Harissa ja muita pettymyksiä

Monta lajiketta käy vielä viivytystaistelua kylmää vastaan lasitetulla parvekkeellani. Tärkeimmät ruokachilit on kerätty, kuivattu tai laitettu etikkaan, mutta noita outoja lajikkeita riittää, kun en näköjään ole niistä mitään kesän mittaan raportoinut. Jonkinlaiset loppuhuomiot pitäisi kirjoittaa, että en jatkossa tee samoja virheitä.

Harissa (C. annuum) on paremmin tunnettu mustista raakileistaan, mutta kylläpä se sentään osoitti kypsymisen merkkejä muuttumalla tumman punaiseksi. Pari kuukautta siinä meni.

Harissat ovat muutaman sentin mittaisia, paksukuorisia ja halkaistunakin tyylikkäitä, mutta: Nämä eivät kyllä maistu juuri millekään. Koristechiliksi tuo lienee jalostettu.

Oikea Harissa on pohjois-afrikkalainen maustesekoitus, jossa on tuntuva chilin polte. Sitä myydään jauheena tai tahnana. Muutama vuosi sitten Tunisian reissulla siihen tutustuin paikallisissa ravintoloissa ja hyvää oli. Tästä chilistä se ei taatusti ollut tehty, ovat vain valinneet mielestään myyvän nimen. Seurauksena oli ikävä pettymys.

Seuraava pettymys on vähän isompi:

Colombian Orange (C. chinense) tämän piti olla, mutta väärät siemenet sain Semillakselta. Chinense se toki on, mutta ei oranssi, eikä oikean muotoinenkaan. Minä kutsun sitä nyt "Not Colombian Orange". Katon rajassa se on kasvatellut ihan kiitettävästi satoa, kun alkuun pääsi, mutta: Ja tämä on iso mutta: Tämä on pahaa. Tuoksua ei ole, maku on ikävä ja pistävä polte muistuttaa voimakasta annuumia. Tulipahan kasvateltua.

Tämän vuoden musta chili

Huomaan, että minulla on vuosittain ollut vähintään yksi musta chili kasvatusohjelmassani. Miksiköhän? Tietoinen valinta se ei ole ollut ja harvoin niistä on herkkua tullut. Tasmanian Red ja Chenzo olivat selvästi koristeeksi jalostettuja, Machu Pichu ja Aji Panca varsin mietoja chinensejä.

Harissa (C. annuum) on tiettävästi musta vain raakana ja kypsyy tumman punaiseksi. Kukat ovat violetteja, koristeannuumiin viittaavia. Maistelenpa vasta, kun noihin ilmestyy punaista.

Harissa, koristeannuumi vai oikea mauste?

Tästä olen ollut aika hiljaa. Se on kasvanut takarivissä, varalaatikossa muiden varjostamana.

Harissa (C. annuum) on nyt kolmen kuukauden ja  vänkyrä varsi 35 cm korkea. Se ei pysy ilman tuota grillitikkua pystyssä taimiruukussaan. Uteliaisuuttani aloin tätä kasvatella, kun Tunisiassa pidin saman nimisestä mausteesta. Se on kyllä sekoitus, jossa on paljon muutakin kuin chiliä.

Harissan pitäisi olla algerialainen lajike, joka italialaisen jalostajan kautta eksyi australialaisen siemenmyyjän listoille. Raakileiden pitäisi olla tummat ja kypsä chili tumman punainen. Kaikki viittaa koristechiliin, mutta maistellaan myöhemmin.

Harissan kukat ovat violetit, eli koristeelta näyttää. Nimi on taas kerran niitä netissä mahdottomia. Haku tuottaa vain mausteseoksia, ravintoloita tai ruokaohjeita. Olisi nimen antaja voinut vähän tutkia nettiä ensin, vaikka voihan tämä olla vanha arabinimi Pohjois-Afrikan chilille. Tietääkö kukaan enemmän?

Kevään viimeiset rääpäleet

Chilifoorumilla tuli puheeksi, miten muiden kasvatukset näyttävät olevan niin paljon omia edellä. Ovathan jotkut tietysti aloittaneet aikaisemmin talvella, jopa syksyllä, mutta syytä on siinäkin, että vain parhaat esitellään julkisesti. No, tässä ovat minun  hännänhuippuni, kevään surkeimmat pikkutaimet.

Nuo ovat noin parin kuukauden ikäisiä, keskimmäinen viikon yli. Surkein on baccatum Kellu Uchu. Se oli unohtunut jonnekin ison Canarion oksien alle varjoon. Se ei tunnu kestävän yhtään aurinkoa. Kellu on käytännössä sama kuin Lemon Drop, on vain alkuperäisempi intiaaninimi, keltainen chili. Huomasin sen siementen olevan melkein loppu, joten päätin kasvattaa lisää.

Harissa on tunnettu chilimauste ainakin Tunisiassa. Tämän annuumin siemenet ovat lähtöisin Algeriasta. Nuo laitimmaiset ovat vaivoin 15 cm korkeita, Harissa vähän enemmän, mutta ei sekään pysy pystyssä ilman tukea. Rotevakasvuiset annuumit tai isokokoiset baccatumit saattavat tuossa iässä olla jo reippaasti yli puoli metriä, eivät nämä.

Peperonchini lienee italialainen mieto annuum. Se on peräisin vuonna 2007 saamastani siemenlahjoituksesta ja siemenet olivat ainakin 5 vuotta vanhoja, mutta hyvin itivät vielä.

Surkeita rääpäleitä, mutta kyllä minä noistakin aion vielä satoa saada ensi kesänä.