Sadonkorjuuta parvekkeella ennen pakkasia

Viime yönä jo oli kolme pakkasta ja lisää on tulossa. Parvekkeella kävi nollassa.

Aji Amarillo (C. baccatum) kasvaa edelleen rehevästi parvekkeen nurkassa parhaalla paikalla. Osa oksista on pudonnut alas kasaan, kun saksin taannoin katossa ansarijauhiaisia keränneet ylimmät oksat ulos. Jauhiaisia ei muuten ole juuri näkynyt sen jälkeen, johtuneeko kylmästä säästä.

Amarilloja on syöty koko kesä runsain mitoin, eikä syksy ole mitenkään hidastanut satoa. Edelleen siellä on sekä oranssia kypsää että vihreitä raakoja ja oksatkin näyttävät kasvavan. Kukkia en kyllä ole enää muutamaan viikkoon nähnyt, joten kai sekin valmistautuu talveen tavallaan.

Kun tuota kasvustoa vähän pöyhii, sieltä löytyy runsaasti kypsiä. Reilu kuukausi sitten tein edellisen isomman sadonkorjuun, joten nuo kaikki ovat kypsyneet viidessä viikossa. Ne ovat edelleen täysin käyttökelpoisia, maukkaita ja rapeita, syksyn viileys ei ole tehnyt niille tuhoa, vaikka aurinkoa ei ole juuri näkynyt viikkokausiin. Monet baccatumit pärjäävät viileässä.

Siinä vieressä myös Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) kypsyttelee Joulun Kelloja. Nämä ovat kyllä vähän pienempiä kuin aikaisemmin kerätyt. Itse kasvi voi hyvin, siinä ei näy oikeastaan mitään syksyn merkkejä. Myös mustia chilejä tekevä Machu Pichu ja punainen Puca Uchu eli Aji Rojo tarjosivat uutta kypsää satoa. Tähän se luultavasti loppuu, sillä en enää pidä edes lämpöpuhallinta päällä, saavat pärjätä omillaan kunnes noutaja tulee. Talvehtimistilaa ei näille ole.

Marraskuun lopun sato parvekkeelta on siinä. Amarilloja tuli vielä puoli kiloa, muita yli sata grammaa ja neljänneskilon oransseja rocotoja keräsin toiseen kippoon. Ne olivat kypsiä, mutta pieniä. Nyt saavat pakkaset tulla. Keräilen jäätyneet kasvit sitten kompostiin ja siirryn uusien idätyksiin.

Aji Cristal kukkii jo

Seitsemän viikkoa siitä on, kun kaivoin Aji Cristalin (C. baccatum) maasta ja laitoin ruukkuun sisään kasvamaan. Nyt se jo aukaisi ensimmäisen uuden kasvun kukkansa viileässä varastohuoneessa. Niitä on lisääkin tulossa.

Semmoisen kummallisen havainnon tein, että tapiksi leikattuna, juuret pestynä sisään tuodut näyttävät virkistyvän kaikki, mutta kesäisessä ruukussaan juuria käsittelemättä sisään tuoduissa on monessa kuihtumisen merkkejä. Nekin on siis leikattu matalaksi tai jopa kokonaan lehdettömäksi tuholaisten välttämiseksi.

Esimerkiksi Canario teki ensin lehtiä, mutta nyt se kuivattaa niitä ainakin osasta oksiaan. Toisella puolella on vielä elinvoimaisen näköistä vihreää kasvua.

No, onneksi taimilaatikossa vihertää ja puolitoista viikkoa sitten sirkkalehdille tullut Canarion taimi näyttää voivan hyvin.

Olen toki tottunut siihen, että talvehtiminen aiheuttaa aina tappioita, kaikki eivät siitä selviä, mutta nyt jakolinja vaikuttaa oudolta. Juuret pestynä ja leikattuna sisään tuodut rehottavat, mutta juuriin koskematta lämpimään päässeet kuivattavat uusia versojaan.

Tomaatti-tonnikalavuoka

Vai vielä reseptejä...

50-luvulla en kotona saanut keittiöoppeja, eikä koulussakaan opetettu pojille kotitaloutta. Oman perheen perustettuani piti keittiöhommia vähän harjoitella, lapset ruokkia, mutta ruoanlaiton perusteet ovat edelleen kateissa. Kokeilu ja improvisointi ovat minun metodini, mutta niidenkin pohjaksi etsin yleensä reseptin netistä - ja niitähän riittää.

Kävi näin: Ostin isoja ja hyvän näköisiä hollantilaisia terttutomaatteja. Aamiaisleivän päälle siivutettuna ne maistuivat suorastaan pahalta, pimeässä kypsytellyltä. Kun on koko kesän syönyt oman maan tomaatteja, ihan mikä tahansa ei maistu. Muistin tunisialaisesta hotellista aamiaisen, missä oli uunipellillä paistettuja tomaatinsiivuja, rosmariinia ja hiukan suolaa päällä. Ne olivat hyviä. Uuniin siis.

Syötin Googleen sanat tomaatti ja vuoka. Ehdotuksia löytyi; perunan, tonnikalan, siansivun, pekonin, vihannesten jne kera. Kaapissa oli pari purkkia tonnikalaa ja muutama keitetty peruna oli jäänyt yli. Niistä siis. Koskaan ennen en ole tällaista tehnyt, mutta voin tehdä toistekin, jos vielä erehdyn ostamaan isomman erän mauttomia tomaatteja. Tuossa niiden maku muuttui suorastaan aurinkoiseksi. Kypsentäminen, valkosipuli ja rosmariini sen tekivät, luulisin.

Kylmänä ja suurimmaksi osaksi syötynä Tomaatti-tonnikalavuoka ei kauheasti ruokahalua herätä, mutta se oli yllättävän hyvää.

Kolme tosi isoa tomaattia viipaloin muutaman millin paksuisiksi.

Saman verran keitettyä perunaa myös viipaleina (voi korvata vaikka Raketti-spagetilla tai paistetuilla leipäkuutioilla)

Pari purkkia tonnikalaa; sienet, paistettu jauheliha, pekoni, nötkött tms. käy myös

Ainakin pari chiliä; tuoretta Aji Amarilloa parvekkeelta

Muutama kynsi valkosipulia

Hitusen suolaa, reilusti rosmariinia

Munamaito parista kananmunasta ja purkista ruokakermaa

Juustoraastetta

Ladoin kerroksittain tomaattia, perunaa, tonnikalaa ja mausteet, tomaatti päällimmäiseksi

Paksu munamaito päälle; ei tarvitse peittää kaikkea, sillä tomaatista tulee nestettä

Juustoraastetta reilusti pinnalle ja jos on mietoa, voi lisätä väleihinkin

Melkein tunnin tuo oli uunissa n. 200°

Aji Amarilloa (C. baccatum) silppusin nyt vain 2 isoa palkoa ja siitä tuli chiliin tottumattomallekin sopivaa. Pelkästään omaan käyttöön tulevaan olisin silpunnut vielä pari lisää. Chilin maku ei täysin tasoittunut uunissa, vaan sattumia löytyi sieltä, missä renkaita oli kasapäin. Tasaisempi tulos olisi syntynyt, jos chilit olisi ensin nopeasti kuumentanut tilkassa öljyä. Minä pidän yllätyksistä ja erilaisia makuja tarjoavasta ruoasta enemmän. Siksi yrttejäkin voi lisätä joihinkin kohtiin oikein reilulla kädellä, eikä edes pyrkiä tasaiseen maustamiseen.

Mennyttä merkkipäivää muistellen

Kukka sinulle:

Kolme vuotta blogia, 300.000 lukukokemusta.  

Minä en noita merkkipäiviä niin noteeraa, syntymäpäivätkin unohtuvat tässä iässä saati sitten blogin aloituspäivät. Syyskuun lopulla 2009 se oli, kun kypsyin Chilifoorumin menoon ja siirsin kasvatuspäiväkirjani sieltä omaan hallintaani. Blogin hännillä on vanhempiakin merkintöjä, mutta ne on myöhemmin siirretty tuosta päiväkirjasta vastaavin päiväyksin tänne. 26.9.2009 on blogin aloituspäivä.

Melko pian aloituksen jälkeen tuli mieleen tarkistaa, lukeekohan tätä kukaan. Ryhdyin sitten StatCounterin käyttäjäksi ja se onkin pitänyt kirjaa kävijöistä. Valitsin näkyväksi lukemaksi kävijöiden laskemisen, ei sivujen klikkausta tai latausta kuten useimmilla nettisivuilla, jotka haluavat paljon kävijöitä ja mainostuloja. Tuo laskuri näyttää nyt lukemaa 165.000. Laskurisivustolta saa esiin myös normaalimmat lukemat eli sivulatauksia on 308.000. Laskentatapojen suureen eroon havahduin kun katsoin Googlen omaa tilastointia, joka alkoi myöhemmin, melkein vuoden blogia pidettyäni. Silti he saavat neljännesmiljoona kävijää blogilleni.

Eniten tänne tullaan Googlen haun kautta, mutta Chiliblogien yhteenveto ja Chiliwiki ovat myös korkealla listalla. Chilifoorumista tänne tullaan niin monesta eri keskustelusta, että niitä ei noteerata tilastoinnissa, mutta tänne viittaavista sivustoista se on toisena.

Ylivoimaisesti katsotuin sivu on idätyslautta, 3500 lukukertaa. Lannoitteista ja tuhohyönteisistä luetaan tasaisesti, lähes parituhatta kertaa jo. Ehkä noita aiheita pitäisi jo uudistaa? Mistä vielä pitäisi kirjoittaa? Itsellenihän minä tätä teen, mutta joskus voisi ottaa lukijatkin huomioon. :-)

Varastossa vihertää mukavasti

Kellarikerroksessa meillä on viileä varastotila, askarteluhuoneeksi nimetty. Siellä minulla on nyt chilien talvehtimistila. Viimesyksyinen kuva valoineen löytyy täältä. Tänä vuonna sisään tuodut chilit ovat huomattavasti matalampia. Useimmat leikkasin alle vaaksan korkeudelta poikki ja poistin lehdetkin, jotta tuholaisia ei kulkeutuisi sisään. On niitä silti. Ansarijauhiaisista ei tunnu pääsevän millään eroon. Aina muutamia säilyy hengissä jossakin ja eiköhän ne muutkin öttiäiset heräile, kun pääsivät lämpimään. Nyt siellä on 18°, myöhemmin paukkupakkasilla vielä vähemmän.

Jamy juuri ulkoa kaivettuna 23.10 ja sisällä uusia lehtiä versovana 13.11.

Tapaus Jamy (C. baccatum):

Juuri ennen ensilumen tuloa hellyin muutaman pakkasyönkin kestäneelle Jamylle ja kaivoin sen ylös maasta, pesin juuret, leikkasin oksat lyhyeksi, istutin ruukkuun ja toin sisään. Sehän näyttää selvinneen rajusta muutoksesta nopeasti, sillä jo kolme viikkoa myöhemmin se puskee uusia lehtiä keväiseen tapaan.

Aji Cristal (C. baccatum myöskin) koki saman käsittelyn jo aikaisemmin. Siihen tosin jäi muutama oksa raakileineen. Ne ovat nyt kypsyneet, lehtiä on putoillut paljon, samoin kaikki silloiset kukkanuput. Nyt, kuusi viikkoa sisään tuonnista siinä on tervettä tummanvihreää kasvua ja uusia nuppuja. Seuraan mielenkiinnolla, jaksavatko ne nyt kehittyä.

Canario itää

Kerättyäni parvekkeella kylmää saaneista Canarioista siemeniä, laitoin niitä koe-idätykseen; tapani mukaan kolme siementä kustakin lajikkeesta.

Kaksitoista päivää myöhemmin voi todeta, että nuo itävät. Ensin pilkistää valkoinen juuri siemenen kyljestä, se kasvaa ja useimmilla chileillä kasvattaa "pulloharjan", ohuita juurikarvoja haistelemaan kosteutta.

Seuraavana päivänä näkymä on jo tällainen:

Sirkkalehdet nousevat siemenen suojasta. Alle kahden viikon iti tämäkin rocoto ihan vain huoneen lämmössä. Kuvasta näkyy, miten olen idättänyt noita paperisuikaleen päällä. Testi-idätyslaatikostani poistan itäneet ja laitan uuden suikaleen kahvisuodatinta uudella tekstillä vanhan päälle. Pohjallahan tuolla on talouspaperilla päällystetty idätyslautta. Kun kaikki kolme itävät, on itävyys minusta 100%, kaksi kolmesta on vielä riittävä, mutta vain yksi arveluttava. Tänä vuonna vain Chinchi Uchu on itänyt huonosti.

Jaa, alkaa kalenteri näyttää siltä, että noista voisi pari jättää kasvamaan ensi kesää ajatellen. Kuukauden kuluessa olisin ne kuitenkin idättänyt normaalin aikataulun mukaan muutenkin.

Huonolla hoidolla ennätyssatoon

Nelivuotias Rocoto Peru (C. pubescens) on nyt  elämänsä vedossa. Sehän kasvaa viileässä varastohuoneessa ikkunan ääressä pylväskaktuksen, sitruunapuun ja vanhan Cajamarcan ahdistelemana. Jo heinäkuun viimeisenä se alkoi kypsyttää satoaan ja oli silloin yhtä iso kuin nytkin.

Sillehän unohtui vaihtaa multa viime keväänä ja se on nyt toista vuotta samassa, aika tavalla vajaassa 6,5 litran ruukussa. Kesällä se sai lannoitetta, mutta elokuussa lopetin senkin, nyt on menty veden voimalla, eikä kasteluakaan aina ole muistettu ajoissa. Se kasvoi miehen mittaiseksi ja ylikin; latvoja ja kulkureitille tulevia oksia on katkottu.

Kun oksia penkoo, niin valon puolelta (eteläikkuna) löytyy huomattavasti punaista. Näitä on syöty pitkin kesää, kuivattukin yksi erä, mutta taas niitä on ainakin 50 kypsää ja paljon vihreitä. Outo juttu. Melkeinpä olemattomalla ravinnolla, vedellä ja valolla tämä tekee satoa enemmän kuin tähän mennessä koskaan.

Kaunishan se on, tuollainen kypsä rocoto marraskuun puolivälissä Suomen syksyn synkkyydessä. Näillähän ei ole minkäänlaista lisävaloa, vaan ihan taivaalta tulevalla saavat pärjätä ja lämpötilakin on jo paljon alle kahdenkymmenen. Pakkasilla se laskee kymmeneen.

Alma vauhdissa taas

Muutama päivä sitten tyhjensin olohuoneen ikkunalla majailevan Alma paprikan kypsistä ja heti se intoutui uuteen kukintaan. Syksyllä. Ilman mainittavaa lisävaloa.

Nythän tuohon paistoi aurinko, mutta pilvisinä päivinä ja iltaisin sillä on vain ikkunan yläpuolella 2x36W loisteputkivaloa. Se ei kaikilla chileillä riitä sadon saamiseen, vaikka hengissä pysyvätkin talven yli.

Latvassa on jo pari kasvavaa raakiletta ja useita onnistuneita kukintoja. Kukan keskellä näkyy raakileen alku. Kukkia tulee myös alaoksille, minne ne paremmin mahtuvatkin. Tiheässä ne nyt kasvavat. Pitänee aloittaa voimallinen lannoitus, että jaksavat kasvaa isoiksi.

Alman siemeniä

Toistaiseksi kaikille halukkaille on riittänyt siemeniä, mutta vähiin alkavat käydä. Tänään lähetin aika nipun kakkospostia, joten vasta loppuviikolla lienevät perillä.

Alman siemenet hupenivat niin, että kaivoin ikkunalaudalla olevista kypsistä lisää kuivumaan. Tuosta keskikokoisesta löytyi n. 70 siementä eli kymmenelle lisää jaettavaksi. Olen näitä yrittänyt laittaa keskimäärin 7 kpl kuoreen, Canariota vain viisi, sillä ne alkavat loppua, eikä uusia nyt kasva.

Postitusta oli sen verran, että jätin siementen ympäriltä kuplamuovit tai muut pehmusteet pois. Postilla on parin vuoden ajan ollut paha tapa murskata pubescensin siemeniä. Pasilan lajittelukeskuksen linjastot ovat kovakouraisia. Jos saat muruja siementen sijaan, kerro minulle, niin lähetän uuden, pehmustetun lähetyksen. Kerro myös, jos ilmoittauduit ennen eilistä etkä ole tällä viikolla saanut kirjettäni, sillä Itellan on viime aikoina väitetty hukkaavan lähetyksiä. Toivottavasti ei näitä.

Olipa muuten hyvää kanakastikkeen mausteena. Näitä saa laittaa useamman samaan ruokaan, eikä polttele heti lapsenkaan suussa.

Marraskuu - aika tarkistella siementilannetta

Alma  Paprika ja Canario 

Jokasyksyisen siemenjaon aika.

Nyt on aika miettiä seuraavan vuoden kasvatuksia, hankkia siemeniä ja suunnitella niille kasvatuspaikkoja.

Asian helpottamiseksi tarjoan taas tämän vuoden suosikkejani muillekin, kun niistä on tullut kerättyä runsaasti siemeniä. Viime vuonna levisi Jamy kymmeniin koteihin, nyt on tarjolla Alma Paprika ja Canario. Pistä vain sähköpostiini viestiä ja osoitteesi, niin lähetän noita pikku pussillisen kumpaakin. Niitä on tuossa muutamia satoja, joten tuskin loppuvat kesken, mutta sanotaan nyt, että ensin varanneet saavat varmimmin. Voithan siinä sivussa vihjaista jostakin muustakin kasvattamastani lajikkeesta, jos sattuisi olemaan siemeniä varastossa. Aji Amarillo oli todellinen tämän kesän ykkönen, mutta siitä en tuollaista määrää siemeniä kerännyt. Niitä on kyllä kuivatuissa chileissä, joista voi rapistella siemeniä irti. Postituksiin ryhdyn vasta ensi viikolla, joten ihan heti ei kannata postilaatikolla ravata.

Alma Paprika: Kasvaa kauniisti ikkunallakin. Ulkokasvatukseen riittää maaliskuussa idätys. Ulos voi viedä kukkivan tai jo raakileita tekevän kasvin ja mielellään aurinkoiseen ja pohjoistuulilta suojattuun paikkaan. Siemenet ovat suoraan Unkarista.

Canario on hyvä laittaa itämään jo joulukuussa, sillä minulla kesti ensimmäiseen kypsään seitsemän kuukautta, Almalla vain kolme. Tämä on helpon tuntuinen pubescens ja melko mieto. Se ei siis vastaa yleistä kuvaa Canariosta, ei väriltään eikä tulisuudeltaan. Tämä on Semillaksen siemenistä.

Siemenpusseina käytän postimerkkiliikkeestä hankittuja pergamiinipusseja. Tiedän kyllä, että useimmat käyttävät muovisia salpapusseja, mutta kun ei aina voi olla ihan varma siementen kuivuudesta, on parempi, että ne voivat "hengittää" ja mahdollinen kosteus pääsee haihtumaan. Huonosti kuivatut homehtuvat tiiviissä muovipussissa ja sateisina syksyinä ei huoneenlämmössä kuivaten aina saa täysin kuivia siemeniä. Koneella kuivatut säilyvät tiettävästi paremmin tiiviissä muovipussissa.


Lisäys 4.11.
Muutama kymmenen Almasta ja Canariosta kiinnostunutta on jo ilmoittautunut, mutta uskoisin siementen riittävän vielä enempäänkin. Pussitukseen ja postitustarvikkeiden hankintaan tosin ryhdyn vasta ensi viikolla. Se piti vielä mainita, että paljon pyydettyä Cajamarcaa on myös iso pussillinen. Sehän on kaunis, maukas ja helppohoitoinen. On sen kanssa joillakin ollut vaikeuksiakin, mutta ehkä ne olivat eri sukuhaaraa. Siitä liikkuu erilaisia siemeniä kuten Canariostakin.