Aika mötkäleitä

Yksi kypsä Rocoto Riesen (C. pubescens) oli kait heilunut sisään tuonnissa niin, että kanta kuivui ja irtosi käteen. Nostin sen Rocoto Red Peruvianin kasvavien vihreiden hedelmien joukkoon vertaillakseni noiden kokoa. Ei niissä paljon eroa ole. Tämä Riesen oli ympärysmitaltaan 21 cm ja painoi vajaat 100g, kun viime vuoden suurin oli 2,5 cm isompi, mutta painoi 150g. Ehkä tuo oli jo kuivunut muutenkin.

Tällä puolestaan oli 12 cm pituutta ja 80g painoa. Tuoksu on normaalin paprikan, mutta miellyttävä pikku polte löytyy maistaessa. Tämä tuli minulle jonkun siemenkaupan kylkiäispussissa ja kasvattelin sitä pikku ruukussa ihan vain nähdäkseni, mikä se on. Hitaanlainenhan se oli pihan perälle unohdettuna, mutta kolme paprikaa se kuitenkin teki maistiaisiksi. Yksi on tumman vihreä, yksi kuparinruskea ja tämä kypsä punainen.

Lajike on pussin mukaan Ancho Gigantea (C. annuum). Tämä on taas näitä nimiä, joiden antajat eivät ole ymmärtäneet chilien historiaa tai maantiedettä. Osin siksi minä niin epäluuloisesti suhtauduin tämän kasvatteluun. Toinen syy on se, että en ole erityisesti meksikolaisen ruoan ystävä. Aasialainen keittiö puhuttelee minua enemmän. Ancholla on Meksikossa määritelmänsä. Se on varsin tärkeä osa monia reseptejä, mutta se on aina kuivattu. Tuoreena, vihreänä tai punaisena se on Poblano. Jotkut kauppiaat ovat oikaisseet ja myyvät suoraan kuivatun siemeniä. Tavallaanhan tuo on totta, mutta niistä Anchon siemenistä vain kasvaa Poblano. Se on sitten itse kuivattava. Nimitys näyttää olevan yleinen, kymmenet kauppiaat myyvät Anchon siemeniä, joten mikäpä minä olen vaatimaan oikeakielisyyttä.

Ei se hassumman makuinen ollut. Ihan pätevä paprikan vaihtoehto ja monissa meksikolaisissa resepteissä aivan oleellinen osanen.

Risteytyminen on mahdollista

Tuommoisen onnistuin kuvaamaan Rocoto Riesenin kukkaan tulossa. Vaikka muut pubescensit ovat kymmenien metrien päässä, vierasta siitepölyä voi silti levitä, eikä ulkona kasvaneiden siemenien puhtaudesta voi olla aivan varma. Kuvaa näpsäyttämällä näet vähän ympäristöäkin.

Kun keväällä lupasin tänä vuonna enemmän kokokuvia, tässä niitä tulee. Rocoto Riesen (eli Grande) omenapuun juurella saavissa toista metriä korkeana. Pitkiä oksia katkoin ja se ehkä synnytti pystyä kasvua. Isommasta kuvasta näkyy useita yli 20 cm ympärysmitaltaan olevia pallukoita.

Uusi kasvu on vuodenaikaan nähden aivan turhan voimakasta. Raakileita kehittyy jopa 3 samasta pisteestä ja vierestä lisää. Kukinta on komeaa. Olen toki valmistautunut viemään tämän sisään, kun pakkaset tulevat, mutta eivät noin pienet siinä pärjää. Isommat luulen saavani kypsäksi viimeistään joulukuussa. Tätä pitänee vielä lannoittaa, jotta nuo pikkuchilit jaksavat pulskistua.

Riesen vasta aloittaa

Kuukausi sitten keräsin isosta Rocoto Riesenistä kevätsadon pois, leikkelin sen lyhyeksi, vaihdoin mullan ja vein ulos. Näin kauan sillä kesti toipuminen. Vasta muutaman päivän siinä on ollut kukkia.

Kesän ensimmäiset raakileet  heinäkuun toisella viikolla ei ole kovin hyvä juttu pubescensin ulkokasvatuksessa. Ikkunalaudalla noiden kehitys kesti lähes kaksi kuukautta ja silloinhan on jo syyskuu. Jos viimevuotiseen tapaan aloittaisin nyt ankaran lannoituksen; kanankakkaa ja Puutarhan Kesää molempia tupla-annokset, saisin ehkä isompia rocotoja, mutta eihän nyt ole kasvatuskilpailua. Taidan tyytyä normaalikokoisiin.

Omenapuun varjossa Riesen tottui hyvin ulkovaloon, eikä poltellut lehtiään. Nyt olen siirtänyt sen hieman kauemmaksi puusta. Positiivisena puolena kasvussa on, että raakileita on ryöpsähtänyt useita samaan aikaan eri puolille oksistoa. Jos syyskuun alku on kylmä, joudun kypsyttelemään ne sisätiloissa.

Rocoto Riesen (Grande) vielä kerran

Kisa on käyty. Roikottelin kypsää Rieseniä kuukauden oksallaan siltä varalta, että olisi tarvittu jotakin kuvatodistetta sen olemassaolosta. Se ehti jo hieman kuivumaankin. Painosta on varmaan haihtunut osa, mutta muhkea se on edelleen.

Kuudenneksi ne minut kisassa pudottivat. Viime hetkillä rynnivät germaanit ohi. Mitalisijat sentään menivät reiluilla eroilla sentin välein.

Jos useampia kasvatuksiani olisi hyväksytty (vaikkapa adoptoimalla ne muiden kasveiksi), olisi niillä selvinnyt myös sijoille 12-13 ainakin kolmella eri Riesenillä sekä kahdenkymmenen paikkeille olisi yltänyt jo kymmenkunta punaista hedelmää, sekä Rocoto Riesen että Red Peruvian. Ei se nyt niin vaikeaa ole!

Parvekkeelta korjasin loppusadon Rocoto Riesenistä tänään - marraskuussa. Suurimmat olivat täälläkin 18 cm ympärysmitaltaan, vaikka pienessä ruukussa ja melko heikolla hoidolla olivat. Siemeniä en edes kerännyt, sillä tuo on jo saanut maistaa pakkasia. Sen sijaan kellarikerroksen varastoon siirretystä kisakasvista sain itävää siementä ainakin yhdestä yli 20 cm kokoisesta. Toisesta pienemmästä otetut siemenet taas eivät itäneet yksikään. Taitaa olla kiinni siitä, missä vaiheessa ne ovat saaneet kylmää. Tuossa isoimmassa oli paljon siemeniä ja koeidätys on menossa.

Kisassa muuten kotimaamme Suomi menestyi aivan loistavalla tavalla. Vaikka kärkisijat nyt menivätkin ohi, kun viimeistely puuttui, kylmä syksy yllätti. Tuloslista kertoo, että saksalaisia oli 14 mukana, mutta pieni Suomi pinni toiseksi yhdellätoista kisatuloksella. Nollia en tietenkään laskenut.

Väriä syksyyn

Ei chilisyksy pakkasiin lopu, ei suinkaan. Syysflunssa iski ja nyt on saatava jotakin iloista ja värikästä ruutuun. Kuva on kolmen viikon takaa, mutta tilanne ei ole muuttunut.

Rocoton kasvatuskisa on minun kohdaltani ohi. Se on hävitty, mutta ei harmita yhtään. Hauskaa puuhastelua on riittänyt ja uusia tuttavuuksiakin on syntynyt kisan tiimoilta. Kävin rekisteröitymässä saksalaisella keskustelupalstalla, missä ovat melkein kaikki kisan kärkikymmenikön kasvattajat mukana aktiivisina. He käynnistivät kilpaan keskittyneen keskustelun jo vuodenvaihteessa ja ovat toisiaan kannustaen ja neuvoja jaellen pärjänneetkin loistavasti. Suomi on kuitenkin, ainakin jos asukaslukuun verrataan, rocotonkasvatuksen huippumaa. Kaikista mitatun tuloksen saaneista 13 on saksalaista, Suomesta on 10. Kaikkia muita on vähemmän.

Sain saksalaisfoorumilla erittäin lämpimän vastaanoton, runsaasti henkilökohtaisia tervetulotoivotuksia, olenhan heinäkuusta lähtien keikkunut tuon kisan kärkisijoilla. Uteliaisuutta outoa suomalaista kohtaan tunnettiin ja sitä oli jo ihmetelty heidän keskusteluissaan. Foorumivierailuni jälkeen tätä blogia on lukenut 80 saksalaista, useita itävaltalaisia, ukrainalaisia jne. Olenhan minäkin heidän blogejaan ja kasvatuspäiväkirjojaan tutkinut. Kuvathan ovat kansainvälisiä, mutta he väittivät Googlen käännöksellä saavansa selvää suomesta. Outoa, sillä jos syötän tekstiäni Googlen Suomi-Saksa kääntäjään, saan aikaan outoa kielten sekamelskaa. Ei kai heillä voi olla parempi kääntäjä? Tosin saksalaisissa chilipäissä paljastui useita puoliksi suomalaisia (esim. äiti tai tyttöystävä suomalainen), jotka osasivat kieltämme, ainakin kirosanat. Saksalaisten chilifoorumi on selvästi aikuisempi kuin kotimainen. Huumorilla ja toisiaan etunimillä tervehtien siellä kannustetaan toisia parempiin suorituksiin. Liikennettä on vähemmän kuin Suomessa. Saksassa chilien kasvatus ei taida vielä olla nuorison suosikkeja kuten meillä.

Niin se kisa. Itävaltalaiskaveri, joka myös on saman keskustelufoorumin kasvatteja, meni jo ohi kolmella millillä. Hän siirsi kasvinsa kasvihuoneeseen ja lämmittää sitä kynttilälyhdyillä, vaikka ulkolämpötilakin on vielä 10°.  Parilla saksalaisella on myös vielä vihreitä rocotoja, jotka todennäköisesti kasvavat omani ohi. Näistä keskustellaan aivan avoimesti saksalaisfoorumilla. Italiasta voi tulla yllättäjiä. Kilpailuaikaa on lokakuun loppuun.  Minulla isoimmat vihreät ovat vähän yli 21 cm, joten ne eivät ehdi enää kilpailumittoihin, eivätkä varmaan sisällä kasvaisikaan niin isoiksi. Nyt vain odotellaan moniko menee vielä ohi - ja rocoton kypsymistä syöntikuntoon. Maku on usein parhaimmillaan vasta, kun hedelmä helposti irtoaa varrestaan.

Rocoto sisään pakkasilta suojaan

Jo kolme viikkoa sitten minun piti peitellä Rocoto Riesen (C. pubescens) yöksi ja nyt taas on hallaa luvassa. Muutamat chilit vielä sinnittelevät ulkona ja Aji Cristal suorastaan notkuu sadon painosta. Onneksi sen ei tarvitse ehtiä kypsymään, vaan nuo ovat maukkaita raakanakin. Pubescensit sen sijaan maistuvat vasta aivan kypsinä.

40 cm leveä saavi oli raskas kantaa, mutta oli minulla hommaa chilin sitomisessakin. Pisimmät versot luikertelivat pari metriä maata pitkin ja niiden lehdet olivat aivan reikäiset. Oksan nosto vasta paljasti, että etanat olivat syöneet isot rocoton raakileet aivan kuopille, joten ne oksat irrotin saksilla. Ylempänä olleet olivat säästyneet ja niitä kiersin saavin reunaa pitkin kiepille ja osan nostin keppien varaan. Saavi oli tiukasti kiinni omenapuun juurella, sillä chili oli kasvattanut juurensa pohjarei'istä ulos maaperään ja mehevät kastemadot luikertelivat saavin alla. Niinpä niitä lienee myös ruukun mullassa.

Sisällä varastohuoneessa on sentään ikkuna ja pari loisteputkea katossa. Eiköhän nuo sillä kypsy. Ajattelin, että tuosta saisi hyvää siementä, elleivät sitten ole saaneet kylmää ja menettäneet itävyyttään.

Tämä saavillinen teki erityisen suurikokoista hedelmää. Melkein kaikki ovat yli 20 cm ympärysmitaltaan  ja suurin "kilpailuchili" on leveydeltään yli 7,5 cm. Olihan sillä suurin ruukku ja hyvä kasvupaikka, mutta voi perintötekijöissäkin olla jotakin poikkeuksellista. Jos näistä tulee itävää siementä, laitan ne halukkaille jakoon. Onhan tuollaiset mukavia täyteltäväksi.

Hyiset tuulet puhaltelevat

Ensi yöstä jos vielä selvittäisiin, sitten pitäisi olla lämpimämpää tulossa.

Kuva on torstai-aamulta, kun kylmä yö on takana. Tampereen lentoasemalla käväisi alle yhdessä asteessa, meillä harjun laella sentään oli 5. Omenapuun alla majailee silmäteräni, Rocoto Riesen betoniseinää vasten. Siihen sain kiinni viltin ja sen päälle vielä hallaharsoa. Ensi yöksi pitää järjestellä jotakin vastaavaa. Tarkkasilmäinen havaitsee, että versot luikertelevat peiton alta ja oikeassa alakulmassa näkyy iso raakilekin. Niitä on kymmenittäin isojakin, mutta vielä vihreitä. Saavi on melko mahdoton kantaa sisään, kun maanpintaa pitkin luikertelevia versoja on pari metriä kumpaankin suuntaan. Ne voisi ehkä kiertää kiepille saavin ympärille, jos reunoille pistelisi puukeppejä ja oksat sitoisi niihin kiinni, mutta siinä putoilisi raakileita ja murtuisi oksia.

Tästä selviää huolen aiheeni. Riesenissä on kypsymässä tosi isoja rocotoja ja tuo suurin (keskellä kuvaa) on vielä oksassa, joka elokuisessa ukkosmyrskyssä osittain repeytyi irti rungosta. Revennyt kohta on narulla sidottu kiinni ja hedelmän molemmin puolin tuettu. Sitä tuskin saisi ilman vaurioita sisään. Muutamassa lämpimässä päivässä tuon pitäisi kypsyä mittauskuntoon.

Tästä samasta kasvista on jo heinäkuulta asti löytynyt  rocotoja, jotka ovat riittäneet Chilemanin Fat Rocoto kisassa kärkikolmikkoon. Tuo on niistä isoin. Onhan se selvää, että joku Helmut tai Luigi kypsyttelee vielä pari senttiä isomman sillä aikaa, kun täällä taistellaan hallaa vastaan, mutta kypsäksi aion tuon saada ulkona. Paljon ei puutu enää.

Rocoto Riesen on jättiläinen

Riese on saksaksi jättiläinen ja jotakin sen suuntaista on Pepper-Kingin pojilla liikkunut päässä, kun ovat tämän rocoton nimenneet. Useimmilla muilla heidän pubescenseillaan on paikkakunnan nimi. Ne on löydetty usein perulaisilta toreilta, mutta tästä Riesenistä puuttuu siis paikkakuntatieto. Englanniksi he ovat kääntäneet sen Grande, mikä sekin tarkoittaa isoa. Ostin siemenet jo pari vuotta sitten, mutta en rohjennut idättää niitä -09, kun luulin isojen olevan vaikeita kasvattaa.

Helppohan se oli, helpoimpia pubescenseja, mitä olen kasvattanut. Tässä on taas kypsää satoa tulossa. Ensimmäiset maistiaiset sain jo toukokuussa sisällä maitopurkissa. Tämä on parvekkeella 6,5 litran ruukussa. Muoto on vähän lommoinen omena. Päässä on "hymykuoppa". Chilemanin "Fat Rocoto"-kisan tapaan mitattuna tämän ympärysmitta on 17,5 cm, millä olisi selvinnyt tänään sijalle 7 kansainvälisessä kasvatuskisassa. Takana on muutaman sentin isompia kasvamassa.

Ulkona on sitten todellisia jättiläisiä tulossa. Kunpa vain ehtisivät kypsyä ennen yöpakkasia. Rocoto Riesen selvästi nauttii enemmän suomalaisesta kesästä ulkona isossa ruukussa kuin lasitetulla parvekkeella pienemmässä. Itse kasvi on levinnyt jo neljän metrin verran ympäristöönsä pitkin maan pintaa. Pystyrunkoa sillä ei ole ulkona lainkaan, parvekkeella metrin verran.

Jättiläismäisiä kukkia Riesenissä

Rocoto Riesen (Grande) kukkii kookkain violetein kukin ikkunalla, mutta parvekkeelle vietynä ja isompaan ruukkuun istutettuna yksi Riesen on selvästi kasvattanut kukkiensa kokoa. Olisiko tuo lupaus tulevasta myös hedelmien koon suhteen? Aikaisemmat kukat ovat olleet alle kolmisenttisiä, nämä uudet ylittävät 4 cm, vaikka en niitä aivan auki pakottaisikaan.