Valotesti päättyy tähän

Lokakuussa alkaneessa testissä valon värin vaikutuksesta chilien satoisuuteen on tultu siihen pisteeseen, että testaus on viisainta lopettaa. Aurinkoiset päivät saattaisivat tästä eteenpäin jo sotkea valotilanteen antamalla päivänvaloa myös "lämpimässä" valossa kasvaville. Kolme ja puoli kuukautta on kulunut, on yhteenvedon aika. Koosteen selailu sujuu parhaiten aloittamalla alhaalta, sillä nuo ovat aikajärjestyksessä.

Ensiksi Inca: (Kaikki kuvat kameran päivänvalo-asetuksella)

Nyt molemmista löytyi saman verran kypsiä, mutta edellisessä tarkistuksessa keltaisella 2700K valolla oli vain 2 kypsää, sinisemmällä 5400K puolella 7. Ne poimittiin silloin pois ja lisätään nyt tulokseen.

Kokonaistulos baccatum Inca Red Dropilla muodostui seuraavaksi:

5400K "päivänvalo", 13 kypsää, 5 raakaa, yhteensä 18 kpl

2700K "lämmin valkoinen", 8 kypsää, 8 raakaa, yhteensä 16 kpl

Ero ei ole suuri. Siitä ei kannattaisi tehdä numeroa, mutta se todistaa vastaansanomattomasti sen, että chilit eivät sadon tuottoon tarvitse punasävyistä valoa, vaan päivänvalolla kasvaa vähintään yhtä hyvin.

Vähän paremminkin, kun tuloksia tarkemmin tutkii. Jo viime mittauksessa sinisemmässä valossa kasvoi vähän isompia. Kokoero keskimääräisessä yksilöpainossa oli silloin 20%, mutta nyt jo yli 30% sinisemmän valon eduksi. Lisäksi keltaisessa valossa chilit rypistyivät, kuivuivat nopeammin.

Sitten Habanero:

Siellä kaikki olikin aivan toisin. Kuten jo edellisessä laskennassa totesin, tulos on murskaava.

15 - 1   

"Lämpimässä"  2700K valossa on kyllä runsaasti kukkia, mutta vain yksi on kehittynyt raakileeksi ja sekin on pieni. 5400K valossa kasvaa ihan normaalikokoisia Habaneroja, yhteensä 15 kpl ja ensimmäinen jo kypsyy.

On vaikea uskoa, että valon värillä voisi olla noin paljon vaikutusta. Kasvit ovat kuitenkin aivan saman kokoisia, terveitä ja tuuheita. Tein rajun testausliikkeen ja vaihdoin Habanerojen paikat. Se yhden onnettoman raakileen kasvi saa nyt olla päivänvalolampun alla. Ellei sielläkään ala syntyä tulosta lähiviikkoina, vikaa on jossakin muualla ja testi on tavallaan epäonnistunut. Kertoi se joka tapauksessa sen, että 10.000 luksia 5400K päivänvalo-loisteputkivaloa riittää chilien satoon, eikä kukintaan kannata vaihtaa punasävyistä valoa. Kasvu- ja kukintavalojen erottelu on hamppuhöpöä, joka ei toimi chileillä.

Testin ulkopuolella näiden varjossa ja valojen reunoilla on myös elämää. Jostakin syystä vain sinisemmässä päässä kasvaa uutta satoa, vaikka samalla tavalla, mutta eri lajikkeita on kummankin valon alla. Ero siis saattaa johtua lajikkeista, mutta joka tapauksessa 5400K valon 2000-5000 luksin tehoissa Aji Cristalia on jo syötykin, Aji Quitunquito (C. baccatum, kuvassa) kasvatti yhden ison kypsän ja uusia pieniä on tulossa ja Aji Bonito kasvattelee pientä satoa, josta ensimmäinen on kypsä. Keltaisella puolella vain odotellaan.

Jos Habaneron satoisuudessa tapahtuu muutos valoja vaihtamalla, kerron siitä tähän perään, ettei tulosta tarvitse etsiskellä. Valon väri ja sato testaus on päättynyt. Värillä on väliä. Minä pysyn sinisävyisissä, mieluummin "täysspektrisissä".

Lisäys 11.2.  Niin siinä kävi, että keltaisen valon alla odotellut Habanero innostui tekemään raakileita kun pääsi sinisempään valoon. Toistaiseksi ovat pieniä, mutta useita niitä on. Hämmästyttävä muutos. Ehkä käyttämäni 10.000 luksin valaistustaso oli niin rajoilla Habanerolle, että värin vaihto riitti laukaisemaan raakileiden teon. Valon määrä pysyi samana.

Cajamarcasta satoa talvellakin

Cajamarca (C. chinense)

Kuten monesti olen todennut, chinenset ovat kauniita huonekasveja. Tämä Cajamarca joutui luopumaan isosta ruukustaan ja osasta oksiaan syksyllä mahtuakseen olohuoneen ikkunalle. Nyt se on 13 cm ruukussa ja vuoden vanha kasvi on puoli metriä korkea ja leveä. Ikkunan päällä verholaudan takana on 2x36W loisteputket, joista tulee tuohon latvaan n. 2-3000 luksia, pilvisen päivän verran. Lamppu palaa 14 tuntia päivässä, mutta kohta sitä saa ruveta sammuttelemaan keskipäivällä.

Aivan kuin salaa sinne on alkanut kasvaa tuollaisia värikkäitä pötkylöitä. Niitä on nyt viisi ja kukinta jatkuu vahvasti. Chilin muodosta jo näkee, että se on kotimaista siemenkantaa. Tästähän minulla on myös vanhempi, Englannista hankittu kanta, joka satoaa paljon vaikeammin, mutta on maukkaampi. Sen hedelmien muoto on suipompi ja kukissakin on eroa. Sama lajike kuitenkin selvästi on kysymyksessä, pieniä muotoeroja vain.

Talvisato siis onnistuu, kun sitä ei osaa odottaa, eikä sen eteen tee mitään.

Pitipä vielä lisätä yksi kuva, kun pyhäaamuna aurinko nousi niin värikkäästi ikkunan takana ja kissamme Mustikka poseerasi makuupaikallaan chilin vieressä. Se ei koske chileihin, vaan mutustelee sille kasvatettua kauranorasta keittiön ikkunalla.

Ulupican kukat

Toissapäiväinen kuva näyttää vähän punasävyiseltä. Tänään kukkia on auki useampia ja aurinkokin osui niihin hiukkasen.

Ulupica large, kukkia

Melko värittömiä ovat. Keskellä on keltaista ja ulkopinnalla sinistä, mutta eivät nämä todellakaan muistuta cardenasiin tai pubescensin kukkia.

Lisäys 3.2.
Kun kukkia on kymmenkunta yhtä aikaa auki, havaitsin, että ne tuoksuvat. Joku miellyttävä parfyymi siitä tulee mieleen. Pubescensin lehdet tuoksuvat, mutta Ulupicalla kukat. Hienoa.

Ulupica kukkii jo

Ulupica Large on outo tapaus. Jotkut sanovat sitä kaikkien pubescensien esiäidiksi, toiset pitävät myöhäisempänä luonnossa tapahtuneena risteytymänä. Useita eri nimiäkin siitä on käytetty lyhyen chilinkasvatusurani aikana. Viime aikoina sen tieteelliseksi sukupuuksi on mainittu Capsicum cardenasii var. pendulum. Minulla oli muutama siemen jostakin Fataliin ostoksesta varmaankin kaupanpäällisenä tulleita vuosien takaa. Yksi kuoli juurta ulos työntäessään, toinen sentään onnistui.

Tuollainen kippurainen taimi sieltä putkahti näkyviin marraskuun lopulla. Se näytti niin heikolta, että laitoin sen "happitelttaan", muovipussin kulman alle nauttimaan kosteasta ilmasta. Siitä pikkuinen virkistyi. Tuollainen suoja auttaa monesti huonovointisia chilejä myös isompana vaikkapa ruukunvaihdoissa. Pussin sisällä kosteus nousee kasvin haihduttamasta ja maasta nousevasta vesihöyrystä.

Ulupica kasvoi vauhdilla "lämpökaapissa" Alman kanssa kilpaa. Pari päivää sitten kuvasin siitä kokokuvan 25 cm korkeana latva täynnä nuppuja. Nuput ovat violetteja pubescensien tapaan, mutta lehdet eivät ole niin karvaisia ja tuoksuvia. Tämä haarautui jo pienenä ja on nyt kaunis ja tukeva pikku chili. Näin aikaista kukintaa en osannut odottaa. Lämmin ja kostea kasvupaikka on varmaan auttanut, mutta toisaalta taimiruukku on surkean pieni. Mitään lannoitusta se ei vielä ole saanut.

Tällä on edessä sama ongelma kuin unkarilaisilla annuumeilla alkukuusta. Isompaan ruukkuun siirto tarkoittaa myös poistoa lämpimästä kasvupaikasta ja siinä kukinta häiriintyy joksikin ajaksi. Varastohuoneen lämpötila on pudonnut jo alle 18°.

Tänään Ulupica avasi kukkansa kahdeksan viikon, mutta reilusti alle kahden kuukauden ikäisenä. Väri olikin yllättävän vaalea. Sitä ei voinut nupusta päätellä. Kuvaa näpäyttämällä näet vähän ympäristöäkin.

Lisäys pari päivää myöhemmin:
Seuraavat kukat olivatkin aika tavalla värittömämpiä, mutta tähän osuu myös värillistä valoa.

Viisi chinenseä ja kolme baccaa

Pieniin ovat uudet idätykseni menneet, mutta kun on niitä talvehtijoita.

Chinenset rivissä

Tässä kaikki 12.12. kylvetyt uudet chinenset. Jos oikealle taimilaatikon ulkopuolelle nostettu Tasmanian Red siirtyisi pykälän vasemmalle, ne olisivat ikäjärjestyksessä. Näitä putkahteli joulusta loppiaiseen eli ne ovat kahdesta kolmeen viikkoa vanhoja. Melko hidasta oli itäminen, mutta syy oli lämpötilan. Pidin laatikkoa ikkunalaudalla ja siellä näköjään on enää vain 17 öisin ja 21 päivällä. Samasta syystä myös kasvuvauhti saattaa olla hidastunut. Taimilaatikkoni on ikkunan vieressä tuuletusikkunan kohdalla verhon takana. Tuuletusluukku vuotaa ja on kylmä. Laitan siihen nyt styroksia kasvien ja luukun väliin. 50W ESL lämmittää päivisin.

Näistä kolme iti huonosti, vain 1 kolmesta siemenestä. Se saa riittää. Kaikki olivat eri siemenkauppiaalta, joten en protestoi mihinkään suuntaan.

Baccatumit laitoin vasta nyt lautalle. Lämmintä turvallista paikkaa en sille keksinyt, joten saavat itää hieman hitaammin viileässä.

PI 594136 pitäisi olla unkarilainen baccatum, jollaisesta en ole aikaisemmin kuullutkaan.

Chinchi Uchu tuli kasvatukseen pelkästään nimen perusteella. Se on ketšuankielellä punainen chili, jota olen etsinyt vuosia chinensenä. Niitä löydettiin 8000 vuotta vanhoista luolakaivauksista. Tämä on ilmeisesti väärin nimetty perulainen baccatum. On joku siemenkauppa tarjonnut tällä nimellä annuumiakin. Perinteitä ei kunnioiteta.

Aji Amarillo minulla jo on kasvamassa ikkunalaudalla omista vanhoista siemenistä, mutta kun se saattaa olla risteytynyt, idätän siihen rinnalle "virallisenkin" version.

Baccatumeita on kellarissa talvehtimassa ainakin kahdeksan, monessa jo satoa oksilla, eli Aji Bonito, Aji Chanca, Aji Cristal, Puca Uchu (Aji Rojo), Aji Quitunquito, Chilean Green, Inca Red Drop ja Jamy. Omnicolorissa on vain heikosti henkeä, sen leikkelin niin matalaksi.

Annuumeihin palataan myöhemmin, nopeisiin unkarilaisiin paljon myöhemmin.

Alma on aggressiivinen

Kasvattelen usein vain yhtä tainta kustakin lajikkeesta, jos tarkoitus on vain lajikkeeseen tutustuminen. Silloinkin on alkukaudesta hyvä olla varakappaleet, jos vaikka sattuisi jotakin sille varsinaiselle. Tuollainen litran jäätelölaatikko on osoittautunut hyväksi varalaatikoksi kolmelle tai neljälle. Siinä ne kasvavat kesään asti ja kenties vähän satoavatkin, eivätkä vie paljon tilaa kunhan pitää lannoituksen niukkana. Toistaiseksi eivät ole saaneet mitään muuta kuin Puutarhamullan ravinteet ja sillä mennään varmaan toinenkin kuukausi. Alalehdet alkavat kellastua ja putoavat pois, kun ravinteet loppuvat. Taimivaloni, nykyisin 50W päivänvalo-ESL huolehtii valoenergiasta.

Rocoto Manzano Orange, Alma Paprika, Paprika Hecele Erõs, Canario

Tämän varalaatikon virittelin kuukausi sitten. Silloin kaikki olivat idätyslautalla saman kokoisia, sirkkalehdillä. Alma näyttää täälläkin kasvunopeutensa ja elinvoimansa. Reunassa majaileva rocoto on jäänyt täysin varjoon. Almassa on isoja nuppuja, vaikka korkeutta on vasta 12 cm. Rocoton pelastamiseksi ei oikein ole muuta tehtävissä kuin leikellä Alman varjostavat lehdet pois. Tuskin se siitä pahasti nokkiinsa ottaa. Sitä paitsi Alman ykköstaimessa on jo peukalonpään kokoisia chilejä kasvamassa, joten varataimen hyvinvointi ei enää olekaan niin tärkeää. Jos nuo osoittautuvat hyvän makuisiksi, laitan niitä joskus huhtikuussa isomman erän kasvamaan ja kesäksi ulos.

Valotesti, 3. kuukausiraportti osa 2

11-1 päivänvalon hyväksi.  

Tulos Habaneroilla on murskaava. Laskin pienetkin alut, kun punaisemmassa valossa ei muuta ole kuin yksi sellainen. 5400K putkien alla on puolisen tusinaa ihan reilun kokoista Habaneroa ja saman verran pienempiä. Niistä osa saattaa vielä putoilla. Kukinta on molemmissa valoissa reipasta, mutta 10.000 luksia 2700K "lämmintä valkoista" valoa ei vain saa raakileita pysymään puussa.

Kasvit ovat historialtaan hyvin samanlaisia ja saman kokoisia testin alussa. Nyt sinisemmässä valossa on kasvanut myös hiukan enemmän oksia, mutta se ei tilannetta selitä. Kun kasveja on vain yksi kummassakin valossa, joku häiriö kasvissa tai juurissa voisi vaikuttaa. Tekisi mieli vaihtaa nuo keskenään ja katsoa vaihtuisiko satoisuus. Ehkä kuukauden päästä niin teenkin. Entistä selvemmältä näyttää, että chilit tekevät paremmin satoa sinisemmän valon alla. Niinhän ne kasvoivatkin.

"Yleisön pyynnöstä" vielä sotkuinen kokokuva Habanerosta. Siinä on kesän jäljiltä paljasta runkoa 30 cm ja tasainen latvus n. 30x45 cm. Perkasin viereltä muutaman baccatumin ja annuumin, jotta sain edes jotakin näkymään. Oikeasti se on ahtaalla, mutta lähinnä lamppua. Vain Inca tulee samalle korkeudelle. Keskimäärin valoa tuli 10.000 luksia, mutta lähimmät oksat saivat 13.000. Keltaisen valon alla muuten oli aivan saman kokoinen latvus, mittasin senkin samalla - ja yhtä paljon valoa, mutta vain 1 raakile.

Valotesti, 3. kuukausiraportti osa 1

Inca Red Drop (C. baccatum) on kuukaudessa saanut paljon väriä 5400 Kelvinin päivänvaloputkien loisteessa. Kun punaisemmassa 2700K valossa ensimmäiset kypsät alkoivat pahasti jo rypistyä, päätin tehdä sadonkorjuun tässä vaiheessa ja laskea ne sitten kuukauden päästä lopputulokseen.

Keltaiselta tuo "lämmin valkoinen" lähinnä näyttää kameralla. Siellä oli kypsiä vain 2, raakileita on 11. Päivänvalopuolelle kypsyi 7 ja eri kokoisia raakileita on 8. Tuollainen ero 13/15 satomäärissä ei ole merkittävä. Nuo on sentään syksyllä puutarhasta ylös kaivettuja ja juuret on tungettu pieneen (1,6l) ruukkuun. Yksilökohtaiset erot voivat olla suuremmat kuin valaistuksen vaikutus, mutta selvää on, että päivänvalo tai 5400K loisteputki riittää hedelmien tuottoon ja kypsyttelyyn. Ei siihen punaista valoa chileille tarvita. 

Nämä testikasvit kuten Habanerotkin ovat olleet 12 tuntia päivässä n. 10.000 luksin valaistuksessa, eli lamppu 30-35 cm latvasta. Lämpötila on huoneessa pudonnut jonnekin 18-19 asteen paikkeille. Muut baccatumit näiden valojen liepeillä osittain varjossa, eli jossakin 3000-5000 luksin valaistuksessa ovat myös tuottaneet satoa, mutta jostakin syystä vain päivänvalolampun tienoilla. Syy on todennäköisesti lajikkeissa, sillä ne ovat erilaiset kummassakin päässä pöytää. Aji Cristalissa on jo kypsää, Aji Quitunquitossa komeita raakileita, mutta parhaiten pärjää Aji Bonito, joka ei tunnu kauheasti valoa vaativan. Keltaisessa päässä ovat Aji Rojo, Chilean Green ja Aji Chanca, joihin ei siellä ole uutta satoa ilmestynyt, vaikka kukkia onkin. En osaa sitä kuitenkaan valon syyksi laskea.

Toinen osa raportista ilmestyy lähipäivinä, kunhan lasken Habanerojen tilanteen. Se onkin mielenkiintoisempi.

Parvekekausi päättyi loppiaiseen

Parveke tänään. Pakkasta ulkona -15°, lasien suojassa -6,5°, aurinko paistaa. Eilen pakasti vihdoin niin kovasti, että chilit jäätyivät. Uuden vuoden juhlissa syötiin tuoretta chiliä suoraan parvekkeelta. Tämä oli kyllä ennätyspitkä syksy. Joulukuussa vielä chilit kypsyivät.

Belize Red (C. chinense). Lehdet ovat vetäneet veltoiksi, hedelmä on pinnalta jäässä, mutta tietysti ihan käyttökelpoinen ainakin seuraaviin lämpimiin asti.

Baccatum Chilean Green kesti melkein yhtä hyvin, mutta se ehdittiin syödä tyhjäksi ennen pakkasia. Aji Amarillo (small) heittäytyi veteläksi jo viikkoja sitten, mutta kyllä siinäkin kypsyi muutamia ihan joulukuulle asti.

Rocoto Red Peruvian tarjosi tuoretta syötävää vielä viikko sitten ja siihen jäi muutama melkein kypsä, jotka punastuivat koko ajan hitaasti. Nuo oranssit ovat tomaatteja. Myöhässä ollut päärynätomaatti ei koskaan muodostanut päärynöitä, mutta melkein kypsäksi se sai pari marjaa. Lehdet kuivuivat jo joulun tienoissa.

Täältä harjun laelta katsoen virallinen lämpötila saa olla -5-7° ja lasien sisäpuolella pari astetta kylmää niin monet chilit vielä selviävät. Tämän vuoden sitkein oli varsin yllättävästi tropiikin kuumiin tottunut Belize Red.

Siemeniä en näistä kerää. Ne eivät itäisi.

Chilejä Unkarista

Csipös Alma Paprikan latvus 3.1.

Kiinnostuin unkarilaisista chileistä kun löysin muutaman paikan, mistä niiden siemeniä saattoi saada, jopa suoraan Unkarista tai sitten siemensivuston pitäjän Unkarin vierailujen seurauksena. Pari kertaa olen aikaisemmin kasvatellut jotakin unkarilaista lajiketta englantilaisilta siemenliikkeiltä hankittuna. Kokemukset eivät ole olleet kummoisia, mutta toisaalta unkarilainen paprika ja maustamisen taito tunnetaan ja eurooppalaiset chilit kasvavat varmemmin ja nopeammin kuin intialaiset tai meksikolaiset. Jospa vielä kerran.

Enhän minä unkaria osaa. Lajikekuvauksia olen lukenut saksaksi ja verrannut niitä unkarilaiseen tekstiin. Googlen kääntäjä myös osaa sanastoa jonkin verran. Paprika on unkarilaiselle sekä makea että tulisempi. Chili tunnetaan myös, mutta se näyttää tarkoittavan tuontitavaraa, Habaneroja, Cayennea, Nagaa ja sellaisia. Vuosisatoja Unkarin maaperässä kasvaneita ja kehittyneitä lajikkeita kutsutaan paprikaksi. Yritin valita niistä hieman tulisemmat versiot. Joitakin noista on samalla nimellä myös täysin tulettomia.

Tällaisia nyt ainakin ajattelin kasvattaa:
Csipös Alma Paprika Garai feher (jonkin verran tulinen omenapaprika kellertävin hedelmin) on tuossa kuvassa ja jatkossa aion kutsua sitä vain Almaksi, vaikka markkinoilla on myös Édes Alma Paprika, makea versio. Sillä on myös siemenpankin numero PI 543809. Almassa on raakileita kehittymässä ainakin 4 ja kukkia puhkeaa päivittäin lisää. Se on pakko siirtää isompaan ruukkuun ja pois lämpökaapista vielä tällä viikolla. Pallukoista kehittyy noin kolmesenttisiä, mutta paksussa varressa ovat. Varmasti kestää. Netistä löysin keittiösivuilta kuvia punaisesta Almasta. Tämä paprika kuulemma kypsyy vaalean kellertävästä oranssin kautta punaiseksi ja pieni tulisuus samalla häviää tai muuttuu makeudeksi. Ne siis käytetään ennen lopullista kypsymistä. Kokonaan unkarinkielisillä sivuilla esitellään Almaa kolmena tai jopa viitenä eri tuotteena vähän samaan tapaan kuin meillä eri perunalajikkeita. Tuosta siis on muunnelmia, kuten seuraavastakin.

Cseresznye paprika, kirsikkapaprika hyvin vahva (tulinen), punainen lajike, kauppanimeltään Cserko. Näin siitä sanottiin: Termese erösen csipös iz̉u = hedelmässä on erittäin pistävä maku. USDA numero on  PI 543811.
Joillakin siemenliikkeillä on myös Sárga Cseresznye (keltainen kirsikkapaprika). Näitä näyttäisi olevan hyvin erilaisia eri paikoissa. En ole vielä idättänyt.

Paprika - Hecele erõs, hot, Australian kautta Unkarin tuliaisia, jossa selkeästi on tulinen merkintä. Kukkii kuuden viikon ikäisenä ja Alman kokoisena.

Paprika-Bohócsapka, mahdollinen chinense, ensimmäinen itää juuri, multaan lähipäivinä.

Näiden idätystä ei vielä ole aloitettu:
PI 594136, baccatum Unkarista löytyi espanjalaiselta siemenliikkeeltä.

Beaver Dam, 1912 Unkarista maahanmuuttajien mukana USA:n Wisconsiniin viety, siellä perinnekasvina viljelty iso annuum tuotiin takaisin Eurooppaan joitakin vuosia sitten. Alkuperäinen unkarilainen nimi lienee unohtunut.

Muutamia makeita paprikoita ja pari tomaattia tuli myös samassa tilauksessa sekä lahjapussina Chili-mix, runsaasti teräviä "kissa-paprikoita" punaisena, keltaisena ja oranssina. Sekaisin olevat siemenet on väritetty vastaavalla tavalla. En ole lainkaan varma, laitanko näitä annuumeita itämään. Vaikka niistä löytyisi hyviäkin, jatkossa niitä joutuisi kasvattelemaan ilman varmaa tietoa lajikkeesta. Yksi varma lajike minulla on: Macska sárga, "keltainen kissa", suippo annuum, mutta en ehkä laita sitäkään multiin. Tila loppuu kuitenkin ja tuo näyttää kovasti keltaiselta Cayenneltä, mitä se varmaan vuosisatojen takaa onkin.

Itseopiskelijalle muutamia Unkarin sanoja. Asiantuntijat saavat korjata:
Piros = punainen
Sárga = keltainen
Feher = valkoinen, vaikka chilien kohdalla sillä usein tarkoitetaan vaalean keltaista
Zöld = vihreä
Csipös = mausteinen (spicy, sharp, hot), tarkoittanee mietoa
Kellemesen csipös = miellyttävän mausteinen
Erõs = vahva, hot
Édes = makea, siis tuleton
Csipmentes = makea
Edes Fuszer = makeita mausteita
Díszpaprika - nagy erős = Koristepaprika - erittäin vahva
Alma = omena
Cseresznye = kirsikka
Macska = kissa

Jostakin minulle täysin tuntemattomasta syystä unkarilaiset nimittävät tavallisimman muotoisia suippoja chilejä kissapaprikoiksi. Terävä kärki ja usein kaareva muoto ehkä muistuttaa kissan kynttä? Myös vihannes- ja sarvipaprikoista puhutaan, eikä minulle ole selvinnyt näiden erot.

Unkarilaiset olivat pakanneet siemenpusseihinsa reilusti siemeniä, jopa 30-60kpl, joten voisin niistä lahjoittaa pois osan. Jos kiinnostaa, sähköpostiosoitteeni löytyy jostakin profiilin tiedoista.

Alma on paksuna

Selvästi sillä vatsa pyöristyy tuossa kukan keskellä.
Edellisen jutun unkarilainen annuum Alma-paprika näyttää pitävän kaapistani ja heti ensimmäinen kukka alkoi kehittyä pikku pallukaksi. Putoilevathan ne vielä tuon kokoisena, mutta jännitetään. Kehitys on kuitenkin alkanut vuoden vaihtuessa.

Chilirikasta vuotta 2012 kaikille!