Indian PC-1 sisään talvehtimaan

Pitkä viileä ja pilvinen kausi on edessä ja takanakin sitä on jo monta päivää. Aurinkoisena syyspäivänä 9.10. kuvasin parvekkeella kesän todellisen yllättäjän ja kestomausteen, Indian PC-1 annuumin.

Tämähän on talvehtinut yksilö ja ehkä siksi jäi tavallista matalammaksi. Siinä oli jo toukokuun alussa syötäviä vihreitä chilejä ja kesäkuussa lisäsin sille tuohon litran ruukkuun Epsom-suolaa, jonka jälkeen kukinta aivan villiintyi. Siitä syksyyn asti tässä on ollut perusmausteet kahden hengen perheelle ja vielä ylikin.

Syksyn tullessa irrottelin chilit oksiltaan. Ne lähtivät ihan käsin taittamalla ja kantaan jäi sen verran aukkoa, että en edes viillellyt noita ennen kuivuriin laittoa. Kuivuminen kesti tietysti vähän tavallista kauemmin, kun leikkauspintoja ei ollut ja parvekkeellakin oli viileää. Siemeniä keräsin vasta kuivista rusentamalla niitä hieman muovipussissa. Pohjalle tuli kasa siemeniä ja näyttävät nuo vielä itävänkin.

Vahvasti oksista leikellyn PC-1:n sijoitin juuriin koskematta eteisen pienelle pohjoisikkunalle, missä päivisin sille antaa valoa led-spotti. Jätin tuohon muutaman chilin lähiaikojen tarpeeseen, se kun on keittiön ovipielessä. Yllätyksekseni uutta kasvua alkoi ilmestyä heti ja latvassa näkyy muutama vihreä raakile ja niiden alla uutta kukintaa. Parvekkeella kukinta oli loppunut jo syyskuussa.

On aivan selvää, että osin kellastuneet lehdet putoilevat pois, mutta eiköhän sinne kasva uusia ja vihreämpiä, kunhan alan taas tuota lannoittaa. Edellisen lannoiteveden se on saanut elokuussa.

Positiivista menoa: Indian PC-1

Alakerran varastohuoneen ikkunalta pelastin kuivuudesta auringonpaisteessa lotkahtaneen chilin ja annoin sille vettä ja lisää multaa.

Indian PC-1 (C. annuum) jäi viileään talvehtimaan. Lokakuussa se vielä kypsytteli viimeisiään ja lisäsin  kovin vajaaseen ruukkuun pohjalle pari senttiä uutta multaa. Nyt kun nostin sen ylös, juuret eivät olleet talven aikana kasvaneet uuteen multaan, vaan se oli omana kerroksenaan ruukun pohjalla. Oksia ja lehtiä sen sijaan oli kasvanut, samoin chilejä. Tungin nyt ruukun täyteen kookoskuitua vanhan juuripaakun pohjalle, päälle ja sivuille.

PC-1:n chilit kasvavat pienenä ylös, mutta kallistuvat sitten vinoon ja lopulta alaviistoon. Niitä on aivan salaa ja yllättäen kasvanut eteläikkunalla pihakoivun varjostamana runsaasti sinne valon puolelle. Ikkunan puoli on tässä oikealla. En ollut käännellyt sitä aikoihin, lisännyt vain vettä, kun lehdet roikkuivat ja usein ne roikkuivatkin, kun multaa oli surkean vähän. Tällä puolimetrisellä chilillä on tukeva runko ja notkeat oksat. Nuo isoimmat ovat jo syömäkelpoisia, sillä Intiassa tämä on se "kuuluisa" vihreä chili.

Talvehtineen PC-1:n oksat ovat osittain riippuvia. Monilla chileillä, jopa Habanerolla käy niin, että toisena kesänä ennen niin tukevat oksat muuttuvatkin notkeiksi ja riippuviksi.

Poiminpa heti muutaman keittiöön ja maku olikin tosi herkullinen. No, itse asiassa Indian PC-1 ei maistu paljon millekään, se vain on chili, sopiva määrä raikasta poltetta. Perunamunakas muuttui paljon paremmaksi, kun viipaloin chiliä ohuina siivuina mukaan ja uskokaa tai älkää, neulamuikut saivat uuden, hienon säväyksen menettämättä muikun makua, kun pannulla oli vähän vihreätä chiliä.

Pitäähän jouluna tuoretta chiliä olla

Kuva on tältä päivältä, otin se juuri äsken poimiessani Aji Amarilloa (C.baccatum) riistakäristyksen mausteeksi. Ulkona on luminen maisema. Jätin parvekkeelle pakkastenkin tultua muutaman chilin ja lämpöpuhaltimen, joka 1000W teholla puhaltelee silloin tällöin, jotta parvekkeella ei menisi pakkaselle. Sitä kun on pidetty joulunpyhinä myös isona jääkaappina, jonne on helppo viedä jouluruoat säilöön. Mittarin mukaan viime päivinä on ulkona ollut  minimilämpö 7 pakkasta ja sisällä 2 plussaa, päivällä auringossa sentään maksimilämpö +14°. Sekin riittää chileille. Sähkön kulutus on edelleen alle euron yöltä.

Lisätäänpä 3.1.2016:
3.1. oli tänä vuonna se raja, jolloin chilien parvekekasvatus oli pakko lopettaa. Huomenna on jo 20° pakkasta, joten otin lämpöpuhaltimen pois. Amarillo pääsi eteiseen sisään, mutta kyllähän tuo varmaan pudottelee lehtensä, on se niin kovia kokenut.

Mittarin minimilukemat ulkona ja parvekkeella 3.1.

Aurinko aiheuttaa kastelutarvetta

Omnicolor (C. baccatum) jäi viime kesäiseen ruukkuunsa ja multaansa siirtäessäni sen syksyllä sisään alakerran ikkunanpieleen. Se sai hiukan apuvaloa 23W energiansäästöstä varjon puolelle, mutta kyllä se pääasiassa on ollut syksyn ja talven hämärässä ikkunavalossa. Kukkia on riittänyt ja muutama chilikin on muodostunut. Niitä on syöty kaiken värisinä, myös raakoina ja ne ovat aivan maukkaita jo vaalean keltaisinakin.

Aurinko kun pilkistää esiin, tuo alkaa heti roikuttaa lehtiään ja vaatii muutenkin kastelua melkein joka toinen päivä. Ruukku lienee täynnä juuria, eikä paljonkaan multaa. Kohta olisi keväisen mullanvaihdon aika.

Keskeltä ikkunaa sai paikan parvekkeella kesän viettänyt Rocoto Santa Natalia (C. pubescens). Sille ilmeisesti jäi enemmän multaa ruukkuun, sillä se ei tunnu satunnaisesta auringosta pahastuvan. Koko talven se on hiljalleen tuottanut pienehköjä makupalleroita, jotka edelleen ovat tulisia, vaikka aurinkoa eivät saakaan ainakaan tuossa ruukun takana.

Lisää spotin alla viihtyviä

Trepadeira do Werner (C. baccatum) eli tuttavallisemmin vain Werneri pääsi säälistä sisään jäätyvältä parvekkeelta vasta 12.12. Silloin siinä oli täysi sato päällä. Nehän syötiin jouluun mennessä. Lehdet putosivat melkein kaikki parissa viikossa ja uusia kasvoi tilalle. Niistä osa oli kylmän vioittamia ja nyt nekin putoilevat ja kolmas lehtisukupolvi puolessatoista kuukaudessa on jo kasvamassa.

Eteisen pohjoisikkunalla ei luonnonvaloa juuri ole, mutta 36W ledispotti pitää baccatumin kasvussa. Tällä on todellista tehoa kulutusmittarin mukaan 17W ja valoa tulee latvoihin puolen metrin päästä 15.000 luksia. Eilisen jutun 9W spotti antaa taimille 12.000 luksia noin 25 cm päästä; se siis valaisee pienempää aluetta, siihen riittää pienempikin teho.

Ylhäältä otetussa kuvassa näkyy sinisempiä joulukuulla kasvaneita lehtiä, joista osassa näkyy vielä kylmän vaurioita. Viime viikkoina on alkanut kasvaa vaaleampia uusia lehtiä ja täälläkin näkyy oksanhaaroissa pikkuisia kukkanuppuja. Spottivalo tehoaa. Werneri on nyt tuuheampi kuin sisään tuodessa. Uusia oksia on myös alhaalla. Latvaan jätin pari punaista palleroa kuivumaan.

Starfishistä satoa parvekkeelta jouluviikolla

Eihän nyt tarkkaan ottaen ole jouluviikko, mutta alle viikko jouluun kuitenkin.
Vasemmanpuoleisen Starfishin kuvasin parvekkeella edellisenä aurinkoisena päivänä joulukuun alussa. Silloin Wernerikin oli vielä siellä palelemassa. Lokakuussa, kun oli kylmiä öitä, parveketta lämmitti puhallin, mutta nyt se ei enää ole viikkoihin ollut sähköissä. Tarkistin lämpömittarin ja alin lukema oli -2°, kun ulkona oli ollut -8. Senkin tuo kesti. Alle viiden asteen siellä on ollut pitkiä aikoja päivisinkin.
Oikealla on tämän päivän tilanne. Pakkaset ovat taas tulossa, joten leikkelin rungon paljaaksi ja yritän löytää sille tilaa vaikka autotallista. Lehdillä majailleita tuholaisia en halua talvehtimaan ja runkokin pitää ruiskutella pariin kertaan myrkyllä, ettei sieltä putkahtele uutta sukupolvea vaikka ripsiäisiä tai vihannespunkkeja.

Leikatuista oksista yletyin poimimaan katon rajassa kasvaneet chilit pois ja niitähän tuli vielä pari sataa grammaa, suurin osa pieniä, mutta on siellä ihan normaalikokoisiakin, 4 cm leveitä joukossa. Näitä vielä makustellaan joulunpyhinä.

Werneri säälistä sisään

Perjantaina nöyrryin Wernerin edessä.

Se oli sinnitellyt parvekkeella hyvissä voimissa ja chilejä meille tarjoillen tähän asti, mutta nyt oli lunta ja pakkasta tulossa. Lokakuun pakkasyöt avitin lämmittimellä, mutta kylmän ja pilvisen marraskuun aikana muut chilit kuihtuivat ja joutuivat kompostiin, vain Trepadeira do Werner ja Starfish jatkoivat satokauttaan ikään kuin ei kylmä olisikaan. Nämä kaksi baccatumia osoittautuivat nyt kestävimmiksi. 

Eteisen pienelle pohjoisikkunalle mahtui vielä yksi kasvi ja vahvasti leikelty ja Raidilla myrkytetty Werneri sai yläpuolelleen 30-wattisen ledispotin, jonka todellinen teho on vain 15W. Siitä tulee latvoihin yli 10.000 luksia, alemmaksi vähemmän. Tuskin sillä uutta satoa saadaan, mutta nuo nykyiset kypsyvät ja nehän pysyvät pitkään käyttökelpoisina oksilla. Runsasta lehtien pudottelua on varmaan odotettavissa, kunhan ei menisi kokonaan kaljuksi. Nuo punaiset makupallerot kuitenkin pysyvät jouluun koristeina ja tuosta niitä saa ruokaan poimittua.

Starfish jäi liian isona parvekkeelle palelemaan. 

Trepadeira do Werner (C. baccatum)

Wernerissä on edelleen kaiken värisiä raakileita ja kypsiä. Kukinta tosin on loppunut, kun marraskuussa leikkelin oksien päät poikki. Vähän aikaa sitten tein näistä Bluesmanin mainiolla ohjeella "Etanat ilman etanoita" ja hyvää oli. Alkuperäinen idea tuli etanapannusta, mutta kun minulla ei sellaista ollut, käytin pieniä muffinivuokia. Perattuja Wernereitä, kinkkua ja Cheddar- (tai muuta maukasta) juustoa sekoitetaan vuokiin ja uunissa kypsennyksen jälkeen rasvainen ja makoisa herkku on nautittavissa.

Lisäys 31.1.2015
Werneri viihtyi spottinsa alla, tässä raportti 30.1.

Piilokuva keväisestä luonnosta

Tuommoistahan meidän keväämme ja alkukesämme on, vihreyttä kaikkialla. Keskelle kuvaa kätkeytyy koristeheinien ja katajapuskan väliin suurin talvehtinut chilini, baccatum Aji Indian (PI 370004). Sain sen vihdoin istutetuksi "kukkapenkkiin" terassimme reunuskasviksi. Tästä oikealle on chiliaitaa ja taustalla vasemmalla näkyy pähkinäpensaan alaosa.

Indianissa oli kehittynyt jo puolitoistametrisiä versoja sisäkasvatuksessa, mutta tässä se kohoaa väliaikaisten tukien avulla vain 120 cm korkealle. Pitkiä oksia on useita, joten niistä saisi sopivasti ohjaillen aika leveän kasvuston heti alkukesästä. Vuohenputket pitää kitkeä juurelta ja laittaa maan peitteeksi ruohosilpun keralla. Tuota en aio enää harsoilla peitellä, sillä se on majaillut itäpäädyssä jo muutaman viikon ja saanut kohtuullisesti aurinkoa. Palaa, jos palaa.

Sisäkasvatus meni hyvin. Syyskuussa kynin sen lehdettömäksi ansarijauhiaisten poistamiseksi ja myrkyttelin kahdesti. Kohta se alkoi versoa ja valkoisten ledilamppujen ja ikkunavalon yhdistelmällä Indian kasvatti pienessäkin ruukussa talvella mainion sadon. Näistähän minä pidän vihreinä melkein enemmän kuin ihan kypsinä punaisina, vaikka monikäyttöisiä mausteita ne ovat silloinkin. Kesän chilit näyttävät turvatulta. Niin, jauhiaisia ei ole vieläkään näkynyt.

Talvesta selvinneitä: Omnicolor

Jatketaanpa tätä sarjaa talven ajaksi muiden taakse unohtuneista.
Tämmöinen viidakko on nyt kellarikerroksen askartelu- tai vierashuoneessa. Nuo ovat pääasiassa talvehtivia paitsi perällä työmaavalon alla ledivalojen testistä vapautuneet baccatumit, joissa kaikissa on jo kypsää. Sitä on myös ollut jo tammikuusta lähtien porukan korkeimmissa Kellu Uchussa ja Aji Indianissa. Ne jäivät tänne kasvamaan heti syksyllä lehtien poiston ja myrkyttelyjen jälkeen.

Kaikki eivät tuosta rajusta jauhiais-leikkauksesta selvinneet ja jostakin syystä näyttää siltä, että paksut ja useita vuosia vanhat rungot eivät jaksaneet työntää uusia lehtiä pois riivittyjen tilalle. Talven mittaan kuivuivat kuusivuotias Habanero, vähän nuorempi, mutta yhtä paksu Peruvian White Habanero ja samoin vanha ja paksu Rocoto Peru. Nämä jäivät syksyllä vanhoihin ruukkuihinsa. Hiukan vaikuttaa siltä, että ruukun vaihto syksyllä vaikka pienempäänkin on taikasana, joka saa chilit selviämään talven yli. Kaipa se elvyttää juurten kasvua. Vanhoista seitsemättä kauttaan kasvava Aji Cristal ikkunalla oikeassa laidassa tekee reippaasti uusia versoja vanhaan runkoon, mutta sen juuret myllättiinkin syksyllä.

Omnicolor oli ohutvartinen viime kesän pistokas, joka aloitti talven Starfishin juurella, mutta kun siitä ei näyttänyt tulevan mitään, toin sen joskus helmikuussa lämpimämpään ja valoon tuonne pikkuikkunan viereen muiden taakse. Sieltä sen kaivelin esiin montaakaan oksaa katkomatta. Viimeisen kuukauden ajan tuossa huoneessa on leijaillut vieno kissan pissan haju, Omnicolorin ominaistuoksu. Minusta se soveltuu paremmin ulos kuin sisäkasvatukseen, mutta hieno chili se on, blogini tunnuskasvi.

Omnicolor (C. baccatum)

Tästäkin näkyy selvästi, missä suunnassa ikkuna on ollut. Toiseen suuntaan ei lähde yhtäkään haaraa. Kyllä tuosta vielä hyvä amppelikasvi tulee, kunhan pääsee ulos. Ulkoilma vain ei taida olla siihen valmis. Toukokuussakin on usein yöpakkasia, eikä tämä kestä montaa astetta.

Tämä ei ole edes se isoin raakile, mutta tuossa sain samaan kuvaan sekä kukat että raakileen pystyn kasvutavan ja hauskan värin. Hyvällä mallilla mennään kohti kesää.

Talvesta selvinneitä: Starfish

Viileänä varastona toimivasta autotallista löytyi ikkunanurkasta tämmöinen risu. Se on siellä ollut syksystä lähtien hyvin vähällä kastelulla ja valolla. Lämmöt laskevat tuolla pakkaskausina alle 10°, mutta nyt ei tainnut olla niin kylmää. Pieni loisteputki siellä on ollut ajastettuna yli metrin päästä tälle ja sitruunapuulle apuvalona pimeimpien kuukausien ajaksi.

Starfish (C. baccatum) ulkona vanhan omenapuun katveessa vastavalossa. Karviaispensas jo vihertää, koivut ovat hiirenkorvalla vasta ensi viikolla.

Tämän lajikekin on epävarma, sillä kasvatin tätä vasta loppukesällä, kun Starfishinä kylvetty tuottikin ihan eri näköisiä hedelmiä. Taimi ei ehtinyt kuin kukkimaan myöhään syksyllä, näytteitä ei saatu. Se oli täynnä ansarijauhiaisia, kuten melkein kaikki parvekekasvini. Leikkasin varren puolimetriseksi tapiksi ilman ainuttakaan lehteä, myrkyttelin kahdesti ja vein viileään. Muutaman kerran sentään talven aikana muistin kastella.

Kevään tullen tuo alkoi vihertää ja lehdillään huomautti, milloin tarvittiin vettä. Talven se pysyi pystyssä seiniin nojaillen, mutta nyt piti lisätä tukikeppi. Runko on alle lyijykynän paksuista luirua. Kaljun osan saan sopivasti parvekkeen kaiteen taakse, kun tuon sijoittaa lattialle pienelle korokkeelle. Latvat ovatkin jo reilusti toista metriä korkealla.

Nyt ensimmäiset kukatkin jo aukeavat. Toivottavasti tuo nyt on oikea Starfish. Kukat kyllä näyttävät siltä. Ajattelin kasvattaa tätä vanhassa ruukussaan ja mullassaan, kunnes saan varmuuden lajikkeesta. Minulla on onneksi kuvia edellisestä kasvattelustani vuodelta 2008. Starfishin raakile on pienestä lähtien oman näköisensä, joten asia saattaa selvitä piankin.

Talven ja varaston jäljiltä chilin lehdet olivat pahasti ryppyiset. Olen kuullut väitettävän, että tuollaista jälkeä syntyy liiallisesta lannoittamisesta, mutta se ei nyt pidä paikkaansa. Starfish ei syksyn jälkeen ole saanut lainkaan lannoitusta, vain niukasti vettä. Viileys, pimeys, kuiva huoneilma tai väärä pH voisivat olla syynä, mutta eiköhän tuosta päästä, kun kasvu taas alkaa kunnolla.

Ansarijauhiaiset näyttäisivät hävinneen sisätiloista tuon ankaran talvehtimisoperaation avulla, kun ainuttakaan lehteä ei jätetty kasvamaan, mutta kyllähän ne varmaan kohta hyökkäävät ulkoa. En jaksa vielä uskoa, että niistä olisi päästy kokonaan. Inhottavia elukoita.

Vihdoinkin aurinko paistaa

Aurinkoisen päivän kunniaksi pari chilikuvaa. Viikko sitten jo kerroin, että Kellu Uchu (PI 315024) on kypsymässä. Silloin jäi kertomatta, että kyseinen bacca asuu kolmen litran ruukussa ja on vain 30 cm korkea syksyisen tyngäksi leikkauksen jäljiltä. Se on suunnilleen kissan kokoinen. Kissa taas on kiinnostuneempi lintulaudan pikku vieraista ruudun takana. Chileihin se ei koske, kun sillä on omaa ruohoa omassa purkissaan.

Myös Aji Indian eli PI 370004 (C. baccatum) kasvattaa raakileitaan samalla ikkunalla viileässä varastohuoneessa. Yöllä siellä on minimissään ollut vähän alle 16 astetta, päivisin nousee kahdenkympin tietämille, auringossa enemmänkin. Intialaiset baccat kypsyvät punaiseksi, mutta maistuvat mainiolta myös vihreänä. Tuoretta chiliä siis riittää jo tammikuussa.

Keltaista Kellua keinovaloilla

Aurinkoa ei ole juuri viime viikkoina nähty, mutta kypsää chiliä syntyy silti.

Täysin lehdettömäksi leikattuna muutaman myrkytyskierroksen kautta siirsin parvekkeelta ansarijauhiaisten vaivaaman Kellu Uchun (C. baccatum) kellarikerrokseen talvehtimaan. Pari kuukautta myöhemmin joulukuun alussa siinä oli raakileita. Silloin ne jo olivat aika isoja, joten kaivelin kuva-arkistoani ja sieltähän tieto löytyi. Marraskuun 26. oli ensimmäinen havainto kukinnan onnistumisesta, eli puolitoista kuukautta noilla meni kasvamiseen ja kypsymiseen keinovalossa, aluksi työmaavalon alla, sittemmin ledien loisteessa. Taustalla näkyvät "Värien taiston" valot ja vasemmalla olevasta ikkunasta tulee vain heikko valonkajastus vaikka kuvatessa kello oli 11.14. Ilman lisävaloa nämä eivät olisi kehittyneet, se on varmaa.

Kellu Uchu eli Lemon Drop, Hot Lemon tai Peru Yellow, rakkaalla chilillä on monta nimeä. Kellu on alkuperäisin intiaaninimi: keltainen chili, enkä ole suomalaisten suosikkia Lemon Droppia koskaan kasvattanut, kun löysin tämän, mutta epäilisin niiden olevan aivan sama lajike. Kellu Uchu nimen alle on joskus mahdutettu myös Aji Amarillo, mutta tämä ei selvästikään ole se. Väri, muoto ja maku ovat erilaiset.

Näitä on kypsymässä lähipäivinä paljon lisää ja pieniä alkuja on myös. Muutaman viikon tauon kukinnan onnistumisessa tämä piti noita raakileitaan kasvattaessaan.

Tuoretta chiliä joulupuusta

Eteisen pikkuisen pohjoisikkunan vieressä pöydällä on ennenkin talvehtinut chili. Tässä on 60 cm loisteputki katossa 120 cm korkean chilin yläpuolella ja se riittää hengissä pysymiseen ja latvassa kukkimiseenkin.

Maya Pimento (C. chinense) on monella tapaa erikoinen tapaus. Ensinnäkin en ole varma, miten aito tämä on, kun sen siemenet ovat vuosikausia vanhoja, eivätkä vastaa myyjien hehkutusta, mutta hyvä ja ennen kaikkea kestävä chili se on. Siirsin tämän syyskuun lopulla sisään parvekkeelta, kun havaitsin, että tässä ei ollut lainkaan ansarijauhiaisia, vaikka ne olivat valloittaneet parvekkeen. Mayasta ne eivät pidä. Minä pidän, vaikka siinä ei ole chilin poltetta, mutta habaneromainen maku. Se on myös hyvin kestävä. Nuo kypsät ovat riippuneet oksilla jo kolmisen kuukautta, eivätkä ole edes nahistuneet. Tänäänkin niitä ruokaan lisäilin. Se pitää hyvin lehtensäkin, vaikka alhaalla on hyvin hämärää.

Tuossa vielä kuva ennen joulukynttilöiden ripustamista:

Maukasta Joulua! 

Raakileita joulukuussa

Kellarikerroksen varastohuoneessa vihertää lupaavasti. Talo on niin jyrkässä rinteessä, että pihan puolella kellarissakin on ikkunat, vieläpä etelään. Tähän aikaan vuodesta keskipäivällä on näin hämärää pilvisenä päivänä. Ikkunalla on tiheässä kasveja, mutta kuvausta varten siivosin Kellu Uchun paremmin näkyviin.

Tästähän minä riivin kaikki lehdet ja oksatkin leikkasin matalaksi syyskuun lopulla välttääkseni ansarijauhiaisten tuloa parvekkeelta kellarin talvehtimistilaan. Saatoin jopa onnistua siinä, sillä toistaiseksi valkoisia lentäviä ei ole näkynyt, vaikka kyllä ne varmaan jossakin piileskelevät. Parissa viikossa leikattu ranka jo pukkasi lehtiä ja muutama viikko sitten se alkoi kukkia.

Kellun latvassa näyttää nyt tältä. Kolmatta vuotta ilman huoltoa palvelleet työmaavaloni loimottavat talvehtivien chilien päällä ja tulosta syntyy. Raakileita on toista kymmentä, vaikka kasvi on vielä aika pieni ja pienessä kolmen litran ruukussa. Eivät nuo ihan jouluksi ehdi keltaiseksi, mutta maistuvat varmaan myöhemminkin. Myös Aji Indianissa on muutama raakile kehittymässä. Ensimmäiseksi kukkinut Cajamarca sen sijaan ei vielä ole aloittanut satokautta. Se johtunee viimekesäisestä, painuneesta ja ravinneköyhästä mullasta ja onhan se chinense, joilla yleensä on suuremmat vaatimukset valon suhteen.

Chilin kukkia marraskuussa

Syyskuun lopulla toin sisään lämpimään muutaman lehdistä riisutun ja matalaksi leikatun chilin ulkoa ja parvekkeelta. Myrkyttelin ne kahteenkin kertaan päästäkseni eroon ansarijauhiaisista. Idea näyttää toimineen. Tuolla kellarihuoneessa on muutamia keltaisia tarra-ansoja lentäviä hyönteisiä pyydystämässä ja toistaiseksi ei ainuttakaan jauhiaista ole liimaantunut, joitakin mullasta nousseita harsosääskiä kyllä ja ehkä joku ripsiäinenkin.

Tämä on pihalta tuotu Cajamarca, jonka lehtien joukosta löysin ensimmäiset kukat eilen.

Cajamarca (C. chinense) paljastaa auringonvalossa karvansa. Se on yksi suosikkichileistäni, kaunis ja vaatimaton ja sopii monenlaiseen ruokaan. Se on nyt pöydällä valkoisen 36W ledispotin alla. Siinä saattaa riittää teho kukinnan onnistumiseen. Ihan jouluksi se ei kyllä ehdi kypsymään.

Myös sisään tuodut baccatumit alkavat kukkia näinä päivinä. Kellu Uchun nupusta näkyvät baccatumin väritäplät jo läpi. Myös Aji Indian nuppuilee.

Jäätävän kylmästä myöhemmin sisään tuodut chinenset ja Aji Cristal-vanhus vasta kehittelevät ensimmäisiä lehtiruusukkeitaan, mutta hengissä ovat kaikki talvehtimaan otetut tänä syksynä. Niillä on kohtuullisesti valoa ja lämpöäkin keskimäärin 20°. Sehän riittää niille kukoistamiseen.

Vanhakin vielä nuortuu

Kuusivuotias Piri Piri (C. frutescens) pääsi kuukausi sitten ulkoa sisään ja kynittiin lehdettömäksi ja oksat leikattiin lyhyiksi. Se oli kokenut jo muutamia pakkasöitä ulkona ja roikutti ajoittain lehtiään. Ansarijauhiaiset myös vaivasivat sitä. Kuukausi lämpimässä on saanut sen keväiseen asuun taas eikä hyönteisistä ole toistaiseksi merkkejä muutaman myrkytyskierroksen jälkeen.

Tämähän jäi kasvamaan vähän vahingossa 2008, vaikka en sen kasvatusta aikonut jatkaa. Syksyllä siinä oli niin komea runko, että leikkelin sen lyhyeksi, laitoin pieneen bonsairuukkuun ja sijoitin keittiön ikkunalle. Siellä se on kituuttanut kaikki nämä vuodet, kukkien runsaasti, mutta tehden vain harvoin pikkuisia chilejä. Isommassa ruukussa ja aurinkoisemmassa paikassa sato kyllä onnistuu.

Kaksi viikkoa kynimisestä - vihreää pukkaa jo

Kaksi viikkoa sitten karsin muutaman chilin täysin lehdettömäksi, myrkyttelin kahteen kertaan ja toin ne parvekkeelta sisään. Nyt baccatumit Kellu Uchu ja Aji Indian jo vihertävät iloisesti, kuusivuotias ryhmyinen Piri Piri vielä miettii, mutta se tuotiinkin ulkoa kylmästä suoraan lämpimään.

Eniten epäonnistumisia sisään tuonnissa on sattunut, kun olen kastellut runsaasti ja kylmällä vedellä ulkoa vesisaavista. Siitä juuret eivät pidä. Talvehtijoille riittää hyvin vähä kastelu, ellei sitten halua kasvattaa niitä jatkamaan satokauttaan, kuten olen ajatellut noiden baccatumien kohdalla. Toinen epäonnistumisen paikka on leikkaus likaisilla saksilla ja väärästä paikasta. Silloin joku sienitauti iskee, eikä sitä saa pysäytettyä.

Niin ei toivottavasti käynyt tällä kerralla. Noinhan ei pidä leikata, että jää tynkä kuivumaan. Oikea leikkauspaikka on juuri lehtihangan yläpuolelta, jolloin uusi kasvu peittää leikkausarven. Nyt ei kuitenkaan ole kyse niin arvokkaista kasveista, että lähtisin leikkelemään uudestaan tai hakemaan jotakin ainetta haavan peittämiseen. Sellaisiakin on.

Epätoivoinen yritys päästä jauhiaisista eroon

Ansarijauhiaiset jylläävät parvekkeella. Sieltä ei haluta tuoda mitään sisään tai jättää talvehtimaan. Puutarhasivuilla väitettiin, että nuo häviävät alle +5° lämpötiloissa. Ei pidä paikkaansa. Vein ulos muutamia ja parin pakkasyön (meillä +1 ja 0) jälkeen niitä edelleen lähti lentoon lehtien alapinnoilta. Myrkytkään eivät näihin tehoa. Aikuiset kuolevat Raidiin suurin osa, mutta niitä kuoriutuu koko ajan lisää ja myrkyt eivät tehoa toukkavaiheisiin. En siis taida kasvatella tulevana talvena chilejä.

Tein kuitenkin kokeen. Leikkelin kaikki lehdet ja vihreät silmutkin pois muutamasta chilistä, ruiskin niihin Raidia ja Cooperia parin päivän välein ja vaihdoin pintamullan. Vein ne tänään kellarikerroksen varastohuoneeseen, missä ei ennestään ollut mitään vihreää. Jos joku noista lähtisi viheriöimään, se ehkä saisi ainakin vähän etumatkaa jauhiaisiin. Kellu Uchu (eli Lemon Drop), Piri Piri ja Aji Indian ovat nuo koekasvit.

Täysin lämmittämättömässä tilassa minulla on vielä muutama suunnilleen noiden kokoinen ranka, joihin jätin muutaman lehden ja tarkistelin ne mielestäni huolellisesti, että niissä ei ollut jauhiaisen munia.

Onnistumismahdollisuudet ovat minimaaliset, sillä jauhiaiset osaavat lentää. Kun olin vienyt nuo paikoilleen, luulenpa havainneeni yhden pienen paholaisen jo ilmassa. Ne kulkevat jopa vaatteissa ihmisen mukana. Kesällä lähdin kiireellä parvekkeelta bussille ja pysäkillä paidastani pyrähti lentoon ainakin yksi valkoinen paholainen.

Lisäys 14.7.2014
Tämä temppu viimein tepsi. Jauhiaiset hävisivät, eivätkä ole tulleet takaisin vielä seuraavaan heinäkuuhun mennessä. Kun niitä taas joskus ilmestyy, ne ovat taatusti uutta kantaa, eivät meillä pesineitä.

Rocoto M2 ei pienistä hätkähdä

Kaksi viikkoa sitten kerroin mysteerirocotoni ruukunvaihdosta. Silloin se oli juuri aloittanut kukinnan. Ei mennyt kuin viikko uudessa ruukussa kun raakileita alkoi ilmestyä, melkeinpä ensimmäisiin kukkiin.

Rocoto M2 (C. pubescens)

Nyt niitä on jo kymmenkunta ja kukkia vielä enemmän. Sille ei siis muodostunut ruukun ja kasvupaikan vaihdosta minkäänlaista stressiä. Aurinkoinen olohuoneen ikkuna tuntuu olevan sille mieleen. Oksat kasvavat ja kaartuvat muiden chilien päälle tukea etsien. Melkoinen urakka siitä syntyy, kun nuo pitää erotella toisistaan, mutta turha sitä on nyt murehtia. Voihan noita pisimpiä oksia vaikka leikellä.

Tässä Fataliin yllätyssiemenistä kasvaneessa rocotossa on siis pitkulaiset, 3-5 cm pitkät, punaiset hedelmät. Saman muotoisia ja värisiä on niin paljon, että en ole onnistunut tuota varmuudella määrittelemään. Minulle riittää, että se on tavattoman helppohoitoinen ja hyvän makuinen.

Peruvian White Habanero herää kevääseen

Hankien keskellä pääsiäispyhien lämmössä Peruvian White Habanero (C. chinense) poseeraa ulkona koko komeudessaan. Sen syksyisen satoasun ja lokakuisen leikkauksen näet tästä linkistä. Tämä talvehti aivan esimerkillisesti loisteputkien alla vajaassa kahdessakymmenessä asteessa kolmen litran ruukussa. Ruukku tuntuu koko ajan kevyeltä, juurien lomaan ei paljon multaa mahtunut. Kesäksi sen on saatava isompi astia. Latva keikkuu nyt puolen metrin korkeudessa mullan pinnasta mitaten.

Kukkia siinä on ollut jo muutaman kuukauden, mutta vasta auringon ilmestyminen on saanut muutamia tuollaisia pikku "luoteja" kehittymään oksille. Tästä se alkaa, mukavan varhain Habanerolle, vaikka eihän tämä varsinainen Habanero ole, nimetty vain sillä tavalla. Pirteän makuinen mauste se on kuitenkin, joten ilolla seuraan noiden kehittymistä. Tuota katsoessani sain niiden maun kielelleni ja sylkeä alkoi muodostua.