Vaari alkaa tulla vanhaksi

Näkeehän sen käsien uurteistakin, että seitsemänkymppiä on jo ohitettu. Ja siitä, että marraskuun lopulla vielä kerätään parvekkeelta Canarioita kukkivista pensaista.

Näkeehän sen siitäkin, että parvekkeella on vielä noin paljon chilejä joulukuun jo koittaessa ja varsinkin siitä, että ne ovat unohtuneet kastelematta useiksi päiviksi. Elämä hidastuu vuosien lisääntyessä. Kaikkea ei ehdi tai "viitsi" tehdä ajallaan. Vasemman laidan pubet jäivät nytkin vielä kasvamaan, muut leikkelin lyhyiksi ja oksat kompostiin.

Näkeehän sen siitäkin, että en raaskinut leikata keskimmäistä Scotch Bonnetia aivan tapiksi, vaan jätin lehtiä ja kukkanuppuja. Starfish ja Scorpion laitettiin talvehtimisasentoon. Homma on viivästynyt, kun säilytystiloista löytyy edelleen eläviä punkkeja. Niiden täydellinen hävitys vaatisi useita uudelleenmyrkytyksiä ja ne ovat unohtuneet.

Vaan ei sitä huomaa Starfishistä, joka jatkoi kypsymistään näihin päiviin asti ja uusia raakileitakin kehittyi. Meillähän syödään lähinnä tuoretta chiliä ja sitä on riittänyt - ja riittää edelleenkin.

Ikäni siis hidastaa päivityksiä, eikä räväköitä testiketjuja taida olla odotettavissa. Selasin juuri Chilifoorumilta ensimmäistä kauttani -07 (nostalgiaa) ja siellä jo oli erilaisia idätyskokeiluja, jotka sitten johtivat idätyslautan kehittelyyn 2008. Paljon on tullut tänne blogiinkin kirjoiteltua. Vanhoja ohjeita en viitsi vuosittain toistaa, ne löytyvät blogin historiasta.

Chiliaidalle tämä oli ihannekesä

Ulkokasvatuksessa tämä lämmin ja sopivasti sateinen kesä oli Tampereella harjun etelärinteessä chileille mitä parhain.

Aidasta ei oikein kokokuvia saa. Tuossa se on kuukausi sitten oleskeluterassiamme rajaamassa. Siitä se on vähän tihentynyt. Värikäs sato tulee toiselle puolen aitaa, etelän puolelle tietenkin. Oikealla matalin osa on Padron ja niistäkin on kerätty ihan mukava sato, vaikka alku oli kaatuilevaa.

Toinen oikealta, Hecele saikin jo oman esittelyn 6.8. Siitä on grillattu isoja chilejä ja viimeksi keräsin kilon kypsiä. Niitä tulee lisää.

Chilithän ovat aidassa suloisesti sekaisin oksat oksien lomassa. Vasemman laidan Canario (C. pubescens) kasvattelee komeimmat hedelmät. Nostin pöheiköstä yhden oksan erikseen näkyville:

Tämä on jo toista kesää suosikkirocotoni. Sitä kasvaa parvekkeella amppelissa ja kasvaakin itse asiassa paremmin kuin ulkona. Ilmeisesti nuo sittenkin pitävät lämmöstä.

Seuraavana on aidan suurin chili, baccatum Aji Huanuco. Se on sangen satoisa, mutta ei erityisen maukas - ja sehän haisee. Versojen kärjet erittävät ikävää tuoksua, joka ei sentään ulkona haittaa.

Toinen baccatum, Jamy on sekin saanut ensimmäisensä kypsiksi, mutta suursatoa siitä ei tänä vuonna saada. Alkuun lähtö oli sen verran muita perässä ja se tuntuu viihtyvän paremmin parvekkeella.

Parasta satokauttaan sen sijaan kasvaa mysteerirocoto M2:

Vuosien tutkimisen ja kyselemisen jälkeenkään ei ole varmuudella selvinnyt, mikä tämä Fataliin yllärinä tullut rocoto on. Olkoon sitten M2 (toinen musta siemen). Sehän kypsytti ensimmäisen chilinsä jo keväällä ulos vietäessä ja sato on jatkunut. Noita on paljon oksilla ja on niitä nautittukin. Pisimmillä on nyt mittaa 7 cm, kun ne aluksi olivat ikkunalaudalla 3-5 cm. Muotokin on ulkona hieman toinen, mutta maku on sama. Hyvä näin.

Canario kypsyy sekä ulkona että parvekkeella

Canario (C. pubescens) on jo toista kesää pääasiallisin rocotolajikkeemme. Se on suhteellisen mieto ja hyvän makuinen ja kypsyy aikaisin, nytkin ensimmäiset syötiin aivan kesäkuun alussa. Siitä lähtien niitä on hiljalleen kypsynyt. Toisen istutin toukokuussa ulos aitakasviksi ja on siitäkin satoa jo saatu. Nyt juolahti mieleen vertailla ulko- ja parvekekasvien satotoiveita keskikesällä. Vertailu on sikäli vino, että ulkokasvi joutui kokemaan uuteen multaan siirron kahteen kertaan toukokuussa ja siitä väistämättä aiheutuu vähän viivettä, kun pitää kasvattaa uudet juuret.

Ulkona pääsin viime viikonvaihteen laskennassa noin lukemaan 35, kun peukunpäätä isommat vain laskettiin. Ne kun ovat varmoja saaliita, aivan pienet voivat putoilla. Parvekkeella on yli 50  ja niissä on selvästi enemmän kypsiä kuin ulkona. Toisaalta minulle jäi mielikuva, että chilit olivat ulkona keskimäärin isompia. Ehkä ne ovat vain viikon tai pari perässä kypsymisessä siirtelyn takia. Kuvat ovat nyt parvekkeelta, kun se oli lähempänä. Palataan siihen aitaan myöhemmin, mutta hyvin kasvaa ulkonakin tänä kesänä, se on selvä jo nyt.

Canario valtaa ilmatilan

Canario (C. pubescens) sai paikan parvekkeen katosta, pöydän päältä niin korkealta, että en lyö siihen päätäni. Se on kasvatellut yli metrin lonkeroita moneenkin suuntaan. Osan olen tukenut niin, että ne saavat valoa, osa pysyy itsepäisesti katossa ilman tukeakin. Vasemmalle lähtevä menee poispäin parvekelaseista ja ainakin viime vuonna se ei tehnyt hedelmää tuota kauemmaksi, vaan rullasi lehtiään ja oli muutenkin kärsineen näköinen haara. Ilmeisesti valokiintiö ei täyttynyt.

Vaihdoin tämän isompaan amppeliin huhtikuun lopulla ja vein parvekkeelle. Tämä on 9 litran vetoinen ja saa riittää koko kesäksi. Komeita raakileita on kymmenkunta. Pari näkyy amppelin kyljessäkin. Kukinta ja pienten raakileiden kehitys jatkuu joka haarassa.

Tuolla ruukun takana ensimmäinen Canario jo kypsyy, mutta onhan se jo yli kaksi kuukautta kasvanut. Viime kesänä nuo kypsyivät puolessatoista kuukaudessa, keskikesällä. Ehkä lämmöt eivät ole olleet sille parhaat mahdolliset parvekkeella ennen kuin aivan viime viikkoina. Nyt lämpöä kyllä on riittänyt. Kesä on hehkeimmillään aika yllättävään aikaan.

Toistaisinko viimekeväiset virheet?

Houkutus on suuri.
Toukokuun 19. 2012 istutin chiliaitaa.
Juhannuksen tienoissa totesin, että se ei ollut yhtään kasvanut. Kylmä toukokuun loppu ja kesäkuun alku pysäyttivät kasvun.
Saatiinhan siitä sentään syksyllä satoa ja toimihan se aitana koko kesän. Ehkä otan sen riskin ja ryhdyn istutuspuuhiin. Saahan ihminen virheitä tehdä ja ainahan voi tulla parempi kesä.

Tästä lähdettiin. Oleskeluterassin reunaan kaivoin neljälle nyt suurimmalle chilille  runsaan lapionleveyden leveät ja lapionsyvyyden syvät kuopat. Pohjalle heitin kourallisen kanankakkaa. Viimevuotisen aidan tukikepit ovat vielä pystyssä.
Varoitus: tästä tulee pitkä postaus, kun esittelen kaikki aitaan menevät chilit voidakseni syksymmällä päätellä, mikä meni vikaan. Nämä ovat siis lähinnä itselleni muistin virkistykseksi. Kuvat aukeavat isommaksi uuteen ikkunaan, jos haluat jotakin katsoa tarkemmin poistumatta tekstisivulta.

Parvekkeelta lähti toinen Canario (C. pubescens). Tuo oli jo hankala kantaa ulos ja siellä paljastui, että se ei ollut vielä juurtunut uuteen paikkaansa vaan lähti varresta nostamalla ja mullat jäivät ruukkuun. Eipä tuo taida haitata, enintään vähän hidastaa, kun kaksi "ruukunvaihtoa" tuli parin viikon sisään.

Parvekkeelle jäi vielä isompi amppeliin, missä se on jo kasvanut kattoon ja alkanut levitä siellä. Varsin kasvuhaluisia ovat kumpainenkin.

Canario kukkii innokkaasti ja kauniisti ja kukinta on myös tuloksellista.

Tuo on suurin, eli täysikokoinen, pienempiä on runsaasti lehtien kätköissä.

Aji Huanuco (C. baccatum) ei pysynyt tuulessa pystyssä ilman tukea. Kukkia ja pikku raakileita on silläkin oksillaan. Yksi osui juuri tuohon pöydän reunan kohdalle. Sen haju on pysynyt aisoissa parvekkeella ja ulkona sitä tuskin huomaakaan.

Osasyy viimekeväiseen juromiseen saattoi olla kylmä maa, joten lisäsin kuoppaan auringon lämmittämää puutarhamultaa ja kastelin lämpimällä vedellä. Jääkylmä kraanavesi saattaa tähän aikaan vuodesta olla vahingoksi. Tomaattejahan ei koko kesänä pitäisi kastella kylmällä vedellä, sanovat asiantuntijat.

Rocoto M2 (C. pubescens) koki juuri rajun leikkauksen olohuoneen ikkunalla ennen kuin keksin, että vienkin sen ulos. Saksin metrin pätkiä pois muutamasta latvaversosta. Ne ovat hyvin nopeakasvuisia, jos erehtyy lannoittamaan vähänkin liikaa typpipitoisella tuotteella. Sikin sokin risukasa tämä on ulkoiselta olemukseltaan ollut ennenkin, mutta hyvän makuinen.

Ensimmäiset rocotot jo kypsyvät tässä mysteerilajikkeessa neljän ja puolen kuukauden iässä. Tämä on todella helppo ja vaatimaton pikku rocoto. Kahdella sain jo aika lailla makua ja tuoksua valmispitsaan.

Jamy (C. baccatum) palasi melkein viimekesäiselle paikalleen. Se vuoroviljelystä tällä kertaa. Multa toki on uutta enimmäkseen. Se talvehti varastossa eikä mahtunut lampun alle, joten se on kurkotellut valoon, mutta noita oksia voi nostaa pystyyn.

Siitä se lähtee, chiliaita tälle kesälle. Toivottavasti ei tule pakkasia, sillä noita ei enää viedä sisään lämpimään. Uudet voi istuttaa, mutta samoja lajikkeita ei kaikkia ole varalla.

Lopuksi harsoa auringon puolelle joksikin aikaa suojaksi UV-säteitä vastaan.
Aidassa ovat vasemmalta oikealle Canario, Aji Huanuco, Rocoto M2 ja Jamy. Annuumin tai kaksi voin istuttaa myöhemmin, kunhan saan ne isommaksi. Näiden latvat ovat n. 90 cm korkealla, Canario yli metrissä ja sekin on leikkaamalla lyhennetty.

Onnistuin lykkäämään satokautta Canarioilla

Jo tammikuussahan kävi niin, että ajoissa itämään laittamani Canariot alkoivat kukkia pieninä taimina,15 cm korkeana ja 30 cm leveänä. Olisihan niitä kukkia voinut nyppiä pois tai antaa niiden kasvattaa muutaman pienen hedelmän ja tuhria kasvua siihen muutaman kuukauden. Minä päätin kuitenkin yrittää estää kukinnan onnistumisen kasvatuksellisin keinoin - ja onnistuin.

Tämä Canario (C. pubescens) on nyt 40 cm korkea ja metrin leveä. Se on kasvanut koko ajan olohuoneen ikkunalla. Annoin sille kukkien ilmestyessä taimiruukussa tuntuvan typpilannoituksen, Nutriforten typpilisää eli salpietaria tupla-annoksina. Kaikki kukat ja nuput putoilivat noin viikossa. Sitten vaihdoin sen isompaan ruukkuun ja nyt kukinta alkaa onnistua. Lannoitus on Puutarhan Kesää normaalimääriä. Toinen sai erilaisen kohtelun.

Tälle vaihdoin heti kovakouraisesti uuden amppeliruukun, laitoin sinne kourallisen kanankakkaa yhteen sivuun ja vein Canarion viileään varastoon vähän valoistakin sivuun. Se ei ehkä täysin lopettanut kukintaa koko aikana, mutta kukat putoilivat ihan itse, kun kaikki elämisen edellytykset eivät olleet kunnossa. Se kasvoi leveyttä ja on jo yli metrin. Vähemmästä valosta johtuen se on hennompi ja vaaleampi. Aurinkoiset päivät ovat saaneet ensimmäiset raakileet kiinnittymään tännekin, kun nostin sen ikkunan eteen riippumaan. Pelkällä vedellä se on pärjännyt, kun sillä on varastolannoitus ruukussaan.

Hyvällä hoidolla nämä voisivat nyt tehdä minulle makupaloja aina syksyyn asti. Nämä tarvitsevat vielä isommat ruukut, mutta kun teen vaihdon vasta, kun raakileet ovat jo isoja ja valoa ja lämpöä riittää, ei sen pitäisi keskeyttää kehitystä.

Baccatumit itämään

Vähän varhain lähdin liikkeelle tänä vuonna, mutta kun lajikkeita on vain muutama, tila ehkä riittää huhtikuussa, jolloin ei normaalisti ole nähnyt ikkunasta ulos, kun se on niin täynnä chilin ja tomaatin taimia, osa jo isojakin.

Tuossa nuo 7.1. itämään laitetut ovat 17.1. Baccoja oli vain 4. Yksi on itänyt aikaisemmin ja yksi vielä odottelee idätysaikaa. Tänään noissa kaikissa näkyy eloa ja Aji Huanuco ja Starfish ovat jo päässeet multaan sirkkalehdillä. Starfishistä ei ollut omaa siementä tallessa, mutta löytyi kaksikin Fataliin pussia menneiltä vuosilta. Toisessa siemenet olivat selvästi isompia ja ne itivät ensin. Tavoistaan poiketen myös Omnicolor iti alle kolmen viikon, vaikka siemenet olivat vanhoja.

Turbo Puben siemenien kuivauksessa tai käsittelyssä on tapahtunut joku virhe 2009, sillä niistä ei tunnu tulevan hyviä taimia. Niistä osa tosin kypsyi vasta pakkasilla. Jospa erehdyin ottamaan niistä siemeniä. En muista. Tämä on toinen idätyserä ja yhdessä on elonmerkkejä. Paprika Hecele Eros itää hyvin, pieni Ulupica ei vieläkään.

Canario jaksaa kukkia. Tämä kuva on muutama päivä kukinnan alkamisesta. Nyt kukkia on ainakin 20 auki yhtä aikaa ja uusia kehittyy niin paljon kuin oksiin mahtuu. Se on varsin sievä pieni, tasalatvainen puu, ikkunalaudan komistus ehdottomasti.

Tarkkasilmäiset huomaavat ruskeat laikut isossa lehdessä keskellä. Ei, meillä ei vielä ole ripsiäisiä sisällä. Siihen on hangannut verho sen sijaintipaikassa taimilaatikossa. Nuo tuntuvat olevan herkkähipiäisiä.

Rocoto kukkii alle kahden kuukauden ikäisenä

Ei noiden kasvien "sielunelämää" opi ymmärtämään.
Tämä Canario (C. pubescens) tuli taimelle 15.11. ja nyt se jo aukoo kukkiaan.

Joulukuun lopulla vielä epäilin, että noista nupuista ei kukkia syntyisi, mutta niin ne vain kehittyivät kasvin kasvaessa. Viimeistään huomenna siinä on kymmenkunta kukkaa auki. Kasvilla on korkeutta 15 cm, leveyttä 30 cm ja 10 cm:n taimiruukussa majailee hän edelleen.

Toinen Canario on saanut täsmälleen samanlaisen kohtelun, tuli taimelle samaan aikaan ja on samanlaisessa ruukussa, mullassa ja valossa, eikä osoita vielä mitään kukkimisen aikeita. Nuput kuihtuvat aivan pieninä. Ei näitä ymmärrä. Samasta emokasvista noiden siemenet ovat, joten geenien erilaisuuskaan ei liene syy. Risteytyminen parvekkeella on erittäin epätodennäköistä. Joku nyt vain on saanut toisen kiireesti jatkamaan sukuaan, kun toinen malttaa odotella aikuistumista. Syitä en ymmärrä, mutta ihmetellä aina voi. Tämän emokasvilla meni viime keväänä melkein 5 kuukautta ensimmäisiin kukkiin.

Canario yllättää varhain

Canario (C. pubescens) on nyt kuuden viikon iässä. Sillä on samanlainen kaveri. Ne molemmat alkoivat haarautua alle 10 cm korkeana ja nyt oksat menevät melkein vaakasuoraan. Rungot ovat tukevia ja kasvit tuuheita. Ne ovat kasvaneet 30 W energiansäästölampun alla 10 cm taimiruukuissa. Lannoitusta en ole vielä aloittanut, mutta ehkä nyt pitäisi.

Nuppujahan siellä on oksien haarautumiskohdissa. Itse asiassa bongasin ensimmäiset kuukauden ikäisessä, kun haarautuminen alkoi. Eihän näistä vielä rocotoja tule. Ensimmäiset pikku nuput kuivuivat varhaisessa vaiheessa, ja tuskin tuokaan kehittyy isommaksi. Eipä ole syytäkään.

Aji Cristal kukkii jo

Seitsemän viikkoa siitä on, kun kaivoin Aji Cristalin (C. baccatum) maasta ja laitoin ruukkuun sisään kasvamaan. Nyt se jo aukaisi ensimmäisen uuden kasvun kukkansa viileässä varastohuoneessa. Niitä on lisääkin tulossa.

Semmoisen kummallisen havainnon tein, että tapiksi leikattuna, juuret pestynä sisään tuodut näyttävät virkistyvän kaikki, mutta kesäisessä ruukussaan juuria käsittelemättä sisään tuoduissa on monessa kuihtumisen merkkejä. Nekin on siis leikattu matalaksi tai jopa kokonaan lehdettömäksi tuholaisten välttämiseksi.

Esimerkiksi Canario teki ensin lehtiä, mutta nyt se kuivattaa niitä ainakin osasta oksiaan. Toisella puolella on vielä elinvoimaisen näköistä vihreää kasvua.

No, onneksi taimilaatikossa vihertää ja puolitoista viikkoa sitten sirkkalehdille tullut Canarion taimi näyttää voivan hyvin.

Olen toki tottunut siihen, että talvehtiminen aiheuttaa aina tappioita, kaikki eivät siitä selviä, mutta nyt jakolinja vaikuttaa oudolta. Juuret pestynä ja leikattuna sisään tuodut rehottavat, mutta juuriin koskematta lämpimään päässeet kuivattavat uusia versojaan.

Canario itää

Kerättyäni parvekkeella kylmää saaneista Canarioista siemeniä, laitoin niitä koe-idätykseen; tapani mukaan kolme siementä kustakin lajikkeesta.

Kaksitoista päivää myöhemmin voi todeta, että nuo itävät. Ensin pilkistää valkoinen juuri siemenen kyljestä, se kasvaa ja useimmilla chileillä kasvattaa "pulloharjan", ohuita juurikarvoja haistelemaan kosteutta.

Seuraavana päivänä näkymä on jo tällainen:

Sirkkalehdet nousevat siemenen suojasta. Alle kahden viikon iti tämäkin rocoto ihan vain huoneen lämmössä. Kuvasta näkyy, miten olen idättänyt noita paperisuikaleen päällä. Testi-idätyslaatikostani poistan itäneet ja laitan uuden suikaleen kahvisuodatinta uudella tekstillä vanhan päälle. Pohjallahan tuolla on talouspaperilla päällystetty idätyslautta. Kun kaikki kolme itävät, on itävyys minusta 100%, kaksi kolmesta on vielä riittävä, mutta vain yksi arveluttava. Tänä vuonna vain Chinchi Uchu on itänyt huonosti.

Jaa, alkaa kalenteri näyttää siltä, että noista voisi pari jättää kasvamaan ensi kesää ajatellen. Kuukauden kuluessa olisin ne kuitenkin idättänyt normaalin aikataulun mukaan muutenkin.

Kolme rocotoa vertailussa

Rocoto Manzano Orange, Rocoto Peru, Canario   

Kypsää pukkaa nyt vähän joka tuutista. Keräsin kolme erilaista pubescensia, kun sattui olemaan suunnilleen saman kokoisiakin (n. 5 cm) kypsänä. Canariot ovat keskimäärin muita isompia. Maistelin raakana siemeniä kerätessäni. Noinhan minä en niitä nauti, vaan jossakin ruoassa mausteena, mutta menkööt tällä kerralla. Kolmea samanlaista ruokaa eri rocotoilla maustettuna en kuitenkaan tule tehneeksi vertailtavaksi ja eri aikaan nautitut eivät ole vertailukelpoisia. Todettakoon heti: Hyviä ovat kaikki. Pienet erot ovat makuasioita.

Kuvan väri vaihtelee valaistuksesta ja monitorista riippuen paljonkin. Nämä ovat harmaalla leikkuulaudalla ulkovalossa pilvisenä päivänä. Peru on luonnossa vähän tummempi, muut näyttävät näytölläni oikeilta. Manzano on hitusen keltaisempi kuin Canario, mutta siemenet eivät ole vaihtuneet, se on varmaa.

Canario oli noista tutuin, niitä on syöty monta viime aikoina. Se on noista miedoin, mutta vain pienellä marginaalilla. Yksi niitäkin riittää meillä pieneen kastikkeeseen. Manzano Orange ei ehkä ollut aivan yhtä kypsä, sen kanta ei irronnut keveästi vetäessä. Ehkä siksi se oli maultaan vähän karvaampi, mutta karvauskin on joissakin ruoissa eduksi, varsinkin happamissa tai hapanimelissä. Peru oli kypsä, jopa hieman ryppyinen jo. Se oli tulisuudeltaan Manzanon luokkaa, maultaan muita "tummempi", vaikeasti määriteltävä termi. Voisiko sen sanoa niin, että Canario sopii parhaiten ruokiin, joita nautitaan valkoviinin kanssa, Peru taas voimakkaisiin patoihin ja punaviinin seuraksi. Manzanossa on vähän noita kumpaakin, enpä vielä tiedä sen parasta käyttötapaa.

Nyt pitäisi kehitellä joku säilömistapa, noita kypsyy sellaista tahtia. Canarioita jo ihan kirjaimellisesti putoilee puusta.

Lisäys 23.8.
Kuivattelin rocotot pituussuuntaan viipaleiksi leikattuna vihanneskuivurilla.
Hyvää tuli, rapeita ja helposti murenevia. Makuarvioinnit pysyvät, maut vain tiivistyivät kuivatessa. Peru on "tummin", Manzano tulisin ja Canario monikäyttöisin.

Tässä on chiliherkkua

Canario (C. pubescens)

Makumieltymykset vaihtelevat, mutta tänään tuntui todella siltä, että nyt on löytynyt herkkumauste. Kun alkukesän on maustanut ruokansa pääasiassa baccatumeilla ja Habanerolla, tuollainen pubescens erottuu joukosta. Erottuu edukseen.

Canario (C. pubescens) kasvaa parvekkeen katossa amppelissa. Tässä näkyy vain sen keskiosa. Haarat ovat yli kaksi metriä pitkiä ja niitä luikertelee moneen suuntaan. Pääsato kypsyy nyt, mutta raakileita toki on kasvamassa. Pari viikkoa värin vaihdon jälkeen nuo alkavat irtoilla itsekseen, putoilla puusta. Silloin ne ovat minusta parhaimmillaan. Tämän Canarion alkuperästä ja mietoudesta kirjoitin jo ensimmäisten kypsyessä. Hidashan tämä oli. Joulukuun alkupuolella taimelle tulleelta kesti seitsemän kuukautta saada kypsää oksille. Alkukasvatuksen valo ja lämpötila merkitsevät paljon.

Canario halkaistuna.
Väri on voimakas ja siemenet mustia. Tällainen pienehkö rocoto painoi 20g, mutta isoimmat ovat varmaan suuruusluokkaa 50g. Minun Canarioni eivät ole isoja. Kauas se jää suurimmista kasvattamistani rocotoista, jotka painoivat reippaasti yli 100 grammaa.

Siemenet tuosta pitää poistaa. Ne ovat kovia ja kuhmuraisia. Sitten vain viipaloin yhden tuollaisen kermaiseen kanakastikkeeseen ja herkullista makua syntyi. Tulisempaan tarvitaan useampi. Hiukan juustokuminaa laitan chilin seuraksi ja merisuolaa sopivan määrän. Muuta se ei kaipaa.

Canario on sentään keltainen

Canario (C. pubescens)

Vahinkoristeytymiä ja vääriä chilejä kasvaa varsin monella ja erityisesti pubescensit näyttävät olevan herkkiä risteytymään keskenään. Minullakin toinen kahdesta uudesta pubesta tälle kaudelle on jotakin muuta kuin tilattua. Canario, keltainen pubescens näyttää kuitenkin aivan aidolta. Muoto on hieman epämääräinen, vaihteleva pullukka. Nämä ovat kooltaan 5-6 cm pitkiä, mutta kokohan riippuu aika paljon kasvuolosuhteista, ruukun koosta ja lannoituksesta.

Canario kasvaa minulla parvekkeen katossa amppelissa. Ruukku on yläosastaan vain 20 cm leveä, siis varsin pieni tuollaiselle nytkin jo yli 2 metriä pitkä versoja työntävälle köynnöstävälle kasville. Canariossa on yli 20 reilun kokoista raakiletta, pienempiä ja kukkia myös. Se on saanut tavanomaiset määrät Puutarhan Kesää kastelun yhteydessä, ei mitään erityiskohtelua. Sen menestyminen voi johtua myös viileistä säistä, sillä yleensä pubescensit eivät pidä kuumuudesta. Hellekesinä parvekkeella voi olla tukahduttavan kuuma, mutta ei nyt.

Canarion lehdet ovat huomattavan sileät, karvaisuutta saa hakea. Ne eivät myöskään tuoksu tyypilliselle pubescensille. Nytpä en muista, oliko tilanne tämä jo pikkutaimena, vai hävisivätkö karvat kasvamisen myötä.

Epäilyni lehtien rullautumisen syystä saavat vahvistusta tästäkin. Valosta pois päin suuntautuva haara on alkanut rullata lehtiään. Samaa ilmiötä on havaittavissa myös varsinaisella rullaajalla, Manzano Orangella, tai siis sillä, jonka piti olla Manzano.

1.8.2012
Lisäänpä tähän makukokemukset, niin tiedot pysyvät kasassa.
Canariota on mainittu rocotoista tulisimmaksi. Tämä Semillas.de:n versio ei sitä ollut, mutta miedoksi sitä sanottiikin. Noita saattoi mutustella kuin paprikaa kunnes saavuttiin siemenkiinnikkeisiin. Siellä oli kohtalaisesti poltetta. Neljän hengen spagettikastikkeeseen sai lisätä toisenkin Canarion, ennen kuin maku alkoi miellyttää. Hyvää siitä tuli. Tuo ensimmäinen irtosi jo hyvin kannasta pari viikkoa värin vaihdon jälkeen, mutta oli edelleen hyvässä kunnossa. Seuraavat irtosivat huonommin, mutta kypsiä olivat nekin. Näissä ei ollut erityisen paljon siemeniä, eikä hedelmäliha ollut erityisen paksua. Hyvä chili joka tapauksessa.

Väliraportti parvekkeelta

Parvekkeen kasvit vaihtavat koko ajan paikkaa, vanhoja lähtee ulos, uusia kasvaa tilalle, mutta kun en koko parveketta ole aikoihin esitellyt, kirjataan nyt tämä tilanne. Parhaat satokasvit, Alma Paprika ja amppelihabenero ovat sisätiloissa lämpimässä, unkarilaisia annuumeita vein viime viikolla toista kymmentä ulos ja näyttävät ne sielläkin kasvavan.
Kuvista aukeaa isommat uuteen ikkunaan, ja niissä on nimitekstit. Kiinnostuneet voivat sieltä katsoa tarkan järjestyksen.

Parveke itään

Aloitetaan ovesta vasemmalle eli itään olevasta lasiseinästä. Kissan puun takana on "Aji Magyar" eli PI 594136. Se ylsi jo viikko sitten kattoon, mutta kukista ei vain kehity raakileita. Taisin laittaa tämän turhan hämärään nurkkaan, kun tuo koivukin varjostaa aamuvaloa. Päivällä ei näin syvälle parvekkeelle paista sisään. 

Valkoisessa amppelissa Aji Bonito kasvattelee taas aika satoa, vaikka toukokuun lopulla siitä keräsin paljon punaisia. Se oli parhaiten talvehtinut bacca ja teki eniten satoa melko tavalla valoista sivussakin varastohuoneessa. Kun se on vielä hyvän makuinenkin, sitä pitää kehua.

Seuraavista olenkin kertonut viime aikoina jotakin ja nimet näet isommasta kuvasta. Nurkassa isolehtinen Chinchi Uchu tekee mielenkiintoisen näköistä raakiletta ja sinisessä amppelissa majailee Canario. Hyvin viihtyy tämä pubescens parvekkeella, mutta helteitä ei vielä olekaan ollut.

Parveke etelään

Eteläseinällä parhaassa (tai pahimmassa) paahteessa ovat Chinchi Uchu pylvästä vasten, sitten Aji Amarillo, Ylhäällä tomaatti Mini Piros, Canario ja hyllyllä chinenset White Habanero, Aji Cachucha ja Peruvian White Habanero. Kahvipöydälle on unohtunut munkkipussi ja jotakin ruukunvaihtoa odottavia koristekasveja. Tuossa pöydällä levitetyn sanomalehden päällä teen multahommat.

Tästä oikealle ovea vastapäätä on isännän rikki kulunut nahkanojatuoli ja mahdollisuus avata laseja ja kurkotella ulos pihalle.

Parveke länteen

Länsipuolella on hyllyn pääty vielä vapaana kirjoille ja kameralle nojatuolin vieressä. Ruskeassa amppelissa ottaa aurinkoa Ulupica Large, jota on kasvatettu useassa eri paikassa, mutta kukat eivät vain kehity eteenpäin. Tämä nyt on sellainen malli Ulupicaa. Keskellä valkoisessa pikku amppelissa (aivan liian vähässä mullassa) on Rocoto Manzano Orange, joka käpristelee lehtiään alaspäin. Ensimmäiset raakileet ovat silti siinäkin. Oikean laidan valkoisessa amppelissa majailee Aji Quitunquito, joka on aivan täynnä raakileita. Seinää vasten on isoin Paprika, Hecele Eros, jossa on komeita chilejä kypsymässä. Muu hyllyn sisältö selviää isommasta kuvasta. Unkarilaiset annuumit ovat pieniä, kun idätin ne monta kuukautta muita myöhemmin ja vein isoimmat ulos.

Vasemmasta ylänurkasta puskee kuvaan Canarion oksa. Niitä on parvekkeen kattoon tukien useita jopa yli kahden metrin mittaisia versoja eri suuntiin ja aika isoja vihreitä raakileita siellä jo on. Satoa näyttää tulevan kymmenin kappalein. Tätä en enää pysty siirtämään tai vaihtamaan isompaan ruukkuun.

Se minua vähän kummastuttaa, että raakileet eivät kuvissa näy. Melkein joka puskassa niitä vihreitä on, toiset ovat jopa täynnä niitä, mutta vihreä vihreiden lehtien joukossa ei vain erotu. Se vaatii lähikuvia.

Alma on aggressiivinen

Kasvattelen usein vain yhtä tainta kustakin lajikkeesta, jos tarkoitus on vain lajikkeeseen tutustuminen. Silloinkin on alkukaudesta hyvä olla varakappaleet, jos vaikka sattuisi jotakin sille varsinaiselle. Tuollainen litran jäätelölaatikko on osoittautunut hyväksi varalaatikoksi kolmelle tai neljälle. Siinä ne kasvavat kesään asti ja kenties vähän satoavatkin, eivätkä vie paljon tilaa kunhan pitää lannoituksen niukkana. Toistaiseksi eivät ole saaneet mitään muuta kuin Puutarhamullan ravinteet ja sillä mennään varmaan toinenkin kuukausi. Alalehdet alkavat kellastua ja putoavat pois, kun ravinteet loppuvat. Taimivaloni, nykyisin 50W päivänvalo-ESL huolehtii valoenergiasta.

Rocoto Manzano Orange, Alma Paprika, Paprika Hecele Erõs, Canario

Tämän varalaatikon virittelin kuukausi sitten. Silloin kaikki olivat idätyslautalla saman kokoisia, sirkkalehdillä. Alma näyttää täälläkin kasvunopeutensa ja elinvoimansa. Reunassa majaileva rocoto on jäänyt täysin varjoon. Almassa on isoja nuppuja, vaikka korkeutta on vasta 12 cm. Rocoton pelastamiseksi ei oikein ole muuta tehtävissä kuin leikellä Alman varjostavat lehdet pois. Tuskin se siitä pahasti nokkiinsa ottaa. Sitä paitsi Alman ykköstaimessa on jo peukalonpään kokoisia chilejä kasvamassa, joten varataimen hyvinvointi ei enää olekaan niin tärkeää. Jos nuo osoittautuvat hyvän makuisiksi, laitan niitä joskus huhtikuussa isomman erän kasvamaan ja kesäksi ulos.