Ylistys makrolinssille

lauantai 29. syyskuuta 2012


Canonin halpissarjan eli pienikennoisten järjestelmäkameroiden vakiozoomi 18-55 mm ja 60 mm makro. Objektiivit ovat saman kokoisia, mutta makro on painavampi, siinä on enemmän lasia. Sen valovoima on myös pari aukkoa parempi kuin "kittilinssin" pitkällä polttovälillä.

Canon minulle joutui perinteiden vaikutuksesta, kun sen objektiiveja ja lisävälineitä oli ennestään lähistöllä. En siis kiivaile minkään merkin paremmuudesta, vaan otan esimerkin niistä, mitkä tunnen. Kuvasin tähän kummallakin lasilla kuvat niin läheltä, kuin niillä sai.

18-55 mm IS on varsin hyvä yleisobjektiivi. Se tarkentuu 25 cm etäisyydelle (kennosta), mikä on normaalia parempi tulos. Pisimmässä asennossa sillä kuvaa 6 cm leveän alueen, eli se riittää isojen chilin kukkien (n. 3 cm) kuvaamiseen.

Piri Pirin (C. frutescens) kukka on kuitenkin niin pieni, että se jää vakiozoomilla kaukaiseksi. 60 mm makro-objektiivi tarkentuu 20 cm päähän ja tällä viidellä sentillä (ja pienellä polttovälin pidennyksellä) onkin uskomaton vaikutus. Nyt kuva-ala on pienimmillään vain 2 cm leveä. Tästä lähemmäksi mennään sitten loittorenkaiden avulla, niillä päästään n. 8 mm alueeseen.

Hankin makroni elokuun lopulla, kun sain edullisen tarjouksen. Tätä uskallan suositella muillekin. Makron määritelmien mukaan se kuvaa 1:1 eli kennon kokoisen kohteen. Monet, varsinkin hyönteiskuvaajat suosivat pidempiä polttovälejä, 100 mm tai yli, jolloin ei tarvitse mennä aivan kohteeseen kiinni. Tällä käy kukkakuvaus, mutta valon saaminen kohteeseen voi olla ongelmallista, sillä tilaa väliin jää vain n. 9 cm ja helposti siinä itse varjostaa kuvattavaa kohdetta.

Kuvanvakaajaa ei tässä 2005 vuoden makrossa ole, joten jalusta tai nopea suljinaika ovat suositeltavia. Vakaaja tuli pari vuotta myöhemmin tuohon vakiozoomiin ja samalla sen lähin tarkennusetäisyys lyheni huomattavasti. Ehkä kohta on makronkin uuden version aika.


Satokausi parvekkeella ei ole vielä ohi

tiistai 25. syyskuuta 2012


Koko kesän huhtikuulta lähtien ahkeroinut Aji Amarillo (C. baccatum) olkoon esimerkkinä. Se kypsyttelee edelleen runsasta satoa, vaikka päivät alkavat olla viileitä ja öisin kylmää, alimmillaan vain pari astetta ulkona. Olen käyttänyt sähkölämmitintä öisin päällä ja parvekkeen alimmat lämmöt ovat olleet 7°.

Rocotot kypsyttelevät nyt kumpikin omenan muotoisia, baccatumeissa on paljonkin satoa ja chinenset kypsyvät hiljalleen. Parvekkeella kaikki hyvin - kunnes pakkaset tulevat. Lämmintä tilaa noille ei monellekaan talveksi ole, eikä näin isoja, lattialta kattoon rehottavia voisi siirtääkään.

Ikkunalaudan komistus Alma paprika

torstai 20. syyskuuta 2012

Alma paprika (C. annuum)
Sateella on mukava laittaa aurinkoisen toissapäivän kuvia esille. Alma paprika on meillä ollut kesän ainoa kasvi olohuoneen ikkunalla. Kohta sinne tulee tungosta.

Alma on mainio koristekasvi, terve, tuuhea ja hyvämuotoinen puolimetrinen puu tai pensas, kumpi tuo nyt sitten on? Jälleen kerran sillä on satoaika. Chilit ovat yli viisisenttisiä, osan olen päästänyt kypsymään, vaikka ne ovat parhaimmillaan tuollaisina kellertävinä. Niitä on ulkonakin vielä aika mukava määrä. Pitänee käydä kaupassa hakemassa hapankaalia täyttämisoperaatiota varten.


Cajamarca on selviytyjä

maanantai 17. syyskuuta 2012

Toukokuun lopulla myimme Tampereen Tammelantorilla Chiliyhdistyksen paikallisosaston nimiin taimia. Minäkin vein tusinan komeaa Cajamarcan pikku puuta, 30-40 cm korkeita ja ensimmäisissä jo kukkanuppuja. Yksi ei mahtunut torille lähtiessä kassiin ja se oli muutenkin paljon muita pienempi rääpäle.

Päätin jättää sen testiksi kotiin kasvamaan viileään ja vähän varjoisaan varastohuoneeseen heikolle hoidolle nähdäkseni, mitä ostajat kenties saivat, jos eivät noudattaneet ohjeita. Heitähän neuvottiin vaihtamaan heti isompaan ruukkuun, laittamaan valoisaan paikkaan ja lannoittamaan.

Tämä rääpäle sai tulla toimeen koko kesän samassa mullassa 4 dl taimiruukussaan. Sitä kasteltiin, jos lehdet pahasti roikkuivat ja lannoitettiin satunnaisesti. Nyt se on 7 kuukauden iässä 60 cm korkea puu, jossa on 20 ihan hyvän kokoista chiliä kypsymässä. Ongelmaksi muodostui pieni ruukku, sillä tuossa se kuivuu muutaman päivän välein, auringossa joka päivä, eikä pysy pystyssä.

Tämän "kakkostyypin" eli Fataliin siemenistä kasvatetun raakileet ovat auringon puolelta värikkäitä, vaikka varaston ikkunaa varjostikin tuuhea pihakoivu. Nyt se pääsi parvekkeelle kuvausta varten ja sattui aurinkoinen päiväkin. Vastavalossa laitimmaisesta näkyy läpi ja rungon karvaisuuskin ehkä erottuu jos katsot kuvaa isompana.

Varjoisemmalla puolella raakileiden väri on suorastaan olminvaalea. Hieman enemmän valoa saaneet värjäytyvät violetin suuntaan. Tämmöiset muodot ja värit ovat kuvaajalle herkkua, mutta kyllä tuo chilikin herkkua on, kunhan kypsyvät. Tuli todistetuksi, että huonollakin hoidolla Cajamarcasta voi saada satoa.


Cajamarcan monet muodot

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Cajamarca (C. chinense) on monimuotoinen chili.

Siitä on kaksi selvästi toisistaan poikkeavaa sukuhaaraa, joista ensimmäinen tuli meille englantilaisen myyjän välityksellä, toinen kotimaisen Fataliin siemenkaupan kautta. Tämä tässä on englantilaista sukuhaaraa. Sen tyypillinen tuntomerkki on suipot, teräväkärkiset chilit, kun ne toisessa mallissa ovat tylpät ja paksummat.

Englantilaistaustainen on myös paljon hitaampi ja epävarmempi sadoltaan, mutta mielikuvissani maultaan parempi. Tuo on viime syksynä ensimmäisenä idättämäni chinense, joka vasta nyt tekee raakileita vuoden vanhana, eikä niitä nytkään ole montaa. Vertailun vuoksi toissa keväänä kotimainen versio sai ensimmäisen satonsa kypsäksi alle puolessa vuodessa.

Terävä, suippo kärki, vaalea perussävy, jota aurinko värjää violetiksi tai siniseksi on tyypillistä tälle "brittiversiolle". Kypsänä molemmat ovat punaisia. Karvainen runko ja oksat kuuluu Cajamarcan tuntomerkkeihin, samoin chinensen ryppyiset lehdet.

Cajamarca on melko mieto chinenseksi, ehkä keskitulinen on sopiva luonnehdinta. Isompaan ruokaan niitä voi laittaa muutaman, pienen maustaa yksikin. Makumaailmaltaan kuten muodoltaankin se on lähempänä baccatumia.

Talvehtinut kotimaisen sukuhaaran pikku puu on pysynyt koko kesänkin melkein samassa koossa, tehnyt hedelmää pitkin kesää, mutta nyt siinä oli aika kummallisen muotoisia variaatioita. Korostettakoon vielä, että se ei siis ole risteytynyt, vaan aivan sama vanha puu vain innostui tekemään uuden muotoisia chilejä.
Tuossa on jotakin Trinidad Scorpionin muotoa.

Toisella oksalla kasvoi palloja.

Tässä on normaali tylppä muoto auringon värittämänä raakileena.

Cajamarca on hyvää - ja monen muotoista. Peru noiden kummankin kasvutavan kotimaa tietysti oikeasti on, mutta jonkinlaista eriytymistä on tapahtunut eri maissa kasvaneille sukuhaaroille. ChiliWikissä käytämme nimityksiä ykkös- ja kakkosversio, kun nuo poikkeavat niin selkeästi toisistaan, vaikka ovatkin samaa lajiketta.


Terveystarkastus parvekkeella

torstai 13. syyskuuta 2012

Näin paha ei tilanne ollut. Tai siis kaikkein pahimmillaan oli. 

Cseresznye Paprikan (C. annuum) alalehdet kasvin puoliväliin asti oli syöty pahasti. Ripsiäisen syöntijälkiä ja ulostepalloja löytyy melkein koko lehdeltä ja ansarijauhiainenkin siellä istuskelee keskellä kuvaa. Jauhiaisia löytyi kaikista lajeista ylimpien lehtien alapinnoilta, mutta ei suuria määriä. Tomaatti tuntuu olevan niiden suosikki ja keltaisella tarra-ansalla ne saa pysymään vähissä. Hävittämiskeinoa noille en ole keksinyt.

Tutkin kaikki parvekekasvini perusteellisesti tyvestä latvaan, otin ne pöydälle erikseen  ja leikkelin samalla joutavaa kasvustoa pois talven tieltä. Tämä kesä on mennyt parvekkeella varsin vähäisin vaurioin. Yleensä ripsiäiset iskevät aikaisemmin ja ehtivät levitä syksyyn mennessä koko parvekkeelle. Nyt niitä oli vain muutamissa kohdin, tiheimmissä kasvustoissa eniten. Punkkeja en ole havainnut kuin parissa kasvissa, eivätkä ne päässeet leviämään. Kirvoja parvekkeella on havaittu pitkin kesää muutamassa kasvissa, mutta ei chileissä. Saastuneet kukat tai yrtit lensivät äkkiä ulos.

Tiheässä ne kasvoivat. Tässä ripsiäisistä ja jauhiaisista kärsinyt Aji Quitunquito (C. baccatum) on amppelissaan osin ison Hecele Eros annuumin peittämänä. Näiden välissä kasvoi pahiten saastunut Cseresznye Paprika, jonka jo heitin ulos ja näiden alapuolella kärsinyt rocoton pistokas. Tässä oli siis pahin pesäke ja näiden oksien väliin sekoittui muutamia muitakin chilejä, jotka saivat tartunnan. Metrin päässä Beaver Dam (C. annuum) oli myös pahasti syöty, mutta sen kanssa sekaisin kasvavat baccatumit vain aivan lievästi alalehdiltä vaurioituneet.

Puolitoistametrinen Hecele kumma kyllä on terve muutamaa alalehteä lukuun ottamatta.

Tuholaisherkkyys usein liitetään chilien lajiin, annuumeja pidetään herkimpinä. Laskin prosenttilukuja tartunnoista, vaikka kutakin lajia on vain 6-8 kpl. Näin siinä kävi:
- Annuumit, 50% pahasti syötyjä
- Baccatumit 15% pahasti syötyä ja pari pientä lehtivauriota 
- Chinenset kaikki täysin terveitä
- Pubescensit molemmat terveitä paitsi se vesipullopistokas pahimmassa saastepaikassa

Terveen Ulupican pistokkaat olivat ripsiäisten ja jauhiaisten pahasti vaivaamia, vaikka eivät nyt olleet edes lähellä levittäjiä. Ovat varmaan aikaisemmin olleet jonkun kyljessä, sillä tartunta tuntuu leviävän lähikontaktissa. Ripsiäiset osaavat kyllä lentää, mutta tuntuu, että saastutus leviää kävelemällä ja se etenee melko hitaasti alalehdiltä latvaa kohden.

Kuubalainen palelee parvekkeella

keskiviikko 12. syyskuuta 2012


Kuubalainen Aji Cachucha (C. chinense) on pienestä asti kasvanut erittäin tukevaa ja tuuheaa kasvustoa. Se on kukkinut pitkin kevättä, mutta vasta parvekkeella alkoivat raakileet kehittyä. Silloinkin niistä tuli kovin pikkuisia. Aloin jo uskoa, että niiden kuuluukin olla tuommoisia sentin leveitä kuten ylempi kuvassa, kunnes muutama kasvoi isommaksi, jopa kolmisenttisiksi. Vasta elokuun alun tienoilla alkoivat kaikki uudet raakileet kasvaa isommiksi.

Aji Cachuchalla on netin tietojen mukaan monia muitakin nimiä; Aji Dulce, Roberto's Cuban seasoning, Ajicito, tai Ají Gustoso. Näistä monet tunnetaan "tulettomina habaneroina", mutta toisaalta esimerkiksi Aji Dulcesta on myös tulinen muoto markkinoilla, joten aivan samanlaisista lajikkeista ei taida olla kyse, samannäköisistä kylläkin. Aji Cachuca myytiin minulle mietona chinensenä ja sitä se onkin. Maku on ensi maistamalla aika omaperäinen, tulee jotenkin rommi mieleen. Poltettakin on. Tosin, jos siemenet perkaa pois ja niiden ympärillä olevan vaaleamman hötön, se on varsin mietoa ja hukkuisi voimakkaaseen liharuokaan. En ole vielä kokeillut tätä moneenkaan paikkaan, mutta esimerkiksi kuumat juomat voisivat olla hyvä kohde, tai salaatti.

Keräsin kypsät pois ja leikkelin tuuhean pöheikön kovalla kädellä syksyiseen asentoon. Vain isoimmat raakileet saivat jäädä. Roskiin meni ainakin 2/3 vihreästä massasta. Tukeva puu tämä on edelleen, rungossa olisi ainesta vaikka bonchin (bonsai chili) muokkaamiseen.

Syytä kesän huonoon satoon en oikein muualta löydä kuin viileydestä. Pieniä nappuloita oli joka oksalla, isoja harvassa. Tämä kasvoi perulaisten valkoisten Habanerojen välissä ja ne satosivat kumpikin ihan kohtuullisesti. Kuubalaiselle ei sama lämpö riittänyt.

Syksy tuli liian aikaisin

maanantai 10. syyskuuta 2012


Viinirypäleistä vasta ensimmäiset kypsyvät, tomaateissa on paljon raakoja, samoin karhunvatukoissa ja luumut vasta alkavat vaihtaa väriä. Lämpimiä päiviä vielä kaivattaisiin. Kuvasin saman asetelman heinäkuun lopulla. Se löytyy tuon jutun viimeisenä kuvana.

Halla ei sentään vielä vieraillut.
Beaver Dam (C. annuum) on ulkona kasvatellut aivan mahtavan kokoisia, uuniin ja täytettäväksi sopivia herkkuja. Kypsällä on mittaa 20 cm, eivätkä pieniä ole muutkaan. Hidas on tämä Beaver, pari kuukautta sitten siinä jo oli isoja raakileita, jotka sitten kasvoivat vähitellen ja nyt vasta vaihtavat väriä.

Parvekkeella ilmeisesti on ollut sen verran lämpimämpää, että kasvukausi kukasta kypsään kesti vain kaksi kuukautta, mutta tulos oli sitten puolta pienempi. Kun tämä oli jo metrin korkea ja kukassa kesäkuussa ulos vietäessä, voisi päätellä, että Suomen kesä ei tälle oikein riitä.

Chiliaita voi nyt hyvin. Hegyes Csipös tuossa oikeassa laidassa alkaa myös kypsyä ja vasemman pään baccatumit tuottavat kaikki jonkinmoista satoa. Nehän vain murjottivat ensimmäisen kuukauden kylmissään, eikä mitään kehitystä tapahtunut. Valitettavasti on todettava, että jättikokoiset kukat eivät tarkoittaneet jättikokoisia chilejä. Ulkona nämä baccatumit tekevät puolitoista kertaa isompia ja tukevampia kukkia kuin parvekkeella. Itse chilit jäävät hiukan pienemmiksi kuin lämpimässä kasvaneet, mutta eivät sentään puolukoiksi kuten kylmässä kasvaneet  chinenset.


Kypsää rocotoa vesipullosta

torstai 6. syyskuuta 2012


Joskus kesäkuussa leikkasin Rocoto Perusta kukkivan oksan ja toin sen parvekkeelle vesipulloon juurtumaan. Sitten se hautautui muiden taakse. Kirkkaassa pullossa vesi oli melko limaista, mutta oksaan oli ilmestynyt juuret ja yksi kypsä, tosin pikkuinen rocoto. Poikki leikattuna ja pelkällä vedelläkin voi näköjään kasvatella chilejä. Tuholaiset olivat kyllä iskeneet tähän tavallista pahemmin. Ripsiäiset ovat syöneet muutamasta lehdestä puolet ja ansarijauhiaisiakin alapinnoilta löytyi. Vastustuskyky ei tainnut olla parasta luokkaa tuolla hoidolla.


Juuret eivät muodostuneetkaan alapäähän, vaikka leikkasin sen ihan oikeaoppisesti lehden kiinnityskohdasta. Sen sijaan juuria on ylemmässä lehtihangassa ja keskellä vartta näiden välissä. Laitan tämän nyt multaan ja jos onnistun tuholaiset poistamaan, säilyttelen sen aikaa, että tiedän, onko isosta emokasvista talvehtijaksi.


Aji Magyar, vihdoinkin kypsää

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

PI 594136 eli Aji Magyar (C. baccatum)
Kauan se kesti, monenlaisia esteitä oli matkalla. Unkarilainen baccatum ei viihtynyt sillä paikalla, jonka sille tarjosin. Valoa oli ilmeisesti liian vähän ja säiliöruukku liian märkä liian pitkään.

Ihastuin ensi maistelulla. Maku on raikas ja mukavan terävä, baccojen parhaimmistoa paljaaltaan maistellen, mutta niinhän niitä ei käytetä, vaan leivällä tai ruokaan sekoittaen, usein kypsentäen. Maistelen siis lisää myöhemmin.

PI 594136 on noin kuusisenttinen, tylppä päästään. Niitä ei ole kasapäin, vaan melko harvassa, mutta kyllä tuosta satoa saadaan. Kovin myöhään vain. Tietysti sen voisi kylvää aikaisemmin, mutta luulisin, että alkukesän lämpö ja valo auttaisivat enemmän.

Myyttinen Chinchi Uchu

sunnuntai 2. syyskuuta 2012


Timantinmuotoinen chili, Perun intiaanien jo 10.000 vuotta sitten käyttämä chinense, josta on löytynyt luolakaivauksissa muotonsa säilyttänyt hedelmä 8500 vuoden takaa. Chiliguru Dave DeWitt nimitti tätä kauneimmaksi tuntemakseen chiliksi. Vuosia olen tätä metsästänyt.


Vieläkään en ole varma, olenko sen löytänyt.  

Tämän siemenet tulivat oikealla nimellä, mutta niitä väitettiin baccatumiksi, mikä piankin osoittautui vääräksi; chinensehän tuo on.

Minulla on noita kaksi kasvia kasvamassa. Ykköstaimessa on ollut jo jonkin aikaa kypsiä ja niistä osa on selvästi timantin muotoisia, osa muistuttaa enemmän habaneroa. Kakkostaimen raakileet ovat kaikki timantin muotoisia. Tämän yleisempi nykynimi on Peruvian Chiny Red eli PI 238051. Sen muodoissa on variaatioita tämän verran muillakin, joten voin uskoa löytäneeni oikean.

Chinchi Uchu on Ketšuan kielessä yksinkertaisesti punainen chili. Sen suoraksi jälkeläiseksi mainitun Peruvian Chiny Redin siemeniä löysinkin muutama vuosi sitten, mutta yksikään ei itänyt. Nyt tuo tuli vähän kuin vahingossa. Turhan pienessä 6,5 litran ruukussa tuo on kasvanut liki kattoon, 130 cm korkeaksi itse pystyssä pysyväksi vaikkakin melko hennoksi puuksi. Satoa on toista kymmentä, siis vain harvakseltaan. Maku on ensimaistamalla ihan käyttökelpoinen, keskitulinen chinense.

Tuntuu hyvältä uskoa viimeinkin löytäneensä tämän vanhan myyttisen ja etsityn lajikkeen. Varmuutta siitä ei tietenkään ole, eikä tule. Myytit elävät omaa elämäänsä, mutta silti se, että Inkojen esi-isien Perun vuoristossa jo 10.000 vuotta sitten viljelemä herkku kasvaakin nyt vuoden 2012 syyskuussa tamperelaisella parvekkeella, kutkuttaa mieltäni.