Montufar menestyy - ulos totuttelu onnistui

Reilu kuukausi sitten kerroin chilien totuttelusta UV-säteilyyn pitämällä niitä puiden ja pensaiden varjossa suurimman osan päivää. Esimerkkinä oli Rocoto Montufar (C. pubescens). Nyt kirjaan omiin muistiinpanoihini (eli tälle blogille), että totutus sujui hyvin, lehtiä ei palanut ja chili voi hyvin.

Kun tiheän kasvuston oksia kääntelee, alta paljastuu runsaasti eri kokoisia raakileita. Päälle päin näkyy lähinnä kukkia ja runsaasti uutta kasvua ylös ja sivuille. Tämä viihtyy ulkona, mutta siellä ei vain ole hyviä ripustuspaikkoja amppeliruukulle.

Kokokuvaa Montufarista en nyt laita, sillä vihreä chili vihreällä taustalla on sellainen piilokuva, että säästän sinut siltä. Ei se kuukaudessa hirveästi ole muuttunut.

Totuttelua auringon UV-säteilyyn

Näinä päivinä monet polttavat hienot taimensa, kun houkutus ulos vientiin on niin suuri ja tähän asti taimet ovat olleet sisällä lasien suojassa tai lamppujen valossa.

Vaara on ihan todellinen ja olen siitä monena keväänä jo huhtikuussa varoitellut. Nyt unohtui. Tässä talvehtinut rocoto Montufar totuttelee minun tavallani. Siirtelen sitä ja muita ulos kohta istutettavia pensaiden ja puiden varjoihin muutaman päivän ajan. Näin ne saavat vähitellen aurinkoa ja toivottavasti alkavat kestää suoraa paahdetta. Tässä kompostin kannella alkaa kohta paistaa ja amppeli on siirrettävä toiselle puolelle pensasta.

Oksat ovat jääneet onnettoman ohuiksi, mutta näyttävät kestävän tuulta. Tarkkasilmäinen havaitsee, että tämä chili kukkii jo ihan lupaavasti.

Montufar pahoitti mielensä kylmällä parvekkeella

Rocoto Montufar eli PI 585273 (C. pubescens) ei sitten pitänyt kylmästä toukokuusta parvekkeella. Siitä on toista viikkoa, kun ruukutin noita isompiin ja toin lämpimästä sisätilasta parvekkeen vaihtuviin oloihin.

Kaikki ei ehkä ole vielä menetetty. Oksien päissä on muutamia pieniä, tuoreita lehtiä ja tarkkaan katsoen siellä on nuppujakin. Pakkasyöt ovat nyt ehkä ohi, enkä aio tuota takaisin lämpimään viedä.

Tuollaista sattuu chilinkasvattajalle.

Satotoiveita helmikuussa

Tämä Rocoto M2 on vasta puolitoista kuukautta vanha, se tuli sirkkalehdille 5.1. Eihän noista kymmensenttisen pikkutaimen nupuista vielä hedelmiä tule, vaan kukat putoilevat pois ihan itsekseen, luulisin.

Rocoto M2 ei ole sama kuin Rocoto Montufar   

Kylvin noita kumpaakin samaan aikaan verratakseni niitä rinnakkain. Jo nyt on selvää, että ne ovat eri lajikkeet.

Rocoto M2 siis loistaa aikaisen kukinnan ansiosta, mutta suurin ero on kasvien rakenteessa ja lehtien muodossa. Nämä lehdet ovat huomattavasti suipompia kuin Montufarin. Tuoksu on molemmilla sama, kun lehtiä koskettelee.

Rocoto Montufar eli PI 585273 (C. pubescens) on tyyliltään tässä vaiheessa aika erilainen, vaikka nuo ovat saaneet täsmälleen samanlaista kohtelua. Minulla on näitä ollut kasvamassa eri vuosina ja hedelmät ovat olleet niin saman oloisia, että epäilin niitä samaksi lajikkeeksi. M2 on Fataliin ekstrana saadusta siemensekoituksesta toinen musta siemen, siitä sen nimilyhenne. Jukka itsekään ei osannut vastata, mikä lajike se saattaisi tarkalleen olla.

Satotoiveita

Ulupica Xtra Large F4 on kasvanut viime kesästä asti olohuoneen ikkunalla koristekasvina kun kuvittelin siitä vielä syksyllä saavani neljännen sukupolven risteytystuloksen. Syksy oli kuitenkin liian pimeä ja palleroita ilmestyy vasta nyt, tosin sitten runsaasti kerralla. Minkähän värinen tuosta nyt tulee?

Indian PC-1 (C. annuum) tuotti hämärässä eteisessä ledispotin alla uutta satoa hienosti jouluun asti, mutta sitten sattui jotakin, lehtien reunat kuivettuivat ja osa chileistäkin kuivui keltaisina kypsymättä ja kukinta loppui kuin seinään. Epäilin ravinnepuutosta ja lisäsin reilulla kädellä Epsom-suolaa kookoskuidun pinnalle. Sehän auttoi taas ja chili intoutui kukkimaan ja työntämään uusia raakileita. Joku puutos sillä vieläkin on, sillä lehdet ovat oudon laikukkaita. Onko kellään aavistusta, mikä se voisi olla? Talvikauden liikalannoitus pitäisi näkyä lehtien alapinnoilla suolana, tämä näkyy päälipuolella.

Kun nyt satotoiveista alettiin puhua, otetaanpa vielä kuva suosikkitomaatistani. Tumbling Tom Yellow on taas intoutunut, ledispotin alla sekin. Joulunpyhinä sitä syötiin pikku sato, nyt on tulossa pidempiä terttuja ja ihan oikean kokoisia minitomaatteja.

Itämisen ihme toistuu jälleen

Syntymisen ja kasvun ihme jaksaa vain ihmistä kiinnostaa, se ei toistu täsmälleen samanlaisena.

Tummista siemenistä (toisella idätyslautalla) ovat itäneet kaikki, joka ainoa rocoton siemen. Näistä vaaleammista Frutescensin sukuisesta Lotha Bihistä pilkistää vasta yksi itu, Galapagoense ei idä nytkään, mutta muissa on jo eloa.

Rocoto Montufarista (PI 585273) takimmainen on kallistunut niin, että karvainen juuri on ilmassa, etummaisesta jo sirkkalehdet putkahtavat esiin yhdentoista päivän idätyksen jälkeen.

Raja Mirchillä juurikarvat ovat parhaiten esillä. Niitä moni luulee homeeksi, mutta oikeasti siemenestä pilkistävä juuri etsii niiden avulla kosteaa kasvupaikkaa. Niistä joistakin kehittyy sivujuuria ja tuo paksu pääjuuri tunkeutuu syvemmälle kasvualustaan. Vihreät sirkkalehdet ovat vielä kerällä siemenen sisällä.

Lisäänpä vielä yhden kuvan. Fatalii (C. chinense) tavallisimmassa itämisasennossa. Juuri on kosteassa alustassa, varsi nousee pystyyn ja joskus siemen jää sirkkalehtien suojaksi joksikin aikaa. Kosteassa, kannellisessa idätyslaatikossa se yleensä irtoaa itsekseen ja multaidätyksessä siemenkuori usein jää multaan. Joskus se voi jäädä vaivaamaan sirkkalehtien vapautumista. Sellaista sanotaan kypäräpääksi, ja pahimmassa tapauksessa sirkkalehdet pitää vapauttaa kynsisaksilla, mutta yleensä kosteus auttaa ja homma hoituu luonnonmenetelmällä.

Kypsää pukkaa

Nyt teen jotakin sellaista, mistä en chilifoorumeilla pidä. Kun näen pitkiä rimpsuja pieniä kuvia, mielenkiintoni alkaa hiipua. Liian paljon liian samanlaista informaatiota. Eipä sinunkaan näihin tarvitse uppoutua, nehän ovat vain omia muistiinpanojani kesäkuun alun tilanteesta 2015.

Talvehtineet Rocoto Santa Natalia ja Cajamarca

Rocoto Montufar kypsyy monimuotoisena, tässä pyöreä ja puikula

Peruvian White Habanerossa on vihdoin valkoisiakin makupippureita normaalimman kellertävän ohella

Padron ehti punastua ennen ulosvientiä ja ulkona tuuli oli repinyt Omnicolorista tuollaisen oksan. Sitä on syöty paljon jo punaisenakin.

Sugar Rushia kasvaa samasta siemenpussista sekä oranssinkeltaista että punaista

 

Trepadeira do Werner kuten tuo oranssi Sugarkin kypsyvät ulkona, mutta olivathan ne melko valmiita jo ulos vietäessä. Ei näillä kesäkuun säillä ulkona paljon kehitystä tapahdu.

"Monttuvaarikin" on hyvässä vedossa

Rocoto Montufar eli PI 585273 (C. pubescens)

Kirjoitin vuosi sitten Rocoto Montufarin taustoista ja nimeämisestä, joten en toista sitä. Tämä mainio pube sai tänään isomman ruukun ja pääsi parvekkeelle nauttimaan viileistä öistä. Tuo on kasvanut vähän vinoon jouduttuaan ikkunalla aivan laitaan. Montufar kasvoi melkein neljä kuukautta tuossa 10 cm leveässä taimiruukussa, eikä se edes ollut täynnä juuria.

Kukkia siinä on ollut jo kuukauden verran. Toivottavasti tuo jatkuu, vaikka kasvuolosuhteet nyt muuttuvatkin ratkaisevasti. Rocotot kasvavat vuoristossa ja niiden kotiseudulla yöt ovat kylmiä, lähellä nollaa vielä kasvukaudellakin. Kukassa on melko paljon valkoista pubescensiksi.

Pikkuisia raakileita ilmestyi kolmen ja puolen kuukauden iässä ihan vain ikkunavalolla. Tämä ei ole kovin vaativainen lajike. Kypsänä hedelmät ovat punaisia ja pitkulaisia, silti selvästi erilaisia kuin kaupan "punaiset chilit", pää ei ole niin suippo.

Montufar on miellyttävän maukas, eikä hurjan tulinen, se on monen suosikkichilejä. Baccatumit ovat ehkä enemmän minun makuuni, mutta kyllä nämäkin menevät, maustavat monet erilaiset ruokalajit pubescensille ominaisella maulla.

Kaksi kuukautta liian aikaisin idätettyjä?

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) oli tämän talven taimista ensimmäisenä aukaisemassa kukkiaan, mutta melkein kaikissa viime vuoden lopulla idätetyissä, nyt kahden kuukauden ikäisissä taimissa on jo isoja nuppuja. Ne olisivat itse asiassa 40 cm korkeina haarautuneina taimina valmiita ulos tai parvekkeelle, mutta sellaisiin keleihin on vielä kaksi kuukautta aikaa. Eli, jos nyt pistäisi itämään, hoitaisi hyvin lämpimässä ja valoisassa, toukokuussa pitäisi olla kukkiva, sopivan kokoinen taimi vietäväksi parvekkeelle. Näitä nykyisiä pitää kiduttaa pienissä purkeissa, kun isot eivät mahdu ja kukintakin menee ohi. Epäilen kyllä, että into kukkimiseen tulee päivän pituudesta. Se lähestyy nyt chilien kotiseudun kahtatoista tuntia, kun kevätpäivän tasaus lähenee.

Olohuoneen ikkunalla alkaa olla ahdasta, eivätkä läheskään kaikki valoa kaipaavat ole mahtuneet sinne, vaan niitä on ripoteltu eri paikkoihin. Niukasta valosta huolehtivat 2x36W loisteputket ylhäällä pahvimaskin takana. Aurinkoa kaipailtaisiin.

Ylhäällä lasihyllyllä majailevat Rocoto Montufar, Ulupica Xtra Large, pienet Trinidad Scorpion Cardi ja Grandpa's Siberian Indoor Pepper, kukkiva Rocoto Santa Natalia sekä Scotch Bonnet (MOA) ja Peruvian White Habanero yhteisessä kastelualustassa. Joulukaktus innostui taas kukkimaan, kun käänsin sen kylkeä valoon päin.

Ikkunalaudalla verhon takaa "lastentarhasta" pilkistää Habaneron lehtiä, sitten 3 Padronin sirkkatainta jäätelöastiassa, Aji Amarillo vahvasti leikeltynä, amppelitomaatin taimia, ikkunalaudalla koristekasveina talvehtineet Cajamarca ja Charapita sekä reunassa Herpiilin lähettämistä siemenistä rotevakasvuinen risteytys, baccatum StarfishXHot Tree Pepper F4. Silläkin taitaa olla edessä saksiminen, sillä reunapaikka on varattu kissalle.

Palovaroitus olisi ollut paikallaan

Vuosittain olen huhtikuussa julkaissut varoituksia chilien ulos aurinkoon viemisestä. Nyt kävi itselle köpelösti. Olisi pitänyt lukea ne omat varoitukset ensin.

Vaan ei se tähän tapaukseen olisi auttanut. Rocoto Montufar (C. pubescens) on polttanut useita lehtiään parvekelasien takana, vaikka aikaisemmin olen todennut, että lasi suojaa UV-säteilyltä. Tässä tapauksessa se ei riittänyt. Rocotojen nuoruus meni ensin taimivaiheessa ESL:n alla, myöhemmin valkoisen ledispotin valossa. Voisi epäillä, että se spotti ei tuota lainkaan UV:ta, eikä Montufarille siis muodostunut vastustuskykyä. Varsin oudoksi tapauksen tekee se, että täysin samanlaisissa oloissa kasvanut Turbo Pube ei ole palanut lainkaan, vaikka se on saanut enemmän aurinkoa. Onko tuo nyt sitten lajikekohtaista?

Pakkasöillä saattaa olla asian kanssa tekemistä. Muutamana aamuna tuon lehdet ovat kylmästä roikkuneet, mutta virkistyneet sitten. Kerran kylmänä alkukesänä chilit saivat tuollaisia vaurioita ulkona, vaikka ei paistanut paljoakaan. Outoa on sekin, että tähän osuu vain iltapäivän aurinko, se on parvekkeen länsipäässä ja nuo pahiten palaneet lehdet ovat melkein suoraan länteen. Säteilyn pitäisi vielä olla varsin heikkoa, enintään 2-3, kun se parin kuukauden päästä on kuutta Suomessakin. Tuo ehti olla parvekkeella 4 päivää, niistäkin yksi sadepäivä ennen kuin vammat tulivat näkyviin.

Eihän tämä tähän kuole, muutamia lehtiä kuivuu ja putoilee pois, mutta uusia kasvaa tilalle. Latvojen kasvupisteet näyttävä terveiltä ja rocoto kukkii edelleen. Varotaan silti äkillistä aurinkoon vientiä. Hallaharso tai varjossa pitäminen on hyvä aloitustapa.

Seuraavan aamun pohdintoja:
Kyseessä saattoi olla "työtapaturma". Vaihdoin molempiin mullat samalla kun vein ne parvekkeelle. Sen jälkeen Montufar oli iltapäivän auringossa ja roikutteli hiukan lehtiäänkin, kun juuret eivät vielä toimineet. Jospa ne siinä heti paloivat, kun lehdissä eivät nesteet virranneet. Turbo Pube pääsi itäikkunalle, siihen ei paistanut. Seuraava päivä oli pilvinen, joten se sai aurinkoa vasta kolmantena päivänä. Olen minä tätäkin neuvonut, että mullan vaihdon jälkeen kannattaa pitää muutama päivä varjossa, kunnes uudet juuret saavat otteen multaan, mutta nämä piti sijoittaa seinää vasten, että pysyivät pystyssä.
Tuommoista spekulaatiota tuli aamulla mieleen.

Rocotot kukkivat - parvekekausi aloitettu

Suomalainen chilitietämys kertoo, että pubescensit pitävät viileistä öistä ja lämmön vaihtelusta ja sellaistahan sää on niiden kotiseudulla päiväntasaajan tienoilla vuoristossa parin kolmen kilometrin korkeudessa. Säätieteilijät eivät Tampereelle ennusta kovia pakkasia edes öisin lähimmän viikon aikana ja niinpä rohkaistuin siirtämään muutamia chilejä lasitetulle parvekkeelle, kun tomaatitkin näyttävät siellä pärjäävän. Nyt otan myös lämpöpuhaltimen avuksi yösydännä ajastettuna ja jonkinmoisella termostaatillakin varustettuna. 6-7 pakkasastetta ulkona pitäisi vielä olla turvallista lasien takana.

Turbo Pube PI 585267 ja Rocoto Montufar PI 585273 ovat kasvaneet rinnan samoissa oloissa kolme kuukautta, eikä niistä tässä vaiheessa ota selvää ilman nimikylttiä, kumpi on kumpi. Kokoa on oksien kallistuskulmasta riippuen esimerkiksi 50 cm korkeutta, 70 cm leveyttä. Nehän ovat "samaa sarjaa", amerikkalaisen siemenpankin vuonna 1993 Ecuadorista keräämiä Capsicum pubescens lajikkeita. Montufar on kukkinut kohta viikon ja Turbo vasta aukoo ensimmäistä kukkaansa. Montufar tekee punaisia chilejä, Turbo keltaoransseja, paksulihaisia.

PI 585273:n Suomen Chilifoorumin kasvattajat nimesivät tänä keväänä Rocoto Montufariksi, sillä nimi helpottaa puheessa ja kirjoituksessa tunnistamista. Numerokoodeja on niin paljon ja osa melkein samanlaisia, niissä menee sekaisin. Kaikenlaisia hienouksia ehdoteltiin nimeksi, mutta minä kaivoin USDA:n keräilytiedot esiin ja sieltähän löytyi kotipaikka, Montufar. Sehän on mitä mainioin nimi rocotolle ja ääntyy myös sujuvasti suomeksi monttuvaarina. Tämä löytö on tehty Ecuadorin pohjoisrajalta, varsin läheltä päiväntasaajaa 2740 metrin korkeudesta. Montufarilaiset eivät varmaan tiedä, että heillä on nimikkochili Suomessa.

Turbo Pube eli PI 585267 on muutaman vuoden vanhempi käännös ja siitä on syytetty siemenkauppaa tekevää Fataliita eli Jukka Kilpistä. Turbo on kotoisin kolme astetta etelään päin, samalta pituuspiiriltä ja samasta vuoristosta, vähän matalammalta tosin, 2370 metriä merenpinnasta. Kyllä sielläkin jo yöt ovat kylmiä. Päivisin on yli 20° lämmintä, mutta yöllä alimmillaan vain 5-8°, osan vuodesta sentään toisella kymmenellä, mutta päivittäinen vaihtelu on voimakasta.

Ihan vielä en istuttanut noita lopullisiin isoihin ruukkuihinsa, jotta mahdollisen kovan pakkasyön tullessa saan ne sisään. Itse asiassa aikaisempiin kokemuksiin nojaten huhtikuussa pilviset päivät ovat pahempia, jos lämpötila on useita päiviä vain hiukan nollan yläpuolella. Se kiduttaa chilejä ja pudottelee lehtiä. Pienikin auringon pilkistys nostaa lämpöjä heti useita asteita.

Taimet kasvavat vauhdilla

Olen suorastaan pidätellyt itseäni taimikuvien julkaisemisesta, kun niitä on aikaisempina vuosina niin runsaasti. Jospa nyt kuitenkin katsastettaisiin tilanne.

Pubescenseja idätin vain kolme ja niistä ovat tässä kahden ja puolen kuukauden iässä PI 585273, sittemmin Rocoto Montufariksi nimetty ja Turbo Pube. Kovin ovat vielä samanlaisen oloisia, Turbo on n. 45 cm korkea, Montufar hiukan matalampi. Varsinainen "risukasa" ei vielä ole alkanut muotoutua. Perulaisista siemenistä aikaisemmin idättämäni Rocoto Santa Natalia on kärsinyt huonosta ruukunvaihdosta, eikä ole näitä isompi, mutta kukkii innokkaasti.

Viikonvaihteessa voisin käydä läpi muutamat uudet chinenseni.

Älä unohda taimia idätyslautalle

Siellä ne eivät nimittäin kasva. Pelkällä vedellä ja siemenen voimalla taimi kasvaa sirkkalehdille, mutta siihen se melkein jää, ellei lisäravintoa tule.

Keskimmäisessä laatikossa ovat chinenseni kolme viikkoa sirkkalehdille tulosta, vasemmassa laidassa samat lajikkeet ovat saman ikäisiä, mutta... Ja se onkin päivän iso mutta.

Red Butlah ja eri väriset Lanternit tulivat parin päivän tarkkuudella samaan aikaan sirkkalehdille ja siirsin niistä parhaat tuohon keskimmäiseen jäätelörasiaan. Vasemman laidan varalaatikon täytin vasta kymmenen päivää myöhemmin, kun lauttaa piti tyhjentää. Tästä johtuu taimien kokoero. Nuo pikkuiset saivat olla pelkällä vedellä puolet tähänastisesta elämästään kun taas ykköstaimet tunkivat heti juurensa ravinteikkaaseen puutarhamultaan.

Oikean laidan pubescensit PI 585273 eli Rocoto Montufar ja Turbo Pube ovat tuossa kuvassa toista kuukautta vanhoja. Ne eivät ole kovasti innostuneet kasvuun vielä, mutta kesään on aikaa, vielä ehtii.