Väliraportti parvekkeelta

Parvekkeen kasvit vaihtavat koko ajan paikkaa, vanhoja lähtee ulos, uusia kasvaa tilalle, mutta kun en koko parveketta ole aikoihin esitellyt, kirjataan nyt tämä tilanne. Parhaat satokasvit, Alma Paprika ja amppelihabenero ovat sisätiloissa lämpimässä, unkarilaisia annuumeita vein viime viikolla toista kymmentä ulos ja näyttävät ne sielläkin kasvavan.
Kuvista aukeaa isommat uuteen ikkunaan, ja niissä on nimitekstit. Kiinnostuneet voivat sieltä katsoa tarkan järjestyksen.

Parveke itään

Aloitetaan ovesta vasemmalle eli itään olevasta lasiseinästä. Kissan puun takana on "Aji Magyar" eli PI 594136. Se ylsi jo viikko sitten kattoon, mutta kukista ei vain kehity raakileita. Taisin laittaa tämän turhan hämärään nurkkaan, kun tuo koivukin varjostaa aamuvaloa. Päivällä ei näin syvälle parvekkeelle paista sisään. 

Valkoisessa amppelissa Aji Bonito kasvattelee taas aika satoa, vaikka toukokuun lopulla siitä keräsin paljon punaisia. Se oli parhaiten talvehtinut bacca ja teki eniten satoa melko tavalla valoista sivussakin varastohuoneessa. Kun se on vielä hyvän makuinenkin, sitä pitää kehua.

Seuraavista olenkin kertonut viime aikoina jotakin ja nimet näet isommasta kuvasta. Nurkassa isolehtinen Chinchi Uchu tekee mielenkiintoisen näköistä raakiletta ja sinisessä amppelissa majailee Canario. Hyvin viihtyy tämä pubescens parvekkeella, mutta helteitä ei vielä olekaan ollut.

Parveke etelään

Eteläseinällä parhaassa (tai pahimmassa) paahteessa ovat Chinchi Uchu pylvästä vasten, sitten Aji Amarillo, Ylhäällä tomaatti Mini Piros, Canario ja hyllyllä chinenset White Habanero, Aji Cachucha ja Peruvian White Habanero. Kahvipöydälle on unohtunut munkkipussi ja jotakin ruukunvaihtoa odottavia koristekasveja. Tuossa pöydällä levitetyn sanomalehden päällä teen multahommat.

Tästä oikealle ovea vastapäätä on isännän rikki kulunut nahkanojatuoli ja mahdollisuus avata laseja ja kurkotella ulos pihalle.

Parveke länteen

Länsipuolella on hyllyn pääty vielä vapaana kirjoille ja kameralle nojatuolin vieressä. Ruskeassa amppelissa ottaa aurinkoa Ulupica Large, jota on kasvatettu useassa eri paikassa, mutta kukat eivät vain kehity eteenpäin. Tämä nyt on sellainen malli Ulupicaa. Keskellä valkoisessa pikku amppelissa (aivan liian vähässä mullassa) on Rocoto Manzano Orange, joka käpristelee lehtiään alaspäin. Ensimmäiset raakileet ovat silti siinäkin. Oikean laidan valkoisessa amppelissa majailee Aji Quitunquito, joka on aivan täynnä raakileita. Seinää vasten on isoin Paprika, Hecele Eros, jossa on komeita chilejä kypsymässä. Muu hyllyn sisältö selviää isommasta kuvasta. Unkarilaiset annuumit ovat pieniä, kun idätin ne monta kuukautta muita myöhemmin ja vein isoimmat ulos.

Vasemmasta ylänurkasta puskee kuvaan Canarion oksa. Niitä on parvekkeen kattoon tukien useita jopa yli kahden metrin mittaisia versoja eri suuntiin ja aika isoja vihreitä raakileita siellä jo on. Satoa näyttää tulevan kymmenin kappalein. Tätä en enää pysty siirtämään tai vaihtamaan isompaan ruukkuun.

Se minua vähän kummastuttaa, että raakileet eivät kuvissa näy. Melkein joka puskassa niitä vihreitä on, toiset ovat jopa täynnä niitä, mutta vihreä vihreiden lehtien joukossa ei vain erotu. Se vaatii lähikuvia.

Mustasta punaiseksi, vihreästä kermanvalkoiseksi

Tasmanian Red (C. chinense ?)

Kypsymisten aika parvekkeella. Tasmanian punaisella se kesti puolitoista kuukautta. Pienimmät kypsyivät ensin.

 

Peruvian White Habanero (C. chinense) ei sekään siis oikeasti ole mikään Habanero, ei edes muistuta sitä, mutta sellaisen nimen ovat tälle antaneet. White Bullet on erään siemenkauppiaan rekisteröimä nimi ja luotiahan nuo muistuttavat. Ihan valkoisia näistä ei taida tulla, vaan ne kypsyvät kermanvalkoisiksi noin kuukaudessa. Minulla on myös toinen saman tyyppinen perulainen lajike White Habanero kasvamassa, mutta siinä pikku luodit eivät ole vielä kypsiä. Kasvutavaltaan se on kuitenkin aivan erilainen, joten samat chilit nämä eivät ole, kuten olen nähnyt väitettävän.

Nimien kirjoitustavaltaan nämä chilit ovat hankalia. Kun tasmanialaisenkin nimeen usein lisätään habanero ja kolmiosaiset nimet kirjoitetaan kaikissa mahdollisissa sanajärjestyksissä, löytäminen tietokannoista tai aakkosellisista luetteloista on hankalaa. Yritän täällä noudattaa kotimaisen ChiliWikin kirjoitustapoja.

Kylmä hyydytti chiliaidan kasvun

Toista kuukautta sitten vein neljä isoa baccatumia ulos, istutin maahan ja tein niistä aidan. Se ei ole kasvanut vähääkään. Yhtään uutta versoa ei ole ilmestynyt. Saat katsoa kokokuvaa siitä vanhasta blogimerkinnästä, sillä se on edelleen aivan samanlainen. Ilmat ovat olleet viileitä, yöt kylmiä ja minä epäilen, että maaperäkin oli aluksi liian kylmää noille tropiikin kasveille. Juuret eivät kehittyneet.

Jotain sentään on tapahtunut. Paljon lehtiä on palanut osaksi tai kokonaan ja niitä putoilee pois. Auringon UV-säteily vaikuttaa myös kylmällä säällä ja ilmeisesti silloin vielä pahemmin, kun uutta kasvua ei synny. Aji Cristalissa oli raakileet jo ulos viedessä. Osa niistä on syöty ja osa jopa kypsyy vähitellen.

Aji Chanca, johon sisällä oli kasvanut suurimmat raakileet, kypsyttelee niitä nyt ulkona. Tämä on jo syöty "Chili-Oltermannissa" ja olipa tosi hyvää. Näitä kypsyy vielä useita ja aivan varovasti alkaa uuttakin kasvua ilmestyä latvoihin.

Outoa, että kirvat eivät ole aitaan levinneet, vaikka niitä on vieressä koristekasveissa, erityisesti ruusuissa ja kirsikkapuussa. Chilit kylmässä eivät ole niiden suosikkiruokaa, onneksi.

Vasta Juhannuspyhinä alkoi aitakasveihin muodostua uusia kukkia ja raakileita. Yli kuukauden kehitys oli pysähdyksissä. Jamy johtaa porukkaa, siinä on kymmeniä pikku chilin alkuja, muissa vasta muutamia. Laskeskelin edellisten vuosien merkintöjen perusteella, että noista vielä pitäisi ihan kunnon sato saada elokuussa. Kasvaminen ja kypsyminen kestää kuukaudesta kahteen näillä lajikkeilla. Edelleen jatkuva kylmä kausi tosin voi hidastaa kehitystä.

Kuvasta ei ehkä sävy hyvin näy, mutta lehtien väri on minua huolestuttanut. Kylmässä ne kasvavat ruskehtaviksi, iloinen vihreys puuttuu. Yritin pari viikkoa sitten näitä vähän piristää ripottelemalla salpietaria niiden juurille, mutta pelkkä typpilannoituskaan ei saanut väriä muuttumaan, ei edes kasvua alkamaan. Lämpötilasta se on kiinni.

Parvekkeella lasien takana sentään kasvua ja kehitystä tapahtuu joka rintamalla. Siellä lämmitin edelleen starttailee öisin termostaattinsa ohjaamana, kun yölämmöt ulkona ovat olleet viiden paikkeilla monena yönä.

Viimeiset varalaatikot vaihdettu isompiin

Näihin asti olen kasvatellut maaliskuun alkupuolella taimelle tulleita unkarilaisia annuumeja neljä samassa litran jäätelörasiassa. Ei ollut tilaa isommille ruukuille. Nyt kun tomaatit ovat ulkona ja osa taimista jaettu tutuille, oli viimeisten ruukunvaihtojen aika.

Kaikissa on jo satoaika aluillaan ja ne ovat noin puolen metrin korkuisia kuten Kalocsai (C. annuum) tässä. Tukikepin laitoin ihan kaiken varalta, vaikka kyllä tuo itsekin pystyssä pysyi. Kalocsalaiselle gulassipaprikalle on tyypillistä, että raakileet kasvavat pystyasennossa kunnes isona kellahtavat alas. Samalla tavalla kasvaa Beaver Dam, mutta paljon ripeämpään tahtiin. Muutama päivä sitten kuvaamani pikku raakile on jo ronskin kokoinen chili.

Tämäkin taimi sai kerralla kolmikymmenkertaisen multatilan juurilleen, eivätkä ne edes olleet pahasti sykkyrällä vielä. Nämä ovat ihmeen sopeutuvaisia kasveja.

Kalocsain kukka on tyypillinen annuumin valkoinen kukka ja voisi edustaa myös noita seuraavia aivan hyvin.

                  

 

Näillä unkarilaisilla annuumeilla taas raakileet kääntyvät suoraan alas. Vasemmalla Macska piros, punainen "kissapaprika", oikealla Hegyes csipös, rotevampikasvuinen, jonka ison ykköstaimen vein ulos chiliaitaan ja tämä pieni sai jäädä parvekkeelle.

Unkarilaisia pallukoita

Alma Paprika, csipös (C. annuum)

Pyöreitä ovat ja värikkäitä. Tämä on Alma paprikan toinen sato tänä vuonna. Nyt päätin antaa niiden kaikkien kypsyä punaiseksi, jotta saan itäviä siemeniä.

Alma Paprika (C. annuum) on vieläkin melko pienikokoinen ja se lopetti pituuskasvun ja kukkimisen kasvatellessaan noita pallukoita. Niistä suurimmat ovat jo 5,5 cm halkaisijaltaan ja isot kypsyvät hitaammin. Normaalistihan nämä käytetään keltaisena ja ovat unkarilaisten mukaan silloin maukkaampia kuin punaiset.

Kolme kuukautta on edellisestä sadosta ja pari kuukautta noiden pallukoiden kasvaminen ja kypsyminen kesti. Seuraavan sadon kerään keltaisena. Näitä on kyllä kuusi kappaletta pikkutaimia  aloittamassa raakileiden tekoa. Ne vien ulos.

Cseresznye Paprika (C. annuum) on vasta kolmen kuukauden ikäinen ja melkein yhtä korkea (45 cm) kuin Alma yllä. Näitäkin minulla kasvaa useampia taimia kun epäilin, että kauhean suurta satoa ei yhteen mahdu.

Voisihan noita raakileita tietysti karsia ja pakottaa kasvi kasvamaan isommaksi ennen ensimmäistä satoa, mutta minä en raaski. Pikemminkin olen utelias katsomaan, mitä siitä tulee "luonnonmenetelmällä". Kaukana unkarilaisesta luonnosta se tosin on suomalaisella parvekkeella tai tamperelaisessa soraharjussa.

Cseresznye Paprika (C. annuum)

Cseresznye Paprika eli kirsikkapaprika aloitti raakileiden teon vajaa kolme viikkoa sitten ja nyt niissä on kaikissa jo useampia kasvamassa. Noiden koko on nyt 3 cm ja se saattaa olla normaali tälle tulipunaiselle ja ilmeisesti tulisemmalle paprikalle. Täytettynä tätäkin nauttivat Unkarissa ja jauhavat paprikajauheeksi. Nämä lajikkeet on helppo erottaa toisistaan. Alma kasvattaa palleronsa suoraan ylös ja ne ovat vaaleita. On hyvin todennäköistä, että länsimaisten siemenkauppiaiden Hungarian Hot Cherry on sama tai ainakin lähellä tätä. Toisaalta Unkarissa on kirsikkapaprikasta monia eri siemeniä myynnissä. Tämä on Cserko.

Amarillo on jo katossa

Aji Amarillon latva hipoi kattoa jo viime viikonvaihteessa, mutta tässä on ollut tuota päivitysrumbaa. Ehtii sen kertoa nytkin.

Parvekkeen eteläisen etuseinän itänurkka. Aji Amarillo (C. baccatum) kasvaa lattialta 260 cm korkeaan kattoon. Se oli parvekkeelle vietäessä Vapun alla 130 cm korkea. Kasvuvauhti on ollut keskimäärin 3 cm päivässä. Ei se mitään ennätysnopeaa ole. Samaa vauhtia on kasvanut tuon itäpäädyn seinän vieressä unkarilainen baccatum "Aji Magyar". Se on kuukaudessa kasvanut 90 cm, mutta ei ole vielä ihan katossa, kun oli pienempi ja pääsi myöhemmin parvekkeelle. Amarillon vieressä Peruvian White Habanero ja amppelissa unkarilainen minitomaatti.

Amarillo on jatkanut sisällä alkanutta satokauttaan sujuvasti. Niitä on syöty koko ajan, uusia kasvaa ja kypsyy ja kukinta jatkuu latvoissa. Selvästi näkyy, että parvekkeella kasvanut erä on laihempaa ja suippokärkisempää kuin sisällä alkanut kasvu. Kasvuolosuhteet siis vaikuttavat myös chilien muotoon. Pidempiä niistä tulee parvekkeella. Ei se ihan itsekseen pystyssä pysy. Runko on tuettu rautalangalla kattoon ylempien kypsien korkeudelta ja tätä lankaa kierrellen yläosa ohjautuu korkeuksiin. Toinen haara tunkee lasin ja pylvään välistä ja se riittää sille tueksi. Oikealle menevällä sivuoksalla on oma tukilanka, muuten se jäisi kaiteen taakse varjoon.

Seinän vieressä on ilmeisesti liian vähän valoa, sillä "Aji Magyar" vain kukkii, mutta ei tee raakileita. Parveke on niin syvä, että aurinko ei osu peräseinälle ja tuossa itäpuolella on koivu, joka varjostaa huomattavasti nyt kun siinä on lehdet. Chili on niin isossa ruukussa, että en voi sitä paremmin valoihinkaan siirtää varsinkin kun se nojaa aika rentona seinään. Pitää vain odotella.

Pikku Beaver ja isompi

Beaver Dam (C. annuum) kaksi taimea samaa kasvatuserää maaliskuun alkupuolelta, korkeudet 40 (laatikon vasen pääty) ja 90 cm (se iso). Multatilaa 3 dl ja 3 litraa. Kaksi kuukautta sitten ne vielä olivat yhdessä tuossa jäätelölaatikossa.

Sitten toinen sai tuon isomman ruukun ja se pysyi olohuoneen ikkunalla tasaisessa lämmössä. Pienempi on ollut 7 viikkoa parvekkeella, missä yöt ovat olleet viileitä, joskus päivätkin. Eroa syntyi pituudessa ja lehtien koossa, mutta:

Beaver Dam (C. annuum)

Pienemmässä on latvassa tuommoista. Onhan isommassakin noita tulossa, mutta muutaman päivän perässä. Nyt taidan tehdä niin, että isompi pääsee puutarhaan aidan jatkoksi ja pikkuinen saa isomman ruukun ja jää parvekkeelle. Ero kasvunopeudessa ei suinkaan ole yksittäistapaus, vaan punaisen laatikon oikeassa päässä kasvavasta Hegyes Csipös paprikasta on myös sisällä ikkunalla metrinen "kaksoiskappale".

Siitä on nyt vuosisata, kun Joe Hussli niminen siirtolainen vei mukanaan Unkarista chilipaprikan siemeniä USA:n Wisconsiniin paetessaan sodan alta suuren veden taakse. Siellä chili sai uuden nimen ja perinnekasvin arvon kotipaikkakunnallaan Beaver Damissa. Iso ja kohtalaisen mieto tästä pitäisi kasvaa. Täytettynä grilliin tai pilkottuna salaattiin on suomalaiskasvattajien suositus.

Husslin kotipaikka Euroopassa onkin varsinaista syrjäseutua ja sotatannerta. Apatin Tonavan rannalla on vuosisatojen saatossa vaihtanut valtakuntaa lukuisia kertoja, Wikipedian mukaan jopa 23 kertaa. Siellä ovat hallinneet roomalaiset, unkarilaiset, saksalaiset, turkkilaiset, Habsburgit, hunnit, serbit ja monet muut. Husslin lähtiessä pakomatkalle 1912 suurin osa asukkaista oli saksankielisiä ja kaupunki kuului Unkariin. Sodassa se joutui Serbian kuningaskuntaan ja myöhemmin liitettiin Jugoslaviaan. Nyt se on osa Serbian tasavaltaa, Kroatian ja Unkarin rajaseutua. Se kuuluu Bačkan maakuntaan ja lähikylä on nimeltään Sonta. Taitaa olla viljavaa seutua. Sieltä tämä chili siis on kotoisin tai siellä kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Tietenkin se 400 vuotta aikaisemmin seilasi Amerikoista Eurooppaan Kolumbuksen laivojen mukana, mutta sen jälkeen on varmasti tapahtunut risteytymisiä ja paikallisten lajikkeiden kehittymistä. Viimeiset sata vuotta Husslin suku on kuitenkin vaalinut lajikkeensa puhtautta.

Chinchi Uchu ON chinense

Tätä varmistusta olen odottanut.

Selkeä chinensen kukka se on. Pieni, vähän vihertävä, vähän kellomainen, niitä lähtee 2 samasta pisteestä ja violettiakin vähän vilahtelee heteiden varsista. Alemman nupun päässä näkyy sinistä, mikä huoletti minua useita päiviä. Epäilin, että sieltä voi ilmestyä koristeannuumin tapainen sinireunainen kukka. Heteitä ne vain olivat.

Myyjä Semillas.de oli merkinnyt tämän baccatumiksi, mutta ostin silti, koska olen etsinyt tämän nimistä perulaista perinnechiliä. Tuon tapainen chinense löytyi Guitarreron luolasta arkeologien kaivauksissa 8500 vuotta vanhan intiaanien asuinpaikan tutkimuksissa.

Chinchi Uchu (C. chinense) on minulla kahtena yksilönä, joiden kokoerosta kirjoitin pari viikkoa sitten. Silloin pienemmässä oli nuppuja, mutta isolehtinen meni ohi ja se kukkii ensin.

Tehkää ruukunvaihto ennen kuin chili on yli metrin

Oire liian pienestä ruukusta ilmeni unkarilaisella Paprika Hecele erõs annuumilla siten, että latvat ja lehdet nuupahtivat, kun saivat vähänkin aurinkoa.

Juuret olivat varmaan liian pienet kolmen litran ruukussa nostamaan vettä yli metrin korkeuteen täydellä paineella. Olihan se jo majaillut tuossa yli kolme kuukautta ja pohja oli juurien punosta täynnä. Silloin hennot imujuuret jäävät sivuosaan ja vesihuolto häiriytyy. Tuota piti kastella päivittäin, eikä se silti kestänyt paahdetta. Ruukunvaihtoon siis.

Tässä Hecele on jo uudessa kuuden litran ruukussaan uudessa paikassaan länsipäässä parveketta. Ruukun vaihtoa varten laitoin muutaman tukikepin multaan ja sidoin rungon niihin kiinni. Tuskaa se oli silti, kun kasvia ei voinut vapaasti heilutella tai kääntää ylösalaisin. Kun multa oli aivan märkää, en saanut sitä irti pohjasta, vaan juuripaakku katkesi keskeltä, puolet juurista jäi vanhaan ruukkuun. Se on nyt ollut vuorokauden uudessa mullassaan eikä ole nuupahtanut. Ehkäpä jäljelle jääneet juuret riittävät ja Hecele kasvattaa uusia katkenneista kohdista.

Sen neuvon kyllä antaisin, että juuriston kannattaa antaa vähän kuivua ennen vaihtoa. Silloin sen saa paremmin irti. Vaihdon jälkeen kannattaa kasvi pitää pari päivää varjossa, jotta juuret pääsevät kasvun alkuun. Olisi tuolle tietysti pitänyt antaa isompi ruukku, mutta ne eivät mahdu parvekkeen hyllyille, enkä ajatellut viedä tätä nyt ulos.

Komeita chilejä kasvattaa tämä  Hecele erõs. Nyt ne ovat 13 cm pitkiä ja hyvin tukevia. Ensimmäinen maistelusato seitsemän viikkoa sitten jäi kymmensenttiseksi. Mitenkähän isoja näistä tulisi kasvihuoneessa? 

Toivottavasti nyt on siemeniäkin sisällä, sillä tuo on aika lupaava lajike, joka tosin tarvitsee paljon tilaa ja paljon multaa kasvaakseen oikein komeaksi. Melko harvassa ovat chilit vieläkin oksilla, mutta kukinta jatkuu. Ehkäpä se uudessa mullassa intoutuu uuteen satoon.

Paprika-Bohócsapka näyttää ihan piispanhatulta

Paprika-Bohócsapka, raakileita

Unkarilaisten chinenseksi määrittelemä chili osoittautui jo kuukausi sitten kukkiessaan selvästi baccatumiksi. Raakileet muodostuvat täsmälleen samanlaisiksi kuin aikaisemmin kasvattamallani Campanella. Näitä "piispanhattuja" on eri nimillä kymmenkunta hyvin samantapaista chiliä.

Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) kokokuvassa yläkulmasta kuvattuna. Viiden kuukauden ikäisenä se on 90 cm korkea ja tukikeppiä pitää käyttää, jotta se pysyy suorana. Raakileita on viitisentoista isoa ja runsaasti pikkuisia. Kukinta jatkuu. Tästä pitäisi raportoida jotenkin unkarilaisille, että ei tämä mikään chinense ole. Heidän lajiketiedoissaan myös varoiteltiin tämän tulisuudesta; Habaneron luokkaa, 150.000-300.000 Scovillen asteikolla, väitettiin nettisivulla. Sikäli kuin tämä muistuttaa muita piispanhattuja, maku on melko mieto. Kohtahan nuo kypsyvät ja pääsee maistelemaan.

Tätäkin olen pitänyt tuollaisessa 13 cm ruukussa ihan vain tutkiakseni, mikä tämä on. Suurta satoa varten pitäisi multaa olla enemmän kuin 1,5 litraa, mutta näyttää se noinkin viihtyvän. Ongelmaksi tulee kohta kaatuilu, sillä yläpää painaa enemmän kuin ruukku. Sen voi tietysti hoitaa kiinnittämällä tuon vaikka narulla kattoon.

Minua huvitti tavattomasti tämän ensimmäinen hedelmä. Se on neliskulmainen kuin tulitikkulaatikko. Täsmälleen samalla tavalla aloitti Campane minulla satonsa 2008. Ensin laatikko, sitten vaihtelevia piispan hattuja. Kovasti muistuttavat nämä lajikkeet toisiaan

Lisää mustia chilejä

Tasmanian Red (C. chinense ?)

Tasmanian punainen on yksi näitä outoja lajikkeita, ja se on kenties määritelty väärään lajiin. Varsin monet tuntomerkit viittaavat koristeannuumiin ja frutescensiin, vaikka hedelmien muoto onkin hiukan habaneroja muistuttava. Katsotaan ja maistellaan nyt, kunhan se alkaa punastua. Tuon nimittäin pitäisi muuttua punaiseksi.

Tasmanian Red, johon monet siemenmyyjät ovat lisänneet Habanero-liitteen on kyllä chinensemäisen tukeva puu, mutta kukat ja lehdet viittaavat muualle. Todennäköisesti tämä on risteytys. Tuota vahvistaa sekin, että tästä on ollut kahta eri versiota kaupan, puna- ja valkokukkaista. Minulle siemenet myytiin ilman Habanero-liitettä. Ehkäpä myyjäkin oli alkanut epäillä. Nyt hän on poistanut tämän kokonaan luettelostaan. Samoin oli käynyt edellisen jutun Machu Pichulle toisella myyjällä. Sitäkään ei enää ole markkinoilla. Tämä tietysti voi johtua myös siitä, että siemenet ovat loppu.

Tasmanian Red on kyllä helppohoitoinen tapaus. Puolentoista litran ruukussa se tekee reilua satoa ja kukkii koko ajan, vaikka olen sitä syrjinyt valoisimmilta paikoilta ja lannoittanutkin huonosti. Kokoa sillä on 60 cm joka suuntaan, mutta oksia on leikelty, kun ne ovat alkaneet peittää muita. Tästä olisi tarkoitus saada vain maistiaiset.

Machu Pichu kypsyy hitaasti

Jo maaliskuun lopulla minulle täysin outo chinense Machu Pichu kukki ja sai ensimmäiset raakileensa. Samaan syssyyn osui ensimmäinen ruukunvaihto ja muitakin muutoksia elinolosuhteissa.

Machu Pichu (C. chinense) tässä yli viiden kuukauden iässä aloittelee toista kukkimiskauttaan kukkivaa syreeniä vasten. Vajaa puolet on vanhaa kasvustoa ja siellä on pari kypsää chiliä. Yläosa on uutta kasvua. Taimiruukussaan kukkinut Machu Pichu kasvatteli ihan rauhassa nuo pari raakilettaan ja aloitti kasvun vasta, kun ne olivat täysikokoiset. Sitten kesti vielä kuukauden verran, että väri vaihtui, eli kypsymisprosessi kesti yli kaksi kuukautta. Hidas oli Aji Pancakin ja sellaiseen tätä vertaan, niin saman oloiset chilit nuo ovat. Pancan kasvu oli kyllä vielä tukevampaa, mutta samanlaisia latvaversoja silläkin oli tapana työntää vauhdilla esiin.

Machu Pichu (C. chinense)

Herkullista mustaa, eikö totta? Tätä kannatti odottaa. Ensimmäisen maistelun jälkeen olen ihastunut. Maku on jotakin annuumin ja chinensen yhdistelmää, ensin pistävä, mutta sitten pitkä, miellyttävä polte ja paljon makua. Aji Pancan viitteitä sieltä löytyy, mutta pitänee kokeilla etikkasäilöntää, missä Panca oli parhaimmillaan. Mietoon nuudeliruokaan tuollainen viipaloituna toi aivan uuden ulottuvuuden. Jospa tämä on parannettu (hitusen tulistettu) painos Aji Pancasta?

Nimi vain on typerä. Viittaahan se tietysti Peruun, mutta on toivoton hakukoneissa, kun ne korvaavat puuttuvan c-kirjaimen kirjoitusvirheenä ja löytävät vain paikkakuntaan, ravintoloihin tai hotelleihin viittaavia linkkejä.

Hedelmällistä aikaa

Kevään valo kai sen tekee. Parvekkeelle päässeet chilit aloittavat satokautta suurella rintamalla. Raportoitavaa riittäisi, mutta ajattelin tehdä sen nyt ensin käänteisessä järjestyksessä.
Näissä ei vielä ole raakileita: Edellisen jutun Chinci-veljekset, pienessä amppeliruukussa majaileva Rocoto Manzano Orange, olohuoneen ikkunalle jäänyt White Habanero sekä ikuisuuskysymys, tammikuun lopulta asti kukkinut Ulupica large.

Ulupica Large, vielä yksi kukan värivariaatio

Ulupica Large (Capsicum cardenasii ?) se vain kukkii ja kukkii, monenvärisin kukin. Kasvi viihtyy hyvin parvekkeella länsipuolella isossa amppelissa. Kukat tuoksuvat hyvältä ja se tuntuu mukavalta koko parvekkeella, mutta varsinaista tulosta ei vain synny. Kukat eivät kehity raakileiksi.

Hedelmöittymisestä ei varmaan ole kyse, sillä tuossakin oikealla on pieni chilin aihe. Tuollaisina ne putoavat pois. En ole tämän kanssa epätoivoinen, ihmettelen vain. Mahdollisia korjausehdotuksia olisi nyt esimerkiksi siirtää tuo vielä valoisampaan, eteläpuolelle, vaihtaa vielä isompaan ruukkuun (nyt n. 5 litraa), kalkita, antaa hapanta turvetta, lannoittaa hyvin runsaasti, antaa olla lannoittamatta pitkään, odottaa rauhassa lisää kasvua (on nyt noin 50 cm korkea, 80 leveä), leikata rönsyilevät oksat lyhyeksi ja odottaa tukevampaa kasvua, , , Ehkä annan vain olla ja nautin noiden muiden raakileista ensin.

Ulkona eivät ole vielä jäätyneet, mutta eipä ne hyvinkään voi. Palovammoja ja tuulen repimiäkin on. Minkäs teet, maahan istutettu pysyy maassa. Tietoisesti sen riskin otin.