Maukas Peru Rojo

Tämä meinasi unohtua.

Jarin Perusta tuoma Rocoto Peru Rojo (C. pubescens) kypsytti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan chilinsä punaiseksi jo kuukausi sitten.

Kun se oli muutaman viikon kypsynyt ja alkoi jo nahistua, poimin sen, otin siemenet kuivumaan ja unohdin chilin sitten jääkaapin ylähyllylle muiden taakse, onneksi tiiviissä Minigrip-pussissa, missä se oli säilynyt moitteettomana yli kaksi viikkoa.

Broileria vain merisuolalla ja rocotolla maustettuna paistumassa.

Meillä syödään usein broileria. Terveysapostolien varoitukset punaisesta lihasta ovat menneet perille, vaikka en oikein ymmärräkään eri lihojen terveyseroja. Porosta ja lohesta en kuitenkaan luovu, sanovat mitä sanovat. Enkä chilistä.

Broilerinsuikaleita jossakin marinadimössössä en voi sietää, mutta onneksi maustamattomiakin alkaa löytyä kaupoista. Nyt oli tarjouksena "kauralla kasvanutta merisuola- jyväbroileria" fileenä. Kaikkea ne keksivätkin erottuakseen. Merisuola ei minua häirinnyt, kun sitä joka tapauksessa olisin lisännyt. Leikkasin fileet paloiksi, jolloin niitä on helpompi paistaa ja jakaa ruokailijoille. Rocoto Perun paloittelin pieneksi ja paistoin broilerin palojen kanssa. Mitään muuta ei tarvittu. Jaa, hippusen merisuolaa lisäsin.

Maku oli herkullinen, mieto rocoton maku. Tämähän oli talvisatoa. Kesällä saattaa maku olla voimakkaampi, kun saavat aurinkoa ja kasvavat isommaksi.

Peru Rojo kypsyy vajaassa kahdessa kuukaudessa

Rocoto Peru Rojo  (C. pubescens) on Jewen viime vuonna Perusta tuomia lajikkeita, jonka taimi meillä kukki ensimmäiseksi ja teki raakileita tammikuun lopulla. Niistä yksi kasvoi jonkin verran, muut putoilivat pois. Seitsemän viikon päästä tuo noin 4 cm leveä raakile alkoi punertaa.

Kypsymisnopeuteen saattaa olla syynsä. Rocotot kokivat ankaran ripsiäishyökkäyksen, kun en riittävän usein tarkastellut lehtien alapintoja. Pari viikkoa sitten vihdoin ruiskuttelin niitä, mutta paljon lehtiä putoili. Tuossakin on aivan kaljua oksaa näkyvissä. Raakileen kehittymisen aikana kasvua ei paljonkaan ole tapahtunut. Nyt sentään kasvaa tervettä lehteä oksien päihin taas.

Korkeutta ei ole tullut lisää, jotkut oksat sentään ovat kasvaneet pituutta ja sotkeutuneet vieressä oleviin rocotoihin entistä pahemmin.

Otin chilien valona olleen ledispotin pöydälle valaistakseni pimeänä päivänä ripsiäisten rocotoille tekemät vahingot. Altapäin lehdet ovat tosi pahan näköisiä ja nämä putoavat vielä pois.

Päälipuoleltakin syömisvahingot ovat sellaisia, että ne olisi pitänyt havaita ajat sitten.

Raakileita rocotossa tammikuussa

Rocoto Peru Rojo (C. pubescens) ikkunalaudalla. Leveyttä kasvilla on 40 cm, korkeutta vain 10 cm ja ikää vajaa kolme kuukautta. Siirtelin kuvaa varten kolme muuta samankokoista rocotoa vähän sivummalle. Ledispottien avulla niitä on pidetty hengissä synkimmän ajan ohi. Kuukauden päästä alkaa ulkoakin tulla valoa.
Takavasemmalla näkyy pahvi, jolla estän tuuletusikkunasta tulvivan kylmän ilman. Tiivistäminen oli unohtunut ja ainakin yksi rocoto on kuollut ilmeisesti juurien kylmyyteen. Sillä kohtaa ei enää ole patteriakaan ikkunalaudan alla.

Peru Rojon kukat ovat taas saaneet väriä valkoisen kauden jälkeen ja joistakin kehittyy jo raakileitakin. Oksan alla majailevat baccatumien pikkutaimet.

Raakileet ovat vielä niin pieniä, että ne voivat kuihtua pois. Vasta sormenpään kokoiset pysyvät varmuudella, mutta tuskin nekään noin pienessä kasvissa paljon kasvaisivat. Nyt voi ainakin todeta, että tuli aloitettua liian aikaisin. Helmikuun lopulla olisi voinut olla hyvä aika idättää, että ne olisivat olleet vähän tuota isompia ulos tai parvekkeelle vietäessä. Nyt kaikille ei ole tilaa tai valoa ennen kuin aurinko tulee apuun.

Valkoisia kukkia rocotoissa

Joulukukkina mainostin Rocoto Peru Rojon ensimmäistä kukintaa kuukausi sitten. Kauniin punaisia ne olivatkin. Eihän niistä niin pieneen taimeen raakileita kehittynyt, sehän oli selvää. Nyt alkaa toinen kukinta hieman isommassa taimessa ja väri onkin aivan eri. Samasta kasvista kuitenkin on kyse.

Rocoto Peru Rojo (C. pubescens)

Eivätkä värimuunnokset tähän loppuneet, myös Rocoto Pico Mucho (C. pubescens) kukkii nyt lähes valkoisin kukin.

Baccatumien idätys sujuu hyvin. Inca Red Drop ja Aji Cristal ovat taimella, Omnicolorissakin näkyy elonmerkkejä kahden viikon idätyksen jälkeen, vaikka se ennen on vaatinut kolme viikkoa. Vanhimmat siemenet mallia 2009 eivät vielä ole itäneet. Uusiakin idätyksiä hyvin vanhoista siemenistä jo lisäsin lautalle: Cajamarca, Chinese Pot Chilli ja Bolivian Rainbow pääsivät yrittämään vuoden 2018 listalle.

Joulukukkia perulaisista rocotoista

Rocoto Peru Rojo (C. pubescens)

Aamuinen auringonpaiste värjää talvisen maiseman, mutta ikkunalaudalla jo kukkii ensimmäinen perulainen rocoto siitä koeidätyksestä, jonka lokakuun lopulla laitoin idätyslautalle. Puolitoista kuukautta taimella on ikää ja pienikin tuo on, eipä siitä vielä kannata satoa odotella. Noin viikko sitten siirsin isoimpia litraisiin ruukkuihin taimiruukkujen ahtaudesta.

Ikkunalaudalla valosta huolehtii kaksi 30W kiinalaista led-spottia. Niiden valon väri on ns. luonnonvaloa, mutta luonnon valo on lyhyinä talvipäivinä selvästi punaisempaa.

Monissa muissakin taimissa on jo nuppuja, mutta ei kaikissa. Perulaiset ovat erilaisia.

Niinhän siinä kävi...

... että talvi tuli (ainakin hetkeksi) enkä tietenkään raaskinut heittää pois kuukausi sitten koeidätyksessä lautalta nousseita perulaisia rocoton taimia.

Nyt ne jo haarautuvat ja hyvällä mielikuvituksella voi nähdä kukkanuppuja oksanhangoissa. (No ei sentään ihan oikeasti, ei näillä silmillä, eikä suurennuslasillakaan).

Perulaiset Rocotot valloittavat Suomea

Sain yllättäen, tilaamatta ja mitään aavistamatta paketin chilituttavaltani Jeweltä eli Kaksi kasvihuonetta-blogin isännältä Jarilta. Todella upeeta, ainutlaatuista. Suurkiitos!

Jari teki kiertomatkan Peruun, rocoto-chilien kotiseuduille vuosi sitten ja etsi matkallaan toreilta ja kauppahalleista kiinnostavia chilejä. Siemeniä kertyi kymmenistä erilaisista rocotolajikkeista ja nehän kasvoivat Suomessa viime kesänä enimmäkseen mainiosti. Capsicum pubescens eli rocoto on vuoristojen kasveja ja on tottunut kylmiinkin öihin ja vaihtelevaan säähän. Nyt Jari on korjannut satoa ja siitä pikku näyte päätyi minullekin. Blogissaan Jari esittelee 25 hyvinkin erilaista lajiketta, jotka menestyivät meidän ilmastossamme kasvihuoneessa tai ulkona. Sieltä löytyy paljon muutakin tietoa Perun matkasta ja sen tuliaisista. Tuo on todellinen uroteko, suomalaista chiliharrastusta taatusti muuttava (siemeniä on tulossa jakoon) vuosien haaveilun toteutus. Nostan olematonta hattuani, hienoa Jari.

Chilifoorumilla Jari on nimimerkillä jewe vakiokasvoja ja on jo vuosia valmistanut syksyisin erittäin maukkaita chilijauheita, joista savurocoto on kulttimaineessa. Sillä tosiaan saa melkein ruoasta kuin ruoasta maistuvaa.