Nämä vielä kehun lokakuussa

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Pari aihetta on ollut valmiina, kuvattuna ja mietittynä, mutta kiireisemmät ajankohtaisaiheet veivät palstatilan. Nämä kuvat ovat viikon takaa.


Paprika-Bohócsapka, unkarilainen piispanhattu-baccatum kasvoi ihan vain testimielessä parvekkeella 1,5-litran ruukussa ja hyvin kasvoikin. Leikkelin sen latvoja irti sadonkorjuuta varten, kun ne kasvoivat katon rajassa. Jotkut noista olivat kypsiä jo elokuun alkupuolella ja edelleen ne olivat aivan tuoreita, kuin vasta kypsyneitä. Tämä on lajike, jota voi pitää oksilla pitkään. Satoisana ja miedon makuisena se ansaitsisi kasvupaikan myös ensi kesänä.

"Joulun kellot" säilöin etikkaliemeen. Ne ovat koristeellinen lisä joulupöytään. Aikaisemmin olen tehnyt saman Campanella, joka on aivan samanlainen lajike, mutta nahistui kyllä nopeammin. Ehkä silloin oli lämpimämpi syksy.


Etikkaliemeen päätyi myös juuri ennen pakkasia kerätty Aji Amarillo-sato. Niitä tulikin monta purkillista. Leikkelin Amarillot halki, poistin osan siemenistä ja halkaisin vielä puolikkaat. Noin niistä tuli suikaleita. Kiehuvan kuuman liemen kaadoin purkkiin sullottujen chilien päälle ja kansi heti kiinni. Liemessä on hunajaa, mikä tekee sen vähän sameaksi. Liemi oli oma resepti, vähäetikkainen, jota pohdin 2010 syksyllä. Nyt sisältö oli suunnilleen näin:

8 dl vettä
4 dl omenaviinietikkaa (vastaa n. 2,5 dl väkiviinaetikkaa)
1,5 dl makeutusta, osa hunajaa, osa sokeria
2 tl merisuolaa
1 sitruunan mehu
Pitkään säilytettäviin voi lisätä Atamonia.

Maistelu tapahtuu muutaman viikon päästä, 1 vajaa pikkupurkki jäi sitä varten jääkaappiin. Toivottavasti muistan kommentoida sitä tänne.

Maisteltu on 17.11. Hyvää ja rapsakasta chiliä, moneen tarpeeseen sopivaa. Ruoan lisukkeena suoraan lautaselle se ei ollut äkkitulista, vaan maukasta. Liemi on pikemminkin makeaa kuin etikkaista. Varmaankin pizzan päällä tai paloiteltuna salaatissa ihan paikallaan.
Inspiraatiopohjalta tehtyyn tonnikala-vihannesvuokaan kerros etikka-amarilloja siellä välissä sopi täydellisesti.


Väliraportti taistelusta jauhiaisia vastaan

maanantai 29. lokakuuta 2012

Löysin siis vihjeen netistä, että ansarijauhiaisia vastaan voi taistella mäntysuovalla (tai Puu-Tolulla) suorittamalla ruiskutuksia kolmen päivän välein kunnes tuholaiset ovat hävinneet. Aloitin kokeilun makuuhuoneessa oleville amppelitomaatille ja Piri-Pirille. Molemmat olivat aika pahasti tuholaisten vallassa ja vieressä on kylpyhuone, jossa voi ruiskia saippuapohjaista torjunta-ainetta. Samalla ikkunalaudalla on muitakin huonekasveja, tosin paksulehtisiä, joiden kautta epidemia voi jatkua, sillä niitä en myrkyttänyt.

Käytin 5% liuosta, vaikka suositus oli 3%. Jotkut kasvit ovat tuollekin herkkiä, mutta eivät chilit. Ensimmäisessä ruiskutuksessa kuolivat useimmat lentävät aikuiset. Seuraavassa hävisivät myös karvaiset isoimmat toukat. Keskikokoisia on edelleen runsaasti. Kolmannella kerralla näyttävät myös munat hävinneen, kun ei ole aikuisia munimassa lisää. Noin puolet keskiasteen karvattomista toukista on kellastunut, puolet ilmeisesti voi vielä hyvin. Prosessi jatkuu. Kasvit eivät oireile, vaikka jo kymmenen päivää ovat kantaneet saippuakalvoa lehdissään.
----------------------------------------------------
Pitäähän minun blogimerkinnöissäni kuvia olla.


Aji Cachuca (C. chinense) kasvatti vihdoin oikean muotoisia ja noin kolmisenttisiä palleroita. Mielenkiintoinen maku. 

Lisäys joulukuussa.
Loistava maku rommin tai vodkan joukossa. Muutaman päivän kun uittaa kuivattua Cachuchaa tai paria pienessä pullossa, maku on täydellinen ja polte minulle sopiva.


Ansarijauhiainen ei hellitä

lauantai 27. lokakuuta 2012


Parvekkeen chilien latvoissa on katon rajassa kasvanut vähitellen aika tiheä ansarijauhiaiskanta. Kerroin tuosta kiusalaisesta huhtikuussa. Lopullista ratkaisua en ole löytänyt. Raid ei meillä tee näille juuri mitään, Provadoa en satokaudella (enkä kyllä muutenkaan enää) käytä. Vanhoilla puutarhanettisivuilla suositellaan Malationia, mutta se on poistunut kaupoista. Kylmässä niiden pitäisi hävitä, mutta ei pidä paikkaansa. Muutaman päivän kylmäkäsittelyn jälkeen jauhiaiset taas virkistyvät, kun pääsevät sisään. Tarra-ansoilla määrän voi pitää jotenkin aisoissa, mutta ei hävittää.

Tässä vielä pari kuvaa jauhiaisten valtaamista lehdistä. Ansarijauhiaisen kehityksestä on kauppapuutarhaliitto julkaissut havainnollisen pdf:n. Tuossa niitä  on omalta parvekkeeltani. Silmällä katsoen lehtien alla on vain jotakin vaaleaa, mutta makro-objektiivi ja aivan sivulta tuleva aurinko saavat läpinäkyvät toukatkin näkymään.

Näitä kuvia kannattaa katsoa suurempana. Laitoin ne aukeamaan omaan ikkunaansa, niin niitä voi katsoa tekstin kanssa rinnakkain. Pienimmät lienevät munia ja niistä kehittyy läpinäkyviä toukkia, joita on tuossa muutamaa kokoa. Isoimmat ovat "karvaisia", noin millin mittaisia. Näistä kehittyy aikuisia siivekkäitä nopeassa tahdissa. Kasvuvauhti riippuu lämpötilasta, eli kylmässä pitämällä voi kehitystä hidastaa.

Mäntysuovan neuvontasivulla suositeltiin useita ruiskutuksia kolmen päivän välein, sillä saippuakaan ei tehoa kaikkiin kehitysvaiheisiin. Aloitin parilla kasvilla tuon kuurin viime viikolla. Lopullista tehoa ei ole vielä näkyvissä. Jotkut aikuiset ovat kuolleet, mutta uusia syntyy seuraavaan myrkytykseen mennessä.

Ansarijauhiaiset ovat ikäviä, mutta eivät juuri tapa kasveja. Ne viihtyvät parhaiten ylimmillä lehdillä, aina lehtien alapinnoilla. Parvekkeella leikkelin kasvien latvat pois ja heitin ulos jauhiaisineen, sillä kylmässä ne eivät lennä. Jäi niitä silti, ei noista eroon pääse, vai tiedätkö keinon?

Lisäys pari viikkoa myöhemmin:
Eipä niistä eroon pääse. Myrkytys kyllä onnistui, toukka-asteetkin lopulta kuolivat, mutta kun toin kasvit takaisin vanhoille paikoilleen, niissä oli parin päivän päästä muutama jauhiainen lentelemässä. Ne olivat myrkytyksen ajan jossakin muualla ja tulivat sitten takaisin. Huoneessa on vain paksulehtisiä koristekasveja, paavalinkukkia, rahapuu ja anopinkieli. Jossakin niissä ne piileskelivät, vaikka ei niitä sieltä löydä. Tuohon tehoaisi vain koko huoneen vahva myrkytys jollakin Raidin tyyppisellä muutamaan kertaan, mutta auattaisiko sekään?

Ulkochilit goodbye!

perjantai 26. lokakuuta 2012


Eilinen ensilumi ja yön viiden asteen pakkanen riittivät chiliaidalle ja tälle pienelle kirsikkapaprikalle. Satokausi ulkona on ohi.

Viisi pakkasta - Jamy pärjää siinäkin

torstai 25. lokakuuta 2012

Edellisen juttuni Jamy pääsi siis sisään lämmittelemään, mutta jätin muutaman oksan kastelukannuun seinustalle kypsyttelemään raakoja hedelmiään.

Aitachilit taitavat olla paleltuneet (varjossa eivät ole vielä sulaneet), mutta nämä leikatut oksat kestivät tämänkin. Tampereen virallinen lukema oli viime yönä -5°, mutta tuossa seinustalla näiden yläpuolella oma mittari näytti -2,5°. Kylmintä taitaa olla maan pinnassa, sillä näistäkin oksista maata viistävät päät ovat saaneet lehtivaurioita.

Parvekkeen chileillä ei ole mitään hätää. Pakkasvahti piti yöllä 7 lämmintä. Satokausi jatkuu.


Ensimmäiset pakkasyöt

maanantai 22. lokakuuta 2012

Jamy sen kun porskuttaa 

Pari kylmää yötä on takana ja ihmeellinen aurinkoinen päivä, ensimmäinen moneen viikkoon. Kaksi miinusastetta oli yöllä Tampereen mittausasemalla, meidän seinässä parin metrin korkeudella tosin vain -0,2. Herkemmät kasvit ovat paleltuneet ja ruoho aamulla huurteessa, mutta chiliaidassani kypsyminen jatkuu. Jamy (C. baccatum) näyttää pärjäävän parhaiten. Reilu pari viikkoa sitten keräsin siitä kypsät pois ja nyt on taas toista kymmentä kypsää tai melkein kypsää oksilla. 

Aidan baccatum-osasto näyttää nyt tältä. Jamy on vihrein. Sen oikealla puolella Aji Chanca on pudottanut melkein kaikki lehtensä, mutta täysikokoisia raakileita on  useita ja pari kypsääkin. Chilean Green tekee vihreitä, mutta ne eivät erotu kuvassa. Ne ovat aivan hyviä syötäviä sellaisenaan, muistuttaahan se paljon Aji Cristalia. Niitä syödään nyt.

Seuraavana päivänä:
Enpä raaskinut tuota jättää paleltumaan, vaan nostin ylös, leikkasin lehdettömäksi tapiksi, pesin juuret kylmässä vesiämpärissä ulkona, istutin pieneen ruukkuun ja siirsin lämpimään. Edellytykset selviämiselle eivät ole kovin isot, mutta seurataan tilannetta. Lähiviikkoina se selviää.

Peruvian White Habanero talviteloille

perjantai 19. lokakuuta 2012


Peruvian White Habanero (C. chinense) on kesän mittaan kasvanut parvekkeella tyylikkääksi puuksi. Runko on suunnilleen peukalon paksuinen.

Ikkunan puolella noita pikkuisia "luoteja" on vielä tiheämmässä. Ei näistä kuitenkaan kilojen saaliita saada, niin pieniä ne ovat. Pisimmätkin ovat alle 3 cm ja suuri osa on lyhyempiä. Maku on mainio, muistuttaa jonkin verran habaneroa, mutta ei ole ihan niin hedelmän makuinen ja tuoksuinen. Noita pystyy napsimaan paljaaltaankin, mutta esimerkiksi spagettikastikkeen maustaa niillä uuden makuiseksi.


White eli valkoinen tämä "Habanero" ei varsinaisesti ole. Suurin osa on kellertäviä, mutta osa kypsyy melkein valkoiseksi. En ole pystynyt selvittämään, mikä ratkaisee värin. Kypsyysaste se ei ehkä ole, sillä kellertävätkin ovat kypsiä ja voivat jopa rypistyä vanhuuttaan oksilla kauan oltuaan. Raakileet ovat selvästi vihreitä.

Tuon verran siitä jäi, kun leikkelin sen talvehtimaan. Jätin muutamia lehtiä, että voin seurata sen hyvinvointia. Juuret saivat rajun käsittelyn. Ne joutuivat puolet pienempään ruukkuun kuin kesällä ja sekin oli aivan täynnä juuria. Katkoin niistä lapiolla puolet pois ja huuhtelin loput ämpärissä kylmässä vedessä. Noin rajusta käsittelystä voisi hyvinkin ottaa nokkiinsa.

Sisään työmaavalojen alle se pääsi myrkytyksen jälkeen. Vaikka mitään tuholaisia ei näkynytkään, niitä yleensä ilmestyy, kun kasvi pääsee lämpimään ja kuivaan ilmaan. Jos tämä lähtee kauniisti versomaan, sen voisi siirtää vaikka olohuoneen ikkunalle. Varsinainen "bonchi" eli chili-bonsai tämä ei ole, mutta typistetty malli kuitenkin.

LISÄYS 1.4.2013
Tämähän talvehti vallan mallikkaasti ja oli satopuuhissa tuplasti tätä korkeampana jo seuraavana aprillipäivänä.

Eipä tullut päärynärocotoa

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tämä on tarina vuosien takaa, unohtuneesta tarkistuksesta, melkein ilman hoitoa kasvaneesta rocotosta. - Ja siitä, että Pepper-Kingillä (kuten ei monella muullakaan) ole aina puhtaita siemeniä pussissaan.

Se oli vuosi 2009, kun kasvattelin ensimmäisiä pubescensejani. Pari muuta onnistui, mutta Rocoto Manzano Orange ei kukkinut koko kesänä. Vasta joulukuussa sisällä parin loisteputken alla siitä kypsyivät ensimmäiset. Ne olivat kaikki päärynän muotoisia, oransseja toki, mutta manzano (omena)? Tuollaista lajiketta en löytänyt mistään tietolähteistä. Päärynärocoton olisi pitänyt olla punainen.

Seuraavana kesänä (2010) laitoin neljä uutta siementä kasvamaan tapani mukaan tilaa säästäen samaan litran laatikkoon. Yksikään ei kukkinut, ei vielä talvellakaan. Seuraavana kesänä otin niistä isoimman omaan 1,5-litran ruukkuun. Ei vieläkään tulosta, tosin heikolla hoidolla ulkona jossakin toisten takana. En kuitenkaan luovuttanut, vaan jätin sen talveksi varastoon ja unohdin viime kesäksi sinne ikkunan pieleen, toki silloin tällöin kastellen.

Kolmantena kesänään viime elokuussa se vihdoin aloitti satokauden. Kukat ovat aika tyypillisiä pubescensin kukkia, mutta raakileet eivät enää muistutakaan päärynää, pikemminkin ovat pitkulaisia. Keräsin noista päärynän muotoisista silloin siemeniä talteen, mutta jos kyseessä on vahingossa risteytynyt erä, niidenkään tuloksesta ei ole varmuutta ja jos tarkistus kestää taas kolme vuotta....

Tilanne nyt: Rocoto Manzano Orange kypsytteli lopulta aika mukavan sadon viileän ja hieman hämäränkin varastohuoneen ikkunalla. Lisävalot sammutin toukokuussa ja kytkin päälle vasta lokakuussa. Iso koivu varjostaa tuota ikkunaa. Rocoton pikku ruukku on aivan oikeassa alakulmassa, mistä se versoilee ilman tukea ikkunan yli. Vasemmalla on myös hoidotta unohtunut Aji Amarillon varataimi kattoon kasvaneena. Rocoton haaroja riittää myös kuvan ulkopuolelle ikkunalaudalla pari metriä vaakasuoraan.

Hedelmien muoto vakioitui lopulta aivan tyypilliseksi Manzanoksi, eli omenan muotoiseksi. Koko ei ole kovin iso, mutta eipä sillä ole ollut paljon multaa, eikä juuri lannoitusta.

Maistelua varten poimin yhden, ehkä liian aikaisin. Vaikka se on ollut oranssi jo useita päiviä, se on edelleen kova, eikä kanta irronnut helposti. Niinpä maku on hieman raaka, polttava kyllä, mutta vivahteeton. Pidän parvekkeella kypsyneistä rocotoista enemmän. Ne sitä paitsi tuottivat satoa heti ensimmäisenä kesänä, eikä vasta kolmen vuoden päästä. Kaunis on tämäkin, mutta ei taida selvitä jatkoon, ellei muutaman viikon kypsytys tuo rutkasti lisää makua noihin kaunokaisiin.


Lämpimässä lehdet putoilevat

torstai 11. lokakuuta 2012


Vajaa viikko sitten sisään siirretyt chilit pudottelevat urakalla lehtiään. Ruukussa ja varjossa majaillut vanha Habanero pudotti melkein kaikki lehtensä. Eiköhän niitä uusia kasva. Maasta ylös kaivettu Aji Cristal ei nuupahtanut juurien putsauksesta, mutta vanhemmat lehdet kellastuvat. Kukkia aukeaa sinne tänne. Jännityksellä seuraan, miten ne kehittyvät.

Aji Cristal ylös maasta ja sisään lämpimään

sunnuntai 7. lokakuuta 2012


Aji Cristal (C. baccatum) vietti kesän chiliaidan keskivaiheilla Beaver Damin vieressä. Juuret eivät olleet kasvaneet paljoakaan. Vuosi sitten, kun sen nostin, ne olivat tuplasti isommat, mutta leikkelin ne silloin ruukkuun sopiviksi. Heikkoa sen kasvu oli muutenkin. Alkaakohan vanhuus vaivata?


Leikkelin muutamat yli metrin korkuiset oksat matalaksi, mutta jätin kauniisti kaartuvia ja raakileita kantavia oksia kasvamaan. Ruukku on nyt kolmilitrainen, tuplasti isompi kuin viime talvena. Lehtiä saattaa olla liikaa putsatuille juurille, mutta karsin niitä lisää ja laitan tuon muovipussiin, jos se alkaa roikuttaa lehtiään.

Kukkanuppujakin tuossa oli, mutta enpä usko niiden kehittyvän näin rajujen muutosten jälkeen. Kasvin pitää saada vähän vetää henkeä ja sopeuttaa juuristonsa uusiin oloihin. Kaikki sisään tuodut myrkytin vessassa Raid-suihkeella ja uusi myrkytyskierros pitää tehdä loppuviikolla. Silloin teen sen ehkä kylppärissä ja Tolulla. Parvekkeeltakin pitää muutama siirtää pakkasilta suojaan, mutta sitä ennen on vielä sadonkorjuun aika.

Syksy tulee chiliaidallekin

torstai 4. lokakuuta 2012

Vuoden 2012 ulkokasvatuksilla alkaa olla loppuarvion aika. Ensilumi on odotettavissa lähiviikkoina.

Chiliaita on pysynyt vihreänä ja jopa tuottanut jotakin näinkin kylmänä ja sateisena kesänä. Kuukausi sitten se jo oli melkein samassa mallissa, mutta on sentään kasvanut toukokuisesta istutusvaiheestaan jonkin verran. Heinäkuussahan tämä vasta pääsi vauhtiin kylmän alkukesän kärvisteltyään.

Aidan keskellä Jamy (C. baccatum) on pärjännyt parhaiten. Siinä on jopa parikymmentä kypsää. Laitojen Chilean Green ja Aji Cristal antoivat nyt vain 5 kypsää, vihreitä raakileita toki enemmän ja nekin ovat aivan maukkaita. Aji Chancassa oli kypsiä kymmenkunta. Aji Cristalin heikko sato minua vähän kummastuttaa. Sen ikä saattaa vaikuttaa, sillä juurakko ja varren alaosa kasvaa jo viidettä kesäänsä. Niitä on toki napsittu pitkin kesää grilliin ja leivän päälle, joten ei tuossa ole koko sato. Tekisi mieleni nostaa Aji Cristal ylös mullasta viimesyksyiseen tapaan ja laittaa se ruukkuun talvehtimaan kuudetta kesää odottelemaan.

Aidan oikean pään annuumit kypsyvät hiljalleen. Hegyes Csipös on aivan liian myöhäinen lajike suomalaiseen ulkokasvatukseen. Siitä saan ehkä pari kypsää. Tämä Beaver Dam sentään punastuu kylmilläkin keleillä. Nuo ovat parikymmensenttisiä mötkäleitä ja odottelen vesi kielellä täyttöä ja uuniin laittoa. Chilit, kuten omenatkin säilyvät parhaiten ulkona viileässä, kunhan tuholaiset, linnut tai etanat eivät niitä syö. Nämä ovat säästyneet.

Pienempiä punaisia chilejä ovat joskus rastaat tai harakat napanneet ilmeisesti luullen niitä joksikin marjoiksi.

Lisäys 20.10. Hyviä ovat Beaverit uunissa. Jauhelihaa ja juustoa laitoin halkaistuihin paprikoihin sisään ja puoli tuntia uunissa. Kaikille maittoi, myös chiliin tottumattomille. Mieto se on, chilin poltetta kaipaava voi lisätä tuoretta chiliä tai jauhetta mukaan jauhelihaa paistaessa.