Aitaa rakentamassa

Oleskeluterassilla pitää olla chiliaita.

Viimekesäiset baccatumit varastohuoneessa kasvavat tässä nipussa toisiaan tukien. Osa on reippaasti yli lampun ja latvoja on leikelty kaikilta. Parhaiten on kasvanut Aji Chanca, jossa on komeita raakileita. Myös viidettä satokauttaan aloitteleva Aji Cristal (poissa kuvasta) on talvehtinut hyvin ja syötävän kokoisia vihreitä raakileita on, mutta se on kooltaan paljon pienempi. Chilean Green ja Jamy tyytyvät kukkimaan toistaiseksi. Jamy on kooltaan suurin, mutta niin se oli myös viime kesänä parvekkeella.

Nyt ne joutuvat kaikki kesäksi ulos.

Chilean Green, Jamy, Aji Chanca, Aji Cristal

Siinä ne nyt lepäävät, kevyesti risuilla tuettuna. Yksittäisiä kasveja on kohta mahdoton erottaa, kun oksat kasvavat ristiin, mutta tein sellaisen istumajärjestyksen, että vierekkäisillä chileillä on erilaiset hedelmät. Osasta katkeili oksia, joitakin raakileita varisi, mutta ei mitään isompia vahinkoja toistaiseksi. Soraharjussa jätin pienet kuopat kasvien juurelle, jotta niitä on helpompi kastella. Savimaalla tuota pitää välttää ja istuttaa mieluummin hieman koholle ympäristöstään, että vesi ei jää makaamaan istutuskuoppaan.

Vein nuo ruukkuineen ulos jo kolme päivää sitten, kun säätiedotus lupasi viikoksi pilvistä ja chilit olisivat ehtineet tottua UV-säteilyyn pikkuhiljaa. Aluksi oli kylmää ja satoi, nyt näyttää kääntyvän paisteeksi ja päätin sittenkin turvautua harsoon, jotta ei käy ohraisesti.

Pehmeään maahan istutus kävi ripeästi. Reilun lapion syvyinen kuoppa kullekin, kourallinen kanankakkaa pohjalle, väliin multaa, kasvi juuripaakkuineen sinne ja multaa ympärille. Meidän rinteessämme ongelmaksi muodostuu kastelu, sillä sora kuivuu äkkiä. No, veden tarpeen kyllä huomaa oleskeluterassilla, kun nuo riiputtavat lehtiään.

Tässä on tietysti riskinsä. Yöpakkaset voivat vielä tulla ja viedä kaiken.

Pakkasyön jälkeen

Lentoasemalla -8, meillä harjulla -4,5, parvekkeella -1,2. Ensi yönä pitäisi tulla lunta. 

Pimiento de Padron on sinnitellyt ulkona tähän asti, eikä tuo vieläkään aivan kuolleelta näytä, vaikka lehtiä roikuttaakin. Varsi on kuitenkin pystyssä. Voitaneen kuitenkin todeta ulkokauden loppuneen tänä vuonna 20. marraskuuta. Pitkiä ovat syksyt nykyisin. Omnicolorin oksat eivät olleet paleltuneet vieläkään, vaikka leikkelin ne irti rungosta viime viikolla. Se näyttää olevan sitkeämpää lajia. Yksi ulos jätetty chinense rypisti kaikki lehtensä ja oksatkin mustuivat, mutta on vesisaavissakin paksu jääpeite.

Parvekkeella on kasvu täydessä käynnissä edelleen niissä muutamissa lajikkeissa, jotka jätin sinne, kun eivät mahtuneet lämpimään. Amppelissa Rocoto Red Peruvianissa on useita kypsiä ja vihreitäkin kasvamassa. Tässä taustalla on myöhäinen tomaatti, keltainen  päärynä, josta on vihdoin tulossa keltaisia, mutta ei päärynöitä.

Belize Red (C. chinense) on sekin jäänyt säiden armoille, kun ensi vuodeksi on tyrkyllä niin monta uutta chinenseä. Hyvän makuinenhan tämä on ja syksyä kohti satomäärätkin lisääntyvät. Se ei kylmästä ole edes lehtiään roikuttanut, vaikka selvästi pakkasella oli viime yönäkin.

Uskoisin noin väkevien chilien kestävän pakkasta vähän enemmän kuin kasvin lehdet, joten en ole pitänyt kiirettä poimimisella.

Aji Amarillo (small) (C. baccatum) meni vaihtolistalle hitaan kypsymisensä vuoksi. Nämä roikkuvat katon rajassa yli kolmen metrin varressa. Kaikkiaan saanen tuosta kypsiä alle kaksikymmentä  pientä palkoa. Se ei ole paljon koko nurkkauksen peittävästä köynnöksestä.

Chilean Green (C. baccatum) on viime kesän positiivisia yllättäjiä. Parvekkeella se vähän roikuttaa lehtiä, mutta satoa on saatu ihan mukavasti näihin asti. Tästä on toinen alhaalla lämpimässä ja siinäkin on kypsymässä uusia. Näitähän voi käyttää vihreänä aivan kuten Aji Cristalia, jota tämä muistuttaa maultaankin.

Parvekekausi siis jatkuu.

Chilean Greenin värit

Jatketaanpa vielä värisarjaa.

Chilean Green (C. baccatum) on minun tämän vuoden Aji Cristalini. Se on niin saman oloinen, että luultavasti en pystyisi niitä erottamaan toisistaan, jos ne kasvaisivat samassa tilassa. Nyt Cristal on ulkona ja se tekee pientä eroa. Molemmathan ovat Chilestä, joten kaukana ei ole olettamus, että ne ovat sama chili. Yksilölliset erot ovat sen verran isoja chileissä, että se riittäisi selittämään pienet poikkeavuudet.

Maku ja tuoksu ovat aivan samat. Vihreätkin maistuvat hyvälle.
Kypsymistavassa olen huomaavinani pienen eron. Chilean muuttuu suoremmin vihreästä punaiseen, mutta tuokin voi johtua valon määrästä ja laadusta.

Kasvutapa on Chilean Greenillä tässä tapauksessa tukevampi kuin vastaavalla paikalla kasvaneella Aji Cristalilla viime kesänä, mutta tuokin riippuu valosta ja lannoituksesta. Tämä jaksaa itse kantaa satonsa, josta on jo aika suuri osa syöty vihreänä, viittaahan nimikin sen olevan parhaimmillaan jo ennen kypsymistä. Oikeassa laidassa on chinense Belize Red, josta myöhemmin lisää.

Esittelyjä kukintavaiheessa: Chilean Green

Baccatum Chilean Green kukkii suurehkoin, ruskeankeltaisilla täplillä varustetuin kukin. Sen raakile on ainakin aluksi pystyasennossa. Se muistuttaa hyvin paljon toista chileläistä, Aji Cristalia, jonka korvaajaksi tätä kasvattelenkin. Sen pitäisi olla maukas myös vihreänä. Muutaman viikon päästä tuon pääsee toteamaan.

Itse kasvi on tukeva baccatumiksi, mikä voi johtua siitäkin, että tämä sai pienenä reilun annoksen kanankakkaa juurilleen. Latvat vähän kiemurtelevat, kun se joutui sopeutumaan ahtaaseen tilaan lasihyllyn alla. Tämä on kasvanut melko hitaasti. Se on neljän kuukauden ensi viikolla ja korkeutta on reilut puoli metriä. Inca Red Drop esimerkiksi tekee raakileita tämän kokoisena jo vähän yli kahden kuukauden iässä, kuten useat annuumitkin.

Jos tämä chileläinen pysyy noin tukevana ja kantaa itse satonsa, se voisi olla hyvä Aji Cristalin korvike. Cristal näet kasvaa helposti ohutta versoa, johon kyllä tulee satoa, mutta oksat eivät aina jaksa kantaa niin paljoa. Makuhan lopulta ratkaisee, tuleeko tästä suosikki tuleville vuosille.