Heikosti talvehtinut Habanero

Viime kesän vähän muiden takana kasvanut, varjoon jäänyt Habanero (se alkuperäinen oranssi) sai jäädä alakerran viileään varastohuoneeseen ikkunalaudalle talvehtimaan. Pimeimmän ajan siellä oli myös ledivaloa 50-100W muutamalle chilille yhteisesti. Nyt otin sen esiin ja aloin vaihtaa multaa. Hassusti siinä kävi.

Kun nostin kasvia ruukustaan (varovasti ja ensin reunoilta irrotellen) käteen jäikin vain tuollainen pieni juuristo ja kaksi kolmasosaa mullasta jäi ruukun pohjalle. Chilillä on leveyttä metri ja korkeutta kolmekymmentä senttiä. Habanerotkin menevät tuon mallisiksi kun ne tulevat useamman vuoden ikään.

Juuripaakku on reilun nyrkin kokoinen, mutta on siinä terveen näköisiä juuria. Ilmeisesti mitään paksumpaa juurta ei katkennut, niitä vain oli noin vähän. Tämä olikin kuivunut kovin herkästi, vaikka ruukku tuntui painavalta. Jostakin syystä juuret eivät hakeutuneet pohjalle, vaikka siellä oli märkää multaa. Ehkä se oli huonoa multaa. No, nyt Habanero saa totutella pieneen amppeliin ja kookoskuituun, jospa se siihen juurtuisi.

Kun kurkkasin oksien alle, sieltä paljastui, että Habanero on kukkinut jo talvella ja huonoissa kasvuoloissa kehittänyt pieniä raakileita, jotka ovat ehtineet jo kypsyäkin. Kokemuksesta tiedän, että noissakin on makua ihan mukavasti. Kukkia on edelleen, jospa nyt kesäinen lämpö ja luonnonvalo auttaisivat hedelmien koon kasvattamisessa. Kunhan se saa juuriston kuntoon.

Perun valkoinenkin kasvaa komeasti

Peruvian White Habanero (C. chinense) kasvaa sekin rehevästi olohuoneen ikkunalaudalla lämpimässä. Korkeutta on puoli metriä ja sitä on jo leikeltykin kevään kuluessa. Sehän on aikaisempina vuosina kasvanut tukevaksi ja leveäksi puuksi. Eiköhän tuostakin sellainen muodostu, kunhan en vallan liikaa lannoittele. Nyt uutta, notkeaa oksaa ja uusia lehtiä on todella runsaasti. Kookoskuidun ja puutarhamullan sekoitus tuntuu tuolle sopivan vallan mainiosti.

Muutama raakilekin sieltä jo löytyy. Nehän ovat pieniä, mutta pippurisia chilejä, omaperäisen makuisia. Näistä minä tykkään. Kypsyminen kestää kauan, eivätkä kaikki koskaan saavuta aivan valkoista väriä, vaan jäävät kellertäväksi, mutta hyviä ovat sellaisenakin.

Edellisessä postauksessani kehumani Habanero sitten sai ensimmäisen chilinsä jo kypsäksi asti, tasan neljä kuukautta taimelle tulosta ja vain kuukausi raakileen havaitsemisesta.

Samoin vihreänä runsaasti syöty Indian PC-1 pääsi salaa kypsyttämään yhden käppyrän.

Kyllä tästä vielä chilikesä tulee. Chiliaitaa suunnitellaan edellisvuosien epäonnistumisista huolimatta.

Positiivista menoa: Habanero

Habanero (C. chinenese) on taas hyvässä vedossa, vaikkakin vähän myöhemmin kuin parhaina vuosina, jolloin toki aloitinkin aikaisemmin.

Habanero on ensimmäisiä chilikasvattejani jo vuodesta 2007, eli kymmenen vuoden ajan. Siemenpussi tuli alun perin Hyötykasviyhdistykseltä ja sitten olen itse kerännyt siemeniä, josta on riittänyt muillekin jaettavaksi. Ei ole helppoa siemenkauppiaan tienesti.

Habanerossa on nyt ihan normaalikokoisia raakileita, vaikka se on vasta 40 cm korkea. Monena keväänä olen vienyt chinensetkin parvekkeelle jo toukokuussa ja sitten kylmä kausi on vaikuttanut kukintaan ja sato on jäänyt puolukan kokoisiksi. Myöhemmin sitten on tullut isompia. Nythän tuo on ollut koko ajan tasaisessa lämmössä olohuoneen ikkunalla. Auringon ilmestyessä alkoi kukintakin onnistua. Ruukku on nyt litran ja se pitäisi vaihtaa ainakin kolmilitraiseen, mutta taidan nyt odotella noiden kypsymistä ensin.

Habanerot ilman lisämääreitä ovat perus-oranssia laatua, sitä alkuperäistä. Raakileet ovat melko tumman vihreitä, näihin sain aurinkoon kääntämällä enemmän valoa. Sillä on omaperäinen, helposti tunnistettava maku ja tuoksu. Poltetta on ainakin minulle ihan riittävästi.

Aurinko tehoaa, raakileita alkaa kehittyä

Olohuoneen ikkuna aukeaa etelään ja aurinkoiset päivät alkavat kantaa satoa. Chinenset kasvavat kokoa niin, että eivät kohta mahdu lasihyllylle. Siinä on tilaa 40 cm ruukun yläpuolella ja sitten alkavat latvat palaa loisteputkissa.

Habanero tässä vasemmalla lähestyy muualle siirtoikää.  Ojos de Pescado saa vielä kasvaa vähän. Alas mahtuvat 50 cm korkeat, sitten latvat törmäävät hyllyyn, mutta eivät sentään pala siitä, taipuvat vain.

Habaneron oksien hangoissa ovat raakileet alkaneet vähitellen pysyä, satoakin on luvassa.  Tilaongelma vain vaivaa. Lasihylly on purettava, kun nuo kasvavat korkeammiksi ja ikkunalaudalle eivät kaikki mahdu. Chinensejä en kuitenkaan vielä parvekkeelle vie. Edellisten keväiden kylmistä kausista on niin paljon ikäviä kokemuksia. Kukinta-aikaan sattuneet viileät jaksot ovat tuottaneet puolukan kokoisia habaneroja. Nyt haluaisin saada vähän kookkaampia. Ilmeisesti sisällä lämpimässä vaikka heikommassakin valossa on parempi ratkaisu kuin parvekkeella kylmässä.

Pubet, baccat ja annuumit ovat siellä jo toista viikkoa selviytyneet, kylmät yöt lämpöpuhaltimen avustuksella ja kasvu on selvästi hidastunut, mutta ei sentään täysin pysähtynyt.

Lämpö kasvattaa Habaneronkin

Tässä on kaksi samanikäistä Habaneroa, toinen on viettänyt kuukauden lämpökaapissa n. 26° päivälämpötiloissa, toinen ikkunan edessä pöydällä n. 21-22° huonelämpötiloissa. Kaapissa oli myös kosteutus, sisällä kuiva ilma. Kumpaakaan ei ole lannoitettu ja ovat samassa puutarhamullassa. Yöt olivat pienemmällä lämpimämpiä, mutta se ei auta kasvuun.

Parvekkeella oli jo auringossa mukavan lämmintä, sisävaatteissa ja paljain jaloin.

Kaverukset Haba ja Oxku

Parvekkeella "kesä" jatkuu, jotkut kellastuvat, toiset eivät ole moksiskaan. Öisin olen pitänyt lämpöpuhallinta ajastimen ja termostaatin ohjaamana. Alimmat yölämmöt ovat olleet viiden asteen paikkeilla pakkasöinä. Kaikkein pirteimmin pärjää perinteinen Habanero.

Habanero (C. chinense)

Laitoin tähän parin viikon takaiset kuvat, kun sieltä löytyi aurinkoisempia, mutta aivan yhtä hienossa iskussa se on edelleen. Tuohan kasvatti kesäkuussa pieniä nappuloita, jotka suurimmaksi osaksi revin pois ja uusi sato kasvoikin enimmäkseen normaalikokoiseksi. Habanero on nyt vain 40 cm korkea sievä pieni puu, todellinen kaunotar kattoon asti kasvavien keskellä.

Oranssin Habaneron "esi-isä" saattaa olla tuossa vasemmalla oleva Oxkutzcabian (C. chinense), Maya-intiaanien perinnechili. Sain niitä pyytämättä, aivan yllättäen postissa eilen legendaariselta chilimieheltä Bluesmanilta. Hetihän niitä piti maistaa ja kun päivän ruokana oli isänpäivältä jäänyttä poronkäristystä, sinnehän minä silppusin yhden Oxkun. Olipa hyvää. Kyllä Mayat tiesivät, miten poronkäristys maustetaan.

Maku ja tuoksu ovat kyllä huomattavan paljon Habaneron tapaisia, chilien koko näyttää olevan vähän pienempi. Oikealla siis on oman puskan habaneroja. Bluesman väitti tätä perinnechiliä äkäisemmäksi kuin oranssi Habanero, mutta määristähän se on kiinni. Poronkäristyksen maustaminen ainakin onnistui yli odotusten. Pitää maistella lisää.

Tapaus Habanero

Olisihan tämä pitänyt arvata ja oikeastaan tiesinkin näin käyvän, mutta tein sen silti. Netissä otsikot jo kertoivat "kylmin alkukesä 50 vuoteen".  Se ei sovi Habanerolle eikä monelle muullekaan chinenselle. Nyt vielä tein sen virheen, että vein ne parvekkeelle jo huhtikuussa. Lämpöpuhallin piti yöhallat loitolla, mutta en minä sillä päiviä lämmittänyt ja yötkin kävivät alle kymmenessä asteessa.

Nappuloitahan sieltä tulee. Kylmä jossakin kukinnan vaiheessa tekee habaneroista puolukan kokoisia, eivätkä ne kasva tuosta, vaikka lämpöä nyt tulisi lisää. Siitä on edellisiltä keväiltä varmat havainnot.

On siellä sentään muutama melkein normaalin kokoinenkin ja ne taitavat kasvaa vielä. Sen kun tietäisi, mikä näitä erottaa, mikä saa toiset kasvamaan, toiset jäämään kääpiöiksi.

Habanero on kasvanut ihan mallikkaaksi pikku puuksi aivan lajilleen ominaiseen tapaan. Nuo pikkuiset nappulat pitäisi kait riipiä tai leikellä pois kasvua häiritsemästä. Ne kyllä kypsyvät oranssiksi ja maistuvatkin ihan oikealle, mutta kovin vähän niistä kertyy satoa. No, tässä on vielä kesää jäljellä, ei syytä huoleen. Piilotin tuonne ruukun kulmaan lusikallisen kanankakkaa, kohta pitäisi ripeämpi kasvu alkaa. Jospa se vaikuttaisi chilien kokoonkin.


Mitäpä tästä opimme? Ehkä sen, että baccat ja pubet  viihtyvät parvekkeella, chinenset sisällä, jos kelit ovat tällaisia.

Chinense vai baccatum - kas siinäpä ei mitään pulmaa

Viime vuoden viimeisinä päivinä tulivat taimelle nämä kolme chiliä, jotka nyt siis ovat kohta puolitoista kuukautta vanhoja.

Vasemmanpuoleisessa ruukussa lukee: Habanero (keskellä mahdollisesti Amarillo). Idätyslautalla Habaneron siemen oli siirtynyt naapurin puolelle juurensa varassa, enkä ollut varma sen lajista. Nyt olen. Habanero sekin on. Varmuuden vuoksi istutin silloin toisenkin taimen ruukun nurkkaan ja ovathan ne mahtuneet tähän asti kasvamaan.

Oikealla sitten on Aji Amarillo (C. baccatum).  Tässä vaiheessa näiden lajien kasvutavat ovat dramaattisen erilaiset. Chinenset kasvavat matalana ja leveänä, baccatumit korkeana ja harvalehtisinä. Poikkeuksiakin toki on. Amarillolla on korkeutta jo 40 cm, Habanerolla 8 cm. Kyllä sekin tuosta vielä ponnistaa, kasvupyrähdys on varmaan edessä, kun siirrän nuo omiin ruukkuihinsa.

Aurinkoinen päivä muuten lämmitti parvekkeen lasien takana jo kahteenkymmeneen asteeseen. Kelpasi siellä chilien ottaa aurinkoa.

Habanero (C. chinense) on alun perin Hyötykasviyhdistyksen siemenistä kasvatettu pelkkä, puhdas Habanero ilman mitään etu- tai takaliitteitä. Niitähän on joissakin siemenkaupoissa jopa yli sata erilaista variaatiota. Chinensen taimen tuntee lehtien kohopinnoista helposti, Lehtiruotien välit nousevat koholle ja lehdet ovat tukevampia kuin vaikkapa baccatumeilla. Myöhemmin isoissa kasveissa lehden kuvio ei ole aina noin selkeä.

Vanhakin Habanero nuortuu jälleen

Habanero (C. chinense) on jo kuusivuotias ja kantaa lukumääräisesti runsasta satoa jälleen kerran. Sehän oli helmikuussa kuoleman kielissä, juuret lähes kaikki mustuneet ja lehdet pudonneet. Toukokuussa alkoivat kukat tuottaa raakileita ja vähitellen lehtiäkin kasvoi lisää. Siihen asti ne olivat kitukasvuisia.

Eivät ne keväällä alkuun lähteneet ja nyt kypsyneet marjat ihan puolukan kokoisia ole, mutta ei paljon suurempiakaan. Maku on kuitenkin mukana. Aikaisemmin olen saanut chinenseistä tuollaisia minimarjoja kylmän kukinta-ajan seurauksena. Nyt saattaa olla enemmän syytä koko kasvin huonossa voinnissa. Se oli kitukasvuinen kesäkuulle asti, kunnes uusia normaalikokoisia lehtiä ja muutama oksakin lähti kasvamaan. Viime viikkoina, kun "puolukkasato" kypsyi, uudet habanerot ovat saaneet normaalin kokonsa. Tuossa iässä kesän käynnistyminen taitaa kestää vähän kauemman. Nesteet eivät lähde vanhassa varressa ihan vähällä lämmittelyllä kiertämään.

Pikalisäys seuraavana päivänä:

Enpä aavistanut tuota kirjoittaessani, että kuvan raakile olikin jo ainakin kuukauden ikäinen. Se nimittäin sai tyypillisen oranssin värinsä seuraavana päivänä. Nuo pienet ovat turhan punaisia Habaneroksi. Nythän näitä sitten riittää vähän isompaankin ruokaan. Minä kun en ole äkkitulisten ystävä, vaan chiliä lisätään ruokaan makua tuottamaan.

Habanero ei voi kovin hyvin

Habanero (C. chinense) aloittelee jo kuudetta kasvukautta, mutta vointi ei ole edellisten vuosien kaltainen. Syy taitaa olla viime kesässä. Se oli myöhään, aina pakkasiin asti ulkona seinustalla tuossa samassa pienessä ruukussaan. Jopa juuret saattoivat paleltua ja lehdet putoilivat sisään tuotaessa. Talven aikana on pieniä uusia lehtiä ilmestynyt, mutta ei rehevämpää kasvua. Olen jopa typpilannoitusta kokeillut, mutta ei sekään auttanut.

Vaihdoin sille mullat. Edellisestä vaihdosta taisikin olla jo pari vuotta. Ruukusta ei löytynyt paljonkaan terveitä, vaaleita juuria.

Kun ravistelin multaa ja kuolleita juuria pois, ruukun pohjalle jäi vain tuon verran tavaraa. Ainakin kaksi kolmannesta oli kuollutta massaa. Kylmyys ja todennäköisesti myös "pelastustoimenpiteenä" tehty liika lannoitus oli tuhonnut melkein koko juuriston. Nyt voi vain jännittää, selviääkö vanhus vielä tästä vai pitääkö idätellä uutta. Tuhohyönteisiltä sentään on vältytty.

Chilit ovat sitkeitä. Vaikka juuristo on melkein mennyttä ja runko kuivunut, tuo kukkii ja yrittää kasvattaa uutta sukupolvea. Kukkia on runsain mitoin ja alaoksilla on jopa muutama puolukan kokoinen pikku habanerokin kasvamassa. Tai ei siis kasvamassa vaan kehittymässä. Pieniksi nuo jäävät näissä oloissa, kun päivälämmöt ovat edelleen alle 20°.

Kylmän kesän satoa

Paljon Habaneroja? Joo, mutta kovin pieniä.
Tämä ruukku on ollut koko kesän ulkona itäseinustalla säiden armoilla. Aikaisemminkin olen todennut, että kylmä sää aiheuttaa erityisesti chinenseille kääpiökasvuisuutta.  Olen viileän kukintavaiheen jälkeen saanut vain puolukan kokoisia marjoja. Nyt nuo ovat vähän isompia, pikkusormen pään kokoisia, ehkä keskimäärin sentin mittaisia, kun normaali on 3-5 cm. Toisissa oksissa on muutamia isompiakin raakileita, elokuun alkupuolella kasvamaan lähteneitä.

Kai se on vain todettava, että viileänä kesänä Habanero ei ole ulkokasvi. Baccatumit ja muutamat annuumit ovat pärjänneet paljon paremmin.

Auringon tekosia havaittavissa

Habanero ja tomaatti nojaavat toisiinsa makuuhuoneen ikkunalla amppeleissaan. Viime vuonna Habaneron raakileet ilmestyivät jo helmikuussa, mutta nyt niitä on enemmän, suorastaan kymmenittäin.

Tomaatti on moneen kertaan kehumani, viidettä satokauttaan aloitteleva Tumbling Tom Yellow. Niitä on ollut kypsinä jo muutaman viikon ja tahti kiihtyy. Maku on nyt ollut alusta lähtien hyvä, melkein kesäinen. Ehkä ikkunan päällä loistava Kotiloiste on auttanut aurinkoa pikkuisen.

Loisteputkien tekosia havaittavissa

Alakerran varastohuoneessa valotestini Habanerot ovat kypsyneet ja niitähän oli yli 20 lopulta. Isoimmat ovat piilossa lehtien takana, mutta ihan mukavan kokoisia nuokin ovat. Valoa niillä oli 3x36W pienoisloisteputkien päivänvaloa, eli tehoa oli 10.000 luksia ja väri 5400 Kelviniä. Kun tuollainen lamppu on 35 cm:n päässä latvoista, kyllä talvellakin satoa saadaan. Aurinko on ainakin osittain korvattavissa.

Valotesti päättyy tähän

Lokakuussa alkaneessa testissä valon värin vaikutuksesta chilien satoisuuteen on tultu siihen pisteeseen, että testaus on viisainta lopettaa. Aurinkoiset päivät saattaisivat tästä eteenpäin jo sotkea valotilanteen antamalla päivänvaloa myös "lämpimässä" valossa kasvaville. Kolme ja puoli kuukautta on kulunut, on yhteenvedon aika. Koosteen selailu sujuu parhaiten aloittamalla alhaalta, sillä nuo ovat aikajärjestyksessä.

Ensiksi Inca: (Kaikki kuvat kameran päivänvalo-asetuksella)

Nyt molemmista löytyi saman verran kypsiä, mutta edellisessä tarkistuksessa keltaisella 2700K valolla oli vain 2 kypsää, sinisemmällä 5400K puolella 7. Ne poimittiin silloin pois ja lisätään nyt tulokseen.

Kokonaistulos baccatum Inca Red Dropilla muodostui seuraavaksi:

5400K "päivänvalo", 13 kypsää, 5 raakaa, yhteensä 18 kpl

2700K "lämmin valkoinen", 8 kypsää, 8 raakaa, yhteensä 16 kpl

Ero ei ole suuri. Siitä ei kannattaisi tehdä numeroa, mutta se todistaa vastaansanomattomasti sen, että chilit eivät sadon tuottoon tarvitse punasävyistä valoa, vaan päivänvalolla kasvaa vähintään yhtä hyvin.

Vähän paremminkin, kun tuloksia tarkemmin tutkii. Jo viime mittauksessa sinisemmässä valossa kasvoi vähän isompia. Kokoero keskimääräisessä yksilöpainossa oli silloin 20%, mutta nyt jo yli 30% sinisemmän valon eduksi. Lisäksi keltaisessa valossa chilit rypistyivät, kuivuivat nopeammin.

Sitten Habanero:

Siellä kaikki olikin aivan toisin. Kuten jo edellisessä laskennassa totesin, tulos on murskaava.

15 - 1   

"Lämpimässä"  2700K valossa on kyllä runsaasti kukkia, mutta vain yksi on kehittynyt raakileeksi ja sekin on pieni. 5400K valossa kasvaa ihan normaalikokoisia Habaneroja, yhteensä 15 kpl ja ensimmäinen jo kypsyy.

On vaikea uskoa, että valon värillä voisi olla noin paljon vaikutusta. Kasvit ovat kuitenkin aivan saman kokoisia, terveitä ja tuuheita. Tein rajun testausliikkeen ja vaihdoin Habanerojen paikat. Se yhden onnettoman raakileen kasvi saa nyt olla päivänvalolampun alla. Ellei sielläkään ala syntyä tulosta lähiviikkoina, vikaa on jossakin muualla ja testi on tavallaan epäonnistunut. Kertoi se joka tapauksessa sen, että 10.000 luksia 5400K päivänvalo-loisteputkivaloa riittää chilien satoon, eikä kukintaan kannata vaihtaa punasävyistä valoa. Kasvu- ja kukintavalojen erottelu on hamppuhöpöä, joka ei toimi chileillä.

Testin ulkopuolella näiden varjossa ja valojen reunoilla on myös elämää. Jostakin syystä vain sinisemmässä päässä kasvaa uutta satoa, vaikka samalla tavalla, mutta eri lajikkeita on kummankin valon alla. Ero siis saattaa johtua lajikkeista, mutta joka tapauksessa 5400K valon 2000-5000 luksin tehoissa Aji Cristalia on jo syötykin, Aji Quitunquito (C. baccatum, kuvassa) kasvatti yhden ison kypsän ja uusia pieniä on tulossa ja Aji Bonito kasvattelee pientä satoa, josta ensimmäinen on kypsä. Keltaisella puolella vain odotellaan.

Jos Habaneron satoisuudessa tapahtuu muutos valoja vaihtamalla, kerron siitä tähän perään, ettei tulosta tarvitse etsiskellä. Valon väri ja sato testaus on päättynyt. Värillä on väliä. Minä pysyn sinisävyisissä, mieluummin "täysspektrisissä".

Lisäys 11.2.  Niin siinä kävi, että keltaisen valon alla odotellut Habanero innostui tekemään raakileita kun pääsi sinisempään valoon. Toistaiseksi ovat pieniä, mutta useita niitä on. Hämmästyttävä muutos. Ehkä käyttämäni 10.000 luksin valaistustaso oli niin rajoilla Habanerolle, että värin vaihto riitti laukaisemaan raakileiden teon. Valon määrä pysyi samana.

Eipä loput terävät joulumausteet meiltä!

Rocoto Peru teki sen taas, aloitti satonsa keskitalvella. Syksyllä keräsin ulkona kaikki kypsät pois ja raakileetkin menivät oksia leikatessa. Nyt se on taas täydessä iskussa kylmässä varastohuoneessa kahden 36W loisteputken ja vähäisen ulkovalon voimin.

Habanero on amppelissaan makuuhuoneen eteläikkunalla yhden loisteputken alla. Siinä on kymmenittäin reilun kokoisia makupommeja, raakileitakin vielä, vaikka uusia ei ole kehittynyt muutamaan viikkoon. Kukkii kyllä innokkaasti. Kuvaan valitsin tämän alaoksan, jotta sain myös talvimaiseman mukaan. Olohuoneen ikkunalla on myös paljon punaista, marraskuun lopulla raportoimiani baccoja ja rocotoja.

Jotain on opittu? Tuskin sentään, tässä vain kävi nyt näin, että vielä jouluna on kypsiä chilejä ihan valittavaksi asti. Ei tämä ainakaan suunniteltua ollut. Ai niin, ihan oli unohtua. Eteisen pohjoisikkunalla on pikkuinen Chinese Pot Chilli punaisenaan pikku pippureita. Kukinnan se lopetti kuukausi sitten ja viimeiset chilit ovat jääneet tosi pieniksi, mutta niitä on paljon. Se on tosi jouluinen ilmestys.

Habanero amppelissa

Parvekkeella tropiikin Habanero jo palelee ja roikuttaa lehtiään aamuisin, mutta päivällä lämpö auringossa nousee lasien takana vielä pitkästi yli 20 asteen ja chilit jopa kypsyvät vähitellen.
Tuosta amppelikuvasta saat klikkaillen isomman version, jos haluat nähdä tarkemmin. Tämähän on kohta kaksivuotias. Viime talven se vietti ikkunalla luonnonvalossa matalaksi leikattuna. Nuo kaartuvat oksat ovat kaikki menneen kesän tuotetta. Edelliskesänä se oli korkeampi ja tukevaoksainen pensas ainakin kolme kertaa suuremmassa ruukussa. Epäilisin, että oksien muoto on seurausta pienestä ruukusta ja siitä, että se on roikkunut niin korkealla, että valo on tullut alta päin tai vaakasuoraan. Kuvausta varten laskin sen alemmaksi. Omalla paikallaan se ei juuri saanut suoraa auringonvaloa. Ensimmäisenä keväänä siementaimesta sai aikaisemmin satoa ja kesän mittaan sitä tuli enemmän kuin nyt toisena kesänä amppelista. Minun Habaneronihan on Hyötykasviyhdistyksen siemenistä ja sen nimessä ei ole etu- eikä takaliitteitä. Se on peruslajike, pelkkä Habanero.

Lähikuva tietysti kertoo paremmin chilien hienon muodon ja värin. Nuo ovat suurimmillaan viisisenttisiä ja hedelmäisen tuoksuvia ja tulisia.