Vuoden viimeinen sadonkorjuu parvekkeelta

Ihan vain omiksi muistiinpanoikseni merkitsen, että joulukuun ensimmäiseen kesti parvekekausi tänä vuonna. Tulossa on pakkasöitä ja kylmiä päiviäkin. Muutaman yön olen pitänyt lämpöpuhallinta pitämässä pahimman pakkasen loitolla, mutta nyt riitti. Onnistunut hapanchilikokeilukin vaikutti ratkaisuun.

Joulun kellot, Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) kypsytteli kylmässäkin hyvin kestäviä kellojaan, mutta ihan jouluun asti en nyt niitä pitänyt kasvamassa. Tuossa viimeiset ovat litran jogurttipurkissa perattuna, siemenkiinnikkeet poistettuna. Laitan mietoa suolavettä niiden ympärille, painon päälle ja komeroon happanemaan, jos ne nyt murskaamatta happanevat. Lorautin sinne hiukan lientä aikaisemmasta hapatuserästäni, josko se vaikka käynnistäisi hapatusprosessin. Onnistuessaan noista tulisi mainioita väriläiskiä joulupöytään.

Lisäys joulun aatonaattona:
Pitihän sitä jo maistella ja kelpaa joulupöytään, kelpaa hyvinkin.
Säilöntä onnistui lähes täydellisesti. Peratut chilit kostutin hapanchilin liemellä ja upotin n. 1,5% suolaveteen, kevyt paino päälle, että pysyivät nesteessä. Kolmessa viikossa, josta 1 lämpimässä, happamuus ja suolaisuus on mitä parhain. Ei ole paluuta etikkasäilöntään. Kellojen muoto ja rapeus on säilynyt ja ne ovat mainio lisäke joulupöytään. Tätä pitää tehdä toistekin.

Taitaa tulla noutaja

Jätin parvekkeen eteläseinälle isot baccatumit kasvamaan ja kylmässä kärvistelemään ensilumen jälkeenkin. Nyt tulevan viikon sääennuste näyttää siltä, että "Joulun kellot", Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) saattaa olla mennyttä kalua. Ajattelin katsoa, selviäisikö se tuolla jouluun. Sellaisiakin syksyjä on ollut.

Lämpömittari näyttää, että ulkona on -2,5, parvekkeella 16 lämmintä auringossa. Alin yölämpötila ulkona on ollut 4-5 pakkasta ja lasien takana on pysynyt juuri ja juuri plussan puolella. Sekin on riittänyt näille baccoille. Ne ovat jo tottuneet kylmään.

Keräsinpä vielä pikku sadon kypsiä mysteeribaccoja siitä vierestä, tätäkin isommasta puskasta:

Eihän noita ole kuin parisataa grammaa, mutta kypsyivät kuitenkin näissäkin oloissa. Aivan muutama vihreä jäi vielä oksille.

Näistä teen koe-erän hapanchiliä. Hapatus on ollut Chilifoorumilla esillä tänä syksynä ja hiukan myöhäisherännäisenä ajattelin kokeilla näillä miedoilla. Prosessi on käytännössä kuin hapankaalin teko, mutta chileistä ei helposti saa nestettä esiin kuten kaalista, joten epäonnistumisen vaara on suurempi. Jos tästä tulee jotakin, laitan reseptiä tänne, vaikka kuvat prosessista jäivätkin ottamatta. Pikku purkillinen tuota vain on tulossa.

Pakkasta pihalla, parvekkeella kuin kesä

-4° oli lukema viime yönä lähimmällä virallisella sääasemalla, meidän mittari näytti nollaa. Asumme ilmeisen onnekkaassa paikassa harjun rinteellä korkealla ja tänne eivät hallat ensimmäisenä osu. Ulkona kuistilla Omnicolor porskuttaa yhä, vain vähän lehtiään roikutteli, mutta loppuviikolla sillekin taitaa tulla noutaja. Kypsät on toki poimittu jo pois. Parvekkeella lasien takana on täysi pöhinä päällä, onhan siellä päivisin auringossa reippaasti yli 20° lämmintä. Canario ja tunnistamaton salaattibaccatum tekevät kypsää jatkuvasti ja varsinainen kaunotar on unkarilainen "Joulun kellot".

Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) on unkarilaisten nimi tälle piispanhatulle. On noita syötykin, mutta jälleen kerran houkuttaisi saada niitä joulupöytään. Etikassa ne säilyttävät muotonsa ja värinsä, mutta kun ne pysyvät pitkään hyvinä myös oksilla, antaa olla toistaiseksi kasvamassa. Kunhan eivät äkkipakkaset pääsisi yllättämään.

Ansarijauhiaisiahan tuonkin lehdillä on, mutta ei tässä vaiheessa ole enää aihetta myrkytellä. Jauhiaiset todella kestävät kylmää. Ulkona seinustalla tomaattipenkissä niitä on laumoittain ja niin vain tänäkin aamuna auringon noustua niitä pölähti sieltä lentoon, kun tomaatteja kaivelin. Ei tapa pakkasyökään noita paholaisia. Tomaatit kasvavat vihreinä ja punastuvat vasta päästyään lämpimään komeroon, mutta vielä syödään oman maan tomaatteja - ulkoa poimittuja.

Tapaus Bohócsapka

Viikko sitten, aurinkoisena päivänä tyhjensin chilien talvehtimistilaa kellarikerroksessa ja sieltä löytyi tämäkin vetelä, mutkitteleva kasvi tiukasti muiden puristuksessa vähän valosta sivussa.

Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) on tavallinen piispanhattu eli Joulun kellot tyyppinen chili, jota kasvatin viime kesänäkin. Se oli unohtunut kasvatuslistaltani ja idätin sen vasta helmikuun lopulla ja sitten se unohtui isompien keskelle ja tulos on tässä, aivan rento metrinen luikero. Se lepää parvekkeen kahvipöydällä, joka muuttuu työpöydäksi päällystämällä se sanomalehdellä. Siitä voi varisseet mullat sitten helposti kipata takaisin ruukkuun.

Taimiruukku ei ollut edes täynnä juuria. Neljä desiä näyttää sille riittäneen metrin kasvamiseen. Runko on kuitenkin alhaalta täynnä nystyröitä, juuren alkuja, mikä on selvä merkki lisäjuurien tarpeesta. Onpa siellä alhaalla yksi jo valkoisena kasvamassa kohti multaa.

Istutin tämän 15-kertaa isompaan ruukkuun, jonka pitää riittää loppukesäksi. Rungon hautasin ensimmäiseen lehteen asti multaan, jolloin pituudesta hävisi reilu kymmenen senttiä ja tukevuutta tuli lisää. Lisäsin myös metsästä veistellyn tukikepin pitämään chiliä pystyssä.

Bohócsapka sai eteläseinustalta aurinkoisen paikan Starfishin vierestä lattialta. Parvekkeellamme on melkein metrin korkuinen puinen kaide, jonka läpi ei valoa tule. Sehän aiheuttaa sen, että lehdet putoilevat alhaalta. Aikaisemmin parvekkeelle muuttaneella Starfishillä tuolla nurkassa ei enää ole alalehtiä, mutta eipä se haittaa, kun ylös kasvaa vauhdilla uusia. Tuo vain kertoo valon tärkeydestä chileille.

Muut lajikkeet ovat pääasiassa hyllyillä hiukan kaiteen suojassa, että aurinko ei pääse porottamaan täysillä mustien ruukkujen kylkiin. Siitä kuumuudesta kärsivät juuret.

Viikko siirron jälkeen kaikki näyttää hyvältä. Latva on haarautunut moneen kertaan ja pieniä kukkanuppujakin näkyy. Eiköhän punaisia kellohedelmiä vielä nautita elokuussa. Hyviä ne ovatkin - ja niin kauniita.

Sadonkorjuuta parvekkeella ennen pakkasia

Viime yönä jo oli kolme pakkasta ja lisää on tulossa. Parvekkeella kävi nollassa.

Aji Amarillo (C. baccatum) kasvaa edelleen rehevästi parvekkeen nurkassa parhaalla paikalla. Osa oksista on pudonnut alas kasaan, kun saksin taannoin katossa ansarijauhiaisia keränneet ylimmät oksat ulos. Jauhiaisia ei muuten ole juuri näkynyt sen jälkeen, johtuneeko kylmästä säästä.

Amarilloja on syöty koko kesä runsain mitoin, eikä syksy ole mitenkään hidastanut satoa. Edelleen siellä on sekä oranssia kypsää että vihreitä raakoja ja oksatkin näyttävät kasvavan. Kukkia en kyllä ole enää muutamaan viikkoon nähnyt, joten kai sekin valmistautuu talveen tavallaan.

Kun tuota kasvustoa vähän pöyhii, sieltä löytyy runsaasti kypsiä. Reilu kuukausi sitten tein edellisen isomman sadonkorjuun, joten nuo kaikki ovat kypsyneet viidessä viikossa. Ne ovat edelleen täysin käyttökelpoisia, maukkaita ja rapeita, syksyn viileys ei ole tehnyt niille tuhoa, vaikka aurinkoa ei ole juuri näkynyt viikkokausiin. Monet baccatumit pärjäävät viileässä.

Siinä vieressä myös Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) kypsyttelee Joulun Kelloja. Nämä ovat kyllä vähän pienempiä kuin aikaisemmin kerätyt. Itse kasvi voi hyvin, siinä ei näy oikeastaan mitään syksyn merkkejä. Myös mustia chilejä tekevä Machu Pichu ja punainen Puca Uchu eli Aji Rojo tarjosivat uutta kypsää satoa. Tähän se luultavasti loppuu, sillä en enää pidä edes lämpöpuhallinta päällä, saavat pärjätä omillaan kunnes noutaja tulee. Talvehtimistilaa ei näille ole.

Marraskuun lopun sato parvekkeelta on siinä. Amarilloja tuli vielä puoli kiloa, muita yli sata grammaa ja neljänneskilon oransseja rocotoja keräsin toiseen kippoon. Ne olivat kypsiä, mutta pieniä. Nyt saavat pakkaset tulla. Keräilen jäätyneet kasvit sitten kompostiin ja siirryn uusien idätyksiin.

Nämä vielä kehun lokakuussa

Pari aihetta on ollut valmiina, kuvattuna ja mietittynä, mutta kiireisemmät ajankohtaisaiheet veivät palstatilan. Nämä kuvat ovat viikon takaa.

Paprika-Bohócsapka, unkarilainen piispanhattu-baccatum kasvoi ihan vain testimielessä parvekkeella 1,5-litran ruukussa ja hyvin kasvoikin. Leikkelin sen latvoja irti sadonkorjuuta varten, kun ne kasvoivat katon rajassa. Jotkut noista olivat kypsiä jo elokuun alkupuolella ja edelleen ne olivat aivan tuoreita, kuin vasta kypsyneitä. Tämä on lajike, jota voi pitää oksilla pitkään. Satoisana ja miedon makuisena se ansaitsisi kasvupaikan myös ensi kesänä.

"Joulun kellot" säilöin etikkaliemeen. Ne ovat koristeellinen lisä joulupöytään. Aikaisemmin olen tehnyt saman Campanella, joka on aivan samanlainen lajike, mutta nahistui kyllä nopeammin. Ehkä silloin oli lämpimämpi syksy.

Etikkaliemeen päätyi myös juuri ennen pakkasia kerätty Aji Amarillo-sato. Niitä tulikin monta purkillista. Leikkelin Amarillot halki, poistin osan siemenistä ja halkaisin vielä puolikkaat. Noin niistä tuli suikaleita. Kiehuvan kuuman liemen kaadoin purkkiin sullottujen chilien päälle ja kansi heti kiinni. Liemessä on hunajaa, mikä tekee sen vähän sameaksi. Liemi oli oma resepti, vähäetikkainen, jota pohdin 2010 syksyllä. Nyt sisältö oli suunnilleen näin:

8 dl vettä

4 dl omenaviinietikkaa (vastaa n. 2,5 dl väkiviinaetikkaa)

1,5 dl makeutusta, osa hunajaa, osa sokeria

2 tl merisuolaa

1 sitruunan mehu

Pitkään säilytettäviin voi lisätä Atamonia.

Maistelu tapahtuu muutaman viikon päästä, 1 vajaa pikkupurkki jäi sitä varten jääkaappiin. Toivottavasti muistan kommentoida sitä tänne.

Maisteltu on 17.11. Hyvää ja rapsakasta chiliä, moneen tarpeeseen sopivaa. Ruoan lisukkeena suoraan lautaselle se ei ollut äkkitulista, vaan maukasta. Liemi on pikemminkin makeaa kuin etikkaista. Varmaankin pizzan päällä tai paloiteltuna salaatissa ihan paikallaan.
Inspiraatiopohjalta tehtyyn tonnikala-vihannesvuokaan kerros etikka-amarilloja siellä välissä sopi täydellisesti.

Paprika-Bohócsapka ON Piispanhattu

Paprika-Bohócsapka (C. baccatum eikä chinense kuten myyjä väittää)

Tätähän minä epäilin jo siemeniä tilatessani. Esittelykuva, vaikka olikin epäselvä, kuvasi piispanhattu-tyyppistä chiliä, jota olen aikaisemmin kasvattanut Campane-nimellä. Heidän nimensä on klovninmyssy, mikä keskiajalla tarkoitti piispan hattua jäljittelevää muotoa. Unkarilaisten chilien myyjä kertoo edelleen vakavissaan, että tämä on erityisen tulinen chinense, habanerojen luokkaa, 150-300.000 Scovillea. Ei pidä paikkaansa, maistettu on. Pitäisi kai jotenkin huomauttaa, että eivät jatka väärää markkinointia. Ihan hyvä chili, mutta täysin harhaanjohtavat tiedot.

Paprika-Bohócsapka on siis selkeästi baccatum. Kasvatin sen ihan testimielessä vain 1,5 litran ruukussa ja hyvin tämä kasvoi. Saatan kasvattaa jatkossakin. Se on nyt metrinen ja parikymmentä keskikokoista chiliä on kypsänä, lisää tulossa. Mieto tämä on. Vaikka kokonaisena silppuaa ruokaan, poltetta on vain vähän. Vaaleissa sisäosissa sitä toki on. Maku on sekin mieto, kuten useimmissa piispanhatuissa. Viimeksi laitoin Campanen etikkaliemeen ja säästin joulupöytään koristeeksi. Olihan tuossa pikku poltettakin, mutta toleranssi saattoi olla talvella laskenut. Joulun kellot onkin tuon eräs rinnakkaisnimi.

Paprika-Bohócsapka näyttää ihan piispanhatulta

Paprika-Bohócsapka, raakileita

Unkarilaisten chinenseksi määrittelemä chili osoittautui jo kuukausi sitten kukkiessaan selvästi baccatumiksi. Raakileet muodostuvat täsmälleen samanlaisiksi kuin aikaisemmin kasvattamallani Campanella. Näitä "piispanhattuja" on eri nimillä kymmenkunta hyvin samantapaista chiliä.

Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) kokokuvassa yläkulmasta kuvattuna. Viiden kuukauden ikäisenä se on 90 cm korkea ja tukikeppiä pitää käyttää, jotta se pysyy suorana. Raakileita on viitisentoista isoa ja runsaasti pikkuisia. Kukinta jatkuu. Tästä pitäisi raportoida jotenkin unkarilaisille, että ei tämä mikään chinense ole. Heidän lajiketiedoissaan myös varoiteltiin tämän tulisuudesta; Habaneron luokkaa, 150.000-300.000 Scovillen asteikolla, väitettiin nettisivulla. Sikäli kuin tämä muistuttaa muita piispanhattuja, maku on melko mieto. Kohtahan nuo kypsyvät ja pääsee maistelemaan.

Tätäkin olen pitänyt tuollaisessa 13 cm ruukussa ihan vain tutkiakseni, mikä tämä on. Suurta satoa varten pitäisi multaa olla enemmän kuin 1,5 litraa, mutta näyttää se noinkin viihtyvän. Ongelmaksi tulee kohta kaatuilu, sillä yläpää painaa enemmän kuin ruukku. Sen voi tietysti hoitaa kiinnittämällä tuon vaikka narulla kattoon.

Minua huvitti tavattomasti tämän ensimmäinen hedelmä. Se on neliskulmainen kuin tulitikkulaatikko. Täsmälleen samalla tavalla aloitti Campane minulla satonsa 2008. Ensin laatikko, sitten vaihtelevia piispan hattuja. Kovasti muistuttavat nämä lajikkeet toisiaan

Valitaan vuoden toinen köynnöschili

PI 594136, Tasmanian Red, Paprika-Bohócsapka, Aji Amarillo

Vuosittain minulla on ollut kaksi isoa altakasteluruukkua parvekkeen lattialla ja niistä on kasvanut baccatum-lajikkeita, jotka järjestään ovat yltäneet kattoon ja monet vielä jatkaneet siellä vaakasuoraan jopa nelimetrisiksi. Tämän vuoden paraatipaikan itä- ja eteläseinän kulmauksessa sai ajoissa kasvamaan laitettu Aji Amarillo. Kakkospaikka on tuon itäpuolen lasiseinän vieressä, siis kuvasta vähän vasempaan. Sinne ei paista yhtä paljon ja sato on aina ollut vähäisempää kuin tässä pylvään vieressä.

Ehdokkaita ovat kellarin varastohuoneessa talvehtivista jo 110 cm korkeiksi kasvaneet, raakilevaiheessa olevat Jamy, Aji Chanca tai Aji Cristal. Valitsin kuitenkin mieluummin uusista, vielä tuntemattomista lajikkeista. Valinta ei lopulta ollut vaikea. Kuvan vasemmassa reunassa unkarilainen PI 594136 on muutaman sentin korkeampi ja kasvoi nopeammin kuin Paprika-Bohócsapka, jonka siis myyjän mukaan piti olla chinense, mutta baccatumin kukka sieltä tänään avautui. Luulisin sen olevan "Piispanhattu"-tyyppiä, jollaisia minulla on ennenkin kasvanut. Molemmat baccatumit muuten ovat nyt noin 90 cm korkeita ja ikää on yli kolme kuukautta.

Paprika-Bohócsapka, kukka

Jos tämä ei ole baccatum, niin mikä sitten?


Näiden välissä kasvava Tasmanian Red on kukkinut jo kaksi kuukautta ikkunalla, mutta vasta päästyään parvekkeelle paljoon valoon ja viileisiin öihin siihen on alkanut muodostua raakileita. Vaikea on päätellä, mikä on varsinainen syy. Kasvi kasvaa ja saattaa olla, että se ei vain ihan pienenä ryhdy kasvattelemaan hedelmiä. Lannoitus saattaa myös hidastaa satokauden alkamista, mutta siihen en ole tehnyt muutoksia. Se on saanut Puutarhan Kesää siinä kuin muutkin.

Paprika-Bohócsapka ei taida olla chinense

Parvekkeella oli jo 28° lämmintä ennen kuin aukaisin laseja. Siellä oli mukava vaihdella chilejä ja amppelitomaatti isompiin ruukkuihin.

Voisin melkeinpä syödä hatullisen jotakin pahanhajuista, jos unkarilainen Paprika-Bohócsapka on sitä, mitä pussittaja väittää.

Paprika-Bohócsapka ja PI 594136 (C. baccatum), molemmat Unkarista

Tuon vasemmanpuoleisen piti myyjän mukaan olla chinense, mutta näkeehän sen kasvutavasta ja lehdistä, että ei se ole. Baccatumia epäilin jo jouluna, kun sen laitoin chinensien seurana itämään. Unkarilaissivulla on epämääräinen kuva piispanhattu-tyyppisestä chilistä ja pelotellaan sen tulisuudella, jopa 150.000-300.000 scovillea.

Laitoin tuohon viereen vertailuksi muualta hankitun unkarilaisen baccatumin taimen, joka on kuukauden nuorempi. Vasemmanpuoleista on kerran latvottu ja kerran katkaistu turhan pitkäksi kasvanut pääverso. Baccatum se on, mutta miten asian selitän unkarilaiselle kasvattajalle, kun en kieltä osaa? Saksalainen nettikauppa voisi toimia välikätenä, mutta ehkä he eivät ymmärrä tai välitä. No, katsotaan nyt ensin, ilmestyykö kukkiin pilkut.