Uskomattomia makuelämyksiä talvi-iltoihin

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Jos sinulla on chilejä varten kuivuri, nyt sille on muutakin käyttöä. Kuivatut mansikat ovat sellaista herkkua, että sitä ei juuri mistään saa, ellei itse tee.

Kovin ohuiksi siivuiksi ei kannata leikata, ne kutistuvat kuivuessa. Olen jopa kuivannut pienempiä neljänneksen lohkoina. Jos mansikan pinnan saa kuivurin ritilää vasten se ei paljon tartu, mutta leikkauspinnat voivat pureutua kiinni. Olen sivellyt ritilät öljyllä ja se on auttanut. Miedon makuinen ruokaöljy sopii eikä sitä kannata säästellä, muuten viipaleet joutuu irrottamaan veitsellä. Aivan rutikuivaksi mansikoita ei kannata paahtaa, vaan saavat jäädä taipuisiksi. Parvekkeella nuo kuivuvat 10-15 tunnissa riippuen viipaleiden paksuudesta, ilman lämpötilasta ja kosteudesta.

Kuivat mansikat säilyvät vaikka paperipussissa kuivassa komerossa, mutta viisainta on panna ne johonkin rasiaan muiden taakse, että säilyvät liian aikaiselta napostelulta. Talvella kynttilänvalossa ne nimittäin ovat vielä paljon maukkaampia.


Tarkennuksia pari päivää myöhemmin:

Olen saanut palautetta, että mansikat tarttuvat ritilään. Ritilöitä on erilaisia, samoin öljyjä ja öljyäjiä. Itse asiassa sain itsekin yhden ritilällisen tarttumaan kiinni, kun öljysin huolimattomasti. Varma keino on pitää mansikan pintaosa ritilää vasten:

Se onnistuu leikkaamalla marjat neljään osaan, suuremmat vaikka kuuteen lohkoon. Pienet voi jättää puolikkaiksi. Ritilän voi silti voidella öljyllä, mutta tärkeintä on pitää mansikan ulkopinta ritilää vasten.

Ulkona ei nyt vaan kasva

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Annoinpa heti väärän todistuksen. Kyllä kasvaa, kaikki täkäläiseen luontoon perinteisesti kuuluvat, siellä muinaisesta jääkaudesta asti kasvaneet kasvit rehottavat, vain siellä väkisin viljelemämme ulkomaiset, herkkähipiäiset kuten chilit tai tomaatit protestoivat.

Meillä harjun etelärinne on niin vehreä, että ei juuri koskaan tähän aikaan vuodesta. Ruohot, puut ja pensaat nauttivat kosteudesta. Normaalikesänä rinne olisi ruskeaa kuivuudesta ja vain keinotekoisesti kastellut, muualta tuodut, ihmisen hoitamat kasvit rehottaisivat. Nyt on täysin toisin. Muutama aste vähemmän lämpöä ja oksia riepottelevat tuulet sen tekevät tropiikin kasveille.


Suurin toivein toukokuussa istuttamani chiliaita ei tänä kesänä kasva. Oikeastaan se on taantunut toukokuusta. Vertailukuvassa 28.5. oli harso takana, joten siinä kasvit erottuvat paremmin. Vaikka tuosta ilta-auringossa sateen jälkeen kuvatusta kuvasta ei saa selvää, kerron kuitenkin vasemmalta oikealle chilien menestyksen.

Campane (C. baccatum) vasemmalla on menettänyt tuulessa latvansa ja oksiaan. Siinä on muutamia kukkia ja raakileita, mutta ei niistä tänä kesänä enää mitään tule.

Ulupica Large (C. cardenasii) on juurtunut parhaiten, mutta liian myöhään sekin. Pakkaset tulevat ennen kuin noista kukista kehittyy kypsiä chilejä. Kuva on vastakkaiselta puolelta aamun valossa.

Surkeasti kävi Trepadeira do Wernerille (C. baccatum). Ikkunalla spotin alla talvehtinut pensas kypsytteli kyllä ulos vietäessä oksilla riippuneet raakileensa, mutta pudotti sitten lähes kaikki lehtensä, eivätkä uudet vielä ole kuin hiirenkorvalla.

Oikealla Sugar Rush (C. baccatum) on tehnyt satoa pikku hiljaa pitkin kesää, mutta vain muutaman se on saanut kypsäksi. Siirrosta se selvisi parhaiten, mutta lehdet harvenivat ja oksat katkeilivat tälläkin. Ilmeisesti taimikasvatuksen laatu merkitsee paljon ulos sopeutumiseen ja tämä oli hyvässä kasvussa toukokuussa ja onnistui jatkamaan sitä viileämmässäkin.

Siperia jyllää tomaateissakin

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Taidamme elää siperialaisessa ilmastovyöhykkeessä tänä kesänä. Siperialainen chili viihtyy parvekkeella hyvin ja ulkona taivasalla vain siperialainen tomaatti näyttää pärjäävän.

Tomaatti Sibiria

Sateiden välissä onnistuin ottamaan melkein aurinkoisen kuvan Hyötykasviyhdistyksen vuosia vanhoista siemenistä kasvatetusta Sibiria-tomaatista.

Tomaatit ovat tänä vuonna viikkoja jäljessä edellisten kesien kasvusta, vaikka esikasvatus oli melkeinpä parempaa kuin aikaisemmin. Vain venäläinen perinnetomaatti Sibiria on suhteellisen normaalilla kasvu-uralla. Vieressä unkarilainen Mano on täysin hukassa, kukista ei kehity mitään. Outdoor Girl ja Sungold kasvattelevat vasta herneenkokoisia raakileita. Lämpö ei vain riitä.

Tällaisena kesänä alkaa ajatella kasvihuonetta, mutta jyrkälle rinnetontille sellaisen perustaminen ei vain onnistu. Parvekkeelta sentään on saatu satoa sekä amppelitomaateista että ruukussa kasvatetusta aikaisesta BoneyMM F1 lajikkeesta. Niiden jälkeen eivät kaupan tomaatit heti maistu, vaikka olisivat Närpesistä kotoisin. Hollanti on varsinainen kirosana vihanneksista puhuttaessa.

Karvas, mutta koukuttavan karvas

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Ihmisen makuaistin perusmakuja ovat makea, hapan, suolainen, karvas ja hieman kyseenalainen umami. Eilen maisteltiin pojan kanssa karvasta chiliä, mutta hetken päästä sitä alkoi tehdä mieli lisää, maku koukutti.

Grandpa's Siberian Indoor Pepper (C. annuum)

Leivän päällä sulatejuuston seassa tuota maisteltiin, kuten meillä tehdään useimmille uusille lajikkeille. Toki paljaaltaankin kokeillaan ja tämän yläpää oli lähes tuleton, maku ja polte lisääntyivät alaspäin mentäessä, kuten siemenetkin. Tämä on erilainen, mutta miellyttävä tuttavuus. Netissä sitä on haukuttu karmeaksi ja karvaaksi kokemukseksi, mutta siitäkin voi pitää. Sanotaan kyllä, että karvaasta mausta opitaan pitämään vasta myöhemmällä iällä. Greipistä en pidä vieläkään, mutta kahvi pitää olla vahvaa ja karvasta, tummapaahtoista.

Komean niminen Grandpa's Siberian Indoor Pepper on mitä ilmeisimmin kotoisin Siperiasta ja sen kerrotaan tuottavan chilejä talvellakin ikkunalla. Tarinat kertovat, että länteen muuttaneet sukulaiset ovat tuoneet sen isoisän ikkunalta Siperian perukoilta. Siitä nimi, josta kyllä on monia muunnoksia ilman isoisääkin ja indoor on korvattu sanalla house. Kuvissa ne näyttävät samoilta.

Tämä on erittäin tukevatekoinen annuum ja chilejä kasvaa ryppäinä ylöspäin. Noissa saattaa olla viileiden säiden aiheuttamaa pienikokoisuutta, sillä uusimmat raakileet ovat hieman pidempiä.

Joka tapauksessa isoisä löysi pippurinsa ja pitää siitä.

Kim Chi ei ole kovin tulinen

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Korealainen ruoka pitäisi olla tulista ja heidän kansallisruokansa hapatettu kiinankaali Kim Chi pitäisi sisältää paljon tulista chiliä. Nämähän on kuulopuheita, itse en ole Koreassa käynyt.

Kim Chi (C. annuum)

Jostakin kansainvälisestä siemenkaupasta löysin talvella tuon ruoan mukaan nimetyn korealaisen chilin siemeniä ja pitihän sitä kokeilla. Se on pienehkö, tukeva ja kaunis kasvi, satoisakin pienessä ruukussa, mutta polte oli jonkinlainen pettymys, ainakin ensimmäisessä kypsyneessä. Hyvää annuumiahan tuo on, ehkä sitä pitää vain laittaa runsaalla kädellä. Toisaalta, eipä missään ole väitetty, että juuri tämä olisi korealaisruoan chili, vaikka nimi on sama. Siementen myyjät hakevat myyviä nimiä erottuakseen joukosta.

Maku on itse asiassa varsin miellyttävä annuumiksi, kärkikastia, mutta ruokaan pitää tulisuus tehdä jollakin muulla lajikkeella, elleivät nuo sitten muuta makuaan, kunhan saavat kypsyä auringossa. Odottelen pääsatoa ihan rauhassa. Kuten aurinkoisia päiviäkin.

Ruohosilppu on hyvää lannoitetta

maanantai 6. heinäkuuta 2015


Jos leikkaat nurmikoita, ota silppu talteen, se lannoittaa luonnonmukaisesti niin tomaatit, kurpitsat kuin chilitkin ulkona. Samalla saat myös kasvatusalueen katetta, joka pitää kosteutta maassa, estää rikkaruohojen kasvua ja parantaa maaperän laatua lisäämällä siihen humusta. Myös kitketyt rikkaruohot kelpaavat viherlannoitukseksi. Katetta voi laittaa paksustikin, kunhan ei aivan kasvien runkoon kiinni asti, sillä maatuessaan paksu silppu kuumenee melkoisesti.

Ruohosilpussa on runsaasti kasvua lisäävää typpeä, joten sen käyttö syksyllä ei enää ole suositeltavaa. Silloin leikkuutähteet kannattaa kompostoida seuraavaa kesää varten. Kompostissa ruohosilppu kuumenee helposti yli 60-asteiseksi ja auttaa muitakin aineksia maatumaan nopeammin. Nurmikolle jätetty leikkuutähde lannoittaa useimpia nurmikoita liikaa ja aiheuttaa vain lisää leikkuutarvetta.

Eri kasveissa on eri määrät ravinteita, mutta Missourin yliopisto on mitannut keskimääräisen nurmikonleikkuusilpun N-P-K arvoiksi 4-1-2, eli siis ihan varteenotettavaa lannoitusta, kun tuota kertyy paljon. Aurinkoisella säällä katesilppu neuvotaan kastelemaan ja lopulta sekoittamaan pintamaahan. Sehän tapahtuu myös, kun muutaman viikon päästä lisää päälle uuden erän ruohosilppua.

Hankalassa rinnemaastossa silput keräävä akkukäyttöinen sähköleikkuri on osoittautunut erinomaiseksi.

Aurinkoa ja lämmintä - vihdoinkin

torstai 2. heinäkuuta 2015

Kesäkuun viimeisenä päivänä 20° ylittyi vihdoin ja huomiselle on uhkailtu jopa hellettä.



Laitoin annuumit samaan laatikkoon, niin kastelu käy helposti ja niitä voi siirrelläkin yhdessä. Tuo myös suojaa chilejä kaatumiselta tuulessa. Oikeastaan tuonne pitäisi laittaa leca- tai hydrosoraa pohjalle, sillä kasvit kasvattavat nopeasti juuret ulos ruukkujen pohjasta. Isoina tuossa ei kolmea enempää mahdu kasvattelemaan, mutta nyt siinä on sekä talvella idätettyjä että pari kuukautta sitten itämään laitettua uusintakylvöä.

Nuo isommat laidoissa ovat yli neljän kuukauden ikäisiä. Vasemmalla on tukevatekoinen Grandpa's Siberian Indoor Pepper, johon ensimmäiset raakileet ilmestyivät kohta kaksi kuukautta sitten, eli pian voi löytyä kypsää. Se kukkii aivan hervottomasti, mutta pienessä ruukussa kaikki eivät kehity chileiksi.

Oikean laidan hennompioksainen on korealainen Kim Chi, joka tuntuu viihtyvän paremmin pienessäkin ruukussa viileällä parvekkeella, sillä siinä on runsaasti raakileita. Niistäkin vanhimmat ovat kohta parin kuukauden ikäisiä. Suipot chilit ovat lommoisia ja kooltaan suuruusluokkaa 7cm. Kasvin muoto on kovin leveä, vaakasuoria haaroja sojottaa joka suuntaan.


Vappuviikolla taimelle tulleet pikku annuumit kuvasin jo ennen juhannusta, kun ne olivat kaksi kuukautta vanhoja. Uskoisin näistäkin maistiaisia saavani syksyn mittaan, jos kesä menee vähänkään tavalliseen tahtiin tästä eteenpäin.