Rocoto Peru kypsyy

tiistai 31. heinäkuuta 2012


Rocoto Peru (C. pubescens) kasvaa meillä jo neljättä vuottaan. Se on koko ajan ollut itsepäinen, omaperäinen kukkimisissaan ja sadon teossa. Se on maukas, keskikokoinen ja vaihtelevan muotoinen. Tuommoiset lommot ja kuopat kuuluvat kuvaan useinkin. Isoa satoa siitä en ole saanut koskaan, mutta se on tehnyt niitä odottamattomiin aikoihin, vaikkapa keskitalvella. Nyt taitaa olla suurin sato oksilla, suorastaan toista kymmentä kerralla.

Nythän se kasvaa isoikkunaisessa varastohuoneessa, missä se aloitti kukinnan toukokuussa huomattavasti pienempänä. Se on toista vuotta samassa 6.5 litran ruukussa ilman mullanvaihtoa. Multa on painunut alas ja täynnä juurimattoa, kun myöhästyin ruukunvaihdossa, eikä monimetriselle rennolle chilille sitä enää pystynyt tekemään.

Kesän se on siis pärjännyt lannoituksen voimalla. Puutarhan kesää kasteluveteen ja kastelua vähintään joka toinen päivä. Pisimpiä versoja ikkunasta yli tai ovesta ulos on pitänyt saksia reippaastikin. Taustalla on parvekkeelleni kiipeilevä viiniköynnös Zilga, joka toukokuisessa kuvassa vielä oli kuiva ranka.

Tomaatit kellastuvat jo

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Ei hätää, tätä on odotettukin. Golden Sunrise, keltainen tomaatti on vuosia ollut meillä suosikkeja. Joskus se on alkanut kypsyä jo heinäkuun puolivälissä, mutta myös 10.8. on jonakin vuonna havaittu ensimmäinen kypsä. Vuodet ovat erilaisia ja esikasvatus vaihtelee. Nyt idätin tomaatit maaliskuun lopussa ja ulos vein ne 7. kesäkuuta. Meillähän ne kasvavat aivan ulkosalla, eteläistä betoniseinää vasten.

Tämän vuoden sato on määrältään yksi parhaista, säät ovat olleet sopivat, eikä lisäkastelua juuri ole tarvittu. Maku ei kyllä ollut aivan parhaiden kesien tapainen. Liian vähän aurinkoa ja paljon kosteutta vaikuttaa tomaattien koostumukseen.

Parvekkeella aloittanut ja kattoon kiinni kasvaneena ulos siirretty päärynätomaatti Mini Piros Körte osoittautui varsin maukkaaksi unkarilaiseksi. Sen lisäsatoa joutuu kuitenkin odottelemaan, kun latva katkesi parvekkeella. Tuota on ulkona "perunapellossa" varakappale ja siinä onkin paljon vihreitä. Kyllä ne vielä ehtivät kypsyä.

Tänä kesänä olen ihmetellyt pensastomaattien kasvua. Aikaisemmin olen lähinnä kasvattanut runko- eli kasvihuonetomaatteja, joista pitää poistaa varkaat, nyt on pari pensasta kasvamassa.

Unkarilainen Manó on ylittänyt kaikki odotukset. Se on tietysti paljon matalampi kuin Golden Sunrise, mutta runsaita tomaattiterttuja on ainakin saman verran tuuheassa kasvustossa. Jos noista vielä tulee hyvän makuisia, tästä tulee suosikki.

Tämän vieressä kasvaa Balkonzauber Lord Nelsonin siemenistä ja se on hennompi, vaaleampi ja tomaatit ovat pienempiä ja niitä on harvemmassa. Se ei oikein vakuuta.

Kun kerran lähdettiin chililinjalta sivuun, lisätään vielä tämäkin:

Viiniköynnös Zilga on kasvanut tuossa betoniseinää vasten jo toista vuosikymmentä ilman talvisuojausta. Nyt rypäleiden kehitys taitaa olla vähän myöhässä normaalikesästä, mutta aina ne ovat ehtineet ennen pakkasia. Hauskasti tomaatin ylimmät tertut kehittyvät saman kokoisina kuin rypäleet, joiden kasvunopeus on suurempi, mutta koko lopulta pienempi.

Kyllä kesä on ihmeellistä aikaa.


Mansikka ja chili ne yhteen soppii…

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kaikkea pitää kokeilla, ainakin kerran. Vaimo teki yllätyssalaatin uusien perunoiden ja sillin lisukkeeksi.


Yllättäen se olikin hyvää.
Salaatinlehtien lisäksi tuossa oli ainakin tomaattia, viinirypäleitä, hampunsiemeniä ja yllätysmomenttina yksi komea unkarilainen paprika siivuina ja paloiteltuja mansikoita.

Chili ja mansikat maistuivat oivallisesti yhteen. Salaatin kastikkeena viinietikka ja öljy sointuivat mansikan kanssa vallan mutkattomasti, raikkaita perusmakuja oli tarjolla. Joissakin suupaloissa oli tuntuvaa poltetta. Hecele erõs on oikea chili, vaikka unkarilaiset sitä paprikaksi nimittävät.

Aji Bonito, hyvä amppelibacca

torstai 26. heinäkuuta 2012

Aji Bonito (C. baccatum)
Häivähdys auringonvaloa sai minut kiinnittämään huomioni parvekkeen itäpäädyn pikku amppeliin. Aji Bonito on baccatum, joka talvehti parhaiten, tuotti aikaisimman sadon loisteputkien valossa ja on edelleen täydessä iskussa. Se taitaa olla aika harvinainen kasvatti Suomessa ja sitä on ehkä myynyt vain yksi kaukainen siemenliike. Todennäköistä on, että samaa tai melkein samanlaista leviää myös muilla nimillä. Inca Red Drop on erilainen, vaikka pikasilmäyksellä nuo saattaisivat näyttää samalta. Viime kesänä huonolla hoidolla nuo olivat pidempiä, muistuttivat Aji Cristalia tai Chilean Greeniä. Nyt talvehtineena chilen muoto on vakiintunut aika tylpäksi ja lyhyeksi. Sellaisena se voisi jopa olla Aji Benito, jos ChiliWikistä vertaa. Yhden kirjaimen kirjoitusvirhe jossakin vaiheessa voisi hyvinkin olla mahdollinen. Benitoa en ole kasvattanut, joten en pysty vertailemaan.

Hyvää se on edelleen. Baccoista tämä on miedoimmasta päästä. Maku ja tuoksu ovat kohdallaan vaikkapa Chili-Oltermannissa.

Komeita unkarilaisia kypsymässä

maanantai 23. heinäkuuta 2012


Paprika Hecele erõs (C. annuum) on minulle Australian kautta tullut unkarilainen "paprika". Kolme kuukautta sitten korjasin ensimmäisen sadon, nyt on seuraavaa kypsänä.

Hecele on toista metriä korkea, parvekkeen hyllyltä kattoon ulottuva rotevakasvuinen chili. Sen ala- ja keskioksilla kypsyi kolme komeata "paprikaa". Ne ovat unkarilaisessa merkityksessä paprikoita, mutta minulle aivan selviä chilejä. Makua on runsaasti ja poltettakin löytyy, vaikkakin hyvin siedettävää. Unkariksi erõs tarkoittaa tulista.

Kasvettuaan vähän isommaksi ja saatuaan vähän isomman ruukun, tuo jaksaa kasvatella isompia chilejä ja useamman kerralla. Kun nämä kypsät korjaan, siihen jää muutamia keskikokoisia raakileita ja latvassa jatkuu kukinta vauhdilla ja näyttää se onnistuvankin.


MUTTA, tämmöistä en ole ennen kokenut kuin ehkä ensimmäisen podin syndroomana, mutta nyt sitä on koko sadossa:
Hecele halkaistuna
Ei ainuttakaan siementä, ei yritystäkään sinne päin. Ovatko unkarilaiset kehittäneet siemenettömän paprikan? Mutta mistä John siinä tapauksessa sai siemenet?



Nyt kasvaa ulkonakin

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Vihdoin chiliaitakin on alkanut kasvaa ulkona terassin laidalla. Kaksi kuukautta on siitä, kun vein neljä isoa baccatumia ulos (16.5.) hallaa ja kylmyyttä uhmaamaan. Kuukauteen ei tapahtunut mitään. Nyt niissä on vaaksan, joissakin kahdenkin mittaisia uusia oksia ja kaikissa raakileita, toisissa kohtalaisen kokoisiakin.

Beaver Dam (C. annuum) pääsi ulos kuukausi sitten (17.6.)  ja sai paikan aidan oikeassa päässä. Laitimmaisena on Hegyes Csipös, toinen unkarilainen. Nämä saivat kasvaa kuukauden enemmän lämpimässä ja olivat ulos vietäessä metrin korkeita ja kukinta alussa. Ne sopeutuivat heti, vaikka oli sateista ja viileääkin toisinaan. Ne tarvitsivat tukikepit tuulenkin takia, mutta erityisesti chilien painon vuoksi. Beaverissa on jo kymmenen melkoista mötkälettä. Tuo isoin on 15 cm pitkä, kun parvekkeella ruukussa samaan aikaan on kasvanut pari 10 cm pitkää, jotka alkavat kypsyä. Ulkoilma, kanankakkaa istutuskuopan pohjalla ja riittävästi kosteutta ovat aivan ilmeisesti näille unkarilaisille mieluisampi kasvuympäristö kuin ahdas ruukku.

Vihannes- ja kukkapenkkeihin sijoitin muutaman pienen unkarilaisen annuumin juhannusviikolla (20.6.) ja myös ne ovat osoittaneet viihtyvänsä paremmin kuin kaverit parvekkeella. Alma Paprikassa on useammassakin kuusisenttisiä palleroita alaoksilla ja ylempänä kasvaa lisää. Melko matalana nämä ovat pysyneet. Tiedä sitten johtuuko hedelmien muodostuksesta vai eivätkö vain ole vielä ehtineet. Nämä olivat kukintaa aloittamassa kun vein ne ulos ja yksi kirsikkapaprika jo oireilee punaisesta väristä. Siinä koko on sama kuin parvekkeella, mutta "kirsikoita" muodostuu enemmän.


Palataanpa vielä chiliaitaan. Huomiotani kiinnittivät baccatumien kukat. Terälehdet ovat ulkoilmassa muodostuneet selvästi tukevammiksi kuin sisätiloissa ja kukat ovat isoimpien annuumin kukkien kokoisia, yli 3 cm tämäkin Chilean Green. Samaa kokoluokkaa ovat kaikki muutkin. Olisikohan tuo enne myös tulevien chilien koosta?

Canario on sentään keltainen

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Canario (C. pubescens)
Vahinkoristeytymiä ja vääriä chilejä kasvaa varsin monella ja erityisesti pubescensit näyttävät olevan herkkiä risteytymään keskenään. Minullakin toinen kahdesta uudesta pubesta tälle kaudelle on jotakin muuta kuin tilattua. Canario, keltainen pubescens näyttää kuitenkin aivan aidolta. Muoto on hieman epämääräinen, vaihteleva pullukka. Nämä ovat kooltaan 5-6 cm pitkiä, mutta kokohan riippuu aika paljon kasvuolosuhteista, ruukun koosta ja lannoituksesta.


Canario kasvaa minulla parvekkeen katossa amppelissa. Ruukku on yläosastaan vain 20 cm leveä, siis varsin pieni tuollaiselle nytkin jo yli 2 metriä pitkä versoja työntävälle köynnöstävälle kasville. Canariossa on yli 20 reilun kokoista raakiletta, pienempiä ja kukkia myös. Se on saanut tavanomaiset määrät Puutarhan Kesää kastelun yhteydessä, ei mitään erityiskohtelua. Sen menestyminen voi johtua myös viileistä säistä, sillä yleensä pubescensit eivät pidä kuumuudesta. Hellekesinä parvekkeella voi olla tukahduttavan kuuma, mutta ei nyt.

Canarion lehdet ovat huomattavan sileät, karvaisuutta saa hakea. Ne eivät myöskään tuoksu tyypilliselle pubescensille. Nytpä en muista, oliko tilanne tämä jo pikkutaimena, vai hävisivätkö karvat kasvamisen myötä.

Epäilyni lehtien rullautumisen syystä saavat vahvistusta tästäkin. Valosta pois päin suuntautuva haara on alkanut rullata lehtiään. Samaa ilmiötä on havaittavissa myös varsinaisella rullaajalla, Manzano Orangella, tai siis sillä, jonka piti olla Manzano.

1.8.2012
Lisäänpä tähän makukokemukset, niin tiedot pysyvät kasassa.
Canariota on mainittu rocotoista tulisimmaksi. Tämä Semillas.de:n versio ei sitä ollut, mutta miedoksi sitä sanottiikin. Noita saattoi mutustella kuin paprikaa kunnes saavuttiin siemenkiinnikkeisiin. Siellä oli kohtalaisesti poltetta. Neljän hengen spagettikastikkeeseen sai lisätä toisenkin Canarion, ennen kuin maku alkoi miellyttää. Hyvää siitä tuli. Tuo ensimmäinen irtosi jo hyvin kannasta pari viikkoa värin vaihdon jälkeen, mutta oli edelleen hyvässä kunnossa. Seuraavat irtosivat huonommin, mutta kypsiä olivat nekin. Näissä ei ollut erityisen paljon siemeniä, eikä hedelmäliha ollut erityisen paksua. Hyvä chili joka tapauksessa.

Kypsiä kirsikoita

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kirsikkapaprikoita siis.
Cseresznye Paprika (C. annuum)
Oli niin herkullinen asetelma parvekkeella, että se piti kuvata, kun aurinkokin vähän pilkisti. Unkarilainen Cseresznye Paprika on huomenna neljän kuukauden. Tässä säässä se kasvatti ja kypsytti raakileensa puolessatoista kuukaudessa. Noilla on kokoa vähän yli 3 cm, maku on vielä maistelematta. Ulkona kukkapenkissä sato on runsaampi, mutta ymmärrettävästi vähän myöhäisempi. Lämpöä tämäkin kaipaa.

Siemenet talteen

torstai 12. heinäkuuta 2012

Kun sato on parhaimmillaan, kuten tässä Aji Amarillossa, siitä kannattaa ottaa siemeniä talteen seuraavaa vuotta varten ja helposti niitä tulee kavereillekin jaettavaksi. Silloin on tietysti hyvä olla varma, että siemenet ovat sitä, mitä on luvattu, eivätkä ole vahingossa risteytyneet. Aivan ensimmäisissä ei aina ole siementä ja vuoden viimeiset ovat voineet saada kylmää, jolloin niiden itävyys on heikentynyt. Siemeniä otetaan vain aivan kypsistä ja mielellään aika kookkaista hedelmistä.

Siementen määrä vaihtelee hyvin paljon lajikkeiden välillä, mutta tämä Aji Amarillo on ehkä keskitietä siinä suhteessa.


Leikkuulaudalla terävällä veitsellä chilit halkaistaan ja siemenet tulevat esiin. Niitä voi kätkeytyä tuon vaalean siemenkiinnikkeen alle lisää, joten sen voi irrottaa, jos haluaa kaikki siemenet talteen. Isommissa on yleensä enemmän siemeniä kuin pienissä. Ne irtoavat tuosta veitsellä raaputtamalla. Tässä puhdistustyössä kannattaa käyttää kumihanskoja, jos sitä tekee paljon tai tulisille lajikkeille. Muuten kirvelee myöhemmin jostakin kohtaa. Nitriili on se materiaali, joka kestää Nagankin mehut, lateksihanskoista kapsaisiini menee ennen pitkää läpi.

Siemenet kuivattelen yleensä taitellun talouspaperin sisällä huoneen lämmössä.  Tietysti avoimen paperin päällä kuivuu nopeammin, mutta tuuli, kotieläimet, lapset yms. tekevät menetelmästä epävarman. Kirjoitan paperiin lajikkeen ja säilyttelen taitettuna hyllyllä muutaman viikon, jonka jälkeen ne ovat varmasti kuivia.

Vielä helpompi tapa on antaa chilien kuivua yön yli vihanneskuivurissa. Aamulla siemenet irtoavat kevyesti rapsuttamalla. Niitäkin olen pitänyt varmuuden vuoksi jonkin aikaa paperin välissä. Chilejä olen kuivatellut vähän lisää.

Kosteana siemenet eivät kestä kuumuutta. Yli 50° alkaa kypsyttää niitä ja itävyys menee. Kuivana ne sitten kestävät vaikka mitä, selviävät metsäpaloista ja kovista pakkasista. Ihme pakkauksia nämä siemenet. Omani säilyttelen postimerkkiliikkeestä hankituissa pienissä pergamiinipusseissa ihan huoneenlämmössä. Monet suosivat muovisia salpapusseja. Silloin siementen vain pitää olla varmasti kuivia, jotta eivät homehdu. Pitkäaikaissäilytyksessä lämpötilaa kannattaa laskea ja siemenpankeissa ne säilytetään pakkasessa.


Puhtaita siemeniä

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Chilifoorumilla törmää jatkuvasti sellaisiin juttuihin, että kylvetyistä siemenistä ei tulekaan sitä, mitä piti, vaan jotakin outoa. Kotioloissa tiiviisti kasvaessaan chilit risteytyvät helposti ja jälkeläisistä tulee sitten yllättävän näköisiä ja makuisia. Sattuu sitä siemeniä netissä myyville firmoillekin. Ulkona pörriäiset liikkuvat kukasta kukkaan ja sekoittavat siitepölyä matkojenkin takaa. Keinoja puhtaisiin siemeniin on kuitenkin olemassa.


Hallaharsoa pidetään riittävänä suojana lentävää siitepölyä vastaan. Minä tein pussin niittaamalla. Myös valkoisia paperipusseja käytetään. Talouspaperista saisi varmaan kevyen. Siementuottoon sopivan oksan voi pussittaa sitten kun kasvin raakileiden tuotto on todella alkanut ja oksassa on isoja nuppuja kohta aukeamassa. Silloin voi olla varmempi, että pussin sisällä tapahtuu kasvua. Ennen pussitusta auenneet kukat tai alkaneet raakileet pitää pussista poistaa tai merkitä hyvin, jos haluaa olla varma, että pussin sisältä saa vain puhtaita siemeniä. Pussin voi poistaa, kun raakileiden kasvu on alkanut.

Tässä vaiheessa merkitään varmat tapaukset vaikkapa narulla, jotta ne löytää myöhemminkin. Tästä oksasta katkaisin kärjen, jolloin raakile kasvaa ja kypsyy nopeammin, kun energiaa ei käytetä oksan kasvatteluun. Aji Amarillossa on kohtalaisesti siemeniä, joten suurta määrää "palkoja" ei tarvita ensi kesän siemeniin. Sitä paitsi tämä aloitti satonsa niin varhain, että muita chilejä ei vielä ympärillä kukkinut. Se on varma keino.

Myös muovipussia käytetään eristämiseen, mutta se on jätettävä alhaalta auki, muuten oksa hikoaa aivan liikaa eikä chilejä ehkä kehity. Chilien siitepöly ei pitkälle tuulessa leijaile, vaan lähinnä varisee alas leviten jonkin verran. Tuo Aji Cachuchan oksa on niin tiiviisti muiden chinense-lajikkeiden välissä, että risteytyminen on suorastaan todennäköistä. Saapa nähdä, kehittyvätkö nuo nuput muovipussin sisällä. Tätä en ole ennen kokeillut. Normaalisti, jos kasvia pidetään muovipussissa, yläkulmat neuvotaan leikkaamaan auki, jotta kosteus ei muodostu liialliseksi. Nyt se ei käy, sillä White Habaneron kukka vaanii jo siinä valmiina pudottelemaan geenejään naapuriin.

Baccatumit risteytyvät helpoimmin keskenään, samoin chinenset ja annuumit, mutta myös lajien välistä risteytymistä tapahtuu ja silloin yllätys voi olla entistä suurempi. Pubescens ei onneksi aiheuta muille vaaraa, sillä sellaisia minulla risteilee katossa muiden yläpuolella.

Tarkoituksellinen risteytys onkin sitten kokonaan toinen juttu, mutta siinäkin pätevät samat säännöt. Jos risteytyneistä siemenistä kasvaa seuraavana vuonna hyvä uusi lajike, se tulee muuttumaan vielä moneen kertaan. Väri, muoto ja maku vaihtelevat vanhemmista riippuen aika vapaasti ensimmäisinä vuosina. Vasta noin viides sukupolvi alkaa vakiintua johonkin muotoon. Ensimmäisestä (F1) risteytystuloksesta ei voi päätellä lopputulosta, enintään vähän arvailla mahdollisuuksia. Oikea risteyttäminen on pitkäjänteistä puuhaa.


Toinen on habanero, toinen ei

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Ainakin jos tuoksulla ja maulla mitataan.

Tasmanian Red (habanero) ja Peruvian White Habanero 
Reilu viikko sitten kerroin näiden kypsymisestä. Varsinaista maistelua olen siirtänyt, kunnes niissä on useampiakin kypsiä. Ensimmäisestä voi saada väärän käsityksen.

Pienin punainen olikin miltei mauton ja vailla poltetta. Siellä ei myöskään ollut siemeniä, eikä siis siemenkiinnikkeitä, joissa polttava kapsaisiini enimmäkseen majailee. Isompi tasmanialainen oli kärjestä mieto, mutta osaksi tummat siemenkiinnikkeet (ne ovat chileillä yleensä valkoiset) saivat aikaan terävän äkillisen poltteen. Erityistä tuoksua en havainnut, maku toi mieleen annuumit, mutta huulia pisteli pitkään.

Peruvian White Habanero tunnistui heti aidoksi chinenseksi. Tuoksu oli tyypillinen habaneromainen, hedelmäinen ja makua ja poltetta riitti pitkäksi aikaa. Tämä on sitä itseään. Näihin pieniin luoteihin voi ihastua.

Tasmanian Red saa minulta tylyn tuomion: Koristeannuum. Hieno pieni puu mustin raakilein on toki erikoinen, mutta kerta riittää minulle. Kasvutapa ja tukevuus tosiaan viittaavat siinä chinenseen, hedelmien muoto myös jonkin verran, mutta se ei riitä vakuuttamaan minua. "Valkoinen" habanero sai jatkopaikan, voitti tämän erän 3-0.

Lehdet rullalla

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Parvekkeen länsipäässä keskellä kasvaa amppelissa Rocoto Manzano Orange. Se on ollut ongelmatapaus pienestä lähtien. Se on kärsinyt jostakin kummallisesta taudista tai ravinnepuutteesta, josta en ole saanut selvää. Nyt alkaa vihdoin näkyä valoa tunnelin päässä eli uusien versojen kärjissä.

Rocoton lehdet käpristyvät. Reunat kääntyvät alas ja muodostavat eräänlaisia kanootteja lehdistä. Tuota siinä on ollut ihan taimesta asti. Kaikenlaisia korjaussarjoja on kokeiltu. On lannoitettu lisää, pidetty ilman lannoitusta, kalkittu ja lisätty hapanta turvetta, kaikkia pitkät kuurit. Ei mitään vaikutusta. Nythän tuo on pienessä ruukussa, mutta taimivaiheessa senkään ei pitänyt haitata. Toinen saman ikäinen rocotoni, Canario on täysin samoissa oloissa kasvanut mutkattomasti. Olen sormi suussa tämän kanssa. Mikään oppikirjojen mukainen ravinnepuutos tuo ei ole, enkä ole muutakaan syytä keksinyt. Tuholaisia ei ole.

Parvekkeella se vihdoin alkoi tuottaa sileitäkin lehtiä oksien kärkiin, mutta vain valon puolella oleviin. Voisiko tuollainen johtua valon niukkuudesta? Ei se pimeässä ole kasvanut tähänkään asti ja vieressä kasvaville muille chileille olot kelpasivat. Eipä se toisaalta ole paljon kehitystä haitannut. Nyt yli puolivuotiaana se on ikätoveriaan Canariota jäljessä kolmisen viikkoa niin koossa kuin sadon muodostumisessa. Kyllä se vielä tälle kesälle ehtii noinkin.


No, eipä se Manzanokaan ole. Viime päivinä siihen on alkanut muodostua pikku rocotoja. Manzano pitäisi olla omena ja siemenien myyjän mukaan tämän piti olla pyöreä ja kypsyä oranssiksi. Tämä on jo kolmas yritykseni kasvattaa Manzano Orangea ja kaikki ovat tuottaneet jotakin muuta. Kirous (vai siunaus?) vaivaa minua. Siemenetkin ovat olleet eri tahoilta, joten yhdestä syyllisestä ei ole kysymys. Ensimmäinen yritys tuotti vaivoin, hyvin myöhään kauniita oransseja päärynän muotoisia chilejä, seuraava pitkulaisia punaisia ja taas on pitkulaista tulossa. Väristä ei vielä ole tietoa, mutta tuskin se oranssi on. Risteytyminen lienee aika yleistä myös siemeniä tuottavilla kasvattajilla.