Siinä on itua

Rocoton taimet siinä vapautuvat siemenen kuoristaan. Vihreitä ituja nousee idätyslautalta jouluksi runsain mitoin.

Idätyksestä kelluvalla lautalla on täällä ollut vuosien mittaan paljonkin juttua, mutta jos jostakin syystä et vielä systeemiä tunne, siitä löytyy selostus esimerkiksi täältä.

Toivotan lukijoilleni

Harva tämänkään blogin vanhoja juttuja lukee, joten lainaan itseäni, joulukuvaa vuodelta 2010. Tummuneita ja epäilyttävän näköisiä olivat tämänkin lajikkeen siemenet, kun niitä vilkaisin. Nyt Google ei löydä mistään tuolle uusia siemeniä, enkä edes muista, mistä nämä hankin.

Chilinsiemeniä jakaessani testasin muutaman vanhan lajikkeen itävyyttä, eivätkä tulokset olleet mieltä rauhoittavia. 2008-2010 vuosien sadosta kaikki eivät itäneet ollenkaan ja useimmat vain tyyliin 2-3 viidestä. Jopa 2013-vuoden testissä löytyi huonosti itäviä. Jos siis haluaa säilyttää joskus kasvattamansa lajikkeen, se pitäisi uudistaa viiden vuoden kuluessa. Kymmenenkin vuotta voi joissakin tapauksissa vielä onnistua. Kuivaus- ja säilytystavalla on varmasti merkitystä.

Ilmaissiemenet kelpasivat mukavasti ja sain puhdetöitä ja askartelua, mutta voi olla, että sait itämättömiä siemeniä. Kansioni tyhjeni monelta osin, mutta tärkein havainto oli, että vanhat helmet kannattaisi pitää hengissä uudistamalla. Jakakaa yli jääneitä siemeniä tai omasta sadosta saamianne erikoisia lajikkeita. Sillä tavalla ne pysyvät kierrossa chiliharrastajilla. Kaikkea ei itse ehdi ja pysty uusimaan. Tuon PI 439450:n taidan vielä laittaa lautalle, on se niin hyvän näköinen.

Toiveidentynnyri-postilaatikon joudun kohta sulkemaan, sillä roskapostittajat ovat jo löytäneet sen. Venäläiset tulivat ensimmäisinä. He taitavat kammata nettiä tiheällä kammalla löytääkseen toimivia postiosoitteita. No, tämä ei toimi kauan. Avaan sen taas, kun tulee vastaavaa asiaa.

Hyvää ja maukasta joulua itse kullekin!   

Itämään, itämään

Myönnetään, olen hätähousu, mutta eikös bloginpitäjän pidäkin varoitella vähän etukäteen. Nyt tuli sellainen olo, että pubescensit voisi jo laittaa lautalle ja siinä samalla meni muutama muukin tosi vanha siemen testi-idätykseen.

Pari rocotolajikettakin on vanhoja, mutta alaosan vaaleat siemenet ovat vuosilta 2008 ja 2009. Kymmenen vuotta vanhat siemenet eivät varmaan ole ihan priimakunnossa, mutta testataan. Idätyslautalla se käy helposti ja tuloksen näkee heti.

Kuinka ollakaan, hyllystä löytyi "ikivanha" idätysastia, se alkuperäinen vuodelta 2008. Styroksikin on sama, vain talouspaperi on päällystetty nyt kahvisuodattimella. Jos menetelmä ei ole vielä sinulle tuttu, suosittelen lukemaan päivitetyn selostukseni.

Kaipaatko chilinsiemeniä? Isoa sinistä kansiotani selaillessani putkahti mieleeni, että siellä on joitakin lajikkeita isoja pussukoita, joista riittäisi jaettavaa monellekin chiliharrastajalle. Joitakin on satoja, toisia vain kymmeniä, mutta niistäkin joutaisi suurin osa pois. Selailen vähän lisää ja kerron lähipäivinä, minne toiveita voi esittää. Jos suosio jonkin lajikkeen kohdalla ylittää varastoni, jaetaan järjestyksessä kunnes loppuvat. Viimeiset 5 pidän itselläni. Enempää en tarvitse. Yleensä idätän vain 3 siementä/lajike.

Yritän kunnioittaa siementen myyjiä, esimerkiksi Jarin/Jewen rocotojen siemeniä ei tule jakoon. Ne ovat hienoja lajikkeita, mutta ostakaa ne suoraan Perun kiertelijältä. Tänäänkin juuri nautimme parvekkeelta poimittua tuoretta Cuzcolaista rocotoa kanaruoan mausteena ja oli suorastaan täydellistä. Hienoja makuja.

Vanhatkin siemenet itävät

Vaalipäivän aurinko hiukan pilkisti pilven läpi ja kuvasin idätyslauttani ikkunalla talvimaisemassa.

Nuo kaikki ovat yli 7 vuotta vanhoista siemenistä, Bolivian Rainbow vuoden 2008 sadosta kuivattuna ja postimerkkiliikkeen suojataskussa säilytettynä iti edelleen täydellisesti. Itävyys voi olla lajikkeesta tai käsittelytavasta riippuvainen, sillä toisella lautalla Omnicolor vuodelta 2009 on itänyt kuukaudessa vain yhden siemenen viidestä. Laitoin niitä lisää itämään.

Baccaidätyksiä joulukuussa

Baccatumit olen usein idättänyt vasta helmikuussa, mutta nyt ryhdyin aikaisemmin toimiin, kun siemenet ovat niin vanhoja, että saattavat tarvita uudelleen idätyksen myöhemmin. Lautan ohjeet täällä niille, jotka eivät tätä idätystapaa vielä tunne.

Lajikkeet ovat vanhoja tuttuja vuosien takaa, mutta jääneet kasvattamatta viime vuosina. Omnicolorin siemenet ovat muutenkin hitaasti itäviä ja osa niistä oli vuodelta 2009, osa mallia -13. Incat ovat myös vanhoja ja ruskettuneita, mutta kun ajoissa aloittaa, ehtii vielä keksiä jotakin tilalle.

Kasvun ihme - tästä se alkaa

Kolmessa päivässä ilmestyivät ensimmäiset itämisen merkit näihin perulaisiin rocotoihin ja nyt neljäntenä päivänä kolme viidestä lajikkeesta on jo itänyt ja tässä Rocoto San Pedro Orangessa kaikki kolme testisiementä työntävät jo valkoista juurenkärkeä esiin. Taidan nyt laittaa jonkun noista multaan jo tänään tai huomenna. Sillä tavalla on suurempi mahdollisuus välttää "kypäräpää" eli sirkkalehtien jääminen siemenen sisään jumiin. Tuollaisilla isoilla kuhmuraisilla ja hyvin kuivuneilla siemenillä sellainenkin vaara on olemassa. Kosteus yleensä auttaa tähän, mutta mullan vastus saattaa auttaa lisää.

Testi-idätyksiä rocotoille

Tavakseni on tullut testata uudet itse kerätyt siemenet heti tuoreeltaan, niin ei tule pettymyksiä myöhemmin, jos joku erä ei idäkään. Nyt Jewen rocotojen siemenet ehtivät kuivua enne lautalle pääsyä. Tuoreet siemenet itävät ehkä hieman nopeammin. Kuvassa kiintyy huomio siihen, että siementen koko vastaa selkeästi chilien kokoa. Isoilla on isot siemenet. Valitan tekstauksen laatua. Permanent-tussi oli nyt turhan leveä, mutta eiköhän tuosta selvän saa.

Kuinka ollakaan, hyllystä löytyi vielä alkuperäinen 2008-vuoden idätysastia, jolla aloitin lauttakokeiluni kohta kymmenen vuotta sitten. Se näkyy olevan HK:n aurinkosalaattirasia. Siitä sain idean muistuttaa taas kerran tästä "keksinnöstäni", jossa siemenet itävät talouspaperilla, joka on kietaistu styroksipalan ympärille ja siis kelluu ja imee vettä. Siemenet pysyvät kannen alla kosteana ja itäminen näkyy heti kärsimättömälle kasvattajalle. Ennen kaikkea se estää vahingossa kuivumisen. Se myös estää tuhon, jos huoneessa lentelee pikkukärpäsiä, harsosääskiä, joiden toukat voivat syödä mullassa idätettävien juuret ja pilata melkein koko idätyserän; tästäkin on kokemuksia.

Idean tuohon sain silloisten chiligurujen ChilParkin ja Herra47:n idätyksistä paperin päällä lautasella tai astian pohjalla. Sitä piti päivittäin suihkutella, tämä kelluu ja pysyy märkänä laiskalla ja huonomuistisemmallakin. Kahvisuodatin tuli tuohon pinnalle vähän myöhemmin ja se estää juurien juuttumisen paperin sisään. Perusteellinen selitys metodista on 2015 päivityksessä. Ellet vielä satu tuntemaan helppoa idätystapaa, tässä sinulle on sellainen.

Lämpöshokki idätyksessä?

Kaksi vuorokautta idätyksen alkamisesta ja kaikki itävät? Outoa on, aivan toista kuin talven aikaisemmat idätykset. Kuun vaiheet taisivat olla kohdallaan, nouseva puolikuu menossa ja biodynaaminen kalenterikin kertoo tämän olevan oivallinen kylvöpäivä.

KAIKKI jalapeñot itävät, samoin kaikki tomaattilajikkeet, osa lähes kaikilla siemenillä. Vain annuum Amachito Rosso viivyttelee vielä. "Uskomustietoina" pidän kuun vaiheita ja biokalenteria, mutta uskoisin, että lämmin vesi lautan alla olisi hyvinkin voinut herättää uinuvat siemenet. Vesi oli selvästi kättä lämpimämpää, siis yli 40°, ehkä jopa 50° ja kansi oli päällä ja höyryä syntyi. Sehän ei vahingoita kuivia siemeniä, pehmittää vain niiden kuorta hieman nopeammin. Ensimmäisen jalapeñon laitoin jo multaan odottelemaan sirkkalehtien nousua. Kyllä tuommoinen lautta on hauska, visuaalinen idätysväline.

Vuorokaudessa itäneitä

Onhan noita pikaitämisiä ollut aikaisemminkin, jopa muutamassa tunnissa, mutta silloin on lähes aina ollut kyseessä viallinen siemen, viillelty tai ruhjoutunut kuori, josta itu pääsee helposti ulos. Harvoin niistä on tullut taimia. Nämä Farmers Jalapeñon siemenet vaikuttavat ehjiltä ja niitä on kaksi kolmesta jo itänyt.

Laitoin nuo eilen aamulla lautalle, jossa oli kättä lämmittävää vettä pohjalla. Lämpö on voinut vaikuttaa siemeniä herättävästi. Vuorokautta myöhemmin näissä kahdessa on jo isot idut, tai siis juuri ulkona. Varsinainen ituhan tulee vasta perässä.

Kevään viimeinen chili-idätys

Tämä on vain oma muistiinpano, jolla tuskin on suurempaa kiinnostusta muille. Blogimerkinnöistä löydän helpommin kuin almanakasta, mitä kasveille milloinkin on tapahtunut.

Luulisin chilien idätyksen jo riittävän. Annuumit tässä ovat ehkä vähän myöhässä, mutta uskon niiden ehtivän hyvin kesään parvekkeella. Amachito Rosso on italialainen annuum. Lisäksi laitoin kaksi jalapeñoa, vaikka en yleensä ole niitä kasvattanut. Niitä kun pitää olla ruoassa paljon, enkä ole koskaan saanut noista runsasta satoa. Niitä saa kaupasta kilokaupalla suhteellisen edullisesti. Maukkaampia baccatumeja tai chinensejä löytyy harvemmin meidän marketeista paitsi Heinän puutarhan vaunusta, jos se vierailee paikkakunnalla.

Kun lautta jäi puolityhjäksi, lisäsin sinne viikon verran aikaisessa neljä tomaattilajiketta. Niitähän minä kasvattelen ulkosalla, kun ei kasvihuonetta ole ja niitä ei voi viedä kovin aikaisin yöpakkasten armoille. Nuo kaikki lajikkeet ovat minulle outoja ja siemenet tulivat Espanjasta. Sibirian nyt todennäköisesti on sama kuin aikaisemmin kotimaasta hankkimani Sibiria. Nepalilainen on kirsikkatomaatti, jonka pitäisi kestää kylmää, Early Wonder on aikainen ja isompi sekä Amish Paste Wisconsinista tuleva perinnetomaatti. Ehkä joku vanhoista lajikkeistani pitäisi vielä ottaa mukaan.

Varaslähdön sai tämä Virosta tuleva Boney-MM, jota jo muutamana vuotena olen kasvatellut parvekkeella tosi aikaisena tomaattilajikkeena, alkukesän herkkuna. Sen laitoin jo pari viikkoa sitten kookoskuituun ja nythän nuo ovat terhakasti taimella, valmiina siirtymään maitopurkkiin, kumpikin omaansa. Siitä saan parhaassa tapauksessa jo kesäkuun alkupuolella kypsää, jos kevät on vähänkään lämmin.

Jotakin kasvua sentään kuukaudessa

No, eihän siitä ihan kuukautta ole, kun nuo isommat istutin 4.1.

Uusi idätyserä oli eilen siinä mallissa, että ensimmäisen siirsin lautalta multaan. Noin kun niitä katsoo, eroa on. Peruvian White Habanero näyttää surkean pieneltä, mutta neljässä viikossa senkin pitäisi olla noiden muiden kokoinen. Takarivissä ovat Rocoto M2, Fatalii ja Moldavian Heart X Purple Bhut, edessä Rocoto Montufar kaksi taimea vielä samassa ruukussa. Ne pitäisi erotella pikimmiten ennen kuin juuret sekaantuvat.

Broilerinkoipien alustana olleeseen muovikaukaloon mahtuu 6 taimiruukkua kerralla kasteltavaksi. Nuo ovat olohuoneen ikkunalaudalla ja kuplamuovi takana yrittää eristää taimia hiukan tuuletusikkunasta tulevasta kylmästä ja ledispotti hoitaa valaistuksen.

Laitetaan tänne nyt kuva toisesta idätyserästä, ettei se unohdu. Eilinen auringonpaiste tuli niin matalalta, että itäneet erottuvat erinomaisen hyvin.

Aji Fantasy Sparkly White ei ole vielä itänyt, Peruvian White Habaneron siirsin jo multaan, Omnicolorkin aloittelee, Lotha Bih ei itänyt viimeksi, eikä taida itää nytkään. Madre de Rios ja Aji Guoguao ovat minulle uusia frutescenseja ja Bulgarian Teardrop baccatum, jonka tapaista kasvattelin vuosia sitten eri nimellä ja pidin sen mausta. Se ei kyllä oikeasti ollut Bulgariasta. Pitänee tutkia sen aikaisia muistiinpanoja.

Itämisen ihme toistuu jälleen

Syntymisen ja kasvun ihme jaksaa vain ihmistä kiinnostaa, se ei toistu täsmälleen samanlaisena.

Tummista siemenistä (toisella idätyslautalla) ovat itäneet kaikki, joka ainoa rocoton siemen. Näistä vaaleammista Frutescensin sukuisesta Lotha Bihistä pilkistää vasta yksi itu, Galapagoense ei idä nytkään, mutta muissa on jo eloa.

Rocoto Montufarista (PI 585273) takimmainen on kallistunut niin, että karvainen juuri on ilmassa, etummaisesta jo sirkkalehdet putkahtavat esiin yhdentoista päivän idätyksen jälkeen.

Raja Mirchillä juurikarvat ovat parhaiten esillä. Niitä moni luulee homeeksi, mutta oikeasti siemenestä pilkistävä juuri etsii niiden avulla kosteaa kasvupaikkaa. Niistä joistakin kehittyy sivujuuria ja tuo paksu pääjuuri tunkeutuu syvemmälle kasvualustaan. Vihreät sirkkalehdet ovat vielä kerällä siemenen sisällä.

Lisäänpä vielä yhden kuvan. Fatalii (C. chinense) tavallisimmassa itämisasennossa. Juuri on kosteassa alustassa, varsi nousee pystyyn ja joskus siemen jää sirkkalehtien suojaksi joksikin aikaa. Kosteassa, kannellisessa idätyslaatikossa se yleensä irtoaa itsekseen ja multaidätyksessä siemenkuori usein jää multaan. Joskus se voi jäädä vaivaamaan sirkkalehtien vapautumista. Sellaista sanotaan kypäräpääksi, ja pahimmassa tapauksessa sirkkalehdet pitää vapauttaa kynsisaksilla, mutta yleensä kosteus auttaa ja homma hoituu luonnonmenetelmällä.

Tosi hidasta itämistä

Tasan kaksitoista viikkoa eli melkein kolme kuukautta siinä meni ennen kuin Oxkut työnsivät itunsa näkyviin, kaikki kolme samana yönä.

5.12. pubescensien idätyksen lomassa laitoin myös kolme Oxkutzcabian (C. chinense) siementä lautalle. Ne olin perannut Bluesmanilta saamistani maistiaisista.  Pubet itivät hyvin ja ovat jo isoja taimia, vaikka lautalle jääneet ovat edelleen sirkkalehdillä.  Ilman ravinteita ne eivät kasva tuon isommaksi.

Oxku vain ei itänyt. Tämän vuoden alussa laitoin jo uudenkin erän niitä itämään. Niistä yksi aloitti lupaavasti, mutta kuoli pienenä.

Tuo lautta jäi huomiotta pöydälle makoilemaan. Eilen sinne vilkaistessani huomasin, että kaikki Oxkut olivat itäneet. Mitään ihme temppuja en ollut tehnyt, nyt vain oli niiden aika. Joskushan kylmät yöt ja lämpimät päivät saavat uinuvat siemenet heräämään. Eivät nämäkään idut kovin elinvoimaisilta vaikuta. Kaksi on mustasilmäistä ja juuren alut vaikuttavat kaksihaaraisilta. Voi olla, että näistäkään ei kasva Habaneroa, mutta todistavat kuitenkin, että joskus kannattaa odottaa. Kaikki chilit eivät idä viikossa.

Itämään heti vuoden alusta

Vuoden 2016 idätykset laitoin kellumaan uudenvuodenpäivänä. Viileätä on ollut ja olen pitänyt idätysastiaa pöydällä. Ilman lisälämpöäkin nuo näyttävät työntävän itua esiin kuudessa päivässä. Habanero ja Cajamarca itävät kaikki kolme, Peruvian Whitessä on jo yksi itu ja Fidalgo Roxakin näyttää aloittavan. 

Syksyn idätyskokeiluista minulla on jo kasvamassa karvaisista lajikkeista pari hyvän kokoista Ulupica XL:ää ja pari pientä Rocoto Riesen Gelbiä. Nyt olivat vuorossa chinenset ja frutescens. Baccatumit ja annuumit idätän vasta kuukauden tai kahden päästä.

Kuukalenterin mukaan otollinen idätysaika olisi vasta ensi viikolla, kun kuu on kasvavassa vaiheessa, mutta näkyvät nuo lähtevän "vääräänkin" aikaan.

Suuret siemenet itävät ripeästi

Idätin nyt ihan sattumalta kurpitsat ja kurkut toista viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Toivottavasti kevätkin tulee viikkoa aikaisemmin ja nuo saa ulos toukokuun lopulla. Niitä ei nimittäin pitäisi kasvattaa pienessä ruukussa enempää kuin neljä viikkoa tai juuret menevät solmuun, eivätkä kehity sen jälkeen normaalisti.

Ylinnä ovat annuumien uudelleen idätykset. Numex Pinata iti huonosti aikaisemmin ja Thai Culinary ei ollenkaan. Vain yhden taimen sain nytkin viidestä siemenestä, Pinatat itivät kaikki.

Kurkusta (alinna) tuli juuri esiin jo toisena päivänä ja kolmantena sirkkalehdetkin näkyvät. Kaikissa kurpitsoissa on myös itua eli juuren alkua näkyvissä.

Isoin siemen on "jättikurpitsa", viimekesäinen venäläinen "Kokin unelma". Sattuipa niin sopivasti, että viimeinen keitto viime kesän sadosta syötiin sunnuntaina, kun lauantaina olin laittanut uudet itämään. Vähän pienemmät siemenet ovat pyöreän, vihreän "Honey Bear" kurpitsan ja sitten tulee pari riviä kesäkurpitsoita, "Bush Baby" ja "Gold Rush". Alarivillä avomaankurkku "Rhensk Druv" oli porukan nopein.

Idätyslautta - päivitystä 2015

Kohta seitsemän vuotta vanha kehitelmäni siementen helposta ja visuaalisesta idätyksestä itsestään kosteana pysyvällä paperilla on levinnyt hyvin, Chilifoorumilla sen käyttäjiä on runsaasti ja on se tunnettu Puutarha-netissäkin ja monella muulla keskustelufoorumilla. Ehkä nyt on aika vähän uudistaa juttua, lähinnä lisätä vaihtoehtoja.

Idea on yksinkertainen. Rasiassa on vettä pohjalla, joku kelluva materiaali (styrox tms) kääritään vettä imevään paperiin ja siihen siemenet. Siemenet itävät näkyvissä paperilla, joka pysyy märkänä kapillaari-ilmiön avulla. Kansi kevyesti päälle, että kosteus pysyy rasiassa. Lautan päällimmäiseksi paperiksi kannattaa laittaa kahvisuodatin, sillä siihen eivät juuret tunkeudu niin kuin talous- tai vessapaperiin.

Siinä vähän tarvikkeita: rasioita, kelluvaa materiaalia, talouspaperia ja kahvisuodatin. Astiaksi kelpaa mikä tahansa, mutta elintarvikepakkauksista löytyy helposti sopivia; raejuustorasia, lihanpakkauspohja, salaattirasia jne. Jos kantta ei ole, sellaisena voi käyttää toista samanlaista rasiaa.

Styrox on hyvä kelluke ja sitä löytyy usein elektroniikan pakkauksista, mutta kuplamuovista ja solumuovista saa moneen kertaan käärimällä myös kelluvia. Kannattaa kokeilla vähän pidempään ja katsoa, vettyvätkö.

Eihän alustan välttämättä tarvitse kellua. Toisesta, vähän pienemmästä rasiasta saa hyvän idätysalustan tai sitten leikkaat saman kokoisesta vähän pois. Tuohon vain paperia päälle ja idätys"lautta" on valmis. Styroksin pitää olla vähintään sentin paksu, jotta siemenet eivät huuhtoudu pois, kun astiaa liikuttelee. Tuossa ei ole sitä vaaraa, jos ei jätä paljon tilaa sivuille.

Tässä pakasterasiassa on nelinkertainen kuplamuovi käärittynä talouspaperiin ja sen pinnalla kahvisuodatin. Tämä kuplamuovi alkoi vanhemmiten upota päistä, joten sitä pitäisi laittaa paksumpi kerros tai isommalle alueelle.

Paperiin voi kirjoittaa kuivana idätettävien nimet ja idätysajan tussilla tai kuulakynällä. Kynän kosteudenkestävyys kannattaa testata ensin, jotkut leviävät ikävästi. Tuo lautta on kellunut 8 päivää ja sen alaosaan on lisätty myöhemmin siemeniä uudelle paperiliuskalle, joka erottuu hieman tummempana.

Useimmat lajikkeet ovat viikossa työntäneet juuren esiin, onpa joku jo sirkkalehdilläkin. Itämistä on jännä seurata, kun kaikki on näkyvissä. Nämä ovat itäneet normaalissa huoneenlämmössä. Lämpötilan nosto nopeuttaa hiukan itämistä, mutta yli 30° kuulemma myös huonontaa idätystulosta. Chileissäkin on hitaasti itäviä, joten muutamaan viikkoon ei kannata luovuttaa. Olen idättänyt tässä aivan pikkiriikkisistä siemenistä jättikurpitsaan asti. Sen siemenet voi peittää ohuella paperilla, jotta kastuvat joka puolelta.

Siemenet voi siirtää multaan ja peittää kevyesti, kun on nähnyt niiden itävän, mutta minä olen odotellut pidempään, sirkkalehtiin asti. Silloin kehittyvillä taimilla pitää olla valoa ja läpinäkyvä kansi rasiassa.

Siemenen voimalla nuo kasvavat tämän kokoisiksi, sitten pitää jo tarjota ravinteita. Kahvisuodattimen pinnalla kasvaneisiin uskaltaa tarttua isoillakin sormilla, eivät ne helposti mene murskaksi. Juuret kestävät irti repimisen, vaikka se hurjalta tuntuukin.

Ehjänä irtosi.

Sitten vain syvään multaan. Tuolle sain kaivaa montun melkein ruukun pohjalle asti. Taimesta tulee tukevampi, kun sen upottaa sirkkalehtiin asti multaan ja varteen kasvaa uusia juuria.

Muista kirjoittaa nimilappu ruukkuun.
Ai niin, kiehuvaa vettä suosittelen idätysastiaan ensimmäisellä täytöllä. Se steriloi tarvikkeet, paperin ja styroksin. Siemenet voi lisätä vasta sitten, kun paperin pinta ei enää tunnu kuumalta käteen.

Joulua, joulua...

Päivät jo pitenevät. Aurinkoakin nähtiin ja se sai idätyslautalle eloa heti. Isoimmat taimet ovat jo läpinäkyvässä kannessa kiinni ja kun sitä raotin, näkyy hyvin, miten kosteana ne kasvavat.

Rocotot Montufar ja Santa Nataliahan siinä kosteutta valuvina, multaan pääsyä odotellen. Eipä tule kypäräpäitä tällä tavalla.

Maukasta Joulua kaikille!....

Lisää itämään

Kyllä itävät.

Ensimmäiseksi putkahti Rocoto Santa Natalia jo kolmantena päivänä lautalle laskeutumisestaan ja nythän siinä on jo terälehtiä, kaksi on vapautunut siemenestään 8 päivää idätyksen alkamisesta. Kun kannen pitää rasian päällä, ilma siellä sisällä pysyy kosteana ja siementen kuori irtoaa helposti. Kaikki muutkin 6.12. laittamani siemenet ovat itäneet, hitaimpana Canario, josta vasta pilkistää ensimmäisiä valkoisia siemenen kyljestä.

Lautalla on nyt ahdasta.

Lisäsin oikeaan yläkulmaan 7.12. testi-idätykseen parvekkeelta yhä viheriöivästä Starfishistä otettuja, kylmää saaneita siemeniä. Näyttävät nekin itävän.

Alakertaan lisäsin tänään ihan uusia lajikkeita, mm. original Habaneron ja Peruvian White Habaneron, joiden maku vieläkin tuntuu kielelläni ja tuoksu nenässäni, vaikka en ole niitä vuoteen kasvattanut.

Sain yllättävän ja iloisen "joulupaketin", kirjeen, jossa oli maistiaisia ja siemeniä. Niistä laitoin heti itämään Ulupica Extra Largen F2, Scotch Bonnetin ja Starfish X Hot Tree Pepper F4 risteytyksen. Tämä siis on jo neljättä sukupolvea, Ulupica XL vasta toista. Se saattaa tarjota vaikka minkälaisia yllätyksiä, mutta nehän meille sopivat. Kiitos Herpiili!

Nelinkertainen kuplamuovi näyttää kestävän lauttamateriaalina. Päät vähän vajoavat, taisin rikkoa kuplat leikatessani.

Chilit itämään itsenäisyyspäivänä

Nyt se on polkaistu käyntiin. Chilikausi 2015 alkaa näin juhlavasti.
Hitaasti kasvavat pubescensit, rocotoksi kutsutut chililajikkeet olen idättänyt joinakin vuosina jo marraskuussa, toisinaan joulukuun lopulla. Nyt aloituspäiväksi tuli itsenäisyyspäivä 6.12.

Idätysastiaksi valitsin salaattirasian ja kellukkeeksi nelinkertaisen kuplamuovin, jota kuvassa on rasian taustana. Käärin kuplamuovin talouspaperiin ja pinnalle kahvisuodatin, johon juuret eivät tartu. Ajattelin lähipäivinä kirjoittaa uusiksi idätyslautan teon, kun alkuperäisestä blogimerkinnästä on jo kuusi vuotta ja se on edelleen luetuin juttu.

Vain kolme pubescensia päätyi nyt lautalle ja niiden seuraksi hidaskasvuinen Aji Amarillo, vaihteeksi pienempi, aikaisemmin kasvattamani lajike. Tuohon mahtuisi vielä pari chinenseä, jotka perinteisesti olen idättänyt jouluksi, tosin viime vuonna vasta tammikuussa ja silloinkin ehti. Paljon riippuu kasvuolosuhteista itämisen jälkeen, ennen kaikkea lämmöstä ja valosta. Taimet  voivat kituuttaa kuukausia, jos on viileää, eikä lannoitusta tule. Toisaalta ne voivat venähtää hetkessä hervottomiksi hujopeiksi, jos lannoittaa hyvin, mutta valoa on niukasti. Enpä vieläkään hallitse sopivia yhdistelmiä, vaan kasvattelu on yllätyksiä täynnä.

Idätysten porrastamista voin suositella. Baccatumit ja varsinkin annuumit ehtii myöhemminkin. Samoja idätyslauttoja ja kasvatusvaloja voi käyttää vuorotellen pitkin kevättä. Tulevaan kauteenkin on varaslähtö jo olemassa. Syksyn viimeisten siementen testi-idätyksessä on niin hyviä taimia lautalla, että saatan niistä laittaa pari saman tien multaan.

Suuria siemeniä lautalla

Itävät ne vähän isommatkin talouspaperilla veden päällä.

Kokeeksi laitoin kurpitsat ja kurkutkin itämään idätyslautalleni. Chilit siinä ovat itäneet mainiosti, mutta entäpä noin isot?

Edellisinä vuosina olen ostanut näiden taimet valmiina, mutta nyt ne tuli hankittua siemeninä samalla kun tilasin Virosta tomaatin ja kukkien siemeniä. Siellä kun oli valtava valikoima erilaisia kurpitsoita, en voinut vastustaa kiusausta. Ylin on tyyppiä "jättikurpitsa", tosin vain kahdeksankiloiseksi kasvava, mutta niitä pitäisi tulla useampia samoihin varsiin. Se on ruoanlaiton kannalta parempi tapa kuin yksi jättimäinen. Pienempi siemen on mallia "Butternut", jota herkulliseksi mainitaan. Kurkku on avomaankurkkua, piikikäs lajike. Kaikki ovat aivan uusia tuttavuuksia. Kuva on 6.5., seuraava 12.5.

Itäminen tapahtuikin sitten niin ripeään tahtiin, että en huomannut kuvia ottaa ennen kuin viimeiset varasiemenet olivat menossa. Varsinaiset käyttötaimet ovat kaikki jo mullassa.

Kurkkuun tuli itu jo vuorokaudessa ja upotin siemenen multaruukkuun. Kolmantena päivänä se oli sirkkalehdillä. Nyt on kuusi päivää idätyksen aloittamisesta ja kaikki ovat taimella paitsi nämä varasiemenet, mutta nekin itivät. Komeat ovat juuret kurkussa, mutta kyllä sekin lähti irti talouspaperin päällä olevasta kahvisuodattimesta, kun varresta repi. Pienimmät siemenet, laventeli ja rosmariini itivät hitaammin. Taidan hakea torilta uuden rosmariinin taimen, niin saan pikemmin tuoretta yrttimaustetta.

Tulkoon tässä kohdassa mainituksi, että vihdoinkin onnistuin talvettamaan rosmariinin hengissä, ainakin puoliksi. Aikaisemmat yritykset ovat päättyneet kuivumiseen.

Tämä on majaillut keittiön pohjoisikkunalla varsin vähäisessä valossa, vaikka ikkunan päällä on pari loisteputkea. Siitä sitä on kätevä ottaa ruokaan, mutta kasvu on kyllä ollut heikkoa, joten monesti on pitänyt turvautua kuivattuun. Pahin versokuolema tapahtui maaliskuussa, kun kastelin vähän reippaammin lannoitevedellä yläkautta. Pimeämpi puoli kuivui kokonaan. Luulisin, että selviytymisen salaisuus on hyvin niukka kastelu ja aina alakautta. Ilmeisesti tuo kaipaisi myös viileämpää paikkaa talvella ja mullan pitäisi olla hyvin läpäisevää, hiekkapitoista. Tämä joutui selviytymään normaalimullassa ja normaalilämmössä. Ilmankos se oli vaikeaa.