Eipä ollut chiliaidan kesä tämäkään

Kesät ovat erilaisia ja Suomessa usein kylmiä ja sateisia. Muutaman kerran olen saanut ulkona terassin reunuskasveina kasvaneista chileistä ihan mukavan aidan ja sadonkin. Nyt aita ei kasvanut mainittavasti, joten kesäkuista kokokuvaa parempaa ei ole tarjolla, tyydytään lähikuviin harvasta aidasta. Kaikki kasvit ovat edelliskesäisiä, talvehtineita ja olivat keväällä jo reilun kokoisia.

Eilen "hyvän sään aikana" kävin kuvaamassa tämänhetkisen tilanteen. Todella yllättäen parhaan sadon tarjoaa Trinidad Scorpion Cardi, chinense, jonka alkukesän sato on pienikokoista, mutta syksymmällä kokokin kasvoi.

Yläkuva on aidan eteläpuolelta, missä on eniten kypsiä, mutta pohjoispuolella on isoimmat ja ainoat todellisen Scorpparin näköiset. Kyllä noista pienemmistäkin riittää pitkäksi aikaa tulista maustetta.

Baccatum Starfish on keväästä asti kasvatellut pikkuisia hedelmiä ja sekin on saanut kokoa vasta elokuusta lähtien.

 Aji Amarillo (C. baccatum) oli keväällä pitkä- ja hento-oksainen. Niistä luiruista ei ollut apua, mutta uusia oksia ja uusia kukkia kasvoi. Tuo on toistaiseksi ainoa kypsä, joten kovin onnistuneena ei kautta voi pitää. Raakileita on kyllä, mutta taitaa kylmä yllättää ennen kuin sato kypsyy.

Laitimmaisena, vähän katajapensaan varjossa kesää vietti jo toista kertaa Ulupica Large (C. cardenasii), ei siis uudempi XL-risteytys. Muutamia pikku marjoja on kehittynyt, mutta eivät ole ehtineet kypsyä. Tälle tuli syksy jo elokuussa, lehdet muuttuivat keltaisiksi ja on niitä joku syönytkin. Suomen kesä ei oikein riitä tropiikin kasveille.

Nyt en taida viedä näitä sisään kypsymään, sillä siinä tulee aina eteen tuholaisongelma. Lämpimään ja kuivaan ilmaan vietynä ilmestyy kaikenlaisia pöpöjä, jotka eivät ulkona haittaa.