Eipä tullut päärynärocotoa

Tämä on tarina vuosien takaa, unohtuneesta tarkistuksesta, melkein ilman hoitoa kasvaneesta rocotosta. - Ja siitä, että Pepper-Kingillä (kuten ei monella muullakaan) ole aina puhtaita siemeniä pussissaan.

Se oli vuosi 2009, kun kasvattelin ensimmäisiä pubescensejani. Pari muuta onnistui, mutta Rocoto Manzano Orange ei kukkinut koko kesänä. Vasta joulukuussa sisällä parin loisteputken alla siitä kypsyivät ensimmäiset. Ne olivat kaikki päärynän muotoisia, oransseja toki, mutta manzano (omena)? Tuollaista lajiketta en löytänyt mistään tietolähteistä. Päärynärocoton olisi pitänyt olla punainen.

Seuraavana kesänä (2010) laitoin neljä uutta siementä kasvamaan tapani mukaan tilaa säästäen samaan litran laatikkoon. Yksikään ei kukkinut, ei vielä talvellakaan. Seuraavana kesänä otin niistä isoimman omaan 1,5-litran ruukkuun. Ei vieläkään tulosta, tosin heikolla hoidolla ulkona jossakin toisten takana. En kuitenkaan luovuttanut, vaan jätin sen talveksi varastoon ja unohdin viime kesäksi sinne ikkunan pieleen, toki silloin tällöin kastellen.

Kolmantena kesänään viime elokuussa se vihdoin aloitti satokauden. Kukat ovat aika tyypillisiä pubescensin kukkia, mutta raakileet eivät enää muistutakaan päärynää, pikemminkin ovat pitkulaisia. Keräsin noista päärynän muotoisista silloin siemeniä talteen, mutta jos kyseessä on vahingossa risteytynyt erä, niidenkään tuloksesta ei ole varmuutta ja jos tarkistus kestää taas kolme vuotta....

Tilanne nyt: Rocoto Manzano Orange kypsytteli lopulta aika mukavan sadon viileän ja hieman hämäränkin varastohuoneen ikkunalla. Lisävalot sammutin toukokuussa ja kytkin päälle vasta lokakuussa. Iso koivu varjostaa tuota ikkunaa. Rocoton pikku ruukku on aivan oikeassa alakulmassa, mistä se versoilee ilman tukea ikkunan yli. Vasemmalla on myös hoidotta unohtunut Aji Amarillon varataimi kattoon kasvaneena. Rocoton haaroja riittää myös kuvan ulkopuolelle ikkunalaudalla pari metriä vaakasuoraan.

Hedelmien muoto vakioitui lopulta aivan tyypilliseksi Manzanoksi, eli omenan muotoiseksi. Koko ei ole kovin iso, mutta eipä sillä ole ollut paljon multaa, eikä juuri lannoitusta.

Maistelua varten poimin yhden, ehkä liian aikaisin. Vaikka se on ollut oranssi jo useita päiviä, se on edelleen kova, eikä kanta irronnut helposti. Niinpä maku on hieman raaka, polttava kyllä, mutta vivahteeton. Pidän parvekkeella kypsyneistä rocotoista enemmän. Ne sitä paitsi tuottivat satoa heti ensimmäisenä kesänä, eikä vasta kolmen vuoden päästä. Kaunis on tämäkin, mutta ei taida selvitä jatkoon, ellei muutaman viikon kypsytys tuo rutkasti lisää makua noihin kaunokaisiin.

Kolme rocotoa vertailussa

Rocoto Manzano Orange, Rocoto Peru, Canario   

Kypsää pukkaa nyt vähän joka tuutista. Keräsin kolme erilaista pubescensia, kun sattui olemaan suunnilleen saman kokoisiakin (n. 5 cm) kypsänä. Canariot ovat keskimäärin muita isompia. Maistelin raakana siemeniä kerätessäni. Noinhan minä en niitä nauti, vaan jossakin ruoassa mausteena, mutta menkööt tällä kerralla. Kolmea samanlaista ruokaa eri rocotoilla maustettuna en kuitenkaan tule tehneeksi vertailtavaksi ja eri aikaan nautitut eivät ole vertailukelpoisia. Todettakoon heti: Hyviä ovat kaikki. Pienet erot ovat makuasioita.

Kuvan väri vaihtelee valaistuksesta ja monitorista riippuen paljonkin. Nämä ovat harmaalla leikkuulaudalla ulkovalossa pilvisenä päivänä. Peru on luonnossa vähän tummempi, muut näyttävät näytölläni oikeilta. Manzano on hitusen keltaisempi kuin Canario, mutta siemenet eivät ole vaihtuneet, se on varmaa.

Canario oli noista tutuin, niitä on syöty monta viime aikoina. Se on noista miedoin, mutta vain pienellä marginaalilla. Yksi niitäkin riittää meillä pieneen kastikkeeseen. Manzano Orange ei ehkä ollut aivan yhtä kypsä, sen kanta ei irronnut keveästi vetäessä. Ehkä siksi se oli maultaan vähän karvaampi, mutta karvauskin on joissakin ruoissa eduksi, varsinkin happamissa tai hapanimelissä. Peru oli kypsä, jopa hieman ryppyinen jo. Se oli tulisuudeltaan Manzanon luokkaa, maultaan muita "tummempi", vaikeasti määriteltävä termi. Voisiko sen sanoa niin, että Canario sopii parhaiten ruokiin, joita nautitaan valkoviinin kanssa, Peru taas voimakkaisiin patoihin ja punaviinin seuraksi. Manzanossa on vähän noita kumpaakin, enpä vielä tiedä sen parasta käyttötapaa.

Nyt pitäisi kehitellä joku säilömistapa, noita kypsyy sellaista tahtia. Canarioita jo ihan kirjaimellisesti putoilee puusta.

Lisäys 23.8.
Kuivattelin rocotot pituussuuntaan viipaleiksi leikattuna vihanneskuivurilla.
Hyvää tuli, rapeita ja helposti murenevia. Makuarvioinnit pysyvät, maut vain tiivistyivät kuivatessa. Peru on "tummin", Manzano tulisin ja Canario monikäyttöisin.

Ikuisuusprojekti: Rocoto Manzano Orange

Vuodesta 2009 olen joka vuosi yrittänyt kasvattaa Rocoto Manzano Orangea (C. pubescens). Siemeniä olen hankkinut kolmelta eri myyjältä. Vielä en ole onnistunut puhdasta oranssia omenapaprikaa kasvattamaan. Jospa nyt, kun olen valmis hiukan laskemaan puhtausvaatimuksia. Lähdetäänpä kaukaa historiasta:

2009 kesän kasvattelin ensimmäisiä rocotojani ja siellä mukana myös Manzano Orange. Koko kesänä ei tullut mitään lupausta sadosta, mutta sisällä silloin aika hämärässä varastohuoneessa tämä yllättäen teki joulukuussa ryppään oransseja päärynän muotoisia chilejä. Manzanohan tarkoittaa omenaa ja niiden pitäisi olla pyöreitä.

Seuraavalla kaudella kasvatin samasta siemenpussista neljä uutta kasvia tutkiakseni niiden hedelmien muotoa, jos vaikka olivat risteytyneitä. Niistä en saanut ainuttakaan edes kukkimaan. Tuo alkuperäinen talvehti jossakin nurkassa useita talvia ja nytpä se näyttää satoavan aivan mukavasti, vaikkakin myöhään.

Vaan eipä tullut enää päärynöitä. Muoto siis muuttuu vuosien mukaan tai ehkä valon tai lannoituksen seurauksena. Tuo on mielenkiintoista. Onhan chilejä, joilla hedelmän muoto vaihtelee paljonkin. Kaipa tämä sitten on niitä.

Vaan eipä nuo ole omenoitakaan, kun ovat pitkulaisia ja tasapaksuja tai yläpäästä paksumpia.

Vaan nytpä löytyi yksi erilainen raakile lehvästön kätköistä. Tuossa se on, puhdas omenan muoto ja tämä on isompikin kuin nuo toiset. Neljäntenä vuotenaan tämä rocoto vihdoin tekee sellaisen hedelmän kuin on luvattu. Kun pienempiä raakileita tutkailin, siellä näyttäisi olevan useampiakin tuon tyyppisiä. Toivottavasti ovat myös oransseja, kunhan kypsyvät.

Lopuksi tämän vuoden uudet kasvattelut. Manzano Orange kärsi jostakin ja käpristeli lehtiään. Sen ensimmäiset raakileet olivat niin pitkiä ja kapeita, että totesin, että ei se ainakaan Manzano ole. Vaan nyt kun katsoo amppelikasvin lehtien alle parvekkeella, sieltä löytyy monen muotoista. Onhan tuo vasemman puoleinen jo aivan selvä omena. Kauden kääntyessä loppuaan kohti hedelmien muoto alkaa pyöristyä. Olen tainnut vaatia mahdottomia Manzanolta. Tästä eteenpäin saa tehdä minkä muotoisia tahansa, kunhan ovat hyvän makuisia ja oransseja.

Lehdet rullalla

Parvekkeen länsipäässä keskellä kasvaa amppelissa Rocoto Manzano Orange. Se on ollut ongelmatapaus pienestä lähtien. Se on kärsinyt jostakin kummallisesta taudista tai ravinnepuutteesta, josta en ole saanut selvää. Nyt alkaa vihdoin näkyä valoa tunnelin päässä eli uusien versojen kärjissä.

Rocoton lehdet käpristyvät. Reunat kääntyvät alas ja muodostavat eräänlaisia kanootteja lehdistä. Tuota siinä on ollut ihan taimesta asti. Kaikenlaisia korjaussarjoja on kokeiltu. On lannoitettu lisää, pidetty ilman lannoitusta, kalkittu ja lisätty hapanta turvetta, kaikkia pitkät kuurit. Ei mitään vaikutusta. Nythän tuo on pienessä ruukussa, mutta taimivaiheessa senkään ei pitänyt haitata. Toinen saman ikäinen rocotoni, Canario on täysin samoissa oloissa kasvanut mutkattomasti. Olen sormi suussa tämän kanssa. Mikään oppikirjojen mukainen ravinnepuutos tuo ei ole, enkä ole muutakaan syytä keksinyt. Tuholaisia ei ole.

Parvekkeella se vihdoin alkoi tuottaa sileitäkin lehtiä oksien kärkiin, mutta vain valon puolella oleviin. Voisiko tuollainen johtua valon niukkuudesta? Ei se pimeässä ole kasvanut tähänkään asti ja vieressä kasvaville muille chileille olot kelpasivat. Eipä se toisaalta ole paljon kehitystä haitannut. Nyt yli puolivuotiaana se on ikätoveriaan Canariota jäljessä kolmisen viikkoa niin koossa kuin sadon muodostumisessa. Kyllä se vielä tälle kesälle ehtii noinkin.

No, eipä se Manzanokaan ole. Viime päivinä siihen on alkanut muodostua pikku rocotoja. Manzano pitäisi olla omena ja siemenien myyjän mukaan tämän piti olla pyöreä ja kypsyä oranssiksi. Tämä on jo kolmas yritykseni kasvattaa Manzano Orangea ja kaikki ovat tuottaneet jotakin muuta. Kirous (vai siunaus?) vaivaa minua. Siemenetkin ovat olleet eri tahoilta, joten yhdestä syyllisestä ei ole kysymys. Ensimmäinen yritys tuotti vaivoin, hyvin myöhään kauniita oransseja päärynän muotoisia chilejä, seuraava pitkulaisia punaisia ja taas on pitkulaista tulossa. Väristä ei vielä ole tietoa, mutta tuskin se oranssi on. Risteytyminen lienee aika yleistä myös siemeniä tuottavilla kasvattajilla.

Väliraportti parvekkeelta

Parvekkeen kasvit vaihtavat koko ajan paikkaa, vanhoja lähtee ulos, uusia kasvaa tilalle, mutta kun en koko parveketta ole aikoihin esitellyt, kirjataan nyt tämä tilanne. Parhaat satokasvit, Alma Paprika ja amppelihabenero ovat sisätiloissa lämpimässä, unkarilaisia annuumeita vein viime viikolla toista kymmentä ulos ja näyttävät ne sielläkin kasvavan.
Kuvista aukeaa isommat uuteen ikkunaan, ja niissä on nimitekstit. Kiinnostuneet voivat sieltä katsoa tarkan järjestyksen.

Parveke itään

Aloitetaan ovesta vasemmalle eli itään olevasta lasiseinästä. Kissan puun takana on "Aji Magyar" eli PI 594136. Se ylsi jo viikko sitten kattoon, mutta kukista ei vain kehity raakileita. Taisin laittaa tämän turhan hämärään nurkkaan, kun tuo koivukin varjostaa aamuvaloa. Päivällä ei näin syvälle parvekkeelle paista sisään. 

Valkoisessa amppelissa Aji Bonito kasvattelee taas aika satoa, vaikka toukokuun lopulla siitä keräsin paljon punaisia. Se oli parhaiten talvehtinut bacca ja teki eniten satoa melko tavalla valoista sivussakin varastohuoneessa. Kun se on vielä hyvän makuinenkin, sitä pitää kehua.

Seuraavista olenkin kertonut viime aikoina jotakin ja nimet näet isommasta kuvasta. Nurkassa isolehtinen Chinchi Uchu tekee mielenkiintoisen näköistä raakiletta ja sinisessä amppelissa majailee Canario. Hyvin viihtyy tämä pubescens parvekkeella, mutta helteitä ei vielä olekaan ollut.

Parveke etelään

Eteläseinällä parhaassa (tai pahimmassa) paahteessa ovat Chinchi Uchu pylvästä vasten, sitten Aji Amarillo, Ylhäällä tomaatti Mini Piros, Canario ja hyllyllä chinenset White Habanero, Aji Cachucha ja Peruvian White Habanero. Kahvipöydälle on unohtunut munkkipussi ja jotakin ruukunvaihtoa odottavia koristekasveja. Tuossa pöydällä levitetyn sanomalehden päällä teen multahommat.

Tästä oikealle ovea vastapäätä on isännän rikki kulunut nahkanojatuoli ja mahdollisuus avata laseja ja kurkotella ulos pihalle.

Parveke länteen

Länsipuolella on hyllyn pääty vielä vapaana kirjoille ja kameralle nojatuolin vieressä. Ruskeassa amppelissa ottaa aurinkoa Ulupica Large, jota on kasvatettu useassa eri paikassa, mutta kukat eivät vain kehity eteenpäin. Tämä nyt on sellainen malli Ulupicaa. Keskellä valkoisessa pikku amppelissa (aivan liian vähässä mullassa) on Rocoto Manzano Orange, joka käpristelee lehtiään alaspäin. Ensimmäiset raakileet ovat silti siinäkin. Oikean laidan valkoisessa amppelissa majailee Aji Quitunquito, joka on aivan täynnä raakileita. Seinää vasten on isoin Paprika, Hecele Eros, jossa on komeita chilejä kypsymässä. Muu hyllyn sisältö selviää isommasta kuvasta. Unkarilaiset annuumit ovat pieniä, kun idätin ne monta kuukautta muita myöhemmin ja vein isoimmat ulos.

Vasemmasta ylänurkasta puskee kuvaan Canarion oksa. Niitä on parvekkeen kattoon tukien useita jopa yli kahden metrin mittaisia versoja eri suuntiin ja aika isoja vihreitä raakileita siellä jo on. Satoa näyttää tulevan kymmenin kappalein. Tätä en enää pysty siirtämään tai vaihtamaan isompaan ruukkuun.

Se minua vähän kummastuttaa, että raakileet eivät kuvissa näy. Melkein joka puskassa niitä vihreitä on, toiset ovat jopa täynnä niitä, mutta vihreä vihreiden lehtien joukossa ei vain erotu. Se vaatii lähikuvia.

Alma on aggressiivinen

Kasvattelen usein vain yhtä tainta kustakin lajikkeesta, jos tarkoitus on vain lajikkeeseen tutustuminen. Silloinkin on alkukaudesta hyvä olla varakappaleet, jos vaikka sattuisi jotakin sille varsinaiselle. Tuollainen litran jäätelölaatikko on osoittautunut hyväksi varalaatikoksi kolmelle tai neljälle. Siinä ne kasvavat kesään asti ja kenties vähän satoavatkin, eivätkä vie paljon tilaa kunhan pitää lannoituksen niukkana. Toistaiseksi eivät ole saaneet mitään muuta kuin Puutarhamullan ravinteet ja sillä mennään varmaan toinenkin kuukausi. Alalehdet alkavat kellastua ja putoavat pois, kun ravinteet loppuvat. Taimivaloni, nykyisin 50W päivänvalo-ESL huolehtii valoenergiasta.

Rocoto Manzano Orange, Alma Paprika, Paprika Hecele Erõs, Canario

Tämän varalaatikon virittelin kuukausi sitten. Silloin kaikki olivat idätyslautalla saman kokoisia, sirkkalehdillä. Alma näyttää täälläkin kasvunopeutensa ja elinvoimansa. Reunassa majaileva rocoto on jäänyt täysin varjoon. Almassa on isoja nuppuja, vaikka korkeutta on vasta 12 cm. Rocoton pelastamiseksi ei oikein ole muuta tehtävissä kuin leikellä Alman varjostavat lehdet pois. Tuskin se siitä pahasti nokkiinsa ottaa. Sitä paitsi Alman ykköstaimessa on jo peukalonpään kokoisia chilejä kasvamassa, joten varataimen hyvinvointi ei enää olekaan niin tärkeää. Jos nuo osoittautuvat hyvän makuisiksi, laitan niitä joskus huhtikuussa isomman erän kasvamaan ja kesäksi ulos.

Aurinkoa ja vääriä chilejä

Eilen aurinko paistoi matalalta kellarikerroksen varastohuoneen ikkunasta sisään, missä osa chileistä oleskelee loisteputkien alla. Samassa saavissa Rocoto Peru Cuscon kanssa kesän ulkona omenapuun alla majaillut toinen rocoto ehti aloittaa raakileiden teon ulkona, kasvatti niitä vielä sisällä ja nyt ne kypsyvät. Luulen saaneeni väärän chilin. Pepper-Kingin siemenissä kyllä mainitaankin, että he eivät takaa siementensä lajipuhtautta.
Tämän piti olla Rocoto Manzano Orange. Oranssia väri toki lähestyy ja muoto on kaunis, suorastaan sulokas. Se on sama myös muissa vielä vihreissä hedelmissä, joten pisaran tai hehkulampun muoto on tyypillistä tälle. Manzano pitäisi merkitä omenan muotoista ja sellaisia ne ovatkin netin kuvastossa. On myös olemassa Rocoto Peron, päärynärocoto. Minusta tuo muistuttaa hyvin paljon päärynää muodoltaan. Oranssia päärynää vain ei ole missään. Olenko saanut aivan ainutlaatuisen lajikkeen?

Joka tapauksessa tuo chili oli hyvin hidas kehityksessään, toivoton tapaus Suomen kesään. Tammikuussa taimelle tullut vasta kukki syyskuussa, kun muut vieressä jo kypsyttelivät ensimmäisiä hedelmiään. Tätä "Manzanoa" kasvoi parvekkeella toinen kasvi, kasvoi ja kasvoi, mutta ei edes kukkinut koko kesänä. Nehän saattavat olla risteytymiä, jolloin nuo voivat olla erilaiset ominaisuuksiltaan. Siemeniä on pussissa vielä jäljellä, mutta en taida lähteä kokeilemaan, mitä niistä seuraavaksi tulisi. Näin hitaat lajikkeet eivät ole minun heiniäni, ellei tuo nyt sitten ole erikoisen maukas ja mehukas. Tyylipisteitä se kyllä saa.

Vielä surkeammin kävi "Peru parvekkeelle"-teemakesäni symboliksi ajatellulle Rocoto Perulle. Sen toinen taimi kuoli ja toinen alkoi kukkia vasta lokakuussa sisään tuotuna. Nyt siinä on pari raakiletta, eivätkä ne ole yhtään sen näköisiä kuin siemenliikkeen kuvissa. Eivät ne muistuta myöskään mitään tilaamaani rocotoa, joten minä en ole sekoittanut taimia. Vaihdokas tai risteytynyt taas. Rocototilauksestani osui sentään 50% kohdalle. Ensi kesäksi tilasin kotimaiselta Fataliilta siemenet. Vanhasta epävarmasta varastosta laitoin kuitenkin jo itämään Rocoto Granden, sen suurimman pubescensin. Enpä usko tuosta satoa saavani, mutta jos, siitä voisi tulla mahtavia Rocoto Rellenoja.