Chiliä ja sivuhuomioita

Kuukausi odottelua idätyslautalla

2012-02-01T13:02:00.000+02:00

Nuo taimet ovat kuukauden ikäisiä. Ne tulivat taimelle joulun ja uuden vuoden välissä viime vuonna. Kuvalla haluan vain todistaa, että pelkällä vedellä taimet eivät kasva, mutta pysyvät hengissä. Kaivoin nämä nyt esille, kun aloin suunnitella chinense-varalaatikkoa. Saman ikäiset varsinaiset taimet multaruukuissaan ovat jo tuuheita 10-15 cm korkeita pikku chilejä. Niistähän oli juttua pari viikkoa sitten.

Takana keskellä on uusintakylvöä, muutama päivä sitten putkahtanut Habanero White. Sen molemmilla puolilla on Habanero Peruvian White. Niissä on pieni lehti sirkkalehtien välissä, kuten etualan Tasmanian Redilläkin. Sen enempää ei kuukaudessa kasva.

Tasmanian punainen on heti pienestä nimensä veroinen. Valo värjää varren punaiseksi ja lehdet tummuvat. Revin tämän talouspaperista ihan raa'alla voimalla, varomatta. Lähtihän se, kuten muutkin, ehjänä. Paperia on vähän tarttunut juuriin. Kuukauden vanhoissa on huomattavasti haaroittuneempi juuri kuin vasta sirkkalehdille tulleessa, jossa oli pitkä juuri ja yksi sivuhaara. Silläkin pärjää mullassa. Tuo haaroittunut saattaa lähteä nopeammin kasvuun, mutta sen näemme lähiviikkoina.

Talouspapereita on erilaisia, joihinkin juuret tarttuvat, tähän kotimaiseen ei. Minulla oli välillä paksumpaa, erittäin imukykyistä, tiiviin tuntuista, mutta juuret menivät siitä läpi. Tässä kuvassa (kuvattu 17.1.) tiiviimpi paperi on alareunassa. Noista siemenistä osa on jo taimina mullassa, mutta juuret katkeilivat. Puolen sentin tyngälläkin ne kuitenkin näyttävät selviävän hengissä.

Nyt on kokeilussa kahvisuodatin, jota monet ovat kehuneet. Siitä eivät juuret mene ainakaan heti läpi. Sen kanssa täytyy pitää laatikko kosteana, kansi päällä, muuten pinnalla oleva juuri voisi kuivua. Jotkut tosin tekevät niin, että laittavat toisen kahvisuodattimen juurien päälle. Idätyslautasta on jo suuri joukko persoonallisia muunnelmia.

Valotesti päättyy tähän

2012-01-29T14:54:00.001+02:00

Lokakuussa alkaneessa testissä valon värin vaikutuksesta chilien satoisuuteen on tultu siihen pisteeseen, että testaus on viisainta lopettaa. Aurinkoiset päivät saattaisivat tästä eteenpäin jo sotkea valotilanteen antamalla päivänvaloa myös "lämpimässä" valossa kasvaville. Kolme ja puoli kuukautta on kulunut, on yhteenvedon aika.

Ensiksi Inca: (Kaikki kuvat kameran päivänvalo-asetuksella)

Nyt molemmista löytyi saman verran kypsiä, mutta edellisessä tarkistuksessa keltaisella 2700K valolla oli vain 2 kypsää, sinisemmällä 5400K puolella 7. Ne poimittiin silloin pois ja lisätään nyt tulokseen.

Kokonaistulos baccatum Inca Red Dropilla muodostui seuraavaksi:

5400K "päivänvalo", 13 kypsää, 5 raakaa, yhteensä 18 kpl

2700K "lämmin valkoinen", 8 kypsää, 8 raakaa, yhteensä 16 kpl

Ero ei ole suuri. Siitä ei kannattaisi tehdä numeroa, mutta se todistaa vastaansanomattomasti sen, että chilit eivät sadon tuottoon tarvitse punasävyistä valoa, vaan päivänvalolla kasvaa vähintään yhtä hyvin.

Vähän paremminkin, kun tuloksia tarkemmin tutkii. Jo viime mittauksessa sinisemmässä valossa kasvoi vähän isompia. Kokoero keskimääräisessä yksilöpainossa oli silloin 20%, mutta nyt jo yli 30% sinisemmän valon eduksi. Lisäksi keltaisessa valossa chilit rypistyivät, kuivuivat nopeammin.

Sitten Habanero:

Siellä kaikki olikin aivan toisin. Kuten jo edellisessä laskennassa totesin, tulos on murskaava.

15 - 1

"Lämpimässä" 2700K valossa on kyllä kukintaa, mutta vain yksi on kehittynyt raakileeksi ja sekin on pieni. 5400K valossa kasvaa ihan normaalikokoisia Habaneroja, yhteensä 15 kpl ja ensimmäinen jo kypsyy.

On vaikea uskoa, että valon värillä voisi olla noin paljon vaikutusta. Kasvit ovat kuitenkin aivan saman kokoisia, terveitä ja tuuheita. Tein rajun testausliikkeen ja vaihdoin Habanerojen paikat. Se yhden onnettoman raakileen kasvi saa nyt olla päivänvalolampun alla. Ellei sielläkään ala syntyä tulosta lähiviikkoina, vikaa on jossakin muualla ja testi on tavallaan epäonnistunut. Kertoi se joka tapauksessa sen, että 10.000 luksia 5400K päivänvalo-loisteputkivaloa riittää chilien satoon, eikä kukintaan kannata vaihtaa punasävyistä valoa. Kasvu- ja kukintavalojen erottelu on hamppuhöpöä, joka ei toimi chileillä.

Testin ulkopuolella näiden varjossa ja valojen reunoilla on myös elämää. Jostakin syystä vain sinisemmässä päässä kasvaa uutta satoa, vaikka samalla tavalla, mutta eri lajikkeita on kummankin valon alla. Ero siis saattaa johtua lajikkeista, mutta joka tapauksessa 5400K valon 2000-5000 luksin tehoissa Aji Cristalia on jo syötykin, Aji Quitunquito (C. baccatum, kuvassa) kasvatti yhden ison kypsän ja uusia pieniä on tulossa ja Aji Bonito kasvattelee pientä satoa, josta ensimmäinen on kypsä. Keltaisella puolella vain odotellaan.

Jos Habaneron satoisuudessa tapahtuu muutos valoja vaihtamalla, kerron siitä tähän perään, ettei tulosta tarvitse etsiskellä. Valon väri ja sato testaus on päättynyt. Värillä on väliä. Minä pysyn sinisävyisissä, mieluummin "täysspektrisissä".

Cajamarcasta satoa talvellakin

2012-01-28T09:28:00.000+02:00

Cajamarca (C. chinense)

Kuten monesti olen todennut, chinenset ovat kauniita huonekasveja. Tämä Cajamarca joutui luopumaan isosta ruukustaan ja osasta oksiaan syksyllä mahtuakseen olohuoneen ikkunalle. Nyt se on 13 cm ruukussa ja vuoden vanha kasvi on puoli metriä korkea ja leveä. Ikkunan päällä verholaudan takana on 2x36W loisteputket, joista tulee tuohon latvaan n. 2-3000 luksia, pilvisen päivän verran. Lamppu palaa 14 tuntia päivässä, mutta kohta sitä saa ruveta sammuttelemaan keskipäivällä.

Aivan kuin salaa sinne on alkanut kasvaa tuollaisia värikkäitä pötkylöitä. Niitä on nyt viisi ja kukinta jatkuu vahvasti. Chilin muodosta jo näkee, että se on kotimaista siemenkantaa. Tästähän minulla on myös vanhempi, Englannista hankittu kanta, joka satoaa paljon vaikeammin, mutta on maukkaampi. Sen hedelmien muoto on suipompi ja kukissakin on eroa. Sama lajike kuitenkin selvästi on kysymyksessä, pieniä muotoeroja vain.

Talvisato siis onnistuu, kun sitä ei osaa odottaa, eikä sen eteen tee mitään.

Pitipä vielä lisätä yksi kuva, kun pyhäaamuna aurinko nousi niin värikkäästi ikkunan takana ja kissamme Mustikka poseerasi makuupaikallaan chilin vieressä. Se ei koske chileihin, vaan mutustelee sille kasvatettua kauranorasta keittiön ikkunalla.

Ulupican kukat

2012-01-26T15:15:00.000+02:00

Toissapäiväinen kuva näyttää vähän punasävyiseltä. Tänään kukkia on auki useampia ja aurinkokin osui niihin hiukkasen.

Ulupica large, kukkia

Melko värittömiä ovat. Keskellä on keltaista ja ulkopinnalla sinistä, mutta eivät nämä todellakaan muistuta cardenasiin tai pubescensin kukkia.

Ulupica kukkii jo

2012-01-24T14:37:00.000+02:00

Ulupica large on outo tapaus. Jotkut sanovat sitä kaikkien pubescensien esiäidiksi, toiset pitävät myöhäisempänä luonnossa tapahtuneena risteytymänä. Useita eri nimiäkin siitä on käytetty lyhyen chilinkasvatusurani aikana. Viime aikoina sen tieteelliseksi sukupuuksi on mainittu Capsicum cardenasii var. pendulum. Minulla oli muutama siemen jostakin Fataliin ostoksesta varmaankin kaupanpäällisenä tulleita vuosien takaa. Yksi kuoli juurta ulos työntäessään, toinen sentään onnistui.

Tuollainen kippurainen taimi sieltä putkahti näkyviin marraskuun lopulla. Se näytti niin heikolta, että laitoin sen "happitelttaan", muovipussin kulman alle nauttimaan kosteasta ilmasta. Siitä pikkuinen virkistyi. Tuollainen suoja auttaa monesti huonovointisia chilejä myös isompana vaikkapa ruukunvaihdoissa. Pussin sisällä kosteus nousee kasvin haihduttamasta ja maasta nousevasta vesihöyrystä.

Ulupica kasvoi vauhdilla "lämpökaapissa" Alman kanssa kilpaa. Pari päivää sitten kuvasin siitä kokokuvan 25 cm korkeana latva täynnä nuppuja. Nuput ovat violetteja pubescensien tapaan, mutta lehdet eivät ole niin karvaisia ja tuoksuvia. Tämä haarautui jo pienenä ja on nyt kaunis ja tukeva pikku chili. Näin aikaista kukintaa en osannut odottaa. Lämmin ja kostea kasvupaikka on varmaan auttanut, mutta toisaalta taimiruukku on surkean pieni. Mitään lannoitusta se ei vielä ole saanut.

Tällä on edessä sama ongelma kuin unkarilaisilla annuumeilla alkukuusta. Isompaan ruukkuun siirto tarkoittaa myös poistoa lämpimästä kasvupaikasta ja siinä kukinta häiriintyy joksikin ajaksi. Varastohuoneen lämpötila on pudonnut jo alle 18°.

Tänään Ulupica avasi kukkansa kahdeksan viikon, mutta reilusti alle kahden kuukauden ikäisenä. Väri olikin yllättävän vaalea. Sitä ei voinut nupusta päätellä. Kuvaa näpäyttämällä näet vähän ympäristöäkin.

Viisi chinenseä ja kolme baccaa

2012-01-19T16:00:00.000+02:00

Pieniin ovat uudet idätykseni menneet, mutta kun on niitä talvehtijoita.

Chinenset rivissä

Tässä kaikki 12.12. kylvetyt uudet chinenset. Jos oikealle taimilaatikon ulkopuolelle nostettu Tasmanian Red siirtyisi pykälän vasemmalle, ne olisivat ikäjärjestyksessä. Näitä putkahteli joulusta loppiaiseen eli ne ovat kahdesta kolmeen viikkoa vanhoja. Melko hidasta oli itäminen, mutta syy oli lämpötilan. Pidin laatikkoa ikkunalaudalla ja siellä näköjään on enää vain 17 öisin ja 21 päivällä. Samasta syystä myös kasvuvauhti saattaa olla hidastunut. Taimilaatikkoni on ikkunan vieressä tuuletusikkunan kohdalla verhon takana. Tuuletusluukku vuotaa ja on kylmä. Laitan siihen nyt styroksia kasvien ja luukun väliin. 50W ESL lämmittää päivisin.

Näistä kolme iti huonosti, vain 1 kolmesta siemenestä. Se saa riittää. Kaikki olivat eri siemenkauppiaalta, joten en protestoi mihinkään suuntaan.

Baccatumit laitoin vasta nyt lautalle. Lämmintä turvallista paikkaa en sille keksinyt, joten saavat itää hieman hitaammin viileässä.

PI 594136 pitäisi olla unkarilainen baccatum, jollaisesta en ole aikaisemmin kuullutkaan.

Chinchi Uchu tuli kasvatukseen pelkästään nimen perusteella. Se on ketšuankielellä punainen chili, jota olen etsinyt vuosia chinensenä. Niitä löydettiin 8000 vuotta vanhoista luolakaivauksista. Tämä on ilmeisesti väärin nimetty perulainen baccatum. On joku siemenkauppa tarjonnut tällä nimellä annuumiakin. Perinteitä ei kunnioiteta.

Aji Amarillo minulla jo on kasvamassa ikkunalaudalla omista vanhoista siemenistä, mutta kun se saattaa olla risteytynyt, idätän siihen rinnalle "virallisenkin" version.

Baccatumeita on kellarissa talvehtimassa ainakin kahdeksan, monessa jo satoa oksilla, eli Aji Bonito, Aji Chanca, Aji Cristal, Puca Uchu (Aji Rojo), Aji Quitunquito, Chilean Green, Inca Red Drop ja Jamy. Omnicolorissa on vain heikosti henkeä, sen leikkelin niin matalaksi.

Annuumeihin palataan myöhemmin, nopeisiin unkarilaisiin paljon myöhemmin.

Alma on aggressiivinen

2012-01-16T10:00:00.000+02:00

Kasvattelen usein vain yhtä tainta kustakin lajikkeesta, jos tarkoitus on vain lajikkeeseen tutustuminen. Silloinkin on alkukaudesta hyvä olla varakappaleet, jos vaikka sattuisi jotakin sille varsinaiselle. Tuollainen litran jäätelölaatikko on osoittautunut hyväksi varalaatikoksi kolmelle tai neljälle. Siinä ne kasvavat kesään asti ja kenties vähän satoavatkin, eivätkä vie paljon tilaa kunhan pitää lannoituksen niukkana. Toistaiseksi eivät ole saaneet mitään muuta kuin Puutarhamullan ravinteet ja sillä mennään varmaan toinenkin kuukausi. Alalehdet alkavat kellastua ja putoavat pois, kun ravinteet loppuvat. Taimivaloni, nykyisin 50W päivänvalo-ESL huolehtii valoenergiasta.

Rocoto Manzano Orange, Alma Paprika, Paprika Hegele Erõs, Canario

Tämän varalaatikon virittelin kuukausi sitten. Silloin kaikki olivat idätyslautalla saman kokoisia, sirkkalehdillä. Alma näyttää täälläkin kasvunopeutensa ja elinvoimansa. Reunassa majaileva rocoto on jäänyt täysin varjoon. Almassa on isoja nuppuja, vaikka korkeutta on vasta 12 cm. Rocoton pelastamiseksi ei oikein ole muuta tehtävissä kuin leikellä Alman varjostavat lehdet pois. Tuskin se siitä pahasti nokkiinsa ottaa. Sitä paitsi Alman ykköstaimessa on jo peukalonpään kokoisia chilejä kasvamassa, joten varataimen hyvinvointi ei enää olekaan niin tärkeää. Jos nuo osoittautuvat hyvän makuisiksi, laitan niitä joskus huhtikuussa isomman erän kasvamaan ja kesäksi ulos.

Valotesti, 3. kuukausiraportti osa 2

2012-01-13T13:01:00.000+02:00

11-1 päivänvalon hyväksi.

Tulos Habaneroilla on murskaava. Laskin pienetkin alut, kun punaisemmassa valossa ei muuta ole kuin yksi sellainen. 5400K putkien alla on puolisen tusinaa ihan reilun kokoista Habaneroa ja saman verran pienempiä. Niistä osa saattaa vielä putoilla. Kukinta on molemmissa valoissa reipasta, mutta 10.000 luksia 2700K "lämmintä valkoista" valoa ei vain saa raakileita pysymään puussa.

Kasvit ovat historialtaan hyvin samanlaisia ja saman kokoisia testin alussa. Nyt sinisemmässä valossa on kasvanut myös hiukan enemmän oksia, mutta se ei tilannetta selitä. Kun kasveja on vain yksi kummassakin valossa, joku häiriö kasvissa tai juurissa voisi vaikuttaa. Tekisi mieli vaihtaa nuo keskenään ja katsoa vaihtuisiko satoisuus. Ehkä kuukauden päästä niin teenkin. Entistä selvemmältä näyttää, että chilit tekevät paremmin satoa sinisemmän valon alla. Niinhän ne kasvoivatkin.

"Yleisön pyynnöstä" vielä sotkuinen kokokuva Habanerosta. Siinä on kesän jäljiltä paljasta runkoa 30 cm ja tasainen latvus n. 30x45 cm. Perkasin viereltä muutaman baccatumin ja annuumin, jotta sain edes jotakin näkymään. Oikeasti se on ahtaalla, mutta lähinnä lamppua. Vain Inca tulee samalle korkeudelle. Keskimäärin valoa tuli 10.000 luksia, mutta lähimmät oksat saivat 13.000. Keltaisen valon alla muuten oli aivan saman kokoinen latvus, mittasin senkin samalla - ja yhtä paljon valoa, mutta vain 1 raakile.

Valotesti, 3. kuukausiraportti osa 1

2012-01-12T12:01:00.000+02:00

Inca Red Drop (C. baccatum) on kuukaudessa saanut paljon väriä 5400 Kelvinin päivänvaloputkien loisteessa. Kun punaisemmassa 2700K valossa ensimmäiset kypsät alkoivat pahasti jo rypistyä, päätin tehdä sadonkorjuun tässä vaiheessa ja laskea ne sitten kuukauden päästä lopputulokseen.

Keltaiselta tuo "lämmin valkoinen" lähinnä näyttää kameralla. Siellä oli kypsiä vain 2, raakileita on 11. Päivänvalopuolelle kypsyi 7 ja eri kokoisia raakileita on 8. Tuollainen ero 13/15 satomäärissä ei ole merkittävä. Nuo on sentään syksyllä puutarhasta ylös kaivettuja ja juuret on tungettu pieneen (1,6l) ruukkuun. Yksilökohtaiset erot voivat olla suuremmat kuin valaistuksen vaikutus, mutta selvää on, että päivänvalo tai 5400K loisteputki riittää hedelmien tuottoon ja kypsyttelyyn. Ei siihen punaista valoa chileille tarvita.

Nämä testikasvit kuten Habanerotkin ovat olleet 12 tuntia päivässä n. 10.000 luksin valaistuksessa, eli lamppu 30-35 cm latvasta. Lämpötila on huoneessa pudonnut jonnekin 18-19 asteen paikkeille. Muut baccatumit näiden valojen liepeillä osittain varjossa, eli jossakin 3000-5000 luksin valaistuksessa ovat myös tuottaneet satoa, mutta jostakin syystä vain päivänvalolampun tienoilla. Syy on todennäköisesti lajikkeissa, sillä ne ovat erilaiset kummassakin päässä pöytää. Aji Cristalissa on jo kypsää, Aji Quitunquitossa komeita raakileita, mutta parhaiten pärjää Aji Bonito, joka ei tunnu kauheasti valoa vaativan. Keltaisessa päässä ovat Aji Rojo, Chilean Green ja Aji Chanca, joihin ei siellä ole uutta satoa ilmestynyt, vaikka kukkia onkin. En osaa sitä kuitenkaan valon syyksi laskea.

Toinen osa raportista ilmestyy lähipäivinä, kunhan lasken Habanerojen tilanteen. Se onkin mielenkiintoisempi.

Parvekekausi päättyi loppiaiseen

2012-01-08T14:02:00.000+02:00

Parveke tänään. Pakkasta ulkona -15°, lasien suojassa -6,5°, aurinko paistaa. Eilen pakasti vihdoin niin kovasti, että chilit jäätyivät. Uuden vuoden juhlissa syötiin tuoretta chiliä suoraan parvekkeelta. Tämä oli kyllä ennätyspitkä syksy. Joulukuussa vielä chilit kypsyivät.

Belize Red (C. chinense). Lehdet ovat vetäneet veltoiksi, hedelmä on pinnalta jäässä, mutta tietysti ihan käyttökelpoinen ainakin seuraaviin lämpimiin asti.

Baccatum Chilean Green kesti melkein yhtä hyvin, mutta se ehdittiin syödä tyhjäksi ennen pakkasia. Aji Amarillo (small) heittäytyi veteläksi jo viikkoja sitten, mutta kyllä siinäkin kypsyi muutamia ihan joulukuulle asti.

Rocoto Red Peruvian tarjosi tuoretta syötävää vielä viikko sitten ja siihen jäi muutama melkein kypsä, jotka punastuivat koko ajan hitaasti. Nuo oranssit ovat tomaatteja. Myöhässä ollut päärynätomaatti ei koskaan muodostanut päärynöitä, mutta melkein kypsäksi se sai pari marjaa. Lehdet kuivuivat jo joulun tienoissa.

Täältä harjun laelta katsoen virallinen lämpötila saa olla -5-7° ja lasien sisäpuolella pari astetta kylmää niin monet chilit vielä selviävät. Tämän vuoden sitkein oli varsin yllättävästi tropiikin kuumiin tottunut Belize Red.

Siemeniä en näistä kerää. Ne eivät itäisi.

Chilejä Unkarista

2012-01-03T13:35:00.000+02:00

Csipös Alma Paprikan latvus 3.1.

Kiinnostuin unkarilaisista chileistä kun löysin muutaman paikan, mistä niiden siemeniä saattoi saada, jopa suoraan Unkarista tai sitten siemensivuston pitäjän Unkarin vierailujen seurauksena. Pari kertaa olen aikaisemmin kasvatellut jotakin unkarilaista lajiketta englantilaisilta siemenliikkeiltä hankittuna. Kokemukset eivät ole olleet kummoisia, mutta toisaalta unkarilainen paprika ja maustamisen taito tunnetaan ja eurooppalaiset chilit kasvavat varmemmin ja nopeammin kuin intialaiset tai meksikolaiset. Jospa vielä kerran.

Enhän minä unkaria osaa. Lajikekuvauksia olen lukenut saksaksi ja verrannut niitä unkarilaiseen tekstiin. Googlen kääntäjä myös osaa sanastoa jonkin verran. Paprika on unkarilaiselle sekä makea että tulisempi. Chili tunnetaan myös, mutta se näyttää tarkoittavan tuontitavaraa, Habaneroja, Cayennea, Nagaa ja sellaisia. Vuosisatoja Unkarin maaperässä kasvaneita ja kehittyneitä lajikkeita kutsutaan paprikaksi. Yritin valita niistä hieman tulisemmat versiot. Joitakin noista on samalla nimellä myös täysin tulettomia.

Tällaisia nyt ainakin ajattelin kasvattaa:
Csipös Alma Paprika Garai feher (jonkin verran tulinen omenapaprika kellertävin hedelmin) on tuossa kuvassa ja jatkossa aion kutsua sitä vain Almaksi, vaikka markkinoilla on myös Édes Alma Paprika, makea versio. Sillä on myös siemenpankin numero PI 543809. Almassa on raakileita kehittymässä ainakin 4 ja kukkia puhkeaa päivittäin lisää. Se on pakko siirtää isompaan ruukkuun ja pois lämpökaapista vielä tällä viikolla. Pallukoista kehittyy noin kolmesenttisiä, mutta paksussa varressa ovat. Varmasti kestää. Netistä löysin keittiösivuilta kuvia punaisesta Almasta. Tämä paprika kuulemma kypsyy vaalean kellertävästä oranssin kautta punaiseksi ja pieni tulisuus samalla häviää tai muuttuu makeudeksi. Ne siis käytetään ennen lopullista kypsymistä.

Cseresznye paprika, kirsikkapaprika hyvin vahva (tulinen), punainen lajike, kauppanimeltään Cserko. Näin siitä sanottiin: Termese erösen csipös iz̉u = hedelmässä on erittäin pistävä maku. USDA numero on PI 543811.
Espanjalaisella siemenliikkeellä on Feher Cseresznye (valkoinen tai kellertävä kirsikkapaprika), joka kuvassa kuitenkin oli punainen. Ehkä se nautitaan raakana? Näitä näyttäisi olevan hyvin erilaisia eri paikoissa. En ole vielä idättänyt.

Paprika - Hecele erõs, hot, Australian kautta Unkarin tuliaisia, jossa selkeästi on tulinen merkintä. Kukkii kuuden viikon ikäisenä ja Alman kokoisena.

Paprika-Bohócsapka, mahdollinen chinense, ensimmäinen itää juuri, multaan lähipäivinä.

Näiden idätystä ei vielä ole aloitettu:
PI 594136, baccatum Unkarista löytyi espanjalaiselta siemenliikkeeltä.

Beaver Dam, 1912 Unkarista maahanmuuttajien mukana USA:n Wisconsiniin viety, siellä perinnekasvina viljelty iso annuum tuotiin takaisin Eurooppaan joitakin vuosia sitten. Alkuperäinen unkarilainen nimi lienee unohtunut.

Muutamia makeita paprikoita ja pari tomaattia tuli myös samassa tilauksessa sekä lahjapussina Chili-mix, runsaasti teräviä "kissa-paprikoita" punaisena, keltaisena ja oranssina. Sekaisin olevat siemenet on väritetty vastaavalla tavalla. En ole lainkaan varma, laitanko näitä annuumeita itämään. Vaikka niistä löytyisi hyviäkin, jatkossa niitä joutuisi kasvattelemaan ilman varmaa tietoa lajikkeesta. Yksi varma lajike minulla on: Macska sárga, "keltainen kissa", suippo annuum, mutta en ehkä laita sitäkään multiin. Tila loppuu kuitenkin ja tuo näyttää kovasti keltaiselta Cayenneltä, mitä se varmaan vuosisatojen takaa onkin.

Itseopiskelijalle muutamia Unkarin sanoja. Asiantuntijat saavat korjata:
Piros = punainen
Sárga = keltainen
Feher = valkoinen, vaikka chilien kohdalla sillä usein tarkoitetaan vaalean keltaista
Zöld = vihreä
Csipös = mausteinen (spicy, sharp, hot), tarkoittanee mietoa
Kellemesen csipös = miellyttävän mausteinen
Erõs = vahva, hot
Édes = makea, siis tuleton
Csipmentes = makea
Edes Fuszer = makeita mausteita
Díszpaprika - nagy erős = Koristepaprika - erittäin vahva
Alma = omena
Cseresznye = kirsikka
Macska = kissa

Jostakin minulle täysin tuntemattomasta syystä unkarilaiset nimittävät tavallisimman muotoisia suippoja chilejä kissapaprikoiksi. Terävä kärki ja usein kaareva muoto ehkä muistuttaa kissan kynttä? Myös vihannes- ja sarvipaprikoista puhutaan, eikä minulle ole selvinnyt näiden erot.

Unkarilaiset olivat pakanneet siemenpusseihinsa reilusti siemeniä, jopa 30-60kpl, joten voisin niistä lahjoittaa pois osan. Jos kiinnostaa, sähköpostiosoitteeni löytyy jostakin profiilin tiedoista.

Alma on paksuna

2012-01-01T00:12:00.000+02:00

Selvästi sillä vatsa pyöristyy tuossa kukan keskellä.
Edellisen jutun unkarilainen annuum Alma-paprika näyttää pitävän kaapistani ja heti ensimmäinen kukka alkoi kehittyä pikku pallukaksi. Putoilevathan ne vielä tuon kokoisena, mutta jännitetään. Kehitys on kuitenkin alkanut vuoden vaihtuessa.

Chilirikasta vuotta 2012 kaikille!

Kukkii kuukauden ikäisenä

2011-12-27T12:57:00.000+02:00

Unkarilaiset ovat nopeita.
Toissa keväänä annuum Hungarian Hot aloitti kukinnan ikkunalaudalla tasan 6 viikon ikäisenä. Pidin sitä silloin nopeana.

Testatakseni unkarilaisen siemenkaupan laatua laitoin pari siementä itämään niiden saavuttua marraskuussa. Tämä Csipös Alma Paprika (C. annuum) tuli taimelle 27.11. ja nyt se jo kukkii, pari päivää yli 4-viikkoisena ja 18 cm korkeana.

Vertailu ei ole kyllä tasapuolinen, sillä tämä on saanut asua valoisassa "lämpökaapissa", viimevuotisessa testikaapissani. Nyt, kun kaappi on ollut viileässä varastohuoneessa, lämpötila on ollut pari astetta alempi kuin testissäni, mutta on siellä silti ollut päivisin 24-26° ja öisin vajaa 20. Ilman kosteus on melko korkea, sillä laatikon pohjalla on vesiallas. Nuo saattavat olla aika ihanteelliset kasvuolot unkarilaiselle. Tropiikin kasvit varmaan kasvaisivat vielä nopeammin, jos lämpötilaa nostaisi vaihtamalla isommat lamput tai lämpöeristämällä pahvilaatikkoa. Väliseinän sieltä poistin ja sinne mahtuu nyt 8 pikkutainta tai 4 isompaa. Toinen unkarilainen testitaimi Hecele erõs Paprika tulee muutaman päivän perässä, mutta kukkimisen aikeita on silläkin.

Ruukku on edelleen 7 cm taimiruukku eikä toistaiseksi ole lannoitusta annettu. Kekkilän puutarhamullan voimalla mennään. Ruukunvaihtoa ajattelin odotella sen verran, että selviää, kehittyvätkö nuo kukat chileiksi. Juuri nyt ei viitsisi sitä häiritä. Isommassa ruukussa tulee myös lähtö lämpökaapista.

Ensimmäiset kypsät valotestissä

2011-12-26T12:38:00.001+02:00

Marraskuun puolivälissä jos saa raakileita aikaiseksi, siitä kypsyy Jouluksi chilejä.

Inca Red Drop (C. baccatum) kypsytti ensimmäisen jo jouluaatoksi, nyt niitä tulee lisää. Valotestini 2700 Kelvinin keinovalon alla ensimmäinen raakile putkahti 16.11. Nyt se ja muutama muukin on kypsänä. Myös päivänvalon puolella on kypsää, vaikka siellä raakileet alkoivat kasvaa vasta useita päiviä myöhemmin. Kypsymisaika on noissa oloissa pikkuisen päälle kuukauden.

Onnistuin balansoimaan kamerani 2700K putkille. Automaatilla se ei onnistunut, eikä keinovaloasetuksella, mutta menusta löytyi tuohonkin konsti. Tapaninpäivä ulkona onkin sitten aika sinistä.

Chinenset Jouluna multiin

2011-12-22T12:22:00.000+02:00

Jostakin menneisyydestä periytyneen tapani mukaan chinenset on hyvä idättää joulukuussa. Laitoin niitä muutama päivä sitten lautalle kellumaan. Ensimmäiset ovat työntäneet itua näkyviin, mullassa ei ole vielä yksikään, mutta ehkä joulun pyhinä. Lauttakuvia on ollut, joten laitanpa tähän edellisistä koeidätyksistä kasvamaan jääneen chinensen malliksi. Tuollaisia taimia tavoitellaan:

Kuubalainen Aji Cachucha on siis nimestään huolimatta capsicum chinense, sieltä miedommasta päästä, lähes tuleton. Taimi on tässä vähän yli kuukauden ikäinen, 10 cm korkea ja 25 leveä. Tukevan rungon alapäästä näkyy lähtevän juuria ilmassakin, joten kaipa tuo kaipaisi lisää multaa.

Ensi vuodelle uusien chinense-listani on varsin lyhyt. Kasvatustilani ovat pienet ja vanhoja kasveja talvehtii aika joukko.

Habanero Peruvian White oli minulla jo pari vuotta sitten idätyksessä, mutta ainoakaan ei itänyt. Nyt kokeillaan uusilla siemenillä. Kellanvalkoinen tämä on väriltään, luodin muotoisena siitä tai sen sukulaisista on käytetty myös nimeä White Bullet. Habanerohan tämä ei varsinaisesti ole, mutta poltetta ja aromia pitäisi olla saman verran. Johnilla oli kaupan myös miedompi versio tästä:

Habanero White lienee myös kermanvalkoinen, vaikka aivan valkoisiakin kuvia olen nähnyt. Sen polte pitäisi olla mietoa, suuruusluokkaa 4-5, kun edellinen on 9-10. Ajattelin kasvattaa näitä rinnakkain, jotta eroja voi paremmin havainnoida.

Machu Pichu on edellisten tapaan perulainen, mutta musta ja paljon isompi. Se näyttää aivan Aji Pancalta ja saattaa ollakin se. Katsotaan. Nimivalinta on ainakin huono, sillä kuuluisan turistinähtävyyden nimellä on turha etsiä netistä chilin ominaisuuksia, vaikka nimessä kirjaimen ero onkin. Tämä on ensimmäinen tilaukseni Kanarian saarilla sijaitsevasta saksalaisesta siemenkaupasta. Kolmesta lautalle laittamastani siemenestä yksi homehtui, yksi mustui keskeltä, mutta yhdestä on tulossa itu. Paremminkin olisi voinut alkaa. Tosin tuo kuvassa oleva taimi on kyseisen liikkeen siemenistä myös ja ne itivät molemmat.

Tasmanian Red on habanerojen tapaan australialaista siemenkantaa, vaikka kasvi on Karibialta kotoisin. Violetit kukat chinensessä ja aika outo ulkomuoto saivat minut kokeilemaan. Varsinaista kulinaarista nautintoa ei ehkä kannata odottaa.

Paprika Bohócsapka kuuluu ensi kesän unkarilaiseen vivahteeseen. Se ei ehkä ole chinense, vaikka myyjä niin väittää. Tuo nimittäin näyttää vahvasti Piispan hatulta, jotka yleensä ovat baccatumeja. Kaiken sekaannuksen kruunaa siemenpussi, jossa lukee Capsicum annuum. Ehkä nämä chilipaprikoiden lajit eivät ole täysin auenneet unkarilaiselle paprikanviljelijälle.

Joka tapauksessa: Rehevää, vihreää Joulua chilinkasvattajille. Ja punaista pöytään!

Vuoden 2012 chilit

2011-12-20T17:54:00.000+02:00

Lista kauden 2012 kasvatettavistani taitaa nyt jäädä tällaiseen kompaktiin muotoon, sillä kopiointi suoraan Open Officesta (johon kirjaan kasvatustietojani, jos muistan) tuotti ihan luettavan luettelon. Lista täydentyy sitä mukaan, kun laitan uusia itämään tai merkittävää edistystä tapahtuu muulla rintamalla.

Järjestys on nyt idätysajan mukaan. Office toki osaa järjestää nuo myös lajin tai aakkosjärjestyksen mukaan, jos sellainen pälkähtää päähäni.

Idätykset ennen marraskuun loppua ovat "vahingossa" kasvamaan jääneitä koeidätyksiä paitsi Ulupica.

2012
Lajike	Laji	idätys	taimella	kukka	raakile	kypsä
Cajamajarca	chinense	24.08.11	03.09.11
Aji Amarillo (oma siemen)	baccatum	20.10.11	11.11.11
Aji Cachucha	chinense	20.10.11	07.11.11	18.1.
Ulupica Large	cardenasii	06.11.11	28.11.11	24.1.
Paprika Hecele, Erõs	annuum	06.11.11	20.11.11	3.1.
Alma Paprika, Csipös	annuum	06.11.11	27.11.11	27.12.	1.1.
Canario	pubescens	27.11.11	11.12.11
Rocoto Manzano Orange	pubescens	27.11.11	11.12.11
Habanero Peruvian White	chinense	12.12.11	28.12.11
Habanero White	chinense	12.12.11	24.12.11
Machu Pichu	chinense	12.12.11	23.12.11
Tasmanian Red	chinense	12.12.11	28.12.11
Paprika-Bohócsapka	chinense	12.12.11	4.1.
Aji Amarillo (ostosiemen)	baccatum	17.1.
Chinchi Uchu	baccatum	17.1.	27.1.
PI 594136	baccatum	17.1.	26.1.

Jouluchilejä ja kotiloistetta

2011-12-19T12:19:00.000+02:00

Nelivuotias Habanero siirtyi joustavasti parvekkeelta sisäkasvatukseen. Sadonkorjuun ja oksien leikkauksen jälkeen toin sen lämpimään lokakuulla ja sehän jatkoi kukkimistaan ja raakileitakin syntyi jo marraskuun alussa. Reilu kuukausi myöhemmin nuo kypsyvät.

Varsinainen asiani on kuvan ylälaidassa. Airamin Kotiloiste.

Olohuoneen ikkunan päällä minulla on ollut jo muutaman vuoden Clas Ohlsonilta hankittu 2x36W loisteputkivalaisin ja sen edessä "verholauta", pahvinen maski, joka estää valon tulemasta ihmisten silmille. Makuuhuoneessa oli viime talvena Bauhausin valolistat ja niilläkin pysyivät hengissä talven yli muutamat kasvit, mm tuo Habanero ja sen takana pilkottava amppelitomaatti.

Nyt löysin siistimmän ratkaisun. Airam markkinoi varsin edullista 2x28W loisteputkivalaisinta T5 putkilla. Hankin niitä muutaman eri huoneisiin. Ne ovat kapeampia kuin perinteinen 2x36W, joten ne sopivat helpommin sisustukseen. Valotehoa noissa on melkein yhtä paljon, ehkä 15-20% vähemmän. Kriittinen 10.000 luksia tulee tosin täyteen vasta 10-12 cm etäisyydeltä ja 5000 vähän yli 25 cm matkalta. Chinensen sadotukseen nämä eivät siis yksin taida riittää, mutta ulkovalon täydentäjinä minä niitä pidänkin. Olen ketjuilla ripustanut ne aivan ikkunan ylälaitaan ja osan kasveista olen nostanut lasihyllyllä tai amppelissa lähemmäksi valoa.

Valaisin ei taida olla Airamin valmistama ja mukana tulevat putket ovat kiinalaisia. Niiden väri on tuollainen pinkki 3000K. Päivänvaloputkia en sähköliikkeestäkään löytänyt, mutta 840, eli 4000K on jo paljon lähempänä ikkunasta tulevaa valoa. Keittiöön vaihdoin sellaiset. Valaisimessa on muovikupu putkien päällä. Se vie ehkä 10% valosta, mutta ilman sitä sähköiset osat ovat näkyvissä, joten ainakaan lapsiperheissä sitä ei voi ottaa pois. Tuossa kuvassa sitä ei ole.

Valotesti, 2. kuukausiraportti

2011-12-15T12:15:00.000+02:00

Kaksi kuukautta valotestin aloituksesta. Väliraportin paikka.

Baccatum Inca Red Drop aloitti raakileen kasvattelun kuukausi sitten. Nyt niitä on jo runsaasti. Itse asiassa lähiviikkoina voisi jo odotella ensimmäisten kypsymistä. Tilanne lukumäärillä laskien eri valojen välillä on tasan 9-9. Nämä 5400K valossa kasvaneet ovat keskimäärin isompia, sillä 2700K piti välillä taukoa ja kasvatti oksia. Siinä on pari isoa ja pieniä alkuja putkahtelee päivittäin.

Ainoa annuum kasvattelee ensimmäistä raakilettaan, joka kohta on syömäkokoa. Lisää niitä ei ole tarttunut, mutta oksatkin ovat vielä hentoja.

Habaneroista löytyi vihdoin ensimmäinen pikku pallero, kenties kaksikin. Ehkäpä ne sittenkin aloittavat sadon 10.000 luksin valossa. Onnistuminen tapahtui 5400K puolella, mutta molemmat kukkivat lupaavasti. Lämmöt tosin putoavat jo ajoittain alle 20° tuolla varastohuoneessa. Kivijalassa ei ole paljon eristystä. Pakkastalvina se on alimmillaan ollut n. 16°. Eiköhän siinäkin vielä jotakin kasva.

Päivän sää

2011-12-12T12:12:00.000+02:00

Belize Red (C. chinense) parvekkeella 12.12.2011

-4° oli yöllä ulkona, vieläkin on pakkasta. Parvekkeen minimilämpötila oli -1,1. Kaikki parvekkeen chilit sinnittelevät edelleen, vaikka lämpöä ei ole ollut aikoihin muutamaa astetta enempää. Lehdet ovat vihreitä ja hedelmät tuoreita, eivät jäässä.

Quitunquito tyytyy 5000 luksiin

2011-12-10T13:10:00.000+02:00

Valotestini laitamille joutunut baccatum Aji Quitunquito osoittaa uuden satokauden merkkejä.

Tämän siirsin parvekkeelta sisätiloihin joskus lokakuun alussa, leikkasin pitkät oksat pois ja sulloin juuret pienempään ruukkuun. Se sai paikan pöydän päästä, päivänvalolampun valon reunalta. Se on kasvattanut uusia oksia kohti valoa ja tämä sai tarkistusmittauksessa 5000 luksia, ruukulle asti tuskin tulee 2000, sillä se on kauempana kuin testattava Padron. Lampun alla oleilevilla testikasveilla on 10.000 luksia latvuksessaan. Niistä Inca Red Dropissa onkin jo useita kehittyneitä raakileita, mutta Habanerossa edelleen vain kukkia.

On hyvin todennäköistä, että baccatumien valontarve vaihtelee suuresti, eikä tästä voi tehdä minkäänlaista yleistä johtopäätöstä. Kuvausta varten tuota on valaistu lisää. Muuten se olisi aika synkkä noihin lampun alla oleviin verrattuna. 5000 luksia tarkoittaa hyvillä 2x36W loisteputkilla noin 30 cm etäisyyttä, 50W energiansäästöllä 20-30cm riippuen heijastimesta.

Lisäys seuraavana päivänä:
Hämmästyen huomasin uusia raakileita myös Aji Bonitossa (C. baccatum). Sen siirsin ulkoa juuriin koskematta pienessä ruukussaan kypsyttelemään loppusatoaan sisään. Nyt kaikki ovat kypsiä ja saman tien se aloitti uusien kasvattelun. Sillä on valoa vaivaiset 2000 luksia, tätä 5400K päivänvaloa sekin.

Mustasilmäiset eivät idä

2011-12-06T18:45:00.001+02:00

Kun jotkut muutkin vielä keräilevät myöhäistä satoa, ajattelin varoittaa siementen itävyydestä. Jossakin vaiheessa kasvuaan ne eivät kestä kylmää ja ne joko jäävät kehittymättä tai itävyys laskee lähes nollaan. Netistä löytyy kikkoja, joilla kerättyjen siementen itävyyttä voi testata ja joskus alkuvuosina noita kokeilinkin. Toimihan tuo vedessä pyörittely, itävät sai eroon vähemmän itävistä, mutta kun hylätyistäkin vielä puolet iti, lopetin siementen uittelun.

Mustasilmäiset eivät kuitenkaan idä - enimmäkseen. Tumma keskusta on merkki vioittuneesta siemenestä. Tässä on halkaistu Cajamarcan palko ikkunalta. Vierestä keräsin toisen ylikypsän, vähän jo pehmenneen ja se iti vielä mainiosti. Siementen kuva idätyslautalla oli edellisessä jutussani, Cajamarcat aivan kuvan oikeassa laidassa.

Tässä luultavasti kävi näin:

Kylmien öiden tullessa se ylikypsä oli jo saanut väriä, mutta tuo nyt kypsyvä oli ehkä kuvan keskellä oleva vaalea.

Tämä kuva on syyskuun lopulta ja vähän myöhemmin siirsin Cajamarcan olohuoneen ikkunalle lämmittelemään. Kypsässä oli kylmän tullessa valmiit siemenet, mutta keskenkasvuiset vilustuivat. Niihin tuli mustat silmät. Mustasilmäisiä tapaa joskus siemenliikkeitten pusseissakin, eivätkä ne silloinkaan idä. Tosin tuosta halkaistusta chilistä otetuista yksi iti, vähiten mustunut, joten toivoa ei kannata heittää, jos on tärkeästä tapauksesta kyse.

2012 idätykset alkavat

2011-12-03T17:22:00.001+02:00

Onhan noita jo muutama jäänyt koeidätyksistä kasvamaan, mutta nyt aloitin tositarkoituksella kauden 2012.

Vuosien varrella on minulle syntynyt jonkinlainen aikataulu chilien idätykseen. En ole ollenkaan vakuuttunut, että se on oikein tai edes hyvä, mutta minun kasvatustavalleni tuo tuntuu luontuvan.

Ensimmäiseksi idätän pubescensit, tavallisesti joulukuun alussa. Syy siihen oli alun perin, että ne kasvavat hitaammin, mutta tuohan ei kaikilla lajikkeilla pidä paikkaansa. Viime talvenakin ne aloittivat kukinnan ja hedelmän teon jo helmikuussa. Eipä siinä mitään, sopii minulle, kun valokin ikkunalla näytti niille riittävän.

Nyt vaihdoin väriä ja lajikkeita. Canario ja Rocoto Manzano Orange ovat molemmat keltaisia ja itivät kuudessa päivässä. Turbo Puben mehevyys ja maku ovat vielä muistissani. Jospa nämä olisivat saman tyyppisiä. Turboa näyttää nyt kasvattavan ainakin joka toinen Chilifoorumin kasvattelija, joten pidän muoti-ilmiöstä välivuoden. Voi olla, että joku tämän vuoden punaisista jatkaa ensi kesänäkin, jos talvehtiminen onnistuu.

Seuraavana ovat idätysvuorossa chinenset joulun tienoissa. Olen käyttänyt sanontaa: "Jouluksi taimelle, Vapuksi pöytään" ensimmäisten vuosien Habanerojen kasvunopeudesta. Niillä kesti kolme kuukautta kukintaan ja reilu kuukausi kypsyä. On toki paljon hitaampiakin chinensejä, mutta niistä saadaan sitten satoa loppukesällä. Alkukesän kylmät säät eivät ole hyväksi ulos tai parvekkeelle vietäville chileille, joten liian aikaisin ei kannata aloittaa, ellei ole lämmintä tilaa. Nyt jäi yksi uusi lajike, kuubalainen Aji Cachucha kasvamaan testi-idätyksestä marraskuun alkupuolelta ja vanhoja on talvehtimassa useita.

Tammikuun lopulta maaliskuulle on minulla ollut baccatumien idätysaikaa. Niissä on nopeita, jotka saa kukkimaan kuudessa viikossa ja hyvin hitaita, joista saa satoa vasta syksyllä. Useimmille on tyypillistä voimakas pituuskasvu ja ne peittävät helposti ikkunan jo huhtikuussa ainakin ellei niitä latvo ja leikkele.

Tässä on testi-idätyslauttani. Merkinnät ovat vaikeasti luettavia, sillä siinä on syksyn mittaan idätelty useita lajikkeita ja vanhat tekstit näkyvät läpi. Toisessa rivissä esimerkiksi ovat Aji Amarillot, joista otin yhden multaan kolmisen viikkoa sitten ja se on jo iso taimi, jossa on useita lehtiä. Lautalla pelkällä vedellä ruokittuna ne eivät kasva, mutta pysyvät viikkoja hengissä. Toinen Ulupica ei sitten itänyt seitsemässä viikossakaan.

Annuumit kasvavat nopeasti, hyvissä oloissa kuudessa viikossa puolimetriseksi kukkivaksi kasviksi. Siksi niitä ei kannata kylvää kovin aikaisin. Toki hitaitakin on ja kasvuolot vaikuttavat aika tavalla. Vielä maalis- huhtikuussa ehtii hyvin kesän satokaudeksi. Jotenkin on jäänyt päähän, että eurooppalaiset ovat meidän viileissä oloissamme nopeampia kuin vaikkapa intialaiset tai meksikolaiset. Tuossa oikeanpuoleiset sirkkalehdet kuuluvat kahdelle unkarilaiselle annuumille, joita olen yrittänyt löytää ensi kesäksi kasvamaan. Nämä Hecele Erõs ja Csipös Alma Paprika pääsivät nyt myös multaan, vaikka aikaista onkin. Aion raivata niille tilaa testilamppujeni alle. Unkarilaisista myöhemmin lisää samoin kuin aivan oikean laidan idätyksistä.

Aurinkoa kohti ne kumartavat.

3000 luksia riittänee annuumille

2011-11-29T16:40:00.001+02:00

Pimiento de Padrón (C. annuum) aloitti testivalon alla raakileen kasvattelun.

Kaksi kuukautta meni tapille leikkauksesta ja sisään tuonnista tähän pisteeseen. Se on kasvanut latva 80 cm päivänvalo-työmaavalostani, eli sillä on ollut 3000 luksia valoa. Hyvillä loisteputkilla 2x36W tuo tarkoittaisi alle 50 cm etäisyyttä, Bauhausin valolistojen (2kpl 36W) pitäisi olla 15 cm latvasta.

Baccatum Inca Red Drop on valotestissäni aloittanut raakileiden kasvattelun, runsaammin 5400K:ssa kuin punaisemmassa 2700K valossa. Tilanne on 6-2 tällä hetkellä. Habanerot eivät ole saaneet kukintaa kummempaa aikaiseksi. Varmaan niitä pitää nostaa lähemmäksi valoja, kun 10.000 luksia ei näytä riittävän chinenselle. "Testin" heikkous tulee tässä selvästi näkyviin. Lajien valontarpeesta ei todellakaan voi tehdä johtopäätöksiä yhden edustajan perusteella, mutta tilat ovat rajalliset.

Puusta pudonneet

2011-11-25T11:38:00.001+02:00

Nämä rocotot jäivät kyljestään vaaleiksi, kuivuttivat vartensa ja putosivat pöydälle tai lattialle. Lokakuun alussa sisään tuotaessa nuo olivat aivan pieniä raakileita ja ilmeisesti valo ei sisällä riittänyt kasvuun ja kypsymiseen. Joukossa on sekä Rieseneitä että Red Peruvianeita. Ne joutuivat kauaksi lampuista ja ikkunavalokin hiipui marraskuun tullessa.

Tämä kuva on kolmen viikon takaa, jolloin ulkona jo isoiksi kasvaneet kypsyivät. Kasvoivathan nekin mittaa muutaman sentin vielä sisällä lämpimässä, mutta suurin kasvu oli jo takana, kun ne tuotiin ulkoa. Itsekseen puusta pudonneiden en usko kypsyvän syötäviksi, vaan vaaleat osat kovettuvat tai alkavat tummua ja pehmetä. Onneksi oksilla kypsyneitä satagrammaisia mötkäleitä on vielä jääkaapissa ja täytettyä rocotoa on taas ruokalistalla viikonvaihteessa. Red Peruvian tuotti tänä vuonna enemmän satoa ja hitusen isompiakin kuin Riesen.

Pakkasyön jälkeen

2011-11-20T15:15:00.000+02:00

Lentoasemalla -8, meillä harjulla -4,5, parvekkeella -1,2. Ensi yönä pitäisi tulla lunta.

Pimiento de Padron on sinnitellyt ulkona tähän asti, eikä tuo vieläkään aivan kuolleelta näytä, vaikka lehtiä roikuttaakin. Varsi on kuitenkin pystyssä. Voitaneen kuitenkin todeta ulkokauden loppuneen tänä vuonna 20. marraskuuta. Pitkiä ovat syksyt nykyisin. Omnicolorin oksat eivät olleet paleltuneet vieläkään, vaikka leikkelin ne irti rungosta viime viikolla. Se näyttää olevan sitkeämpää lajia. Yksi ulos jätetty chinense rypisti kaikki lehtensä ja oksatkin mustuivat, mutta on vesisaavissakin paksu jääpeite.

Parvekkeella on kasvu täydessä käynnissä edelleen niissä muutamissa lajikkeissa, jotka jätin sinne, kun eivät mahtuneet lämpimään. Amppelissa Rocoto Red Peruvianissa on useita kypsiä ja vihreitäkin kasvamassa. Tässä taustalla on myöhäinen tomaatti, keltainen päärynä, josta on vihdoin tulossa keltaisia, mutta ei päärynöitä.

Belize Red (C. chinense) on sekin jäänyt säiden armoille, kun ensi vuodeksi on tyrkyllä niin monta uutta chinenseä. Hyvän makuinenhan tämä on ja syksyä kohti satomäärätkin lisääntyvät. Se ei kylmästä ole edes lehtiään roikuttanut, vaikka selvästi pakkasella oli viime yönäkin.

Uskoisin noin väkevien chilien kestävän pakkasta vähän enemmän kuin kasvin lehdet, joten en ole pitänyt kiirettä poimimisella.

Aji Amarillo (small) (C. baccatum) meni vaihtolistalle hitaan kypsymisensä vuoksi. Nämä roikkuvat katon rajassa yli kolmen metrin varressa. Kaikkiaan saanen tuosta kypsiä alle kaksikymmentä pientä palkoa. Se ei ole paljon koko nurkkauksen peittävästä köynnöksestä.

Chilean Green (C. baccatum) on viime kesän positiivisia yllättäjiä. Parvekkeella se vähän roikuttaa lehtiä, mutta satoa on saatu ihan mukavasti näihin asti. Tästä on toinen alhaalla lämpimässä ja siinäkin on kypsymässä uusia. Näitähän voi käyttää vihreänä aivan kuten Aji Cristalia, jota tämä muistuttaa maultaankin.

Parvekekausi siis jatkuu.

Chinenset ovat myös koristekasveja

2011-11-19T12:59:00.001+02:00

Cajamarca (C. chinense)

Tämä taimi jäi vahingossa kasvamaan. Tein kerätyille siemenille itävyystestejä joskus elokuun lopulla tai syyskuun alussa ja tämä englantilaista sukuhaaraa oleva Cajamarca jäi jotenkin pikku ruukkuun kasvamaan. Ehkä siksi, että siinä oli vain muutamia siemeniä. Siitä kehittyi niin komea taimi, että eihän sitä malttanut pois heittää. Chinensen lehdet ovat tuossa vaiheessa usein isoja, hieman ryppyisiä ja niitä on paljon. Runko on tukeva heti pienestä lähtien. Tämä on 15 cm korkea, mutta 30 leveä.

Taimen väri on huomattavan vaalea muihin chileihin verrattuna, mutta samaa näköä tässä lajikkeessa on ollut ennenkin. Tuo ei kyllä ole saanut vielä lainkaan lannoitusta, vaan on kasvanut Kekkilän puutarhamullan voimalla 13 cm ruukussa ikkunalaudalla ja viime viikot varastohuoneessa 3000 luksin keinovalossa. Sekin näyttää sille riittävän.

Valotesti, 1. kuukausiraportti

2011-11-16T17:33:00.001+02:00

Kuukausi takana valotestiä. Ensimmäisiä merkkejä sadosta.

Inca Red Drop (C. baccatum) näyttää pitävän ensimmäisen raakileensa. Kuva on, kuten väristäkin voit päätellä 2700K valon puolelta. Tämän ei tietenkään tarvitse merkitä vielä mitään. Helmikuun alussa katsotaan, kummassa tuli enemmän kypsiä, kummassa raakoja ja minkä kokoisia.

Päivänvalossa 5400K kukat vielä kellastuvat ja putoilevat. Syy voi olla aivan muualla kuin valossa, eiväthän nämä identtisiä kasveja ole, vaikka molemmat tungettiin samaan aikaan pieneen ruukkuun ja oksat putsattiin kukista ja chileistä. Käänne parempaan voi tapahtua muutamassa päivässä.

Habanerot kukkivat runsaasti molemmissa valoissa ja kaikki kukat tipahtelevat pois. Aloin jo epäillä lämpöäkin, sillä kellarikerroksessa putoaa ajoittain alle 20°. Toisaalta, kyllä ne parvekkeella satosivat paljon viileämmässäkin ja vähemmän leikelty amppelihabanero jatkaa satoaan tässäkin lämpötilassa ja valossa. Odotellaan noiden sopeutumista.

Annuumeista on vain yksi jäljellä ja siinä on useita kukkia, joiden pysyvyydestä ei vielä ole varmuutta.

Nelilehtiset tuovat onnea?

2011-11-14T11:07:00.001+02:00

Kaikki lähti siitä, että en ollut tyytyväinen Aji Amarillo (Small) baccatumin satoisuuteen ja myöhäiseen kypsymiseen. Kaivelin siemenvarastoani ja sieltä löytyi Aji Amarillo vuodelta 2009. Niitä siis testi-idätykseen, sillä siemenet oli kerätty marraskuussa kylmää saaneista yksilöistä. Kaikki kolme siementä itivät, ensimmäisenä 11.11.-11 putkahti pinnalle taimi, jossa oli 4 sirkkalehteä:

Nyt kolmen päivän ikäisenä siitä näkee, että kasvu jatkuu kaikkien lehtien keskiöstä ja lehdet oikeastaan ovat kahtia haljenneet sirkkalehdet.

Tuollainen kummallisuus ja vielä kummallisena päivämääränä itänyt pitänee kasvattaa isoksi. Tässä on vain sellainen riski, että tuolta tulee jotakin ihan muuta. Tämä erä oli nimittäin John the Chillimanilta ja pussissa oli siemeniä, jotka olivat mehiläisten risteyttämiä, kaikenlaisia baccatumeja. Pussin päällä luki Aji Chanca, mutta totesimme yhdessä, että kasvatustulos oli Aji Amarillo. On siis mahdollista, jopa todennäköistä, että näistä siemenistä kasvaakin jotakin muuta, toisen polven risteytymä. Se riski on otettava.

Kävi kyllä mielessä, että hankkisin oikeita Aji Amarillon siemeniä ja kasvattaisin niistä köynnöschilin ensi kesäksi vaikka tämän rinnalle. Ongelma tässä on, että Amarilloa on siemenliikkeilläkin niin monenmoista, eri kokoista ja näköistä, keltaista ja oranssia. Haluaisin keskikokoisen keltaisen, jollaisesta minulla on niin hyvät makumuistot.

Takaiskuja

2011-11-13T13:00:00.000+02:00

Juuri äsken kehumani Pimiento de Padron (C. annuum) ei sitten kestänytkään sisälle tuontia. Toinen niistä (se 2700K valossa kasvanut, mutta ei tässä valolla ole mitään tekemistä) kuivui pois. Se alkoi ruskettumaan leikkauskohdasta jo ensimmäisellä viikolla ja tauti levisi vähitellen. Nyt isoimman oksan tyvi mustui ja se kuivui. Sama on tapahtumassa tuolle toisellekin. Kyseessä on ehkä joku sienitauti. Heitin tämän kompostiin ja nostin maasta vielä yhden. Se ei ollut paleltunut, vaikka pakkasta on ollut ainakin asteen verran. Annuumien osalta vertailututkimus on nyt ohi. Jos uusi juurakko versoo, se on kuitenkin 1,5 kuukautta perässä toista, joka jo kukkii.

Toin chilejäni sisään syys- lokakuussa samalla metodilla kaikkiaan 8 kpl, vähemmän leikellen useita ja vain 1 on toistaiseksi epäonnistunut. Eihän se niin huonosti ole. Annuumit ovat aina olleet herkimpiä talvelle. Muutama on menehtynyt juurimätään, jos viileässä ja heikossa valossa kasvavaa kastelee liikaa. Tämmöinen kuivuminen on uutta minulle. Kasvien leikkaushaavoihin on puutarhamyymälöissä hoitoaineita, mutta enpä tullut sellaisia hankkineeksi.

11.11.11. klo 11.11

2011-11-11T11:11:00.000+02:00

Merkillinen päivä, päiväys lähinnä. Päivässä sinänsä ei ole sen kummempaa.

Valotestini keskittyy nyt pimeät kuukaudet siihen, saadaanko sisään tuoduista taimista satoa silloinkin, kun lähdetään nollatilanteesta: juuret putsataan ja leikataan, runko lyhennetään ja kesän aikana muodostuneet kukat ja raakileet poistetaan.

Testikasvini eivät vielä kerro ratkaisua. Kukkia on, mutta raakileiden pysyvyys puuttuu. Yllätys tuli takavasemmalta, viidakon kätköistä, puskista:

Syyskuun 19. maasta nostettu Aji Cristal (C. baccatum) on toisten takana aloittanut chilien kasvattelun. Tämä nelivuotias juurakko on päivänvalon puolella 10.000 luksin valon alueella, mutta aika tavalla muiden varjostama. Sekin näkyy sille riittävän.

Toinenkin yllättäjä löytyi: Habanero (C. chinenense)
Se on parvekkeelta siirretty nelivuotias amppelikasvi, jonka vain leikkasin matalaksi ja lisäsin vähän multaa pohjalle. Tämä ei kokenut niin rajua saneerausta kuin muut, eikä tuo siksi ole niin suuri yllätys. Satokausi vain jatkuu lamppujen loisteessa ja lämpimässä. Varsinaisten testikasvien onnistumista odotellaan. Kunhan ne ovat saaneet juurensa kuntoon, kukkienkin pitäisi vähitellen pysyä ja kehittyä pikku pallukoiksi.

Chilejä ulkoa marraskuussa

2011-11-06T12:40:00.000+02:00

Syyskuun 27. kaivoin tuosta pari runkoa ylös ja leikkasin tapiksi talvehtimaan. Keräsin silloin syksyn viimeiset Padronit syötäväksi, myös vihreät syötävän kokoiset. Loput jätin pakkasten armoille. Vaan kuinkas kävikään?

Marraskuun kuudes. Pimiento de Padron (C. annuum) kypsyttelee ulkona hedelmiään. Kukkia en löytänyt, mutta muutama pieni vihreä siellä on myös kehittymässä.

Tuosta välistä nostettu juurakko ja vaaksan mittainen varren pätkä on viettänyt toista kuukautta sisällä 20° lämmössä ja saanut 12 tuntia päivässä 3000 luksia valoa. Vihreitä versoja kehittyy ja ensimmäinen kukkanuppu on sitä kokoa, että se aukeaa aivan lähipäivinä.

Saadaanhan sitä satoa vielä...

2011-11-03T13:27:00.001+02:00

Kesän ulkona kasvaneista, hitaasti kypsyneistä.

Rocoto Red Peruvian (C. pubescens) alkaa kypsytellä pääsatoaan vasta nyt, kuukauden sisällä lämpimässä vietettyään. Nuo tuossa ovat yli 21 cm ympärysmitaltaan ja painavat todennäköisesti yli 100g. Isompiakin on yläoksilla, osa kasvaa vielä. Ruukun päällä makoilee Ancho, vasemmassa reunassa kypsyvät intialaiset annuumit ja oikealla kukkii Rocoto Peru

Saadaanko satoa sisällä osa2

2011-11-01T13:46:00.001+02:00

Pari viikkoa sitten aloitin sisävalojen testauksen. Eipä siitä vielä mitään tuloksia ole, mutta kaikki ovat hengissä ja voivat hyvin. Tämä aika on mennyt pääasiassa juurtumiseen, kun kaikki siirrettiin uusiin ruukkuihin lokakuun alussa.

Tämä on kuin keväinen kuva. Inca Red Dropin nuppuja kehittyy päivänvalolampun alla.

Kasvaa niitä keinovalossakin. Ne ovat vasemmalla ylinnä. Tässä balansoin kameran vaihteeksi 2700K keinovaloon, jotta päivänvalon väri ja kirkkaus ikkunan takana keskipäivällä pilvisenä päivänä näkyisi. Sinistä hämärää on.

Habanero keskellä kuvaa kukkii voimakkaasti, mutta yhtään raakiletta ei ole ilmestynyt. Voi olla, että 10.000 luksia ei chinenselle riitä, mutta ehkäpä kasvi vielä kasvattaa juuria uuteen multaan. Ellei kuukauden kuluessa tapahdu mitään, valoa pitää lisätä eli nostaa kasveja ylemmäksi jonkun korokkeen avulla. Habanero kyllä kukkii herkästi talvellakin, mutta satoa olen yleensä saanut vasta kevätauringon paistaessa maaliskuussa.

Padronit kasvattavat uusia versoja kummassakin valossa ja pikku nuppuja on. Tuo punainen kuvassa ikkunan edessä on vihdoin kypsyvä Rocoto Red Peruvian. Kuukausi on sisään tuonnista ja tänä aikana tuo kasvoi melkoisiin mittoihin, yli 22 cm ympärysmitaltaan. Peruvian on siis tänä vuonna jopa jättiläismäisempi kuin itse jättiläinen: Rocoto Riesen.

Lotha Bih chinense vai Lotabih Jolokia frutescens?

2011-10-26T12:50:00.000+03:00

Pepper-King: Lotha Bih (C. chinense), Semillas La Palma: Lotah Bih (C. frutescens), Frontal Agritech: Lotabih Jolokia (C. frutescens)

Näitä aina sattuu, siemeniä, joista kasvaa hieman toista kuin piti. Tällä kertaa epäilyttää vain lajimääritys ja nimi, kasvi on sitä mitä luvattiin. Pepper-Kingin nimeämispolitiikka on aika vapaamielistä. Siinä ei juuri muista välitetä, ei aina samalle kasville aikaisemmin tehdystä määrityksestäkään.

Ostin siis siemenet Saksasta Pepper-Kingiltä intialaisena chinensenä. Jo kukintavaiheessa aloin epäillä frutescensin geenejä ja maistelussa ei löytynyt Habaneron tai Nagan makua. Kun noita kukkia katsoo, jyrkkä mutka varressa ja kukan muoto muutenkin on aivan frutescens. Toisaalta niitä kasvaa nippuna, mikä on tavallisempaa chinenseille. Tätä katsoessaan joutuu ymmälle. Mikä se erottava tekijä olikaan? Raakileet kasvoivat osa ylös, osa vaakasuoraan, mikä viittaa lisää frutescensiin, samoin hedelmän muoto, koko - ja maku.

Nimeä aloin epäillä, kun espanjalais-saksalaisen siemenkaupan listoilla näin melkein samannimisen frutescensin. Löysin sitten Intian Assamista chilien tukkumyyjän, jonka sivuilla oli tietoa tuostakin chilistä. Lajikkeen kuvaus pitää täsmälleen paikkansa, nimi eroaa yhdellä kirjaimella ja jolokia tarkoittaakin vain chiliä paikallisella kielellä. Tämä on siis Lotabih Jolokia (C. frutescens). Siirrynpä käyttämään tuota alkuperäistä nimeä ja kirjoitan Chiliwikiinkin esittelyn frutescens-lajikkeesta. Tukkumyyjä oli myös mittauttanut tulisuuden ja se on melkoinen, yli habaneron menevä 350.000-500.000 SHU. Tätä pidetään yhtenä Bih/Bhut Jolokian ja siis myös Nagan vanhemmista. Risteytyminen lienee tapahtunut luonnossa, vaikka Intian armeijan taistelukaasujen koelaboratoriotakin epäillään.

Lotabih on kuulemma varsin suosittu chili Assamissa, missä sitä käytetään myös vihreänä tuomaan tulisuutta pikkelseihin ja ruoanlaittoon. Sen satoaika on sadekausi ja Assamissahan sataa. Siellä on maailman sateisin paikkakunta, missä vuoden sademäärä on ollut 22 metriä ja heinäkuussa yksistään satoi 9 metriä. Tämän chilin kotikaupungissa Jorhatissa kuitenkin sataa heinäkuussa vain 51 cm, Helsingissä 6 cm. Nyt ymmärrän, miksi se alkoi satoamaan kunnolla vasta pistettyäni sen ulos loppukesän sateisiin. Tämä ei taida oikein onnistua parvekkeella tai ikkunalla.

Jamy itää

2011-10-24T16:24:00.000+03:00

Vaikkakin vähän hitaasti.

Torstai 13.10. oli kansallinen epäonnistumisen päivä.

Silloin laitoin itämään siemeniä. Nepä eivät noudattaneet päivän teemaa, vaan idätys onnistui. Cajamarca oli tapansa mukaan nopein ja ensimmäiset idut putkahtivat jo kolmen päivän kuluessa. Nyt ne kaikki ovat sirkkalehdillä. Toisen rivin Rocotoista kaksi iti kuudessa päivässä.

Varsinainen testin aiheeni Jamy kesti pidempään, mutta kymmenessä päivässä 4 viidestä siemenestä näytti elonmerkkejä. Idut ovat yllättävän tummia, kun ne ovat saaneet paljon valoa. Laitoin vielä vertailuerän kuivurissa päivän kauemmin kuivatuista Jamyista seuraavana päivänä. Nekin itävät, mutta hiukan hitaammin. Vasta kahdessa näkyy itu. Kyllä noista kahdessa viikossa voi odottaa ituja mullastakin ja sehän on vielä aivan normaali idätysaika.

Lahjoitussiemenet on siis testattu ja voin alkaa postittelemaan niitä. Viime keväänä Pasilan lajittelukeskus mankeloi kirjeitä niin, että rocoton siemenet saapuivat muruina vastaanottajille. Toivottavasti säätöjä on korjattu, sillä en nyt laittanut kuplamuoveja suojaksi, kun lähetettävää oli niin paljon. Jos saat haljenneita siemeniä, ilmoita minulle ja lähetän uusia ja valitan Itellalle.

Lisäys 26.10.
Operaation seurauksena nelisenkymmentä suomalaista kasvattelee oranssia jamaikalaista ensi kesänä. Saa niitä toki jakaa laajemmallekin. Annokset olivat isoja ja kaikki itävät, siitä on nyt näyttö.

Valon mittaus digikameran avulla

2011-10-23T17:09:00.000+03:00

Olen noissa valojutuissa puhunut lukseista kuin hyvistä tuttavista ja sitähän ne minulle ovatkin. Olen saanut ihmetteleviä kyselyitä. Termi on monille täysin outo ja määrät eivät sano yhtään mitään.

Se on ymmärrettävää. Lukseja voi arvioida vain hyvällä mittarilla, silmä ei niitä kerro. Se mukautuu valon mukaan.Luksi ilmaisee kohteeseen tulevan valon määrän. Se ottaa huomioon valon etäisyyden, heijastimet, varjostavat esineet jne. Näistä Lumenit eivät tiedä mitään. Kasvihuonevalaistuksen tavoitteeksi mainittiin alan oppikirjassa 10.000 luksia kasvuston korkeudella. Se tosin vaihtelee paljonkin eri kasveilla. Toimisto- ja työtiloissa pitäisi olla 500, kotona on usein alle 100 luksia. Pimeässä on 0 ja auringossa voi olla 100.000. Sellainen on skaala.

Lukseissa pienet erot ovat merkityksettömiä. Oikeastaan vasta kaksinkertainen lukema on merkitsevästi enemmän, asteikko kun on logaritminen. Siksi digikameran tarkkuus riittää suuruusluokan selville saamiseen.

Luksien mittaaminen digikameran avulla

Mittaamisen kameralla voisi pelkistää näin yksinkertaiseksi:
- Lukemat otetaan kuvaamalla valkopohjaista siniruutuista vihkoa mahdollisimman paljon valon suunnasta, ettei tule kiiltoja. Ruutu täyteen valkoista.
- Jos kamerassa voi tehdä säätöjä, asetetaan herkkyys ISO 200, aukko 5,6. Canonilla aukon säätö on Av, joillakin muilla aperture. Ellei noita säätöjä ole, on opeteltava muuntotaulukoita.
- Valotusaika asetuksilla ISO 200 f/5,6 kertoo suoraan luksilukeman, kun perään lisätään nolla. Eli 2500 luksia on 1/250, 10.000 luksia valotusajalla 1/1000.

Kamerat unohtavat yleensä nuo murtoluvut valotusajoista ja näyttävät vain jakajan, eli sekunnin osia. Siihen se nolla perään.

Valotus ISO 100, aukko 11, aika 1/60 = 5000 luksia.

Tuossa on kuva kokeiluistani Esikatselu-ohjelmassa ja Exif-tiedosto päälle avattuna. Tässä en vielä ollut pelkistänyt ohjetta, eikä kamerassa ollut oikeat asetukset. Jos saat herkkyyden ja aukon säädettyä, tämän kappaleen yli voit hypätä, et tarvitse näitä muunnoksia.
Täysautomaatilla voit tarvita muunnoksia tähän tapaan:
- Herkkyys on vain puolet ohjeesta, valotusaika (60) pitää siis kertoa kahdella. Se on 125 valotusajoissa.
- Aukko on 2 kokonaista aukkoväliä (11-8-5,6) pienempi, joten valotusaika kerrotaan kahdesti kahdella. Kamerat näyttävät myös puolia aukkoja. Älä mene siihen halpaan.
- Lopputulema on 500 ja valoa oli mittarin mukaan 5000 luksia, eli päädyttiin täsmälleen oikeaan lukemaan.

Oikeat asetukset kamerassa olisivat suoraan kertoneet tuloksen jo kameralla tähtäillessä kuvaa ottamatta.

Useimmista kameroista näkee ainakin kuvan tiedoista tietokoneella valotuslukemat, ellei niitä kuvatessa näe. Macin esikatselussa pitää valita Inspektori ja Exif-tiedostot, niin saa kaiken kuvausdatan näkyviin. Monet kamerat näyttävät lukemat, kun otettuja kuvia selailee. Täysautomaatitkin kelpaavat mittaukseen, mutta sitten pitää itse laskea herkkyyden ja aukon muunnoskertoimet yllä olevaan tapaan. Ongelmia tulee sellaisten kanssa, jotka eivät mittaa valoa objektiivin läpi vaan vierestä. Ne pitää tunkea hyvin lähelle ja siltikin saa vajaita lukemia. Kännykälläkin pääsin aika lähelle, mutta saattoi se näyttää aukon liian vähän, jolloin lukema on vain puolet oikeasta. Kännykkäni ei pidä loisteputkivalosta.

Miksi ruutuvihosta, kyselevät nyt monet. Valkoinen kopiopaperi käy yhtä hyvin. Lukemat ovat samoja, jos se ei kiillä. Ruutuvihko on siitä hyvä, että kameran etäisyysmittaus toimii. Monet kamerat eivät suostu laukeamaan ilman tarkennusta. Kaikki kamerat eivät valota aivan samalla tavalla, mutta erot ovat puolen aukon luokkaa, joten tarkkuus riittää suuruusluokan esille saamiseen. Se on tärkeätä, että paperi täyttää koko kuvan, etkä itse varjosta sitä. Vähänkin mustaa reunassa voi muuttaa oleellisesti lukemaa.

Luksilukemat on tietysti otettava siltä korkeudelta, missä kasvisi oleskelevat. Valaistuksen kirkkauteen vaikuttaa eniten etäisyys valaisimesta. Isollakaan lampulla ei saa kunnon tulosta, jos se sijaitsee kaukana kasveista. Vain aurinko riittää matkojen päästä.

Kanansuikaleet Cajamarca

2011-10-19T14:40:00.003+03:00

Minulta on pyydetty reseptejä, mutta se on kyllä turhaa. Olen ruoanlaittoon perehtynyt vasta vanhemmalla iällä ja silloinkin käytännön kautta. Onhan noita ruokablogeja ja jopa chiliä käyttäviä. Monimutkaiset reseptit suorastaan pelottavat minua. Yksinkertainen on kaunista - ja joskus hyvääkin, kuten tänään.

Kanansuikaleet Cajamarca a'la Chilivaari

Otetaan paketti kananpojan fileepihvejä, jotka nykyisin ovat usein edullisessa tarjouksessa. Niiden pitää olla marinoimattomia. Suikaleetkin kelpaavat, kunhan niissä ei ole mössöä ympärillä.

Fileet leikellään terävällä veitsellä noin puolen sentin siivuiksi.

Otetaan Cajamarcaa tai vastaavaa chiliä

(baccatumit käyvät hyvin) yksi palko pihviä kohden ja leikellään se renkaiksi.

Kuumalle wokkipannulle laitetaan lihat, hetken päästä chilit ja paistetaan kypsiksi. Siihen ei kauan mene. Loppuvaiheessa lisätään merisuolaa ja wokkivihanneksia maun mukaan. Siinäpä se ateria on. Kaiken kruunaa hyvä (halpa) punaviini.

Valotesti, lyhyt yhteenveto

2011-10-18T11:24:00.000+03:00

Tarkoitus: tutkia onko valon värillä merkitystä chilien kukintaan ja sadon onnistumiseen.

Valoina 3x36W työmaavalaisimet, toinen 2700K "lämmin valkoinen", toinen 5400K "päivänvalo".

Testikasvit kesän ulkona kasvaneet, maasta nostetut ja 13 cm ruukkuun istutetut edellisen valotestin testikasvit, Inca Red Drop (C. baccatum) ja Pimiento de Padron (C. annuum) sekä kesän parvekkeella viettäneet Habanerot (C. chinense).

Annuumit saavat valoa 3000 luksia, chinenset ja baccatumit 10.000 luksia.

Testin alussa 15.10. kasveista perattiin vanhat raakileet ja kukat pois ja niiden latvukset leikattiin tasakokoisiksi. Habaneroihin jäi isoja nuppuja, Incoihin pieniä. Padronit vasta kasvattavat lehtiä.

Testi loppunee helmikuulla, kun kevätaurinko alkaa sotkea valaistustilannetta.

Taustatietoa pitkän kaavan mukaan edellisessä jutussa.

Koko testin kulku selviää (käänteisessä aikajärjestyksessä) tästä koosteesta.

Valotesti - saadaanko satoa sisällä

2011-10-17T11:19:00.003+03:00

Viime keväänä testasin pikkutaimien kasvua eri värisissä valoissa. Vaikka aluksi oletin, että valon värillä ei ole merkitystä chilien kasvuun, "kaappikokeilu" kuitenkin osoitti, että päivänvaloa muistuttavassa valossa taimet kasvoivat nopeammin isoiksi kuin hehkulampun väriä muistuttavassa 2700 Kelvinin "lämmin valkoinen" valossa. Ero oli sitä luokkaa, että "luonnonvalossa" chilit kasvoivat neljässä viikossa saman kokoiseksi kuin punaisemmassa valossa viidessä viikossa. Senteissä mitaten erot olivat dramaattisen tuntuiset annuumeilla ja baccatumeilla, chinenseillä vähäisemmät.

Kokeen lopussa kaikissa oli kukkanuppuja ja kesällä ulkona niihin tuli chilejä, eikä loppukesällä enää erottanut, mikä oli missäkin valossa kasvanut. Kokeessa jäi testaamatta, onko valon värillä merkitystä sadon määrään tai laatuun, sillä kaappi loppui kesken, chilit kasvoivat sieltä ulos. Nyt syksyn tullen ajattelin jatkaa testiä vähän isommissa tiloissa.

Talon kellarikerroksessa on varastohuone, jossa olen pitänyt joitakin isoja chilejä talvehtimassa. Viime talven ne saivat tyytyä pariin loisteputkeen, nyt on kaksi "työmaavaloa" 3x36W. Toisessa on 2700K pienoisputket, toisessa 5400K. Rinnetontilla myös kellarissa on ikkuna ja se hieman häiritsee testin suoritusta, mutta en minä sitä aio peittää.

Vasemman laidan testikasveina ovat tässä sekaisin kasvavat Habanero ja Inca Red Drop noin 35 cm lampusta ja 10.000 luksin valossa. Habanerosta nyhdin vain raakileet irti, Incasta myös kukat ja nuput. Ikkunasta tulee vähän päivänvaloa eli väri ei ole aivan puhdas 2700K. Kameran balanssi on päivänvalo.

Oikean laidan viidakossa ovat vastaavan tehoisessa valossa samat lajikkeet, habanero etualalla, Inca keskellä ja joku rocotokin sieltä pistää kuvaan. Täällä valon väri pysyy päivänvalona koko päivän. Lamput palavat nyt 12 tuntia. Katsotaan, miten nuo kehittyvät 10.000 luksin valossa. Jos ne kasvavat paljon ylöspäin, valoja voi nostaa. Varsinainen testi käydään marras-tammikuussa. Silloin ei ulkoa juuri tule valoa. Katsotaan, riittävätkö nuo lamput ja onko värillä väliä.

Lisäsin vaikeusastetta annuumeille. Ne ovat matalammalla, nyt n. 80 cm päässä lampuista, jolloin niille tulee 3000 luksia valoa. Nehän ovat tapille leikattuja Pimiento de Pardoneita, jotka nyt versovat jo voimakkaasti. Tämä on 2700K valon alla. Molemmissa on aavistus kukkanupuista jo latvalehtien välissä.

Tästä se lähtee. Seuraillaan tilannetta. Teen tätä testiä varten helposti seurattavan koosteen, aihealueen "Valon väri ja sato". Muutamaan viikkoon tuskin on mitään raportoitavaa. Kukkia tulee kaikkiin, se on selvä, mutta kehittyvätkö ne chileiksi, missä valossa ja millaisiksi, kas siinäpä kysymys.

Ruska jatkuu vielä,

2011-10-16T11:39:00.000+03:00

Mutta eniten hehkuu Chinese Pot Chilli (C. annuum)

Tämä pikku chili vain jaksaa syksyn kylmissäkin parvekkeella. Viime talven se vietti keittiön pohjoisikkunalla. Pienet chilit jaksoivat pysyä syötävinä monta kuukautta, mutta uutta ei kasvanut, vaikka kukkia näkyi. Se kaipaisi enemmän valoa. Jospa nyt löytäisi jostakin sopivan spottivalon tuolle.

Nämä pikkuiset pippurit sopivat monenlaiseen maustamiseen keitoista patoihin ja kastikkeisiin. Tasaisemman tuloksen saa, jos niitä paloittelee, mutta kokonaisina ne tarjoavat pikku yllätyksiä, tulisempia sattumia ruoan joukossa.

Siemeniä riittää

2011-10-13T15:09:00.001+03:00

Kiitos runsaasta kiinnostuksesta Jamya kohtaan.

Siemeniä riittää. Rapistelin yhden puolikkaan tyhjäksi ja laskin siemenet. 30 kappaletta sieltä tuli, eli yhdessä chilissä olisi 60 siementä. Kun chilejä on kymmenittäin, keko kasvaa nopeasti. Tuossa ei vielä ole kovin montaa perattuna.

Keneltäkään kysymättä päätin vähän viivyttää siementen lähettämistä. Ensinnäkin ne on hyvä kuivata ennen postitusta. Kuivurissa yhden yön oltuaan ne irtoavat helposti, mutta senkin jälkeen pidän yleensä siemeniä jonkun viikon talouspaperin välissä huoneenlämmössä.

Toisekseen ajattelin suorittaa koeidätyksen nyt heti, ettei jokaisen tarvitse itse tehdä sitä tai miettiä itävyyttä, kun nämä ovat kasvaneet viileällä parvekkeella. Normaalisti kokeilen kolmella siemenellä. Jos niistä kaksi itää, se riittää minulle. Jamy sai nyt isomman otannan.

Itäminen kestänee viikon verran, joten lokakuun viimeisellä viikolla uskoisin postiluukkujen kolahtelevan.

Jamyn valitsin jaettavaksi siksi, että sitä ei ole kotimaisilta siemenmyyjiltä saatavissa ja se on kiitollinen kasvatettava, satoisa ja hyvän makuinen. Siemen on alun perin Fataliilta, mutta se on poistunut hänen valikoimistaan.

Jamy - siemeniä tarjolla

2011-10-12T17:35:00.000+03:00

Latasin taas kuivurin täyteen Jamy baccatumia.
Tuli siinä niitä halkoessa mieleen, että joku voisi ilahtua noista siemenistä. Huomenna voisin niitä rapistella irti vähän kuivuneista chileistä, jos kysyntää on.

Heinäkuussahan minä sitä kehuin.

Laita minulle sähköpostissa osoitteesi, niin postitan pikku tai vaikka isommankin erän Jamya ensi kesän kasvatuksiin.

Ensi kauden siemeniä pohtimassa

2011-10-11T12:56:00.000+03:00

Kirjoitin 2009 syksyllä kokemuksistani siemenkaupoissa, eikä siihen ole paljoakaan lisättävää. Samat suosikit ja inhokit ovat pitäneet pintansa. Fataliilta ja Johnilta Australiasta ovat uudet siemenet enimmäkseen löytyneet. Nyt myös iso saksalais-espanjalainen tarjoaa varsin laajaa valikoimaa. Muistan, että siitä on joillakin ollut varsin huonoja kokemuksia takavuosina, mutta ehkä asia pitää itse todeta, ennen kuin suomalainen uskoo. Vaaranahan on, että saa aivan vääriä lajikkeita tai mikään ei idä. Myyjien mainoslauseita ei kannata uskoa, vaan asioita voi tarkistella Chilifoorumilta, tietokannoista ja vaikkapa ChiliWikistä.

Nyt ajattelin kertoa hieman valintaprosessistani. Ehkä siitä on apua paljouden keskellä tuskaileville. Syksyn mittaan selailen siemenkauppoja ja aina kun jotakin todella mielenkiintoista löytyy, otan siitä kuvakaappauksen niin, että lajikkeen kuva ja tekstikuvaus näkyvät. Ainakin Macilla se käy näppärästi omppu-shift-neljä näppäimiä painaen ja hiirellä alue valiten. Samalla kopioin sivulta lajikkeen nimen ja sijoitan sen kuvankaappauksen nimeksi. Tuossa on kooste kuudesta erilaisesta annuum-kaappauksesta, jotka olen avannut ruudulleni, sijoittanut päällekkäin - ja kaapannut siitä kuvan.

Kun parvekkeelle mahtuu 16 chiliä, ikkunalle muutama ja ulos joitakin, ollaan äkkiä tilanteessa, että karsintaa on tehtävä. Varsinkin, kun alakerran varastossa on ainakin 16 jo talvehtimassa ja siemenlaatikossa on vanhoja suosikkeja sekä kokeilemattomia siemeniä. Selailen noita "löytöjä" silloin tällöin ja siirtelen niitä kansioihin; esimerkiksi "2012 chilit", "Poistoihin", "Ehkä tilaan" jne. Noin niistä muodostuu vähitellen tilauslista, jolla tietysti on vielä liikaa nimikkeitä, mutta osanhan voi jättää idättämättä tai sijoittaa ahtaasti "varataimien" laatikkoon. Näistä vain kaksi vasemmassa ylänurkassa on edelleen jotenkin mukana listoilla, muut on siirretty poistoihin.

Prosessi on alkanut. Ehkä sieltä vielä löytyy tulevan kauden teema. Unkari ja tulisemmat paprikat on ehdolla tutustumisen kohteeksi. Olisiko sinulla siihen vihjeitä?

Aika mötkäleitä

2011-10-05T20:12:00.000+03:00

Yksi kypsä Rocoto Riesen (C. pubescens) oli kait heilunut sisään tuonnissa niin, että kanta kuivui ja irtosi käteen. Nostin sen Rocoto Red Peruvianin kasvavien vihreiden hedelmien joukkoon vertaillakseni noiden kokoa. Ei niissä paljon eroa ole. Tämä Riesen oli ympärysmitaltaan 21 cm ja painoi vajaat 100g, kun viime vuoden suurin oli 2,5 cm isompi, mutta painoi 150g. Ehkä tuo oli jo kuivunut muutenkin.

Tällä puolestaan oli 12 cm pituutta ja 80g painoa. Tuoksu on normaalin paprikan, mutta miellyttävä pikku polte löytyy maistaessa. Tämä tuli minulle jonkun siemenkaupan kylkiäispussissa ja kasvattelin sitä pikku ruukussa ihan vain nähdäkseni, mikä se on. Hitaanlainenhan se oli pihan perälle unohdettuna, mutta kolme paprikaa se kuitenkin teki maistiaisiksi. Yksi on tumman vihreä, yksi kuparinruskea ja tämä kypsä punainen.

Lajike on pussin mukaan Ancho Gigantea (C. annuum). Tämä on taas näitä nimiä, joiden antajat eivät ole ymmärtäneet chilien historiaa tai maantiedettä. Osin siksi minä niin epäluuloisesti suhtauduin tämän kasvatteluun. Toinen syy on se, että en ole erityisesti meksikolaisen ruoan ystävä. Aasialainen keittiö puhuttelee minua enemmän. Ancholla on Meksikossa määritelmänsä. Se on varsin tärkeä osa monia reseptejä, mutta se on aina kuivattu. Tuoreena, vihreänä tai punaisena se on Poblano. Jotkut kauppiaat ovat oikaisseet ja myyvät suoraan kuivatun siemeniä. Tavallaanhan tuo on totta, mutta niistä Anchon siemenistä vain kasvaa Poblano. Se on sitten itse kuivattava. Nimitys näyttää olevan yleinen, kymmenet kauppiaat myyvät Anchon siemeniä, joten mikäpä minä olen vaatimaan oikeakielisyyttä.

Ei se hassumman makuinen ollut. Ihan pätevä paprikan vaihtoehto ja monissa meksikolaisissa resepteissä aivan oleellinen osanen.

Siinä on jo itua

2011-10-04T12:47:00.001+03:00

Viikko sitten poikki leikattu ja maasta kaivettu Padrón versoo jo uusia oksia.

Lauantaina kerroin ulkochilien sisään tuonnista. Jutun lopussa oli kuva kahdesta tapille leikatusta Pimiento de Padrónista, jotka kokivat rajun käsittelyn. Näiden chilien leikkaus- ja nostopäivä oli kameran lahjomattoman datan mukaan ollut jo tiistaina.

Nopeasti ne toipuivat juurien putsauksesta ja uuteen multaan siirrosta. Viikossa on ilmestynyt useita uusia oksia ja lehtiä. Pätkä latvasta kuivuu, mikä johtunee väärästä leikkauskohdasta. Ylhäällä valoon nostamani on pari päivää edellä vieruskaveriaan, mutta versoo sekin.

Kaikki syyskuun lopulla maasta kaivamani ja pieniin ruukkuihin tunkemani chilit viheriöivät jo komeasti. Ongelmia tulee vähän myöhemmin, kun ne eivät mahdu säilytystilaansa ja valon alle. Sitä varten ovat sakset olemassa. Lämpötilan lasku auttaa myös.

Kanankoipia Padrón

2011-10-02T19:26:00.002+03:00

Tämä juttu oli vähällä jäädä tekemättä. Eilisen jutun lopussa olleista tapille leikatuista varsista muistui mieleen tämä herkkuhetki ja kuvakin vielä löytyi muistikortin syvyyksistä. Melkein kuukausi sitten oli Chilifoorumilla juttua Pimiento de Padrónin herkullisuudesta. Olin juuri laittanut kanankoipia uunissa Padrónilla. Ruoka oli syöty, mutta jääkaapista löytyi jämät, jotka kuvasin.

Kyseessä ei tosiaankaan ole mikään monimutkainen gourmet-ateria, vaan yksinkertaisista yksinkertaisin ruoka. Valmiiksi maustetut kanankoivet ladotaan uunivuokaan chilien päälle ja näiden kanssa lomittain. Paistetaan puoli tuntia, kuten koipien ohjeessa mainitaan. Nautitaan riisin ja punaviinin kera hyvässä seurassa.

Pimiento de Padrón poimitaan yleensä vihreänä, mutta nyt olin antanut muutaman punastua saadakseni siemeniä. Chiliä saa olla enemmän kuin kanankoipia, ne ovat aika mietoja, enimmäkseen. Ylimmät osat chileistä paloivat vähän. Niitä olisi voinut kääntää välillä tai pitää vain koipien alapuolella.

Noista jämistä sai vielä hyvän aterian paistinpannulla kuumentamalla

Chilit sisään lokakuussa

2011-10-01T17:22:00.000+03:00

Sunnilleen samoihin aikoihin toin ulkochilini sisään viime vuonnakin, mutta kuitenkin syyskuun puolella. Nyt lipsahti lokakuulle. Parvekkeella saavat jatkaa lasien takana vielä pitkäänkin, kunnes pakkaset tulevat ja on pakko päättää, mitä pelastetaan.

Rocoto Riesen piti sitoa tukikeppeihin ja leikata pisimmät versot poikki. Sateiden jäljiltä saavi painoi niin paljon, että tuo piti kuljettaa nokkakärryillä jyrkkää ylämäkeä sisätiloihin kypsymään.

Askartelu/varastohuoneessa alkaa olla täyttä, vaikka parveke on vielä tyhjentämättä. Osan noista tosin heitän pois, kunhan sato ensin kypsyy.

Riesen on vasemmassa alakulmassa lattialla poissa valoista. Lämpö saa riittää sille kypsymiseen. Red Peruvian taas on pöydällä ikkunan edessä kuten myös Cajamarca sekä rocotot Peru ja Puno. Tuolla on mm. intialaisia annuumeita, jotka vasta nyt syksyn tullen punastuvat, samoin pari huono-onnista chinenseä. Lamppujen alle yritän saada samalle korkeudelle kolme testikasvia. Aluksi käytän pahvilaatikkoja korokkeena, kunnes oksat kasvavat. Taaimmainen on 2700K valo, jonka värin aurinko tietysti vielä peittää täysin. Käytin myös salamavaloa täydentämään varjopuolta, joten sekin tasoittaa värit. Eiköhän marraskuussa ole toisenlaista, ainakin iltaisin.

Pimiento de Padron (C. annuum) koki näin kovan leikkauksen.

Testikasviksi valitsemani annuumit kaivettiin ylös "pellosta", hedelmät poimittiin, juuret putsattiin ja varsi leikattiin lyhyeksi. Elleivät ne tuosta verso, muutama näitä jäi vielä kasvamaan, joten varakappaleita on pakkasiin asti.

Vuoden limbo

2011-09-27T23:44:00.000+03:00

Aji Amarillo (Small) (C. baccatum)

Koko kesän se on kasvanut parvekkeen nurkassa isossa altakasteluruukussa. Mittaa on jo yli kolme metriä, sillä se yltää lattialta kattoon ja siellä pitkästi vaakasuoraan. Tuossa on kaikki, mitä toistaiseksi on kypsynyt. Vihreitä toki on muutama kymmenen, mutta nekin ovat tuollaisia surkeita kuusisenttisiä laiheliineja ja pakkaset tulevat kenties jo ensi viikolla. Kattoon kasvanutta ei kannata edes kuvitella nostavansa sisään.

Tämä chili ei juuri vedestä välitä. Todennäköisesti siellä on pienet juuret keskellä isoa ruukkua. Lehdetkin ovat pienehköjä ja varsi hento. Alkukesästä tein sen ulos viennissä luultavasti useampia virheitä. Aluksi parveke oli kylmä ja silloin kasvoi muutama pikkuinen raakile, jotka myöhemmin putosivat pois. Isoon ruukkuun siirrettynä se pysyi kertakastelulla märkänä varmaan kuukauden, mikä ehkä tuhosi juuria.

Parvekkeen vastakkaisessa nurkassa kasvaa Jamy (C. baccatum). Siitä on kerätty jo kilokaupalla kypsiä kesäkuusta lähtien ja satokausi jatkuu saumattomasti. Se on samanlaisessa ruukussa ja melkein yhtä korkea. Sen hedelmät ovat huomattavasti pulskemmat kuin Amarillon.

Minulla kasvoi jo -09 Aji Amarillo. Siitä jäi hyvä maku suuhun. Pitäisiköhän niitä siemeniä kaivaa ensi kesäksi? Myöhäisiä olivat nekin ja pieni sato. Suurin ongelma niiden kanssa on kuitenkin puhtaus. Sain ne aivan toisella nimellä, mutta yhdessä myyjän kanssa totesimme, että Amarillo se on. Jos sekaannus johtuikin risteytymisestä, seuraavasta sukupolvesta voi tulla aivan erilainen.

Aji Amarillo (Smallia) en kuitenkaan enää kasvata, vaikka maistuisi miten hyvältä.

Lisäys 10.10.
Hyväähän tämäkin Amarillo on. Leikkelin pari tuollaista pieneen (2dl) kermakastikkeeseen kanafileille. Poltetta oli kohtuudella ja makua aika tavalla. Jäin kuitenkin kaipaamaan aikaisempaa, isompaa versiota. Nyt näitä on kymmenkunta kypsänä, mutta pientä se on, useimmat taitavat jäädä vihreiksi.

Valoa syksyn synkkyyteen

2011-09-23T22:19:00.000+03:00

Lamppuasetelma keskipäivällä puolipilvisenä päivänä.

Teinpä heräteostoksia. Loppukesällä olin käymässä erään halpahallin loppuunmyynnissä, kun näin siellä pari tuollaista n. 30x50 cm "työmaavaloa". Mitään tietoa sisällöstä ei ollut, kun olivat pintaviallisia ja "puoleen hintaan". Sen näin tuon prismalasin läpi, että kolme pienoisloisteputkea siellä oli sisällä ja yhdessä luki 4100K. Se riitti sillä hetkellä sisäiselle Sulo Vilénilleni. Ostin kun halvalla sain.

Ostoksen laadun selvittämisessä menikin melko tovi. Netissä piti harjoittaa salapoliisitoimintaa ja valaisimia purkaa. Kun irrotin suojalasin ja sain putken irti, selvisi, että ne ovat 3x36W ja nelinastaista mallia. Selvisi myös, että Osramilla on 17 erilaista kantaa noille pienoisloisteputkille ja muilla valmistajilla lisää. Kaikkiin ei saa enää putkia, eikä moneenkaan eri sävyjä. Minulla oli käynyt tuuri. Kanta on kaikkein yleisimpiä 2G11 ja siihen on varaosia olemassa.

Jatkaakseni tutkimustani valon värin vaikutuksesta chilin kasvuun aina kukintaan ja satoisuuteen asti hankin heti vaihtoputkiksi 2700K (lämmin valkoinen) ja 5400K (päivänvalo) putket, joiden kuvat ovat yllä. Alkuperäinen 4100K on varsin miellyttävä, vain hitusen keltainen luonnonvaloon verrattuna.

Löytyihän näille rinnakkaismalleja eri nettikaupoista, kun osasi etsiä. Kovin tarkkaan eivät nekään kerro paketin sisältöä ja tiedot vaihtelevat, vaikka mitä ilmeisimmin on kyse samasta tuotteesta. Mitään tehtaan leimaa en omastani löytänyt.

Hämmästyttävä määrä valoa !

Tässä on mutkille väännelty 36W loisteputki 42 cm:n paketissa, kun suorana ja paksuna se on 120 cm pitkä. Työvalossa näitä on kolme samassa kuoressa hyvällä heijastimella varustettuna ja valoa tulee aivan toisella tapaa kuin suorista putkista, vaikka pienoisputken hyötysuhde ei ole edes yhtä hyvä. Tässä on kyse valon keskittämisestä. Kerronpa muutaman vertailuluvun.

Varastohuoneessa talvehtiville chileille minulla oli Bauhausin pahamaineisia valolistoja 2x36W. Kun ripustin yhden tuommoisen työvalon samalle korkeudelle, chilipöydälleni tuli viisinkertainen määrä valoa. Okei, onhan siinä 1 putki enemmän ja onhan valolistan kirkkaus vain puolet normaaliloisteputkesta, mutta silti jää seliteltävää. Kyse on keskittämisestä. Työvalo tulee pienemmälle alueelle kuin 120 cm pitkä putki.

Muutama lukema niistä jotakin ymmärtäville: Metrin päästä valoa on n. 2000 luksia, eli pilvisen päivän valo; 35 cm ja kirkkaus ylittää kasvihuoneiden tavoitevalaistuksen 10.000 luksia. Nuo siis yhdellä työvalolla pimeässä. Vertailun vuoksi, kun tätä kymppitonnin tasoa ajattelin pitää "testissäni" tavoitteena, vastaavat lukemat suorilla loisteputkilla: Normaali 2x36W valaisin pitää olla noin 15 cm päässä ja 2 valolistaa kiinni kasvissa, että 10.000 luksia menee rikki. Sekään ei vielä vastaa aurinkoa.

Ajattelin laittaa 2 metriä pitkän testipöydän eri päihin eri väriset valot ja tutkia samanlaisilla kasveilla (itse asiassa kaappikokeilun chileillä, jotka kesän olivat ulkona), onko valon värillä vaikutusta kukintaan ja satoon. Ikkunasta tulee vielä päivänvaloa punaista valoa laimentamaan, mutta en aio sitä peittää. Ulkovalo vähenee päivä päivältä. Tutkaillaan asiaa marras-, joulu- ja tammikuussa.

Runtatut juuret sopeutuvat

2011-09-23T19:07:00.000+03:00

Väliaikatietona kerrottakoon, että viikko ja pari sitten pieniin ruukkuihin tunkemani chilit ovat lämpimässä alkaneet kasvaa. Kaikki näyttävät niin terveiltä, että taidan tehdä saman operaation vielä parille ulkokasville ennen pakkasia. Näin niitä mahtuu enemmän talvisäilytykseen.

Ellei lämpöä säilytyshuoneessa laske merkittävästi, ennen pitkää uhkaava pöheikkö pitää pitää kurissa saksilla.

Sateisen päivän kuvasatoa

2011-09-22T13:56:00.000+03:00

Rocoto Red Peruvian (C. pubescens) kätkee satonsa oksien alle, lehtien taakse piiloon, mutta siellä muhii aikamoinen määrä isoja omenia.

Rocoto Riesen (C. pubescens) ehti ensimmäisenä ulkopubena kypsymään. Siellä on yksi täysin kypsäkin. Eipä siinä sitten mennyt kuin reilu pari kuukautta, sillä ensimmäiset raakileet bongasin heinäkuun yhdeksäs. Kohta tulee pakkaset ja tarvitaan sisämajoitusta.

Nuo ovat tänäkin vuonna hiukan isompia kuin Peruvianit, mutta vain ruukkujen koon suhteessa. Isoimmat Riesenit ovat 20-21 cm ympärysmitaltaan, Peruvianit 18-19 cm. Parvekkeella, missä molemmat ovat pienissä ruukuissa, nuo ovat samaa kokoa, 15-16 cm. Juuritilavuus ilmeisesti ratkaisee ja viimeiset sentit saadaan lannoittamalla. Nyt siihen ei ollut tarvetta.

Lopuksi Cajamarca (C. chinense).
Tämä on kaksivuotias ja englantilaisista siemenistä kasvatettu, siis suippokärkinen hedelmä. Niitäkin on muutama kypsynyt kesän aikana seinustalla. Nyt muut ovat vielä sinisiä ja piilossa lehtien takana.

Kohta maistellaan eri versioita Cajamarcasta ja vertaillaan näitä muistikuviin viime syksyltä, jolloin tämän puun erittäin pieni sato maistui erittäin hyvältä. Niinhän se yleisemminkin menee; jos hyvää tulee yllin kyllin, se ei enää maistukaan niin hyvältä. Harvinaisuus nostaa tuotteen arvoa.

Ikkunan takana näkyy seuraava projektini, valoa talveksi sisävarastoon. Kahta eri väriä. Siitä myöhemmin lisää.

Mahdoton tehtävä?

2011-09-19T09:00:00.000+03:00

Tuossa on nurkkaus terassimme chiliaidasta. Kohta nelivuotias Aji Cristal (C. baccatum) pitäisi nostaa ylös mullasta ja talvehtimaan sisälle. Taustan Inca Red Dropeista ovat pienimmät jo sisätiloissa. Nuo saavat jäädä. Paleltuvathan ne talvella, mutta keväällä laitetaan uudet.

Tuollainen juuristo sieltä löytyi mullan alta. Ne pitäisi sovittaa tuohon ruukkuun. Eipä sinne sitten multaa mahdukaan. Revin raa'asti puolet juurista pois, sovittelin ruukkuun mullan kanssa ja jään odottelemaan reaktioita.

Pari päivää se on nyt ollut sisätiloissa kostutetussa, mutta ei märässä mullassa, eikä vielä ole nuupahtanut. Toisaalta tuollaisessa rungossa ja juuristossa on sen verran elinvoimaa, että ei kärsimistä ihan heti huomaakaan, ellei juuria aivan kuivana pidä.

Tämä Cristal on sinnitellyt vuodesta toiseen. Se tuli taimelle 2007 joulukuussa. Satoa on saatu joka kesä, joskus talvellakin. Se jäi ensimmäisenä kesänään melko hennoksi, eikä rungon paksuus ole siitä paljonkaan kasvanut, vaikka se on monesti leikattu lyhyeksi ja taas kasvanut täyteen mittaan. Tästä ja muutamasta muustakin tapauksesta olen päätellyt, että ensimmäinen kasvukausi on ratkaiseva rungon paksuudelle. Jos näyttäviä boncheja haluaa tehdä, chiliä on ruokittava hyvin heti pienestä lähtien.

Talveksi sisään

2011-09-18T15:49:00.000+03:00

Viikko sitten sisään tuotu Inca voi hyvin ja puskee jo uutta lehteä, joten päätin jatkaa "varsi poikki, juuret puhtaaksi ja pieneen purkkiin" operaatiota.

Alkukesän parvekkeella ja myöhemmin ulkona majailleesta Puca Uchusta (C. baccatum) ehdin kerätä kypsät ja isommat vihreätkin ennen kuin havahduin ikuistamaan tämän metrisen chilin. Tuohon 13 cm ruukkuun sen pitäisi sopia talveksi. Keväällä saisi taas isomman takaisin uudella mullalla.

Takavuosina leikkelin talveksi useimmista chileistä rungon lyhyeksi tapiksi ja juuret pieneen ruukkuun, jonka vein viileään varastoon. Kaikki eivät heränneet kasvuun keväällä. Lehtevinä valoisassa ja mielellään viileämmässä säilytetyt ovat menestyneet paremmin. Nyt ajattelin kokeilla näiden yhdistelmää; jätetään lehtiä, vaikka runko leikataan matalaksi ja juuret tungetaan ahtaalle.

Tässä runko on jo leikattuna vaaksan mittaiselle tapille. Yksi ohut oksa sai jäädä. Katkon sen, jos versoja alkaa ilmestyä alempaa.

Tuo möykky juuria pitäisi mahduttaa neljäsosaan entisestä tilavuudestaan, jotta niitä mahtuisi enemmän säilöön ja olisivat helpompia käsitellä talven aikana.

Puca Uchulla oli yllättävän hennot ja pienet juuret. Tietysti niitä katkeili, kun istutuslapiolla putsasin multaa pois ja loput ravistelin kovakouraisesti nurmikolla ja nurmea vasten. Noin vähän niistä jäi. Uskoisin sen kuitenkin riittävän. Jos tämä päättyy ikävästi, raportoin siitä tähän perään, että tieto säilyy helposti löydettävänä.

Latvaan jäi yksi kukkakin. Selvää on, että se ei jaksa kehittyä. Lähipäivät menevät juurien kasvatteluun. Enpä minä tuosta satoa odota ennen kevättä, kunhan saisin säilymään hengissä talven yli. Jos se näyttää vaikealta, laitan uudet itämään alkuvuodesta.

Jos näin raju juurien käsittely arveluttaa sinua, voit toki säilyttää isot ruukut, mutta niitä mahtuu sitten vähemmän. Jos ruukku on kesän jäljiltä täynnä paksuja juuria, sen kastelu ja lannoitus on melko tarkkaa talvellakin, joten olen tehnyt niin, että olen nostanut kasvin ylös juuripaakkuineen ja lisännyt tuoretta multaa muutaman sentin pohjalle. Yleensä kasvi mahtuu takaisin ruukkuun, mutta jos multa ei ole painunut kesän mittaan, paakun pohjalta voi veistää siivun pois.

Sellaisen virheen tuossa tein, että laitoin ruukkuun hyvää puutarhamultaa, jossa on aivan liikaa ravinteita talven varalle. Joku kaktusmulta tai edes puolet hiekkaa tähän sekaan olisi pitänyt kasvun heikompana. Kunhan juuret ovat vahvistuneet joudun luultavasti leikkelemään oksia melko usein, vaikka en lannoittaisikaan. Sisääntulomyrkytys on tällekin tehtävä. Pöpöt voivat majailla myös rungossa ja noissa muutamissa lehdissä.

Muiden taakse unohtuneita

2011-09-16T17:25:00.000+03:00

Minulla on koko kesän ollut parvekkeen sivupöydällä ahtaassa muovilaatikossa 4 "varataimea" pienissä 9 cm ruukuissa. Kaikkia olen kastellut kaatamalla laatikon pohjalle vettä. Siellä ovat mm Aji Bonito, Chilean Green ja Puca Uchu. Nimilaput olivat toisiaan vasten ruukkujen reunoissa niin, että niitä ei nähnyt. Eilen havaitsin siellä oudon punaisen pallukan ja otin ruukun esiin. Sehän oli viime syksyn ihme, risteytyneistä siemenistä vaikka mitä kasvatellut Aji Chanca (C. baccatum), josta minulla nyt oli uudet, kuulemma oikeat siemenet.

Tämä, kuten muutkin varataimeni on n. 40 cm korkea, mutta hyvissä oloissa ne eivät tietenkään jää tuohon. Kaikissa niissä on nyt kypsää satoa.

Eipä tämä vieläkään aivan myyjän mallikuvia vastaa, mutta katsotaan, millaisia noista jatkossa tulee. Kyllä tuo vaihteluväliin sopii. Eivät ne kaikki ole täsmälleen saman muotoisia, vaikka terävä huippu alapäässä näytti olevan yleinen muoto. Nostin tämän nyt lämpimään, pois parvekkeelta, sillä siitä olisi mukava saada lisää maisteltavaa. Ensimmäisen maku on sangen mukava, terävä, makea ja maukas samaan aikaan, mutta eipä tehdä liian pitkälle meneviä päätelmiä ensimmäisestä kypsästä.

Kukka on baccatumin, muuta siitä ei oikein osaa sanoa. Hieman supussa olevat ja "liehuvareunaiset" terälehdet voivat toisessa paikassa, valossa ja mullassa olla avonaisia ja selkeäpiirteisiä. Kukasta ei siis saada tunnistusapua.

Uusintamaistelua

2011-09-14T09:00:00.000+03:00

Aji Quitunquito (C. baccatum)

Ulkona sataa ja myrskyää, mutta parvekkeella hohtavat chilit. Se on syksy. Kesäkuussa, kun ensimmäiset Quitunquitot kypsyivät ne todettiin maultaan ja tulisuudeltaan heikommaksi kuin Aji Cristal-tyyppiset baccat. Viime viikkoina mieli on muuttunut. Ehkä nuo ovat kypsyneet paremmin tai saaneet enemmän aurinkoa tai jotakin, mutta nyt maku on vakuuttava. Kyllä tämä pitää säilyttää, vaikka alkuperä ei olekaan selvillä ja nimikin on vaikea. Voihan sitä sanoa vaikka Q:ksi. Possunliha maistui vallan mainiolta tuolla maustettuna ja yllättäen sulatejuustokin sai uuden vivahteen, sekä tuoksun että maun Cristalin jälkeen, kun silppusin sinne Quitunquitoa.

Sen oksat ovat niin roikkuvia, että se pitäisi sijoittaa amppeliin. Nykyisessä kasvissa vain on muutaman kymmenen sentin perusrunko ennen taipuvia oksia. Olisi pitänyt latvoa se ihan pienenä. Ehkäpä varren voisi vieläkin katkaista, vaikka ei siellä lehtiä olekaan? Saahan noita siemenestä uusia, jos leikkaus epäonnistuu. Ensin pitää kuitenkin saada nuo kaikki kypsäksi.

Juuret ylös mullasta

2011-09-12T20:35:00.000+03:00

On taas se aika vuodesta, kun puutarhassa majailleet chilit pitää ottaa sisään, jos ne aikoo säilyttää pakkasten tullessa.

Inca Red Drop oli minulla terassin aitakasvina useamman kasvin voimalla. Niistä pienimmän päätin säästää. Aidasta tietenkin unohdin ottaa kuvan, mutta tuossa on chilin ravistellut juuret. Multa oli niin kuivaa, että se ropisi irti juurista, kun chiliä heilutteli. Jos maa on märkää, vesihuuhtelu auttaa mullan irrotuksessa. Juuria varmaan katkeili, kun tuon lapiolla käänsin ylös mullasta, mutta ehjinä säilyneet ovat 15-20 senttiä pitkiä. Yksi paksu juuri on kaiken keskellä piilossa. Nostosta on nyt pari päivää ja siirto ruukkuun ja uuteen multaan näyttää onnistuneen.

Tätä Incaa oli vain puoli metriä maan pinnalla, oksilla kypsiä valmiina poimittavaksi, raakileita ja kukkiakin. Juuret tungin tuollaiseen 13 cm ruukkuun, mihin ne mahtuivat ja jonkin verran multaakin alle ja sekaan. Tuossa kuvassa ruukussa ovat pelkät juuret ja ne täyttivät melkein puolet ruukusta. Latvoista ei paljon löytynyt leikattavaa, kun en kypsyvää satoa halunnut poistaa. Kypsymisen jälkeen oksia voisi poistaa ja lyhentää.

Kasveja syksyllä sisään tuotaessa tuholaisten myrkytys on tarpeen. Ulkona lehdille on varmasti tullut ripsiäisiä, punkkeja ja kenties kirvojakin, ainakin niiden munia, vaikka kasvit nyt näyttävät terveiltä. Sisällä lämpimässä ja kuivassa ilmassa ne alkavat lisääntyä ja ennen kevättä kasvit kärsivät. Minä olen suihkutellut kaikki kahteen kertaan viikon välein Tolulla tai Raidilla. Sitä ennen kypsät tietysti kerätään pois. Kun tuon esim. rocotoja sisään kypsymään, yritän pitää ne erillään muista, kunnes ne voi myrkyttää. Täydellistä eristystä ei ahtaissa tiloissa kuitenkaan pysty tekemään, joten parasta olla tarkkana talvella ja silloin tällöin suurennuslasilla etsiä elämää lehtien alapinnoilta.

Zilga syödään puskista

2011-09-09T15:59:00.001+03:00

Sitten taas jotakin aivan muuta. Kaukaisia vieraita, vaikka ei niin kaukaisia kuin chilit.

Rocoto Riesenin naapurina rinnetontin pengerrykseen rakennettua betonimuuria vasten asustelee latvialainen viiniköynnös Zilga, jolla kuulemma on myös siperialaisia sukujuuria. Kun muutimme tähän vanhaan taloon 2000 keväällä, ensimmäisiä hankintoja oli silloinen uutuus, avomaalla viihtyvä viiniköynnös. Se onkin viihtynyt ja kolmannesta kesästä lähtien on myös saatu nauttia omista rypäleistä. Nyt kun pojanpoikakin (koulukavereineen) on oppinut näitä syömään, ei säilöntää tarvitse miettiä. En noista kauhean hyvää viiniä olekaan saanut aikaiseksi, mutta mehu on hyvää.

Zilga on vuosikymmenessä vallannut aika ison osan seinästä, vaikka sitä pidetään leikkaamalla kurissa. Tomaattipenkki on koko ajan uhattuna, mutta kun se on tontin aurinkoisin paikka, olen pitänyt viiniköynnöksen siitä poissa. Kaide ylhäällä on 3,30 korkealla ja köynnös on sitä pitkin luikerrellut jo 10 metriä kasvupaikastaan. Minkäänlaista suojausta (paitsi myyriä vastaan verkko) tuo ei ole tarvinnut. Sen juuri lienee metrien syvyydessä, joten kuivuminenkaan ei siihen vaikuta, enkä lannoitusta ole edes ajatellut. Soraharju riittää sille. Seisova vesi syksyllä juurella kuulemma tuhoaa näitä, mutta meillä ei ole sellaista ongelmaa.

Toinen Zilga kasvaa parvekkeen juurella ja rypäleitä voi jo poimia parvekkeelta chilien vierestä.

Risteytyminen on mahdollista

2011-09-07T14:51:00.000+03:00

Tuommoisen onnistuin kuvaamaan Rocoto Riesenin kukkaan tulossa. Vaikka muut pubescensit ovat kymmenien metrien päässä, vierasta siitepölyä voi silti levitä, eikä ulkona kasvaneiden siemenien puhtaudesta voi olla aivan varma. Kuvaa näpsäyttämällä näet vähän ympäristöäkin.

Kun keväällä lupasin tänä vuonna enemmän kokokuvia, tässä niitä tulee. Rocoto Riesen (eli Grande) omenapuun juurella saavissa toista metriä korkeana. Pitkiä oksia katkoin ja se ehkä synnytti pystyä kasvua. Isommasta kuvasta näkyy useita yli 20 cm ympärysmitaltaan olevia pallukoita.

Uusi kasvu on vuodenaikaan nähden aivan turhan voimakasta. Raakileita kehittyy jopa 3 samasta pisteestä ja vierestä lisää. Kukinta on komeaa. Olen toki valmistautunut viemään tämän sisään, kun pakkaset tulevat, mutta eivät noin pienet siinä pärjää. Isommat luulen saavani kypsäksi viimeistään joulukuussa. Tätä pitänee vielä lannoittaa, jotta nuo pikkuchilit jaksavat pulskistua.

Syksy ehti ensin

2011-09-04T15:08:00.001+03:00

Olen chilejä useasti kasvatellut pienessä ruukussa, esimerkiksi 2,5 desin multatilassa. Sekin on riittänyt maistiaisten saamiseen. Tämä tomaatti pinnistää vieläkin pienemmästä, 140 g tomaattipyreen purkista, joka ei edes ole täynnä multaa.

Kävi niin, että kesäkuussa jostakin ilmestyi huusholliin kaunis Weibullin Yellow Pearshaped päärynätomaattipussi. Kannessa on kirkkaan keltaisia hehkulampun muotoisia tomaatteja kasapäin. Päätin katsoa ja kokeilla, vaikka kesä oli jo liian pitkällä. Yksi niistä jäi taimipurkkiinsa. Se on nyt 70 cm korkea ja lehdet alkoivat kellastua viime viikolla. Melkein päivittäin se on roikotellut lehtiään ja saanut sitten tilkan vettä, jossa toisinaan on Puutarhan Kesää lannoitteena. Ainoa ongelma on ollut pystyssä pysyminen ja sen ratkaisin sitomalla latvaan narun, joka riippuu katosta.

Tuommoinen siellä vaan on jo latvassa. Kukintaa on ollut muutama päivä. Nyt on kyllä aivan selvää, että syksy ehti ensin, ei näistä tomaatteja tule. Antaa siis lehtien kellastua ja kasvun pysähtyä, varakappale tämä vain olikin. Tulipahan kuitenkin todettua, että reilu desi multaa riittää tomaatinkin kasvattamiseen, jos lämpöä ja valoa vain riittäisi. Niistä tulee kohta pula.

Varsinainen taimi on sekin vain 1,6-litraisessa ruukussa ja vaatii siinäkin päivittäistä kastelua. Siinä ei näy vielä syksyn merkkejä. Tomaatti on kasvanut parvekkeen hyllyltä kattoon ja siellä vähän vaakasuoraan, eli se on yli 2 metriä korkea. Raakileet ovat kirsikkatomaattia isompia, mutta eivät pätkääkään päärynän muotoisia. Tulleeko noista edes keltaisia? Mitään sekaantumisen mahdollisuuksia ei ole, sillä keskikesällä ei muita tomaatteja idätelty kuin tämä Yellow Pearshaped. Nämä saattavat vaikka ehtiä kypsymään ja siemenpussissa sanotaan lohduttavasti: "Syksyllä raakoja hedelmiä voi kypsyttää sisällä." Taisivat arvata, miten minulle käy.

Myöhässä ollaan ulkona

2011-08-31T14:59:00.001+03:00

Toista kesäänsä meillä kasvava Rocoto Red Peruvian (C. pubescens) on oleillut metsikön laidassa, missä se saa vain muutaman tunnin suoraa auringonvaloa päivittäin. Sen ulos vienti myöhästyi kesäkuun puoliväliin, kun kevätsatoa kypsyteltiin sisätiloissa.

Vasta muutama viikko sitten siihen alkoi kasvaa uusia "omenoita", mutta niitä tuleekin sitten vauhdilla. Jos pienetkin laskee, niitä on jo yli 50. Noilla on valitettavasti sellainen ominaisuus, että kasvia siirrellessä pienet putoilevat pois, kun joutuvat toisenlaisiin valo- ja lämpöoloihin. No, ei hätää, nuo isot ainakin pysyvät jo. Tuo on nimittäin lähiviikkoina siirrettävä sisään, sillä yöhallat uhkaavat todennäköisesti jo piankin.

Ensimmäistä kauttaan kasvava Peruvian on parvekkeella ja siinä on kypsää satoa ja paljon kypsyviä, mutta pienemmäksi ne jäävät kuin ulkona muutamaa kertaluokkaa isommassa ruukussa. Niiden koko on ympärysmitalla mitaten luokkaa 13-17 cm. Ulkona isoimmat ylittävät jo tuon koon ja kasvavat vielä. Hieman aiemmin ja isommassa ruukussa kukkimaan ryhtynyt Rocoto Riesen on jo ylittänyt 20 cm, vaikka en sitä tänä vuonna ole juuri lannoittanutkaan.

Aji Bonito - vihdoin kypsää

2011-08-29T13:56:00.000+03:00

Aji Bonito (C. baccatum) sai vihdoin kypsäksi ensimmäisen hedelmänsä. Tämähän oli se jälkijättöinen, muiden taakse jäänyt varakappale, kun varsinaisesta taimesta tuli kummallinen. Tuon sykkyrän hedelmästäkin tuli sykkyrä, eikä se kypsynyt, ruskettui vain. Tämän ikää en siis tiedä, ei tullut pidettyä kirjaa jälki-idätyksistä.

Tämä on kasvultaan jäänyt pieneksi 13 cm ruukussaan heikolla hoidolla. Sadon painosta oksat taipuvat vaakasuoraan, mutta kestävät toistaiseksi. Aji Bonito muistuttaa aika paljon Aji Cristalia tai sen kanssa melkein identtistä Chilean Greeniä. Chilit ovat säännöllisempiä muodoltaan, mutta makukin on melkein sama. Hyvää tämä on, suorastaan herkkua.

Boniton kukat ovat ainakin nyt ulkokasvatuksessa terälehdiltään vähän ryppyiset, mutta kauniit keltaiset pilkut baccatumin merkkinä siinä on.

Nyt minulla on kolme Aji Cristalin tyyppistä kasvamassa. Enpä pysty vielä päättämään, mitkä niistä jatkavat ensi kaudelle. Varmaan tämä Bonitokin tekisi reilummin satoa, jos saisi yhtä hyvät kasvuolosuhteet kuin kaverinsa. Mausta minä pidän, se on ehkä paras näistä kolmesta. Arviointiin vaikuttanee se, että näitä on vasta yksi kypsänä, muut ovat vanhoja tuttuja. Tuskin pystyisin noita kolmea sokkomaistelussa erottamaan toisistaan.

Cajamarcaa ja kananpaloja

2011-08-24T20:11:00.001+03:00

Cajamarca (C. chinense) on kaunis, karvainen pikku puu, jossa on ties monesko sato jo tällä kaudella. Nytkin siinä on ylempänä raakileita ja ylinnä kukkia. Noiden pitkulaisten, tylppien chilien käyttötapa on ollut vähän hakusessa kun turhaan etsin niistä viimevuotisen, englantilaista alkuperää olleen teräväkärkisen chilin makua. Sama lajike, mutta hieman eri maku, hieman eri muoto, sellaista sattuu. On minulla se vanha Cajamarcakin edelleen kasvamassa, mutta sato on kovin vaatimatonta verrattuna tähän kotimaisista siemenistä kasvatettuun.

No, nyt on taas yksi onnistunut maustaminen takana ja kuivattunahan tuo on mainiota, ei kovin tulista. Lihakeittoa olen jo ennättänyt kehua, nyt vuorossa oli kanasuikaleet. Paketti (450g) marinoimattomia, maustamattomia kanasuikaleita maustui sopivaksi, kun pannulle kuumaan öljyyn lisäsin ensiksi pari Cajamarcaa renkaiksi leikattuna, siemenineen kaikkineen. Perään lisäsin heti kananpalat ja paistoin ne kypsäksi sekä maustoin merisuolalla. Näitä kananpaloja käytämme salaatissa, voileivällä, wokkivihannesten tai riisin kanssa ja niitä oikeastaan kannattaisi paistaa kaksi pakettia kerralla, niin monikäyttöisiä ne ovat.

Tuosta ei tullut polttavaa, mutta mielestäni maukasta kanaa. Curryn jätin nyt pois, ensi kerralla ajattelin lisätä juustokuminaa chilin kanssa ensimmäisessä vaiheessa pannulle. Cajamarca muistuttaa sekä chilien muodoltaan että maultaan enemmän baccatumia kuin chinenseä, mutta chinense se ehdottomasti on, kertoohan sen jo ulkonäkökin. Tähän ruokaan olisivat varmaan baccatkin kelvanneet, ehkä lisäksi ripaus habaneroa.

Rocoto Peru - kesän ensimmäinen kukka

2011-08-22T16:28:00.000+03:00

Rocoto Peru (C. pubescens) on omaperäinen, vai sanoisinko itsepäinen kasvatettava. Minä olen jo luovuttanut ohjat suosiolla tuolle kasville. Eiköhän se tiedä paremmin, mikä sille on hyväksi.

Se kasvaa meillä nyt kolmatta kesäänsä. Ensimmäisenä vuotenaan se ei tuottanut mitään, ei edes kukkinut. Runko kasvoi tuohon mittaan jo silloin, seuraavat kaudet eivät sitä ole paljonkaan muuttaneet. Ensimmäinen kukinta alkoi joulun tienoissa vuoden vanhana ja chilejä syntyi tammikuussa parin loisteputken valossa. Satoa saatiinkin sitten pikkuhiljaa koko kevät ja kesä 2010.

Viime keväänä satoa oli sisällä niin pitkälle, että sain tuon ulos vasta heinäkuussa. Silloin leikkasin rungon noiden ensimmäisten haarojen korkeudelta poikki ja annoin uutta multaa pohjalle. Koko vihreys on kasvanut kesän mittaan ulkona seinustalla. Nyt siinä on ensimmäinen kukka. Hämärään syksyyn menee senkin kypsyttely, mutta eipä se minua enää huoleta, kyllä Rocoto Peru tietää mitä tekee.

Chiliä torilta!

2011-08-21T12:46:00.001+03:00

Chilifest on menossa Tampereella, Keskustorilla. Vielä tänään.

Heinän puutarhalla on toista kymmentä erilaista tuoretta chiliä myynnissä ja Fataliilla lisää. Hienoa oli havaita, että tuoretta chiliä ostamaan oli torin pisimmät jonot, koko ajan.

Uskomattomin kokemus minulle oli, että Suomessa saa tuoretta rocotoa torilta. En olisi uskonut ikinä mahdolliseksi vielä pari vuotta sitten. Kyllä chiliscene kehittyy Suomessa hyvään suuntaan. Ihan vakavissaan on Chiliyhdistyksen Pirkanmaan osastossa puhuttu, että tämmöinen chilipäivä pitäisi saada Tammelantorille joka kuukausi.

Torilla on toki paljon muutakin kuten mausteita, säilykkeitä, kastikkeita, kasvatusvälineitä, lamppuja, lannoitteita, ruokaa, juomaa, kaikkea alaan liittyvää.

Chilifestivaali viikonvaihteessa Tampereella

2011-08-19T19:36:00.000+03:00

Tuommoinen on menossa viikonvaihteessa. Tavataan siellä!

Zavory ei viihdy meillä

2011-08-19T17:50:00.001+03:00

Näinkin voi joskus käydä. Toista metriä korkeassa pensaassa ei ole kuin muutama tuollainen puolitoistasenttinen chili. Zavory (C. chinense) on oikkuillut alusta lähtien. Jo kesäkuussa siinä oli noita minimarjoja, kuten monessa muussakin chinensessä kylmän kauden jälkeen. Muut ovat kuitenkin kasvattaneet hedelmiensä kokoa elokuuhun mennessä, Zavory ei.

Siinä on runsaasti kukkia, kasvi vaikuttaa hyvinvoivalta, mutta tulosta ei vain synny. Se on saanut samanlaista hoitoa kuin muutkin ja melko hyvän paikan parvekkeella Jamyn kainalossa. Tähän aikaan vuodesta en enää aio ryhtyä vaihtamaan multaa ja kasvupaikkaa tai kokeilemaan erilaisia lannoituksia. Parasta vain todeta, että meillä ei synkkaa.

Minimarjat ovat varsin hyvän makuisia, mehevää chinensen aromia, mutta ei poltetta. Siinä suhteessa siemenkauppiaan myyntipuheet pitävät paikkansa. Sadon määrä vain jää muutamaan grammaan ja tuollaisia pitäisi olla paljon, kourakaupalla ruokaan heitettäväksi. Ovathan ne onnistuessaan isompia netistä löytämieni kuvien perusteella ja pitäisi vielä olla hyvin satoisakin. Ei meillä.

Katkis ja bacca ne toisistaan tykkää

2011-08-18T14:53:00.000+03:00

Poikkesinpa vain sanomaan, että tuli aivan fantastinen makuyhdistelmä, kun miedon kasvisruoan lisukkeeksi paistoin katkarapuja chilillä maustettuna.

Wokkipannuun vähän öljyä pohjalle, siihen chilirenkaat (minulla Jamy) tirisemään ja katkikset päälle. Niistä kun enimmät sulamisnesteet haihduttelee, lisäke on valmis. Sekoitussuhdetta en mittaillut, mutta chiliä oli selvästi vähemmän, ehkä kolmannes jättikatkisten määrästä. Chilin tulisuus tietysti ratkaisee - ja oma maku.

Syksy saapuu puutarhaan

2011-08-16T15:44:00.003+03:00

Aivan yllättäen puutarhaan maahan istutetut chilit alkoivat kellastuttaa lehtiään.
Aitakasvini Inca Red Drop (C. baccatum):

Hellekauden jälkeen seuranneet kylmät yöt voisi olla syy. Eihän täällä pakkasta ollut, mutta viidessä asteessa kävi jonakin yönä. Lisäksi täällä on ollut todella kuiva kesä. Sateet ovat kiertäneet meidät ja kun nuo kasvavat soraharjun kupeessa hiekkamaassa, kuivumistakin on voinut tapahtua. Kaivoin lauantaina noista yhden ylös ja laitoin pieneen ruukkuun sisälle siirtoa odottelemaan. Se pudotti tänään melkein kaikki isommat lehtensä keltaisina. Myös Aji Cristal kellastuu. Rocotot sentään pitävät värinsä ja kasvavat edelleen.

Satoa talteen talven varalle

2011-08-13T12:24:00.002+03:00

Eilen ilta-auringossa kuvasin yhden ritilällisen hyötykasvikuivuriin menevästä erästä Jamya. Halkaisin chilit puolikkaiksi terävällä veitsellä ja sain kuivurin täyteen kypsyneistä. Aamulla rapsuttelin siemeniä irti kuivahtaneista chileistä ja jatkan koneellista kuivatusta vielä ensi yön. Kuivuri lämmittää samalla parveketta yön kylmyyttä vastaan muutamalla asteella. Päivän saavat kuivua ihan auringon lämmössä.

Kuivuneet chilit jauhan myöhemmin kahvimyllyllä jauheeksi. Osan säilytän tuollaisina puolikkaina. Niitä voi lisätä pataruokiin sellaisenaan.

Siemeniä kuivatan vielä viikon pari talouspaperin välissä huoneenlämmössä ennen pussitusta ja arkistoon laittoa. Sitten säilyvät muutaman vuoden itämiskykyisinä. Aivan rutikuivaksi kuivattaminen koneellisessa lämmössä ei välttämättä ole hyväksi siemenille. Olen saanut outoja tuloksia moneksi päiväksi kuivuriin jääneistä. Yleensä otan siemenet tuoreista, kypsistä chileistä ja kuivaan ne huoneenlämmössä, mutta yhden yön kuivatuista ne irtoavat helpommin.

Kaksi baccatumia Aji Chanca ja Aji Quitunquito

2011-08-10T12:00:00.004+03:00

Tänä vuonna minulla on kasvamassa kymmenkunta baccatum-chiliä, joista kokonaista 7 on ensikertalaisia, uusia tuttavuuksia.

Tässä on tyypillinen baccatum-kasvi elokuussa. Korkeutta on n. 70 cm, rungolla on tuki, jotta sato ei vedä sitä vinoon. Tästä puusta on jo paljon kypsiä syöty. Tämä on Aji Chanca, jo kolmatta vuotta meillä - ja aina erilaisena. Seikkailustani australialaisen siemenkauppiaan, mehiläisten ja risteytymien mukavassa viidakossa voit lukea tammikuisesta blogimerkinnästäni.

Menossa on siis jo kolmas uusi siemenpussi ja nyt piti olla puhtaita siemeniä pussissa. Chilit ovat kuitenkin aika eri kokoisia ja muotoisia. Sellaista toki tapahtuu ja esiintyy monillakin lajikkeilla.

Tällainen lyhyehkö ja tylppä muoto pitäisi myyjän mukaan olla ominaista Aji Chancalle. Niitäkin on. Maku on melko mieto, miellyttävä ja tuntuu korostuvan yhteiskäytössä muiden chilien kanssa. Yksinään tuosta en ole vielä saanut unohtumattomia kokemuksia. Oikeastaan tuntuu, että viimekesäiset risteytymät olivat paremman makuisia kuin tämä kenties puhdas. Niinkin voi käydä. En kuitenkaan ottanut siemeniä talteen monestakaan risteytyneestä, kun niiden jatkokehitys saattaisi taas muuttaa makua ja muotoa.

Kypsyvä Aji Chanca on mielenkiintoisen näköinen. Kun raakileet ovat tumman vihreitä, muutos punaiseen käy tuolla tavalla. Tämä on yli 10 cm pitkä, kun nuo "norminmukaiset" hedelmät ovat suuruusluokkaa 4 cm. Eipä se haittaa, mutta oudolta tuntuu, kun kasvia ei voi tunnistaa hedelmistään.

Aji Quitunquito (C. baccatum) pitää muotonsa, lyhyt ja pullea, vain muutaman sentin mittainen. Tämä kasvi pääsi vain puolimetriseksi, kun sidoin sen siltä korkeudelta tukikeppiin ja oksat alkoivat riippua alaviistoon hedelmien painosta. Niitä tulee paljon ja raakileet ovat vaalean vihreitä. Se muistuttaa monella tavalla Inca Red Droppia, vaikka kasvutapa onkin aivan erilainen. Ensimaistelulla tuomitsin sen miedoksi, mitä se onkin, jos vain ulkokuorta maistelee varsinkin kärkiosasta. Sisältä löytyy potkua. Wokkivihannesten joukkoon tuota sai silputa ihan reilusti ja maku olikin sitten raikkaan terävä. Aji Chanca on sille oivallinen kaveri.

Siitä huolimatta alan kallistua sille kannalle, että Aji Quitunquitolla ei ole meillä jatkomahdollisuuksia. Ensinnäkin nimi. Se on liian vaikea, eikä alkuperästäkään ole varmaa tietoa. Chilien historia ja maantiede kiinnostaa minua, eivätkä jonkun siemenkaupan uudelleen nimeämät tai risteyttämät ole suosikkejani, ellei maku ole jotakin mieleen painuvaa. Tämä ei ole. Ihan hyvä baccatum, mutta...

Habanerot sinnittelevät

2011-08-07T12:22:00.011+03:00

Tässä vaiheessa kesää on hyvä muistuttaa, että lannoitus kannattaa lopettaa ulkona ja parvekkeella, jos chileille ei ole hyvää sisätilaa ja paljon valoa talveksi. Jos sadon kypsyttely tai talvehtiminen pitää tehdä syksyn pimeydessä tai niukassa keinovalossa, runsas typpilannoitus on haitaksi. Talvikuolleisuus on paljon suurempi kasveilla, jotka ovat kasvaneet pakkasiin asti voimakkaalla lannoituksella. Ammattiviljelijöille on olemassa erityisiä typettömiä syyslannoitteita, mutta parvekepuutarhurille ei sopivan kokoisia pakkauksia löydy. Kaksikomponenttisista lannoitteista saa typpiosan pois jättämällä hieman syyslannoitteen tapaista ja senkin pitäisi jouduttaa sadon kypsymistä.

Oksilla kasvavan sadon kypsymistä voi jouduttaa, jos oksien päät leikkaa pois, kukat pois kukkimasta, kun eivät kuitenkaan ehdi enää kypsäksi asti. Raakaa puuhaa, mutta parantaa satomahdollisuuksia parvekkeella tai ulkona juuri nyt.

Kasvatuskokeiluni habanerot ovat viettäneet kesän 7 cm taimiruukuissaan. Molemmat ovat saman kokoisia, nyt noin 40 cm korkeita. Kidutustahan tuollainen on, mutta toimii kuitenkin. Minun piti lahjoittaa ne pois toukokuussa Tammelantorin chilipäivillä, mutta vähän ennen löysin taimista vihannespunkkeja. Ne saivat Raidia pariin kertaan ja tuholaiset hävisivät, mutta en silti uskaltanut antaa niitä pois, kun tiesin punkkien osaavan piiloutua ja tulla esiin myöhemmin.

Nuo taimet siis jäivät pyörimään parvekkeelle milloin missäkin vapaassa tilassa, usein toisten taakse unohtuen. Noin pienissä ruukuissa ne äkkiä kuivuivat. Monesti lehdet roikkuivat pitkin runkoa ja kasvit näyttivät entisiltä. Aina ne vain virkistyivät vettä ja Puutarhan Kesää saatuaan, tekivätpä muutaman pikku chilinkin, jotka nyt kypsyvät.

Kolmen kuukautta edellisestä punkkimyrkytyksestä niistä löytyi taas vilistäviä pikku pirulaisia, kun suurennuslasilla tarkoin tutki lehtien alapintoja. Ei paljon, eikä vielä seittiä. Minusta punkit leviävät hitaasti. Yleinen käsitys salamannopeasta tuhosta ehkä liittyy siihen, että ne havaitaan liian myöhään. Tässä on pari varoittavaa oiretta: Vaaleat pilkut lehdissä ja lehtiruotien välistä vaalenevat lehdet.

Aito Tolu, 10%

Tuholaistorjuntaan suositeltu mieto vaihtoehto, saippualiuos Puu-Tolu loppui talosta eikä lähikaupassa ollut kuin Aito Tolu nimistä puhdistusainetta. Enimmäkseen sekin on mäntysaippuaa, joten päätin kokeilla sitä ja uhrata toisen Habaneron "varataimista", jos huonosti kävisi. Paineruiskun pohjalla oli tilkka vanhaa sekoitusta, 5% puutolua. Sillä kastelin toisen, toiselle tein uuden satsin. Testin vuoksi kovensin laimennussuhdettakin. Kun tutkitaan riskiä, tutkitaan sitä vähän kovennettuna. Puoleen litraan vettä laitoin puoli desiä tuota Aitoa Tolua, jota ei missään suositella hyönteisten torjuntaan. Nyt on kaksi päivää ruiskutuksesta. Habanero on hengissä, mutta yhtäkään punkkia ei löydy. Joku ripsiäisen raato siellä oli ja punkkien tyhjä kuoria. Perinteisemmällä laimennuksella ruiskutetussa verrokissa ei myöskään löytynyt eläviä punkkeja, mutta kuoret olivat pulleampia, ehkä kuolevat hitaammin.

Kenellekään en tätä suosittele. Jokainen myrkyttelee omalla vastuulla. Raid on hyvä, jos sitä voi suihkia pimeässä komerossa reilusti, mutta juuri kypsyville chileille en sitä käytä, enkä mitään voimakkaampia myrkkyjä. Oma ja lasten terveys on tärkeämpi kuin tuholaisten hävitys.

Riesen kasvaa tänäkin vuonna

2011-08-03T13:10:00.002+03:00

Rocoto Riesen (englanniksi käännettynä Grande, C. pubescens) on kolmessa viikossa kasvanut kukasta tuollaiseksi "omenaksi". Niitä on paljon joka suuntaan harottavissa oksissa. Kokokuvaa en vaivautunut nyt laittamaan, kun se on hyvin paljon saman näköinen kuin vuosi sitten. Silloin se sai aikaisemman startin ja reilun lannoituksen raakileiden alkaessa ilmestyä ja hedelmistä tuli suorastaan nimensä mukaisesti jättiläiskokoisia.

Tuossa on hedelmän yläpuolella lehdessä reikä. Joku on syönyt sitä. Syyllinen ei helposti paljastu. Viime kesänä siinä oli parimetrisiä versoja pitkin maata ja silloin etanat söivät sekä lehtiä että myös koloja hedelmiin. Nyt olin "viisastunut" ja ripustelin oksat vähän ylemmäksi. Pisimmät niistä ovat jo puolitoista metriä. Tämä oksa on kasvanut osin taustalla olevan marjapensaan sisään ja siellä lehdet on heti syöty aivan reikäisiksi. Joku asustelee punaherukkapensaassa, mutta ei syö herukkaa vaan chiliä. Se saattaa olla joku "mittarimato" tai muu perhostoukka, mutta näköhavaintoa ei toistaiseksi ole.

Eipä tuo hirveästi kasvua haittaa. Riesen kasvaa vauhdilla uutta, jos tuholaiset syövät vanhaa.

Jamy - keskikesän positiivisin yllättäjä

2011-07-30T16:36:00.003+03:00

Jamy (C. baccatum) on Fataliin viime talven uutuussiemenistä kasvatettu, kypsänä oranssi erittäin maukas chili. Se on hidas kypsymään, mutta muuten kaikin puolin suositeltava lajike. Keittomausteena ehdin sitä jo kehua ja nyt on kokeiltu lisää. Sulatejuustossa silputtuna siitä tulee todella maukas levite leivälle ja tänään tein kanakastikkeen. Broilerifileet (maustamattomat tietysti) paistoin pannulla, suolasin, lisäsin paistoliemeen vähän vettä ja ruokakermaa sekä Jamyn renkaiksi leikattuna. Pienen haudutuksen jälkeen ei voi kuin sanoa, että oli erinomaista. Muutama tunti aterian jälkeen maku on edelleen poskissani. Ihastuin tähän jo ennen kasvatteluani Fataliin jauheputkilon muodossa. Maukkain muisto siitäkin ovat kanafileet.

Annoin tälle kuukauden ikäisenä reilun annoksen kanankakkaa Biolanin luonnonlannoitteen muodossa. Siitähän se innostui kasvamaan komeata vartta, ja kehitys on jatkunut. Tuo ei kuitenkaan haitannut kukintaa. Se sai parvekkeen parhaan paikan, sekä itä- että eteläauringon. Nyt se on kasvanut lattialta kattoon, kuten oli tarkoituskin.

Kasvi on edelleen tukeva, pysyy itse pystyssä. Alaoksilla on kasapäin kypsiä, ylempänä vaaleanvihreitä raakileita ja ylinnä kukkia ja nuppuja. Kaikki sujuu samaan aikaan. Tällainen pitää kotona kasvatettavan chilin olla. Isossa altakasteluruukussa se on saanut vuoroin pelkkää vettä tai Puutarhan Kesää lannoitevetenä. Vesimittarin mukaan ruukku on melkein aina kuiva, mutta vettä annan vasta, kun lehdissä näkyy pientä velttoutta. Vastakkaisen nurkan Aji Amarillo (small) sai alkuun niin paljon vettä, että sitä ei tarvinnut kastella viikkoihin. Samalla myös raakileiden kasvu pysähtyi. Samaa virhettä en aio tehdä tämän satokoneen kanssa.

Satoa kuivuriin kerätessäni suoritin pikku mittauksia. Chilit ovat keskimäärin 6-8 cm pitkiä ja painoa on isoimmilla 10 g, kymmenen erä painoi 80 grammaa.

Maistelussa pari uutta chinenseä

2011-07-27T13:51:00.001+03:00

Tämä on ensitutustumiseni näihin lajikkeisiin. Varsinaisen makuarvion teen vasta, kun satoa on sen verran, että niitä pääsee kokeilemaan erilaisiin ruokiin. Nyt ei vielä montaa kypsää ollut.

Belize Red (C. chinense) lienee nimensä perusteella kotoisin Väli-Amerikasta. Se on läheistä sukua maultaan ja muodoltaan aikaisemmin kasvattamalleni Dominicalaiselle habanerolle. Muoto on paprikamainen, mutta suippopäisempääkin mallia löytyy. Tämä on noin viisisenttinen.

Habaneroa miedommaksi mainitsee Fatalii tämän, mutta ei tämä mikään tuleton ole. Poltetta riittää pienestäkin maistiaisesta. Maku on hedelmäinen, jossakin määrin tuttu habaneron maku, raikas sellainen. Tuoksua on vähemmän kuin varsinaisessa Habanerossa. Pieneksi paloiteltuna tuo varmaan sopisi chilinystävän salaattiin hyvin. Fataliilta saadulla jauheella maustoin kanafileitä hyvällä menestyksellä. Jos satoa vain saisi reilummin, tuo voisi hyvinkin olla suosikkilistallani.

Chinenseiden heikko sato taas johtuu hoitotoimenpiteitteni ja säiden yhteensopimattomuudesta, luulisin. Keväällä vaihdoin niihin uudet ruukut, leikkelin ja vein parvekkeelle kylmäksi toukokuuksi. Kaikki toimenpiteet yhdellä kerralla saivat kasvun pysähtymään pitkäksi aikaa ja monet, kuten Lotha Bih tässä tekivät vain minimarjoja, muutaman millin kokoisia kääpiöitä. Nyt se on hiukan parantanut tahtia, mutta edelleen kypsyvät ovat pieniä ja niitä on harvassa. Intialainen Lotha Bih on kasvanut reilun puolen metrin korkuiseksi, eikä Belizeläinenkään ole sen isompi. Siitä tosin leikkasin yhden pitkän oksan pois, kun se kasvoi viereisten baccatumien läpi.

Lotha Bih (C. chinense) on Pepper-Kingin Intiasta tuoma ja nimeämä lajike. Sitä sanottiin komeasti "kaikkien jolokioiden äidiksi". Kun olen viehtynyt Intiaan, hankin siemenet. Olisihan sen jo mainoskuvista havainnut, että hedelmät ovat pieniä, mutta en uskonut niiden noin pieniä olevan. Nyt kypsyvät ovat parisenttisiä.

Maku on tuhdimpi kuin Belizeläisessä, pitkään jatkuva polte, jossa on aika vähän habaneromaista hedelmää, eikä oikein Nagakaan tule mieleen. Tämä ei ole paljaaltaan nautittavia lajikkeita, mutta kyllä noillekin varmaan käyttötapa löytyisi, jos satoa tulisi reilusti ja pääsisi kokeilemaan. Siemenkauppiaan esitteessä näitä luvattiin sadoittain, mutta nyt ei päästä edes kymmeniin suomalaisessa kesässä.

Punkin tuhoja tämäkin?

2011-07-23T13:55:00.002+03:00

Toukokuussa kuvailin Cajamarcan lehdissä näkyvää vihannespunkkien syömäjälkeä. Se ei kuitenkaan ole ainoa merkki, vaan ilmeisesti nämä pienet tuholaiset imevät eri tavalla eri tyyppisistä lehdistä.

Muutaman baccatumin ja annuumin lehdissä parvekkeella alkoi olla tuollaista vaalentumaa lehtiruotien välissä. Monissa puutosoireita kuvailevassa jutussa tuo on leimattu magnesiumin puutteeksi. Puutarhakalkilla olen joskus tuollaista hoitanutkin, mutta ei aina hyvin tuloksin.

Saattaa hivenaineiden puutoksella olla osuutta asiaan, sillä tämä Ancho oleskeli maitopurkissa, vaikka mittaa on melkein metri. Testikasvatukset eivät aina saa parasta kasvupaikkaa. Toisaalta samasta oireesta kärsivät baccat olivat hyvässä mullassa isossa ruukussa. Kun tutkin lehtien alapintaa, havaitsin ikävää elämää. Paljaalla silmällä ei paljon näkynyt, mutta suurennuslasi paljasti siellä vilistelevät pikku punkit. Seittiä eivät vielä olleet ehtineet levittää.

Toukokuussa myrkytin kahdesti olohuoneen ikkunalla majailleet chilit ja punkit ovatkin pysyneet poissa. Miten ne sitten parvekkeelle pääsivät? Luulen keksineeni reitin. Olin siirtänyt pienen tomaatin taimen ikkunalta parvekkeelle vähän aikaisemmin. Nuo "saastuneet" chilit ovat olleet välittömässä kosketuksessa tomaatin kanssa. Tomaatti on nyt jo ulkona, eikä se näytä kärsivän, mutta ilmeisesti voi toimia levittäjänä.

Baccatumin makua parhaimmillaan

2011-07-20T11:22:00.004+03:00

En ole ryhtynyt tekemään tarkkoja makuanalyysejä viininmaistelijoiden tapaan chileistäni, koska olen huomannut, että makuaisti on äärimmäisen yksilöllinen. Mikä minun suussani maistuu hyvältä, sen voi joku toinen tuomita kehnoksi. Sitä paitsi maku riippuu käyttötilanteesta, ruoasta, tunnelmasta, seurasta, vuorokaudenajasta, lämpötilasta... jne. Tämä yhdistelmä yllätti minut eilen:

Yksinkertainen pieni makkarasoppa sai aivan uuden ulottuvuuden, kun pilkoin (siemenineen kaikkineen) joukkoon yhden Jamyn ja Aji Chancan. Mitäpä siitä osaisin sanoa; hyvää, täyteläistä, yllättävän chilistä, täynnä baccatum aromia.

Kokeilkaa rohkeasti!

Aji Bonito - kaunis chili?

2011-07-18T14:10:00.004+03:00

Aji Bonito (C. baccatum) tuli viime talvena Australiasta siementilauksen täydennyksenä, heräteostona. Sen kehuttiin olevan kaunis kasvi, maukas ja viihtyvän viileässä ilmastossa.

Tammikuun lopulla se tuli taimelle yhdessä muiden baccatumien kanssa. Niistä muista on jo syöty kypsää satoa jonkin aikaa. Bonito on ollut sirkkalehdistä alkaen vaivainen, lehdet sykkyrällä ja kasvua tapahtuu vain äärimmäisen hitaasti. Korkeuttahan tuolla on vain 15 cm, kun samaan aikaan itäneillä kavereilla voi olla 150 cm. Siksi se on edelleen taimiruukussaan. Kerran kyllä vaihdoin mullat nähdäkseni, onko alapäässä vikaa. Ei ollut. Minkäänlaista tuholaista ei löydy etsimälläkään. Pikemminkin tuo on joku mutaatio tai kasvitauti, mutta ei mitään tarttuvaa.

Nyt se kuitenkin kukkii, sykkyräisin kukin. Raakileen alku sieltä keskeltä pilkistää. Tuleekohan siitäkin sykkyräinen? Sen verran revin terälehtiä, että näin siellä baccatumin väritäplät.

Kun tuosta ei tuntunut tulevan mitään, laitoin uudet siemenet itämään ehkä kuukauden tai kaksi myöhemmin. Siitä kehittyi aivan kelpo baccatum, jossa on sileät lehdet, avoimet kukat ja oikean näköisiä vaaleita raakileita. Taustalla pilkistää viiniköynnös, joka kiipeilee jo parvekkeelle.

Puca Uchun värit

2011-07-16T11:35:00.004+03:00

Entäpäs tämä sitten? Ilmiselvä Aji Cristal tai Chilean Green. Vaan eipä ole. Tämä on naapurimaasta Perusta. Puca Uchu eli länsimaissa yleisemmin nimellä Aji Rojo tai Aji Red tunnettu baccatum, jota olen jo muutamana vuotena yrittänyt kasvattaa, mutta aina on sattunut väärät siemenet. Jokohan nyt osuisi?

Tämä on kinkkisempi tapaus tunnistaa. Netistä löysin eri siemenkauppiailta kolmen tyyppisiä kuvia. Raakileiden väri vaihtelee, samoin chilien suoruus ja sileys. Aji Rojona myydään selvästi suurikasvuisempaa lajiketta, mutta tämä on minulla ollut pienestä taimesta lähtien tyyppiä rääpäle. Suuri se ei ole vieläkään, alle metrin korkea ja nuo chilit ovat chileläisten kanssa samaa kokoa, yleensä alle 10 cm. Kukat ja raakileet olivat aivan chileläisten näköisiä. Ehkä tätä vain vaivaa joku kasvuoloissa. Tukea se tarvitsi, ohut runko ei jaksanut kantaa satoaan.

Puca Uchu on ketšuan kielellä yksinkertaisesti punainen chili. Baccatumeja Inkat käyttivät jo 10.000 vuotta sitten, kuten myös rocotoja, mutta annuumit eivät kuuluneet perulaisten ruokavalioon.

Tämä ei ole Aji Cristal, ei sinne päinkään. Maku sen kertoo. Jo chiliä leikatessa tulee aivan erilainen tuoksu nenään ja maku on tyystin toinen. Melko mieto tämä ensimmäinen maisteltava on, mutta miellyttävä. Suuntäysi mukavaa poltetta ja aromia jää pitkäksi aikaa. Maistelua pitää jatkaa ja kokeilla myös vihreitä, mutta selvästi eri tyyppinen tämä on kuin nuo chileläiset. Eläköön se pieni ero!

Chilean Greenin värit

2011-07-15T14:49:00.004+03:00

Jatketaanpa vielä värisarjaa.

Chilean Green (C. baccatum) on minun tämän vuoden Aji Cristalini. Se on niin saman oloinen, että luultavasti en pystyisi niitä erottamaan toisistaan, jos ne kasvaisivat samassa tilassa. Nyt Cristal on ulkona ja se tekee pientä eroa. Molemmathan ovat Chilestä, joten kaukana ei ole olettamus, että ne ovat sama chili. Yksilölliset erot ovat sen verran isoja chileissä, että se riittäisi selittämään pienet poikkeavuudet.

Maku ja tuoksu ovat aivan samat. Vihreätkin maistuvat hyvälle.
Kypsymistavassa olen huomaavinani pienen eron. Chilean muuttuu suoremmin vihreästä punaiseen, mutta tuokin voi johtua valon määrästä ja laadusta.

Kasvutapa on Chilean Greenillä tässä tapauksessa tukevampi kuin vastaavalla paikalla kasvaneella Aji Cristalilla viime kesänä, mutta tuokin riippuu valosta ja lannoituksesta. Tämä jaksaa itse kantaa satonsa, josta on jo aika suuri osa syöty vihreänä, viittaahan nimikin sen olevan parhaimmillaan jo ennen kypsymistä. Oikeassa laidassa on chinense Belize Red, josta myöhemmin lisää.

Firefox sumussa

2011-07-13T15:12:00.004+03:00

Sumu levisi maisemaan viime sunnuntaina, kun edellisenä iltana oli ollut raju ukkoskuuro. Aamuvarhaisella otin kypsyneestä Firefoxista kuvan, kun kerrankin sai siistillä taustalla. Kerrostalot ja järvi hävisivät kokonaan näkyvistä.

Firefox (C.annuum) (vaikka siemenet lahjoittanut muuta väitti) sai kasvaa maitopurkissa kypsäksi asti, kun epäilin koko ajan sen jatkomahdollisuuksia meillä. Hyvin se tuossakin kasvoi ja tänään on jo useita kypsiä, pyöreäpäisiä, n. 4 cm pitkiä chilejä maisteltavaksi. Ihan varmistuksen vuoksi minulla on pari alkukesästä kylvettyä pikkutainta kasvamassa. Pitäähän se todeta, että kaikista siemenistä tulee samanlaisia.

Eipä ole jatkoa Firefoxilla tässä taloudessa. Tylyt asiat on sanottava tylysti. Maistoin aluksi varovasti reunasta, mutta en aistinut mitään. Sitten aloin rouskuttelemaan, mutta eihän tuossa paljon rouskuteltavaa ole. Peruspaprika on minun makuarvioni. Kovin pieni sellaiseksi. Kun nimikin on toivoton chilin nimeksi, antaa olla. Kiinnostavia lajikkeita on maailma täynnä.

Riesen vasta aloittaa

2011-07-09T11:55:00.005+03:00

Kuukausi sitten keräsin isosta Rocoto Riesenistä kevätsadon pois, leikkelin sen lyhyeksi, vaihdoin mullan ja vein ulos. Näin kauan sillä kesti toipuminen. Vasta muutaman päivän siinä on ollut kukkia.

Kesän ensimmäiset raakileet heinäkuun toisella viikolla ei ole kovin hyvä juttu pubescensin ulkokasvatuksessa. Ikkunalaudalla noiden kehitys kesti lähes kaksi kuukautta ja silloinhan on jo syyskuu. Jos viimevuotiseen tapaan aloittaisin nyt ankaran lannoituksen; kanankakkaa ja Puutarhan Kesää molempia tupla-annokset, saisin ehkä isompia rocotoja, mutta eihän nyt ole kasvatuskilpailua. Taidan tyytyä normaalikokoisiin.

Omenapuun varjossa Riesen tottui hyvin ulkovaloon, eikä poltellut lehtiään. Nyt olen siirtänyt sen hieman kauemmaksi puusta. Positiivisena puolena kasvussa on, että raakileita on ryöpsähtänyt useita samaan aikaan eri puolille oksistoa. Jos syyskuun alku on kylmä, joudun kypsyttelemään ne sisätiloissa.

Yhdistelemällä lisää makua

2011-07-07T15:07:00.006+03:00

Viime aikoina on melkein joka ruoassa ollut rocotoa. Niitä on kypsynyt hyvin. Tässä parhaassa terässään, eli hieman ylikypsänä on Red Peruvian.

Kun rocoton makuun alkoi jo tottua liiaksikin, aloin yhdistellä sitä muihin chileihin.

Todellinen ahaa-elämys oli, kun maustoin spagettikastikkeen yhdellä keskikokoisella rocotolla ja puolikkaalla habaneroa. Aivan uusi maku.

Eilen tein possun sisäfileelle paistiliemestä kastikkeen lisäämällä vähän kermaa, rocoton ja pari omnicoloria. Taas uusia elämyksiä. Pelkkä rocoto on hieno ja täyteläinen maku, mutta jotakin terävämpää terästää makua. Habanero puolestaan toi vivahduksen hedelmäisyyttä ja aika määrän poltetta. Yhdistelmiä kannattaa kokeilla.

Laitetaan nyt tähänkin Rocoto Rellenon eli täytetyn rocoton perusohje, kun nuo kommenttiosaston linkit eivät toimi.

Incan värit

2011-07-06T18:07:00.004+03:00

Tätä en ole muistanutkaan kehua vähään aikaan:

Inca Red Drop (C. baccatum) on perusperulainen chili, uskollinen ystävä vuosien takaa. Se ei ole iso, eikä hivelevän omaperäisen makuinen, mutta se on lähes aina käytettävissä, kun chiliä tarvitaan.

Inca on nopea kasvamaan. Nytkin maaliskuun alun kaappikokeilun taimista sain kypsää ja kesäkuussa, alle neljässä kuukaudessa. Inca on jatkuvasatoinen, parhaimmillaan olen samasta kasvista saanut kahdeksan kuukauden ajan syötävää. Puoli vuotta putkeen on aivan tavallinen saavutus, jos ajoissa aloittaa. Chilit ovat melko pieniä, muutaman sentin mittaisia ja niitä voi laittaa muutaman ruokaan, eivät siis ole äkkitulisia, vaikkakin poltetta riittää. Inca kypsyy keskivihreästä ruskean kautta punaiseksi, mutta vihreätkin ovat käyttökelpoisia, kunhan ovat kasvaneet täyteen mittaan.

Tänä kesänä Incat toimivat meillä oleskeluterassia rajaavana aitana suoraan maahan istutettuna. Aita on vielä hieman harva, mutta tihentynee syksyyn mennessä.

Cristalin värit

2011-07-03T11:16:00.002+03:00

Aji Cristal (C. baccatum) siirrettiin ulos noin kuukausi sitten. Nyt silloisista raakileista kypsyvät viimeisetkin. Cristaleissa on värejä vaalean vihreästä kellertävän ja oranssin kautta punaiseen. Maistuvaisia ne ovat kaikissa vaiheissa, mutta omaksi suosikikseni on muodostumassa aivan kypsä punainen.

Aji Quitunquito kypsyy

2011-06-29T11:29:00.004+03:00

Aji Quitunquito (C. baccatum) on nyt kypsymisiässä. Siinä on melko hennossa varressa runsaasti sivuoksia, joilla on pienehköjä vaaleita raakileita, jotka kypsyvät oranssin kautta punaiseksi. Sato on kohtalainen, kymmeniä raakileita ja runsaasti kukkia tässä vaiheessa. Sievä se on, jonkin verran Inca Red Dropin tapainen ja kokoinen, hedelmä muutaman sentin mittainen.

Ensimmäisen maistelun perusteella tämä jää yhden kesän vieraaksi meillä. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta kun vertailuksi söimme Aji Cristalia ja Chilean Greeniä, tämä jää selvästi jälkeen niin maussa kuin tuoksussakin. Miedompikin on. No, annetaan noiden kypsyä lisää. Ensimmäisestä kypsästä ei pidä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, maku voi muuttua.

Lisää väriä

2011-06-23T16:23:00.003+03:00

Cajamarca (C. chinense) on värikäs ilmestys. Tämä ei suinkaan ole kypsä, vaan auringon säteistä parvekelasin läpi väriä saanut raakile. Niissä on sinisiä, violetteja, keltaisia ja punaisiakin sävyjä valon laadusta riippuen. Toisella puolen tiheää kasvia raakileet voivat olla varsin vaaleita:

Edelleen nämä tämän vuoden Cajamarcat ovat eri näköisiä kuin viimevuotiset. Nämä ovat kotimaisista Fataliin siemenistä, kun viimevuotisista englantilaisista ei tullut itävää siementä. Se puu on vielä hengissä ja ajattelin viedä sen kesäksi ulos. Jospa ulkoilu auttaisi hedelmien muodostuksessa. Ellei auta, pysytään sitten näissä pulleammissa. Nämä ainakin ovat helppohoitoisia ja nopeita. Tässäkin pikku puussa on jo toinen reipas sato kypsymässä, vaikka vuodenvaihteessa vasta aloitin kasvattelun.

Jamy kypsyy

2011-06-20T12:59:00.004+03:00

Vihreä kausi saa riittää. Kun selailin blogiani taaksepäin, väri oli aika yksitoikkoista. Chilit ovat raakilevaiheessa eri sävyisiä vihreitä. Nyt alkaa parvekkeella kypsymisten kausi.

Jamy (C. baccatum) on iloisen värinen, oranssi niin kuin pitikin. Raakileet ovat hyvin vaalean vihreitä, nuo tuossa etualalla ovat vain varjossa. Kypsymiseen ensimmäisestä havaitusta raakileesta laskien meni aikaa melkein pari kuukautta, joten Jamy on hitaanlainen, mutta satoisa se on. Enpä muista, milloin minulla olisi ollut enemmän tuon kokoisia chilejä samassa kasvissa. Maistelu saa odottaa vielä muutaman päivän, mutta Fataliin jauheputkilossa se oli erittäin maukasta, mutta mietoa. Chilien muoto ei edelleenkään vastaa aivan Fataliin mallikuvia, joten pieni epäilys lajikkeen puhtaudesta itää.

Puutarhassakin kypsyy. Aji Cristalit tietysti, mutta myös kukkapenkkiin siirretty kaappikokeilun Inca Red Drop punastui viikonvaihteessa reilusti alle neljän kuukauden ikäisenä.

Kohta grillataan

2011-06-19T11:13:00.003+03:00

Pimiento de Padron (C. annuum) on kaappitestini sinisessä valossa kasvanut. Se on nyt noin kolme ja puoli kuukautta vanha ja ensimmäinen sato on valmiina nautittavaksi. Padron siis käytetään pääasiassa vihreänä. Kyllä punaisessa valossa kasvaneeseenkin satoa tulee, molemmat toimivat. Alalehdet noissa ovat aika keltaisia, jäivät vähemmälle valolla, mutta ei se näytä haittaavan.

Viime kesänä jo ihastuin tähän espanjalaiseen, joka tapaksena paistetaan oliiviöljyssä ja ripotellaan merisuolaa päälle. Tänä vuonna nuo ovat paksumpia ja taidan leikata yläpään auki, tunkea täyteen juustoa ja jotakin muuta täytettä sekä kääriä pekoniin.

Jotain vialla chinenseissä?

2011-06-16T06:16:00.004+03:00

Nyt ei kaikki mene niin kuin suunniteltiin. Kolme tai neljä chinenseä oikuttelevat, eikä sadon tuotanto lähde käyntiin. Ensimmäisenä epäiltyjen listalla on toukokuu kylmällä parvekkeella.

Zavory, kukkia ja tukeva raakile. Kaikki hyvin? Ei todellakaan. Tuollaisia puolukan kokoisia minimarjoja siinä on monellakin oksalla, mutta ne ovat olleet tuon kokoisia jo ainakin pari viikkoa. Uusia marjoja tulee, mutta vanhat eivät kasva. Samanlainen ilmiö oli habaneroissani alkukesällä -08.

Kauniitahan nuo ovat, mutta alkaa turhauttamaan pientä chilinkasvattajaa, kun koko on jämähtänyt muutamaan milliin, eikä kasvua tapahdu. Syytä voi olla myös ruukun vaihdossa. Vastoin omia neuvojani tein ruukun vaihdon samalla kun vein nuo parvekkeelle. Valoa tuli lisää, säät viilenivät ja juuret olivat hukassa. Liian monta isoa muutosta samaan aikaan saa kasvit voimaan huonosti.

Hiukan oudolta tuntuu, että kesäkuun helteet eivät vielä ole korjanneet tilannetta. Ehkä nekin olivat liikaa. Jossakin määrin samantapaisia vaivoja on myös Cheiro Roxalla ja Lotha Bihillä. Belize Red ehti kasvattaa yhden isoksi ikkunalaudalla ennen kuin joutui parvekkeelle. No, ei hätää, Habaneroja riittää ja baccatumit kasvavat aivan normaalisti keleistä välittämättä.

Tolu tehoaa

2011-06-14T12:44:00.008+03:00

Kukkia kesän kunniaksi!

Mutta tuohan kuhisee kirvoja. Noin ne tulevat sisään ihmisen kantamana.

Piti kuvata kurttulehtiruusu, kun chileissä ei ainakaan vielä ole kirvoja.
Nuo tuossa ovat vaarattomia, entisiä, liikkumattomia. Toissa iltana ruiskuttelin ruusupuskan 5% Puu-Tolulla ihan tehoa testatakseni. Paineruiskulla sain suihkun myös lehtien alapinnoille ja teho näyttää olevan täydellinen. Viikon päästä niitä kuitenkin on taas, jostakin tulee seuraava sukupolvi. Meillä on ollut mäntysuopaa kestäviä kirvoja edellisinä kesinä, joten vaihdoin saippuaa ja tein melko vahvan seoksenkin. Eivät ruusut siitä olleet moksiskaan.

Hain kauempaa tien penkalta toisen ruusun oksan ja sehän kuhisee elämää. Tuollaiset isot siivekkäät levittävät tartuntaa kauaksikin. Niiden välissä on pikkuinen kehitysvaihe ja jaloissa normaalikokoisia suurin joukoin. Kirvat ovat hyvin nopeita lisääntymään ja usein ne ovat isäntäkasvin värisiä, eikä niitä helposti havaitse. Lehdille varisevat vaaleat tai ruskeat "kirvan kuoret" eli kasvavan kirvan nahan luonnit paljastavat sen useimmin chilikasvissa.

Tuommoinen pikku hirviö siellä kiipeili lehdeltä toiselle. Nuo ovat aikuisena muutaman millimetrin mittaisia, niillä on kolme paria jalkoja ja pitkät tuntosarvet. Jalat ovat kaikki etupäässä, perässä on kaksi "antennia", joiden väliin kirva erittää makeaa ulostettaan ja sieltä muurahaiset sitä käyvät nauttimassa. Kun kirva ei kurkottele, antennit sojottavat taakse.

Muutama perusteellinen Tolukäsittely viikon välein pitäisi pysäyttää noiden etenemisen. Kertakäsittelykin hidastaa vauhtia huomattavasti. Tolu pitää olla mallia "Puu", muuten se saattaa vahingoittaa kasveja. Olen sellaisella "Heti käyttövalmiilla" Tolulla suihkepullossa tappanut chilejä.

Lisäys 17.6.
Viisi päivää pysyivät puhtaana. Tänään oli taas muutama harva kirva ruusupuskan oksilla. Siivekkäitä olivat kaikki, joten lentämällä varmaan ovat tulleet, eikä munista kehittymällä.
Lopulta tälle puskalle riitti yksi Tolu-käsittely. Se haiskahti sen verran mäntysuovalle ihmisenkin nenään, että oksille eksyneet uudet siivekkäät lähtivät munimatta ja ruusu sai kukkia rauhassa.

Taasko väärä Aji Chanca?

2011-06-12T11:22:00.003+03:00

Muutaman viikon epäilin vahvasti, että olen saanut jo kolmannen kerran väärät siemenet tästä Kolumbuksen henkilääkärin mukaan nimetystä baccatumista.

Aji Chanca on mukavan tukeva baccatumiksi. Parina kesänä olen kasvatellut sen nimisistä siemenistä hyvin erilaisia, muotoisia ja värisiä chilejä. Olivat kuulemma risteytyneet John the Chillimanin terassilla, missä parveili mehiläisiä. Nyt pitäisi olla oikeat siemenet. Chilien pitäisi olla lyhyitä ja tylppiä. Ensimmäiseksi sinne kuitenkin ilmestyi tuollainen pitkä suikula, kuin tyypillinen annuum ja seuraavakin oli vielä samaa tyyppiä.

Kyseessä taitaa olla "ensimmäisen podin syndrooma". Ennenkin on tapahtunut, että chilin ensimmäinen hedelmä on aivan erilainen kuin lajille tyypillinen muoto. Suikuloihin voi tulla paprikamainen ja paksukaisiin puikula ensimmäiseksi.

Syytä en tiedä, mutta opettelukappaleita vain syntyy. Muoto vakiintuu myöhemmin. Nämä muistuttavat jo aivan riittävästi tyypillistä Aji Chancaa ja samanlaisia on tulossa lisää. Ehkä se nyt on oikein. Vihdoinkin. Helpottuneena vaihdoin tuonkin isompaan ruukkuun ja jään odottelemaan maistiaisia uudesta lajikkeesta.

Multa painuu vanhetessaan?

2011-06-09T12:25:00.005+03:00

Varmaan niinkin tapahtuu, mutta tälle saaville on kyllä käynyt jotakin muutakin.

Oli aika viedä talvehtinut Rocoto Riesen (Grande) ulos kesää viettämään. Huomiotani kiinnitti, että mullan pinta oli laskenut viisitoista senttiä viime keväästä, jolloin tuon täytin. Kun kaivoin rocoton ulos astiasta, ei multa tuntunut mitenkään tiiviiltä, pikemminkin juurien paljous teki sen kuohkeaksi. Silloin tuli mieleen kaikkein yksinkertaisin selitys: Kasvi on käyttänyt multaa kasvamiseensa noin paljon ja kasvun olen minä kerännyt pois. Paljon on otettu, mitään ei ole annettu tilalle.

Riesenissä oli nytkin pari kypsää hedelmää, joiden ympärysmitta oli yli 16 cm. Syksyllä niitä kerättiin kilokaupalla, painoivathan isoimmat 150 grammaa. Viime kesänä tuossa oli parimetrisiä paksuja ja isolehtisiä versoja moneenkin suuntaan ja ne on nyt leikelty pois, samoin talven aikana syntyneet oksat. Tuleehan siinä vajausta energiaan.

Luonnossa oksat ja valtaosa hedelmistäkin maatuisi kasvin juurelle ja lisäisi sitä kautta multaa. Luonnollinen kierto on tässä katkaistu ja niinpä lisäsin sekä pohjalle, sivuille, että päälle Kekkilän puutarhamultaa taas saavin täyteen. Tuolla ja sopivalla lannoittamisella pitäisi ensi kesä mennä.

Sijoitin Riesenin viimevuotiseen paikkaansa omenapuun juurelle, aluksi pohjoispuolelle, missä UV-säteilyyn tottuminen käy ilman harsoja.

Ulkomaan uutisia

2011-06-06T18:05:00.003+03:00

Nyt se on tapahtunut. Chilieni kotimaa Peru on joutumassa Humalan valtaan.

Jo 2009 käytin chilipäiväkirjani "Peru parvekkeelle" allekirjoituksena tällaista:

----------------------------------------

Maa, jossa on kaupungit nimeltään Ilo ja Paita sekä presidenttiehdokas nimeltä Humala, ei voi olla kokonaan mätä.

Otetaan sittenkin siemenkiinnikkeet pois

2011-06-06T13:54:00.004+03:00

6.6. Kustaanpäivä.
Tämä on kurpitsankasvattajien perinnetiedon mukaan se päivä, jonka jälkeen ei enää esiinny yöpakkasia Etelä-Suomessa. Päivä tuntuu sopivalta, ainakin tänä vuonna paremmalta kuin 10.6., jota on tarjottu ilmatieteellisenä tilastotietona kevään viimeisestä hallayöstä Tampereen seudulla.

Olen tullut toisiin ajatuksiin.
Nuo runsaasti tarjolla olevat Aji Cristalit sen tekivät. Tähän asti olen käyttänyt chilini kokonaan, perkaamatta. Haudutettuihin ruokiin teen sen edelleen, mutta voileivän päälle taidan perata. Idea lähti siitä, että otin kypsästä Cristalista siemenet talteen ennen kuin silppusin sen sulatejuustoon. Maku oli erilainen ja aloin vertailla vihreilläkin.

Siemenkiinnikkeet, tuo vaalea höttö irtoaa helposti, kun sen leikkaa kannasta irti ja nostaa pois. Joissakin muissa lajikkeissa pitää sivujakin viiltää veitsellä. Chilien suurin polte on juuri siinä. Aji Cristalin polte ei ole pahaa, mutta kävi näin: Leivän päällä joissakin osissa oli enemmän poltetta, siedettävä määrä, mutta seuraavat palat eivät enää maistuneetkaan juuri miltään. Yksi tulisempi osa peitti muiden maut. Kun kiinnikkeet poistaa, laatu on tasaisempi ja chiliä pitää laittaa enemmän, mutta sitähän on. Herkutteluhetkiä riittää.

Cristaleja narun päässä

2011-06-05T19:01:00.006+03:00

Kaikki ei käy kuin elokuvissa. Aji Cristal (C. baccatum) talvehti varastohuoneessa vähässä valossa ja niukassa turpeessa. Cristal nojasi ikkunaan ja rocotojen oksiin ja tuollaiset narun paksuiset luirut kasvoivat jopa metrisiksi oksiksi, joissa on yli kolmekymmentä normaalikokoista chiliä valmiina nautittavaksi. Jotenkin se onnistui pitämään niitä pystyssä, mutta irrotellessa taittui muutama oksa pahasti. Niiden sato syötiin heti.

Nyt istutan tämän taas kesäksi oleskeluterassimme aitakasviksi. Tämä Cristal kasvaa meillä jo neljättä kesäänsä. Viime syksynä kaivoin sen ylös samasta paikasta, mihin se nyt taas pääsee. Rentoja oksia varten tein marjapensaiden tukia muistuttavan puisen kehikon, jonka yli nuo saavat taipua. Kuopan pohjalle laitoin kourallisen kanankakkaa. Oksien kärjet leikkasin kaikki pois, kaikki kukat ja ihan pienet raakileetkin, jotta nuo kypsyvät nopeammin. Kun sato on kerätty talteen, katkon nämä oksat pois. Saa kasvaa uutta ja tukevampaa versoa ulkona täydessä auringonpaisteessa.

Ruokaa purkista

2011-06-03T09:08:00.010+03:00

Chili con carne eli teksasilaisittain vain Chilli ei ole kuvauksellinen ruoka ja sitä paitsi se tuli jo syödyksi eilen. Siksi tässä esiintyy vain tyhjiä raaka-aineiden kuoria.

Chili con carne reseptejä on netti pullollaan, vaikeus on vain valinnassa. Minä en koskaan tee ruokaa aivan ohjeen mukaan, mutta joku resepti on hyvä olla pohjana, mistä sitä voi muunnella saatavilla olevien aineiden ja omien makumieltymysten mukaan. Viime vuosina suosikikseni on muodostunut Barak Obaman nimiin laitettu resepti, jonka pointti on mielestäni etikka.

En siis ala kopioimaan reseptiä, katsokaa alkuperäistä tai muokatkaa omaa suosikkianne. Eilen oli jääkaapissa jauhelihaa vain pieni paketti, joten tein pienemmän chillin. Paksupohjaisessa teräskattilassa paistoin jauhelihan tilkassa öljyä. Lisäsin mausteet, joista oleellisia olivat juustokumina, tuore chili, valkosipuli, purkki tomaattimurskaa (jossa nyt oli yrtit valmiina), mukaan ripaus sokeria ja loraus viinietikkaa.

Chilinä käytin nyt ison rocoton ja puolikkaan habaneroa. Maku oli eräs parhaista yhdistelmistä. Nuo todella täydentävät toisiaan. Chililajikkeita vaihtelemalla tästä saa aina uuden makuisen. Jauheita en tähän ole vielä koskaan käyttänyt. Aina on sen verran tuoreita chilejä kasvamassa. Kesällä, kun on jotakin miedompaakin saatavissa, sitä voi laittaa oikein reilusti ja tuloksena on melkeinpä "kasvis-chilli".

Haudutin ruokaa puolisen tuntia, mukana tällä kerralla reseptin ulkopuolelta purkki sieniä. Tuoreet tomaatit ja yrtit ovat myös minulla usein mukana. Suolaa tuli sienipurkin liemestä, mutta sitä voi lisätä myös liha/kasvisliemikuutiolla, jos löytää vähillä lisäaineilla valmistetun tuotteen. Merisuola on aina varma valinta.

Pavut, joita voi olla toinenkin purkki, jos lihaa on enemmän, lisätään vasta aivan loppuvaiheessa. Muuten ne kypsyvät liikaa. Papujen lientä en ole käyttänyt.

Lisukkeeksi jotkut keittävät riisiä, minä en. Pavut riittävät. Vaalea leipä, jolla voi pyyhkiä lautasen, on kätevä. Salaattiakin voi tarjota, samoin smetanaa, jos chili on kovin polttavaa. Tämä ei ollut.

Arvotaan tämän vuoden köynnöschilit

2011-06-01T09:01:00.090+03:00

Joka vuosi minulla on ollut parvekkeen parissa nurkassa isossa ruukussa joku baccatum, joka on syksyyn mennessä kasvanut kattoon ja siellä jatkanut vaakasuoraan. Pisimmillä on ollut mittaa 4 metriä. Katto on 2,60 korkealla ja ruukut ovat lattialla. Kaikki ovat kattoon asti ehtineet.

Edellisvuosien suosikkeja ei ollut nyt kasvamassa, joten piti valita uudet tuntemattomista lajikkeista. Valitsin metrimitalla. Korkeimmat chilit pääsivät juhlapaikoille. Kaksi baccatumia oli 120 cm ja niistä toista oli jo leikeltykin latvasta.

Leikelty on Jamy, viidettä kuukauttaan kasvava, pienenä kanankakkaa saanut, tukeva ja tuuhea puu. Se on vanhin baccatumeistani, joten sekin vaikuttaa kokoon.

Jamyssa on jo useita reilun kokoisia raakileita. Tuo seitsemänsenttinen lienee täysikokoinen, onhan se toista kuukautta roikkunut oksalla. Muut ovat laihempia ja suipompia ja mieleen hiipi jo epäilys, onko taas tullut vääriä siemeniä? Jamy on jamaikalainen, varsin vähän tunnettu chili. Sen pitäisi kuitenkin olla löytämieni tietojen mukaan lyhyehkö ja hieman epätasainen muodoltaan. Tuo jää kovin sileäksi. Eipä tässä voi kuin odotella ja katsoa, tuleeko siitä edes oranssi, kuten pitäisi. Hedelmien muoto vaihtelee joillakin lajikkeilla paljonkin, joten tuo lienee normaalia muotojen rikkautta.

Toinen valittu lajike on Aji Amarillo, Small. Tuossa samassa paikassa kasvoi pari kesää sitten Aji Amarillo ilman lisäliitteitä, mutta kun sen puhtaudesta ei ollut mitään varmuutta, hankin Fataliilta uusia siemeniä. Tämä on maitopurkissa ahtaassa välissä ikkunalla kasvanut ja ehkä senkin vuoksi noin hontelo ja korkea. Nyt se sai reilusti lisää multaa ja tilaa ympärilleen. Sen ensimmäiset kukat aukenivat juuri tänään, yli neljän kuukauden iässä. Se on hidasta puuhaa, mutta vielä se ehtii kesän mittaan tehdä mittavankin sadon, jos vain olosuhteet parvekkeellani ovat Amarillon mieleen. Tuolla peräseinän vieressä valoa on vähemmän, mutta on se muillekin riittänyt. Aamuaurinko sentään paistaa esteettömästi.

Taas vääriä siemeniä: Firefox onkin annuum

2011-05-29T11:39:00.005+03:00

Asialle ei ilmeisesti voi mitään. Aina tulee yllätyksiä ja vääriä siemeniä kun chilien kanssa puuhailee ja siemeniä hankkii ulkomailta.

Firefox on lahjasiemen, eikä siksi kai kannattaisi valittaa, mutta saisi nyt ainakin laji olla oikein. Toista kuukautta sitten se kukki ja jo silloin totesin, että tuo ei ole baccatum, kuten väitettiin. Nyt siinä on kohta kypsyvä hedelmä ja se näyttää samalta kuin siemenkaupan sivuilla.

Kukka on ilmiselvä annuumin kukka, täysvalkea, myös heteiden varret ovat valkeat, eikä baccatumille ominaisia väripilkkuja ole terälehdissä. Siemenet eivät ilmeisesti ole vaihtuneet, vaan chili on luokiteltu väärin. Minulla on tuosta pari pikkutainta kasvamassa, jotta voin syksyllä varmistaa, että kaikista siemenistä tulee samoja chilejä, eikä kyseessä ole vaikka sattumalta tapahtunut risteytyminen. Sellaisesta kärsin viime kesänä Aji Chancan kanssa.

Tämä Firefox on vielä melko pieni, vaikka ikää on jo 4 kuukautta. En ole sitä kauheasti lannoitellut, sillä tästä tuskin tulee jatkossa suosikkichiliäni. Annuumina se ei voi olla niin herkullinen, että se riittäisi.

Nimi on se, joka tökkii vastaan eniten. En tiedä, kuka sen on nimennyt, mutta saattaisi olla myyjä Vladan Smiciklas, jolla on muitakin omia risteytyksiä listoillaan. Jos tuosta etsii tietoa netistä, saa 630 miljoonaa osumaa, joista melkein kaikki johtavat nettiselaimeen. Olisi nimennyt vaikka chilifoxiksi, jolloin osumia olisi vain 7000 ja tiedon saattaisi jotenkin lisämäärittelyillä löytää.

No, kohta maistellaan. Raakile on nyt kasvanut kuukauden, joten lähiviikkoina sen pitäisi punastua, vaikka onkin ollut koko kuukauden viileällä parvekkeella.

Jo toinen kypsä sato tänä keväänä Peruvianista

2011-05-25T12:17:00.002+03:00

On ihme kasvi tämä Rocoto Red Peruvian
Kevätsadon korjasin huhtikuun puolessa välissä ja nyt kypsyy jo toinen erä.

Ensimmäisten kypsymiseen meni pari kuukautta. Nyt homma sujui selvästi nopeammin. Rocotossa on samaan aikaan kukkia, pikku raakileita ja kypsiä. Se on siis aloittanut jo jatkuvan sadon tuoton. Nyt kun saisi sen isompaan ruukkuun ulos, niin tuloskin paranisi. Nuo ovat taas n. 15 cm kokoluokkaa ympärysmitalla mitaten. Kesällä ne saattavat kasvaa yli 20 cm.

Kasvi on pysynyt pienenä, osin leikkelyn vuoksi, osin pienistä ruukuista johtuen. Sille ei ollut enempää tilaa olohuoneen ikkunalla. Nykyinen ruukku on 13 cm ja rocotolla mittaa suunnilleen puoli metriä korkeutta ja vähän vähemmän leveyttä. Korkeuden mittasin nyt poikkeuksellisesti alimmista lehdistä ylimpiin, eikä mullan pinnasta, kuten tavallisesti. Sivuversoja on moneen kertaan lyhennetty parikymmentä senttiä kerrallaan. Yritän ehtiä saksilla ennen kuin niihin muodostuu raakileita. Sitten ei enää raaski leikata.

Omnicolor, amppelisuosikki

2011-05-21T14:21:00.002+03:00

Omnicolor (C. baccatum) on jo vuosia ollut eräs suosikkichileistäni ja erityisen sopiva se on amppeliin ulos koristekasviksi. Chilit pysyvät näet kauniina ja syötävinä pitkään. Se kannattaa kasvattaa lämpimässä kukintaan asti. Tämä on vanha talvehtinut yksilö, joka aloitti varhain.

Omnicolorissa on kaiken värisiä chilejä ja ne ovat syötävissä jo keltaisina, mutta maku paranee kypsyessä. Kukinta on myös runsasta ja tästä saadaan koko kesä ruokaan makua aina tarvittaessa. Sijoitan tämän nyt avokuistille tuulten riepoteltavaksi. Melko varjoisessa paikassa näihin ei tule paljon sinistä sävyä, mutta auringossa sellaisiakin värejä muodostuu, keltainen muuttuu siniseksi. Yksi syy ulos sijoittamiseen on tuoksu. Kasvi nimittäin tuoksahtaa melko voimakkaasti, eikä se kaikkien nenään ole miellyttävää, vaan muistuttaa jonkin verran kissan pissaa.