Lotha Bih chinense vai Lotabih Jolokia frutescens?

Pepper-King: Lotha Bih (C. chinense), Semillas La Palma: Lotah Bih (C. frutescens), Frontal Agritech: Lotabih Jolokia (C. frutescens)

Näitä aina sattuu, siemeniä, joista kasvaa hieman toista kuin piti. Tällä kertaa epäilyttää vain lajimääritys ja nimi, kasvi on sitä mitä luvattiin. Pepper-Kingin nimeämispolitiikka on aika vapaamielistä. Siinä ei juuri muista välitetä, ei aina samalle kasville aikaisemmin tehdystä määrityksestäkään.

Ostin siis siemenet Saksasta Pepper-Kingiltä intialaisena chinensenä. Jo kukintavaiheessa aloin epäillä frutescensin geenejä ja maistelussa ei löytynyt Habaneron tai Nagan makua. Kun noita kukkia katsoo, jyrkkä mutka varressa ja kukan muoto muutenkin on aivan frutescens. Toisaalta niitä kasvaa nippuna, mikä on tavallisempaa chinenseille. Tätä katsoessaan joutuu ymmälle. Mikä se erottava tekijä olikaan? Raakileet kasvoivat osa ylös, osa vaakasuoraan, mikä viittaa lisää frutescensiin, samoin hedelmän muoto, koko - ja maku.

Nimeä aloin epäillä, kun espanjalais-saksalaisen siemenkaupan listoilla näin melkein samannimisen frutescensin. Löysin sitten Intian Assamista chilien tukkumyyjän, jonka sivuilla oli tietoa tuostakin chilistä. Lajikkeen kuvaus pitää täsmälleen paikkansa, nimi eroaa yhdellä kirjaimella ja jolokia tarkoittaakin vain chiliä paikallisella kielellä. Tämä on siis Lotabih Jolokia (C. frutescens). Siirrynpä käyttämään tuota alkuperäistä nimeä ja kirjoitan Chiliwikiinkin esittelyn frutescens-lajikkeesta. Tukkumyyjä oli myös mittauttanut tulisuuden ja se on melkoinen, yli habaneron menevä 350.000-500.000 SHU. Tätä pidetään yhtenä Bih/Bhut Jolokian ja siis myös Nagan vanhemmista. Risteytyminen lienee tapahtunut luonnossa, vaikka Intian armeijan taistelukaasujen koelaboratoriotakin epäillään.

Lotabih on kuulemma varsin suosittu chili Assamissa, missä sitä käytetään myös vihreänä tuomaan tulisuutta pikkelseihin ja ruoanlaittoon. Sen satoaika on sadekausi ja Assamissahan sataa. Siellä on maailman sateisin paikkakunta, missä vuoden sademäärä on ollut 22 metriä ja heinäkuussa yksistään satoi 9 metriä. Tämän chilin kotikaupungissa Jorhatissa kuitenkin sataa heinäkuussa vain 51 cm, Helsingissä 6 cm. Nyt ymmärrän, miksi se alkoi satoamaan kunnolla vasta pistettyäni sen ulos loppukesän sateisiin. Tämä ei taida oikein onnistua parvekkeella tai ikkunalla.

Jamy itää

Vaikkakin vähän hitaasti.

Torstai 13.10. oli kansallinen epäonnistumisen päivä.

Silloin laitoin itämään siemeniä. Nepä eivät noudattaneet päivän teemaa, vaan idätys onnistui. Cajamarca oli tapansa mukaan nopein ja ensimmäiset idut putkahtivat jo kolmen  päivän kuluessa. Nyt ne kaikki ovat sirkkalehdillä. Toisen rivin Rocotoista kaksi iti kuudessa päivässä.

Varsinainen testin aiheeni Jamy kesti pidempään, mutta kymmenessä päivässä 4 viidestä siemenestä näytti elonmerkkejä. Idut ovat yllättävän tummia, kun ne ovat saaneet paljon valoa. Laitoin vielä vertailuerän kuivurissa päivän kauemmin kuivatuista Jamyista seuraavana päivänä. Nekin itävät, mutta hiukan hitaammin. Vasta kahdessa näkyy itu. Kyllä noista kahdessa viikossa voi odottaa ituja mullastakin ja sehän on vielä aivan normaali idätysaika.

Lahjoitussiemenet on siis testattu ja voin alkaa postittelemaan niitä. Viime keväänä Pasilan lajittelukeskus mankeloi kirjeitä niin, että rocoton siemenet saapuivat muruina vastaanottajille. Toivottavasti säätöjä on korjattu, sillä en nyt laittanut kuplamuoveja suojaksi, kun lähetettävää oli niin paljon. Jos saat haljenneita siemeniä, ilmoita minulle ja lähetän uusia ja valitan Itellalle.

Lisäys 26.10.
Operaation seurauksena nelisenkymmentä suomalaista kasvattelee oranssia jamaikalaista ensi kesänä. Saa niitä toki jakaa laajemmallekin. Annokset olivat isoja ja kaikki itävät, siitä on nyt näyttö.

Valon mittaus digikameran avulla

Olen noissa valojutuissa puhunut lukseista kuin hyvistä tuttavista ja sitähän ne minulle ovatkin. Olen saanut ihmetteleviä kyselyitä. Termi on monille täysin outo ja määrät eivät sano yhtään mitään.

Se on ymmärrettävää. Lukseja voi arvioida vain hyvällä mittarilla, silmä ei niitä kerro. Se mukautuu valon mukaan. Luksi ilmaisee kohteeseen tulevan valon määrän. Se ottaa huomioon valon etäisyyden, heijastimet, varjostavat esineet jne. Näistä Lumenit eivät tiedä mitään. Kasvihuonevalaistuksen tavoitteeksi mainittiin alan oppikirjassa 10.000 luksia kasvuston korkeudella. Se tosin vaihtelee paljonkin eri kasveilla. Toimisto- ja työtiloissa pitäisi olla 500, kotona on usein alle 100 luksia. Pimeässä on 0 ja auringossa voi olla 100.000. Sellainen on skaala.

Lukseissa pienet erot ovat merkityksettömiä. Oikeastaan vasta kaksinkertainen lukema on merkitsevästi enemmän, asteikko kun on logaritminen. Siksi digikameran tarkkuus riittää suuruusluokan selville saamiseen.

  Luksien mittaaminen digikameran avulla      

Mittaamisen kameralla voisi pelkistää näin yksinkertaiseksi:
- Lukemat otetaan kuvaamalla valkopohjaista siniruutuista vihkoa mahdollisimman paljon valon suunnasta, ettei tule kiiltoja. Ruutu täyteen valkoista.
- Jos kamerassa voi tehdä säätöjä, asetetaan herkkyys ISO 200, aukko 5,6. Canonilla aukon säätö on Av, joillakin muilla aperture. Ellei noita säätöjä ole, on opeteltava muuntotaulukoita.
- Valotusaika asetuksilla ISO 200 f/5,6 kertoo suoraan luksilukeman, kun perään lisätään nolla. Eli 2500 luksia on 1/250, 10.000 luksia valotusajalla 1/1000.

Kamerat unohtavat yleensä nuo murtoluvut valotusajoista ja näyttävät vain jakajan, eli sekunnin osia. Siihen se nolla perään.

Valotus ISO 100, aukko 11, aika 1/60 = 5000 luksia.

Tuossa on kuva kokeiluistani Esikatselu-ohjelmassa ja Exif-tiedosto päälle avattuna.  Kun kuvaa pelkkää valkoista, automaatti tekee siitä harmaata. Se ei haittaa mittausta. Tässä en vielä ollut pelkistänyt ohjetta, eikä kamerassa ollut oikeat asetukset. Jos saat herkkyyden ja aukon säädettyä, tämän kappaleen yli voit hypätä, et tarvitse näitä muunnoksia.
Täysautomaatilla voit tarvita muunnoksia tähän tapaan:
- Herkkyys on vain puolet ohjeesta, valotusaika (60) pitää siis kertoa kahdella. Se on 125 valotusajoissa.
- Aukko on 2 kokonaista aukkoväliä (11-8-5,6) pienempi, joten valotusaika kerrotaan kahdesti kahdella. Kamerat näyttävät myös puolia aukkoja. Älä mene siihen halpaan.
- Lopputulema on 500 ja valoa oli mittarin mukaan 5000 luksia, eli päädyttiin täsmälleen oikeaan lukemaan.

Oikeat asetukset kamerassa olisivat suoraan kertoneet tuloksen jo kameralla tähtäillessä kuvaa ottamatta.

Useimmista kameroista näkee ainakin kuvan tiedoista tietokoneella valotuslukemat, ellei niitä kuvatessa näe. Macin esikatselussa pitää valita Inspektori ja Exif-tiedostot, niin saa kaiken kuvausdatan näkyviin. Monet kamerat näyttävät lukemat, kun otettuja kuvia selailee. Täysautomaatitkin kelpaavat mittaukseen, mutta sitten pitää itse laskea herkkyyden ja aukon muunnoskertoimet yllä olevaan tapaan. Ongelmia tulee sellaisten kanssa, jotka eivät mittaa valoa objektiivin läpi vaan vierestä. Ne pitää tunkea hyvin lähelle ja siltikin saa vajaita lukemia. Kännykälläkin pääsin aika lähelle, mutta saattoi se näyttää aukon liian vähän, jolloin lukema on vain puolet oikeasta. Kännykkäni ei pidä loisteputkivalosta.

Miksi ruutuvihosta, kyselevät nyt monet. Valkoinen kopiopaperi käy yhtä hyvin. Lukemat ovat samoja, jos se ei kiillä. Ruutuvihko on siitä hyvä, että kameran etäisyysmittaus toimii. Monet kamerat eivät suostu laukeamaan ilman tarkennusta. Kaikki kamerat eivät valota aivan samalla tavalla, mutta erot ovat puolen aukon luokkaa, joten tarkkuus riittää suuruusluokan esille saamiseen. Se on tärkeätä, että paperi täyttää koko kuvan, etkä itse varjosta sitä. Vähänkin mustaa reunassa voi muuttaa oleellisesti lukemaa.

Luksilukemat on tietysti otettava siltä korkeudelta, missä kasvisi oleskelevat. Valaistuksen kirkkauteen vaikuttaa eniten etäisyys valaisimesta. Isollakaan lampulla ei saa kunnon tulosta, jos se sijaitsee kaukana kasveista. Vain aurinko riittää matkojen päästä.

Kanansuikaleet Cajamarca

Minulta on pyydetty reseptejä, mutta se on kyllä turhaa. Olen ruoanlaittoon perehtynyt vasta vanhemmalla iällä ja silloinkin käytännön kautta. Onhan noita ruokablogeja ja jopa chiliä käyttäviä. Monimutkaiset reseptit suorastaan pelottavat minua. Yksinkertainen on kaunista - ja joskus hyvääkin, kuten tänään.

Kanansuikaleet Cajamarca a'la Chilivaari  

Otetaan paketti kananpojan fileepihvejä, jotka nykyisin ovat usein edullisessa tarjouksessa. Niiden pitää olla marinoimattomia. Suikaleetkin kelpaavat, kunhan niissä ei ole mössöä ympärillä.

Fileet leikellään terävällä veitsellä noin puolen sentin siivuiksi.

Otetaan Cajamarcaa tai vastaavaa chiliä 

(baccatumit käyvät hyvin) yksi palko pihviä kohden ja leikellään se renkaiksi.

Kuumalle wokkipannulle laitetaan lihat, hetken päästä chilit ja paistetaan kypsiksi. Siihen ei kauan mene. Loppuvaiheessa lisätään merisuolaa ja wokkivihanneksia maun mukaan. Siinäpä se ateria on. Kaiken kruunaa hyvä (halpa) punaviini. 

Valotesti, lyhyt yhteenveto

Tarkoitus: tutkia onko valon värillä merkitystä chilien kukintaan ja sadon onnistumiseen.

Valoina 3x36W työmaavalaisimet, toinen 2700K "lämmin valkoinen", toinen 5400K "päivänvalo".

Testikasvit kesän ulkona kasvaneet, maasta nostetut ja 13 cm ruukkuun istutetut edellisen valotestin testikasvit, Inca Red Drop (C. baccatum) ja Pimiento de Padron (C. annuum) sekä kesän parvekkeella viettäneet Habanerot (C. chinense).

Annuumit saavat valoa 3000 luksia, chinenset ja baccatumit 10.000 luksia.

Testin alussa 15.10. kasveista perattiin vanhat raakileet ja kukat pois ja niiden latvukset leikattiin tasakokoisiksi. Habaneroihin jäi isoja nuppuja, Incoihin pieniä. Padronit vasta kasvattavat lehtiä.

Testi loppunee helmikuulla, kun kevätaurinko alkaa sotkea valaistustilannetta.

Taustatietoa pitkän kaavan mukaan edellisessä jutussa.

Koko testin kulku selviää (käänteisessä aikajärjestyksessä) tästä koosteesta.

Valotesti - saadaanko satoa sisällä

Viime keväänä testasin pikkutaimien kasvua eri värisissä valoissa. Vaikka aluksi oletin, että valon värillä ei ole merkitystä chilien kasvuun, "kaappikokeilu" kuitenkin osoitti, että päivänvaloa muistuttavassa valossa taimet kasvoivat nopeammin isoiksi kuin  hehkulampun väriä muistuttavassa 2700 Kelvinin "lämmin valkoinen" valossa. Ero oli sitä luokkaa, että "luonnonvalossa" chilit kasvoivat neljässä viikossa saman kokoiseksi kuin punaisemmassa valossa viidessä viikossa. Senteissä mitaten erot olivat dramaattisen tuntuiset annuumeilla ja baccatumeilla, chinenseillä vähäisemmät. 

Kokeen lopussa kaikissa oli kukkanuppuja ja kesällä ulkona niihin tuli chilejä, eikä loppukesällä enää erottanut, mikä oli missäkin valossa kasvanut. Kokeessa jäi testaamatta, onko valon värillä merkitystä sadon määrään tai laatuun, sillä kaappi loppui kesken, chilit kasvoivat sieltä ulos. Nyt syksyn tullen ajattelin jatkaa testiä vähän isommissa tiloissa.

Talon kellarikerroksessa on varastohuone, jossa olen pitänyt joitakin isoja chilejä talvehtimassa. Viime talven ne saivat tyytyä pariin loisteputkeen, nyt on kaksi "työmaavaloa" 3x36W. Toisessa on 2700K pienoisputket, toisessa 5400K. Rinnetontilla myös kellarissa on ikkuna ja se hieman häiritsee testin suoritusta, mutta en minä sitä aio peittää.

Vasemman laidan testikasveina ovat tässä sekaisin kasvavat Habanero ja Inca Red Drop noin 35 cm lampusta ja 10.000 luksin valossa. Habanerosta nyhdin vain raakileet irti, Incasta myös kukat ja nuput. Ikkunasta tulee vähän päivänvaloa eli väri ei ole aivan puhdas 2700K. Kameran balanssi on päivänvalo.

Oikean laidan viidakossa ovat vastaavan tehoisessa valossa samat lajikkeet, habanero etualalla, Inca keskellä ja joku rocotokin sieltä pistää kuvaan. Täällä valon väri pysyy päivänvalona koko päivän. Lamput palavat nyt 12 tuntia. Katsotaan, miten nuo kehittyvät 10.000 luksin valossa. Jos ne kasvavat paljon ylöspäin, valoja voi nostaa. Varsinainen testi käydään marras-tammikuussa. Silloin ei ulkoa juuri tule valoa. Katsotaan, riittävätkö nuo lamput ja onko värillä väliä.

Lisäsin vaikeusastetta annuumeille. Ne ovat matalammalla, nyt n. 80 cm päässä lampuista, jolloin niille tulee 3000 luksia valoa. Nehän ovat tapille leikattuja Pimiento de Pardoneita, jotka nyt versovat jo voimakkaasti. Tämä on 2700K valon alla. Molemmissa on aavistus kukkanupuista jo latvalehtien välissä.

Tästä se lähtee. Seuraillaan tilannetta. Teen tätä testiä varten helposti seurattavan koosteen, aihealueen "Valon väri ja sato". Muutamaan viikkoon tuskin on mitään raportoitavaa. Kukkia tulee kaikkiin, se on selvä, mutta kehittyvätkö ne chileiksi, missä valossa ja millaisiksi, kas siinäpä kysymys.

Ruska jatkuu vielä,

Mutta eniten hehkuu Chinese Pot Chilli (C. annuum)

Tämä pikku chili vain jaksaa syksyn kylmissäkin parvekkeella. Viime talven se vietti keittiön pohjoisikkunalla. Pienet chilit jaksoivat pysyä syötävinä monta kuukautta, mutta uutta ei kasvanut, vaikka kukkia näkyi. Se kaipaisi enemmän valoa. Jospa nyt löytäisi jostakin sopivan spottivalon tuolle.

Nämä pikkuiset pippurit sopivat monenlaiseen maustamiseen keitoista patoihin ja kastikkeisiin. Tasaisemman tuloksen saa, jos niitä paloittelee, mutta kokonaisina ne tarjoavat pikku yllätyksiä, tulisempia sattumia ruoan joukossa.

Siemeniä riittää

Kiitos runsaasta kiinnostuksesta Jamya kohtaan.

Siemeniä riittää. Rapistelin yhden puolikkaan tyhjäksi ja laskin siemenet. 30 kappaletta sieltä tuli, eli yhdessä chilissä olisi 60 siementä. Kun chilejä on kymmenittäin, keko kasvaa nopeasti. Tuossa ei vielä ole kovin montaa perattuna. 

Keneltäkään kysymättä päätin vähän viivyttää siementen lähettämistä. Ensinnäkin ne on hyvä kuivata ennen postitusta. Kuivurissa yhden yön oltuaan ne irtoavat helposti, mutta senkin jälkeen pidän yleensä siemeniä jonkun viikon talouspaperin välissä huoneenlämmössä.

Toisekseen ajattelin suorittaa koeidätyksen nyt heti, ettei jokaisen tarvitse itse tehdä sitä tai miettiä itävyyttä, kun nämä ovat kasvaneet viileällä parvekkeella. Normaalisti kokeilen kolmella siemenellä. Jos niistä kaksi itää, se riittää minulle. Jamy sai nyt isomman otannan.

Itäminen kestänee viikon verran, joten lokakuun viimeisellä viikolla uskoisin postiluukkujen kolahtelevan. 

Jamyn valitsin jaettavaksi siksi, että sitä ei ole kotimaisilta siemenmyyjiltä saatavissa ja se on kiitollinen kasvatettava, satoisa ja hyvän makuinen. Siemen on alun perin Fataliilta, mutta se on poistunut hänen valikoimistaan.

Jamy - siemeniä tarjolla

Latasin taas kuivurin täyteen Jamy baccatumia.
Tuli siinä niitä halkoessa mieleen, että joku voisi ilahtua noista siemenistä. Huomenna voisin niitä rapistella irti vähän kuivuneista chileistä, jos kysyntää on.

Heinäkuussahan minä sitä kehuin.

Laita minulle sähköpostissa osoitteesi, niin postitan pikku tai vaikka isommankin erän Jamya ensi kesän kasvatuksiin.

Ensi kauden siemeniä pohtimassa

Kirjoitin 2009 syksyllä kokemuksistani siemenkaupoissa ja samat suosikit ja inhokit ovat edelleen pitäneet pintansa. Fataliilta ja Johnilta Australiasta ovat uudet siemenet enimmäkseen löytyneet. Nyt myös iso saksalais-espanjalainen tarjoaa varsin laajaa valikoimaa. Muistan, että siitä on joillakin ollut varsin huonoja kokemuksia takavuosina, mutta ehkä asia pitää itse todeta, ennen kuin suomalainen uskoo. Vaaranahan on, että saa aivan vääriä lajikkeita tai mikään ei idä. Myyjien mainoslauseita ei kannata uskoa, vaan asioita voi tarkistella Chilifoorumilta, tietokannoista ja vaikkapa ChiliWikistä.

Nyt ajattelin kertoa hieman valintaprosessistani. Ehkä siitä on apua paljouden keskellä tuskaileville. Syksyn mittaan selailen siemenkauppoja ja aina kun jotakin todella mielenkiintoista löytyy, otan siitä kuvakaappauksen niin, että lajikkeen kuva ja tekstikuvaus näkyvät. Ainakin Macilla se käy näppärästi omppu-shift-neljä näppäimiä painaen ja hiirellä alue valiten. Samalla kopioin sivulta lajikkeen nimen ja sijoitan sen kuvankaappauksen nimeksi. Tuossa on kooste kuudesta erilaisesta annuum-kaappauksesta, jotka olen avannut ruudulleni, sijoittanut päällekkäin - ja kaapannut siitä kuvan.

Kun parvekkeelle mahtuu 16 chiliä, ikkunalle muutama ja ulos joitakin, ollaan äkkiä tilanteessa, että karsintaa on tehtävä. Varsinkin, kun alakerran varastossa on ainakin 16 jo talvehtimassa ja siemenlaatikossa on vanhoja suosikkeja sekä kokeilemattomia siemeniä. Selailen noita "löytöjä" silloin tällöin ja siirtelen niitä kansioihin; esimerkiksi "2012 chilit", "Poistoihin", "Ehkä tilaan" jne. Noin niistä muodostuu vähitellen tilauslista, jolla tietysti on vielä liikaa nimikkeitä, mutta osanhan voi jättää idättämättä tai sijoittaa ahtaasti "varataimien" laatikkoon. Näistä vain kaksi vasemmassa ylänurkassa on edelleen jotenkin mukana listoilla, muut on siirretty poistoihin.

Prosessi on alkanut. Ehkä sieltä vielä löytyy tulevan kauden teema. Unkari ja tulisemmat paprikat on ehdolla tutustumisen kohteeksi. Olisiko sinulla siihen vihjeitä?

Aika mötkäleitä

Yksi kypsä Rocoto Riesen (C. pubescens) oli kait heilunut sisään tuonnissa niin, että kanta kuivui ja irtosi käteen. Nostin sen Rocoto Red Peruvianin kasvavien vihreiden hedelmien joukkoon vertaillakseni noiden kokoa. Ei niissä paljon eroa ole. Tämä Riesen oli ympärysmitaltaan 21 cm ja painoi vajaat 100g, kun viime vuoden suurin oli 2,5 cm isompi, mutta painoi 150g. Ehkä tuo oli jo kuivunut muutenkin.

Tällä puolestaan oli 12 cm pituutta ja 80g painoa. Tuoksu on normaalin paprikan, mutta miellyttävä pikku polte löytyy maistaessa. Tämä tuli minulle jonkun siemenkaupan kylkiäispussissa ja kasvattelin sitä pikku ruukussa ihan vain nähdäkseni, mikä se on. Hitaanlainenhan se oli pihan perälle unohdettuna, mutta kolme paprikaa se kuitenkin teki maistiaisiksi. Yksi on tumman vihreä, yksi kuparinruskea ja tämä kypsä punainen.

Lajike on pussin mukaan Ancho Gigantea (C. annuum). Tämä on taas näitä nimiä, joiden antajat eivät ole ymmärtäneet chilien historiaa tai maantiedettä. Osin siksi minä niin epäluuloisesti suhtauduin tämän kasvatteluun. Toinen syy on se, että en ole erityisesti meksikolaisen ruoan ystävä. Aasialainen keittiö puhuttelee minua enemmän. Ancholla on Meksikossa määritelmänsä. Se on varsin tärkeä osa monia reseptejä, mutta se on aina kuivattu. Tuoreena, vihreänä tai punaisena se on Poblano. Jotkut kauppiaat ovat oikaisseet ja myyvät suoraan kuivatun siemeniä. Tavallaanhan tuo on totta, mutta niistä Anchon siemenistä vain kasvaa Poblano. Se on sitten itse kuivattava. Nimitys näyttää olevan yleinen, kymmenet kauppiaat myyvät Anchon siemeniä, joten mikäpä minä olen vaatimaan oikeakielisyyttä.

Ei se hassumman makuinen ollut. Ihan pätevä paprikan vaihtoehto ja monissa meksikolaisissa resepteissä aivan oleellinen osanen.

Siinä on jo itua

Viikko sitten poikki leikattu ja maasta kaivettu Padrón versoo jo uusia oksia.

Lauantaina kerroin ulkochilien sisään tuonnista. Jutun lopussa oli kuva kahdesta tapille leikatusta Pimiento de Padrónista, jotka kokivat rajun käsittelyn. Näiden chilien leikkaus- ja nostopäivä oli kameran lahjomattoman datan mukaan ollut jo tiistaina.

Nopeasti ne toipuivat juurien putsauksesta ja uuteen multaan siirrosta. Viikossa on ilmestynyt useita uusia oksia ja lehtiä. Pätkä latvasta kuivuu, mikä johtunee väärästä leikkauskohdasta. Ylhäällä valoon nostamani on pari päivää edellä vieruskaveriaan, mutta versoo sekin.

Kaikki syyskuun lopulla maasta kaivamani ja pieniin ruukkuihin tunkemani chilit viheriöivät jo komeasti. Ongelmia tulee vähän myöhemmin, kun ne eivät mahdu säilytystilaansa ja valon alle. Sitä varten ovat sakset olemassa. Lämpötilan lasku auttaa myös.

Kanankoipia Padrón

Tämä juttu oli vähällä jäädä tekemättä. Eilisen jutun lopussa olleista tapille leikatuista varsista muistui mieleen tämä herkkuhetki ja kuvakin vielä löytyi muistikortin syvyyksistä. Melkein kuukausi sitten oli Chilifoorumilla juttua Pimiento de Padrónin herkullisuudesta. Olin juuri laittanut kanankoipia uunissa Padrónilla. Ruoka oli syöty, mutta jääkaapista löytyi jämät, jotka kuvasin.

Kyseessä ei tosiaankaan ole mikään monimutkainen gourmet-ateria, vaan yksinkertaisista yksinkertaisin ruoka. Valmiiksi maustetut kanankoivet ladotaan uunivuokaan chilien päälle ja näiden kanssa lomittain. Paistetaan puoli tuntia, kuten koipien ohjeessa mainitaan. Nautitaan riisin ja punaviinin kera hyvässä seurassa.

Pimiento de Padrón poimitaan yleensä vihreänä, mutta nyt olin antanut muutaman punastua saadakseni siemeniä. Chiliä saa olla enemmän kuin kanankoipia, ne ovat aika mietoja, enimmäkseen. Ylimmät osat chileistä paloivat vähän. Niitä olisi voinut kääntää välillä tai pitää vain koipien alapuolella. 

 Noista jämistä sai vielä hyvän aterian paistinpannulla kuumentamalla

Chilit sisään lokakuussa

Sunnilleen samoihin aikoihin toin ulkochilini sisään viime vuonnakin, mutta kuitenkin syyskuun puolella. Nyt lipsahti lokakuulle. Parvekkeella saavat jatkaa lasien takana vielä pitkäänkin, kunnes pakkaset tulevat ja on pakko päättää, mitä pelastetaan.

Rocoto Riesen piti sitoa tukikeppeihin ja leikata pisimmät versot poikki. Sateiden jäljiltä saavi painoi niin paljon, että tuo piti kuljettaa nokkakärryillä jyrkkää ylämäkeä sisätiloihin kypsymään.

Askartelu/varastohuoneessa alkaa olla täyttä, vaikka parveke on vielä tyhjentämättä. Osan noista tosin heitän pois, kunhan sato ensin kypsyy.

Riesen on vasemmassa alakulmassa lattialla poissa valoista. Lämpö saa riittää sille kypsymiseen. Red Peruvian taas on pöydällä ikkunan edessä kuten myös Cajamarca sekä rocotot Peru ja Puno. Tuolla on mm. intialaisia annuumeita, jotka vasta nyt syksyn tullen punastuvat, samoin pari huono-onnista chinenseä. Lamppujen alle yritän saada samalle korkeudelle kolme testikasvia. Aluksi käytän pahvilaatikkoja korokkeena, kunnes oksat kasvavat. Taaimmainen on 2700K valo, jonka värin aurinko tietysti vielä peittää täysin. Käytin myös salamavaloa täydentämään varjopuolta, joten sekin tasoittaa värit. Eiköhän marraskuussa ole toisenlaista, ainakin iltaisin.

Pimiento de Padron (C. annuum) koki näin kovan leikkauksen.

Testikasviksi valitsemani annuumit kaivettiin ylös "pellosta", hedelmät poimittiin, juuret putsattiin ja varsi leikattiin lyhyeksi. Elleivät ne tuosta verso, muutama näitä jäi vielä kasvamaan, joten varakappaleita on pakkasiin asti.