Värien taisto - Rocatot kukkivat

torstai 27. helmikuuta 2014

Neljä kuukautta takana ledien testiä ja reilu kuukausi siitä, kun Rocatot pääsivät valoon. Näin kauan niillä meni sopeutumiseen. Aluksi korkeus jopa väheni, kun ne kasvoivat vinoon ja täyttivät vähitellen vapaan tilan. Osasyy hitauteen on toki viileys. Alakerran lämmitys on täysillä, mutta lämpö ei nouse edes kahteenkymmeneen, ellei aurinko paista, eikä se ole viimeisen kuukauden aikana juuri paistanut. Tuolta löydät tilanteen, kun isot baccat perattiin chinensien päältä varjostamasta. Samalla myös juuret leikattiin kylmästi veitsellä keskeltä ruukkua poikki ja sekin lisäsi sopeutumisaikaa. Tuosta kaikesta on selvitty ja nyt pukkaa kukkaa.

    Akvaariovalo 28 cm, valkoinen led 25 cm, puna-sininen led 9 cm ja ESL 18 cm.

Punainen ei ole kasvanut senttiäkään kuukaudessa ylöspäin, leveyttä toki on lisää. Vasta aivan viime päivinä muutkin ovat alkaneet kasvaa pituutta. Lehdet ovat niin isot ja tiheässä, että niiden alla tapahtuvaa kukintaa ei päälle huomaa. Nuppuja olen havainnut jo jonkin aikaa.

Kun nostin taimia paikoiltaan ja kallistin, siellähän oli täysi kukinta menossa. Tämä on ESL:n alta, kukkia on auki parikymmentä. Suurin yllätys oli, että myös pienen, suorastaan kitukasvuisen punaisella ledillä valaistun chilin oksien alla oli kymmenkunta kukkaa. Sama määrä oli myös valkoisen ledin alla tuplasti isommassa Rocatossa. Yllättäen akvaariovalon alta ei löytynyt yhtään avointa kukkaa, mutta nuppuja sitäkin enemmän. Se on muutaman päivän muita perässä, ei siis mitään dramaattista.

Punaisen ledivalon umpisurkeasta tuloksesta ainakin baccatumien kasvatuksessa taidan kirjoittaa ihan oman blogimerkinnän vähän myöhemmin. Nyt on nimittäin selvää, että siemenessä tai taimessa ei ollut vikaa, ei mullassakaan. Työmaavalojen alle siirretyt Kellu Uchut jatkavat siellä kasvuaan. Muut tuottavat satoa, punaisen alla kasvanut vasta ottaa kiinni muiden pituuskasvua, mutta on aivan kuin toinen chili, kun sai valkoista valoa. Eli ainut puuttuva kasvutekijä sillä oli valo - ja tarjoamani nelitaajuuksinen puna-sini-led ei siihen riittänyt. Ei se tuolla chinenselläkään riitä kasvuun, mutta jospa kukinnan onnistumiseen kuitenkin? Sehän nähdään lähiaikoina.

Joulukaktus ja kesäkurpitsa

maanantai 24. helmikuuta 2014


Tämä nyt on aivan aiheeton sivuhuomautus säätilasta ja vuoden kulusta, mutta kalenteri on siinä asennossa. että minun oli aika kylvää annuumit. Tomaatit saavat vielä odottaa parikin viikkoa.

Sikaflunssa korkeine kuumeineen on vähän pidätellyt kylvösuunnitelmia, mutta tänään viimein kykenin ryhtymään.

Annuumeita kylvin vain kolmea lajiketta. Virosta tomaattien ja kurpitsoiden mukana hankittu Leek, joka on minulle aivan uusia tuttavuus, pitäisi olla maukas ja kookas vaikka grilliin. Etelänaapurin nettikaupasta siemeniä tuli vielä "vanhanaikaisesti", koko pussillinen, kun monissa muissa kaupoissa on jo tottunut saamaan tarkasti lasketut 5-10 siementä. Nekin toki riittävät minulle.

Omia vanhoja suosikeita kylvin unkarilaisen Alma Paprikan ja espanjalaisen tapas-chilin Pimiento de Padron. Tätä olen nauttinut yleensä perinteiseen tapaan oliiviöljyssä paistettuna ja merisuolalla maustettuna, mutta nyt sain loppusyksyllä niin hyviä kokemuksia hapanchilistä, että ajattelin näistä paksulihaisista annuumeista tehdä isomman satsin.

Joulukaktus kyllä kukki joulunakin, mutta kun se on joutunut ikkunan sivuun, vain valon puoleinen osa kukki. Käänsin sen sitten ja nyt on toisen puolen vuoro. Kesäkurpitsan pitäisi olla supernopea, ainakin aloitus on. Sen lautalle laskemisesta on alle 2 viikkoa ja nyt se jo on sellainen roikale, että kaatuu ruukun reunaa vasten. Eipä sillä montaa päivää mennyt itämiseen ja kasvu on aivan toista tahtia kuin chileillä. Minkähän kokoinen astia sille pitäisi laittaa, että voisi haaveilla sadosta?

Neljä kuukautta - neljä senttiä

maanantai 17. helmikuuta 2014


Lokakuun puolivälissä aloitin "Värien taiston" siirtämällä testitaimet sirkkalehdillä testiruukkuihin. Yksi taimi jäi kummastakin lajikkeesta yli ja tilaa säästääkseni sijoitin ne saman nimisten talvehtivien chilien ruukkujen kulmiin. Eipä niistä olisi kauan varataimeksi ollut, sillä kasvu pysähtyi isomman kasvin alla lähes täysin. Kisachilit olivat kuukausi sitten jo ylittäneet puoli metriä (paitsi punaisessa valossa kasvava), mutta samasta sisarusparvesta tämä on vain 4 cm korkea. Se on jossain vaiheessa ilmeisesti kaatunut ja osa varresta on muodostunut juureksi värimuutoksen kohdalta, mutta se ei ole saanut otetta multaan, kun pintamulta on ollut enimmäkseen kuivaa.


Tässä koko komeus. Talvehtiva Kellu Uchu oli varataimen istutuksen aikoihin vielä  melkein lehdetön runko, mutta nopeasti se kasvoi niin tuuheaksi, että se varjosti täysin ylhäältä tulevan valon pikku taimelta. Tähän laitoin spottivalon sivulta, että pikkuinen erottuu.

Pääsyy hitaaseen kasvuun lienee kuitenkin se, että isompi Kellu on täysin vallannut ruukun juurillaan, eikä sinne mahdu uutta hentoa yrittäjää. Tämähän on se ruukku, jossa Kellu Uchu kasvoi viime kesän, en vaihtanut sille uutta multaa syksyllä. Talvehtivan Rocaton juurella pikkutaimi ei ole enää hengissä, siellä oli vielä ahtaampaa ja pimeämpää.

Kasvupaikalla ja hoidolla ON merkitystä kasvunopeudelle, mutta ihan nätti ja hyvinvoivan oloinen taimi tuokin on, vain vähän hidaskasvuinen.

Älä unohda taimia idätyslautalle

torstai 13. helmikuuta 2014

Siellä ne eivät nimittäin kasva. Pelkällä vedellä ja siemenen voimalla taimi kasvaa sirkkalehdille, mutta siihen se melkein jää, ellei lisäravintoa tule.

Keskimmäisessä laatikossa ovat chinenseni kolme viikkoa sirkkalehdille tulosta, vasemmassa laidassa samat lajikkeet ovat saman ikäisiä, mutta... Ja se onkin päivän iso mutta.

Red Butlah ja eri väriset Lanternit tulivat parin päivän tarkkuudella samaan aikaan sirkkalehdille ja siirsin niistä parhaat tuohon keskimmäiseen jäätelörasiaan. Vasemman laidan varalaatikon täytin vasta kymmenen päivää myöhemmin, kun lauttaa piti tyhjentää. Tästä johtuu taimien kokoero. Nuo pikkuiset saivat olla pelkällä vedellä puolet tähänastisesta elämästään kun taas ykköstaimet tunkivat heti juurensa ravinteikkaaseen puutarhamultaan.

Oikean laidan pubescensit PI 585273 eli Rocoto Montufar ja Turbo Pube ovat tuossa kuvassa toista kuukautta vanhoja. Ne eivät ole kovasti innostuneet kasvuun vielä, mutta kesään on aikaa, vielä ehtii.

Kuvia suttuiselta idätyslautaltani

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kasvua tapahtuu monellakin taholla, mutta edellisten keväitten blogimerkinnöissä lienee jo niin paljon taimikuvia, että yritän vähän hillitä itseäni. Kylvöissä on baccatumien vuoro. Joulukuusta asti vesillä ollut idätyslauttani on sekaisin, sillä edellisestä erästä chinensejä Pimenta Lagrima lautan keskellä on edelleen itämättä, vaikka siemenet ovat olleet kosteassa jo toista kuukautta. Epäilin sitä kyllä alun perin, sillä siemenet olivat kovin tummia. Muut chinenset ovat jo kauniilla taimilla kasvatuskaappini lämmössä.


Lisäilin alaosaan muutaman baccatumin 1.2. ja nehän ovat jo sirkkalehdillä kymmenen päivää myöhemmin, vaikka normaalissa huoneenlämmössä idättelen ikkunalaudalla. Trepadeira do Werneriä minulle oli eksynyt kahta eri reittiä ja laitoin molemmat itämään, Sugar Rush iti nopeimmin ja pyöreämarjainen uruguaylainen PI 439 410 on sekin hyvin mukana. 5.2. huomasin, että, minulla ei ole yhtään joulun kelloa kasvamassa ja niin laitoin vaihteeksi vanhat Campanen siemenet itämään. Niissä ei näy vielä eloa.

Yläosassa onkin sitten outoja heräteostoksia ja vanhat tekstit paistavat läpi ja sotkevat uusia. Kävin Seemnemaailman verkkokaupassa hankkimassa mm. tomaatin siemeniä ja Leek-annuumia ja sieltä tarttui tuollaisia mukaan. Tämä kesäkurpitsa pitäisi kasvaa reilussa kuukaudessa taimesta syötäväksi ja mieleeni juolahti kokeilla sitä alakerrassa ledispotin alla talvella, kuten pientä "sisätomaattiakin". Myös alppimansikan pitäisi menestyä sisätiloissa. Jotain hullutuksia pitää ihmisellä olla aina menossa.

Eri tasoisia talvehtijoita on varastohuoneessa 5 chinenseä ja 5 baccatumia ja lisäksi tulee 8 kpl "Värien taiston" testichiliä. Eiköhän näillä jo parveke täytetä. Annuumit laitan itämään vähän myöhemmin ja ehkä vain kolmea lajiketta, joita voin kasvattaa ulkona.

Aji Charapita - makua Perun viidakosta

torstai 6. helmikuuta 2014

Otetaan nyt peräkkäin esittelyyn kolmaskin Caj Koskisen perulaisista tuliaisista. Tätä hän piti erityisen makoisana chilinä.


Charapita tai Aji Charapita, Capsicum chinense tai frutescens, nimi ja suku vaihtelevat tietolähteestä riippuen, mutta Perun Amazoniasta, kuumasta ja kosteasta viidakosta Amazonin latvoilta se on kotoisin. Iquitosin torilta on 1959 kerätty tällä nimellä useampikin näyte, joista PI 260501 on keltainen ja liikanimeltään "Yellow Fire". Charapita ja Charapilla ovat rinnakkaisia nimiä ja PI 260498 samalta keruureissulta on saman niminen, mutta väriltään punainen. Muutaman kilometrin päästä kerätty PI 260504 on Semillaksen mukaan heidän Aji Charapita-siemenensä alkuperä.  Näitä numeroitahan ei tietenkään voi käyttää suoraan Perusta tuotuihin chileihin, vaan numerot viittaavat USDA:n siemenpankin keräilytuloksiin 55 vuotta sitten.

Tuo taimi kyllä vaikuttaa kovasti chinenseltä. Lehdet ovat sillä tavalla ryppyiset ja runko ja hidaskasvuisuus viittaa samaan. Kukinta ehkä aikanaan varmistaa, kummasta on kysymys. Annuum se ei ainakaan ole, vaikka sellaistakin on väitetty. Tämä Charapita on edelleen 10 cm taimiruukussa ja vain 15 cm korkea, vaikka on kohta kolmen kuukauden ikäinen.

Aji-nimen käyttö Perussa taitaa olla hieman toinen kuin meillä, missä sitä on totuttu pitämään lähinnä baccatum-suvun etuliitteenä. Sehän tarkoittaa vain chiliä. Esimerkiksi Aji Amarillon historiaa tutkiessani paljastui, että se on kerätty siemenpankkiin jo ennen minun syntymääni Perun rannikolta nimellä Amarillo. Aji-etuliitteellä samassa arkistossa taas löytyy chinense-sukuinen keltainen chili, joka ei vähääkään muistuta sitä Aji Amarilloa, joka on levinnyt maailmalle. Ehkä käytännöt ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Ajattelin jättää Ajin pois tämän Charapitan nimestä, ellei sen käyttöön löydy erityisiä syitä. Perussa sitä kyllä käytetään vaikkapa ruokaohjeissa. Ehkä se riittäisi perusteluksi? Erottuuhan tämä suoraan Perusta tullut sillä tavalla eurooppalaisissa siemenliikkeissä myytävästä Charapitasta.

Amarillo ikkunalla

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Aji Amarillo (C. baccatum) on samaa perua kuin edellisen jutun Rocoto Santa Natalia eli Caiden Perusta saamien chilien siemenistä kasvatettu. Se on siis aito perulainen erotukseksi vuosikymmeniä länsimaisilla siemenmyyjillä levinneestä, jos tuossa nyt mitään eroa on, onhan se voinut säilyä hyvinkin puhtaana.

Laitoin sen hyvissä ajoin eli marraskuussa kasvamaan, kun muistissani oli 2012 tekemäni vastaava koekasvatus. Silloin Amarillo ryhtyi hedelmien kasvatteluun jo maaliskuussa ja huhtikuussa sain ensimmäiset maistiaiset. Aji Amarillo on tunnetusti hidas satoamaan, mutta ripeä kasvussaan. Tuolloin se oli kesäkuun puolessavälissä jo parvekkeen katossa ja sato oli varsin hyvä aina marraskuulle asti. Saapa nähdä, millainen tapaus tämä suoraan Perusta tullut Amarillo on.

Tuo on nyt vajaan kolmen kuukauden ikäisenä vain 40 cm korkea, kun olen tarkoituksella pitänyt pituuskasvua kurissa useilla leikkauksilla. Nyt siinä on kolme päähaaraa, mutta ei vielä kukkanuppuja. Hiukan aurinkoa kaivattaisiin avuksi. Tässä ikkunalla ei ole keinovaloa kuin pari 36W loisteputkea (väriltään 950 eli päivänvalo) ikkunan ylälaidassa, siis aivan liian kaukana. Näillä on pärjätty ennenkin, eikä sillä mikään kiire ole. Alakerrassa ledispottien alla kypsyy nyt talvehtiva Aji Indian ja Kellu Uchuja tulee joka päivä lisää.