Vääriä ostoksia

Alan tulla vanhaksi. Huomiokyky herpaantuu, silmät vetistävät kaupassa ja saattaa näkökin olla heikentynyt. Laseja en vielä käytä ja lehden luku sujuu helposti. Tuon pakkauksen pieni teksti takana jäi kuitenkin lukematta kun tein heräteostoksen.

Rocotoiden lehdissä on jo muutaman viikon ajan esiintynyt aivan ripsiäisen tuhojen näköisiä läikkiä ja myrkytysmahdollisuuksia on punnittu. Puutarharuisku on heikossa kunnossa, eikä oikein sovellu sisätiloihin. Muilla keinoilla on hankala saada myrkky lehtien alapinnoille ja sinnehän se pitäisi saada. Lehtiä syövät toukat kun oleskelevat juuri siellä. Tuollaiset vauriot voivat kyllä johtua jostakin muusta syystä, enkä löytänyt lehtien alapinnoilta elämää, vaikka suurennuslasilla etsin.

Viime keväänä rocotoissa oli samanlaisia oireita, mutta ne pääsivät paljon pahemmaksi ja runsaasti lehtiä tippui ja kasvu pysähtyi. Vasta silloin älysin tarkastella lehtiä suurennuslasilla ja ripsiäisiähän siellä oli suorastaan vilisemällä. En ymmärrä, missä ne piileskelevät tässä vaiheessa, vai tulivatko ne vasta valmiiksi vioittuneihin lehtiin?

Substralin puikkojen takasivulla on paljon tekstiä ja tarkkaan etsien sieltä löytyy maininta neonicotinoideista, jotka ovat pahoja ympäristömyrkkyjä. Tehoaineeksi mainitaan minulle täysin outo asetamipridi. EU varoittaa tästä aineesta ja sen sukulaisista. Tunnetuin neonikotenoidi Suomessa lienee Provado, jota on myyty samantapaisina torjuntatikkuina. Lienevätkö kaikki juuriston kautta kulkeutuvat torjunta-aineet näitä samoja ympäristömyrkkyjä? Provadoa en olisi ostanut, mutta Substralia en osannut epäillä. Lopetin aikanaan rypsiöljyn käytön, kun Suomessa sallittiin poikkeusluvalla näiden myrkkyjen käyttö rypsin viljelyssä, vaikka EU oli myrkyt kieltänyt. Luomu neitsyt-oliiviöljy kuulostaa paremmalta, vaikka en siitäkään tiedä, mitä aineita sen tuotannossa käytetään.

Pakkauksen takana oli selvä taulukko eri kokoisille ruukuille. Käyttämääni kymmensenttiseen sopi juuri yksi puikko. Aivan chilin viereen sitä ei saanut, siellä oli niin paljon juuria, mutta pistin sen vähän sivummalle ja vinoon. Puikko pitää peittyä multaan ja sen jälkeen kastellaan vedellä. Puikoissa on lannoitetta kuukaudeksi, joten jatkossakin kastelu tehdään vain vedellä. Saapa nähdä, miten tässä käy. Kuolevatko chilit vai ötökät?

Vasta puikotettuani pahimmat tapaukset aloin lukemaan takakannen tekstiä tarkemmin ja myrkyn laatu selvisi. Selvisi sekin, että Kalifornian ripsiäiseen tämä ei tehoa ja nitriilihanskoja olisi pitänyt käyttää, eihän tuollaisia saa paljain käsin käsitellä. Siitä ei mainittu mitään, että vihannespunkkiin tällaiset myrkyt eivät tehoa ja punkki on kuitenkin aika yleinen ja paha tuhohyönteinen. Moni tulee pettymään.

Jauhiaissota alkaa taas?

Vuosina 2012-13 meillä oli melkoinen ongelma ansarijauhiaisista. Eniten niitä oli amppelitomaatissa, mutta kyllä ne chileihinkin levisivät. Mikään myrkky ei tuntunut tehoavan. Talvi ja kaikkien vihreiden hävittäminen vihdoin auttoi - hetkeksi. Niitä tulee parvekkeelle jostakin ulkoa, osaavathan ne lentää.

Pahimmista esiintymistä löydät kuvia 2012-vuodelta täältä.

Tutkin perulaisten rocotojen vaurioita lehtien alapinnoilta ja sieltähän löytyi tuommoinen valkoinen siivekäs. Silloin alkoi sydäntä kylmätä kun muistin edellisen toivottoman taistelun. Tämä jauhiainen oli niin nopea, että en ehtinyt saamaan kunnon kuvaa ennen kuin se pyrähti lentoon. Sain sen kiinni toiselta lehdeltä ja liiskasin heti. Jatkotutkimuksissa niitä löytyi lisää, aina vain yksi lehdellä, ilmeisesti munimassa ja aina kattoon sidottujen isojen chilien lehdiltä. Niitä ei voi kuskata ulos tai kylppäriin myrkytettäväksi. Koko parveketta ei voi myrkyttää, kun siellä on paljon kypsiä chilejä, joita käytetään koko ajan. Pitääkö vain odottaa syksyä ja hävittää sitten kaikki?

Avoimet lasit lienevät selkeä syy esiintymään. Helteillä kaikenlaisilla lentävillä ötököillä on ollut vapaa pääsy parvekkeelle.

Peru Rojo kypsyy vajaassa kahdessa kuukaudessa

Rocoto Peru Rojo  (C. pubescens) on Jewen viime vuonna Perusta tuomia lajikkeita, jonka taimi meillä kukki ensimmäiseksi ja teki raakileita tammikuun lopulla. Niistä yksi kasvoi jonkin verran, muut putoilivat pois. Seitsemän viikon päästä tuo noin 4 cm leveä raakile alkoi punertaa.

Kypsymisnopeuteen saattaa olla syynsä. Rocotot kokivat ankaran ripsiäishyökkäyksen, kun en riittävän usein tarkastellut lehtien alapintoja. Pari viikkoa sitten vihdoin ruiskuttelin niitä, mutta paljon lehtiä putoili. Tuossakin on aivan kaljua oksaa näkyvissä. Raakileen kehittymisen aikana kasvua ei paljonkaan ole tapahtunut. Nyt sentään kasvaa tervettä lehteä oksien päihin taas.

Korkeutta ei ole tullut lisää, jotkut oksat sentään ovat kasvaneet pituutta ja sotkeutuneet vieressä oleviin rocotoihin entistä pahemmin.

Otin chilien valona olleen ledispotin pöydälle valaistakseni pimeänä päivänä ripsiäisten rocotoille tekemät vahingot. Altapäin lehdet ovat tosi pahan näköisiä ja nämä putoavat vielä pois.

Päälipuoleltakin syömisvahingot ovat sellaisia, että ne olisi pitänyt havaita ajat sitten.

Ripsiäiset ovat tänä vuonna kestävää sorttia

Ripsiäiset ovat  parvekkeellamme jokakesäinen riesa. Ne tulevat ulkoa jostakin kasvustosta ja aloittavat aina parvekkeen länsipäästä ja leviävät sieltä vähitellen kaikkiin kasveihin, annuumeihin ensiksi. Nyt vahinkojäljet ilmestyivät tavallista myöhemmin, kesä on myöhässä myös tuholaisilla.

Kuukausi sitten suoritettu vuosia vanhan Cooper aerosolin suihkuttelu ei tehonnut mihinkään, niin punkit kuin ripsiäiset jatkoivat tuhojaan. Pari viikkoa sitten kannoin chilejä ulos ja ruiskin niihin 5% mäntysuopaa ja promillen Missing Linkiä joka puolelle. Punkit kuolivat, mutta kaikki ripsiäiset eivät. Tämä on tilanne viikko ruiskutuksen jälkeen, joten nuo voivat olla uusia, kuoriutuneita toukkia. Pitänee ruiskutella uudestaan ja hankkia kaiken varalle tuoreempaa aerosolimyrkkyä.

Tuo on pahin vahingoitettu lehti, mitä löysin. Eivät nuo kovin huolestuttavaa vauhtia leviä. Tarkempia kuvia löytyy vuoden 2010 blogitekstistäni. Videokameralla pääsi lähemmäksi kuin nyt valokuvauskameralla. Tuossa kuva-ala on senttimetrin luokkaa.

Tarkkaavaisuus herpaantui - punkit valtasivat parvekekurkun

Kesäkuun lopulla kehuin tätä Profi F1 parvekekurkkua ja silloin se vielä voikin hyvin. Pian tuon jälkeen alkoivat vaivat, joita epäilin vain liian pienen ruukun aiheuttamiksi ravinnepuutoksiksi. Lisäilin kalkkia, Epsom-suolaa, typpeä ja vaikka mitä, mutta tilanne vain paheni, jotkut lehdet jo käpristyivät ruskeaksi.

Kurkkuja kuitenkin kasvoi, kunhan muisti kastella päivittäin. Auringossa lehdet kyllä veltostuivat kovasti, mutta se taitaa kuulua asiaan. Sitä paitsi ulkokurkut aloittavat satokauttaan, joten tuo ei ole enää niin tärkeä.

Olisihan tuo pitänyt tunnistaa, itse olen tässäkin blogissa varoitellut muita. Vaaleat pisteet tarkoittavat punkin vierailua ja syödyt harmaat alueet ripsiäisen tuhoa. Molempia löytyi, mutta kun olin lukenut ravinnepuutoksista ja ne näyttivät suunnilleen tältä, lääkitsin vain niitä.

Vasta eilen älysin tarttua luuppiin ja tutkailla lehtien alapintaa. Siellähän oli aikamoista kuhinaa. Edes makro-objektiivilla ei noita vihannespunkkeja saa kuvassa erottumaan, ne ovat niin pieniä, kooltaan vain puoli millimetriä. Kuvassa on 1,5 cm leveä alue kurkun lehteä. Tämän lähemmäksi ei makrollani pääse.

Kun suurennan rajaamalla kuvan keskustaa ja vielä terävöitän sitä lisää, tuholaisen muoto tulee näkyviin. Sillä on selvästi neljä jalkaparia; yhdet jalat suuntautuvat eteen ja näyttävät tuntosarvilta. Tuolla oli kyllä normaaleja vihertäviä punkkeja, joilla on tummat täplät kyljissä, mutta melkein puolet oli punaisia. Sen pitäisi olla tuholaisen talvehtimismuoto. Ne siis ovat kesän kylmien ansiosta siirtyneet jo syksymoodiin. Joka vuosi näitä putkahtaa jostakin samoin kuin ripsiäisiä. Ne varmaan talvehtivat parvekkeen ulkopuolella puussa tai maassa. Paljon ei tänä "kesänä" ole parvekelaseja pidetty auki, mutta ilmeisesti riittävästi tuholaisten tuloon.

Illalla ruiskuttelin kurkun ja sen vieressä olevat chilit Cooper puutarha-aerosolilla, kun sellaista sattui olemaan kaapissa ja sen sanottiin vaikuttavan vihannespunkkeihin. Varoajaksi sanottiin vain vuorokausi paitsi lehtivihanneksille viikko. Keräsin kyllä kaikki vähänkin isommat kurkut pois, enkä nyt kasvavia ainakaan viikkoon käytä.

Aamulla suurin osa punkeista oli hiljaa, mutta muutama punainen liikkui vielä. Ongelma siis varmaan jatkuu. Tehoaineet  pyretriini ja piperonyylibutoksidi saattoivat olla vanhentuneita, sillä en löytänyt tölkistä päiväystä.

Kummallinen kirvasuma

Meillä on kompostipönttö pihalla pensaiden ympäröimänä. Pensaisiin ilmestyi syksyn myötä kirvoja.

Pakkasten tultua ja lehtien putoillessa pensaista kirvat ovat joukolla siirtyneet kompostipöntön kylkeen ja kannelle, ilmeisesti lämmittelemään.

Kun kissalla on tapana ottaa aurinkoa samaisen pöntön kannella, on ilmeistä, että sen tassuissa ja turkissa kulkeutuu myös kirvoja sisään. Pitääpä olla tarkkana invaasion varalta.

Väliraportti punkkirintamalta

Raid taisi olla tehokkaampaa kuin Mäntysuopa. Aivan satunnaismenetelmällä otin muutaman lehden kummallakin tavalla myrkytetyistä chileistä ja tutkin niitä luupilla tarkasti. Pahimmin saastuneet ja vesisuihkulla ja Mäntysuovalla + hitusella ruokaöljyä suihkutelluissa oli vielä liikkuvia punkkeja selvästi enemmän kuin Raidilla (House&Garden) parvekkeella ruiskutelluissa. Parvekkeelta löytyi vain muutama, ulkona saippuoidusta ehkä kolminkertainen tiheys, ei paljoa sielläkään ja nehän olivat pahemmin saastuneet, harsovaiheessa pelastusoperaation alkaessa.

Uusi myrkytyskierros on edessä. Parvekkeella vaihdan myrkkyä, etteivät ehdi tottumaan, annuumit vien vessaan ja suihkuttelen reilun annoksen Raidia perään, ilmastointi pois ja ovi tiukasti kiinni. Ensin kuitenkin teen melko reilun sadonkorjuun. Chilejä on kypsynyt siellä ja täällä ja myrkkyjenkin pitäisi jo olla häipynyt. Pesen ne kuitenkin ennen käyttöä.

Myrkkyä parvekkeelle

Punkithan olivat levinneet paljon annuumeja laajemmalle ja eilen yritin tuhota niitä muualtakin parvekkeelta.

Tuossa on parvekkeen keskikohtaa, oikealla on samanlainen tungos, paitsi nyt heitin annuumit pihalle odottamaan seuraavaa myrkytystä. Kasvit ovat niin oksat lomittain, että punkit pääsevät kätevästi kävelemään chilistä toiseen. Tuosta niitä on vaikea irrottaa ja siirtää vaikka kylpyhuoneeseen myrkytystä varten. Moni on myös tuettu kattoon langoilla, kuten ylimpänä killuva Canario. Parvekkeella taas ei viitsi saippua- ja öljypitoista sumua levitellä, sillä lasit ja seinät saisivat silloin oman osansa ja kaikkialla olisi suttua.

Niinpä suljin illalla lasit ja hämärän tullen suihkauttelin Raidia pitkään parvekkeella kasveja päin eri suunnista. Pyretriinihän hajoaa valossa nopeasti, siksi sitä ei kannata tehdä päivällä. Lasit valitettavasti vuotavat koko ajan, joten riittävän vahvan myrkyn saaminen kaikkialle on ongelmallista. Aamulla kun tarkastelin tilannetta luupin kanssa, kuolleita punkkeja löytyi, mutta osa myös liikkui yhä. Tulos ei ollut 100% ja sehän tarkoittaa, että punkkien leviäminen ja tuho jatkuu, ellen tee perusteellisempaa puhdistusta. Työtä riittää, mutta vaihtoehto on koko parvekkeen kasvien tuhoutuminen. Vielä näissä ei näy kuolleita lehtiä, mutta pistemäisiä imujälkiä  Canarion lehdissä jo löytyy. On korkea aika ryhtyä torjuntatoimiin.

Punkit pääsivät yllättämään - taas

Näin käy, kun chilejä ja muita viherkasveja on kerroksittain osittain katseelta piilossa. Aloin tarkastella annuumieni kehitysastetta ja sieltähän paljastui ikävä näky.

Grandpa's Siberian Indoor Pepper (C. annuum)

Isoisän siperialaisen parista oksasta kaikki lehdet olivat ruskettuneet ja hämähäkinseittiä oli latvoissa runsaasti. Ilmiselvä vihannespunkin pitkälle ehtinyt vioitus. Tämä oli ollut amppelitomaatin seassa ja tomaatista lehdet ruskistuivat. Pidin sitä normaalina vanhentumisena, mutta se ei ollut. Punkit pääsivät hiipimään salaa sisään tuuhean kasvuston suojassa.

Punkit ovat pieniä, niin pieniä, että niitä ei helposti huomaa ennen kuin seittiä alkaa ilmestymään. Suurennuslasilla ne toki näkyisivät ja liikkuvan ötökän saattaa erottaa muutenkin, mutta nuo eivät liiku koko ajan.

Lähikuvia tuosta ilkeästä tuholaisesta ei minun laitteillani saa, siihen tarvittaneen mikroskooppia. Chilifoorumilla on Wikipediasta linkitetty kuva, josta näet yksityiskohdat, mutta viisaampi on varoa heti, kun näkee kuivuvia, käpertyviä lehtiä ja varsinkin seittiä.

Ensiapuna käytin voimakasta vesisuihkua, jolla seitit ja irtopunkit lähtivät. Seuraavaksi on vuorossa sadonkorjuu, sillä punkit eivät ole pilanneet chilejä. Ne imevät nesteitä lehdistä ja varsinkin kasvupisteistä, minkä jälkeen kasvi on mennyttä, jos kaikki uutta kasvua tekevät kohdat on tuhottu.

Tässä kärsivät eniten tomaatin lehtien sisässä olleet oksat, jotka tässä ovat takana. Kaikki ei kuitenkaan ehkä ole menetetty. Pari myrkytystä viikon välein eri myrkyillä pysäyttää punkit, mutta muutaman kuukauden päästä niitä putkahtaa taas esiin.

Nämä tulivat meille maaliskuussa hienon kukkalaitteen muodossa. Siellä oli vihreänä pohjana muratti, jonka vaimo otti amppeliin, kun kukat olivat kuihtuneet. Toukokuussa se kuhisi punkkeja ja viereinen tomaattiamppeli oli saastunut myös. Molemmat myrkyteltiin perusteellisesti ja oireettoman tuntuisen tomaatin vein kesän tullen parvekkeelle. Seuraukset ovat ikävät.

Muut annuumit olivat kauempana tomaatista, eikä niissä ole niin paljon punkkeja. Numex Pinata on kellastanut lehtensä, mutta siihen voi olla muitakin syitä. Indian PC-1, Thai Culinary ja Kim Chi todennäköisesti selviävät myrkyttelemällä. Sato on kyllä myöhäistä muilla paitsi Kim Chillä, jossa on paljonkin poimittavaa. Muiden pienet raakileet saavat Raidia ja Mäntysuopaa päälleen ja ehtivät puhdistua ennen kuin sato kypsyy.

Ripsiäisen tuhot leviävät hitaasti

Joka kesä niitä on ollut, niihin on jo totuttu. Jossakin lähiympäristössä ulkona on kasveja, joissa on ripsiäisiä ja kun niillä on siivet, ne tulevat parvekkeelle, valitsevat sopivat chilit ja alkavat levitä - vähitellen.

Keväällä tartunta alkaa kuin varkain eikä sitä heti huomaa. Vasta keskikesällä tai syksyllä havahdun siihen, että chilit, erityisesti annuumit alkavat voida huonosti. Lehdet varsinkin alhaalta on syöty harmaiksi ja ne ovat täynnä tummia pilkkuja, ripsiäistoukan ulosteita. Tuossa on tämän vuoden annuumivalikoimastani Leekin alalehdet. Noillahan ei enää paljon yhteytetä, mutta usein nämä lehdet kyllä kellastuvat ja putoilevat ihan itsestäänkin. En siis suhtaudu asiaan kovin vakavasti. Nyt, kun sato kypsyy, ei myrkytys tule kysymykseen. Mieluummin syön vähän vähemmän chilejä kuin syön myrkkyjä.

Tuollaiset lehdet kannattaisi toki heittää ulos, polttaa tai kerätä kuumaan kompostiin, sillä ainakin jotkut ripsiäiset munivat lehtien kudoksen sisään ja sieltä siis tulee kohta uusia tuholaisia. Tuollaisia kasveja ei tietenkään kannata ottaa sisään talvehtimaan ilman kunnollista, toistuvaa myrkyttelyä. Kaikesta huolimatta ripsiäisiä on joskus ilmestynyt talvikaudellakin ikkunalaudalleni. Pari viikon välein tehtyä myrkytystä mäntysuovalla tai pyretriinillä on pitänyt ne pitkään näkymättömissä.

Ripsiäisiä ja niiden tuhoja kuvasin läheltä taannoin videokameran makrolisäkkeellä, joten tyydytään tässä nyt vähän kauempaa kuvattuihin vaurioihin. Tuhon eteneminen näkyy myös chilin rungolla. Vaaleat syöntijäljet ja tummat ulostepallot kirjavoittavat rungon alhaalta lähtien. Wikipedian mukaan ainakin jonkun  ripsiäislajin kehitykseen kuuluu toukkavaihe mullassa, mistä se kiipeää oksille ja ilmeisesti syö mennessään. Tässä taimessa ne olivat ehtineet puoliväliin, latva oli aivan terve, mutta kärsiihän kasvi varmaan tuostakin. Lehdissä ei vielä ollut kovin pahoja vaurioita, eli rungon alaosasta voisi tuholaisen havaita ensiksi. Tosin isoilla chileillä runko on niin paksua "kaarnaa", että siinä eivät tuommoiset vauriot näy.

Leekissä, jonka alalehdet on lähes kokonaan syöty, sato alkaa kypsyä reilun puolen metrin korkeudella. Siellä on vain pienehköjä lehtivaurioita, hopeanharmaita alueita. Kellastunut lehti on muulla tavalla vaurioitunut. Nämä ovat komeita, noin 15 cm pitkiä ja tukevia chilejä, mutta ainakin ensimmäiset maistamani olivat kyllä varsin mietoja. Maukas paprikan maku niissä on, mutta chilin poltetta saa etsiä. Ensivaikutelma saattaa chilien kohdalla usein pettää, joten maistellaan lisää. Hienoa grillin täytettä tästä tulee.

Epätoivoinen yritys päästä jauhiaisista eroon

Ansarijauhiaiset jylläävät parvekkeella. Sieltä ei haluta tuoda mitään sisään tai jättää talvehtimaan. Puutarhasivuilla väitettiin, että nuo häviävät alle +5° lämpötiloissa. Ei pidä paikkaansa. Vein ulos muutamia ja parin pakkasyön (meillä +1 ja 0) jälkeen niitä edelleen lähti lentoon lehtien alapinnoilta. Myrkytkään eivät näihin tehoa. Aikuiset kuolevat Raidiin suurin osa, mutta niitä kuoriutuu koko ajan lisää ja myrkyt eivät tehoa toukkavaiheisiin. En siis taida kasvatella tulevana talvena chilejä.

Tein kuitenkin kokeen. Leikkelin kaikki lehdet ja vihreät silmutkin pois muutamasta chilistä, ruiskin niihin Raidia ja Cooperia parin päivän välein ja vaihdoin pintamullan. Vein ne tänään kellarikerroksen varastohuoneeseen, missä ei ennestään ollut mitään vihreää. Jos joku noista lähtisi viheriöimään, se ehkä saisi ainakin vähän etumatkaa jauhiaisiin. Kellu Uchu (eli Lemon Drop), Piri Piri ja Aji Indian ovat nuo koekasvit.

Täysin lämmittämättömässä tilassa minulla on vielä muutama suunnilleen noiden kokoinen ranka, joihin jätin muutaman lehden ja tarkistelin ne mielestäni huolellisesti, että niissä ei ollut jauhiaisen munia.

Onnistumismahdollisuudet ovat minimaaliset, sillä jauhiaiset osaavat lentää. Kun olin vienyt nuo paikoilleen, luulenpa havainneeni yhden pienen paholaisen jo ilmassa. Ne kulkevat jopa vaatteissa ihmisen mukana. Kesällä lähdin kiireellä parvekkeelta bussille ja pysäkillä paidastani pyrähti lentoon ainakin yksi valkoinen paholainen.

Lisäys 14.7.2014
Tämä temppu viimein tepsi. Jauhiaiset hävisivät, eivätkä ole tulleet takaisin vielä seuraavaan heinäkuuhun mennessä. Kun niitä taas joskus ilmestyy, ne ovat taatusti uutta kantaa, eivät meillä pesineitä.

Intian ihme - todellinen jauhiaisimuri

Oikeaa nimeä vailla olevan chilin historiaa selvittelimme pari kuukautta sitten, eikä tunnistus varmistunut. Käytetään sitten tätä keksittyä nimeä.

Parvekkeella se kasvoi pienessä ruukussa yli metrin korkuiseksi ja täytti tehtävänsä; maistiaiset saatiin. Se kuitenkin veti puoleensa niin runsaasti ansarijauhiaisia, että minun oli pakko "heittää" se ulos. Tuossa se on tukevaa pihakoivua vasten. Kuva aukeaa uuteen ikkunaan isommaksi, jolloin siitä ehkä näkyykin jotain.
Kasvi on kyllä tukeva ja pysyisi omin avuin pystyssä, mutta se on jäänyt niin pintaan, että runko ei ole lainkaan mullassa ja juurien varassa se kallistuu herkästi tuulessa. Siksi tukikeppi.

"Intian Ihme" kukkii edelleen innokkaasti annuumille tyypillisin valkoisin kukin. Lehdet sen sijaan ovat kovasti frutescensin tyyppiset, kapeat ja kovat, karvojakin on nähtävissä. Tämän chilin runkohan on todella karvainen ja samaa oli Kashmiri Mirch-chilissä, jota muutama vuosi sitten kasvattelin. Se on Intian pohjoisimmasta osavaltiosta kotoisin ja sieltä suunnalta tämäkin saattaa olla. Niissä on paljon samanlaisia piirteitä paitsi hedelmien muoto. Kashmirissa ne olivat suippoja ja käyriä.

Tämän ihmeen hedelmät ovat melkein pallukoita. Maku on aika omaperäinen, ehkä vähän karvas ja kohtalaisen tulinen. Se ei nouse suosikkilistalleni, mutta ymmärrän hyvin, että intialainen vierastyöläinen, joka on näitä maistellut kotikylässään äidin tekemässä ruoassa koko lapsuutensa, haluaa ottaa maun mukaansa lähtiessään vieraille maille, vaikkapa Suomeen.
Tuossakin jo näkyy pieni kokoelma ansarijauhiaisen kehitysvaiheita.

Latvoissa niitä sitten onkin sellaiset määrät, että nämä lehdet kuolevat. Parvekkeella lehdet olivat täynnä valkoisia jauhiaisia. Ulkona upotin tämän vesisaaviin hyväksi aikaa ja lentävät yksilöt hävisivät. Niillä on kuitenkin monen ikäisiä toukkia ja munia lehdet täynnä, joten uusia jauhiaisia kuoriutuu koko ajan. Toukkavaiheisiin eivät edes myrkyt tehoa, enkä minä sitä paitsi lähtisi satovaiheessa chilejäni myrkyttelemään.

Nuo erittävät makeaa ja tahmeaa nestettä lehdille ja siitä saavat osansa alla olevat kasvit ja pinnatkin. Lisäksi kasveihin koskiessa sieltä lehahtaa melkoinen parvi valkoisia pikku kärpäsiä. Inhottavaa, mutta kai se nyt on siedettävä tämä syksy. Kokonaan uusi harjoitus on, miten saan talvehtimistilaan puhtaita kasveja. Luultavasti ei mitenkään, mutta voi noita tuholaisia ainakin vähentää leikkelemällä lehdet pois ja myrkyttämällä muutamaan kertaan.

4000 ötökkää vuorokaudessa

Parvekkeella pörräsi pieniä valkoisia "kärpäsiä" erityisesti tuuhean amppelitomaattini ympärillä. Riittää niitä chileihinkin, mutta tomaatti on niiden erityisherkkua - ja yksi annuum. Ansarijauhiaisia ei saa häviämään, vaikka kantaa voi harventaa myrkytyksillä ja tarra-ansoilla. Keväiset tarrat olivat jo täynnä ja ostin eilen uusia. Tänään ne olivat jo melkein täynnä. Pahaksi olin tilanteen päästänyt.

Tein pikaisen laskennan. Jaoin tuon ruutuihin ja laskin keskimääräisen ja kerroin ruutujen lukumäärällä. Kun näitä pyydyksiä on tomaatin ympärillä 4 kpl ja kaikilla on kaksi pyydystävää pintaa, kokonaistulos vuorokaudessa ylittää komeasti 4000 jauhiaista. Pöllähdys tomaatteja poimiessa on vähentynyt, mutta ei loppunut. Ei näistä eroon pääse.

Harsosääskiä!

Harsosääskeä pidetään chilipiireissä pahana tuholaisena, vaikka se ei kasveja varsinaisesti syökään. Sen toukka on salakavala juurituholainen, joka voi pilata koko idätyserän kerralla, jos ei pidä varaansa. Myöhemmin se on melko vaaraton, mutta epämiellyttävä pörräilijä, "nenäkärpänen". Luulisin, että se on saanut chilinkasvattajilla niin suuren huomion siksi, että chilinkasvatukseen innostuu nuoria, joilla ei ole mitään kokemusta mistään vihreän kasvattelusta. Silloin huolehditaan kasveista viimeisen päälle, kastellaan joka päivä ja vielä suihkutellaan. Näin multa pysyy märkänä, liiankin märkänä ja sääsket nauttivat syntyvästä leväkasvustosta.

Minulta on pyydetty ohjeita noiden pikkukärpästen hävittämiseen, mutta kun niitä ei meillä ole, en ole edes kuvaa niistä saanut aikaiseksi. Vaan nytpä niitä löytyi keittiöstä. Tuossa on yhden vuorokauden saalis tarra-ansassa herneenversojen juurelta. Niitä on toisella puolella lisää.

Nämä tulivat sisään joulun jälkeen, kun vaimo kasvatteli marketista ostettua ruukkusalaattia vähän liian kauan keittiön ikkunalla. Siinä vieressä oli kissan ruohoa ja herneenversoja kasvamassa ja ilmeisesti salaatin juurelta kuoriutui sääskiä, jotka sitten alkoivat kasvattaa populaatiota omissa viljelmissämme. Chilihuoneisiin niitä ei vielä ole levinnyt, mutta varmuuden vuoksi laitoin sinnekin parit tarra-arkit. Nämä ovat tehokaita pyydystäjiä. Tämä on Nelsonin Liima-ansa. Muitakin toimivia on, vaikkapa Ötökkä, mutta ruotsalaisesta Silvaluresta on syytä varoittaa. Se oli halvin, mutta keräsi tuossa ajassa vain pari siivekästä ja niistäkin toinen pääsi irti. Fairy-hunaja-vesiansa pitää kannan jotenkin kurissa, mutta ei ole yhtä tehokas, kun sitä ei saa multaan kiinni kuten tarra-ansan.

Harsosääskien runsaaseen esiintymiseen on vain yksi syy: Märkää multaa näkyvissä. Kun olen pitänyt pintamullan kuivana ja kastellut alakautta, niitä ei ole ollut ollenkaan, ei ainuttakaan. Kissalle ja ihmisille vihreätä kasvatettaessa tuo unohtui. Nämä ovat sikäli hankalan muotoisissa ruukuissa, että niissä on kasteluaukot myös pohjan sivussa ja siitä on märkää multaa näkyvissä. Tuollaiset aukot pitää teipata umpeen. Vesi kyllä kulkee pienemmistäkin raoista pohjassa. Sääskiä voi myös ryömiä säiliöruukun täyttöputkesta tai syvältäkin ruukun seinää pitkin, jos turve on kuivunut irti ruukusta. Silloin aukot on täytettävä.

Enhän minä niitä liikkuvia kuvaan saanut, mutta tämä on kohtalaisen ehjä liimassa. Tuo on parin millin mittainen, siis selvästi isompi kuin ripsiäiset tai punkit, jotka oikeasti syövät chilejä. Olen minäkin näiden tuhon kohdannut harrastusta aloittaessani 2007. Idätin hiekkapitoisessa mullassa ja harsosääskiä lenteli ympäristössä. Ne munivat multaan ja läpinäkyvät, mustapäiset toukat järsivät pieniltä taimilta juuret. Oli se inhottava näky, kun sirkkalehdillä oleva taimi alkoi voida huonosti ja uudelleen istutusta tehdessäni löysin vain kasan matoja, ei juuria ollenkaan. Muutamiin siemeniin ne olivat menneet sisään ja syöneet kaiken.

Tästä sisuuntuneena kehitin idätyslautan. Sinne eivät madot tule jylläämään. Kun siirrän lautalta sirkkalehdillä olevan taimen multaan, laitan sen niin syvään, että sirkkalehdet tulevat melkein mullan pintaan. Jos harsosääskiä on lentelemässä, lorautan idätyskuoppaan kiehuvaa vettä, jolloin toukat kuolevat. Hetken jäähdyttelyn jälkeen sinne menee taimi. Harsosääsken kehitys munasta toukaksi kestää vähintään viikon ja siinä ajassa taimi on ehtinyt kehittää juuret syvälle ruukkuun ja on turvassa. Sääsket näet leviävät enintään parin sentin syvyyteen. Kaiken mullan desinfiointi on mielestäni tarpeetonta. Istutuskuoppa riittää, jos istuttaa syvään ja sekin on tarpeen vain, jos sääskiä on ympäristössä. Minä en ole tänä vuonna varonut mitenkään ja taimia olen kastellut myös yläkautta, kun mitään vaaraa ei ole ollut. Pitänee palata varotoimenpiteisiin ja tarkkailla tilannetta hiukan huolellisemmin.

Väliraportti taistelusta jauhiaisia vastaan

Löysin siis vihjeen netistä, että ansarijauhiaisia vastaan voi taistella mäntysuovalla (tai Puu-Tolulla) suorittamalla ruiskutuksia kolmen päivän välein kunnes tuholaiset ovat hävinneet. Aloitin kokeilun makuuhuoneessa oleville amppelitomaatille ja Piri-Pirille. Molemmat olivat aika pahasti tuholaisten vallassa ja vieressä on kylpyhuone, jossa voi ruiskia saippuapohjaista torjunta-ainetta. Samalla ikkunalaudalla on muitakin huonekasveja, tosin paksulehtisiä, joiden kautta epidemia voi jatkua, sillä niitä en myrkyttänyt.

Käytin 5% liuosta, vaikka suositus oli 3%. Jotkut kasvit ovat tuollekin herkkiä, mutta eivät chilit. Ensimmäisessä ruiskutuksessa kuolivat useimmat lentävät aikuiset. Seuraavassa hävisivät myös karvaiset isoimmat toukat. Keskikokoisia on edelleen runsaasti. Kolmannella kerralla näyttävät myös munat hävinneen, kun ei ole aikuisia munimassa lisää. Noin puolet keskiasteen karvattomista toukista on kellastunut, puolet ilmeisesti voi vielä hyvin. Prosessi jatkuu. Kasvit eivät oireile, vaikka jo kymmenen päivää ovat kantaneet saippuakalvoa lehdissään.
----------------------------------------------------
Pitäähän minun blogimerkinnöissäni kuvia olla.

Aji Cachuca (C. chinense) kasvatti vihdoin oikean muotoisia ja noin kolmisenttisiä palleroita. Mielenkiintoinen maku. 

Lisäys joulukuussa.

Loistava maku rommin tai vodkan joukossa. Muutaman päivän kun uittaa kuivattua Cachuchaa tai paria pienessä pullossa, maku on täydellinen ja polte minulle sopiva.

Ansarijauhiainen ei hellitä

Parvekkeen chilien latvoissa on katon rajassa kasvanut vähitellen aika tiheä ansarijauhiaiskanta. Kerroin tuosta kiusalaisesta huhtikuussa. Lopullista ratkaisua en ole löytänyt. Raid ei meillä tee näille juuri mitään, Provadoa en satokaudella (enkä kyllä muutenkaan enää) käytä. Vanhoilla puutarhanettisivuilla suositellaan Malationia, mutta se on poistunut kaupoista. Kylmässä niiden pitäisi hävitä, mutta ei pidä paikkaansa. Muutaman päivän kylmäkäsittelyn jälkeen jauhiaiset taas virkistyvät, kun pääsevät sisään. Tarra-ansoilla määrän voi pitää jotenkin aisoissa, mutta ei hävittää.

Tässä vielä pari kuvaa jauhiaisten valtaamista lehdistä. Ansarijauhiaisen kehityksestä on kauppapuutarhaliitto julkaissut havainnollisen pdf:n. Tuossa niitä  on omalta parvekkeeltani. Silmällä katsoen lehtien alla on vain jotakin vaaleaa, mutta makro-objektiivi ja aivan sivulta tuleva aurinko saavat läpinäkyvät toukatkin näkymään.

Näitä kuvia kannattaa katsoa suurempana. Laitoin ne aukeamaan omaan ikkunaansa, niin niitä voi katsoa tekstin kanssa rinnakkain. Pienimmät lienevät munia ja niistä kehittyy läpinäkyviä toukkia, joita on tuossa muutamaa kokoa. Isoimmat ovat "karvaisia", noin millin mittaisia. Näistä kehittyy aikuisia siivekkäitä nopeassa tahdissa. Kasvuvauhti riippuu lämpötilasta, eli kylmässä pitämällä voi kehitystä hidastaa.

Mäntysuovan neuvontasivulla suositeltiin useita ruiskutuksia kolmen päivän välein, sillä saippuakaan ei tehoa kaikkiin kehitysvaiheisiin. Aloitin parilla kasvilla tuon kuurin viime viikolla. Lopullista tehoa ei ole vielä näkyvissä. Jotkut aikuiset ovat kuolleet, mutta uusia syntyy seuraavaan myrkytykseen mennessä.

Ansarijauhiaiset ovat ikäviä, mutta eivät juuri tapa kasveja. Ne viihtyvät parhaiten ylimmillä lehdillä, aina lehtien alapinnoilla. Parvekkeella leikkelin kasvien latvat pois ja heitin ulos jauhiaisineen, sillä kylmässä ne eivät lennä. Jäi niitä silti, ei noista eroon pääse, vai tiedätkö keinon?

Lisäys pari viikkoa myöhemmin:
Eipä niistä eroon pääse. Myrkytys kyllä onnistui, toukka-asteetkin lopulta kuolivat, mutta kun toin kasvit takaisin vanhoille paikoilleen, niissä oli parin päivän päästä muutama jauhiainen lentelemässä. Ne olivat myrkytyksen ajan jossakin muualla ja tulivat sitten takaisin. Huoneessa on vain paksulehtisiä koristekasveja, paavalinkukkia, rahapuu ja anopinkieli. Jossakin niissä ne piileskelivät, vaikka ei niitä sieltä löydä. Tuohon tehoaisi vain koko huoneen vahva myrkytys jollakin Raidin tyyppisellä muutamaan kertaan, mutta auattaisiko sekään?

Terveystarkastus parvekkeella

Näin paha ei tilanne ollut. Tai siis kaikkein pahimmillaan oli. 

Cseresznye Paprikan (C. annuum) alalehdet kasvin puoliväliin asti oli syöty pahasti. Ripsiäisen syöntijälkiä ja ulostepalloja löytyy melkein koko lehdeltä ja ansarijauhiainenkin siellä istuskelee keskellä kuvaa. Jauhiaisia löytyi kaikista lajeista ylimpien lehtien alapinnoilta, mutta ei suuria määriä. Tomaatti tuntuu olevan niiden suosikki ja keltaisella tarra-ansalla ne saa pysymään vähissä. Hävittämiskeinoa noille en ole keksinyt.

Tutkin kaikki parvekekasvini perusteellisesti tyvestä latvaan, otin ne pöydälle erikseen  ja leikkelin samalla joutavaa kasvustoa pois talven tieltä. Tämä kesä on mennyt parvekkeella varsin vähäisin vaurioin. Yleensä ripsiäiset iskevät aikaisemmin ja ehtivät levitä syksyyn mennessä koko parvekkeelle. Nyt niitä oli vain muutamissa kohdin, tiheimmissä kasvustoissa eniten. Punkkeja en ole havainnut kuin parissa kasvissa, eivätkä ne päässeet leviämään. Kirvoja parvekkeella on havaittu pitkin kesää muutamassa kasvissa, mutta ei chileissä. Saastuneet kukat tai yrtit lensivät äkkiä ulos.

Tiheässä ne kasvoivat. Tässä ripsiäisistä ja jauhiaisista kärsinyt Aji Quitunquito (C. baccatum) on amppelissaan osin ison Hecele Eros annuumin peittämänä. Näiden välissä kasvoi pahiten saastunut Cseresznye Paprika, jonka jo heitin ulos ja näiden alapuolella kärsinyt rocoton pistokas. Tässä oli siis pahin pesäke ja näiden oksien väliin sekoittui muutamia muitakin chilejä, jotka saivat tartunnan. Metrin päässä Beaver Dam (C. annuum) oli myös pahasti syöty, mutta sen kanssa sekaisin kasvavat baccatumit vain aivan lievästi alalehdiltä vaurioituneet.

Puolitoistametrinen Hecele kumma kyllä on terve muutamaa alalehteä lukuun ottamatta.

Tuholaisherkkyys usein liitetään chilien lajiin, annuumeja pidetään herkimpinä. Laskin prosenttilukuja tartunnoista, vaikka kutakin lajia on vain 6-8 kpl. Näin siinä kävi:
- Annuumit, 50% pahasti syötyjä
- Baccatumit 15% pahasti syötyä ja pari pientä lehtivauriota 
- Chinenset kaikki täysin terveitä
- Pubescensit molemmat terveitä paitsi se vesipullopistokas pahimmassa saastepaikassa

Terveen Ulupican pistokkaat olivat ripsiäisten ja jauhiaisten pahasti vaivaamia, vaikka eivät nyt olleet edes lähellä levittäjiä. Ovat varmaan aikaisemmin olleet jonkun kyljessä, sillä tartunta tuntuu leviävän lähikontaktissa. Ripsiäiset osaavat kyllä lentää, mutta tuntuu, että saastutus leviää kävelemällä ja se etenee melko hitaasti alalehdiltä latvaa kohden.

Nyt iski tämmöinen

Ansarijauhiainen on vain millin tai parin mittainen, mutta valkoisena se erottuu paljon paremmin kuin tummat ripsiäiset tai lehden väriset tummapilkkuiset punkit. Lisäksi sillä on sellainen ominaispiirre, että niitä pölähtää parvi liikkeelle, kun kasvia liikuttelee. Tämä on tässä pubescensin lehdellä keskiruodin suojassa.

Tomaattiin ne ensimmäiseksi iskivät. En tiedä, mistä tulivat, mutta mullanvaihdon jälkeen ne ilmestyivät. Jauhiaisen ei pitäisi selvitä Suomen talvesta ulkona tai kylmässä kasvihuoneessa ja multapussi oli ulkona talven. Vieraita kasveja on meille tuotu hyvin varoen, mutta joku kukka-asetelma voisi olla tartunnan lähde. Huomasin myös, että ne kulkevat ihmisten vaatteissa pitkiäkin matkoja.

Kun niitä pölähti parvi tomaattiamppelista, piti ryhtyä miettimään torjuntaa. Nehän eivät suoraan tee suurta tuhoa, vaikka imukärsä siltä löytyi, kun kuvasin oikein lähikuvan:

Ansarijauhiainen, n. 50x suurennus

Ne siis imevät kasvien lehtiä ja tuottavat makeaa, kiiltävää nestettä alla oleville lehdille. Siinä sitten taudit muhivat.

Ensimmäinen torjuntakeino oli ulos vienti. Tietävästi jauhiainen ei kestä kylmää, alle +5. Kun päivälämpö oli 2-4°, kannoin tomaatin ja sen vierestä Habaneron ulos viideksi tunniksi. Eivät kasvit siitä pahastuneet, eikä niistä enää pölähdellyt parvia valkoisia kärpäsiä, mutta osa itikoista oli muuttanut anopinkielen juurelle, kun noita siirtelin ja palasi taas takaisin. Muutaman päivän päästä meno oli entinen.

Pyretriinin pitäisi noihin tehota, mutta ei Raid meillä tehnyt juuri mitään, ehkä muutamaksi päiväksi vähän vähensi niitä. Vahvempia myrkkyjä en halunnut kokeilla, kun kummassakin kasvissa on ihmisten syötävää koko ajan kypsymässä.

Provado-puikkoja jotkut myrkky-intoilijat suosittelevat joka pulmaan. Nyt jo on aivan selvää, että punkkeihin ne eivät tehoa, eikä jauhiainenkaan ole varma tapaus. Nuo "neonikotinoidit" on juuri todettu melkoiseksi ympäristön tuhoajaksi. Mehiläiset häviävät maapallolta ja valtamerien pien-eliöstöstä löytyy jo niiden jäämiä. Tuollaiset myrkyt pitäisi kieltää heti.

Saippualla en lähtenyt näitä suihkuttelemaan, kun jauhiaiset kuitenkin pakenisivat sitä muualle.  Luulen kuitenkin keksineeni keinon. En ehkä saa niitä kokonaan hävitetyksi, mutta ei niitä laumoittain enää pölähtele.

Keltainen tarra-ansa muutaman päivän jälkeen näyttää tältä. Ripustin koko arkin noita liuskoja tomaatin latvojen ylle valoon. Kun ne lähtevät lehdiltä, ne nousevat vähän ylöspäin ja hakevat sitten uuden laskeutumispaikan. Ne näyttävät pitävän keltaisesta. Pariin päivään en ole tomaatin lehdiltä löytänyt enää hyönteisiä, mutta ne ovat kyllä levinneet toistaiseksi muutaman yksilön esiintyminä muualle. Taistelu jatkuu.

Lisäys syksyllä:
Ei näistä kokonaan pääse eroon. Ansarijauhiaisen toukista kuvia parvekkeeltani lokakuussa.

Juuret ylös mullasta

On taas se aika vuodesta, kun puutarhassa majailleet chilit pitää ottaa sisään, jos ne aikoo säilyttää pakkasten tullessa.

Inca Red Drop oli minulla terassin aitakasvina useamman kasvin voimalla. Niistä pienimmän päätin säästää. Aidasta tietenkin unohdin ottaa kuvan, mutta tuossa on chilin ravistellut juuret. Multa oli niin kuivaa, että se ropisi irti juurista, kun chiliä heilutteli. Jos maa on märkää, vesihuuhtelu auttaa mullan irrotuksessa. Juuria varmaan katkeili, kun tuon lapiolla käänsin ylös mullasta, mutta ehjinä säilyneet ovat 15-20 senttiä pitkiä. Yksi paksu juuri on kaiken keskellä piilossa. Nostosta on nyt pari päivää ja siirto ruukkuun ja uuteen multaan näyttää onnistuneen.

Tätä Incaa oli vain puoli metriä maan pinnalla, oksilla kypsiä valmiina poimittavaksi, raakileita ja kukkiakin. Juuret tungin tuollaiseen 13 cm ruukkuun, mihin ne mahtuivat ja jonkin verran multaakin alle ja sekaan. Tuossa kuvassa ruukussa ovat pelkät juuret ja ne täyttivät melkein puolet ruukusta. Latvoista ei paljon löytynyt leikattavaa, kun en kypsyvää satoa halunnut poistaa. Kypsymisen jälkeen oksia voisi poistaa ja lyhentää.

Kasveja syksyllä sisään tuotaessa tuholaisten myrkytys on tarpeen. Ulkona lehdille on varmasti tullut ripsiäisiä, punkkeja ja kenties kirvojakin, ainakin niiden munia, vaikka kasvit nyt näyttävät terveiltä. Sisällä lämpimässä ja kuivassa ilmassa ne alkavat lisääntyä ja ennen kevättä kasvit kärsivät. Minä olen suihkutellut kaikki kahteen kertaan viikon välein Tolulla tai Raidilla. Sitä ennen kypsät tietysti kerätään pois. Kun tuon esim. rocotoja sisään kypsymään, yritän pitää ne erillään muista, kunnes ne voi myrkyttää. Täydellistä eristystä ei ahtaissa tiloissa kuitenkaan pysty tekemään, joten parasta olla tarkkana talvella ja silloin tällöin suurennuslasilla etsiä elämää lehtien alapinnoilta.

Habanerot sinnittelevät

Tässä vaiheessa kesää on hyvä muistuttaa, että lannoitus kannattaa lopettaa ulkona ja parvekkeella, jos chileille ei ole hyvää sisätilaa ja paljon valoa talveksi. Jos sadon kypsyttely tai talvehtiminen pitää tehdä syksyn pimeydessä tai niukassa keinovalossa,  runsas typpilannoitus on haitaksi. Talvikuolleisuus on paljon suurempi kasveilla, jotka ovat kasvaneet pakkasiin asti voimakkaalla lannoituksella. Ammattiviljelijöille on olemassa erityisiä typettömiä syyslannoitteita, mutta parvekepuutarhurille ei sopivan kokoisia pakkauksia löydy. Kaksikomponenttisista lannoitteista saa typpiosan pois jättämällä hieman syyslannoitteen tapaista ja senkin pitäisi jouduttaa sadon kypsymistä.

Oksilla kasvavan sadon kypsymistä voi jouduttaa, jos oksien päät leikkaa pois, kukat pois kukkimasta, kun eivät kuitenkaan ehdi enää kypsäksi asti. Raakaa puuhaa, mutta parantaa satomahdollisuuksia parvekkeella tai ulkona juuri nyt.

Kasvatuskokeiluni habanerot ovat viettäneet kesän 7 cm taimiruukuissaan. Molemmat ovat saman kokoisia, nyt noin 40 cm korkeita. Kidutustahan tuollainen on, mutta toimii kuitenkin. Minun piti lahjoittaa ne pois toukokuussa Tammelantorin chilipäivillä, mutta vähän ennen löysin taimista vihannespunkkeja. Ne saivat Raidia pariin kertaan ja tuholaiset hävisivät, mutta en silti uskaltanut antaa niitä pois, kun tiesin punkkien osaavan piiloutua ja tulla esiin myöhemmin.

Nuo taimet siis jäivät pyörimään parvekkeelle milloin missäkin vapaassa tilassa, usein toisten taakse unohtuen. Noin pienissä ruukuissa ne äkkiä kuivuivat. Monesti lehdet roikkuivat pitkin runkoa ja kasvit näyttivät entisiltä. Aina ne vain virkistyivät vettä ja Puutarhan Kesää saatuaan, tekivätpä muutaman pikku chilinkin, jotka nyt kypsyvät.

Kolmen kuukautta edellisestä punkkimyrkytyksestä niistä löytyi taas vilistäviä pikku pirulaisia, kun suurennuslasilla tarkoin tutki lehtien alapintoja. Ei paljon, eikä vielä seittiä. Minusta punkit leviävät hitaasti. Yleinen käsitys salamannopeasta tuhosta ehkä liittyy siihen, että ne havaitaan liian myöhään. Tässä on pari varoittavaa oiretta: Vaaleat pilkut lehdissä ja lehtiruotien välistä vaalenevat lehdet.


Aito Tolu, 10%


Tuholaistorjuntaan suositeltu mieto vaihtoehto, saippualiuos Puu-Tolu loppui talosta eikä lähikaupassa ollut kuin Aito Tolu nimistä puhdistusainetta. Enimmäkseen sekin on mäntysaippuaa, joten päätin kokeilla sitä ja uhrata toisen Habaneron "varataimista", jos huonosti kävisi. Paineruiskun pohjalla oli tilkka vanhaa sekoitusta, 5% puutolua. Sillä kastelin toisen, toiselle tein uuden satsin. Testin vuoksi kovensin laimennussuhdettakin. Kun tutkitaan riskiä, tutkitaan sitä vähän kovennettuna. Puoleen litraan vettä laitoin puoli desiä tuota Aitoa Tolua, jota ei missään suositella hyönteisten torjuntaan. Nyt on kaksi päivää ruiskutuksesta. Habanero on hengissä, mutta yhtäkään punkkia ei löydy. Joku ripsiäisen raato siellä oli ja punkkien tyhjä kuoria. Perinteisemmällä laimennuksella ruiskutetussa verrokissa ei myöskään löytynyt eläviä punkkeja, mutta kuoret olivat pulleampia, ehkä kuolevat hitaammin.

Kenellekään en tätä suosittele. Jokainen myrkyttelee omalla vastuulla. Raid on hyvä, jos sitä voi suihkia pimeässä komerossa reilusti, mutta juuri kypsyville chileille en sitä käytä, enkä mitään voimakkaampia myrkkyjä. Oma ja lasten terveys on tärkeämpi kuin tuholaisten hävitys.