Vähään tyytyvä chinense

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Vaihteeksi jotakin positiivista. Chilin kasvatus on iloinen asia!

Peruvian White Habanero (C. chinense) on tässä muutama päivä sitten auringossa ja tuulessa parvekkeen ikkunalla. Se ei suinkaan kasva aivan ruukun kulmassa, vaan runko on jossakin vaiheessa ahtaudessa kaatunut ja jatkanut sitten ylöspäin kasvua.

Minulle tyypilliseen tapaan se kukkii  kolmen kuukauden iässä, nyt kyllä varsin runsaasti.

Iloinen yllätys oli, että ikkunavalossa sinne on alkanut kasvaa myös muutamia raakileita. Tämä "valkoinen habanero" (ei ole ihan valkoinen eikä Habanero) on eräs makusuosikkejani, omaperäinen, kirpeä ja tulinen. Kohta niitä taas saa.

Tuon lähikuvan ottamisen vaikeutta muistellessani voin kertoa vaihtaneeni kameraa. Uuteen Olympukseen en ole vielä ostanut makro-objektiivia, kun odottelen kohta markkinoille tulevaa Panasonicin 30 mm lasia ja sen vertailua muihin tarjokkaisiin. Vaihdoin koko Canon-kalustoni peilittömään, pienempikennoiseen ja -kokoiseen Olympukseen. Vaihtoaikeet alkoivat jo vuosi sitten, kun valokuvaaja/valokuvataiteilija-vaimoni hankki pienen, pokkaria muistuttavan Panasonicin järjestelmäkameran loppuunmyynnistä hyvin edullisesti. Vertailin sitä puolet isompaan Canoniin ja totesin, että yhtä hyviä ovat, täysin riittäviä minulle molemmat. Uudempi oli parempi hämärässä ja tarkennuksessa. Päädyin itse Olympukseen, koska siinä on etsin, mutta siinä on Panasonicin kanssa sama objektiivin kiinnitys, kenno ja muutakin yhteistä, joten harvemmin tarvittavia objektiiveja, loittoja yms. tarvitaan nyt perheessä vain yhdet.

Canonin vakiozoomilla on merkittävä etu, se tarkentuu 5 cm lähemmäksi kuin nämä micro43-"pannukakkuobjektiivit", jotka ovat kooltaan vain kolmanneksen, mutta polttoväleiltään, valovoimaltaan ja terävyydeltään ihan vastaavia. Olisihan tuon saanut rajaamalla, mutta minä ehdin hankkia loittorenkaat parilla kympillä Kiinasta ja niitä piti kokeilla. Ne ovat kuitenkin varsin rajoittavia käytöltään. Tuota isompaa aluetta en saanut kuvaan terävänä lyhimmälläkään loitolla. Pelivaraa on kovin vähän, joten kyllä sitä makroa odottelee kuin kuuta nousevaa. Silloin selviää kukasta maisemaan portaattomasti samalla lasilla. Vanhemmiten ihminen taitaa tulla mukavuudenhaluiseksi.

Mennyttä kalua

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Niinhän siinä kävi, kuten aavistelin:


Ulupica XL pudotteli kaikki lehtensä. Leikkelin kuivuvia latvoja, mutta mustuminen näyttää jatkuvan siitä huolimatta. Tuli tehtyä fataali hoitovirhe.

Kasteluvirheitä tekee vaarikin

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Pääsyyllinen on tilanahtaus - kukapa sitä itseään syyttelisi ensimmäisenä.


Tuo näyttää menetetyltä. Lehtiä putoilee kasapäin, oksien kärjet kuivettuvat ja isot lehdet ovat tummia pilkkuja täynnä. Mikä on tuollainen tuholainen? Millä se myrkytetään?

Vahvasti epäilen omaa huolimattomuuttani. UlupicaXL, Taimimoision poikien harvinainen risteytys, sen F2 sukupolvi on kyseessä. Onneksi tuo ei ollut ainoa kappale. Viime keväänä vastaava "onnettomuus" tapahtui Perusta tulleelle Rocoto Santa Natalialle juuri samassa vaiheessa, kun se oli saanut ensimmäiset kukkansa auki. Epäilin vaikka mitä; trooppista kasvitautia, sopeutumattomuutta meidän turvemultaamme, sopeutumattomuutta tasaisiin sisäoloihin, pH:ta tietysti jne. Asia ei selvinnyt, rocoto selvisi, mutta kasvu hidastui kuukausiksi.

Tuollainen musta kuviointi ilmestyi lehtiin muutamassa päivässä, eli se ei ole tuholainen.  Kävi niin, että pikkuisessa ruukussaan Ulupica kuivui auringossa ja kaikki lehdet roikkuivat. Minähän tietysti kastelin, kenties vielä kylmällä lannoitevedellä (tästä en ole varma) ja reippaasti. Sen kuitenkin havaitsin, että vielä seuraavana päivänäkin chilillä oli vettä aluslautasellaan, eli juuret uivat vuorokauden liiallisen kastelun seurauksena. Tuota epäilen turman aiheuttajaksi. Sitä tukee se, että siirtäessäni nyt tätä isompaan ruukkuun, melkein kaikki juuret olivat ruskeita eli kuolleita. Keskeltä paakkua löytyi vähän vaaleita. Tuhoa varmaan täydensi aurinko, joka pääsi paahtamaan tummaan ruukkuun eli paistamaan juuria. Tuollainen ruukkuhan melkein polttaa kättä auringon puolelta. Niihin pitäisi laittaa joku suoja auringon ja ruukkujen väliin. Paperikin auttaa.

Isommat ruukut ajoissa ehkäisisi varmaan koko ongelman, mutta kun ne eivät mahdu ikkunalle ja vain sieltä tulee valoa. Kunhan kylmät päivät väistyvät, siirrän suuren osan chileistä parvekkeelle ja ehkäisen yöpakkaset lämmittimellä. Jatkuvaa kylmyyttä sillä ei kuitenkaan kannata alkaa korjaamaan - se tulee liian kalliiksi, kun parvekelasien raoista puhaltaa tuuli sisään.

Starfish pää katossa

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Starfish (C. baccatum) on tunnetusti rotevakasvuinen. Ikkunallani oli niin täyttä, että en muutamaan päivään huomannut sen kasvaneen kiinni lasihyllyyn. Pakkohan sen oli taipua, kun tilaa ylöspäin ei ollut. Se ressukka on nyt kasvanut kolme kuukautta tuossa 9 cm taimiruukussa. Korkeutta on hyllyvälin rajoittamana vain 50 cm, mutta varrella on mittaa 70 cm. Se on jo hieman oiennut päästyään parvekkeelle vapauteen, mutta jäähän tuohon mutka, eikä se voi jatkaa parvekkeella pakkasöiden taas palatessa.

Varsi on tukevaa tekoa ja paksunee ylöspäin mentäessä. Starfish kasvaa ripeästi mittaa, tiesinhän minä sen, kun jo huhtikuussa 2008 ihmettelin puolitoistametrisiä roikaleita  ikkunallani.

Sehän haarautuu latvasta. Tähän ei latvominenkaan aina auta, vaan Starfish haluaa kasvattaa korkean rungon. Se on kai sille tyypillinen kasvutapa. Hyvin tarkkaan katsoen tuolla latvassa on myös pikkuisia nuppuja, mutta johan on aikakin. Tuo kasvoi kyllä alkukuukautensa viileässä, eikä todella ole saanut mullasta paljonkaan ravinteita. Tämä on vähään tyytyvä chilikasvi.

Multaa Intiasta?

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Tein heräteostoksia. Tavaratalossa sattui eteen pikkuinen paketti, jossa luki: Istutusmultaa 10l. Lisää vain vesi.

Tiesin toki kookoskuidun ja sen turpoamisominaisuudet. Chili- ja hamppuväelle sitä on myyty erikoismyymälöissä jo vuosia, mutta nyt noita pikku brikettejä on alkanut näkyä jokamiehen kaupoissakin.

Tuohan on jätettä. Intiassa käydessäni havaitsin Keralassa maaseudulla suuria kookospähkinän kuorikasoja. Sisältö oli kerätty talteen tuotannon alkulähteillä palmumetsässä ja kuoret jäivät. Lähistöllä oli köydenpunoja kiertämässä kookoskuidusta narua ja naruista köyttä. Sitä ennen kuoret piti liottaa suossa kuopassa veden alla ainakin vuoden, että ne pehmenivät. Köysimestari oli mielenkiintoinen tuttavuus, mutta valtamerilaivoja pitelevät kookosköydet alkavat olla historiaa, joten pähkinän kuorille piti keksiä uutta käyttöä. Hollantilaiset kehittelivät siitä mullan korvikkeen. Siellä ne osaavat lyödä rahoiksi erikoisetkin ideat. Myyntiä auttaa tavattomasti se, että turve on pannassa Keski-Euroopassa, kun sen nostolla pilataan siellä harvinaisia soita. Englannissa esimerkiksi mullan pitää ehdottomasti olla nyt turvevapaata.

Helppoa tuosta mullan teko oli: kaadoin vain lämpimän veden pussiin laatan päälle ja odottelin jonkin aikaa turpoamista, sekoitin istutuslapiolla ja siinä mulla oli pussillinen multaa. Aivan turvemullan oloistahan se on, punertavaa ja hieman eri hajuista vain. Epäilen kyllä, että sitä ei ole luvattua kymmentä litraa, mutta enpä viitsinyt ruveta mittaamaan, kun siinä olisi likaantunut astioita. Kookos on peruslannoitettu ja sen pitäisi riittää kuukauden kasvuun, sitten ollaan oman lannoituksen varassa. Kompostimullassa on itsessään ravinteita, tässä kuidussa ei, mutta eipä niitä juuri ole kotimaisessa turpeessakaan, ellei niitä ole lisätty ennen pussitusta.



Istutin tuohon ensimmäiseksi alakerran ledispotin alla kasvaneen Sugar Rushin (C. baccatum). Se oli päässyt aika veteläksi auringossa, mutta laitoin sille tukikepin ja sidoin koko 70 cm korkean komeuden siihen kiinni. Hyvin se oli kasvanut yhdeksän watin valolla kymmenen sentin taimiruukussa. Nyt pääsee väljemmille vesille. Parveke on näköjään siivoamatta vielä, mutta paljain jaloin ja ilman paitaa siellä hyvin tarkenee työskennellä.

Sugarhan on alkanut jo satokauden. Kukkia siinä on ollut jonkin aikaa, mutta nuo oksat ovat levinneet aivan liian laajalle yhdellä ledispotilla valaistavaksi. Tuon kokoiset raakileet saattavat vielä putoilla pois, kun joutuvat outoon multaan ja uuteen paikkaan, mutta vähän isommat, sormenpään kokoiset yleensä jo kestävät ruukun vaihdon. Vertailevaa kasvatusta eri mullissa en nyt aio suorittaa, kun sopivia taimia ei satu olemaan, mutta seurataan nyt tämän ja muutaman muun selviytymistä vieraassa mullassa.

Onhan tuo kätevää ottaa kauppareissulla muutama kymmenen litraa "multaa" mukaan. Kaipa tuo on desinfioitu niin, että sen mukana ei kulkeudu kasvitauteja kaukaa meille, sillä suomalaiseen maaperään nuo kompostin kautta aikanaan päätyvät. Talvella ei multasäkkejä juuri löydä, kun puutarhamyymälät ovat kiinni ja mullat lumen alla, vain pikku pusseja kukkamultaa on saatavissa. Keväämmällä kyllä kotimainen turvemulta on selvästi halvempaa, ainakin toistaiseksi.

Karibia varjelee chililajikkeitaan

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Scotch Bonnet chilejä on jo vuosia levinnyt vaikka minkä näköisinä ja makuisina ja viime vuosina Trinidad Scorpion on jalostajien suosikkinimike, josta on kymmenittäin erilaisia muunnoksia markkinoilla. Karibian viranomaiset ovat herännet ja alkaneet vaalia alkuperäisiä lajikkeitaan. Eiväthän nämä mitään villichilejä ole, vaan vuosituhansia ihmisen ruoakseen jalostamia valikoimalla aina miellyttävimmät seuraavan vuoden viljelyyn.

Scotch Bonnet (MOA) (C. chinense)

Jamaikalta on kotoisin tämä melko tulinen chinense, jonka maku ja tuoksu liittyvät oleellisesti jamaikalaiseen ruokaan. Ministry of Agriculture (MOA) Jamaica on ryhtynyt puolustamaan chiliään ja yrittää pitää sen puhtaudesta huolta (.pdf sisältää mielenkiintoisia terveysväittämiä ja ruokaohjeita) villiä risteytystoimintaa vastaan. Heidän hyväksymiinsä muotoihin saa liittää tuon (MOA) liitteen. Tuollakin nimellä kyllä liikkuu aika eri näköisiä keltaisia tai oransseja chilejä.

Minulla taimi on vasta parin kuukauden ikäinen ja chinenseiden tapaan leveä kuin lehtisalaatti. Korkeutta on vain 15 cm.

Trinidad Scorpion CARDI (C. chinense)

Trinidadin ylpeys, pistimellä varustettu Scorpion-chili on huimalla tulisuudellaan villinnyt chilinjalostajat tällä vuosikymmenellä ja Scorpion nimisiä ilmestyy kuin sieniä sateella. Niinpä Caribbean Agricultural Research and Development Institute, Trinidad päätti käydä taistoon oman lajikkeensa puhtauden puolesta ja lisäsi siihen CARDI-liitteen. Ruotsalaisen chilibloggari Patrikin kuvassa kasvissa on eri näköisiä hedelmiä, mikä saattaa liittyä lajikkeeseen tai sitten jalostustyö ei ole vielä ihan lopussa. Hänen kehujensa perusteella valitsin tämän Scorpionin kesän kasvatuksiin. Makua siinä pitäisi olla, mutta ei niitä suurimpia scovillelukemia.

Minun taimeni on vasta 5 viikkoa vanha ja korkeutta sillä on 10 cm, mutta kyllä se tuosta vielä ehtii.

Kaksi kuukautta liian aikaisin idätettyjä?

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015


Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) oli tämän talven taimista ensimmäisenä aukaisemassa kukkiaan, mutta melkein kaikissa viime vuoden lopulla idätetyissä, nyt kahden kuukauden ikäisissä taimissa on jo isoja nuppuja. Ne olisivat itse asiassa 40 cm korkeina haarautuneina taimina valmiita ulos tai parvekkeelle, mutta sellaisiin keleihin on vielä kaksi kuukautta aikaa. Eli, jos nyt pistäisi itämään, hoitaisi hyvin lämpimässä ja valoisassa, toukokuussa pitäisi olla kukkiva, sopivan kokoinen taimi vietäväksi parvekkeelle. Näitä nykyisiä pitää kiduttaa pienissä purkeissa, kun isot eivät mahdu ja kukintakin menee ohi. Epäilen kyllä, että into kukkimiseen tulee päivän pituudesta. Se lähestyy nyt chilien kotiseudun kahtatoista tuntia, kun kevätpäivän tasaus lähenee.


Olohuoneen ikkunalla alkaa olla ahdasta, eivätkä läheskään kaikki valoa kaipaavat ole mahtuneet sinne, vaan niitä on ripoteltu eri paikkoihin. Niukasta valosta huolehtivat 2x36W loisteputket ylhäällä pahvimaskin takana. Aurinkoa kaipailtaisiin.

Ylhäällä lasihyllyllä majailevat Rocoto Montufar, Ulupica Xtra Large, pienet Trinidad Scorpion Cardi ja Grandpa's Siberian Indoor Pepper, kukkiva Rocoto Santa Natalia sekä Scotch Bonnet (MOA) ja Peruvian White Habanero yhteisessä kastelualustassa. Joulukaktus innostui taas kukkimaan, kun käänsin sen kylkeä valoon päin.

Ikkunalaudalla verhon takaa "lastentarhasta" pilkistää Habaneron lehtiä, sitten 3 Padronin sirkkatainta jäätelöastiassa, Aji Amarillo vahvasti leikeltynä, amppelitomaatin taimia, ikkunalaudalla koristekasveina talvehtineet Cajamarca ja Charapita sekä reunassa Herpiilin lähettämistä siemenistä rotevakasvuinen risteytys, baccatum StarfishXHot Tree Pepper F4. Silläkin taitaa olla edessä saksiminen, sillä reunapaikka on varattu kissalle.