Tomaatit kypsyivät heinäkuussa

Kuva on parin päivän takaa, kun ensimmäinen kypsyi, mutta nyt noita on enemmänkin punaisena ja keltaisena.

Tomaateille ilmoitetaan tarkkojakin aikoja kukasta kypsään, mutta tietysti nekin riippuvat kasvuolosuhteista, lämmöstä kait ennen kaikkea. Joskus olen saanut satoa aikaisemminkin avomaalta, mutta monesti on mennyt pitkälle elokuulle. Kaikki juontaa alkunsa taimikasvatuksesta. Nyt aloitin maaliskuun puolivälissä, istutin ulos toukokuun lopulla ja kuun viimeisinä päivinä kaikki lajikkeet aloittivat kukinnan. Taimikasvatuksessa voisi mennä raakileasteelle asti, jos valoa riittää lämpimässä, mutta monesti on sitten käynyt niin, että ulos istutuksen jälkeen on tullut tauko kukinnassa ja vain muutama on kypsynyt aikaisin. Nyt näitä tulee tasaisella rintamalla.

Vasemmalla Sibiria kypsytti ensimmäisen päivää muita aikaisemmin. Sitä sanotaankin aikaiseksi ja kylmänkestäväksi. Sen kypsymisajaksi sanotaan 55 päivää. Nyt meni 59. Oikean laidan Manón ajaksi ilmoitetaan 50-60 päivää, mikä onkin oikein ja ottaa kasvuerot huomioon. Manó talon seinustalla varjoisemmassa paikassa on muuten päivän edellä tätä aurinkoista paikkaa. Parvekkeella ruukussa alkaa myös väri vaihtua niissä pienemmissä tomaateissa. Keskellä on keltainen runkotomaatti Golden Sunrise ja sillekin näyttää nyt kaksi kuukautta riittävän.

Kotimaisilla tomaattisivuilla on monestakin lajikkeesta mainittu kypsymisaikoja, mutta kun tuolle keltaisella on mainittu 69-80 päivää ja Siberialle 48-50 ja molemmat kypsyivät parin päivän tarkkuudella samaan aikaan, ei voi oikein luottaa lukemiin. Myöhäisempiä lajikkeita ei kuitenkaan juuri kannata Suomessa ulkona kasvatella.

Sweet Wrinkled Old Man

En minä sentään noin ryppyinen ole - vielä, eikä tapanani ole makeilla, mutta tämän chilin valitsin kait ikäni vuoksi avatar-kuvakseni Chilifoorumille jo 2008, enkä ole sitä sen jälkeen vaihtanut.

Sweet Wrinkled Old Man (C. annuum) on mieto, pienikasvuinen chili, joka on ryppyinen heti pienestä lähtien. Siitä se on saanut nimensä. Päätin kasvattaa sitä uudestaan, jos vaikka saisin paremman avatar-kuvan, mutta vielä ei ole osunut sopivaa rypästä kohdalle. Pienikokoisessa kuvassa kaikki pitäisi olla niin pelkistettyä ja tiivistä.

Alkuperältään tämän pitäisi olla Meksikosta, mutta samaa chiliä myydään myös japanilaisella nimellä Shishito. Se lienee siellä suosittu lajike ja sitä nautitaan kuten Padronia Espanjassa: oliiviöljyssä paistaen ja vähän merisuolaa päälle.

Sweet Wrinkled Old Man on kasvanut kolmen litran ruukussa 40 cm korkeaksi ja leveyttä on 60 cm. Chilejä on monen kokoisia, mutta noin 7 cm lienee ison tyypillinen mitta. Tätä kestää mutustella paljaaltaankin, mutta ei se erityistä herkkua ole. Sen sijaan avomaan kurkkujen kanssa "hölskytyskurkuissa" sitä voi silputa runsaastikin joukkoon ja hyvää tulee niin leivälle kuin lautaselle. Kurkkuihin taidan palata vähän myöhemmin.

Canario kypsyy sekä ulkona että parvekkeella

Canario (C. pubescens) on jo toista kesää pääasiallisin rocotolajikkeemme. Se on suhteellisen mieto ja hyvän makuinen ja kypsyy aikaisin, nytkin ensimmäiset syötiin aivan kesäkuun alussa. Siitä lähtien niitä on hiljalleen kypsynyt. Toisen istutin toukokuussa ulos aitakasviksi ja on siitäkin satoa jo saatu. Nyt juolahti mieleen vertailla ulko- ja parvekekasvien satotoiveita keskikesällä. Vertailu on sikäli vino, että ulkokasvi joutui kokemaan uuteen multaan siirron kahteen kertaan toukokuussa ja siitä väistämättä aiheutuu vähän viivettä, kun pitää kasvattaa uudet juuret.

Ulkona pääsin viime viikonvaihteen laskennassa noin lukemaan 35, kun peukunpäätä isommat vain laskettiin. Ne kun ovat varmoja saaliita, aivan pienet voivat putoilla. Parvekkeella on yli 50  ja niissä on selvästi enemmän kypsiä kuin ulkona. Toisaalta minulle jäi mielikuva, että chilit olivat ulkona keskimäärin isompia. Ehkä ne ovat vain viikon tai pari perässä kypsymisessä siirtelyn takia. Kuvat ovat nyt parvekkeelta, kun se oli lähempänä. Palataan siihen aitaan myöhemmin, mutta hyvin kasvaa ulkonakin tänä kesänä, se on selvä jo nyt.

Vanhakin Habanero nuortuu jälleen

Habanero (C. chinense) on jo kuusivuotias ja kantaa lukumääräisesti runsasta satoa jälleen kerran. Sehän oli helmikuussa kuoleman kielissä, juuret lähes kaikki mustuneet ja lehdet pudonneet. Toukokuussa alkoivat kukat tuottaa raakileita ja vähitellen lehtiäkin kasvoi lisää. Siihen asti ne olivat kitukasvuisia.

Eivät ne keväällä alkuun lähteneet ja nyt kypsyneet marjat ihan puolukan kokoisia ole, mutta ei paljon suurempiakaan. Maku on kuitenkin mukana. Aikaisemmin olen saanut chinenseistä tuollaisia minimarjoja kylmän kukinta-ajan seurauksena. Nyt saattaa olla enemmän syytä koko kasvin huonossa voinnissa. Se oli kitukasvuinen kesäkuulle asti, kunnes uusia normaalikokoisia lehtiä ja muutama oksakin lähti kasvamaan. Viime viikkoina, kun "puolukkasato" kypsyi, uudet habanerot ovat saaneet normaalin kokonsa. Tuossa iässä kesän käynnistyminen taitaa kestää vähän kauemman. Nesteet eivät lähde vanhassa varressa ihan vähällä lämmittelyllä kiertämään.

Pikalisäys seuraavana päivänä:

Enpä aavistanut tuota kirjoittaessani, että kuvan raakile olikin jo ainakin kuukauden ikäinen. Se nimittäin sai tyypillisen oranssin värinsä seuraavana päivänä. Nuo pienet ovat turhan punaisia Habaneroksi. Nythän näitä sitten riittää vähän isompaankin ruokaan. Minä kun en ole äkkitulisten ystävä, vaan chiliä lisätään ruokaan makua tuottamaan.

Manu viihtyy nyt ulkona

Unkarilainen pensastomaatti Manó kasvoi aivan saman kokoisia taimia niin runsaasti, että yksi jäi parvekkeelle, kun muut istutin ulos toukokuun lopulla. Ero kasvupaikkojen välillä on niin selvä, että päätin kirjata sen muistiin, vaikka tästä onkin turha tehdä yleistyksiä. Tämän kesän sää on ollut omanlaisensa ja minun parvekkeeni olosuhteet tuskin vastaavat muiden parvekkeita.

Parvekkeella tomaatti sai kuuden litran muoviruukun, ulkona se kasvaa betonimuuria vasten eteläseinustalla hyvässä puutarhamullassa. Juuritilan koko jo saattaa selittää eron ja valoakin on parvekkeella ollut vähemmän, vaikkakin lämpöä hiukan enemmän.

Raakileita on ruukkukasvissa 11, ulkona hyvän kokoisia jo 35 ja kuvasta ulos jääneessä latvassa niitä kasvaa lisää. Rajaus on tuollainen, kun yritin kuvata molemmat saman kokoisina, yhtä kaukaa ja aloitin sisältä. Ulkona siis tomaatit ovat myös suurempia ja kasvavat isommissa tertuissa. Ensimmäisten pitäisi kypsyä vielä tässä kuussa.

Pikatarkistus muille Manón kanssa samassa penkissä kasvaville tomaateille paljasti, että satotilanne on kaikilla suunnilleen samanlainen. Kun vain peukalonpäätä isommat laskettiin, kaikissa oli 30-40 tomaattia kasvamassa. Itse kasvit sitten olivatkin hyvin erilaisia. Kun Manót ovat 80 cm korkeita, runkotomaatti Golden Sunrise on jo 180 cm ja eräänlainen pensastomaatti Sibiria siitä välistä 110 cm. Runkotomaatti kiipeää narua pitkin, muilla on vain keppi tukena. Vain runkotomaatista olen karsinut lehtihankoihin kasvavat "varkaat". Sibiriakin kaipaisi siistimistä, siitä tulee aivan liian tuuhea.

Jos kesä olisi ollut kylmä tai kuiva, voisi tilanne olla kokonaan toinen. Iloitaan nyt tästä "sopivan sateisesta" säästä. Vastaavan vertailun voisi tehdä myös Canarioista (C. pubescens), joista toinen kasvaa ulkona aidassa, toinen parvekkeella amppelissa. Minusta tuntuu, että parvekkeella tulee chilejä enemmän, ainakin nyt ne kypsyvät suuremmalla joukolla. Lämpö taitaa olla chileille tärkeämpää kuin tomaateille.

Aji Indian eli PI 370004 on maukas baccatum

Intialaiset baccatumit ovat harvassa. Siinä maassa kasvatetaan lähinnä annuumeja ja joitakin supertulisia chinensejä. Tässä kuitenkin yksi, PI 370004 eli Aji Indian. Myöskin nimeä Indian Red näkee käytettävän.

Tästä minulla oli kuva pari kuukautta sitten, kun harkitsin parvekkeen parhaan tilan haltijaa. Indian on  hillitty kasvutavaltaan, se on nytkin vain 80 cm korkea, kun se toukokuussa oli 60 cm. Kypsiä chilejä on ilmestynyt tällä välin, jonkin verran tuuheutta lisää ja kukinta jatkuu edelleen. Näitä on syöty jo Juhannuksesta lähtien, joten koko sato ei todellakaan ole tuossa. Ihan kohtuullisesti se on pärjännyt, kun ruukku on vain 3-litrainen.

Makuahan minä tulin tänne kehumaan. Perinteisesti Aji Indian on meillä ollut lihapatojen mauste, nyt olen sillä maustanut myös keittoja. Riistakäristystä kehuin jo pari vuotta sitten. Muutaman tuommoisen punaisen kun sinne paloittelee mukaan, kyllä makua syntyy. Minä käytän siinä runsaasti juureksia. Selleri ja palsternakka ovat oleelliset maut chilin lisäksi, mutta viime aikoina olen alkanut käyttää myös lanttua melko pieninä kuutioina tai tikkuina. Minulla juureksia on enemmän kuin lihaa ja hauduttelen sitä hellalla jopa pari tuntia. Siinä syntyy makujen sinfonia.

Starfishistä ei tullutkaan Starfishejä

Aina ei kaikki mene suoraviivaisesti.
Parvekkeen parhaalla paikalla on tänä kesänä kasvanut Starfish  ja komeasti onkin kasvanut. Korkeutta on jo 170 cm ja leveyttäkin sen verran, minkä naapureiltaan mahtuu. Vähän toista kuukautta sitten siihen ilmestyivät ensimmäiset raakileet ja niiden kasvua olen nyt ihmetellyt.

Eihän tuo näytä ollenkaan Starfishiltä. Ehkä se ei olekaan. Kaikki kymmenkunta raakiletta ovat eri muotoisia, ylempänä jotkut pienemmät muistuttavat vähän oikeata, mutta vain vähän. Siemenessä lienee ollut vieraita geenejä.

Nämähän olivat ihmetyksen aiheena jo idätysvaiheessa, kun siemeniä oli samalla nimellä kahta eri kokoa. Tämä kasvoi niistä isommista, jotka itivät ensiksi. Varalaatikossani oli toinen taimi, vasta 25 cm korkea, mutta annoin sille nyt oman ruukun ja lisää multaa. Jospa siitä vielä kasvaisi vertailukasvi tämän kesän kuluessa. Siemenethän olivat lähtöisin kahdesta eri siemenpussista vuodelta 2008. Toisen olin saanut varmaan lahjaksi, toisen olin ostanut. Mielenkiintoisen monimuotoinen baccatum tässä on kuitenkin kasvamassa. Kunpa olisi vielä maukaskin.

Kansainvälistä nappikauppaa

Toista vuotta kestivät led-valon patterit minun vähäisellä käytölläni neljän euron luupissani. Nyt ne kuitenkin olivat loppu.

Kolme nappiparistoahan siellä oli sisällä. Päättelin jo luupin hankkiessani, että edullisemmaksi tulee hankkia uusi luuppi Hongkongista, kuin ostaa paristot kotimaasta. Juolahti kuitenkin mieleen tarkistaa saman firman paristotarjonta ja olihan siellä. Kymmenen pariston pakkaus maksaa vähemmän kuin täällä yksi. Ja postimaksut tietysti kuuluvat hintaan. Eräästä eurooppalaisesta nettikaupasta saman olisi saanut tuplahintaan, mutta postimaksut korottivat hinnan viisinkertaiseksi.

Niinpä nyt on tulossa (postitettu jo) Hongkongista paketti pattereita hintaan 1,40€. Ei pientoimituslisää, rahtia tai muutakaan lisäkulua. PayPal välitti rahat suojatusti. Ei tuossa voi kotimainen nettikauppa menestyä, kun melkein Itellan kirjemaksulla saa 10 kpl paketin nappiparistoja kotiovelle.

Vaan kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun seuraavana aamuna menin googlaamaan nettiä patterin tyyppinumerolla. Sieltähän löytyi heti kiinalainen nettikauppa, jossa sama erä (eri merkkisiä) pattereita olisi maksanut tasan 1€. Postimaksuineen.

Valkoista chiliä pukkaa

Peruvian White Habanero (C. chinense)
Pienihän tämä on, kuva voi hämätä. Tämä on viimekesäinen kasvi, jonka mahtavan oksiston leikkelin talveksi kasaan ja säilyttelin sitä melko heikossa valossa. Keväällä siihen ilmestyi muutamia raakileita ja siirsin tukevan puun olohuoneen ikkunalle.

Sattumoisin tästä samasta chilistä oli kuva kuukauden takaa. Siitä näkyy värin hidas kehitys. Tuollaista kermanvalkoista voi jo pitää kypsänä ja se maistuu aivan mainiolle, raikkaan pistävälle. Sekin on jo toista kuukautta kasvanut. Oksiston keskellä kaikki eivät näytä muuttuvan valkoiseksi asti. Ehkä valon määrä vaikuttaa väriin.

Tänään maustoin tuolla kalkkunapihvit. Sattui niin, että kaupassa oli broilerifileiden hinnalla kilon kalkkunafile, josta sai leikeltyä pihvejä. Nehän olivatkin ihan mukava tuttavuus. Liha on valmiiksi suolattu ja sietää voimakastakin maustamista, vaikka oli ihan hyvää naturellinakin. Chilin saa makuun mukaan, jos sen viipaloi pannulle ensimmäiseksi paistorasvaan. Maku sitten siirtyy rasvan mukana pihveihin. Grillaajalle kätevämpää on murskata chili morttelissa öljyn kera ja sivellä se sitten pihvien pintaan. Kovin paksuja pihvejä ei kalkkunasta kannata veistellä, peukunpaksuinen lienee jo ylärajalla.

Tomaateista vähän väliaikatietoa

Tomaatit meillä kasvavat ihan seinustalla ulkoilmassa, kun kasvihuonetta ei ole, eikä parvekkeelle mahdu.

Sieltä kasvuston keskeltä löytyi, kun lehtiä vähän taivutteli syrjään, tiiviisti vierekkäin Sibiria ja Golden Sunrise terttujaan kasvattelemassa. Kolmas lajikkeeni, unkarilainen Manó on näitä matalampi, mutta satotoiveet ovat yhtä korkealla. Tänä vuonna ne ovat edistyneet vallan mallikkaasti, ovat ehkä viikon tai pari normaalivuotta edellä.

Tomaatit tiettävästi kaipaavat tasaista kosteutta. Tänä vuonna sitä on riittänyt, montaa kertaa ei ole tarvinnut kastella. Kun vielä lämpöäkin on riittänyt, tomaatit voivat hyvin. Nämä kylvin normaaliaikaani, maaliskuun puolivälissä ja ulos pääsivät toukokuun lopulla ja kukkia ilmestyi kuun viimeisinä päivinä kaikkiin lajikkeisiin. Nyt olisi voinut viedä ulos aikaisemminkin, mutta kun noita säitä ei osaa ennustaa, en uskaltanut. Ulkona ne on hankala suojata, jos tulee kylmä kausi. Nyt ei tullut. Taimien kasvua hidastelin vähän viemällä ne aikaisin parvekkeelle paljoon valoon ja viileisiin öihin. Tänä vuonna ei olisi tarvinnut hidastella.

Lannoitusta ulkona en ole vielä aloittanut, kun ei ole tarvinnut kastellakaan. Istutuskuopissa on kouralliset kanankakkaa ja ruohosilppua juurella. Siitä ne saavat ainakin typpensä, vähän muutakin.

Mansikan makua talveksi

Chilit kasvavat hyvin, joten joudan höpisemään muistakin asioista. Jos sinulla on vihanneskuivuri chilejä varten, tässä ajankohtainen vihje:

Kuivatut mansikat ovat todellista herkkua talvi-iltaisin, jos niitä vain säästyy sinne asti.
Käytin pieniä ja keskikokoisia marjoja, sillä ne kuivuvat paremmin. Jatkossa kyllä kuivaan ainakin yhden erän tosi isoja erikoisherkuksi.

Pienet mansikat halkaisin kahtia, halkaisupuoli ylöspäin ritilälle. Keskikokoiset piti viipaloida kolmeen osaan. Leikkuupinta tarttuu ritilään, mutta alustan ruokaöljyllä sively ennen marjojen levittämistä auttaa huomattavasti. Siitä en ole huomannut tulevan mitään makua, eivätkä mansikkalastut näytä rasvaisilta. Erittäin terävää veistä suosittelen, jotta leikkauspinnoista tulee sileitä. Ne isot viipaloin muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja silloin pitää öljyämisen kanssa olla huolellinen.

Maku tiivistyy kuivatessa. Nämä ovat tosi hyviä jo nytkin maistellessa, vaan pitäisi malttaa mielensä. Kuivatut säilyvät vaikka paperipussissa tai rasiassa, jota ei suljeta aivan tiiviiksi, jos kuitenkin sattuisi jäämään jonnekin kosteutta. Taatusti kuivat voi laittaa vaikka muovipussiin. Metsämansikoista tulee vieläkin parempaa ja mustikoista ja vadelmista ja ja...

F1 hybridiä uudistamassa

Vihreä möykky on yli metrin korkea ja 70 cm leveä. Mikä se on? Alaosasta ehkä jo paljastuu, että pieniä keltaisia palleroita siinä kasvaa. Sisällä on 25 cm leveä amppeliruukku täynnä juuria ja vähän multaa.

Tumbling Tom Yellow on amppelitomaatti, joka nyt kasvaa meillä kuudetta vuottaan. Se on idätetty 2008 ja siitä lähtien se on kesäisin rehottanut parvekkeella, talvisin kärvistellyt makuuhuoneen ikkunalla, mutta hengissä on pysynyt. Kun vihdoin sain isompia amppeliruukkuja, aloin harkita tuon uudistamista. Noista tomaateista otetuista siemenistä sitä ei kuitenkaan ole viisasta tehdä, sillä tämä, kuten hyvin monet tomaattilajikkeet nykyisin, on F1 hybridi. Siis mikä, kysyy nyt moni.

Tumbling Tom on pieni, noin peukalonpään kokoinen, mutta maukas ja makea. Tomaatin maku kyllä puuttuu lähes kokonaan, jos sitä kaipaat. Se on englantilaisen puutarhaliikkeen rekisteröimä F1 risteytys, mikä tarkoittaa, että itse kerätyistä siemenistä voi tulla hyvinkin erilaisia kuin alkuperäinen. Kokeilin kerran. Niistä tuli kyllä oikean näköisiä, mutta hieman happamia, makeus puuttui. Chileissäkin tuollainen risteytys yleistyy ja ruokakaupan chileissä se on jo tavallista. Niistä otetuista siemenistä saattaa kasvaa yllätyksiä, usein pettymyksiä. Minusta kannattaa panostaa hyviin siemeniin, ennen kuin aloittaa kuukausia kestävän kasvatussession.

Oikeita Tumbling Tomin siemeniä on toki saatavissa, mutta minä päätin jatkaa pitkää yhteiseloamme pistokkaiden avulla. Nehän ovat täsmälleen emokasvinsa kaltaisia, niillä on geneettisesti sama ikäkin, mistä on hyötyä esimerkiksi vasta monen vuoden vanhana satoikään tulevilla kasveilla.

Tomaatti juurtuu hyvin helposti. Muutamassa päivässä leikkaamiini pieniin oksiin tuli juuria vesipullossa. Sitten vain laitoin ne multaan tähän 30 cm amppeliin, neljä oksaa eri puolille astiaa. Kaikki kukkivat ja muutama raakilekin jo on, vaikka monistamisen aloituksesta toukokuun lopulla on vasta reilu kuukausi.

Näin jatkaa kuusivuotias tomaatti elämäänsä ja maistuu yhtä hyvälle kuin aina ennenkin.