Sugar Rush - satoa koko kesän

Tämä Sugar Rush (C. baccatum) on kuvattu jo kuukausi sitten. Nyt siinä on tuplasti enemmän kypsiä, mutta lehdet kellastuvat jo - syksy tulee parvekkeellekin. Lannoittamisen lopetin jo toista kuukautta sitten elokuussa.

Sugar Rush on mainio ruokachili, jonka ensimmäiset kypsyivät jo huhtikuussa ja kesäkuusta lähtien niitä on riittänyt. Se on miedohko, joten niitä voi laittaa useamman yhteen ruokaan. Parvekkeella se sai seinänvieruspaikan länsipäästä, mihin suoria auringonsäteitä ei osu aamupäivisin, mutta hyvin tuokin on toiminut.

Sugar Rush on kaunis chili. Hedelmät ov monen muotoisia ja myös monen värisiä, kuten viime kesänä jouduin toteamaan. Nytkin minulla kasvaa ulkona chiliaidassa samasta siemenpussista kasvatettu oranssinkeltainen yksilö. Ulkona ei kyllä kasvua ole juurikaan tapahtunut. Sisällä kasvunsa aloittaneet raakileet kypsyivät kylmässä alkukesässä hitaasti ja elokuun lopulla tai syyskuussa uudestaan alkanut kukinta ei todellakaan ehdi kypsäksi ulkona. Tämä nyt oli näitä kesiä. Onneksi parvekkeella on lasit.

Ulkona ei nyt vaan kasva

Annoinpa heti väärän todistuksen. Kyllä kasvaa, kaikki täkäläiseen luontoon perinteisesti kuuluvat, siellä muinaisesta jääkaudesta asti kasvaneet kasvit rehottavat, vain siellä väkisin viljelemämme ulkomaiset, herkkähipiäiset kuten chilit tai tomaatit protestoivat.

Meillä harjun etelärinne on niin vehreä, että ei juuri koskaan tähän aikaan vuodesta. Ruohot, puut ja pensaat nauttivat kosteudesta. Normaalikesänä rinne olisi ruskeaa kuivuudesta ja vain keinotekoisesti kastellut, muualta tuodut, ihmisen hoitamat kasvit rehottaisivat. Nyt on täysin toisin. Muutama aste vähemmän lämpöä ja oksia riepottelevat tuulet sen tekevät tropiikin kasveille.

Suurin toivein toukokuussa istuttamani chiliaita ei tänä kesänä kasva. Oikeastaan se on taantunut toukokuusta. Vertailukuvassa 28.5. oli harso takana, joten siinä kasvit erottuvat paremmin. Vaikka tuosta ilta-auringossa sateen jälkeen kuvatusta kuvasta ei saa selvää, kerron kuitenkin vasemmalta oikealle chilien menestyksen.

Campane (C. baccatum) vasemmalla on menettänyt tuulessa latvansa ja oksiaan. Siinä on muutamia kukkia ja raakileita, mutta ei niistä tänä kesänä enää mitään tule.

Ulupica Large (C. cardenasii) on juurtunut parhaiten, mutta liian myöhään sekin. Pakkaset tulevat ennen kuin noista kukista kehittyy kypsiä chilejä. Kuva on vastakkaiselta puolelta aamun valossa.

Surkeasti kävi Trepadeira do Wernerille (C. baccatum). Ikkunalla spotin alla talvehtinut pensas kypsytteli kyllä ulos vietäessä oksilla riippuneet raakileensa, mutta pudotti sitten lähes kaikki lehtensä, eivätkä uudet vielä ole kuin hiirenkorvalla.

Oikealla Sugar Rush (C. baccatum) on tehnyt satoa pikku hiljaa pitkin kesää, mutta vain muutaman se on saanut kypsäksi. Siirrosta se selvisi parhaiten, mutta lehdet harvenivat ja oksat katkeilivat tälläkin. Ilmeisesti taimikasvatuksen laatu merkitsee paljon ulos sopeutumiseen ja tämä oli hyvässä kasvussa toukokuussa ja onnistui jatkamaan sitä viileämmässäkin.

Kypsää pukkaa

Nyt teen jotakin sellaista, mistä en chilifoorumeilla pidä. Kun näen pitkiä rimpsuja pieniä kuvia, mielenkiintoni alkaa hiipua. Liian paljon liian samanlaista informaatiota. Eipä sinunkaan näihin tarvitse uppoutua, nehän ovat vain omia muistiinpanojani kesäkuun alun tilanteesta 2015.

Talvehtineet Rocoto Santa Natalia ja Cajamarca

Rocoto Montufar kypsyy monimuotoisena, tässä pyöreä ja puikula

Peruvian White Habanerossa on vihdoin valkoisiakin makupippureita normaalimman kellertävän ohella

Padron ehti punastua ennen ulosvientiä ja ulkona tuuli oli repinyt Omnicolorista tuollaisen oksan. Sitä on syöty paljon jo punaisenakin.

Sugar Rushia kasvaa samasta siemenpussista sekä oranssinkeltaista että punaista

 

Trepadeira do Werner kuten tuo oranssi Sugarkin kypsyvät ulkona, mutta olivathan ne melko valmiita jo ulos vietäessä. Ei näillä kesäkuun säillä ulkona paljon kehitystä tapahdu.

Chiliaita 2015

Oleskeluterassillamme on jo "perinteisesti" ollut yhdellä sivulla chiliaita. Tänä vuonna se muodostui talvehtineista lajikkeista. Istutin ne eilen ja toivoin pilvisen kelin jatkuvan loppuviikon, mutta niinpä vain tuli heti aurinkoinen päivä ja sisällä kasvaneet chilit piti suojata UV-säteilyltä. Hallaharso ei ole kaunis maisemassa, enkä sitä montaa päivää aio pitää.

Vasemman laidan "piispanhattu-chili" Campane (C. baccatum) on jo miehen korkuinen ja menee yli tämän kuvan. Sen vieressä on Ulupica Large (C. cardenasii). Se osoittautui vääräksi valinnaksi, sillä illan mittaan tuuli oli taittanut lähes kaikki  vaakasuorat oksat. Nostelin niitä sitomalla, mutta en lastoittanut. Jos ne kuivuvat, eiköhän uusia kasva.

Muita tummempana erottuu eteisen ikkunalla ledispotin alla talvehtinut Trepadeira do Werner (C. baccatum). Siinä on jo kypsääkin, kuten laitimmaisessa Sugar Rushissa (C. baccatum).  Kunhan nuo asettuvat paikoilleen ja saan aurinkosuojan pois, siinä on valmis aita. Katajapensas rajaa toista päätä ja tästä oikealle jatkuu talvivalkosipulin voimakaskasvuinen rivi.

Multaa Intiasta?

Tein heräteostoksia. Tavaratalossa sattui eteen pikkuinen paketti, jossa luki: Istutusmultaa 10l. Lisää vain vesi.

Tiesin toki kookoskuidun ja sen turpoamisominaisuudet. Chili- ja hamppuväelle sitä on myyty erikoismyymälöissä jo vuosia, mutta nyt noita pikku brikettejä on alkanut näkyä jokamiehen kaupoissakin.

Tuohan on jätettä. Intiassa käydessäni havaitsin Keralassa maaseudulla suuria kookospähkinän kuorikasoja. Sisältö oli kerätty talteen tuotannon alkulähteillä palmumetsässä ja kuoret jäivät. Lähistöllä oli köydenpunoja kiertämässä kookoskuidusta narua ja naruista köyttä. Sitä ennen kuoret piti liottaa suossa kuopassa veden alla ainakin vuoden, että ne pehmenivät. Köysimestari oli mielenkiintoinen tuttavuus, mutta valtamerilaivoja pitelevät kookosköydet alkavat olla historiaa, joten pähkinän kuorille piti keksiä uutta käyttöä. Hollantilaiset kehittelivät siitä mullan korvikkeen. Siellä ne osaavat lyödä rahoiksi erikoisetkin ideat. Myyntiä auttaa tavattomasti se, että turve on pannassa Keski-Euroopassa, kun sen nostolla pilataan siellä harvinaisia soita. Englannissa esimerkiksi mullan pitää ehdottomasti olla nyt turvevapaata.

Helppoa tuosta mullan teko oli: kaadoin vain lämpimän veden pussiin laatan päälle ja odottelin jonkin aikaa turpoamista, sekoitin istutuslapiolla ja siinä mulla oli pussillinen multaa. Aivan turvemullan oloistahan se on, punertavaa ja hieman eri hajuista vain. Epäilen kyllä, että sitä ei ole luvattua kymmentä litraa, mutta enpä viitsinyt ruveta mittaamaan, kun siinä olisi likaantunut astioita. Kookos on peruslannoitettu ja sen pitäisi riittää kuukauden kasvuun, sitten ollaan oman lannoituksen varassa. Kompostimullassa on itsessään ravinteita, tässä kuidussa ei, mutta eipä niitä juuri ole kotimaisessa turpeessakaan, ellei niitä ole lisätty ennen pussitusta.

Istutin tuohon ensimmäiseksi alakerran ledispotin alla kasvaneen Sugar Rushin (C. baccatum). Se oli päässyt aika veteläksi auringossa, mutta laitoin sille tukikepin ja sidoin koko 70 cm korkean komeuden siihen kiinni. Hyvin se oli kasvanut yhdeksän watin valolla kymmenen sentin taimiruukussa. Nyt pääsee väljemmille vesille. Parveke on näköjään siivoamatta vielä, mutta paljain jaloin ja ilman paitaa siellä hyvin tarkenee työskennellä.

Sugarhan on alkanut jo satokauden. Kukkia siinä on ollut jonkin aikaa, mutta nuo oksat ovat levinneet aivan liian laajalle yhdellä ledispotilla valaistavaksi. Tuon kokoiset raakileet saattavat vielä putoilla pois, kun joutuvat outoon multaan ja uuteen paikkaan, mutta vähän isommat, sormenpään kokoiset yleensä jo kestävät ruukun vaihdon. Vertailevaa kasvatusta eri mullissa en nyt aio suorittaa, kun sopivia taimia ei satu olemaan, mutta seurataan nyt tämän ja muutaman muun selviytymistä vieraassa mullassa.

Onhan tuo kätevää ottaa kauppareissulla muutama kymmenen litraa "multaa" mukaan. Kaipa tuo on desinfioitu niin, että sen mukana ei kulkeudu kasvitauteja kaukaa meille, sillä suomalaiseen maaperään nuo kompostin kautta aikanaan päätyvät. Talvella ei multasäkkejä juuri löydä, kun puutarhamyymälät ovat kiinni ja mullat lumen alla, vain pikku pusseja kukkamultaa on saatavissa. Keväämmällä kyllä kotimainen turvemulta on selvästi halvempaa, ainakin toistaiseksi.

Sugar Rush ja herkkutatti, mainio yhdistelmä

Vaihteeksi ihan kuvaton juttu. Kaikki syötiin jo.

Herkkutatteja löytyy metsästä ja chiliä parvekkeelta, joten vaihtelun vuoksi laitoin tänään sienikastikkeen chilillä maustettuna. Mieto Sugar Rush (C. baccatum) sai aivan uusia makuvivahteita sieniinkin. Varmaan muutkin chilit käyvät, kunhan oikea annostus löytyy. Sugaria voi silputa muutaman pannulliseen tatteja, eikä vielä polttele tottumattomankaan suussa. Paistoin niitä vain kevyesti voissa, suolasin, lisäsin kermaa ja hauduttelin hetken.  Kaikki syötiin ja vielä jäi kaipaus maun perään. Pitää taas lähteä sienimetsälle.

Sugar Rushia tämäkin?

Sugar Rush (C. baccatum) on, kuten jo aikaisemmin kehuin, punainen, makea ja maukas chili. Niistä on nautittu jo hyvän aikaa.  Nyt vain kävi näin, että samasta Fataliin siemenpussista minulle jäi kasvamaan toinen varataimi. Nyt sen  sato alkoi kypsyä muiden takana chiliviidakossa ja sieltähän tuli keltaista esiin ja väri pysyi, ei suostunut muuttumaan punaiseksi.

Tämä varataimi on kasvanut pieneksi puuksi kymmensenttisessä taimiruukussa varsin huonolla hoidolla. Vettä se on saanut, kun lehdet ovat roikkuneet, joskus lannoitettakin ja se on ollut pahasti muiden varjostama parvekkeen itäpäässä. Yllätyin sen kauniista kasvutavasta, kun sen kaivoin esiin keltaisen värin houkuttelemana.

Sugar Rush?
Sekaantumisen mahdollisuutta ei ole. Niinpä kyselin siementen toimittajalta, Fataliin  Jukka Kilpiseltä mahdollisia syitä outoon väriin. Jukkahan vastasi, että hänellä kasvaa pinkki Sugar Rush, joka on "idätetty alkuperäisistä saamistani siemenistä eli hybridiltä vaikuttaa." Sitten hän lisäsi vielä: "Sen verran herkullinen lajike että pitänee jalostaa eteenpäin." Eli siemenet ovat tulleet Fataliille muualta ja yllätykset paljastuvat vähitellen. Ominaisuuksiltaan pysyvän, stabiilin lajikkeen kasvattaminen risteytyksestä kestää pitkään ja nämä ehkä ovat vasta toista sukupolvea, missä ominaisuudet vaihtelevat.

Muodoltaan ja maultaan nuo ovat lähellä oikeana pitämääni punaista. Keltainen on ehkä vähän terävämpi maultaan, hieman enemmän poltetta ja vähemmän makeutta. Eli se sopisi erinomaisesti mausteeksi ruokaan, kun taas punainen pilkotaan sellaisenaan osaksi ruokaa, eli sitä käytetään enemmän. Erot eivät kyllä ole suuria.

Kauniita baccatumeja molemmat. Valitsin punaisista vertailukuvaan pienemmät, se kun kasvaa isommassa ruukussa, niin chilitkin ovat keskimäärin isompia.

Sugar Rush, punainen ja makea

Sugar Rush (C. baccatum)

Helmikuun alkupuolella laitoin baccatumit itämään ja nyt ne ovat siis viiden kuukauden ikäisiä. Vain Sugar Rush on toistaiseksi kypsä. Sillä meni kolme kuukautta kasvamiseen ennen kukintaa ja kaksi kuukautta hedelmien kasvuun ja kypsymiseen. Varsin tavanomaiset luvut minun kasvatuksissani.

Sugarista on tullut esiin monen näköisiä ja värisiä variaatioita Chilifoorumin keskusteluissa. Siitä voisi päätellä, että risteytys on melko tuore ja muutosta tapahtuu. Ostin siemenet Fataliilta joskus vuodenvaihteessa ja nämä lienevät viimeisintä kehitysvaihetta. Muoto on tuollainen lähes kaikissa ja väri kehittyy vaalean vihreästä rusehtavan kautta punaiseksi.

Hyviä ovat, todellakin makeita ja rapeita, melko paksulihaisia. Poltetta oli ensimmäisessä varsin vähän, ihan paljaaltaan syötävä chili tämä on. Ensimmäisenä käyttökohteena tulee mieleen salaatit ja varsinkin mansikan kanssa yhdessä.

Kokokuvaa en tuosta onnistunut ottamaan. Tässä on vain alaosa. Sitä jatkuu ainakin puolitoista metriä korkealle tiheänä pöheikkönä, jossa on paljon vaaleanvihreitä raakileita. Alhaalta ovat vanhat lehdet putoilleet ja uusia on kasvamassa. Oikealla kuvaan pilkistää Werneri ja vasemmalla uruguaylainen bacca. Ahdasta on parvekkeen lasien edessä.

Nuo chilit ovat keskimäärin 6 cm pitkiä ja aika tukevia. Ne sopivat täytettäväksi ja grilliin tai uuniin. Myös pekoniin käärittynä niitä tiedän grillatun. Ruokakokeilut odottavat, kunhan lisää kypsyy.

Baccatumit kasvavat meillä mielellään

Jaahas, päivitystahti on hidastunut, kun lämpimät tulivat. Uudelleen ruukuttamista, parvekkeelle ja ulos vientiä ja auringolta suojaamista on riittänyt; sitä tavallista kevätpuuhaa. Kehitystä tapahtuu niin monella rintamalla, että en tiedä, mistä aloittaisi.

Aloitetaan vaikka kukista, kun mehiläiset ovat käyneet niin vähiin. Chilithän pölyttyvät kyllä ihan itsekseen pienestä tuulesta tai tärinästä. Kaikki chilini taitavat jo kukkia paitsi Charapita. Tässä kuvassa on Sugar Rush (C. baccatum). Kukassa on tyypillinen värillinen kalanruotokuvio. Se ei parvekkeen viileästä kaudesta pistänyt pahakseen, vaan on kehittynyt vauhdilla.

Sen raakileet ovat vaalean vihreitä ja kasvavat pystyasennossa. Yksi on jo ehtinyt yli 6 cm pitkäksi ja se kasvaa nyt vaakasuorassa, ehkäpä kallistuu myöhemmin alas. Tätä lajiketta en ennestään tunne ja aika vähän siitä on netissäkin tietoa. Makua on kehuttu, joten odotellaan vesi kielellä.

Sen kanssa samaan aikaan idätetyt ja toista kuukautta sitten parvekkeelle viedyt muut baccatumit vasta kukkivat ensimmäisiä kukkiaan. Sugar Rush on selvästi nopeampi. Sehän on huomattava etu tähän aikaan vuodesta.

Puolivuotias Aji Amarillo (C. baccatum) on nyt ollut kuukauden parvekkeella ja kokenut aika viileitä öitä ja nyt yli 30° hellettä. Sehän kestää sen. Chilin kehitys kesti yllättävän hyvin ruukun, valoisuuden ja lämpötilan muutokset ja kasvu jatkui joka suuntaan. Nämä raakileet ovat aikaisemmin kasvattamaani verrattuna tasaisempia, sileämpiä ja ehkä vähän pienempiä. Mittaa noilla on aika tasaisesti 8 cm. Vanhin on jo siinä iässä, että sen pitäisi kohta alkaa kypsyä. Tietysti viileä toukokuun alkupuoli saattoi hidastaa värin vaihtoa. Hyvältä kuitenkin näyttää tulevaa kesää ajatellen.

Ei baccat ja pubetkaan viileästä pahastu

Enintään hidastavat hiukan kasvua.

Kymmenen päivää sitten viileisiin öisin parvekkeelle tottumaan viety Aji Amarillo (C. baccatum) on ilmeisesti sopeutunut hyvin, kukinta jatkuu, raakileet kasvavat ja tuollaisia pieniä uusia pystykasvuisia ilmestyy joka puolelle. Nehän kellahtavat alaspäin, kun chili kasvaa ja paino lisääntyy.

Tämän innoittamana tutkin muitakin, jo pidempään parvekkeella oleskelleita chilejä ja hyvinhän ne jaksoivat. Isompia raakileita on Amarillon lisäksi Rocoto Montufarissa, Turbo Pubessa ja Omnicolorissa. Nyt kuitenkin tutkaillaan näitä aivan pieniä.

Starfish (C. baccatum) pääsi autotallista parvekkeelle puolitoista viikkoa sitten avattuaan ensimmäisen kukkansa. Siitähän kehittyi heti raakile, mutta se kasvoi niin hitaasti, että varmuutta chilin muodosta en saanut. Tuo nyt kuitenkin jo vihjaa oikeaan suuntaan. Edellisen kerran noita kasvattaessani se kasvoi aivan pystyssä, mutta tuokin on kääntymässä hitaasti. Ehkä tämä on oikeista siemenistä, eikä minun tarvitse idättää uutta. Kuva taas tapansa mukaan valehtelee. Minun ruudullani ainakin tuo on 5 kertaa oikeaa raakiletta isompi. Metkoja nuo makro-objektiivit.

Näiden välissä Sugar Rush (C. baccatum) kukkii myös, vaikka on alle kolme kuukautta ja siitä kolme viikkoa kylmässä. Senkin ekasta kukasta ilmestyi pieni chilinalku ja kukka roikkuu hauskasti kuin keijun mekko emin päässä. Näistä ei ehkä tule puhtaita siemeniä, sillä paljon isompi Amarillo kukkii tämän yläpuolella ja siitepölyä varisee myös muiden baccatumien päälle. Ne tiettävästi risteytyvät helposti keskenään ja useimmat väärät siemenet, joita olen saanut siemenkaupoista, ovat olleet juuri vahingossa risteytyneitä baccoja.

Jos (tai kun) puhtaita siemeniä haluaa, kasvi on siirrettävä vähän sivummalle tai käytettävä kukan auetessa pussitusta. Kukan voi suojata vaikka tyhjennetyllä teepussilla, hallaharsolla tai muovipussilla. Kun raakile alkaa kehittyä, pussi pitää poistaa, mutta kehittyvä chili kannattaa merkitä vaikka tekemällä villalangalla rusetti sen varteen. Vain tällä tavalla varmistettuja siemeniä kehtaa jakaa eteenpäin. Ulkona risteytymisen vaara on vielä suurempi, kun mehiläisiä ja kärpäsiä pörrää. Sisällä siitepöly laskeutuu vain vähän leviten alas. Chilien pöly ei ole erityisen leijuvaa, mutta kyllähän sekin tuulessa...

Turbo Pube (C. pubescens) pääsi tähän sarjaan osoituksena, että kaikki raakileet eivät suinkaan ole pystyssä varressa, vaan suoraan alas suuntautuviakin on. Tässä on taustana parvekkeen nurkassa oleva kuiva omenapuun runko.

Annuumeistakin minulla on kolme laatikkoa parvekkeella, mutta niiden kasvu on kyllä selkeästi hidastunut, ne hyötyvät lämmöstä. Ihan siedettävää kasvua niilläkin on. Alma paprika alkoi kukkia vähän alle kahdessa kuukaudessa, kun se lämpökaapissa tapahtui kuukaudessa.

Chinensejä en vielä vie kylmään, sillä niiden puolukan kokoisista marjoista kylmän kauden jälkeen on kokemuksia edellisiltä vuosilta. Eivät ne oikein mahtuisikaan ennen kuin saan tomaatit ulos.

Parvekkeen lämmityskautta on nyt näköjään kuukausi takana ja vielä muutama päivä edessä. Jouduin vaihtamaan lämmittimen, kun vanhan termostaatti heittäytyi aivan tunnottomaksi. Uusi samanlainen, mutta musta maksoi 16€. Laitoin samalla sähkönkulutusmittarin ajastimen ja lämmittimen väliin. Ilmeisesti arvioin jo 2012 kulutuksen aika oikein päätellessäni euron yöstä sopivaksi maksuksi siitä, että ei tarvitse säitä jännittää eikä kanniskella ruukkuja iltaisin sisään ja aamuisin ulos. Tähän astinen kevätkauden kulutus on vielä alle 30€, mutta eiköhän se loppuviikkoon mennessä tule täyteen ja sitten ehkä yötkin lämpenevät. Ei tuossa uudessakaan tarkkaa termostaattia ole. Yölämmöt ovat heitelleet viiden ja kymmenen asteen välillä, joskus ylikin, mutta pakkaset ovat pysyneet lasien ulkopuolella. Varmuus siitä rauhoittaa mieltä kummasti ja mielenrauhasta olen valmis tuon ja enemmänkin maksamaan.

Baccat pysyvästi parvekkeelle?

Säätiedotus näyttää siltä, että kovia pakkasöitä ei ole tulossa, ei ainakaan sellaisia, mihin 1000W lämmitin ei riittäisi. Puoliteholla on pysytty yli +5 asteessa pakkasöinäkin. Tomaatit ja bubet ovat ulkoilleet jo jonkin aikaa, mutta baccatumit olen pitänyt vain aurinkoisina päivinä parvekkeella, öisin sisällä. Nyt siihen tulee muutos. Annuumin taimet vein sinne myös, chinenset pysyvät sisällä ikkunalla, kun niistä on tullut minikokoisia marjoja, jos ovat saaneet kylmää kukinta-aikaan.

Sadepilviä ja auringonpaistetta, siinä päivän sää. Esittely alkaa nyt oikealta.

Sugar Rush on suurimpana saanut jo uuden ruukun. Se oli vajaa kuukausi sitten näitä esitellessäni kymmensenttinen ja on kasvanut siitä puolimetriseksi. Tämä oli kasvukuukausi. Nyt tosin mitasta 10 cm on upotettu multaan ruukun vaihdon yhteydessä. Siinä on isoja nuppuja latvassa ja haarautuminen käynnissä, vaikka ikää näillä on vasta kaksi kuukautta.

Trepadeira do Werner ja PI 439410 ovat ruukun pinnalta mitaten melkein yhtä isoja, mutta niillä on vielä edessään syvempään multaan upotus. Keskellä on hännänhuippu Campane ja näiden takana baccojen varakappaleita.

Vasemmassa laidassa punaisessa jäätelörasiassa on marraskuulta asti kasvanut perulainen Aji Amarillo, sen varataimi. Varsinainen kasvattini kukkii ja siinä on jo raakileitakin olohuoneen ikkunalla. Se on venynyt ikävästi muutamista haaroista ikkunan yli ja tarvitsee koko ajan saksia. Se pitäisi jo siirtää parvekkeelle isoon ruukkuun, mutta sitä en sitten pysty siirtämään pakkasten alta sisään, joten olkoot vielä jonkin aikaa paikoillaan.

Baccat auringossa

Kuvasinpa samaan syssyyn chinensien perään vielä reilun kuukauden ikäiset baccatumin taimetkin, kun aurinkoa riitti. Kokeilin kameran kontrastinsäätöä ja melkoisesti sitä voikin venyttää omilla asetuksilla. Baccatumien lehdistä paistaa aurinko aivan toisella tapaa läpi kuin chinenseistä, joiden lehdet ovat paksumpia ja ryppyisempiä.

Sugar Rush (C. baccatum) on näistä baccoista kookkain, mutta ei niissä suuria eroja ole. Vähän kymmenen sentin päälle niillä on mittaa.

Trepadeira do Werneriä minulla on kahdesta eri lähteestä. Katsotaan, ovatko tulokset samanlaisia.

PI 439410-koodilla nimetyn baccatumin koti pitäisi olla Uruguayssa. Sen olemuksessa on selvästi enemmän chinenseä kuin noissa muissa.

Campane eli Joulun Kellot meinasi unohtua kokonaan tämän vuoden kasvatuksista ja idätin sen vasta pari viikkoa muiden jälkeen, joten taimi on vielä pikkuinen.

Näillä baccatumeilla pitäisi kesä pärjätä. Kaksoiskappaleet niistä on melkein kaikista ja onhan minulla useita jo hedelmää tuottavia leditestin taimia ja talvehtivissa Kellu Uchussa sekä Aji Indianissa on jo kypsääkin satoa. Aito perulainen Aji Amarillo availee ensimmäisen kukkansa lähipäivinä. Ei näistä puutetta tule.