Rocotoamppelista satoa ihan mukavasti

tiistai 15. elokuuta 2017

Ei kaikki sentään ihan mönkään ole mennyt, vaikka blogipäivitykset harvenevatkin.

Rocoto M2, siis vuosien takainen mysteerichili on tarjonnut kypsää jo heinäkuulta lähtien ja satoa riittää myöhään syksyyn, niin paljon kukkia ja pikku raakileita oksilla on. Aloin kasvattaa tätä vertaillen rinnakkain Rocoto Montufarin kanssa, mutta tuo PI 585273 kuihtui pienenä, paleltui parvekkeella ja vertailu jäi tekemättä. Minun muistikuvieni mukaan ne kyllä näyttävät ihan samalta ja maistuvatkin samaan tyyliin. Hyviä chilejä kummatkin.

Tämä chili on isossa 30 cm amppelissa melkein parvekelasien yläreunassa. En näköjään ole muistanut käännellä sitä ja kaikki sato muodostuu valon puolelle. Kattoa pitkin mutkitteleva oksa ei edes kuki ja lehdetkin ovat hieman käpertyneitä. Kyllä valo on rocotolle tarpeen.

Ei ollut tropiikin kasvien kesä tämä

perjantai 4. elokuuta 2017

Tarkoitukseni ei ole valittaa, todeta vain kesän tilanne. Soraharjun melkein laella vihertää ja on tavallista rehevämpää. Normaalikesinä tähän aikaan kasvusto olisi ruskeaa ja kuivaa, nyt luonnonkasvit kiittävät sateista eikä viileä ilmakaan näytä tekevän haittaa. Tampereella ovat sekä kesä- että heinäkuu olleet kylmimpiä vuosikymmeniin ja sateita on saatu ainakin joka toinen päivä. Suomen luonto voi hyvin, mutta ihmisen tuomat lämpimien maiden kasvit eivät viihdy.

Olkoon tämä Zilga viiniköynnös äärimmäisenä esimerkkinä. Se kukkii vasta nyt ja pikkuisia rypäleen alkuja ilmestyy. Normaalikesinä tämä vaihe on osunut juhannusviikolle, tarkistin vanhoista kuvistani. Nyt ei siis ole mitään toivoa sadosta. Zilga on kasvanut tuossa betonimuuria vasten jo 17 vuotta ja tuottanut joka vuosi kypsiä rypäleitä kolmivuotiaasta lähtien.

Tomaatitkin ovat viikkoja myöhässä, vaikka aloitin kasvatuksen hiukan normaalia aikaisemmin. Toukokuun lopulla ne olivat kukkivia ja hyvässä kasvussa, mutta yöhallat ja kylmät yöt lykkäsivät ulos vientiä viikkoja, eivätkä säät sitten suosineet kasvua. Tavallisesti olen saanut heinäkuun lopulla ensimmäiset kypsät tomaatit ulkoa, ei nyt. On niitä tulossa, mutta kypsymiseen menee vielä aikaa. Onneksi niitä tulee parvekkeelta.

Parvekkeelta sain myös mukavasti avomaankurkkua kunnes punkit iskivät ja tuhosivat koko kasvin. Ulkona ne ovat jäänet mataliksi ja kurkut puolet pienemmiksi kuin parvekkeen lämmössä. Niitä myös tulee harvakseltaan. Joku lämmin jakso, kun päivälämmöt kohoavat yli 20° saa muutaman kurkun kasvamaan, mutta seuraavalla viileällä kaudella taas ei kehity mikään. Kurkku selvästi vaatii lämpöä ja suojattu lava olisi tarpeen tällaisina vuosina.

Chilejä en onneksi edes yrittänyt kasvattaa ulkona tänä vuonna. Joku etukäteisaavistus kait kertoi, ettei se nyt kannata. Sateita olemme saaneet runsaasti ja luulisi sienien kasvavan metsissä, mutta ei. Ei toistaiseksi. Ehkä ne vielä putkahtavat, jos edes elokuu olisi vähän lämpimämpi.

Tarkkaavaisuus herpaantui - punkit valtasivat parvekekurkun

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kesäkuun lopulla kehuin tätä Profi F1 parvekekurkkua ja silloin se vielä voikin hyvin. Pian tuon jälkeen alkoivat vaivat, joita epäilin vain liian pienen ruukun aiheuttamiksi ravinnepuutoksiksi. Lisäilin kalkkia, Epsom-suolaa, typpeä ja vaikka mitä, mutta tilanne vain paheni, jotkut lehdet jo käpristyivät ruskeaksi.

Kurkkuja kuitenkin kasvoi, kunhan muisti kastella päivittäin. Auringossa lehdet kyllä veltostuivat kovasti, mutta se taitaa kuulua asiaan. Sitä paitsi ulkokurkut aloittavat satokauttaan, joten tuo ei ole enää niin tärkeä.

Olisihan tuo pitänyt tunnistaa, itse olen tässäkin blogissa varoitellut muita. Vaaleat pisteet tarkoittavat punkin vierailua ja syödyt harmaat alueet ripsiäisen tuhoa. Molempia löytyi, mutta kun olin lukenut ravinnepuutoksista ja ne näyttivät suunnilleen tältä, lääkitsin vain niitä.

Vasta eilen älysin tarttua luuppiin ja tutkailla lehtien alapintaa. Siellähän oli aikamoista kuhinaa. Edes makro-objektiivilla ei noita vihannespunkkeja saa kuvassa erottumaan, ne ovat niin pieniä, kooltaan vain puoli millimetriä. Kuvassa on 1,5 cm leveä alue kurkun lehteä. Tämän lähemmäksi ei makrollani pääse.

Kun suurennan rajaamalla kuvan keskustaa ja vielä terävöitän sitä lisää, tuholaisen muoto tulee näkyviin. Sillä on selvästi neljä jalkaparia; yhdet jalat suuntautuvat eteen ja näyttävät tuntosarvilta. Tuolla oli kyllä normaaleja vihertäviä punkkeja, joilla on tummat täplät kyljissä, mutta melkein puolet oli punaisia. Sen pitäisi olla tuholaisen talvehtimismuoto. Ne siis ovat kesän kylmien ansiosta siirtyneet jo syksymoodiin. Joka vuosi näitä putkahtaa jostakin samoin kuin ripsiäisiä. Ne varmaan talvehtivat parvekkeen ulkopuolella puussa tai maassa. Paljon ei tänä "kesänä" ole parvekelaseja pidetty auki, mutta ilmeisesti riittävästi tuholaisten tuloon.

Illalla ruiskuttelin kurkun ja sen vieressä olevat chilit Cooper puutarha-aerosolilla, kun sellaista sattui olemaan kaapissa ja sen sanottiin vaikuttavan vihannespunkkeihin. Varoajaksi sanottiin vain vuorokausi paitsi lehtivihanneksille viikko. Keräsin kyllä kaikki vähänkin isommat kurkut pois, enkä nyt kasvavia ainakaan viikkoon käytä.

Aamulla suurin osa punkeista oli hiljaa, mutta muutama punainen liikkui vielä. Ongelma siis varmaan jatkuu. Tehoaineet  pyretriini ja piperonyylibutoksidi saattoivat olla vanhentuneita, sillä en löytänyt tölkistä päiväystä.

Maldivian-risteytyksessä on myös violetteja sävyjä

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Maldivian Heart X Purple Bhut (C. chinense)

Edellisen jutun vaaleanpunaisten raakileiden lisäksi tähän risteytyschiliin on putkahtanut myös purppuraisia tai violetteja sävyjä. Eikä tässä vielä kaikki. Lehtien alla on myös perinteisiä vihreitä raakileita. Monipuolinen tapaus tämä Malediivien ja Intian chilien yhdistelmä.

Malediiveilta Tampereen harjuille

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kummallisia ovat chilien tiet. Maldivian Heart X Purple Bhut (C. chinense) on risteytys, jonka toinen osapuoli on Malediiveiltä, toinen Intiasta. Malediivit ovat ensimmäisiä ilmastonmuutoksen uhreja, jos merenpinta alkaa nousemaan. Saaren korkein kohta on vain 2,4 metriä nykyisestä pinnasta.

Merenpinnan korkeus voi todella vaihdella. Asun Tampereella harjun rinteessä ja tontillamme on kuulemma ollut muinoin meren rantaviiva noin 8000 vuotta sitten. Nyt asun 116 metriä Itämerta ylempänä. Maa on kohonnut kun Tanskan salmista aukeni reitti Pohjanmerelle ja Suomi vapautui jään ja Litorinameren alta.

Nyt tuo kaukainen, kummallinen risteytys kukkii chinenselle oudon värisin kukin. Kukka on hyvin pieni, vain 8 mm leveä, kun baccatumin tai annuumin kukat ovat usein 25-30 mm leveitä.

Eikä tässä vielä kaikki. Myös raakileet ovat oudon värisiä. Yleensä ne ovat erilaisia vihreän sävyjä, mutta tämä on jotakin vaaleanpunaisen ja ruskean väliltä. Selitys täytyy olla toisessa esivanhemmassa eli Bhut Jolokian Purple-muodossa. Tuon värin saamiseksi on käytetty jotakin minulle tuntematonta lajiketta jossakin risteytyksen vaiheessa. Purple-versiothan ovat varsin yleisiä muunnoksia. En ole ollut niistä innostunut, eiväthän ne ole aitoja, mutta nyt tuli hankituksi tällainen. Uteliaana seuraan, mitä siitä seuraa ja mille se maistuu.

Avomaankurkku Profi F1 - pakko kehua

torstai 29. kesäkuuta 2017

Kurkku Profi F1 parvekkeella 29.6.

Myönnän heti kättelyssä, että en ole mikään kurkku-asiantuntija, jutuille saa nauraa vapaasti, saa myös neuvoa. Lapsuudessa maalaistalossa kasvatettiin kurkkuja lavassa ja ilmeisesti aina samaa lajiketta. Nyt vanhoilla päivillä olen muutamana kesänä kokeillut hiekkaharjuisella tontillamme erilaisia lajikkeita ja aina jotenkin huonolla menestyksellä. Sato jää vaatimattomaksi tai kurkut ovat pieniä ja kovia. 5-7 erilaista hienonnimistä kurkkua on tullut kokeiltua, myös niitä kaikkein tavallisimpia. Omaa syytäni epäonnistumiset tietysti ovat, kurkku tarvitsee paljon ravinteita ja paljon vettä. Karjanlantaa sinne lavaan laitettiin pohjalle ja päivittäin piti kastella.

Tänä vuonna idätin toukokuun alussa vain yhtä lajiketta, Profi F1, jota sanottiin aikaiseksi ja satoiseksi. Se on partenokarppinen, eli siinä on vain emikukkia, eikä se tarvitse pölytystä. Siitä juolahti mieleen pistää yksi taimista parvekkeelle ihan vain kokeilun vuoksi. Niinpä se jäi kolmen litran ruukkuun ja alkoi kasvaa vauhdilla. Nyt tuota metristä roikaletta ei enää pysty vaihtamaan isoon astiaan. No, kookoskuituhan on vähän kuin vesiviljelyä; sinne vain runsaasti vettä ja runsaasti ravinteita. Näillä on mentävä, mutta ei tuo oikein ole, pelkkä utelias päähänpisto.

Aluksi laitoin sen kiipeilemään tukikeppiä pitkin, mutta sehän loppui äkkiä. Sitten ripustin katosta köyden, johon se tarttuu noilla kärhillään tiukasti. Varsi on piikikäs ja niin ovat kurkutkin ihan pienestä pitäen. Kukinnan jälkeen kesti viikon verran ennen kuin näkyvää kasvua tapahtui noille pikku aluille. Luulin jo, että pölytys ei onnistu tai ravinteita oli liian vähän. Lisäsin lannoitusta ja typpeä. Sitten nuo venyivät viikossa syöntikokoon.

Kaikista kukista on muodostunut kurkkuja ja niitä on jo syöty monia. Nämä eivät ole vielä täysikokoisia, mutta muutamassa päivässä koko kasvaa. Auringossa tuon lehdet veltostuvat helposti, mutta kastelu auttaa. Ulkona sateisessa ja viileässä kesässä kukinta on vasta alkamassa ja kasvien koko on alle puolet tästä lasien takana kasvavasta. Kurkku pitää selvästi lämmöstä. Nyt makukin on hyvä ja siemenetön sisus on sopivan kostea. Näin hyvin ei minulla kurkku ole koskaan kasvanut. Profille täydet pisteet; tai katsotaan nyt, miten se pärjää ulkona.

Rocoto M2 viihtyy hyvin uudessa kookoskuidussaan

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Taimikasvatus onnistui tänä keväänä tavallista huonommin, mutta ihan tarpeeksi niitä on. Amppelissa vasemmalla on tomaatti Tumbling Tom Yellow, josta on satoa nautittu pitkin kevättä, oikealla pubescens Rocoto M2. Nimen keksin ihan itse, kun Fataliilta tuli 2008 yllätyspussi nimeämättömiä siemeniä. Tuo on toiseksi itänyt musta siemen. Se osoittautui erinomaiseksi ruokachiliksi ja olen kasvattanut sitä monia vuosia. Nyt piti testata se vierekkäin Rocoto Montufarin kanssa, jota se paljon muistuttaa. Vertailu meni kuitenkin pieleen, kun Montufar menehtyi.

M2 on nyt aivan täynnä kukkia ja raakileitakin on niin paljon joka oksalla, että se selvästi valmistautuu parhaaseen kauteensa - kookoskuidussa. Se tuntuu viihtyvän ilmavassa kasvualustassaan.

Siinä on jo isojakin raakileita, mutta kuvaan valitsin kaksi vierekkäin kasvavaa, kun niiden yllä oli kukkakin niin sopivasti. Se on nyt kukkinut 3 päivää. Synkkinä sadepäivinä en vain saanut kuvaa onnistumaan kaikista kolmesta yhdessä.

Kukkien väri vaihtelee jonkin verran. Ilmeisesti ne haalistuvat auki ollessaan. Vasta-auenneena sieltä löytyy noinkin tummia versioita. Valaistus ja kameran valotus tietysti vaikuttaa kuvan sävyihin, mutta nämä on otettu hyvin samanlaisilla arvoilla. Vieläkin vaaleampi kukkia löytyy ja ne oletettavasti ovat olleet useamman päivän auki.

Kauniita ovat pubescensin kukat.


Aivan kokonaan en ole vielä luopunut toivosta Rocoto Montufarin suhteen. Minähän palellutin Montufarin taimen parvekkeella yöpakkasten aikaan. Parvekelasi sen vierellä oli jäänyt yöksi vähän raolleen. Leikkasin pahiten paleltuneet, tummuneet osat pois ja siirsin sen amppelista takaisin taimiruukkuun. Silmuissa näkyy vähän vihreää, mutta ei tuota vielä voi uudeksi kasvuksi sanoa. Tuon verran se voi ponnistaa vaikka rungon voimalla, jos juuret ovat kuolleet. Kastelen tuota kuitenkin kaiken varalta, jos se vaikka heräisi henkiin.

Toivottavasti viimeinen kookoskuidun uhri

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Raja Mirch (C. chinense) ei voi hyvin

Se ei ole saanut liikaa aurinkoa, vaan lehdet ruskistuvat ja putoilevat jostakin muusta syystä.

Tuo oli istutettu edelliseen ruukkuunsa helmikuussa ja siinä se alkoi voida huonosti huhtikuussa. Vaihdoin ruukkua ja "multaa" muutama viikko sitten ja nythän jo latvassa näkyy uutta tervettä kasvua.

Alkuperäinen kasvualusta oli halpahallien kookoskuitua, siitä olen varma, sillä siihen aikaan minulla ei ollut muuta ja multakin oli ulkona jäässä. Muutama muu taimi ehti siinä kasvualustassa jo kuolla, tämän siirsin ehkä ajoissa uuteen kookokseen, Chilitarvikkeen merkkituotteeseen.


Juuret näyttävät nyt, muutama viikko siirron jälkeen heränneen henkiin, ohuita valkoisia juuria on sekä pohjalla että ylempänä. Laitoin tuon isompaan ruukkuun, mutta kasvualusta on edelleen kookos. 

Perehdyin vasta nyt tarkemmin kookoskuitujen mahdollisiin eroihin. Halpahallien pakkauksista niitä ei löydä, mutta vuosia markkinoilla olleilta merkeiltä löytyy vihjailun tyyppisiä määritelmiä: meillä nämä asiat on hoidettu, muilla ehkä ei. Esimerkiksi nämä merkkituotteet on huuhdeltu suolattomalla vedellä. Olen itse Intiassa nähnyt, miten kookoksen kuoria liotettiin suossa muutama kymmenen metriä merestä. Se vesi tuskin oli suolatonta. Myös kasvitautien ehkäisystä ja rikkaruohottomuudesta puhutaan ja niissä luvataan olevan hyödyllisiä sienirihmastoja. Katsotaan kuinka käy.

Silmääni osui myös hampun kasvattajille suunnattu tuote, jossa mainittiin, että kookos sopii erityisesti nopeakasvuisille kasveille. Chinenset ja frutescensit ovat minulla kärsineet eniten ja ne ovat hidaskasvuisia.

Kookos on vaivatonta kantaa kotiin autottomallekin, mutta halpaa se ei ole. Turve on huomattavasti edullisempaa isoissa säkeissä. Ja halpahallien maine meni näitä vertaillessa. Merkkituotteet erikoisliikkeessä ovatkin halvempia kuin noiden tarjoustuotteet.

Napsahduksista selvittiin säikähdyksellä

torstai 15. kesäkuuta 2017

Vanhuus vaatii veronsa chilinkasvattajalta. Tarkkaavaisuus ja jatkuva huolenpito ei ole entisellä tasolla ja virheitä sattuu entistä enemmän. Kenties niistä voi oppia joku muu, joten kerron kömmähdykseni julkisesti.

Viikko sitten kuvassa oli pari chinenseä, joita aloin siirtää ikkunalta parvekkeelle. Kun irrottelin niitä naapureistaan ja nostin viereiselle pöydälle, ruukusta kuului napsahdus. Aivan selvästi jotakin katkesi ja chili retkahti sivulle vaakasuoraan. Toiseen osasin varautua ja pidin kiinni, mutta niin vain sekin jossakin käsittelyn vaiheessa napsahti ja kallistui. Vauriokohdat olivat mullan alla, joten en varmuudella tiennyt, oliko katkennut runko vai pääjuuri, mutta voimakas napsahdus se oli kuin paksua oksaa katkaisisi.

Niissä oli pitkiä ja painavia sivuoksia ja ne olivat kasvaneet vinoon, kun en ollut koko keväänä "muistanut" kääntää ruukkuja ympäri, toisenkin puolen valoa kohti. Tuo saattoi johtua siitä, että niiden oksat olivat keskenään ristissä ja käsittely oli hankalaa. Jostakin syystä ikkunalla chilit kasvavat aina poispäin valosta. Kenties se johtuu siitä, että vain sinne mahtuu kasvamaan tai kenties ikkunaa vasten olevat oksat työntävät kasvua huoneeseen päin.

Chinenset Maldivian Heart X Purple Bhut ja Fatalii

Laitoin kiireesti chileille tukikepit ja sidoin ne tiukasti pystyyn. Irti poikki ne eivät sentään olleet. Murtuneita ja taittuneita runkoja olen ennenkin korjannut sitomalla, teippaamalla ja tukemalla, katkenneita lastoittamalla. Nyt en kaivanut vahinkokohtaa esiin, toivoin vain, että palat osuisivat kohdalleen. Ilmeisesti niin kävi, sillä ne ovat vielä viikon päästä hengissä. Oletin lehtien roikkuvan seuraavana päivänä velttoina ja olin valmistautunut peittämään nuo muovipusseilla, mutta seuraavat päivät olivat viileitä, sateisia ja kosteita parvekkeellakin, eikä repsahdusta tapahtunut. Nyt ne näyttävät kestävän aurinkoakin.

Niin, nämähän on vahvasti leikelty kokoon, kaikki sivuhaarat pois ja latvastakin osa haihtumisen vähentämiseksi. Suurin osa kasvustosta meni roskiin. Kun olin sitonut ne tukikeppeihin siirsin ne kuitenkin varovasti isompaan ruukkuun juuripaakkuun koskematta ja istutin selvästi entistä syvempään. Nyt nuo ovat puolimetrisiä ja kukkivat runsaasti. Muutama raakile lähti niiden sivuoksien mukana, mutta tilanne oli niin uhkaava, että uhrauksia piti tehdä.

Bulgarialainen kypsyy ikkunalla

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kurkut, kurpitsat ja tomaatit pääsivät vihdoin ulos kasvamaan ja parvekkeelle tuli tilaa ainakin noille parille chinenselle kuvan vasemmassa laidassa.

Oikealla on Bulgarian Teardrop, tämän kertainen päätähtemme, kookas baccatum, joka on jo kasvanut ikkunan ylälaitaan ja on sitä leikeltykin kevään mittaan.

Bulgarian Teardrop (C. baccatum) nimen saanut chili on mitä ilmeisimmin PI 439370 Chiliwikinkin mukaan. Kasvatin sitä 2008 ja kasvin muoto ja marjojen muoto ja kasvutapa vastaavat toisiaan. Silloiset kuvani marjoista näyttävät hieman punaisemmilta, mutta se voi johtua myös erilaisesta ikkunavalosta ja kamerasta, mutta tiettävästi värin vaihto on hidasta. Odottelin näiden kypsymistä pari viikkoa, eikä väri siinä ajassa muuttunut oranssista mihinkään. Odotellaan lisää. Lehdet ovat ikkunalla kärsineet, osa on palanut liimautuessaan lasiin, osassa on muita vaurioita, mutta kyllä siinä pitäisi olla riittävästi elinvoimaa.

Marjathan ovat melko pieniä, paksun sormenpään kokoisia. Saattaisivat ne hyvässä mullassa ja valossa kasvaa isommiksikin. Kuten 2008-kasvattelussani, tässäkin oli runsaasti siemeniä, mutta hedelmälihaa sentään on kohtuullisen paksusti, ei mikään paperinohut annuum sentään. Osa siemenistä tuossa isommassa on mustasydämisiä, eli eivät todennäköisesti tule itämään. Eiköhän noista kelvollisiakin löydy. Maku on melko mieto, sopiva voileipächili. Paljaaltaan maistaen jäi mukava pistely suuhun, ihan miellyttävä baccatum-aromi.

Nämä tahtoisivat jo ulos

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kurpitsat yhteisellä kastelualustalla pienissä ruukuissaan tahtoisivat jo ulos, mutta ensi yöksikin on vielä luvattu hyvin kylmää. Sitten pitäisi hallanvaara olla ohi.

Ykköskasvupaikan tomaatit ovat myös jo aivan liian isoja sisäkasvatukseen. Niitä idättäessäni uskoin vielä lämpimään toukokuuhun. Pisimpänä siellä muiden päälle kallistelee Nepal, jolla mittaa on jo 80 cm. Rivissä ovat Early Wonder, Nepal, Sibirian ja Amish Paste.

Nepalin latva haarautuu jo ja se jatkaa kaksilatvaisena. Eipä tuo taida satoa haitata, sillä haarat näyttävät tasavahvoilta ja pieni "varaskin" on jo haarautumiskohdassa. Sen poimin pois.

Kaikki tomaatit ovat kukkineet jo toista viikkoa. Eiköhän kohta ala raakileitakin näkyä. Niiden kasvulle olisi kyllä eduksi, jos juuret pääsisivät maitopurkeista vapauteen puutarhamaahan. Olen istuttanut noita rinnakkain siten, että joka toinen on korkea runkotomaatti, joka toinen matala pensastomaatti. Nyt pensastavia lajikkeita ovat Early Wonder ja Sibirian. Ne saavat kasvatella sivuversojaan melko vapaasti ja korkeilta tomaateilta karsin alalehtiä, että matalammat saavat valoa. Runkotomaateilta myös karsin lehtihankoihin muodostuvia "varkaita", sivuverson alkuja.

Kasvihuonetta ei siis ole ja noiden on pärjättävä ihan luonnon armoilla säiden suhteen. Eiköhän ensi viikolla jo lämpö riittäisi ainakin pitämään ne hengissä, ehkä vähän kasvamaankin.

Kesäkuu

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kesäkuu saapui maa valkoisena. Onneksi en ehtinyt niitä kurkkuja ja kurpitsoita ulos vielä istuttamaan.

Keskipäivällä +4, yöllä lähestyy nollaa ja seuraavana vielä enemmän. Hui!

Fantasy kukkii nyt

tiistai 30. toukokuuta 2017

Aji Fantasy Sparkly White (C. baccatum)

Tänä vuonna ei kaikki taimikasvatus onnistunut kuten joskus aikaisemmin, mutta niin vain tämäkin baccatum on kehittynyt surkeasta alusta lähes puolimetriseksi ja kukkivaksi. Se tuli taimelle vasta uusintakylvöstä helmikuun lopulla, mutta oli vielä maaliskuun puolivälissä surkea rääpäle, ehkä silläkin oli huonoa kookosta juurillaan. Nyt se on ollut muutaman viikon parvekkeella ja näyttää viihtyvän viileissä öissä.

Kukat ilmestyivät noin kolme kuukautta vanhaan kasviin, joten ei se nyt aivan surkea saavutus ole kuitenkaan. Toinen yksilö oli edelleen taimiruukussaan sisätiloissa, mutta kukinnan sekin vain aloitti samaan aikaan, tosin puolta pienempänä. Nyt sekin pääsi isompaan ruukkuun ja kaverin viereen parvekkeelle.

Kukat olivat hankalassa asennossa alaspäin ja päivä oli sateinen, niinpä laitan ainoan onnistuneen kuvan näin isoksi ihan vain onnistumisen tunteen vuoksi. Värikin on tällä kertaa oikea.

Eipä viedä vielä arkoja kasveja ulos

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Lämpimän sunnuntain jälkeen sääennuste lupaa taas kylmää viikkoa, ei ehkä yöpakkasia, mutta kylmiä päiviä. Päättelin, että eipä tuolla kurpitsat ja kurkut, ei edes tomaatit kasva, parempi pitää vielä vaan parvekelasien suojassa.

Kurpitsan taimet ovat tuota kokoa, sekä kesäkurpitsat että tämä vähän isompi, 1-2 kiloiseksi kasvava. Se on venäläistä siementä ja nimi on käännettynä kurpitsa hasselpähkinä. Valkoinen kukkameri taustalla on luumupuu, joka on täynnä kukkia kuten kirsikkapuutkin ja kimalaisiakin pörrää. Se puoli näyttää hyvältä.

Niin, en siis rohkene viedä pikkutaima vielä säiden armoille, mutta tein sellaisen tempun, että nostin nuo ulos ruukuistaan ja lisäsin pohjalle sentin, pari kookoskuitua, että juurilla olisi jotakin askaretta tulevan viikon aikana.

Kesäkurpitsoissa on jo nuppuja. Tämä on viime kesältä tuttu Bush Baby F1, vihreä vaalein raidoin. Toisena lajikkeena minulla on nyt uusi Black, jolla tietysti on mustat hedelmät. Nuo nuputhan näyttävät olevan poikakukkia. Tyttökukilla on selvä pallero nupun perässä. Liian aikaista se olisikin noin pienille, eivät jaksaisi vielä kasvattaa hedelmiään. Kurkut piti siirtää kokonaan muualle, kun ne jo kasvattelevat tarttumakärhiään ja kietoutuvat muiden ympärille.

Kesä tulossa sittenkin?

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Eipä vaivuta synkkyyteen. Aurinkoisen ja lämpimän päivän ilopilleri parvekkeella on Rain Forest (C. baccatum).

Vappuna alkoi tämän talvehtijan kypsän sadon kausi ja nyt tuo suorastaan hehkuu punaisena. Onhan noilla moni ruoka jo maustettu, mutta niitä vain riittää. Hyviä ja mietoja ovat. Ja kookoskuitukin näyttää kelvolliselta.

Tomaattien ja kurpitsoiden ulos vientiä taidan vielä muutaman päivän viivytellä, kun ennusteet lupaavat lauantai-aamuksi kylmää. Ehkä sitten voisi jo uskaltaa. Nehän tulevat siis ihan ulkoilmaan säiden armoille ilman minkäänlaista peittoa tai suojaa.

Lisää onnettomia kasvatuksia

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kaikki ei nyt mene ihan putkeen. Virheitä sattuu ja kasvattajan ikäkin varmaan alkaa haitata, huolenpito herpaantuu ja varsinkin kasvatustapahtumien muistiinpanoissa on isoja aukkoja ja vielä isompia omassa muistissa. Niinpä virheitä ei pysty jäljittämään luotettavasti. Mututieto ei ole oikeata tietoa.

Madre de Rios (C. frutescens)


Aji Guaguao (C. frutescens)

Tuossa kaksi onnetonta frutescensia, joista ei tainnut tulla chilejä tällä kaudella. Näistä sentään on historiatietoa kahden kuukauden takaa, jolloin niillä jo oli ongelmia kookoskuidussa pikkutaimina. Lannoitus ja magnesiumin lisäys auttoivat joksikin aikaa, mutta Vapun tienoissa tauti näytti jo tulevan kuolemaksi. Latvan kasvupisteet kuivuvat ja lehdet putoilevat. Alemman. Guaguaon nostin pois ruukustaan, eikä sillä ollut paljonkaan juuria, ei varsinkaan valkoisia, terveitä. Kookos varisi pois juurien ympäriltä ihan itsekseen. Kokeilen vielä tuon pelastamista vesiastiassa, mutta tuskinpa se enää auttaa.

Nämä siis olivat "halpahallin kookoksessa". Siinä on muillakin ollut ongelmia ja minullakin aikaisemmin. Halpuuskin osoittautui vain mainostekstiksi, sillä Chilitarvike ja Pavunvarsi myyvät erilaisia merkkejä halvemmalla. Hankin molempia, mutta eipä tullut merkittyä ruukkuihin, mitä ainetta niissä on. Niinpä vertaileva seuranta ei ole mahdollista. 

Tomaattimurheutus:

Keräsin kuusi tomaatin tainta samalle kastelualustalle ja niistä kaksi on kärsinyt, muut kasvavat tukevasti. Kastelussa tai lannoituksessa ei ole eroa, mutta saattaa olla, että kookoskuitu loppui kesken ja noissa on eri tuotetta. Varmaa muistikuvaa ei ole.


Tämä toinen on alhaalta aivan yhtä huonossa kunnossa, mutta latvassa lehdykät vain vetävät reunoja ylös. Liikalannoitusta se ei ole, se vetää koko lehden kärjestä lähtien rullalle kohti runkoa - ja tekee lehdet tumman vihreiksi. Joku muu tätä vaivaa. Ei kuitenkaan vajota synkkyyteen, nämä ovat varataimia, kakkoslaatua. Vakipaikalle mahtuvat lajikkeet ovat hyvässä kasvussa maitopurkeissaan ja kaikki kukkivat jo. Pitäisi kohta päästä ulos.

Edellisen jutun Montufar muuten kuoli, varmaan juuret olivat paleltuneet. Joku perheestä oli unohtanut illalla parvekelasin muutaman sentin raolle sen vierestä. Toisessa päässä parveketta lämpöpuhallin piti lämmöt noin viidessä asteessa. Ei kaikki kuitenkaan ole näin onnettomalla kantilla, kasvua tapahtuu ja satoakin tulee, kyllä tästä vielä chilikesä tulee ja ehkä tomaattejakin saadaan.

Montufar pahoitti mielensä kylmällä parvekkeella

lauantai 13. toukokuuta 2017


Rocoto Montufar eli PI 585273 (C. pubescens) ei sitten pitänyt kylmästä toukokuusta parvekkeella. Siitä on toista viikkoa, kun ruukutin noita isompiin ja toin lämpimästä sisätilasta parvekkeen vaihtuviin oloihin.

Kaikki ei ehkä ole vielä menetetty. Oksien päissä on muutamia pieniä, tuoreita lehtiä ja tarkkaan katsoen siellä on nuppujakin. Pakkasyöt ovat nyt ehkä ohi, enkä aio tuota takaisin lämpimään viedä.

Tuollaista sattuu chilinkasvattajalle.

Turbo sai parhaan paikan

maanantai 8. toukokuuta 2017


Parvekkeella on yksi paikka ylitse muiden, iso ruukku etelä- ja itäseinien risteyksessä. Siitä on aina tullut paras sato. Nyt valitsin melkeinpä arpomalla Turbo Puben (C. pubescens) tuolle paraatipaikalle. Se näkyy olevan melkein saman kokoinen kuin Aji Cristal viime keväänä tuohon päästessään ja Cristal kasvoi kattoon asti ja teki satoa koko kesän.

Yöllä oli pakkasta ja nytkin sataa lunta, mutta eiköhän tämä kylmä viikko pärjätä lämpöpuhaltimen avulla. Tuo istutussysteemi osoittautui hyväksi ja Cristalin juuret olivat levinneet syvälle isoon ruukkuun. Systeemistä voit lukea viime keväisestä istutusjutusta.

Tomaattikevennys:
Tomaatit ovat olleet jo kolme viikkoa parvekkeella ja ajoittain yöt ovat käyneet lähellä nollaa, mutta ensimmäiset ulos tarkoitetut kuitenkin kukkivat jo. Tarkoitus oli hidastaa kasvua, sillä ulos niitä ei voi viedä vielä kolmeen viikkoon. Kasvu onkin melkein pysähtynyt ja kukkia on tullut tilalle. Kuvassa on kuitenkin varhainen lajike Boney-MM, jonka aion pitää parvekkeella. Siinä kasvaa jo muutama tomaatti. Kypsää vielä toukokuussa?

Aina vain pienempänä ne kukkivat

perjantai 5. toukokuuta 2017

Peruvian White Habanero (C. chinense) on todellakin vain 7 cm korkea, mutta kukkia on jo runsaasti. Sen alkuvaiheet olivat vaikeita, itävyys oli huonoa ja vaati uusintakylvön. Ehkä olin lämmittänyt liikaa siemeniä, sillä poimin ne vasta kuivatuista chileistä. Pikkuiset "luodit" olivat minulle turhan pientä askarreltavaa ja halkaistuina kuivatuista siemenet rapisivat irti helposti. Voisiko tuo vaikuttaa vielä pituuskasvuunkin?

Alin kukka on ensimmäisessä haarautumiskohdassa, vain 4 cm mullan pinnasta. No, mahtuisivathan ne 2-3cm pitkät pötkylät tuossakin kasvamaan, mutta tuskin aloittavat vielä. Tiheässä yläosassa on nyt 4 tasavahvaa latvaa ja ne haarautuvat koko ajan lisää. Todella pienimuotoista.

Emokasvi oli aikanaan yli puolimetrinen tiheä ja leveä puu, kenties tämäkin vielä kesän lämmössä innostuu kasvamaan korkeuttakin.

Vaihdoinpa lannoitetta

tiistai 2. toukokuuta 2017

Eipä tuossa mitään dramaattista tapahtunut, mutta raflaava otsikko saatiin. Olen toki tiennyt aikaisemminkin, että Nutriforten Kastelulannoite on melkein kuin Puutarhan Kesä, vaaleanpunaista ja N-P-K arvoiltaan lähes samaa tavaraa. Nyt lannoitteeni oli loppu ja poikkesin HongKongiin ostoksille. Tarkoituksena oli oikeastaan ostaa Nutriforten Tomaatti-Mansikka ravinnetta, kun sillä voisi säätää typen määrää kasvun eri vaiheissa. Sitäpä ei enää ollut ja ehkäpä niin on hyvä. Tavallinen Taavi ei osannut ostaa molempia purkkeja kaksikomponenttisesta lannoitteesta ja syksyllä oli jompaa kumpaa hyllyt täynnä, toinen oli loppu. Onneksi on erikoisliikkeitä kuten Chilitarvike, joista sitä saavat ne, jotka osaavat sitä käyttää.

Puutarhan Kesää ja Nutriforten Kastelulannoitetta oli kumpaakin puutarhamyymälän hyllyillä runsain mitoin eri kokoisissa purkeissa. Kun kilo riittää minulla pitkäksi aikaa, valitsin hinnan perusteella. Nutrifortea sai kuudella eurolla ja Puutarhan Kesästä olisi pitänyt maksaa kymppi.

Eivätpä ne aivan samanlaisia olleetkaan. Vanhan lannoitteeni viimeiset rippeet ovat  huomattavasti punaisempia kuin uusi purkki ja rakennekin on vähän erilainen. Perusarvot ovat kuitenkin erittäin lähellä toisiaan: 13-7-20 ja 12-7-19. Erot ovat niin pienet, että tuollaisella millilitran mittalusikalla mittavirheetkin ovat suurempia.

Nutrifortessa on valkoisia pallukoita joukossa ja hieman epäilyttää, jakautuvatko ne tasaisesti. Purkkia aukaistaessa niitä oli näet pinta täynnä. Pienessä mitassa on vielä Puutarha Kesää ja se liukenee veteen aivan hetkessä, kuten tuon uuden hienompi raekin. Pikku pallukat sulavat hiukan hitaammin, mutta ei niitäkään montaa minuuttia kastelukannun pohjalla näkynyt. Eiköhän tähän totu ja uskoisin kasvienkin tottuvan, niin pieniä eroja noissa on.

Varsinainen lannoitejuttunihan on heinäkuulta 2008 ja löytyy täältä.

Sademetsästä punaväriä Vappuun

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Rain Forest (C. baccatum) viimekesäisessä 6 litran ruukussaan. Se talvehti matalaksi leikattuna valoisassa ja viileässä, vähän alle 20°. Viime kesänä tuo oli puolitoistametrinen hontelo ja harvalehtinen. Leikkauksen jälkeen se on alkanut kasvaa enemmän leveyttä ja lehdet ovat pienentyneet ja tihentyneet. Sehän taas lisää satomahdollisuuksia, kun sopivia oksanhankoja on enemmän.

Multa ruukussa oli laskenut kesän ja talven aikana melko paljon ja nostin chilin sieltä ulos mullanvaihtoa varten. Vähän taivuttelin ruukun reunoja ensin, että juuret irtosivat seinistä ja sitten vain nostin rungosta. Juuret näyttävät olevan hyvässä kasvussa. "Multa" näkyi olevan pääasiassa kookoskuitua, multaa ehkä kolmannes joukossa. Kaavin sitä pinnalta pois kerroksen ja pohjalta noin kolmanneksen. Uutta kuitua lisäsin ruukun pohjalle ja säästyneet juuret sen päälle. Sivuja tiivistin myös. Eiköhän se tuosta saa uutta kasvuvoimaa, kunhan muistaa lannoittaa.

Talvehtija ehti kypsäksi huhtikuun puolella ja mikäs sen sopivampaa kuin nauttia  punaisesta chilistä vappulounaalla.

Bulgarian Teardrop taitaa olla PI 439370

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Bulgarialaisia chilejä ei paljon ole. Yksi annuumi tunnetaan ja baccatum, jota kasvattelin väärällä nimellä 2008. Oikea numero selvisi syksyllä ja se oli PI 439370.


Bulgarian Teardrop (C. baccatum) on jo aika roikale, melkein metrin korkea. Lumisade ei tässä kuvassa erotu, mutta sitä oli ja järvi on edelleen jäässä. Huhtikuu ei ole kevättä yhtään edistänyt. Tämäkin chili lähti parvekkeelta kuvauksen jälkeen vielä kasvamaan olohuoneen ikkunalle. Muutama liikaa mittaa kasvanut tomaatti on ollut tuolla kylmissä öissä ja toisinaan  kuumissa päivissä viikon verran ja se on tehnyt niille hyvää. Väri on tummentunut, runko paksuuntunut ja pituuskasvu lähes pysähtynyt. Lämpöpuhallin on pitänyt pakkasen loitolla, öisin on ollut 3-5 plusastetta.


Bulgarialaisen raakileet ovat vaalean vihreitä, kuten PI 439370:n kuuluukin olla. Ne paljastivat minulle 2008 oikean numeron. Muistaakseni nuo olivat täynnä siemeniä ja syötävää oli kovin vähän.


Laitetaan tähän vielä tuon baccatumin kukkakuva, kun se viimeksi ei oikein näkynyt. Kalanruotokuvio on vihertävän rusehtava vähän valosta ja katsomiskulmasta riippuen.