Kylmän kesän satoa

perjantai 31. elokuuta 2012


Paljon Habaneroja? Joo, mutta kovin pieniä.
Tämä ruukku on ollut koko kesän ulkona itäseinustalla säiden armoilla. Aikaisemminkin olen todennut, että kylmä sää aiheuttaa erityisesti chinenseille kääpiökasvuisuutta.  Olen viileän kukintavaiheen jälkeen saanut vain puolukan kokoisia marjoja. Nyt nuo ovat vähän isompia, pikkusormen pään kokoisia, ehkä keskimäärin sentin mittaisia, kun normaali on 3-5 cm. Toisissa oksissa on muutamia isompiakin raakileita, elokuun alkupuolella kasvamaan lähteneitä.

Kai se on vain todettava, että viileänä kesänä Habanero ei ole ulkokasvi. Baccatumit ja muutamat annuumit ovat pärjänneet paljon paremmin.


Kalocsai - unkarilainen gulassipaprika

tiistai 28. elokuuta 2012


Tämä unkarilainen annuum jäi vähän kuin vahingossa kasvamaan, pääsi kesäkuun lopulla parvekkeella uuteen ruukkuun ja nythän sieltä löytyy useita kypsiä. Olen vähän etsiskellyt sopivaa gulassireseptiä, mutta en ole vielä löytänyt. Erääseenkin tuli 800g lihaa ja 1 Pirkka-chili. Siitäkin piti ottaa siemenet pois.


Kalocsai on mieto, mutta omaperäinen maultaan. Voin hyvin ymmärtää, että oikeaan gulassiin pitää laittaa juuri näitä. Tulisuutta tästä ei paljon irtoa, mutta sitä voi täydentää muilla chileillä. Tämäkin on lajike, jota käytetään runsaasti yhteen ruokaan, joten parvekeviljelijä ei montaa oikeaoppista gulassia vuodessa hauduttele.

Lisäys 31.8.
Tulikin muuten makoisa gulassi. Kalocsain kypsien lisäksi laitoin paria muuta unkarilaista annuumia. Väri oli tumman punainen ja maku voimakas. Seuraavan voin tehdä vasta muutaman viikon päästä, kun noita kypsyy lisää.


Chilifestari pyörähti käyntiin

perjantai 24. elokuuta 2012

Naga-juhlina alkanut chiliväen kokoontuminen elokuussa Tampereelle on nyt jo parin vuoden ajan kantanut nimeä  Chilifest Finland.

Nyt tapahtuma on jo venynyt kolmipäiväiseksi ja avataan perjantaina klo 15, jatkuu lauantaina 12-23 ja sunnuntaina 11-19. Minua ottaa päähän, kun jouduin jo kauan sitten sovittujen muiden velvollisuuksien takia poistumaan kotikaupungistani juuri festarien ajaksi. Vapaaehtoistyö ja osallistuminen jäi nyt muiden harteille. Innostusta tuntuu riittävän.

Tapahtuman infosivut.
Erinomainen kartta alueesta ja mukana olevista yrityksistä. Ulkopaikkakuntalaisille lisättäköön, että Tampereen pääväylä Hämeenkatu on kuvan alalaidassa ja Tammerkoski kuvan oikealla puolella.
Viimevuotinen juttuni tapahtuman chilimyynnistä ja vähän muustakin.
Silloin Tampereen Keskustorilla oli Naga-kisan aikaan varsin täyttä. Nyt aluetta on laajennettu viereiseen puistoon.

Tämän kesän tarjonnasta Jaolsten oli kuvannut Chilifoorumille koko kierroksen juuri ennen yleisölle avausta. Uutuutena siellä näkyy olevan mm. chilijäätelöä ja chiliolutta ja siideriäkin on tarjoilualueella, jos niitä nyt sitten riittää. Tästä kojujen esittelyyn:



Tämän kesän satoihme: Aji Amarillo

Aji Amarillo (C. baccatum)
Keräsin taas kypsiä Aji Amarillosta. Tässä on kuva pienemmästä astiasta. Kohta piti hakea isompi, kun eivät mahtuneet mihinkään. En ole juuri saalistani punninnut, mutta nyt sitä näytti olevan melkein kilo, eikä tämä ole kesän suurin erä, eikä viimeinen. Siinähän on ollut kypsää huhtikuulta lähtien jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla ja koko ajan noita on syöty. Parvekkeellani tuo on parhaita satoja. Jamy saattoi viime kesänä päästä samoihin lukemiin tällä samalla, parvekkeen parhaalla paikalla.

Nytpä keltaisia oli sellainen kasa, että kaikki eivät mahtuneet kuivuriin kerralla. Olen todennut, että Amarillo on vielä tuorettakin maukkaampi kuivattuna, joten päätin laittaa osan kokeeksi lankaankin kuivumaan. Ohutkuorisia annuumeja olen tuolla tavalla ennen kuivannut ja etelän maissa tämä taitaa olla yleinen metodi.

Perkasin vihreät osat pois. Ne lähtivätkin sormin vääntämällä. Pujotin parsinneulalla langan yläpäiden läpi, vedin veitsellä kylkiin viillon ja laitoin ketjun riippumaan varjoisaan paikkaan. Aurinko saattaisi kypsyttää ja pehmentää chilejä ja se haalistaa värejä.

Yleisempi tapaa taitaa olla sitoa naru kantoihin ja laittaa nippu sitten väljästi riippumaan. Siitä tulee kauniimpi, koriste-esine keittiöön. Niitäkin ehtii vielä askarrella.


Kolme rocotoa vertailussa

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Rocoto Manzano Orange, Rocoto Peru, Canario   
Kypsää pukkaa nyt vähän joka tuutista. Keräsin kolme erilaista pubescensia, kun sattui olemaan suunnilleen saman kokoisiakin (n. 5 cm) kypsänä. Canariot ovat keskimäärin muita isompia. Maistelin raakana siemeniä kerätessäni. Noinhan minä en niitä nauti, vaan jossakin ruoassa mausteena, mutta menkööt tällä kerralla. Kolmea samanlaista ruokaa eri rocotoilla maustettuna en kuitenkaan tule tehneeksi vertailtavaksi ja eri aikaan nautitut eivät ole vertailukelpoisia. Todettakoon heti: Hyviä ovat kaikki. Pienet erot ovat makuasioita.

Kuvan väri vaihtelee valaistuksesta ja monitorista riippuen paljonkin. Nämä ovat harmaalla leikkuulaudalla ulkovalossa pilvisenä päivänä. Peru on luonnossa vähän tummempi, muut näyttävät näytölläni oikeilta. Manzano on hitusen keltaisempi kuin Canario, mutta siemenet eivät ole vaihtuneet, se on varmaa.

Canario oli noista tutuin, niitä on syöty monta viime aikoina. Se on noista miedoin, mutta vain pienellä marginaalilla. Yksi niitäkin riittää meillä pieneen kastikkeeseen. Manzano Orange ei ehkä ollut aivan yhtä kypsä, sen kanta ei irronnut keveästi vetäessä. Ehkä siksi se oli maultaan vähän karvaampi, mutta karvauskin on joissakin ruoissa eduksi, varsinkin happamissa tai hapanimelissä. Peru oli kypsä, jopa hieman ryppyinen jo. Se oli tulisuudeltaan Manzanon luokkaa, maultaan muita "tummempi", vaikeasti määriteltävä termi. Voisiko sen sanoa niin, että Canario sopii parhaiten ruokiin, joita nautitaan valkoviinin kanssa, Peru taas voimakkaisiin patoihin ja punaviinin seuraksi. Manzanossa on vähän noita kumpaakin, enpä vielä tiedä sen parasta käyttötapaa.

Nyt pitäisi kehitellä joku säilömistapa, noita kypsyy sellaista tahtia. Canarioita jo ihan kirjaimellisesti putoilee puusta.

Lisäys 23.8.
Kuivattelin rocotot pituussuuntaan viipaleiksi leikattuna vihanneskuivurilla.
Hyvää tuli, rapeita ja helposti murenevia. Makuarvioinnit pysyvät, maut vain tiivistyivät kuivatessa. Peru on "tummin", Manzano tulisin ja Canario monikäyttöisin.

Ikuisuusprojekti: Rocoto Manzano Orange

tiistai 21. elokuuta 2012

Vuodesta 2009 olen joka vuosi yrittänyt kasvattaa Rocoto Manzano Orangea (C. pubescens). Siemeniä olen hankkinut kolmelta eri myyjältä. Vielä en ole onnistunut puhdasta oranssia omenapaprikaa kasvattamaan. Jospa nyt, kun olen valmis hiukan laskemaan puhtausvaatimuksia. Lähdetäänpä kaukaa historiasta:


2009 kesän kasvattelin ensimmäisiä rocotojani ja siellä mukana myös Manzano Orange. Koko kesänä ei tullut mitään lupausta sadosta, mutta sisällä silloin aika hämärässä varastohuoneessa tämä yllättäen teki joulukuussa ryppään oransseja päärynän muotoisia chilejä. Manzanohan tarkoittaa omenaa ja niiden pitäisi olla pyöreitä.

Seuraavalla kaudella kasvatin samasta siemenpussista neljä uutta kasvia tutkiakseni niiden hedelmien muotoa, jos vaikka olivat risteytyneitä. Niistä en saanut ainuttakaan edes kukkimaan. Tuo alkuperäinen talvehti jossakin nurkassa useita talvia ja nytpä se näyttää satoavan aivan mukavasti, vaikkakin myöhään.

Vaan eipä tullut enää päärynöitä. Muoto siis muuttuu vuosien mukaan tai ehkä valon tai lannoituksen seurauksena. Tuo on mielenkiintoista. Onhan chilejä, joilla hedelmän muoto vaihtelee paljonkin. Kaipa tämä sitten on niitä.

Vaan eipä nuo ole omenoitakaan, kun ovat pitkulaisia ja tasapaksuja tai yläpäästä paksumpia.

Vaan nytpä löytyi yksi erilainen raakile lehvästön kätköistä. Tuossa se on, puhdas omenan muoto ja tämä on isompikin kuin nuo toiset. Neljäntenä vuotenaan tämä rocoto vihdoin tekee sellaisen hedelmän kuin on luvattu. Kun pienempiä raakileita tutkailin, siellä näyttäisi olevan useampiakin tuon tyyppisiä. Toivottavasti ovat myös oransseja, kunhan kypsyvät.


Lopuksi tämän vuoden uudet kasvattelut. Manzano Orange kärsi jostakin ja käpristeli lehtiään. Sen ensimmäiset raakileet olivat niin pitkiä ja kapeita, että totesin, että ei se ainakaan Manzano ole. Vaan nyt kun katsoo amppelikasvin lehtien alle parvekkeella, sieltä löytyy monen muotoista. Onhan tuo vasemman puoleinen jo aivan selvä omena. Kauden kääntyessä loppuaan kohti hedelmien muoto alkaa pyöristyä. Olen tainnut vaatia mahdottomia Manzanolta. Tästä eteenpäin saa tehdä minkä muotoisia tahansa, kunhan ovat hyvän makuisia ja oransseja.

Tässä on chiliherkkua

torstai 16. elokuuta 2012

Canario (C. pubescens)
Makumieltymykset vaihtelevat, mutta tänään tuntui todella siltä, että nyt on löytynyt herkkumauste. Kun alkukesän on maustanut ruokansa pääasiassa baccatumeilla ja Habanerolla, tuollainen pubescens erottuu joukosta. Erottuu edukseen.

Canario (C. pubescens) kasvaa parvekkeen katossa amppelissa. Tässä näkyy vain sen keskiosa. Haarat ovat yli kaksi metriä pitkiä ja niitä luikertelee moneen suuntaan. Pääsato kypsyy nyt, mutta raakileita toki on kasvamassa. Pari viikkoa värin vaihdon jälkeen nuo alkavat irtoilla itsekseen, putoilla puusta. Silloin ne ovat minusta parhaimmillaan. Tämän Canarion alkuperästä ja mietoudesta kirjoitin jo ensimmäisten kypsyessä. Hidashan tämä oli. Joulukuun alkupuolella taimelle tulleelta kesti seitsemän kuukautta saada kypsää oksille. Alkukasvatuksen valo ja lämpötila merkitsevät paljon.

Canario halkaistuna.
Väri on voimakas ja siemenet mustia. Tällainen pienehkö rocoto painoi 20g, mutta isoimmat ovat varmaan suuruusluokkaa 50g. Minun Canarioni eivät ole isoja. Kauas se jää suurimmista kasvattamistani rocotoista, jotka painoivat reippaasti yli 100 grammaa.

Siemenet tuosta pitää poistaa. Ne ovat kovia ja kuhmuraisia. Sitten vain viipaloin yhden tuollaisen kermaiseen kanakastikkeeseen ja herkullista makua syntyi. Tulisempaan tarvitaan useampi. Hiukan juustokuminaa laitan chilin seuraksi ja merisuolaa sopivan määrän. Muuta se ei kaipaa.


Kaksi valkoista habaneroa

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Peruvian White habanero ja White Habanero (C. chinenense)
Eihän nämä oikeasti Habaneroja ole, eikä ihan valkoisiakaan. Tuossa ne ovat minun näytölläni vähän luonnollista kokoa isompia.

Peruvian White Habanero kasvoi parvekkeella keskimäärin 2-2,5 cm pitkiksi "luodeiksi" 60 cm korkeassa tiheässä ja tukevassa pensaassa.

White Habanero on reilusti isompi, leveämpi ja keskimäärin 3-4 cm pitkä. Yksi punnittu painoi 6 g, kun perulainen oli vain 2 g. Tämä White on lehdiltään vaaleampi, oksiltaan rotevampi ja pyrkii kasvamaan isommaksi. Saksilla se on pysynyt samassa koossa. Molemmissa on ihan hyvä satoisuus, peruvianissa lukumääräisesti paljon runsaampi ja se kypsyi aikaisemmin.

Maultaan White on miedompi, enkä ole sille oikein keksinyt vielä sopivinta käyttöä. Peruvian White on tuoksultaan ja maultaan Habanerojen sukua, ei niin hedelmäinen, mutta minusta varsin monikäyttöinen. Viimeksi maustoimme jonkin Blå Bandin tai Jalostajan pussi-Italian padan muutamalla silputulla pikku luodilla ja makuahan syntyi heti. Jatkoa ajatellen pienempi on vahvoilla.

Viisivuotias Piri Piri jälleen vauhdissa

maanantai 13. elokuuta 2012

Vuoden 2007 lopulla ostin maustekaupasta afrikkalaisia kuivattuja pikkuchilejä, otin niistä siemeniä ja idätin. 2008 siitä kasvoi komea metrin korkea chilipuu, jonka syksyllä leikkasin lyhyeksi.
Piri Piri (C. frutescens)
Piri Piri on siitä lähtien kasvanut keittiön pohjoisikkunalla tuossa pikkiriikkisessä 10 cm ruukussaan talvella vähän lehtiä pudotellen, kesällä vihreämpänä. Kukkia on ollut melkein koko ajan, mutta valoa liian vähän niiden kehittymiseen. Koristekasvihan se on ollut. Ei tuo varsinainen bonsai ole, mutta pari senttiä paksu muhkurainen runko kehittyi  jo ensimmäisenä kesänä. Sen jälkeen on lähinnä pitänyt leikata oksia lyhyemmiksi. Nyt se on päässyt ryöstäytymään kaksinkertaiseksi normaalikoostaan.

Noin kuukausi sitten eteläikkunalle tuli tilaa ja siirsin Pirin aurinkoon. Se sai myös muutaman millin uutta multaa ruukun pohjalle.

Heti se palkitsi huolenpidon. Kukinta kiihtyi ja niistä alkoi myös muodostua pikku raakileita. Kenties saan tästä vielä suuremman sadon kuin aikanaan isossa ruukussa kasvaneesta isosta kasvista. Tämä Piri Piri ei nimittäin ole ollut mikään satoihme. Parisenttiset chilit eivät paljon paina, mutta maustavat kyllä ruokaa ihan mukavasti.

Syyslannoitetta saakin pikku purkeissa

lauantai 11. elokuuta 2012

Kävinpä kaupassa. Paikallisen Honkkarin puutarhamyymälässä hyllyt suorastaan notkuivat lannoitteista. Olisipa tilanne joskus kevättalvellakin tuollainen, kun niitä tosissaan pitää etsiä ympäri kaupunkia. Kuten edellisen jutun kommenttiosiossa minulle kerrottiin, syyslannoitteita saa nykyisin myös säkillistä pienemmissä erissä, noin litran pakkauksissa useitakin merkkejä. Sellaisen hyöty chileille on kyseenalainen, mutta voisi se talvehtimista helpottaa. Sehän on tarkoitettu monivuotisille kasveille ulkona ja valmistaa niitä talven tuloon.

Syyslannoitteissa ei ole lainkaan typpeä, mutta aika paljon fosforia ja runsaasti kaliumia, esimerkiksi Nutrifortella 0-22-27. Niiden pitäisi saada hedelmäpuut, pensaat ja perennat talvenkestäviksi ja pitäisipä vielä lisätä hedelmän alkioiden muodostumista seuraavan kesän varalle. Noista ominaisuuksista ei ole paljon hyötyä chileille, ei ainakaan satokauden jälkeen kompostiin päätyville. Mitään mainintaa en löytänyt, mitä se tekee oksilla olevalle keskeneräiselle sadolle. Ehkä ei mitään, mutta tuskin siitä haittaakaan on.

Syyslannoitus pitäisi tehdä elokuun puolivälissä, pohjoisessa aikaisemmin, etelärannikolla vähän myöhemmin. Sen voi tehdä yhtenä runsaana lannoituksena tai useammalla vähän pienemmällä annoksella elo- syyskuussa kun lehdet vielä ovat vihreitä eli yhteyttämistä tapahtuu.

Varsinainen kasvulannoite Puutarhan Kesä oli päästä loppumaan, mutta nyt löysin sitäkin samalla. Edellisen litran purkin hankin toukokuussa 2010, joten yli kaksi vuotta tuo 8,95 maksava purkki minun viljelmilläni riitti. Eipä ole chilikasvatus kallista. Enintään 20¢ kasvia kohti siitä tulee. Kuusilitraisen ruukun multa maksaa 40¢, mutta se tuleekin uusiokäyttöön puutarhaan seuraavana vuonna kompostin kautta.


Puutarhan Kesä on helposti vesiliukoista. Tuollaisella 1 millilitran maustemitalla minä sitä annostelen litran muovikannuun, jolla on minusta kätevämpi kaadella nesteitä kasveille kuin nokallisella kastelukannulla. Ulkokasveja varten on toki 10 litran kastelukannu ja siellä käytän usein Nutriforten Tomaatti- mansikkalannoitetta ja sen typpilisää, jotka olen liuottanut valmiiksi veteen limsapulloihin yleensä 1:5 suhteessa ja annostelen sitten puolen desin mitalla.

Vaan nytpä siirryttiin syyslannoitteeseen. Lehtipuun tuhka on muuten erinomainen luonnonmukainen syyslannoite. Löysin lehdestä käyttöohjeenkin: aarille voi levittää neljä ämpärillistä, eli ämpärillinen 5x5 metrin alalle. Kyllä siitä maa harmaaksi tulee.


Tosiasiat on tunnustettava, syksy tulee

torstai 9. elokuuta 2012

Juuri toissa vuonna tästä varoittelin ja nyt taas. Alan toistaa itseäni.


Silmäys kalenteriin kuitenkin kertoo julman totuuden. Ulkona, parvekkeella tai lämmittämättömässä kasvihuoneessa eivät chilit enää ehdi kasvaa kukista kypsäksi ennen pakkasia. Kehittyminen kestää lajikkeesta riippuen kuukaudesta yli kahteen ja viileässä kehitys vielä hidastuu.

Ellei lämmintä kypsyttelytilaa ole, jo olemassa olevien raakileiden kehitystä voi nopeuttaa leikkaamalla oksien päistä kukat ja aivan pienet raakileetkin pois. Minä teen sen viimeisen kehityskelpoisen raakileen jälkeen. Samalla oksien pituuskasvukin pysähtyy. Reilu karsiminen voi johtaa huomattavaankin kypsymisnopeuteen.

Typpilannoitus pitäisi lopettaa viimeistään nyt. On olemassa syyslannoitteita, joissa ei typpeä ole, mutta ei chilinviljelijälle sopivissa pakkauksissa. (Korjaus tuli heti, säkkien lisäksi sitä myydään nyt myös pienissä pakkauksissa) Puutarhaviljelyssä ne nopeuttavat talvehtimiseen valmistautumista, joten tuskin ne ovat tarpeenkaan yksivuotisille kasveille. Minä lopetan kaiken lannoituksen. Pelkkää vettä nyt vain. Mullassa on vielä ravinteita.

Manu on mukava tomaatti

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Lempinimen Manu meillä saanut tomaatti on vihdoin päässyt maisteluun. Kuva on parin päivän takaa.
Pensastomaatti Manó
Manulla kesti syöntikuntoon kasvaminen melkein viikon kauemmin kuin vieressä kasvavalla ja saman alkukasvatuksen saaneella runkotomaatti Golden Sunrisella. Keltaisia onkin syöty jo useita joka päivä.

Unkarilainen pensastomaatti Manó on maukas, mukavasti happoinen ja se tuottaa reilun kokoisia tomaatteja kauniissa tertuissa yllättävän paljon. Sadossa se näyttää pärjäävän runkotomaatille, vaikka onkin paljon matalampi. Samassa penkissä betoniseinää vasten taivasalla kasvaa toinenkin pensastomaatti, ilmeisesti saksalainen Balkonzauber. Se kypsyi päivää aikaisemmin, mutta tomaatit ovat pienempiä ja niitä on harvemmassa. Ihan kelpo tavaraa sekin on, mutta kyllä minun valintani jatkossa on Manu.

Paprika-Bohócsapka ON Piispanhattu

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Paprika-Bohócsapka (C. baccatum eikä chinense kuten myyjä väittää)
Tätähän minä epäilin jo siemeniä tilatessani. Esittelykuva, vaikka olikin epäselvä, kuvasi piispanhattu-tyyppistä chiliä, jota olen aikaisemmin kasvattanut Campane-nimellä. Heidän nimensä on klovninmyssy, mikä keskiajalla tarkoitti piispan hattua jäljittelevää muotoa. Unkarilaisten chilien myyjä kertoo edelleen vakavissaan, että tämä on erityisen tulinen chinense, habanerojen luokkaa, 150-300.000 Scovillea. Ei pidä paikkaansa, maistettu on. Pitäisi kai jotenkin huomauttaa, että eivät jatka väärää markkinointia. Ihan hyvä chili, mutta täysin harhaanjohtavat tiedot.

Paprika-Bohócsapka on siis selkeästi baccatum. Kasvatin sen ihan testimielessä vain 1,5 litran ruukussa ja hyvin tämä kasvoi. Saatan kasvattaa jatkossakin. Se on nyt metrinen ja parikymmentä keskikokoista chiliä on kypsänä, lisää tulossa. Mieto tämä on. Vaikka kokonaisena silppuaa ruokaan, poltetta on vain vähän. Vaaleissa sisäosissa sitä toki on. Maku on sekin mieto, kuten useimmissa piispanhatuissa. Viimeksi laitoin Campanen etikkaliemeen ja säästin joulupöytään koristeeksi. Olihan tuossa pikku poltettakin, mutta toleranssi saattoi olla talvella laskenut. Joulun kellot onkin tuon eräs rinnakkaisnimi.

Maistelu on varsin subjektiivista

torstai 2. elokuuta 2012

Kirjoitin chilien tulisuustaulukoista ja niiden tuntumasta omassa suussa jo pari vuotta sitten. Siihen ei ole paljonkaan lisättävää. Olen välttänyt tarkkoja makuarvioita, sillä ne riippuvat niin paljon paitsi henkilökohtaisista mieltymyksistä, myös chiliin tottumisesta, henkilökohtaisesta toleranssista. Aivan ratkaisevaa on, missä ruoassa sitä käyttää. Raakana maistelu on aivan eri asia kuin salaatti, kermakastike tai pataruoka. Huonoja chilejä ei oikeastaan ole, on vain keksittävä niille oikea käyttötapa.


Alma Paprikaa (C.annuum) kehuin vuolaasti helmikuussa, kun ensimmäistä satoa maistelin talven keskellä. Ymmärrettävästi silloin aistit olivat herkistyneet. Nyt keräsin ulkoa muutaman tosi ison, täytin ne ja laitoin uuniin. Seurauksena oli jonkinlainen pettymys. Hyviähän ne olivat, mutta jotakin puuttui. Nyt on kypsynyt niin paljon tulisempia chilejä, että makuaisti on muuttunut. Lisäksi pitää tunnustaa, että täytteet eivät olleet oikein unkarilaisesti. Laitoin pekonia ja juustoa sisään ja tuntui siltä, että suolaa ja sitruunaa olisi pitänyt lisätä. Alkuperäiseen reseptiin kuuluu hapankaali ja juusto, siitä olisi löytynyt tarpeellinen happamuus. Pienestä se on kiinni.

Nuo pienet kirsikkapaprikat (joita toki oli enemmän) saivat saman käsittelyn. Niistä löytyi poltettakin, aivan siedettäviä määriä tosin. Makuun en ihastunut erityisesti. Ehkä näiden käyttötapa olisi joku muu. Niistä tehtyä jauhetta voisi ripotella Alman sisään, kun niitä täyttää hapankaalillla.


Canario (C. pubescens) on myös ollut viime päivinä maistelussa. Tätä keltaista pubea on sanottu poltteeltaan terävimmäksi pubescensien joukossa. Ei meillä. Kärjestä maistellen se meni aivan paprikan luokkaan. Vasta siementen läheisyydestä löytyi potkua, varsin mukavaa sellaista. Näitä piti silputa useampi neljän hengen spagettikastikkeeseen, ennen kuin maku alkoi tuntua. Sitten se olikin herkkua.

Canarion kohdalla voi olla kyse myös siitä, että liikkeellä on erilaisia kantoja; tosi tulisia ja miedompia. Siemenet myynyt Semillas.de luokitteli tämän myös mietoon luokkaan. Meille se on chiliä parhaimmillaan. Tänään. Tässä mielentilassa. Näissä ruoissa.