Vaari alkaa tulla vanhaksi

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Näkeehän sen käsien uurteistakin, että seitsemänkymppiä on jo ohitettu. Ja siitä, että marraskuun lopulla vielä kerätään parvekkeelta Canarioita kukkivista pensaista.

Näkeehän sen siitäkin, että parvekkeella on vielä noin paljon chilejä joulukuun jo koittaessa ja varsinkin siitä, että ne ovat unohtuneet kastelematta useiksi päiviksi. Elämä hidastuu vuosien lisääntyessä. Kaikkea ei ehdi tai "viitsi" tehdä ajallaan. Vasemman laidan pubet jäivät nytkin vielä kasvamaan, muut leikkelin lyhyiksi ja oksat kompostiin.

Näkeehän sen siitäkin, että en raaskinut leikata keskimmäistä Scotch Bonnetia aivan tapiksi, vaan jätin lehtiä ja kukkanuppuja. Starfish ja Scorpion laitettiin talvehtimisasentoon. Homma on viivästynyt, kun säilytystiloista löytyy edelleen eläviä punkkeja. Niiden täydellinen hävitys vaatisi useita uudelleenmyrkytyksiä ja ne ovat unohtuneet.

Vaan ei sitä huomaa Starfishistä, joka jatkoi kypsymistään näihin päiviin asti ja uusia raakileitakin kehittyi. Meillähän syödään lähinnä tuoretta chiliä ja sitä on riittänyt - ja riittää edelleenkin.

Ikäni siis hidastaa päivityksiä, eikä räväköitä testiketjuja taida olla odotettavissa. Selasin juuri Chilifoorumilta ensimmäistä kauttani -07 (nostalgiaa) ja siellä jo oli erilaisia idätyskokeiluja, jotka sitten johtivat idätyslautan kehittelyyn 2008. Paljon on tullut tänne blogiinkin kirjoiteltua. Vanhoja ohjeita en viitsi vuosittain toistaa, ne löytyvät blogin historiasta.

Ulupica Large, vihdoinkin marjoja

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Ulupica Large (C. cardenasii) on minulla ollut useamman  kesän kasvatuksessa, mutta marjoja en ole saanut. Se on kukkinut kauniisti ja runsaasti, tuoksuvia kauniita kukkia, mutta ei satoa. Tämä on miedommin tuoksuva variaatio, jota kasvattelin jo kesän-14, annoin talvehtia viileässä ja keväällä vein ulos.

Chiliaidassa se oli ainoa, joka aivan alusta, kukkanupuista lähtien teki satoa viime kesän kurjissa säissä. Muissa oli jo kukat tai raakileet valmiina keväällä ulos vietäessä.

Ulupica kasvoi ulkona "kukkapenkissä" hiekkamaassa. Se kukki hyvin ja pieniä raakileitakin muodostui. Ensimmäisten pakkasöiden uhatessa kaivoin sen ylös, työnsin juuret ruukkuun ja toin sisään.

Parissa viikossa marjat alkoivat punastua.

Ulupican marjat ovat pieniä, enintään pikkusormen pään kokoisia. Sisällä on mustia, kovia siemeniä. Ensimmäisestä maistellusta niitä löytyi vain 6 kappaletta. Hämmästyin, kun perkasin niitä kuivumaan kourallisen verran. Kaikissa oli täsmälleen 6 siementä. Tasalaatuista chiliä.

Tämä ei siis ole Ulupica XL (extra large), vaan toinen sen esivanhemmista. Risteytys pubescensin kanssa kasvatti kokoa melkoisesti.

Kaverukset Haba ja Oxku

tiistai 10. marraskuuta 2015

Parvekkeella "kesä" jatkuu, jotkut kellastuvat, toiset eivät ole moksiskaan. Öisin olen pitänyt lämpöpuhallinta ajastimen ja termostaatin ohjaamana. Alimmat yölämmöt ovat olleet viiden asteen paikkeilla pakkasöinä. Kaikkein pirteimmin pärjää perinteinen Habanero.



Habanero (C. chinense)

Laitoin tähän parin viikon takaiset kuvat, kun sieltä löytyi aurinkoisempia, mutta aivan yhtä hienossa iskussa se on edelleen. Tuohan kasvatti kesäkuussa pieniä nappuloita, jotka suurimmaksi osaksi revin pois ja uusi sato kasvoikin enimmäkseen normaalikokoiseksi. Habanero on nyt vain 40 cm korkea sievä pieni puu, todellinen kaunotar kattoon asti kasvavien keskellä.

Oranssin Habaneron "esi-isä" saattaa olla tuossa vasemmalla oleva Oxkutzcabian (C. chinense), Maya-intiaanien perinnechili. Sain niitä pyytämättä, aivan yllättäen postissa eilen legendaariselta chilimieheltä Bluesmanilta. Hetihän niitä piti maistaa ja kun päivän ruokana oli isänpäivältä jäänyttä poronkäristystä, sinnehän minä silppusin yhden Oxkun. Olipa hyvää. Kyllä Mayat tiesivät, miten poronkäristys maustetaan.

Maku ja tuoksu ovat kyllä huomattavan paljon Habaneron tapaisia, chilien koko näyttää olevan vähän pienempi. Oikealla siis on oman puskan habaneroja. Bluesman väitti tätä perinnechiliä äkäisemmäksi kuin oranssi Habanero, mutta määristähän se on kiinni. Poronkäristyksen maustaminen ainakin onnistui yli odotusten. Pitää maistella lisää.

Tomaattia ulkoa marraskuussa

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Tällaista ei kyllä minulle ole sattunut ennen. Tuoretta tomaattia sai poimia ulkoa vielä marraskuussa kymmenen asteen lämmössä.

Lehdet ehtivät paleltua pari päivää sitten monen asteen pakkasessa, mutta ihmetomaatti Sungoldin pikku marjat olivat edelleen ihan hyvässä kunnossa poimittavaksi ja nautittavaksi. Ikkunan alla niitä oli enemmänkin varsinkin raakana, mutta tuskinpa ne enää kypsyvät, kun yhteyttäviä lehtiä ei ole.


Varsinainen yllättäjä oli Sibiria, jonka paleltuneiden lehtien takaa löytyi vielä kolme kypsää ja muutama melkein kypsä. Pataruoan jatkeeksihan nuo menivät, siellä ei haittaa, vaikka kypsyysaste ei olisi täydet 100%.