Epätoivoinen yritys päästä jauhiaisista eroon

sunnuntai 29. syyskuuta 2013


Ansarijauhiaiset jylläävät parvekkeella. Sieltä ei haluta tuoda mitään sisään tai jättää talvehtimaan. Puutarhasivuilla väitettiin, että nuo häviävät alle +5° lämpötiloissa. Ei pidä paikkaansa. Vein ulos muutamia ja parin pakkasyön (meillä +1 ja 0) jälkeen niitä edelleen lähti lentoon lehtien alapinnoilta. Myrkytkään eivät näihin tehoa. Aikuiset kuolevat Raidiin suurin osa, mutta niitä kuoriutuu koko ajan lisää ja myrkyt eivät tehoa toukkavaiheisiin. En siis taida kasvatella tulevana talvena chilejä.

Tein kuitenkin kokeen. Leikkelin kaikki lehdet ja vihreät silmutkin pois muutamasta chilistä, ruiskin niihin Raidia ja Cooperia parin päivän välein ja vaihdoin pintamullan. Vein ne tänään kellarikerroksen varastohuoneeseen, missä ei ennestään ollut mitään vihreää. Jos joku noista lähtisi viheriöimään, se ehkä saisi ainakin vähän etumatkaa jauhiaisiin. Kellu Uchu (eli Lemon Drop), Piri Piri ja Aji Indian ovat nuo koekasvit.

Täysin lämmittämättömässä tilassa minulla on vielä muutama suunnilleen noiden kokoinen ranka, joihin jätin muutaman lehden ja tarkistelin ne mielestäni huolellisesti, että niissä ei ollut jauhiaisen munia.

Onnistumismahdollisuudet ovat minimaaliset, sillä jauhiaiset osaavat lentää. Kun olin vienyt nuo paikoilleen, luulenpa havainneeni yhden pienen paholaisen jo ilmassa. Ne kulkevat jopa vaatteissa ihmisen mukana. Kesällä lähdin kiireellä parvekkeelta bussille ja pysäkillä paidastani pyrähti lentoon ainakin yksi valkoinen paholainen.

Lisäys 14.7.2014
Tämä temppu viimein tepsi. Jauhiaiset hävisivät, eivätkä ole tulleet takaisin vielä seuraavaan heinäkuuhun mennessä. Kun niitä taas joskus ilmestyy, ne ovat taatusti uutta kantaa, eivät meillä pesineitä.

Chilit turvaan pakkasilta

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Varsin ajankohtainen kysymys on näinä aikoina ollut chilien talvettaminen, kun yöpakkaset uhkaavat jo parvekkeita ja kasvihuoneitakin.

Tänä vuonna en siihen aio paljoakaan tarttua, sillä ansarijauhiaisten armeija tulisi kuitenkin mukaan. Muitakin tuholaisia on syytä varoa ja myrkyttää lämpimään tuotavat kasvit ainakin kahdesti noin viikon välein vaikkapa pyretriinisuihkeilla, Raidilla tai vastaavalla.

Syksyllä sisään tuomisesta minulla on vaikka miten paljon tavaraa menneiltä vuosilta, vaikkapa Aji Cristalin syksyisistä siirroista 2012 ja 2011.

Kaikki talvehtimisjutut löytyvät kyseisen aihealueen alta.

Minä virittelin parvekkeelle sähkölämmittimen pitämään pakkasen loitolla vielä muutaman yön ajan.

Hurjia lupauksia - mukana myös maku

tiistai 24. syyskuuta 2013

Enhän minä mainoksiin usko, enkä tätäkään siementä sen perusteella ostanut.

Tuommoista tekstiä löytää netistä, "The hottest pepper on Earth". Hoh hoijaa, 200.000 scovillea ei siihen titteliin riitä. Samaa lukemaa tarjottiin parissa muussakin siemenkaupassa Mayalle, vaan eipä löytynyt kasvattamistani chileistä. Extra-tuliseksi leimattu olikin täysin tuleton.

Tämähän joutui minulle sattumalta, kaupantekijäisinä jo vuosia sitten, mutta kasvatin sitä vasta nyt, kun alkuperästä tihkui vähän enemmän tietoa. Yhtä tuliseksi sitä kuitenkin väitettiin silloinkin.

Maya Pimento (C. chinense) kuului viime kevään liian tiheässä kasvaneeseen chinenseryppääseeni ja sekin kasvoi parimetriseksi hujopiksi. Ensimmäiset kypsät maistelin heinäkuussa, mutta vasta nyt syyskuussa niitä valmistuu enemmän. Se siitä nopeasta lajikkeesta.

Maku, tosiaankin. Ensimmäisen podin syndroomaa epäilin silloin heinäkuussa, kun poltetta ei löytynyt ollenkaan. Monillakin chileillä ensimmäinen tuotos voi olla erikoisen näköinen tai makuinen, eräänlainen koe-erä ja maku vakiintuu vasta myöhemmin. Vaan eipä asia muuttunut syyskuussakaan. Maya Pimento on tyypilliselle habanerolle tuoksuva ja maistuva, mutta täysin ilman chilin poltetta. Jännä tapaus. Nyt hieman harmittaa, että tästä on vain yksi kasvi kasvamassa, ei edes varalaatikoista löytynyt toista. Voihan olla, että tämä on risteytynyt siementen tuottajalla ja silloin samankin siemenpussin siemenistä voisi kasvaa erilaisia chilejä, osa risteytyneitä, osa ei. Jos nämä ovat risteytyneitä, silloin seuraavan sukupolven chileistä voi taas kasvaa yllätyksiä. Minusta todennäköisempää on, että siemenliikkeillä on yhteinen siementen tukkumyyjä ja he toistavat samaa mainoslausetta maistelematta itse myymiään lajikkeita. Tällaisesta on ennenkin ollut todisteita ja virhe toistuu vuosikausia eri palstoilla.

No, minä pidän tästä. Siitä on yli kaksi tuntia, kun nautin tuota voileivän päällä ja vieläkin on suussa mukava habaneron maku. Poltteen voi hankkia muista lajikkeista, Maya on ihan hyvä tällaisenaan.

Sadonkorjuuta saksilla

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Parvekkeen nurkassa oli jo niin tiivistä kasvustoa, että sadonkorjuun avuksi piti ottaa sakset. Aji Indianin (C. baccatum) oksat olivat niin vaikeasti tavoitettavia, että leikkelin ne irti ja keräsin kypsät vasta pöydällä.


Aika kasa niitä tulikin. Suurin osa on kypsää, mutta oli siellä vihreitäkin. Keskiviikon tienoissa on kuitenkin jo yöpakkasia luvassa, joten eiköhän ollut aika kerätä kaikki pois.

Aji Indian sopii mielestäni erityisen hyvin lihapatojen tai riistakäristyksen mausteeksi. Talven varalle kuivaan niitä puolikkaina vihanneskuivurissa, joita muuten on näkynyt viime aikoina muutaman kympin tarjouksina. Nyt on aika hankkia, ellei sinulla vielä ole sellaista.

Kuivatut chilit laitan tuollaisena pussiin ja murennan pataan vasta tarvittaessa. Mielestäni puolikkaat pitävät arominsa paremmin kuin jauhe. Siemeniä kerään vasta kuivista, mistä ne on helppo rapistella irti. Minun vanha kuivurini puhaltaa enemmän keskelle ja siksi jätän reunat vähän vajaaksi tai laitan sinne ohuempia paloja.

Täysikokoiset vihreät maistuivatkin yllättävän raikkaille. Tulisuus on hieman vähäisempää kuin kypsissä, mutta kyllä nämä ihan chilejä ovat. Kuivaanpa nekin, mutta en ota siemeniä näistä. Siksi ne pitää sijoittaa alimmalle ritilälle, sillä kuivauksen aikana siemeniä putoilee alemmille tasoille.


Ai niin, se Niksipirkan niksi.
Chilejä peratessa monet käyttävät kumihanskoja (nitriili) ja sellaiseen onkin aihetta, jos tosi tulisia käsittelee. Tämmöinen keskikastin chili ei käsiä särje, kunhan sitä ei mene arkoihin paikkoihin. Pinnassa ei ole kapsaisiinia, joten sitä voi huoletta käsitellä. Polte ei lähde käsistä pesemällä. Rasva liuottaa kapsaisiinia, joten ruokaöljyllä hierominen ja sen jälkeen pesu helpottaa jonkin verran tilannetta.

Tarkka työtapa ehkäisee ikäviä yllätyksiä.
Kun veitsi on oikeassa kädessä ja chilejä käsittelee pelkästään vasemmalla, pitää vain huolehtia, että ei hiero silmiään tai kaivele arkoja paikkojaan milloinkaan vasemmalla kädellä.

Intialaiset ovat vieneet tämän säännön uskonnon tasolle. Siellähän syödään edelleen sormin. Ehdoton sääntö on, että oikealla syödään, vasemmalla pyyhitään. Sillä ei koskaan kosketa ruokatavaroihin. Leipäkin murretaan yhdellä kädellä, aina oikealla.

Rocato kasvaa myös varalaatikossa ulkona

lauantai 21. syyskuuta 2013


Tapani mukaan laitoin keväällä tärkeimmistä taimistani kakkoskappaleet litran jäätelörasiaan, 3 tai 4 samaan odottelemaan, miten varsinaiselle kasvatille käy. Nämähän jäivät kasvamaan ja joutuivat kesäksi ulos itäpäätyyn, kylmään ja varjoiseen paikkaan. Sielläkin ne vain puskevat satoa, vaikka multaa on vain pari desiä kasvia kohti ja pelkällä vedellä olen noita kastellut. Lannoitteita ei ollut lähelläkään kevään jälkeen.

Parvekkeella Rocato kasvoi toista metriä, tämä on 35 cm korkea. Huonollakin hoidolla kuitenkin syntyi tulosta.


Nämä ovat vähän muhkuraisempia kuin parvekkeen lämmössä kasvaneet, vähän pienempiäkin kyllä. Nuo pitäisi nyt siirtää lämpimään, jotta ehtisivät kypsyä. Siementen itävyydestä ei ole varmuutta, sillä viileys saattaa haitata itävyyttä. Varminta on ottaa siemenet talteen parvekkeelta.

Rocato kypsyy

keskiviikko 18. syyskuuta 2013


Elokuussa leikelty Rocato (C. chinense) on tässä pari viikkoa sitten, kun siinä oli vielä raakoja ja kypsymässä olevia.

Nyt ne ovat kaikki kypsyneet. Leikkely ja lämmin syksy ovat tehneet tehtävänsä keväällä huonosti hoidetullekin.

Rocato on linjasta poikkeava chinense. Muotokin on tavallista pitkulaisempi ja sileämpi, hedelmäliha on paksumpaa ja maku miedompi. Cajamarca ehkä vähän on samaa tyyppiä. Maku ei ole hassumpi, vaikka monet ehkä odottavat enemmän poltetta. Isossa padassa tuo saattaa hukkua, mutta leivälle se käy sellaisenaan vaikkapa sulatejuustoon sekoitettuna. Jo talvella ihastuin Fataliin savustettuun Rocato-jauheeseen, joten kuivaukseen ja jauheeksi tämä sato taitaa päätyä.

Kuukausi sitten leikeltyihin oksan päihin on ilmestynyt muutamaan kohtaan uutta kasvua ja kukkiakin. Ihan kiva sikäli, että huomasin unohtaneeni tämän lajikkeen kukkaa kuvata, ikkunaviidakossa ei mahtunut. Kukka on kovin pieni, selvästi Habaneroa pienempi. Se on tyypillinen chinensen kukka, hiukan vihertävä ja hiukan supussa. Heteiden varsissakin on tyypillistä violettia, vaikka ne eivät kunnolla tässä näykään.

Oikein mukava lajike tämä on, voin suositella. Fataliilla on edelleen siemeniä tarjolla ja saattaa tuon hyvin varustetusta ruokakaupastakin löytää - vihanneshyllystä.

Siam Hot on Omnicolor

torstai 12. syyskuuta 2013


Lisää nimiviidakon harvennusta. Kuva on kuistin kaiteelta ovea vasten. Parvekelaatikossa ovat rinnakkain Omnicolor ja Siam Hot, kaksi baccatumia, joita väitin samaksi jo toukokuussa. Käsitykseni on vahvistunut. Näissä ei todellakaan ole mitään eroa. Lopetan harhaan johtavan Siam-nimen käytön tähän.

Tämä on varsin mukava, maukas ja näyttävä chili. Keväästä asti siinä on ollut maustetta ruokapöytään, yleensä hellan tai uunin kautta ja sato jatkuu pakkasiin asti. Omnicolor on monikäyttöinen chili ja syötävissä jo vaalean keltaisenakin. Itäpäädyssä se ei päässyt täyteen väriloistoonsa. Siniset värit puuttuvat, kun aurinko ei osu tuohon kuin varhain aamulla, mutta hyvin se tuossakin viihtyi.

Omnicolorillakin on pieni hajuongelma. Suljetuissa tiloissa saattaa nenään tuoksahtaa kissan pissa, vaikka katti olisi taatusti sisäsiisti. Versot tai lehdet sitä erittävät, ei siihen kukkia tarvita.

Aji Huanuco on CGN 22871

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kesäkuussa tuota jo epäilin ja nyt olen asiasta aivan varma.


Chiliaidalle alkaa saapua syksy, mutta edelleen kaikki chilit tekevät satoa hyvään tahtiin. Baccatum Aji Huanuco on lukumääräisesti tuottoisin, mutta nuo ovat aika pieniä. Niitä jää kuivumaankin, sillä maku ei ole mitenkään erityinen. En minä sitä pahaksikaan sanoisi, mutta parempiakin on.


Vähän myöhemmin kasvamaan laitettu aito CGN 22871 on hajuhaitan vuoksi kasvanut avokuistilla pienessä ruukussa melko lailla varjossa, mutta ehti kuitenkin tarjoamaan maistiaisia. Samat lajikkeet nuo ovat, vaikka kauppiaat ovat matkalla antaneet uusia myyntinimiä. Aji Huanuco on linjakas valinta, jos CGN 22871 on kotoisin Perun Huanucosta. Baccatumeihin yleensä liitetään Aji etuliite.

Yhtäläisyyksiä ovat esimerkiksi:
- Aika ikävä haju kasvavissa versoissa sisätiloissa. Ulkona se ei haittaa.
- Kukat ovat aivan samanlaiset.
- Chilien muoto ja koko ovat samat.
- Maku on sama; melko lievä polte, hieman karvas, ei erityisen hyvä.

Eroavaisuuksia en ole havainnut. Erilaisessa ympäristössä tietysti tulee eri näköisiä kasveja, mutta sekään ero ei ole suuri.

En suosittele kenellekään. Parempiakin lajikkeita on.

Aika on tuhraantunut tietokoneen päivityksessä

maanantai 9. syyskuuta 2013

Chileistä kirjoittelu on ollut viime aikoina hieman hitaampaa, kun huomio on kohdistunut tietotekniikan ongelmiin.
Kohta ne ovat ohi.

Viime vuosikymmenen puolivälissä hankitun läppärini akku on ollut aivan sökö, latauslaite reistailee ja kaapeli kuoriutuu paljaaksi. Näppäimistöstä monetkin kirjaimet jättävät väliin, ellei niitä paina pitkään ja voimalla. Olen imuroinut tuota muutamaan kertaan ja imurin letkun päässä pitämääni tiiviiseen kankaaseen on jäänyt iso pölypallo, kissan karvoja, hiekkaa, leivän muruja ja vaikka mitä. Nyt tökkiminen jatkui imuroinnin jälkeenkin. Tuhti kyljen tai päädyn kolautus pöytään korjasi tilanteen hetkeksi.

Laskin mielessäni, että näppäimistö, akku, laturi, lisää muistia ym. tarpeellista olisi maksanut enemmän kuin uusi tietokone, joten tilasin uuden, samanlaisen. Muistia tosin on kahdeksan kertaa enemmän ja levytilaakin monin verroin. Vanha toimii vielä, mutta sillä ei taida olla arvoa markkinoilla.

Ongelmia vanhan kanssa alkoi esiintyä jo muutama vuosi sitten, kun uusinta käyttöjärjestelmää ja uusimpia ohjelmaversioita tärkeimpiin ohjelmiini ei saanut vanhalle raudalle. Nyt asia kääntyi toisin päin.

Siirto uuteen käy tosi vaivattomasti. Vanhan koneen sisällön ja asetukset voi siirtää helposti ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä, mutta:
Ilmeni, että suuri osa ohjelmistani ei enää kelvannutkaan. "Vuoden 2005 tai vanhempia versioita ei enää tueta." Niistä piti etsiä uudet versiot tai vastaava ohjelma uudella nimellä. Ne myös käyttäytyvät hieman eri tavalla. Samalla menetin yhteyden kotisivuni FTP-palvelimeen ja kuviini, kun ohjelman muistissaan pitämät osoitteet ja salasanat jäivät vanhaan koneeseen ja ohjelmaan. Yhteystietojen kaivelu kahdeksan vuotta vanhoista asioista ei käy ihan helposti. Monia muitakin salasanoja joutui etsiskelemään ja uusia ongelmia niissä ja asetuksissa putkahtelee edelleen päivittäin. Tietokoneen avainnipussa ei säilytetä kaikkea, sen jouduin kokemaan. Pitäisi hankkia vihko, johon merkitsisi kaiken ylös samaan paikkaan.

No, onhan tämä tietotekniikka kehittynyt. Metallinäppäimistö on vaihtunut kumiseen, liitäntöjä on poistettu ja muutettu. Videokameraani en saa enää kiinni kuin adapterin avulla, äänen sisääntulo on poistettu, monet muut liittimet pienentyneet. Onhan tämä uusi ohuempi ja kevyempi, se vaatii veronsa. Hyvältä kuitenkin näyttää ja tuntuu. Eiköhän tämä tästä.

Herkullista chiliä - mutta mitä?

tiistai 3. syyskuuta 2013

Vihdoin löytyi suunmukainen chili, raakana nautittava, leivän päälle tai salaattiin sopiva. Siinä on baccatumin makeutta ja lievä polte, yläpäässä enemmän. Nyt en vain tiedä, mikä se on.


Tämän piti olla Starfish. Eipä ole. Tuossa on joitakin muotoja. Siellä on ihan kuutioita, erilaisia lommoisia, piispanhatun muotoisia, onpa joitakin Starfishinkin kaltaisia. Niitä ne eivät kuitenkaan ole. Raakileetkaan eivät kasva ylös, vaan roikkuvat.

Nämä ovat 2008 siemenpussista Fataliilta. Mielenkiintoista on, että samaan aikaan chilimestari oli aloittanut Aji Fantasyn jalostuksen, josta myöhemmin tuli jonkin verran tuon näköinen, mutta keltainen. Nämä saattavat siis olla varhaisia risteytyksiä. Siinä tapauksessa näiden siemenistä tulisi ensi kesänä taas jotakin yllättävää.

Isojen baccatumien tapaan se täyttää hyvin sille annetun tilan parvekkeen parhaassa nurkassa (kuva 20.5). Ehdin kerätä nuo näytteet ennen kuin hoksasin ottaa kuvan kasvista. Se kasvaa kuvan ulkopuolella lattialta melkein kattoon nojaillen parvekelaseihin ja takana näkyvään pylvääseen. Aikaisempina kesinä olen tältä paikalta saanut suurempia satoja muista baccoista, mutta ei tässäkään ole moittimista. Maku vain on sen verran mieto, että näitä kuluu enemmän.

Ruukussa vasemmalla kasvaa Aji Indian ja sen runsas sato kätkeytyy tämän mysteerichilin taakse. Parvekkeella on viidakko.