovalossa. Sekin näyttää sille riittävän.

Valotesti, 1. kuukausiraportti

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kuukausi takana valotestiä. Ensimmäisiä merkkejä sadosta.

Inca Red Drop (C. baccatum) näyttää pitävän ensimmäisen raakileensa. Kuva on, kuten väristäkin voit päätellä 2700K valon puolelta. Tämän ei tietenkään tarvitse merkitä vielä mitään. Helmikuun alussa katsotaan, kummassa tuli enemmän kypsiä, kummassa raakoja ja minkä kokoisia.

Päivänvalossa 5400K kukat vielä kellastuvat ja putoilevat. Syy voi olla aivan muualla kuin valossa, eiväthän nämä identtisiä kasveja ole, vaikka molemmat tungettiin samaan aikaan pieneen ruukkuun ja oksat putsattiin kukista ja chileistä. Käänne parempaan voi tapahtua muutamassa päivässä.

Habanerot kukkivat runsaasti molemmissa valoissa ja kaikki kukat tipahtelevat pois. Aloin jo epäillä lämpöäkin, sillä kellarikerroksessa putoaa ajoittain alle 20°. Toisaalta, kyllä ne parvekkeella satosivat paljon viileämmässäkin ja vähemmän leikelty amppelihabanero jatkaa satoaan tässäkin lämpötilassa ja valossa. Odotellaan noiden sopeutumista.

Annuumeista on vain yksi jäljellä ja siinä on useita kukkia, joiden pysyvyydestä ei vielä ole varmuutta.

Nelilehtiset tuovat onnea?

maanantai 14. marraskuuta 2011

Kaikki lähti siitä, että en ollut tyytyväinen Aji Amarillo (Small) baccatumin satoisuuteen ja myöhäiseen kypsymiseen. Kaivelin siemenvarastoani ja sieltä löytyi Aji Amarillo vuodelta 2009. Niitä siis testi-idätykseen, sillä siemenet oli kerätty marraskuussa kylmää saaneista yksilöistä. Kaikki kolme siementä itivät, ensimmäisenä 11.11.-11 putkahti pinnalle taimi, jossa oli 4 sirkkalehteä:

Nyt kolmen päivän ikäisenä siitä näkee, että kasvu jatkuu kaikkien lehtien keskiöstä ja lehdet oikeastaan ovat kahtia haljenneet sirkkalehdet.

Tuollainen kummallisuus ja vielä kummallisena päivämääränä itänyt pitänee kasvattaa isoksi. Tässä on vain sellainen riski, että tuolta tulee jotakin ihan muuta. Tämä erä oli nimittäin John the Chillimanilta ja pussissa oli siemeniä, jotka olivat mehiläisten risteyttämiä, kaikenlaisia baccatumeja. Pussin päällä luki Aji Chanca, mutta totesimme yhdessä, että kasvatustulos oli Aji Amarillo. On siis mahdollista, jopa todennäköistä, että näistä siemenistä kasvaakin jotakin muuta, toisen polven risteytymä. Se riski on otettava.

Kävi kyllä mielessä, että hankkisin oikeita Aji Amarillon siemeniä ja kasvattaisin niistä köynnöschilin ensi kesäksi vaikka tämän rinnalle. Ongelma tässä on, että Amarilloa on siemenliikkeilläkin niin monenmoista, eri kokoista ja näköistä, keltaista ja oranssia. Haluaisin keskikokoisen keltaisen, jollaisesta minulla on niin hyvät makumuistot.

Takaiskuja

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Juuri äsken kehumani Pimiento de Padron (C. annuum) ei sitten kestänytkään sisälle tuontia. Toinen niistä (se 2700K valossa kasvanut, mutta ei tässä valolla ole mitään tekemistä) kuivui pois. Se alkoi ruskettumaan leikkauskohdasta jo ensimmäisellä viikolla ja tauti levisi vähitellen. Nyt isoimman oksan tyvi mustui ja se kuivui. Sama on tapahtumassa tuolle toisellekin. Kyseessä on ehkä joku sienitauti. Heitin tämän kompostiin ja nostin maasta vielä yhden. Se ei ollut paleltunut, vaikka pakkasta on ollut ainakin asteen verran. Annuumien osalta vertailututkimus on nyt ohi. Jos uusi juurakko versoo, se on kuitenkin 1,5 kuukautta perässä toista, joka jo kukkii.

Toin chilejäni sisään syys- lokakuussa samalla metodilla kaikkiaan 8 kpl, vähemmän leikellen useita ja vain 1 on toistaiseksi epäonnistunut. Eihän se niin huonosti ole. Annuumit ovat aina olleet herkimpiä talvelle. Muutama on menehtynyt juurimätään, jos viileässä ja heikossa valossa kasvavaa kastelee liikaa. Tämmöinen kuivuminen on uutta minulle. Kasvien leikkaushaavoihin on puutarhamyymälöissä hoitoaineita, mutta enpä tullut sellaisia hankkineeksi.

11.11.11. klo 11.11

perjantai 11. marraskuuta 2011

Merkillinen päivä, päiväys lähinnä. Päivässä sinänsä ei ole sen kummempaa.
Valotestini keskittyy nyt pimeät kuukaudet siihen, saadaanko sisään tuoduista taimista satoa silloinkin, kun lähdetään nollatilanteesta: juuret putsataan ja leikataan, runko lyhennetään ja kesän aikana muodostuneet kukat ja raakileet poistetaan.

Testikasvini eivät vielä kerro ratkaisua. Kukkia on, mutta raakileiden pysyvyys puuttuu. Yllätys tuli takavasemmalta, viidakon kätköistä, puskista:
Syyskuun 19. maasta nostettu Aji Cristal (C. baccatum) on toisten takana aloittanut chilien kasvattelun. Tämä nelivuotias juurakko on päivänvalon puolella 10.000 luksin valon alueella, mutta aika tavalla muiden varjostama. Sekin näkyy sille riittävän.

Toinenkin yllättäjä löytyi: Habanero (C. chinenense)
Se on parvekkeelta siirretty nelivuotias amppelikasvi, jonka vain leikkasin matalaksi ja lisäsin vähän multaa pohjalle. Tämä ei kokenut niin rajua saneerausta kuin muut, eikä tuo siksi ole niin suuri yllätys. Satokausi vain jatkuu lamppujen loisteessa ja lämpimässä. Varsinaisten testikasvien onnistumista odotellaan. Kunhan ne ovat saaneet juurensa kuntoon, kukkienkin pitäisi vähitellen pysyä ja kehittyä pikku pallukoiksi.

Chilejä ulkoa marraskuussa

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Syyskuun 27. kaivoin tuosta pari runkoa ylös ja leikkasin tapiksi talvehtimaan. Keräsin silloin syksyn viimeiset Padronit syötäväksi, myös vihreät syötävän kokoiset. Loput jätin pakkasten armoille. Vaan kuinkas kävikään?
Marraskuun kuudes. Pimiento de Padron (C. annuum) kypsyttelee ulkona hedelmiään. Kukkia en löytänyt, mutta muutama pieni vihreä siellä on myös kehittymässä.

Tuosta välistä nostettu juurakko ja vaaksan mittainen varren pätkä on viettänyt toista kuukautta sisällä 20° lämmössä ja saanut 12 tuntia päivässä 3000 luksia valoa. Vihreitä versoja kehittyy ja ensimmäinen kukkanuppu on sitä kokoa, että se aukeaa aivan lähipäivinä.

Saadaanhan sitä satoa vielä...

torstai 3. marraskuuta 2011

Kesän ulkona kasvaneista, hitaasti kypsyneistä.
Rocoto Red Peruvian (C. pubescens) alkaa kypsytellä pääsatoaan vasta nyt, kuukauden sisällä lämpimässä vietettyään. Nuo tuossa ovat yli 21 cm ympärysmitaltaan ja painavat todennäköisesti yli 100g. Isompiakin on yläoksilla, osa kasvaa vielä. Ruukun päällä makoilee Ancho, vasemmassa reunassa kypsyvät intialaiset annuumit ja oikealla kukkii Rocoto Peru

Saadaanko satoa sisällä osa2

tiistai 1. marraskuuta 2011

Pari viikkoa sitten aloitin sisävalojen testauksen. Eipä siitä vielä mitään tuloksia ole, mutta kaikki ovat hengissä ja voivat hyvin. Tämä aika on mennyt pääasiassa juurtumiseen, kun kaikki siirrettiin uusiin ruukkuihin lokakuun alussa.
Tämä on kuin keväinen kuva. Inca Red Dropin nuppuja kehittyy päivänvalolampun alla.

Kasvaa niitä keinovalossakin. Ne ovat vasemmalla ylinnä. Tässä balansoin kameran vaihteeksi 2700K keinovaloon, jotta päivänvalon väri ja kirkkaus ikkunan takana keskipäivällä pilvisenä päivänä näkyisi. Sinistä hämärää on.

Habanero keskellä kuvaa kukkii voimakkaasti, mutta yhtään raakiletta ei ole ilmestynyt. Voi olla, että 10.000 luksia ei chinenselle riitä, mutta ehkäpä kasvi vielä kasvattaa juuria uuteen multaan. Ellei kuukauden kuluessa tapahdu mitään, valoa pitää lisätä eli nostaa kasveja ylemmäksi jonkun korokkeen avulla. Habanero kyllä kukkii herkästi talvellakin, mutta satoa olen yleensä saanut vasta kevätauringon paistaessa maaliskuussa.

Padronit kasvattavat uusia versoja kummassakin valossa ja pikku nuppuja on. Tuo punainen kuvassa ikkunan edessä on vihdoin kypsyvä Rocoto Red Peruvian. Kuukausi on sisään tuonnista ja tänä aikana tuo kasvoi melkoisiin mittoihin, yli 22 cm ympärysmitaltaan. Peruvian on siis tänä vuonna jopa jättiläismäisempi kuin itse jättiläinen: Rocoto Riesen.