Talvesta selvinneitä: Omnicolor

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Jatketaanpa tätä sarjaa talven ajaksi muiden taakse unohtuneista.
Tämmöinen viidakko on nyt kellarikerroksen askartelu- tai vierashuoneessa. Nuo ovat pääasiassa talvehtivia paitsi perällä työmaavalon alla ledivalojen testistä vapautuneet baccatumit, joissa kaikissa on jo kypsää. Sitä on myös ollut jo tammikuusta lähtien porukan korkeimmissa Kellu Uchussa ja Aji Indianissa. Ne jäivät tänne kasvamaan heti syksyllä lehtien poiston ja myrkyttelyjen jälkeen.


Kaikki eivät tuosta rajusta jauhiais-leikkauksesta selvinneet ja jostakin syystä näyttää siltä, että paksut ja useita vuosia vanhat rungot eivät jaksaneet työntää uusia lehtiä pois riivittyjen tilalle. Talven mittaan kuivuivat kuusivuotias Habanero, vähän nuorempi, mutta yhtä paksu Peruvian White Habanero ja samoin vanha ja paksu Rocoto Peru. Nämä jäivät syksyllä vanhoihin ruukkuihinsa. Hiukan vaikuttaa siltä, että ruukun vaihto syksyllä vaikka pienempäänkin on taikasana, joka saa chilit selviämään talven yli. Kaipa se elvyttää juurten kasvua. Vanhoista seitsemättä kauttaan kasvava Aji Cristal ikkunalla oikeassa laidassa tekee reippaasti uusia versoja vanhaan runkoon, mutta sen juuret myllättiinkin syksyllä.

Omnicolor oli ohutvartinen viime kesän pistokas, joka aloitti talven Starfishin juurella, mutta kun siitä ei näyttänyt tulevan mitään, toin sen joskus helmikuussa lämpimämpään ja valoon tuonne pikkuikkunan viereen muiden taakse. Sieltä sen kaivelin esiin montaakaan oksaa katkomatta. Viimeisen kuukauden ajan tuossa huoneessa on leijaillut vieno kissan pissan haju, Omnicolorin ominaistuoksu. Minusta se soveltuu paremmin ulos kuin sisäkasvatukseen, mutta hieno chili se on, blogini tunnuskasvi.

Omnicolor (C. baccatum)

Tästäkin näkyy selvästi, missä suunnassa ikkuna on ollut. Toiseen suuntaan ei lähde yhtäkään haaraa. Kyllä tuosta vielä hyvä amppelikasvi tulee, kunhan pääsee ulos. Ulkoilma vain ei taida olla siihen valmis. Toukokuussakin on usein yöpakkasia, eikä tämä kestä montaa astetta.


Tämä ei ole edes se isoin raakile, mutta tuossa sain samaan kuvaan sekä kukat että raakileen pystyn kasvutavan ja hauskan värin. Hyvällä mallilla mennään kohti kesää.

Aji Amarillo pysyvästi parvekkeelle

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Piti vielä illalla ryhtyä istutuspuuhiin, kun huomasin, että pysyvästi parvekkeelle siirron ennätykseni oli päivästä kiinni. 2012 istutin Aji Amarillon tuohon samaan paikkaan 27.4. eikä silloin tullut säistä ongelmia. Ruukku ja chili ovat niin isoja, että pakkaskauden sattuessa niitä ei enää sisään raahata. Onneksi parvekkeella on lämmitin kaiken varalta, sillä kylmiäkin kausia voi vielä sattua.

Aji Amarillo (C. baccatum) täyttääkin komeasti jo paikkansa, korkeutta 110 ja leveyttä 80 cm. Olohuoneessa tuli huomattavasti valoisampaa, kun tuon sai pois ikkunaa peittämästä. Ruukkua piti vähän nostaa lattialta, sillä kaiteen taakse jäävät lehdet putoilevat pois ja siinä olisi mennyt liikaa hyvää kasvua.

Tämähän on Caiden viime kesänä Perusta tuoduista Amarilloista saadusta siemenestä. Aito tapaus siis. Tämä on kasvanut marraskuulta asti, puoli vuotta tulee ikää äitienpäivän aikoihin. Amarillon väriä muistuttaa yläkulmassa amppelista riippuva tomaatti Tumbling Tom Yellow.

Vasemmalla ovat tämän kevään baccatumit, jotka nyt ovat olleet kymmenkunta päivää parvekkeella. Täytyy todeta, että kasvua ei ruukunvaihdon ja siirron jälkeen ole juuri tapahtunut. Silloin jo isot nuput ovat edelleen nuppuja, mutta ehtiväthän ne vielä, kun ovat kolme kuukautta tuota nuorempia.

Vaan tuommoisia siellä jo riippuu Amarillon oksilla. Raakileella on ikää kolme viikkoa ja se on melkein normaalikokoinen, muut ovat selvästi pienempiä. Pikkuisessa 13 cm ruukussa olohuoneen ikkunalla Puutarhan Kesällä ravittuna on satokausi lähtenyt käyntiin. Nyt siihen voi tulla pikku katkos, jos juurtuminen uuteen ruukkuun ei suju joustavasti. Kylmät yöt voivat haitata juurtumista ja kukinnan onnistumista, mutta mikäs kiire tässä.

Talvesta selvinneitä: Starfish

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Viileänä varastona toimivasta autotallista löytyi ikkunanurkasta tämmöinen risu. Se on siellä ollut syksystä lähtien hyvin vähällä kastelulla ja valolla. Lämmöt laskevat tuolla pakkaskausina alle 10°, mutta nyt ei tainnut olla niin kylmää. Pieni loisteputki siellä on ollut ajastettuna yli metrin päästä tälle ja sitruunapuulle apuvalona pimeimpien kuukausien ajaksi.

Starfish (C. baccatum) ulkona vanhan omenapuun katveessa vastavalossa. Karviaispensas jo vihertää, koivut ovat hiirenkorvalla vasta ensi viikolla.

Tämän lajikekin on epävarma, sillä kasvatin tätä vasta loppukesällä, kun Starfishinä kylvetty tuottikin ihan eri näköisiä hedelmiä. Taimi ei ehtinyt kuin kukkimaan myöhään syksyllä, näytteitä ei saatu. Se oli täynnä ansarijauhiaisia, kuten melkein kaikki parvekekasvini. Leikkasin varren puolimetriseksi tapiksi ilman ainuttakaan lehteä, myrkyttelin kahdesti ja vein viileään. Muutaman kerran sentään talven aikana muistin kastella.

Kevään tullen tuo alkoi vihertää ja lehdillään huomautti, milloin tarvittiin vettä. Talven se pysyi pystyssä seiniin nojaillen, mutta nyt piti lisätä tukikeppi. Runko on alle lyijykynän paksuista luirua. Kaljun osan saan sopivasti parvekkeen kaiteen taakse, kun tuon sijoittaa lattialle pienelle korokkeelle. Latvat ovatkin jo reilusti toista metriä korkealla.

Nyt ensimmäiset kukatkin jo aukeavat. Toivottavasti tuo nyt on oikea Starfish. Kukat kyllä näyttävät siltä. Ajattelin kasvattaa tätä vanhassa ruukussaan ja mullassaan, kunnes saan varmuuden lajikkeesta. Minulla on onneksi kuvia edellisestä kasvattelustani vuodelta 2008. Starfishin raakile on pienestä lähtien oman näköisensä, joten asia saattaa selvitä piankin.


Talven ja varaston jäljiltä chilin lehdet olivat pahasti ryppyiset. Olen kuullut väitettävän, että tuollaista jälkeä syntyy liiallisesta lannoittamisesta, mutta se ei nyt pidä paikkaansa. Starfish ei syksyn jälkeen ole saanut lainkaan lannoitusta, vain niukasti vettä. Viileys, pimeys, kuiva huoneilma tai väärä pH voisivat olla syynä, mutta eiköhän tuosta päästä, kun kasvu taas alkaa kunnolla.

Ansarijauhiaiset näyttäisivät hävinneen sisätiloista tuon ankaran talvehtimisoperaation avulla, kun ainuttakaan lehteä ei jätetty kasvamaan, mutta kyllähän ne varmaan kohta hyökkäävät ulkoa. En jaksa vielä uskoa, että niistä olisi päästy kokonaan. Inhottavia elukoita.

Pieniä ja vielä pienempiä chilin kukkia

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Ryhdyin kuvaamaan chinensen kukkia, kun niitä nyt on kaikissa lajikkeissani. Yllätyin, miten erikokoisia nekin ovat. Suurin oli Cajamarcan kukka, mutta sekin on vain puolet isosta annuumin tai rocoton kukasta, jotka voivat olla yli 4 cm leveitä. Alla oleva kuvasarja on kuvattu kaikki samaan mittakaavaan. Lukitsin 60 mm makro-objektiivin tarkennuksen 23 senttiin ja lähestyin kukkia kameralla, kunnes ne olivat teräviä.


Cajamarcan kukka on 22 mm leveä, mutta läheltä kuvattuna täyttää kuvan. Vaihtelua noissakin on aika paljon, kuten kaikissa muissakin. Koko riippunee myös kasvuoloista. Tuossa näkyy hyvin chinenselle tyypillinen heteen varren (palhon) violetti väri.


Scarlet Lanternin pikkuiset kukat antoivat aiheen tähän vertailuun. Ne olivat aluksi vain 8 mm leveitä. Myöhemmin on löytynyt melkein tuplasti isompiakin. Tämä on siis samassa mittakaavassa kuin ensimmäinen kuva.


Lanternin kukat olivat keskimäärin 13 mm ja valkoisempia kuin muut. Chinensellehän on tyypillistä pieni viherrys ja "kellomaisuus" eli terälehdet eivät aukea ihan levälleen. Kukka on vasta auennut, sillä heteet (nuo sinertävät möykyt) eivät ole vielä auenneen eikä siitepölyä ole näkyvissä. Scarletilla ja Cajamarcalla pölyä jo irtoilee.


Orange Lantern on samaa kokoa, mutta siinä oli myös vähän isompia kukkia, suuruusluokkaa 15 mm.


Red Butlah on monella tapaa erilainen. Se on vihreämpi ja palhoissa on vain vähän violettia. Kukan kasvutapa poikkeaa muista. Sen varsi lähtee suoraan alas ja kukka aukeaa alaspäin. Tämä on kuvattu melkein mullan rajasta. Tämä onkin risteytys, jossa on monenlaisia geenejä. Leveyttä tällä kukalla oli 17 mm. Alakerran testiradan Rocatoissa on myös pienet kukat, valon väristä riippumatta 13-16 mm. Terälehtien lukumäärät vaihtelevat kuten chileillä yleensäkin aika vapaasti 4-7, yleisimmin kuitenkin 5 tai 6. Siitä ei siis saa tunnistusapua.

Kukkia kuvaillessani löysin tämmöisenkin möykyn Lanternin lehtien suojasta:


Kyllä tämä tästä.

Red Butlah kukkii

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Viimeisenä chinenseistäni puhkesi Red Butlah kukkaan pääsiäispyhinä viikon yli kolmen kuukauden ikäisenä.


Komea taimihan tuo on, 30 cm korkea ja 40 leveä. Lehtien muoto ja tasaisuus erottavat sen muista chinensen taimistani. Sikäli kuin muistan vuosien takaisia, myös sen toisella vanhemmalla, intialaisella Bhut Jolokialla oli tuon tapaiset lehdet ja runko. Tämähän on sen ja Trinidad Douglahin risteytys. Muuta en siitä tiedäkään, mutta odotukset ovat korkealla. Tämä on tämän kesän supertulinen.

Värien taisto, viimeinen kisaraportti

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Päätin lopettaa tämän kisan tähän. Rocatot eivät suostu satoamaan noin pienissä ruukuissa ja viileässä, vaikka ovat kituneet tuossa jo puoli vuotta. Lajikevalinta oli väärä, mutta saahan näistä mainioita kasveja kesäksi parvekkeelle tai jopa ulos. Ehkä toistan tämän joskus chinensen osalta vaikka Cajamarcalla ja vähän isommissa ruukuissa ja lämpimämmissä oloissa.

Huomattavia eroja näillä on kasvussa ja kaikissa on runsaasti kukkia, raakileita ei missään. Tässä tämänhetkinen pituustilanne:

Akvaariovalo 70 cm, valkoinen led 60 cm, puna-sininen led 20 cm ja ESL 36 cm
Runkojen paksuuksissakin oli hiukan eroa: 9, 7,5, 7,5 ja 9 mm.  

Nythän ollaan tilanteessa, että valoja ei millään saa pysymään puhtaana yhdelle kasville, joten tulokset eivät enää kerro pelkästään yhden valon vaikutuksesta. Vasemman puoleinen kasvi on jo kauan sitten kasvanut akvaariovalonsa vaikutuspiiristä ulos ja osa pituuskasvusta voi selittyä sillä. Edellinen, vajaa kuukausi sitten suoritettu mittaus kertoo paremmin pituuserot, kun kaikki vielä pysyivät pilttuissaan. Huomattava kuitenkin on, että puna-sinisellä "kasvuvalolla" eivät kasvaneet baccatumit, eivät chinenset. Sitä sietää siis varoa. Baccoilla kisan voitti ESL, kakkosena akvaariovalo ja ESL:n alla myös kasvoi eniten raakileita.

Mitäpä tästä "kisasta" voisimme oppia?
Ainakin sen, että valolla ON valtava merkitys kasvin kasvuun. Sinisävyiset valkoiset valot näyttävät toimivan chileille parhaiten. ESL on päivänvalotyyppiä ja akvaariovalossa on valkoisen lisäksi myös sinisiä ledejä. Valkoinen led on myös likimain päivänvalon värinen.  Punasävyinen ei vain toimi. Se vaatisi muuta valoa täydennyksekseen. Pelkästään sillä tulee matalia käppyräisiä chilejä, jotka kyllä ryhdistäytyvät, kun saavat valkoista valoa. Lamppujen tarkemmat tiedot ovat aiheen aloitusviestissä.

Baccat pysyvästi parvekkeelle?

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Säätiedotus näyttää siltä, että kovia pakkasöitä ei ole tulossa, ei ainakaan sellaisia, mihin 1000W lämmitin ei riittäisi. Puoliteholla on pysytty yli +5 asteessa pakkasöinäkin. Tomaatit ja bubet ovat ulkoilleet jo jonkin aikaa, mutta baccatumit olen pitänyt vain aurinkoisina päivinä parvekkeella, öisin sisällä. Nyt siihen tulee muutos. Annuumin taimet vein sinne myös, chinenset pysyvät sisällä ikkunalla, kun niistä on tullut minikokoisia marjoja, jos ovat saaneet kylmää kukinta-aikaan.

Sadepilviä ja auringonpaistetta, siinä päivän sää. Esittely alkaa nyt oikealta.

Sugar Rush on suurimpana saanut jo uuden ruukun. Se oli vajaa kuukausi sitten näitä esitellessäni kymmensenttinen ja on kasvanut siitä puolimetriseksi. Tämä oli kasvukuukausi. Nyt tosin mitasta 10 cm on upotettu multaan ruukun vaihdon yhteydessä. Siinä on isoja nuppuja latvassa ja haarautuminen käynnissä, vaikka ikää näillä on vasta kaksi kuukautta.

Trepadeira do Werner ja PI 439410 ovat ruukun pinnalta mitaten melkein yhtä isoja, mutta niillä on vielä edessään syvempään multaan upotus. Keskellä on hännänhuippu Campane ja näiden takana baccojen varakappaleita.

Vasemmassa laidassa punaisessa jäätelörasiassa on marraskuulta asti kasvanut perulainen Aji Amarillo, sen varataimi. Varsinainen kasvattini kukkii ja siinä on jo raakileitakin olohuoneen ikkunalla. Se on venynyt ikävästi muutamista haaroista ikkunan yli ja tarvitsee koko ajan saksia. Se pitäisi jo siirtää parvekkeelle isoon ruukkuun, mutta sitä en sitten pysty siirtämään pakkasten alta sisään, joten olkoot vielä jonkin aikaa paikoillaan.

Palovaroitus olisi ollut paikallaan

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Vuosittain olen huhtikuussa julkaissut varoituksia chilien ulos aurinkoon viemisestä. Nyt kävi itselle köpelösti. Olisi pitänyt lukea ne omat varoitukset ensin.


Vaan ei se tähän tapaukseen olisi auttanut. Rocoto Montufar (C. pubescens) on polttanut useita lehtiään parvekelasien takana, vaikka aikaisemmin olen todennut, että lasi suojaa UV-säteilyltä. Tässä tapauksessa se ei riittänyt. Rocotojen nuoruus meni ensin taimivaiheessa ESL:n alla, myöhemmin valkoisen ledispotin valossa. Voisi epäillä, että se spotti ei tuota lainkaan UV:ta, eikä Montufarille siis muodostunut vastustuskykyä. Varsin oudoksi tapauksen tekee se, että täysin samanlaisissa oloissa kasvanut Turbo Pube ei ole palanut lainkaan, vaikka se on saanut enemmän aurinkoa. Onko tuo nyt sitten lajikekohtaista?

Pakkasöillä saattaa olla asian kanssa tekemistä. Muutamana aamuna tuon lehdet ovat kylmästä roikkuneet, mutta virkistyneet sitten. Kerran kylmänä alkukesänä chilit saivat tuollaisia vaurioita ulkona, vaikka ei paistanut paljoakaan. Outoa on sekin, että tähän osuu vain iltapäivän aurinko, se on parvekkeen länsipäässä ja nuo pahiten palaneet lehdet ovat melkein suoraan länteen. Säteilyn pitäisi vielä olla varsin heikkoa, enintään 2-3, kun se parin kuukauden päästä on kuutta Suomessakin. Tuo ehti olla parvekkeella 4 päivää, niistäkin yksi sadepäivä ennen kuin vammat tulivat näkyviin.

Eihän tämä tähän kuole, muutamia lehtiä kuivuu ja putoilee pois, mutta uusia kasvaa tilalle. Latvojen kasvupisteet näyttävä terveiltä ja rocoto kukkii edelleen. Varotaan silti äkillistä aurinkoon vientiä. Hallaharso tai varjossa pitäminen on hyvä aloitustapa.

Seuraavan aamun pohdintoja:
Kyseessä saattoi olla "työtapaturma". Vaihdoin molempiin mullat samalla kun vein ne parvekkeelle. Sen jälkeen Montufar oli iltapäivän auringossa ja roikutteli hiukan lehtiäänkin, kun juuret eivät vielä toimineet. Jospa ne siinä heti paloivat, kun lehdissä eivät nesteet virranneet. Turbo Pube pääsi itäikkunalle, siihen ei paistanut. Seuraava päivä oli pilvinen, joten se sai aurinkoa vasta kolmantena päivänä. Olen minä tätäkin neuvonut, että mullan vaihdon jälkeen kannattaa pitää muutama päivä varjossa, kunnes uudet juuret saavat otteen multaan, mutta nämä piti sijoittaa seinää vasten, että pysyivät pystyssä.
Tuommoista spekulaatiota tuli aamulla mieleen.

Chinenset kukkivat

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kolme viikkoa sitten esittelin tomerat chineseni. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Olohuoneen ikkunalla lähinnä luonnonvalossa kasvanut Cajamarca on venähtänyt muiden ohi, vaikka on niitä nuorempi ja se alkoi kukkia kahden ja puolen kuukauden ikäisenä. Myös kaikki Lanternit availevat kukkiaan viikkoa ennen kolmen kuukauden rajapyykkiä, jota olen pitänyt normaalina kukkimisikänä minun taimilleni.


Cajamarca (C. chinense) on taas kerran osoittautunut mainioksi koristekasviksi. Kymmenen sentin taimiruukussa se on jo 30 cm korkea ja saman verran leveä ja runko on tukeva, paksunee yläpäästään ja on karvainen. Malliyksilö on tämä kotimaisesta siemenkannasta peräisin oleva perulainen, Englannista hankituista siemenistä kasvaa paljon hankalammin satoavia chilipuita.

Rocotot kukkivat - parvekekausi aloitettu

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Suomalainen chilitietämys kertoo, että pubescensit pitävät viileistä öistä ja lämmön vaihtelusta ja sellaistahan sää on niiden kotiseudulla päiväntasaajan tienoilla vuoristossa parin kolmen kilometrin korkeudessa. Säätieteilijät eivät Tampereelle ennusta kovia pakkasia edes öisin lähimmän viikon aikana ja niinpä rohkaistuin siirtämään muutamia chilejä lasitetulle parvekkeelle, kun tomaatitkin näyttävät siellä pärjäävän. Nyt otan myös lämpöpuhaltimen avuksi yösydännä ajastettuna ja jonkinmoisella termostaatillakin varustettuna. 6-7 pakkasastetta ulkona pitäisi vielä olla turvallista lasien takana.


Turbo Pube PI 585267 ja Rocoto Montufar PI 585273 ovat kasvaneet rinnan samoissa oloissa kolme kuukautta, eikä niistä tässä vaiheessa ota selvää ilman nimikylttiä, kumpi on kumpi. Kokoa on oksien kallistuskulmasta riippuen esimerkiksi 50 cm korkeutta, 70 cm leveyttä. Nehän ovat "samaa sarjaa", amerikkalaisen siemenpankin vuonna 1993 Ecuadorista keräämiä Capsicum pubescens lajikkeita. Montufar on kukkinut kohta viikon ja Turbo vasta aukoo ensimmäistä kukkaansa. Montufar tekee punaisia chilejä, Turbo keltaoransseja, paksulihaisia.

PI 585273:n Suomen Chilifoorumin kasvattajat nimesivät tänä keväänä Rocoto Montufariksi, sillä nimi helpottaa puheessa ja kirjoituksessa tunnistamista. Numerokoodeja on niin paljon ja osa melkein samanlaisia, niissä menee sekaisin. Kaikenlaisia hienouksia ehdoteltiin nimeksi, mutta minä kaivoin USDA:n keräilytiedot esiin ja sieltähän löytyi kotipaikka, Montufar. Sehän on mitä mainioin nimi rocotolle ja ääntyy myös sujuvasti suomeksi monttuvaarina. Tämä löytö on tehty Ecuadorin pohjoisrajalta, varsin läheltä päiväntasaajaa 2740 metrin korkeudesta. Montufarilaiset eivät varmaan tiedä, että heillä on nimikkochili Suomessa.

Turbo Pube eli PI 585267 on muutaman vuoden vanhempi käännös ja siitä on syytetty siemenkauppaa tekevää Fataliita eli Jukka Kilpistä. Turbo on kotoisin kolme astetta etelään päin, samalta pituuspiiriltä ja samasta vuoristosta, vähän matalammalta tosin, 2370 metriä merenpinnasta. Kyllä sielläkin jo yöt ovat kylmiä. Päivisin on yli 20° lämmintä, mutta yöllä alimmillaan vain 5-8°, osan vuodesta sentään toisella kymmenellä, mutta päivittäinen vaihtelu on voimakasta.

Ihan vielä en istuttanut noita lopullisiin isoihin ruukkuihinsa, jotta mahdollisen kovan pakkasyön tullessa saan ne sisään. Itse asiassa aikaisempiin kokemuksiin nojaten huhtikuussa pilviset päivät ovat pahempia, jos lämpötila on useita päiviä vain hiukan nollan yläpuolella. Se kiduttaa chilejä ja pudottelee lehtiä. Pienikin auringon pilkistys nostaa lämpöjä heti useita asteita.

Ihmeparantumisia auringossa

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Viime yönä Tampereella oli -5°, meidän parvekkeella -1,6°. Iltapäivisinhän auringossa lämmöt nousevat yli 20°, joskus kolmeenkymppiinkin. Olin eilen ruukuttanut siellä tomaatin taimia maitotölkkeihin ja yli jääneet "varakappaleet" jäivät parvekkeelle, kesäksi kasvatettavat siirsin illalla sisään.


Aamulla kello 10.00 näytti tältä. Varret olivat taipuneet ja osa lehdistä oli aivan veteliä ja tummia, siis paleltuneita. Ihmekös tuo.


Kello 10.46 terhakkuus oli palannut taimiin ja jopa tummuneet lehdet saivat värinsä takaisin. Kastelin  nuo lämpimällä vedellä heti aamulla ja se varmaan nopeutti palautumista. Vinous johtuu siitä, että rikoin eilen neljän taimen yhteiset juuripaakut ja jätin yli jääneet taimet vajaaseen ruukkuun nojailemaan. Nuohan upposivat maitopurkkeihin melkein ensimmäisiin oikeisiin lehtiin asti.

Toinen kuvapari on Boney MM tomaatista, josta jäi yksi taimi yli viime viikonvaihteessa ja se on ollut siitä lähtien parvekkeella ruukkuun jääneessä vähässä mullassa. Maitopurkkiin siirretyt ovat yli kaksi kertaa isompia ja niissä näkyy nuppuja. Boneyn pitäisi Seemnemaailman mukaan olla kaikkein nopeimpia tomaatteja ja kylvinkin sen viikkoa muita aikaisemmin.


Viikon parvekkeella totutellut tomaatti reagoi paljon lievemmin kylmään. Siihenkin voi sopeutua. Tämä kuva on 10.00.


Kolme varttia myöhemmin se oli taas reippaasti pystyssä.

Muita tomaattilajikkeitani ensi kesäksi ovat Red Alert, unkarilainen Manó ja Virosta tulleet Jantarnöi ja Red Banana. Niissäkin on muutama jo liikaa. Yläkuvan piristyneet ovat punaisia banaaneja, joista ajattelin kasvattaa vain yhden maisteltavaksi, muita jää ulos siirrettäväksi keskimäärin kaksi. Tuossahan olisi nyt jollekin hyviä taimia, mutta omakotiyhdistyksenkin puistotapahtuma on vasta toukokuussa. En minä niitä niin kauan jaksa kastella, eivätkä kohta mahdukaan parvekkeelle, kunhan uskallan sinne siirtää chilejä ja muut tomaatit. Ulos tomaatit saa vasta parin kuukauden päästä ja silloin parvekkeelta vapautuu tilaa vaikkapa chinenseille.

Kameran kello oli talviajassa ja se näytti tunnin liian vähän, mutta tekstissä ajat on korjattu oikeaksi ja kamerankin ajan jo muutin. Kesäaika alkanee parvekkeella ehkä huomenna. Ensi yönä on vielä luvassa useita asteita pakkasta, mutta siitä eteenpäin saattaisi pikku sähkölämmittimeni pitää jo pakkaset loitolla ja muutamia chilejäkin uskaltaisi viedä "ulkoilemaan" parvekkeelle. Chinensejä en kyllä vie kylmään, mutta pubescensit voisivat jopa pitää siitä ja baccatumitkin sietää.