Eipä ihminen opi

torstai 31. maaliskuuta 2016

Viime keväänä totesin, että tuli idätettyä kaksi kuukautta liian aikaisin. Tänä vuonna idätin pari viikkoa, jotkut kuukaudenkin myöhemmin. Eilen jouduin kuitenkin toteamaan, että taas tuli laitettua chinenset liian aikaisin kun vuoden alussa laitoin ne lautalle.


Surulliselta näyttää Cabai Burung Ungun (C. frutescens) latva, kun se kasvoi vauhdilla loisteputkiin kiinni.

Tämän ratkaisin leikkaamalla toistakymmentä senttiä latvasta pois. Sieltähän löytyi heti varalatvoja kolmin kappalein. Näissä tosin ei vielä ole nuppuja, kuten latvassa oli, mutta rehevää kasvua on. Kohta taas latvat ovat lampussa.

Fidalgo Roxa (C. chinense) on myös nopeakasvuinen. Korkeutta on nelisenkymmentä senttiä, vaikka se on edelleen taimiruukussa. Isompaan vaihto ei oikein onnistu, kun niitä ei mahdu ikkunalle valoon montaakaan ja korkeuskin lisääntyisi huomattavasti vaikkapa kolmilitraisessa ruukussa.

Tavalliset ja Peruvian White Habanerot ovat saman ikäisiä, mutta ovat pysyneet matalina. Habanerossa on kukkia, valkoisessa isoja nuppuja. Cajamarca ja Ojos de Pescado ovat pysyneet matalampina.

Fidalgo Roxan kukka on pieni, vihertävän valkoinen ja supussa. Kun vielä  kukkia lähtee useampi samasta pisteestä, chinensen tuntomerkit täyttyvät. Tosin frutescensin kukat ovat paljolti samanlaisia, minulle tämä kävisi frutestakin, mutta chinenseksi se on luokiteltu.

Kookoskuidusta multaa

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Onhan se hassua, tuoda meille kookoskuitua turpeen tilalle, mutta niin nyt vain on käynyt. Keski-Euroopassa on huolta soiden häviämisestä ja siksi siellä on ekologinen teko jättää turve käyttämättä. Nyt se on levinnyt meillekin. Meillähän on turvesoita niin paljon, että sitä poltetaan suurissa voimaloissa. Kasvuturve ei tuosta ole kuin rippunen ja sekin palaa luontoon, kuten tietysti tuo kookoskin. Joku turvetuottaja voisi tuosta kehitellä kuluttajatuotteen: vastaava turvebriketti parilla eurolla. Isossa säkissähän lannoitettua turvetta saa 4-5 senttiä litra.

Clasu on meikäläisen lähirautakauppa ja sieltä tulee silloin tällöin heräteostoksina kannettua kookosbriketti kotiin, vaikka muualta näyttäisi saavan vähän edullisemmin. Muissa kaupoissa pakkaukset voivat olla erilaisia, joten nämä ohjeet eivät ole yleispätevät. Muovipakkaus on hyvä laittaa johonkin vettä pitävään astiaan, jos vaikka pussi sattuisi rikkoutumaan. Tuosta sormen kohdalta leikataan saksilla pussin sulkija pois.

Pussiin kaadetaan vettä. Käytän niin  kuumaa, kuin hanasta tulee nopeuttaakseni imeytymistä. Ensimmäistä litraa kaataessa kookoslevy kannattaa nostaa pohjasta irti, jotta sen alle pääsee myös vettä. Jos olet ostanut kookoslevyjä ilman tällaista suojapussia, ne voi laittaa ehjään muovikassiin tai ämpäriin.

Tässä kohdin poikkean käyttöohjeesta. Kookosta olisi pitänyt möyhentää käsin ainakin kymmenen minuuttia, mutta minä vain lisään vettä. Kolme litraa on pakkauksen ohje, mutta sinne uppoaa helposti neljäkin. 

Nyt vain odotellaan vajaa tunti.

Kolmessa vartissa kookos on imenyt vedet ja sekoittelen sitä kauhalla tai jollakin kepillä. Käsiä ei ole tarvinnut liata koko aikana.

Pakkaus lupaa kymmenen litraa "multaa", mutta tuskin sitä ihan niin paljon on. Tilavuus riippuu tietysti siitä, miten paljon sitä on möyhentänyt.

Käytin tuota jo viime kesänä ja mullan jatkeena se toimi oikein hyvin, on kevyttä ja kuohkeaa. Lannoitus voi olla ongelma. Viime keväänä jotkut taimet kellastuivat ja kärsivät selvästi lannoituksen puutteesta. Pakkauksessa väitetään kuidussa olevan ravinteita noin kuukaudeksi, mutta se ei ainakaan chileille pidä paikkaansa. Lannoitus on aloitettava melkein heti ja monet käyttävät isommille kasveille kaksinkertaista lannoitusta multaan verrattuna. Se tuntui olevan tarpeen ainakin kesällä.

Aivan puhtaassa kookoksessa en ole saanut kovin hyviä tuloksia, ehkä minä en vain osaa. Jos siihen sekoitin edes kolmanneksen multaa, sato parani - ja taimivaiheen jälkeen kanankakkaa ruukun nurkkaan.

Risteytykset yllättävät

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016


Ulupica Xtra Large  on tässä F3-sukupolvea. Se on omasta syksyisestä F2-sukupolven siemenestä kasvatettu, joulukuussa kasvuun lähtenyt ja helmikuun puolivälissä ensimmäiset raakileensa kasvattanut Taimimoision risteytys. Syyskuussa kypsynyt F2-sukupolvi oli kauniin oranssin keltainen. Tästä ei parhaalla tahdollakaan voi kuvitella tulevan keltaista. Risteytyksissä ominaisuudet vaihtelevat ehkä viisikin sukupolvea. Toivottavasti maku pysyy.

Tämä chili ei ole paljoakaan kasvanut sitten helmikuun alun, jolloin se aloitti satokauden. Kukinta on loppunut. Eipä tästä oikeastaan enempää tarvitakaan kuin nuo muutamat marjat, joista saan siemenet F4-sukupolveen.


Toisessa, pienemmässä taimessa on myös muutamia raakileita, jotka ovat kehityksessään vähän jäljessä, eivätkä ihan vielä kypsy. Tuostahan voisi vielä tulla vaikka oranssikin. Pienemmässä taimessa pienemmässä ruukussa on isommat chilit. Johtuneeko risteytyksestä?

Risteytyksen alkuperäinen tarkoitus varmaan oli löytää Ulupica Largelle jälkeläinen, joka olisi sitä isompi, mutta yhtä hyvän makuinen. Etsintä jatkuu laajalla rintamalla, kuulemma jo ympäri maailmaa.

Aurinkoa parvekkeella

lauantai 19. maaliskuuta 2016


Kesäisen oloista on, kun paistaa. Lasien takana lämpö nousee yli kolmenkymmenen, mutta ei tuonne vielä kasveja voi jättää, yöt ovat kylmiä - ja pilviset päivätkin.
Peruvian White Habanero (C. chinense) on suosikkimakujani muutaman vuoden takaa. Maku tuntuu vieläkin suussani, vaikka en sitä vähään aikaan ole maistanut. 2012 se kasvoi tosi komeaksi ja talvehtikin, mutta kuihtui sitten myöhemmin ja nyt laitoin uuden kasvamaan. Chinenseistä viimeisenä itänyt sai vain 7 cm leveän taimiruukun, missä se on vajaassa parissa kuukaudessa kasvanut vasta 12 cm korkeaksi.

Pikkuisella on kuitenkin jo kukinnan aikeita.  

Violetti aatelismies

torstai 17. maaliskuuta 2016


Portugalin kieli ei ole parhaita puoliani, mutta Google kääntää tämän brasilialaisen chilin, Fidalgo Roxa (C. chinense) nimen joko jalo violetti tai violetti aatelismies. Fidalgo on sama kuin espanjan hidalgo, roxa taas violetti, lila tai purppuranpunainen. Väri kuvaa kypsiä hedelmiä.

Fidalgo Roxa on viikon päästä jo kaksi kuukautta vanha. Tuollaiseksi 25 cm korkeaksi tukevaksi puuksi se on kasvanut 10 cm taimiruukussa tähän asti ilman lannoitteita pelkästään Kekkilän puutarhamullan voimalla. Olisi jo aika lannoittaa ja vaihtaa ruukkua. Lehdet ovat hiukan tummuneet energiansäästölampun valossa, eli siinä on ollut UV-säteilyä. Aivan pieniä nuppuja näkyy latvassa, joka alkaa haarautua.

Pitkä tie Galápagokselta Tampereelle

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Capsicum Galapagoense  

En juuri ole villichilejä harrastanut, mausteet ja ruokapöydän antimet ovat minua lähempänä. Villeillä on harrastajansa ja onhan se kiinnostavaa katsoa, mistä ja miten chilit ovat kehittyneet. Tämä chili on kotoisin Galápagos-saarilta, eikä sitä tiettävästi ole juuri jalostettu, vaikka se nyt esiintyy harvinaisuutena länsimaisten siemenkauppojen valikoimissa.

Nämä siemenet tulivat minulle tilaamatta, kaupan päällisinä ja olivat selvästi vanhaa, mustunutta erää. En uskonut niistä enää mitään syntyvän, mutta putkahtivatpa vain idut näkyville, kun olivat kaksi kuukautta ja viikon lautalla makoilleet. Kaksi kolmesta iti, molemmat samana päivänä ja siirsin ne multaan, kun vanhalla lautalla alkoi olla homehtumisvaara lähellä. Näistä vasemmanpuoleinen nousi sitten mullasta ensin ja sirkkalehdet pysyivät tiukasti siemenkuoren sisällä, eli sillä oli kypärä päässä. Tällaisia vanhoja, kuivia siemeniä pitäisi hioa hiekkapaperilla tai viilalla ennen idätystä. Kosteana pitäminenkään ei nyt auttanut, vaan minun piti kynsisaksilla leikellä siemenen sivuja pois ja nyt se näyttäisi vapautuvan vankilastaan. Toinen taitaa selvitä ihan itse.

Ei näiden pienten elo vielä helppoa ole, monet ovat kuolleet tuossa vaiheessa. Meillä ei ole niiden kotimaan maaperää eikä ilmastoa. Yleinen virhe lienee liian lannoitettu ja märkä multa, jos kasvit ovat kuivan hiekkamaan kasveja tai tuliperäiseltä saarelta kuten nämä. Galapagoense on karvainen chili, mikä viittaa siihen, että se hankkii kosteutta ilmasta sumun tai aamukasteen muodossa ja menestyy, vaikka juurilla ei paljon kosteutta olisi. Vielä hitaammin itänyt Oxkutzcabian ei lopulta jaksanut kasvaa, joten tämä vuosi mennään ilman sitä.

Tomaatit itämään

perjantai 11. maaliskuuta 2016

En tiedä uskoinko kevään tulevan normaalia nopeammin vai miksi laitoin tomaatin siemenet itämään viikon tavallista aikaisemmin. Maaliskuun puoliväli on minulla ollut vakioaika tälle puuhalle ja siitä taimet ovat hyvin ehtineet isoksi ennen ulos vientiä toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Satoa on sitten tullut vasta heinäkuun lopulla. Kasvihuoneessa tuo tietysti kävisi nopeammin.

Kolmessa päivässä useimmat ovat jo itäneet. Vain vanhin lajike Sibiria, jonka parasta ennen päiväys oli 1/-07 ei vielä osoita elonmerkkejä. Se ja neljä vuotta vanhoista siemenistä kylvetty unkarilainen Mano ovat pensastomaatteja. Golden Sunrise on keltainen runkotomaatti, jonka siemeniä olin siirtänyt talouspaperille 2011. Viimevuotinen Sungold on näistä ainoa melkein tuore siemen, F1-lajike, jota ei kannata lisätä itse siemenistä.

Vähän ennen näitä laitoin pari aikaista tomaattia kasvamaan ja ne ovat jo taimella. Venäläinen Boney MM on yleensä tuottanut parvekkeella satoa ensimmäiseksi ja Tumbler taas on amppelitomaatti, jota en ole vuosiin kasvattanut. Vanhaa siementä siis sekin. Tälle vuodelle en hankkinut ainuttakaan uutta tomaatin siementä, kun vanhatkin ovat vielä hyvässä vedossa.

Lisäys seuraavana aamuna: Eipä hätää, ensimmäinen Sibiriakin itää, vaikka siemen on 10 vuotta vanhaa. Kirjahyllyssä kansiossa noita on säilytelty. Ei siis mitenkään optimaalisissa olosuhteissa.

Lämpö kasvattaa Habaneronkin

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016


Tässä on kaksi samanikäistä Habaneroa, toinen on viettänyt kuukauden lämpökaapissa n. 26° päivälämpötiloissa, toinen ikkunan edessä pöydällä n. 21-22° huonelämpötiloissa. Kaapissa oli myös kosteutus, sisällä kuiva ilma. Kumpaakaan ei ole lannoitettu ja ovat samassa puutarhamullassa. Yöt olivat pienemmällä lämpimämpiä, mutta se ei auta kasvuun.

Parvekkeella oli jo auringossa mukavan lämmintä, sisävaatteissa ja paljain jaloin.