Canario yllättää varhain

lauantai 29. joulukuuta 2012


Canario (C. pubescens) on nyt kuuden viikon iässä. Sillä on samanlainen kaveri. Ne molemmat alkoivat haarautua alle 10 cm korkeana ja nyt oksat menevät melkein vaakasuoraan. Rungot ovat tukevia ja kasvit tuuheita. Ne ovat kasvaneet 30 W energiansäästölampun alla 10 cm taimiruukuissa. Lannoitusta en ole vielä aloittanut, mutta ehkä nyt pitäisi.


Nuppujahan siellä on oksien haarautumiskohdissa. Itse asiassa bongasin ensimmäiset kuukauden ikäisessä, kun haarautuminen alkoi. Eihän näistä vielä rocotoja tule. Ensimmäiset pikku nuput kuivuivat varhaisessa vaiheessa, ja tuskin tuokaan kehittyy isommaksi. Eipä ole syytäkään.


Lohiceviche, maukkaita muistikuvia

torstai 27. joulukuuta 2012

Ei minusta ole ruokakirjailijaksi. Nytkin unohdin ottaa kuvan.
Joulupöydässä söimme tämän kummallisen sitruunalla kypsytetyn kalan ja sain siitä jopa kehuja. Lähtökohta oli sellainen, että minulla oli kypsiä, melko tulisia Rocoto Peruja jouluna yllin kyllin. Sitten sattui vielä niin, että syntyperäinen perulainen kyseli minulta chilin siemeniä ja mainitsi siinä sivussa, että rocotoista saa hyvää cevicheä. Siis mitä?

Niinpä lähdin googlaamaan reseptejä. Niitähän riittää. Perusperiaate on, että kala kypsennetään limetin mehulla ja lisäksi laitetaan vaikka mitä mausteita, yrttejä, sipulia, tomaattia, ehkä maissiakin. Kaupassa ei sattunut olemaan limettejä, joten päättelin sitruunan riittävän ja löytyihän sellaisiakin reseptejä. Jopa greippimehulla kala kypsyy. Tässä siis ensimmäinen kokeiluni, eri ohjeista yhdistelty ja improvisoitu, mutta maukas, ehdottomasti jatkossakin juhlapöytään kuuluva alkuruoka.

Lohiceviche, oma versio Jouluna 2012

250 g lohta, pieniksi kuutioiksi paloiteltuna, nahka poistettuna
1 sitruunan mehu
1/2 rocotoa pienenä silppuna jokamiesluokkaan, chilipäille kokonainen (chilijauhekin käy)
2 tomaattia pieninä kuutioina
1 punasipuli paperinohuina siivuina tai silputtuna
1 valkosipulin kynsi pienittynä
rosmariinia, timjamia, mielimausteitasi, korianterin lehtiä ja kalakastiketta suosittelevat monet
ripaus merisuolaa ja hippunen ruokosokeria

Sitruunan mehu (tai 2 limettiä) puristetaan päälle vajaa puoli tuntia ennen ruokailua ja kulhoa sekoitetaan muutaman kerran kunnolla. Lohi muuttaa väriä kypsyessään. 
Tätä ei säilytellä pitkään.
Loraus oliiviöljyä päälle tarjolle vietäessä ja se on siinä.

Oikeastaan ainoa miinuspuoli oli, että graavi lohi tuntui tämän jälkeen kovin mauttomalta. 


Parvekkeella kukkii nyt jää

keskiviikko 26. joulukuuta 2012


Aurinko havaittu Tapaninpäivänä 2012.


Käsittämättömän hienoja kuviota tekee 22° pakkanen parvekkeen laseihin.
Chilit kukkivat sisällä.

Joulu on taas...

sunnuntai 23. joulukuuta 2012


Joulurauhaa!
... ja ihmisilläkin hyvä tahto.


Jouluruokia tuoreesta rocotosta

lauantai 22. joulukuuta 2012

Rocoto Peru (C. pubescens) on tosiaan oman tiensä kulkija. Nyt, jouluna 2012 siinä on kymmenittäin kypsiä viileässä, suorastaan kylmässä varastossa, jossa tosin on isot ikkunat, mutta ei minkäänlaista keinovaloa. Lyhyet päivät riittävät sille kypsymiseen.


Lohicevicheä noista on tekeillä.

Tummia ja tulisia ovat. Yksikin olisi riittänyt kanaan, mutta minä laitoin kaksi.


Joulukuinen aamuhämärä chili-ikkunalla

sunnuntai 16. joulukuuta 2012


Sattuipa näin auringonnousun aikaan lumimyrskyisenä joulukuun päivänä.
Orava oli tullut ikkunan pellitykselle syömään lintulaudalta ryöstämäänsä pähkinää. Sen korvat liehuvat tuulessa, mutta ei tuo näytä palelevan. Kissa makoili patterin päällä ikkunalaudalla. Se heräsi äkkiä ja alkoi kynsiä ikkunaa. Orava ei ollut moksiskaan. Se selvästi tiesi olevansa turvassa. Lopulta kissakin vain käänsi kylkeä.

Kuten huomaat, olohuoneen chili-ikkuna on vielä tyhjä. Alma paprika pilkistää vähän kuvaan vasemmalta. Lintulauta riippuu telineessä, jossa kesäisin pidän amppelichiliä ulkoilemassa. Idätykset versovat mukavasti lautalla. Vielä on tilaa eläimillekin.


12.12.12, idätykset menossa

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Näihin aikoihin näitä kuvia näkee Chilifoorumilla ja chiliblogeissa, mutta lisätään vielä yksi. Väärinkäsityksien välttämiseksi mainitsen tässä, että rasian peittää normaalisti sen kansi löysästi päälle laskettuna. Sillä tavalla kosteus pysyy korkeana ja vettä haihtuu vähemmän. Lämpötilakin laskee, jos haihtuminen on runsasta.

Vanha idätysrasia otettiin taas käyttöön itsenäisyyspäivän tietämissä. Ylinnä on varsinainen Ulupica (C. cardenasii), siis se pienimarjainen villilajike. Sen isomarjainen risteytys Ulupica Large itää toisella lautalla, jolla olen tehnyt testi-idätyksiä koko syksyn ajan. Toisena on baccatum Siam Hot, joka näyttää varsin paljon Omnicolorilta siemenliikkeen sivuilla. Siitä kuvittelen saavani aikaista satoa.

Chinense-idätykset käynnistin myös  testilautalla, jolta Pimenta de Bode on jo mullassa ja CGN 21500 vasta heräilee. Tässä ovat loput. On aivan selvää, että niitä on liikaa yhdelle parvekkeelle, mutta ehkäpä kaikki eivät onnistu. Kokeilin idätysten merkkaamiseen erilaisia tussikyniä. Jotkut leviävät ikävästi kosteudessa. CD:n merkkaamiseen tarkoitettu toimi parhaiten.

Pubescenseja en montaa aio kasvattaa. Pari Canariota on jo terhakalla taimella. Tuossa on itse nimeämäni Rocoto M2 ja toisella lautalla Rocoto Red Peruvian ja Turbo Pube, joka ei tänä vuonna tunnu itävän. Ehkä niin on parempi.

Baccatumien aika tulee vasta tammi- helmikuussa ja yritän pitää niiden lukumäärän pienenä. Maaliskuussa taidan laittaa itämään muutaman annuumin, jos ikkunalle vielä mahtuu.


Punaista pullossa

maanantai 10. joulukuuta 2012


Juomasekoitusten teko on talvista puuhaa. Rommi oli valitettavasti loppu, joten piti tyytyä huonoon vodkaan. Puolikas pikkupulloa oli jäänyt, kun kerran ostimme testimielessä kaupan halvinta vodkaa; eipä ollut hyvää.

Aji Cachucha, miedohko kuubalainen chinense suorastaan houkutteli maullaan kokeilemaan sitä rommiin, mutta nyt siis ensin tyydyttiin kirkkaaseen juomaan. Minulla oli noita chilejä puolikkaina kuivattuna ja siitä laitoin yhden tuohon vajaaseen 3,5 dl:n pulloon. Muutaman päivän jälkeen tuli jo polttava tarve maistella.

Kautta Teutateksen, tulijuomahan on hyvää. Poltettakin on aivan tuntuvasti ja Cachuchan maku jätti kokonaan alleen halvan vodkan ikävän sivumaun. Väri muuttui vain lievästi punertavaksi. Vedellä laimentaminen tai jääpalojen lisääminen ei makua sanottavasti muuttanut. Poltetta oli chiliin tottumattomille liikaa jo vajaan viikon liotuksellakin, mutta ei tämä mitään illanistujaisten irvistelyjuomaa ole, vaan oiva nautintoaine. Kuuma rommi on pakko vielä kokeilla. Onneksi noita on kuivana pussissa riittävästi.


Vanhakin siemen itää

perjantai 7. joulukuuta 2012

Sain chilinkasvatusta aloitellessani 2007 Chiliyhdistyksen perustajiin kuuluvalta, nykyisin kunniapuheenjohtaja Pertsalta aikamoisen valikoiman siemeniä ihan lahjaksi. "Pertsan pussukka" nimen saanut resuinen kirjekuori on ollut ahkerassa käytössä, mutta silti sinne on jäänyt vielä kokeilemattomia lajikkeita. Yksi niistä on chinense Pimenta de Bode.


Siemenet ovat siis ainakin 5 vuotta vanhoja, kenties vanhempiakin. Lautalla ensimmäinen iti viidessä päivässä (kuva on 5.12. tilanteesta) ja toinenkin seitsemässä päivässä. Tänään keskellä olevassa on jo sirkkalehdet. (Lisäys 8.12.: Kaikkihan ne lopulta itivät.)
Alalaidassa Toni.A:n lahjoittamat frutescensit ovat nyt itäneet jo kaikki kolme.

Kauppojen siemenpusseissa on aika lyhyet myyntiajat, itävyys taataan ehkä kolmeksi vuodeksi, mutta chilinsiemenet tuntuvat kestävän paremmin. Nämäkin säilyttelin kirjekuoressa huoneenlämmössä.


Seuraava kausi jo mielessä

tiistai 4. joulukuuta 2012


Kummallinen valoilmiö - halo eilen aamulla 09.46 olohuoneen ikkunassa.

Synkän syksyn jälkeen valo tuo toivoa tulevasta. Seuraavan kasvatuskauden suunnittelu on syytä aloittaa ja pubescensien idätyskin olisi tehtävä tähän aikaan vuodesta, jos satoa haluaa ennen seuraavia syyskylmiä.

Siementen tilausta käsittelin joulukuussa 2009, eikä siihen ole vieläkään paljon lisättävää. Valinnan vaikeutta pohdin viime vuonna lokakuussa ja idätykset aloitin juuri näihin aikoihin.

Nyt olisi myös menneen kauden yhteenvedon aika. Toistaiseksi taidan luistaa siitä. Sivupalkin Lajikkeita-osastosta löytyy niin paljon mielipiteitä ja kokemuksia, että koosteen tekeminen saa siirtyä. Sen sijaan voin suositella muiden bloggareiden kokemuksiin tutustumista, vaikkapa ruotsalaisen Patrikin erinomaiseen blogiin, jossa juuri ilmestyi yhteenveto vuoden kasvatuksista. Sieltä löysin Columbian Orange nimisen chinensen, jonka siemeniä on jo hankinnassa. Hyvän maun lisäksi valintaan vaikutti ratkaisevasti se, että se oli ainoa chinense, joka Patrikilla teki satoa talon seinustalla kylmänä ja sateisena kesänä. No, ensi kesä on tietysti aurinkoinen, eikä noita ominaisuuksia pääse testaamaan. Lillenin kehut Starfishistä saivat minut kaivamaan siemenet esiin. Viimeksi kasvatin sitä 2008. Toni.A tarjosi minulle Ulupican ja Cap 502:n siemeniä, jotka jo ovatkin itämässä. Monet muutkin blogit ovat antaneet hyviä vihjeitä kiinnostavista lajikkeista.


Parvekkeella näyttää nyt tältä. Kaikki chilit ovat jäässä ja -23° tekee jääkukkia ikkunaan. On talvi.


Sadonkorjuuta parvekkeella ennen pakkasia

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Viime yönä jo oli kolme pakkasta ja lisää on tulossa. Parvekkeella kävi nollassa.

Aji Amarillo (C. baccatum) kasvaa edelleen rehevästi parvekkeen nurkassa parhaalla paikalla. Osa oksista on pudonnut alas kasaan, kun saksin taannoin katossa ansarijauhiaisia keränneet ylimmät oksat ulos. Jauhiaisia ei muuten ole juuri näkynyt sen jälkeen, johtuneeko kylmästä säästä.

Amarilloja on syöty koko kesä runsain mitoin, eikä syksy ole mitenkään hidastanut satoa. Edelleen siellä on sekä oranssia kypsää että vihreitä raakoja ja oksatkin näyttävät kasvavan. Kukkia en kyllä ole enää muutamaan viikkoon nähnyt, joten kai sekin valmistautuu talveen tavallaan.

Kun tuota kasvustoa vähän pöyhii, sieltä löytyy runsaasti kypsiä. Reilu kuukausi sitten tein edellisen isomman sadonkorjuun, joten nuo kaikki ovat kypsyneet viidessä viikossa. Ne ovat edelleen täysin käyttökelpoisia, maukkaita ja rapeita, syksyn viileys ei ole tehnyt niille tuhoa, vaikka aurinkoa ei ole juuri näkynyt viikkokausiin. Monet baccatumit pärjäävät viileässä.

Siinä vieressä myös Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) kypsyttelee Joulun Kelloja. Nämä ovat kyllä vähän pienempiä kuin aikaisemmin kerätyt. Itse kasvi voi hyvin, siinä ei näy oikeastaan mitään syksyn merkkejä. Myös mustia chilejä tekevä Machu Pichu ja punainen Puca Uchu eli Aji Rojo tarjosivat uutta kypsää satoa. Tähän se luultavasti loppuu, sillä en enää pidä edes lämpöpuhallinta päällä, saavat pärjätä omillaan kunnes noutaja tulee. Talvehtimistilaa ei näille ole.


Marraskuun lopun sato parvekkeelta on siinä. Amarilloja tuli vielä puoli kiloa, muita yli sata grammaa ja neljänneskilon oransseja rocotoja keräsin toiseen kippoon. Ne olivat kypsiä, mutta pieniä. Nyt saavat pakkaset tulla. Keräilen jäätyneet kasvit sitten kompostiin ja siirryn uusien idätyksiin.


Aji Cristal kukkii jo

maanantai 26. marraskuuta 2012


Seitsemän viikkoa siitä on, kun kaivoin Aji Cristalin (C. baccatum) maasta ja laitoin ruukkuun sisään kasvamaan. Nyt se jo aukaisi ensimmäisen uuden kasvun kukkansa viileässä varastohuoneessa. Niitä on lisääkin tulossa.

Semmoisen kummallisen havainnon tein, että tapiksi leikattuna, juuret pestynä sisään tuodut näyttävät virkistyvän kaikki, mutta kesäisessä ruukussaan juuria käsittelemättä sisään tuoduissa on monessa kuihtumisen merkkejä. Nekin on siis leikattu matalaksi tai jopa kokonaan lehdettömäksi tuholaisten välttämiseksi.


Esimerkiksi Canario teki ensin lehtiä, mutta nyt se kuivattaa niitä ainakin osasta oksiaan. Toisella puolella on vielä elinvoimaisen näköistä vihreää kasvua.


No, onneksi taimilaatikossa vihertää ja puolitoista viikkoa sitten sirkkalehdille tullut Canarion taimi näyttää voivan hyvin.

Olen toki tottunut siihen, että talvehtiminen aiheuttaa aina tappioita, kaikki eivät siitä selviä, mutta nyt jakolinja vaikuttaa oudolta. Juuret pestynä ja leikattuna sisään tuodut rehottavat, mutta juuriin koskematta lämpimään päässeet kuivattavat uusia versojaan.


Tomaatti-tonnikalavuoka

lauantai 24. marraskuuta 2012

Vai vielä reseptejä...
50-luvulla en kotona saanut keittiöoppeja, eikä koulussakaan opetettu pojille kotitaloutta. Oman perheen perustettuani piti keittiöhommia vähän harjoitella, lapset ruokkia, mutta ruoanlaiton perusteet ovat edelleen kateissa. Kokeilu ja improvisointi ovat minun metodini, mutta niidenkin pohjaksi etsin yleensä reseptin netistä - ja niitähän riittää.

Kävi näin: Ostin isoja ja hyvän näköisiä hollantilaisia terttutomaatteja. Aamiaisleivän päälle siivutettuna ne maistuivat suorastaan pahalta, pimeässä kypsytellyltä. Kun on koko kesän syönyt oman maan tomaatteja, ihan mikä tahansa ei maistu. Muistin tunisialaisesta hotellista aamiaisen, missä oli uunipellillä paistettuja tomaatinsiivuja, rosmariinia ja hiukan suolaa päällä. Ne olivat hyviä. Uuniin siis.

Syötin Googleen sanat tomaatti ja vuoka. Ehdotuksia löytyi; perunan, tonnikalan, siansivun, pekonin, vihannesten jne kera. Kaapissa oli pari purkkia tonnikalaa ja muutama keitetty peruna oli jäänyt yli. Niistä siis. Koskaan ennen en ole tällaista tehnyt, mutta voin tehdä toistekin, jos vielä erehdyn ostamaan isomman erän mauttomia tomaatteja. Tuossa niiden maku muuttui suorastaan aurinkoiseksi. Kypsentäminen, valkosipuli ja rosmariini sen tekivät, luulisin.


Kylmänä ja suurimmaksi osaksi syötynä Tomaatti-tonnikalavuoka ei kauheasti ruokahalua herätä, mutta se oli yllättävän hyvää.

Kolme tosi isoa tomaattia viipaloin muutaman millin paksuisiksi.
Saman verran keitettyä perunaa myös viipaleina (voi korvata vaikka Raketti-spagetilla tai paistetuilla leipäkuutioilla)
Pari purkkia tonnikalaa; sienet, paistettu jauheliha, pekoni, nötkött tms. käy myös
Ainakin pari chiliä; tuoretta Aji Amarilloa parvekkeelta
Muutama kynsi valkosipulia
Hitusen suolaa, reilusti rosmariinia
Munamaito parista kananmunasta ja purkista ruokakermaa
Juustoraastetta

Ladoin kerroksittain tomaattia, perunaa, tonnikalaa ja mausteet, tomaatti päällimmäiseksi
Paksu munamaito päälle; ei tarvitse peittää kaikkea, sillä tomaatista tulee nestettä
Juustoraastetta reilusti pinnalle ja jos on mietoa, voi lisätä väleihinkin
Melkein tunnin tuo oli uunissa n. 200°



Aji Amarilloa (C. baccatum) silppusin nyt vain 2 isoa palkoa ja siitä tuli chiliin tottumattomallekin sopivaa. Pelkästään omaan käyttöön tulevaan olisin silpunnut vielä pari lisää. Chilin maku ei täysin tasoittunut uunissa, vaan sattumia löytyi sieltä, missä renkaita oli kasapäin. Tasaisempi tulos olisi syntynyt, jos chilit olisi ensin nopeasti kuumentanut tilkassa öljyä. Minä pidän yllätyksistä ja erilaisia makuja tarjoavasta ruoasta enemmän. Siksi yrttejäkin voi lisätä joihinkin kohtiin oikein reilulla kädellä, eikä edes pyrkiä tasaiseen maustamiseen.


Mennyttä merkkipäivää muistellen

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kukka sinulle:


Kolme vuotta blogia, 300.000 lukukokemusta.  

Minä en noita merkkipäiviä niin noteeraa, syntymäpäivätkin unohtuvat tässä iässä saati sitten blogin aloituspäivät. Syyskuun lopulla 2009 se oli, kun kypsyin Chilifoorumin menoon ja siirsin kasvatuspäiväkirjani sieltä omaan hallintaani. Blogin hännillä on vanhempiakin merkintöjä, mutta ne on myöhemmin siirretty tuosta päiväkirjasta vastaavin päiväyksin tänne. 26.9.2009 on blogin aloituspäivä.

Melko pian aloituksen jälkeen tuli mieleen tarkistaa, lukeekohan tätä kukaan. Ryhdyin sitten StatCounterin käyttäjäksi ja se onkin pitänyt kirjaa kävijöistä. Valitsin näkyväksi lukemaksi kävijöiden laskemisen, ei sivujen klikkausta tai latausta kuten useimmilla nettisivuilla, jotka haluavat paljon kävijöitä ja mainostuloja. Tuo laskuri näyttää nyt lukemaa 165.000. Laskurisivustolta saa esiin myös normaalimmat lukemat eli sivulatauksia on 308.000. Laskentatapojen suureen eroon havahduin kun katsoin Googlen omaa tilastointia, joka alkoi myöhemmin, melkein vuoden blogia pidettyäni. Silti he saavat neljännesmiljoona kävijää blogilleni.

Eniten tänne tullaan Googlen haun kautta, mutta Chiliblogien yhteenveto ja Chiliwiki ovat myös korkealla listalla. Chilifoorumista tänne tullaan niin monesta eri keskustelusta, että niitä ei noteerata tilastoinnissa, mutta tänne viittaavista sivustoista se on toisena.

Ylivoimaisesti katsotuin sivu on idätyslautta, 3500 lukukertaa. Lannoitteista ja tuhohyönteisistä luetaan tasaisesti, lähes parituhatta kertaa jo. Ehkä noita aiheita pitäisi jo uudistaa? Mistä vielä pitäisi kirjoittaa? Itsellenihän minä tätä teen, mutta joskus voisi ottaa lukijatkin huomioon. :-)

Varastossa vihertää mukavasti

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kellarikerroksessa meillä on viileä varastotila, askarteluhuoneeksi nimetty. Siellä minulla on nyt chilien talvehtimistila. Viimesyksyinen kuva valoineen löytyy täältä. Tänä vuonna sisään tuodut chilit ovat huomattavasti matalampia. Useimmat leikkasin alle vaaksan korkeudelta poikki ja poistin lehdetkin, jotta tuholaisia ei kulkeutuisi sisään. On niitä silti. Ansarijauhiaisista ei tunnu pääsevän millään eroon. Aina muutamia säilyy hengissä jossakin ja eiköhän ne muutkin öttiäiset heräile, kun pääsivät lämpimään. Nyt siellä on 18°, myöhemmin paukkupakkasilla vielä vähemmän.

Jamy juuri ulkoa kaivettuna 23.10 ja sisällä uusia lehtiä versovana 13.11.
Tapaus Jamy (C. baccatum):
Juuri ennen ensilumen tuloa hellyin muutaman pakkasyönkin kestäneelle Jamylle ja kaivoin sen ylös maasta, pesin juuret, leikkasin oksat lyhyeksi, istutin ruukkuun ja toin sisään. Sehän näyttää selvinneen rajusta muutoksesta nopeasti, sillä jo kolme viikkoa myöhemmin se puskee uusia lehtiä keväiseen tapaan.

Aji Cristal (C. baccatum myöskin) koki saman käsittelyn jo aikaisemmin. Siihen tosin jäi muutama oksa raakileineen. Ne ovat nyt kypsyneet, lehtiä on putoillut paljon, samoin kaikki silloiset kukkanuput. Nyt, kuusi viikkoa sisään tuonnista siinä on tervettä tummanvihreää kasvua ja uusia nuppuja. Seuraan mielenkiinnolla, jaksavatko ne nyt kehittyä.


Canario itää

torstai 15. marraskuuta 2012

Kerättyäni parvekkeella kylmää saaneista Canarioista siemeniä, laitoin niitä koe-idätykseen; tapani mukaan kolme siementä kustakin lajikkeesta.


Kaksitoista päivää myöhemmin voi todeta, että nuo itävät. Ensin pilkistää valkoinen juuri siemenen kyljestä, se kasvaa ja useimmilla chileillä kasvattaa "pulloharjan", ohuita juurikarvoja haistelemaan kosteutta.

Seuraavana päivänä näkymä on jo tällainen:
Sirkkalehdet nousevat siemenen suojasta. Alle kahden viikon iti tämäkin rocoto ihan vain huoneen lämmössä. Kuvasta näkyy, miten olen idättänyt noita paperisuikaleen päällä. Testi-idätyslaatikostani poistan itäneet ja laitan uuden suikaleen kahvisuodatinta uudella tekstillä vanhan päälle. Pohjallahan tuolla on talouspaperilla päällystetty idätyslautta. Kun kaikki kolme itävät, on itävyys minusta 100%, kaksi kolmesta on vielä riittävä, mutta vain yksi arveluttava. Tänä vuonna vain Chinchi Uchu on itänyt huonosti.

Jaa, alkaa kalenteri näyttää siltä, että noista voisi pari jättää kasvamaan ensi kesää ajatellen. Kuukauden kuluessa olisin ne kuitenkin idättänyt normaalin aikataulun mukaan muutenkin.

Huonolla hoidolla ennätyssatoon

tiistai 13. marraskuuta 2012

Nelivuotias Rocoto Peru (C. pubescens) on nyt  elämänsä vedossa. Sehän kasvaa viileässä varastohuoneessa ikkunan ääressä pylväskaktuksen, sitruunapuun ja vanhan Cajamarcan ahdistelemana. Jo heinäkuun viimeisenä se alkoi kypsyttää satoaan ja oli silloin yhtä iso kuin nytkin.

Sillehän unohtui vaihtaa multa viime keväänä ja se on nyt toista vuotta samassa, aika tavalla vajaassa 6,5 litran ruukussa. Kesällä se sai lannoitetta, mutta elokuussa lopetin senkin, nyt on menty veden voimalla, eikä kasteluakaan aina ole muistettu ajoissa. Se kasvoi miehen mittaiseksi ja ylikin; latvoja ja kulkureitille tulevia oksia on katkottu.

Kun oksia penkoo, niin valon puolelta (eteläikkuna) löytyy huomattavasti punaista. Näitä on syöty pitkin kesää, kuivattukin yksi erä, mutta taas niitä on ainakin 50 kypsää ja paljon vihreitä. Outo juttu. Melkeinpä olemattomalla ravinnolla, vedellä ja valolla tämä tekee satoa enemmän kuin tähän mennessä koskaan.


Kaunishan se on, tuollainen kypsä rocoto marraskuun puolivälissä Suomen syksyn synkkyydessä. Näillähän ei ole minkäänlaista lisävaloa, vaan ihan taivaalta tulevalla saavat pärjätä ja lämpötilakin on jo paljon alle kahdenkymmenen. Pakkasilla se laskee kymmeneen.

Alma vauhdissa taas

perjantai 9. marraskuuta 2012

Muutama päivä sitten tyhjensin olohuoneen ikkunalla majailevan Alma paprikan kypsistä ja heti se intoutui uuteen kukintaan. Syksyllä. Ilman mainittavaa lisävaloa.


Nythän tuohon paistoi aurinko, mutta pilvisinä päivinä ja iltaisin sillä on vain ikkunan yläpuolella 2x36W loisteputkivaloa. Se ei kaikilla chileillä riitä sadon saamiseen, vaikka hengissä pysyvätkin talven yli.

Latvassa on jo pari kasvavaa raakiletta ja useita onnistuneita kukintoja. Kukan keskellä näkyy raakileen alku. Kukkia tulee myös alaoksille, minne ne paremmin mahtuvatkin. Tiheässä ne nyt kasvavat. Pitänee aloittaa voimallinen lannoitus, että jaksavat kasvaa isoiksi.

Alman siemeniä

tiistai 6. marraskuuta 2012

Toistaiseksi kaikille halukkaille on riittänyt siemeniä, mutta vähiin alkavat käydä. Tänään lähetin aika nipun kakkospostia, joten vasta loppuviikolla lienevät perillä.


Alman siemenet hupenivat niin, että kaivoin ikkunalaudalla olevista kypsistä lisää kuivumaan. Tuosta keskikokoisesta löytyi n. 70 siementä eli kymmenelle lisää jaettavaksi. Olen näitä yrittänyt laittaa keskimäärin 7 kpl kuoreen, Canariota vain viisi, sillä ne alkavat loppua, eikä uusia nyt kasva.

Postitusta oli sen verran, että jätin siementen ympäriltä kuplamuovit tai muut pehmusteet pois. Postilla on parin vuoden ajan ollut paha tapa murskata pubescensin siemeniä. Pasilan lajittelukeskuksen linjastot ovat kovakouraisia. Jos saat muruja siementen sijaan, kerro minulle, niin lähetän uuden, pehmustetun lähetyksen. Kerro myös, jos ilmoittauduit ennen eilistä etkä ole tällä viikolla saanut kirjettäni, sillä Itellan on viime aikoina väitetty hukkaavan lähetyksiä. Toivottavasti ei näitä.

Olipa muuten hyvää kanakastikkeen mausteena. Näitä saa laittaa useamman samaan ruokaan, eikä polttele heti lapsenkaan suussa.

Marraskuu - aika tarkistella siementilannetta

torstai 1. marraskuuta 2012

Alma  Paprika ja Canario 

Jokasyksyisen siemenjaon aika.

Nyt on aika miettiä seuraavan vuoden kasvatuksia, hankkia siemeniä ja suunnitella niille kasvatuspaikkoja.

Asian helpottamiseksi tarjoan taas tämän vuoden suosikkejani muillekin, kun niistä on tullut kerättyä runsaasti siemeniä. Viime vuonna levisi Jamy kymmeniin koteihin, nyt on tarjolla Alma Paprika ja Canario. Pistä vain sähköpostiini viestiä ja osoitteesi, niin lähetän noita pikku pussillisen kumpaakin. Niitä on tuossa muutamia satoja, joten tuskin loppuvat kesken, mutta sanotaan nyt, että ensin varanneet saavat varmimmin. Voithan siinä sivussa vihjaista jostakin muustakin kasvattamastani lajikkeesta, jos sattuisi olemaan siemeniä varastossa. Aji Amarillo oli todellinen tämän kesän ykkönen, mutta siitä en tuollaista määrää siemeniä kerännyt. Niitä on kyllä kuivatuissa chileissä, joista voi rapistella siemeniä irti. Postituksiin ryhdyn vasta ensi viikolla, joten ihan heti ei kannata postilaatikolla ravata.

Alma Paprika: Kasvaa kauniisti ikkunallakin. Ulkokasvatukseen riittää maaliskuussa idätys. Ulos voi viedä kukkivan tai jo raakileita tekevän kasvin ja mielellään aurinkoiseen ja pohjoistuulilta suojattuun paikkaan. Siemenet ovat suoraan Unkarista.

Canario on hyvä laittaa itämään jo joulukuussa, sillä minulla kesti ensimmäiseen kypsään seitsemän kuukautta, Almalla vain kolme. Tämä on helpon tuntuinen pubescens ja melko mieto. Se ei siis vastaa yleistä kuvaa Canariosta, ei väriltään eikä tulisuudeltaan. Tämä on Semillaksen siemenistä.

Siemenpusseina käytän postimerkkiliikkeestä hankittuja pergamiinipusseja. Tiedän kyllä, että useimmat käyttävät muovisia salpapusseja, mutta kun ei aina voi olla ihan varma siementen kuivuudesta, on parempi, että ne voivat "hengittää" ja mahdollinen kosteus pääsee haihtumaan. Huonosti kuivatut homehtuvat tiiviissä muovipussissa ja sateisina syksyinä ei huoneenlämmössä kuivaten aina saa täysin kuivia siemeniä. Koneella kuivatut säilyvät tiettävästi paremmin tiiviissä muovipussissa.


Lisäys 4.11.
Muutama kymmenen Almasta ja Canariosta kiinnostunutta on jo ilmoittautunut, mutta uskoisin siementen riittävän vielä enempäänkin. Pussitukseen ja postitustarvikkeiden hankintaan tosin ryhdyn vasta ensi viikolla. Se piti vielä mainita, että paljon pyydettyä Cajamarcaa on myös iso pussillinen. Sehän on kaunis, maukas ja helppohoitoinen. On sen kanssa joillakin ollut vaikeuksiakin, mutta ehkä ne olivat eri sukuhaaraa. Siitä liikkuu erilaisia siemeniä kuten Canariostakin.

Nämä vielä kehun lokakuussa

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Pari aihetta on ollut valmiina, kuvattuna ja mietittynä, mutta kiireisemmät ajankohtaisaiheet veivät palstatilan. Nämä kuvat ovat viikon takaa.


Paprika-Bohócsapka, unkarilainen piispanhattu-baccatum kasvoi ihan vain testimielessä parvekkeella 1,5-litran ruukussa ja hyvin kasvoikin. Leikkelin sen latvoja irti sadonkorjuuta varten, kun ne kasvoivat katon rajassa. Jotkut noista olivat kypsiä jo elokuun alkupuolella ja edelleen ne olivat aivan tuoreita, kuin vasta kypsyneitä. Tämä on lajike, jota voi pitää oksilla pitkään. Satoisana ja miedon makuisena se ansaitsisi kasvupaikan myös ensi kesänä.

"Joulun kellot" säilöin etikkaliemeen. Ne ovat koristeellinen lisä joulupöytään. Aikaisemmin olen tehnyt saman Campanella, joka on aivan samanlainen lajike, mutta nahistui kyllä nopeammin. Ehkä silloin oli lämpimämpi syksy.


Etikkaliemeen päätyi myös juuri ennen pakkasia kerätty Aji Amarillo-sato. Niitä tulikin monta purkillista. Leikkelin Amarillot halki, poistin osan siemenistä ja halkaisin vielä puolikkaat. Noin niistä tuli suikaleita. Kiehuvan kuuman liemen kaadoin purkkiin sullottujen chilien päälle ja kansi heti kiinni. Liemessä on hunajaa, mikä tekee sen vähän sameaksi. Liemi oli oma resepti, vähäetikkainen, jota pohdin 2010 syksyllä. Nyt sisältö oli suunnilleen näin:

8 dl vettä
4 dl omenaviinietikkaa (vastaa n. 2,5 dl väkiviinaetikkaa)
1,5 dl makeutusta, osa hunajaa, osa sokeria
2 tl merisuolaa
1 sitruunan mehu
Pitkään säilytettäviin voi lisätä Atamonia.

Maistelu tapahtuu muutaman viikon päästä, 1 vajaa pikkupurkki jäi sitä varten jääkaappiin. Toivottavasti muistan kommentoida sitä tänne.

Maisteltu on 17.11. Hyvää ja rapsakasta chiliä, moneen tarpeeseen sopivaa. Ruoan lisukkeena suoraan lautaselle se ei ollut äkkitulista, vaan maukasta. Liemi on pikemminkin makeaa kuin etikkaista. Varmaankin pizzan päällä tai paloiteltuna salaatissa ihan paikallaan.
Inspiraatiopohjalta tehtyyn tonnikala-vihannesvuokaan kerros etikka-amarilloja siellä välissä sopi täydellisesti.


Väliraportti taistelusta jauhiaisia vastaan

maanantai 29. lokakuuta 2012

Löysin siis vihjeen netistä, että ansarijauhiaisia vastaan voi taistella mäntysuovalla (tai Puu-Tolulla) suorittamalla ruiskutuksia kolmen päivän välein kunnes tuholaiset ovat hävinneet. Aloitin kokeilun makuuhuoneessa oleville amppelitomaatille ja Piri-Pirille. Molemmat olivat aika pahasti tuholaisten vallassa ja vieressä on kylpyhuone, jossa voi ruiskia saippuapohjaista torjunta-ainetta. Samalla ikkunalaudalla on muitakin huonekasveja, tosin paksulehtisiä, joiden kautta epidemia voi jatkua, sillä niitä en myrkyttänyt.

Käytin 5% liuosta, vaikka suositus oli 3%. Jotkut kasvit ovat tuollekin herkkiä, mutta eivät chilit. Ensimmäisessä ruiskutuksessa kuolivat useimmat lentävät aikuiset. Seuraavassa hävisivät myös karvaiset isoimmat toukat. Keskikokoisia on edelleen runsaasti. Kolmannella kerralla näyttävät myös munat hävinneen, kun ei ole aikuisia munimassa lisää. Noin puolet keskiasteen karvattomista toukista on kellastunut, puolet ilmeisesti voi vielä hyvin. Prosessi jatkuu. Kasvit eivät oireile, vaikka jo kymmenen päivää ovat kantaneet saippuakalvoa lehdissään.
----------------------------------------------------
Pitäähän minun blogimerkinnöissäni kuvia olla.


Aji Cachuca (C. chinense) kasvatti vihdoin oikean muotoisia ja noin kolmisenttisiä palleroita. Mielenkiintoinen maku. 

Lisäys joulukuussa.
Loistava maku rommin tai vodkan joukossa. Muutaman päivän kun uittaa kuivattua Cachuchaa tai paria pienessä pullossa, maku on täydellinen ja polte minulle sopiva.


Ansarijauhiainen ei hellitä

lauantai 27. lokakuuta 2012


Parvekkeen chilien latvoissa on katon rajassa kasvanut vähitellen aika tiheä ansarijauhiaiskanta. Kerroin tuosta kiusalaisesta huhtikuussa. Lopullista ratkaisua en ole löytänyt. Raid ei meillä tee näille juuri mitään, Provadoa en satokaudella (enkä kyllä muutenkaan enää) käytä. Vanhoilla puutarhanettisivuilla suositellaan Malationia, mutta se on poistunut kaupoista. Kylmässä niiden pitäisi hävitä, mutta ei pidä paikkaansa. Muutaman päivän kylmäkäsittelyn jälkeen jauhiaiset taas virkistyvät, kun pääsevät sisään. Tarra-ansoilla määrän voi pitää jotenkin aisoissa, mutta ei hävittää.

Tässä vielä pari kuvaa jauhiaisten valtaamista lehdistä. Ansarijauhiaisen kehityksestä on kauppapuutarhaliitto julkaissut havainnollisen pdf:n. Tuossa niitä  on omalta parvekkeeltani. Silmällä katsoen lehtien alla on vain jotakin vaaleaa, mutta makro-objektiivi ja aivan sivulta tuleva aurinko saavat läpinäkyvät toukatkin näkymään.

Näitä kuvia kannattaa katsoa suurempana. Laitoin ne aukeamaan omaan ikkunaansa, niin niitä voi katsoa tekstin kanssa rinnakkain. Pienimmät lienevät munia ja niistä kehittyy läpinäkyviä toukkia, joita on tuossa muutamaa kokoa. Isoimmat ovat "karvaisia", noin millin mittaisia. Näistä kehittyy aikuisia siivekkäitä nopeassa tahdissa. Kasvuvauhti riippuu lämpötilasta, eli kylmässä pitämällä voi kehitystä hidastaa.

Mäntysuovan neuvontasivulla suositeltiin useita ruiskutuksia kolmen päivän välein, sillä saippuakaan ei tehoa kaikkiin kehitysvaiheisiin. Aloitin parilla kasvilla tuon kuurin viime viikolla. Lopullista tehoa ei ole vielä näkyvissä. Jotkut aikuiset ovat kuolleet, mutta uusia syntyy seuraavaan myrkytykseen mennessä.

Ansarijauhiaiset ovat ikäviä, mutta eivät juuri tapa kasveja. Ne viihtyvät parhaiten ylimmillä lehdillä, aina lehtien alapinnoilla. Parvekkeella leikkelin kasvien latvat pois ja heitin ulos jauhiaisineen, sillä kylmässä ne eivät lennä. Jäi niitä silti, ei noista eroon pääse, vai tiedätkö keinon?

Lisäys pari viikkoa myöhemmin:
Eipä niistä eroon pääse. Myrkytys kyllä onnistui, toukka-asteetkin lopulta kuolivat, mutta kun toin kasvit takaisin vanhoille paikoilleen, niissä oli parin päivän päästä muutama jauhiainen lentelemässä. Ne olivat myrkytyksen ajan jossakin muualla ja tulivat sitten takaisin. Huoneessa on vain paksulehtisiä koristekasveja, paavalinkukkia, rahapuu ja anopinkieli. Jossakin niissä ne piileskelivät, vaikka ei niitä sieltä löydä. Tuohon tehoaisi vain koko huoneen vahva myrkytys jollakin Raidin tyyppisellä muutamaan kertaan, mutta auattaisiko sekään?

Ulkochilit goodbye!

perjantai 26. lokakuuta 2012


Eilinen ensilumi ja yön viiden asteen pakkanen riittivät chiliaidalle ja tälle pienelle kirsikkapaprikalle. Satokausi ulkona on ohi.

Viisi pakkasta - Jamy pärjää siinäkin

torstai 25. lokakuuta 2012

Edellisen juttuni Jamy pääsi siis sisään lämmittelemään, mutta jätin muutaman oksan kastelukannuun seinustalle kypsyttelemään raakoja hedelmiään.

Aitachilit taitavat olla paleltuneet (varjossa eivät ole vielä sulaneet), mutta nämä leikatut oksat kestivät tämänkin. Tampereen virallinen lukema oli viime yönä -5°, mutta tuossa seinustalla näiden yläpuolella oma mittari näytti -2,5°. Kylmintä taitaa olla maan pinnassa, sillä näistäkin oksista maata viistävät päät ovat saaneet lehtivaurioita.

Parvekkeen chileillä ei ole mitään hätää. Pakkasvahti piti yöllä 7 lämmintä. Satokausi jatkuu.


Ensimmäiset pakkasyöt

maanantai 22. lokakuuta 2012

Jamy sen kun porskuttaa 

Pari kylmää yötä on takana ja ihmeellinen aurinkoinen päivä, ensimmäinen moneen viikkoon. Kaksi miinusastetta oli yöllä Tampereen mittausasemalla, meidän seinässä parin metrin korkeudella tosin vain -0,2. Herkemmät kasvit ovat paleltuneet ja ruoho aamulla huurteessa, mutta chiliaidassani kypsyminen jatkuu. Jamy (C. baccatum) näyttää pärjäävän parhaiten. Reilu pari viikkoa sitten keräsin siitä kypsät pois ja nyt on taas toista kymmentä kypsää tai melkein kypsää oksilla. 

Aidan baccatum-osasto näyttää nyt tältä. Jamy on vihrein. Sen oikealla puolella Aji Chanca on pudottanut melkein kaikki lehtensä, mutta täysikokoisia raakileita on  useita ja pari kypsääkin. Chilean Green tekee vihreitä, mutta ne eivät erotu kuvassa. Ne ovat aivan hyviä syötäviä sellaisenaan, muistuttaahan se paljon Aji Cristalia. Niitä syödään nyt.

Seuraavana päivänä:
Enpä raaskinut tuota jättää paleltumaan, vaan nostin ylös, leikkasin lehdettömäksi tapiksi, pesin juuret kylmässä vesiämpärissä ulkona, istutin pieneen ruukkuun ja siirsin lämpimään. Edellytykset selviämiselle eivät ole kovin isot, mutta seurataan tilannetta. Lähiviikkoina se selviää.

Peruvian White Habanero talviteloille

perjantai 19. lokakuuta 2012


Peruvian White Habanero (C. chinense) on kesän mittaan kasvanut parvekkeella tyylikkääksi puuksi. Runko on suunnilleen peukalon paksuinen.

Ikkunan puolella noita pikkuisia "luoteja" on vielä tiheämmässä. Ei näistä kuitenkaan kilojen saaliita saada, niin pieniä ne ovat. Pisimmätkin ovat alle 3 cm ja suuri osa on lyhyempiä. Maku on mainio, muistuttaa jonkin verran habaneroa, mutta ei ole ihan niin hedelmän makuinen ja tuoksuinen. Noita pystyy napsimaan paljaaltaankin, mutta esimerkiksi spagettikastikkeen maustaa niillä uuden makuiseksi.


White eli valkoinen tämä "Habanero" ei varsinaisesti ole. Suurin osa on kellertäviä, mutta osa kypsyy melkein valkoiseksi. En ole pystynyt selvittämään, mikä ratkaisee värin. Kypsyysaste se ei ehkä ole, sillä kellertävätkin ovat kypsiä ja voivat jopa rypistyä vanhuuttaan oksilla kauan oltuaan. Raakileet ovat selvästi vihreitä.

Tuon verran siitä jäi, kun leikkelin sen talvehtimaan. Jätin muutamia lehtiä, että voin seurata sen hyvinvointia. Juuret saivat rajun käsittelyn. Ne joutuivat puolet pienempään ruukkuun kuin kesällä ja sekin oli aivan täynnä juuria. Katkoin niistä lapiolla puolet pois ja huuhtelin loput ämpärissä kylmässä vedessä. Noin rajusta käsittelystä voisi hyvinkin ottaa nokkiinsa.

Sisään työmaavalojen alle se pääsi myrkytyksen jälkeen. Vaikka mitään tuholaisia ei näkynytkään, niitä yleensä ilmestyy, kun kasvi pääsee lämpimään ja kuivaan ilmaan. Jos tämä lähtee kauniisti versomaan, sen voisi siirtää vaikka olohuoneen ikkunalle. Varsinainen "bonchi" eli chili-bonsai tämä ei ole, mutta typistetty malli kuitenkin.

LISÄYS 1.4.2013
Tämähän talvehti vallan mallikkaasti ja oli satopuuhissa tuplasti tätä korkeampana jo seuraavana aprillipäivänä.

Eipä tullut päärynärocotoa

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tämä on tarina vuosien takaa, unohtuneesta tarkistuksesta, melkein ilman hoitoa kasvaneesta rocotosta. - Ja siitä, että Pepper-Kingillä (kuten ei monella muullakaan) ole aina puhtaita siemeniä pussissaan.

Se oli vuosi 2009, kun kasvattelin ensimmäisiä pubescensejani. Pari muuta onnistui, mutta Rocoto Manzano Orange ei kukkinut koko kesänä. Vasta joulukuussa sisällä parin loisteputken alla siitä kypsyivät ensimmäiset. Ne olivat kaikki päärynän muotoisia, oransseja toki, mutta manzano (omena)? Tuollaista lajiketta en löytänyt mistään tietolähteistä. Päärynärocoton olisi pitänyt olla punainen.

Seuraavana kesänä (2010) laitoin neljä uutta siementä kasvamaan tapani mukaan tilaa säästäen samaan litran laatikkoon. Yksikään ei kukkinut, ei vielä talvellakaan. Seuraavana kesänä otin niistä isoimman omaan 1,5-litran ruukkuun. Ei vieläkään tulosta, tosin heikolla hoidolla ulkona jossakin toisten takana. En kuitenkaan luovuttanut, vaan jätin sen talveksi varastoon ja unohdin viime kesäksi sinne ikkunan pieleen, toki silloin tällöin kastellen.

Kolmantena kesänään viime elokuussa se vihdoin aloitti satokauden. Kukat ovat aika tyypillisiä pubescensin kukkia, mutta raakileet eivät enää muistutakaan päärynää, pikemminkin ovat pitkulaisia. Keräsin noista päärynän muotoisista silloin siemeniä talteen, mutta jos kyseessä on vahingossa risteytynyt erä, niidenkään tuloksesta ei ole varmuutta ja jos tarkistus kestää taas kolme vuotta....

Tilanne nyt: Rocoto Manzano Orange kypsytteli lopulta aika mukavan sadon viileän ja hieman hämäränkin varastohuoneen ikkunalla. Lisävalot sammutin toukokuussa ja kytkin päälle vasta lokakuussa. Iso koivu varjostaa tuota ikkunaa. Rocoton pikku ruukku on aivan oikeassa alakulmassa, mistä se versoilee ilman tukea ikkunan yli. Vasemmalla on myös hoidotta unohtunut Aji Amarillon varataimi kattoon kasvaneena. Rocoton haaroja riittää myös kuvan ulkopuolelle ikkunalaudalla pari metriä vaakasuoraan.

Hedelmien muoto vakioitui lopulta aivan tyypilliseksi Manzanoksi, eli omenan muotoiseksi. Koko ei ole kovin iso, mutta eipä sillä ole ollut paljon multaa, eikä juuri lannoitusta.

Maistelua varten poimin yhden, ehkä liian aikaisin. Vaikka se on ollut oranssi jo useita päiviä, se on edelleen kova, eikä kanta irronnut helposti. Niinpä maku on hieman raaka, polttava kyllä, mutta vivahteeton. Pidän parvekkeella kypsyneistä rocotoista enemmän. Ne sitä paitsi tuottivat satoa heti ensimmäisenä kesänä, eikä vasta kolmen vuoden päästä. Kaunis on tämäkin, mutta ei taida selvitä jatkoon, ellei muutaman viikon kypsytys tuo rutkasti lisää makua noihin kaunokaisiin.