Ruskan väriä kuivuriin

Lokakuun puolivälissä ruska on ulkona parhaimmillaan, mutta sisällä parvekkeella vallitsee vielä kesä, täysi vihreys ja kypsyviä chilejä runsain mitoin.

Jamy (C. baccatum) hehkuu sekin ruskan väreissä. Näitä on kypsynyt runsain mitoin pitkin kesää ja nytkin keräsin kuivuriin tuollaisen kasan. Halkaisin ne tietysti ennen ritilöille levittämistä.

Parvekkeen chilit vihertävät edelleen täyttä päätä. Jamy on nurkassa valkoisessa ruukussa.

Öisin olen pitänyt lämpöpuhallinta puoliteholla (1000W) tarvittaessa käynnistymässä, jos lämpötila laskee alle 10°. Päivisin on joskus ollut vielä kylmempää, jääkaappilämpötiloja, mutta vihreä kasvusto kestää sen ja kypsät chilit säilyvät viikkokausia hyvin. Ei ole kiirettä säilöntään.

Kesän loppupäätelmien aika alkaisi olla ja hyvin on mennyt, tavallista paremmin. Ehkä kerron myöhemmin tarkemmin, mutta sen voin jo nyt mainita, että lannoitteen vaihto keväällä taisi olla hyvä ratkaisu. Olen vuosikaudet kehunut Puutarhan Kesää, mutta nyt Biolanin (tai Tarhurin) kastelulannoite hoiti homman hienosti, ehkä paremminkin. Vertailevaa tutkimusta en tehnyt, kun vanhaa lannoitettani ei kaupassa silloin ollut, mutta uusi on kasvattanut chilit kattoon asti ja satoa on saatu kaikista, monista tavallista runsaammin. Näitä uskallan nyt suositella.

Samaa lannoitetta eri purkeissa

Kuin kaksi marjaa?

Näenhän minä, että ne ovat eri värisiä, mutta sisältö on aivan sama.

Kävin HongKongissa hakemassa tomaattilannoitetta ja huomasin, että keväällä kehumaani Biolan kastelulannoitetta ei enää ollut (saa sitä muista kaupoista, tarkistin myöhemmin). Ostin siis ihan kokeeksi Tarhurin kastelulannoitetta, vaikka Biolania on vielä puoli purkkia. Se on muuten osoittautunut aivan erinomaiseksi chililannoitteeksi, hyvinkin korvaa tai päihittää Puutarhan Kesän.

Vasta kotona aloin tutkailla purkkia tarkemmin. Ilmoitetut lannoitepitoisuudet olivat täsmälleen samat kuin Biolanin purkissa, jopa prosentin sadasosia myöten. Lukihan siellä alareunassa: valmistaja Biolan, ainekset peräisin Hollannista. Tarhuri on HongKongin tavaramerkki, jolla nyt siis myydään Biolanin tuotteita. Uskoisin tuolla kasvavan.

Tarhurin tomaattilannoitteessa on hiukan vähemmän typpeä ja enemmän kaliumia ja fosforia, NPK 12-5-30, kun arvot kastelulannoitteella ovat 15-2-25. Sen kerrotaan sopivan muillekin hedelmää tuottaville kasveille, saattaisi siis olla hyväksi chileillekin tähän aikaan vuodesta, jos vihreää kasvua ei enää kaivata lisää.

Kyllä tälläkin kasvaa

Tämä ei ole maksettu mainos, kuten ei mikään muukaan tässä blogissa. Minä inhoan mainoksia.

Kuukausi sitten kerroin vaihtaneeni lannoitetta, kun vanhaa ei löytynyt juuri silloin juuri siitä kaupasta. Kirjoittaessani olin jo lannoittanut uudella Biolan Kastelulannoitteella kolmisen viikkoa, eli nyt on parin kuukauden kokemus. Kaikki kasvaa ja kukoistaa. Ei mitään puutosoireita tai muita ongelmia näkyvissä. Ilmeisesti tätä uskaltaa suositella.

Olen vuosia kehunut Puutarhan Kesän helppoutta kotitarvelannoittajan valintana pienille ikkunalauta- tai parvekeviljelmille. Kastelulannoitteita on runsaasti muitakin, varmaan hyviä nekin, mutta tämä on kyllä tähän asti kokeilemistani helpoin, nopein liukenemaan. Se on myös helppo annostella, jos on maustemitta tai vastaava. Litraan vettä laitan kukkurallisen millilitran, isompaan kannuun isommalla mitalla.

Vaihteeksi vaaleamman punaista

Lannoite pääsi loppumaan. Vakiokaupassani ei enää ollutkaan Puutarhan Kesää, piti tyytyä "korvikkeeseen". Vaihtoehtoja kyllä oli. Kanankakkaakin oli pienessä sievässä ämpärissä, mutta sitä nyt ei päivittäiseksi lannoitukseksi voi kuvitella, varastolannoitukseksi kyllä vähän isommille taimille.

 Päädyin Biolan Kastelulannoitteeseen, joka vaikutti kovinkin Puutarhan Kesän tyyppiseltä. Sen NPK on 15-2-25, eli siinä on vähemmän fosforia kuin vakiolannoitteeni 13-7-20 lukemissa. Fosforia ei ehkä tarvitakaan taimivaiheen jälkeen niin paljon. Sehän vaikuttaa lähinnä juurien kasvuun. Starttilannoite pienille taimille sisältää paljon fosforia, mutta sitä minulla vielä on varastossa.

Biolan kastelulannoite 1,2 kiloa ja mittalusikka 1 millilitra.  

Väriero Puutarhan kesään on selkeä, tämä on vähemmän punaista ja rakenne on tiiviimpää, mutta tämä liukenee vähintään yhtä hyvin kuin entinen suosikkini Puutarhan Kesä. Pari vuotta sitten kokeilin Nutriforten kastelulannoitetta, joka oli tämän väristä, mutta ei liuennut yhtä helposti. Ihan hyvin sekin toimi.

Tässä yksityiskohtien rakastajille tarkemmat tiedot lannoitepurkkien kyljestä. Isommaksi klikkaamalla ne ovat luettavissa. Suurin ero siis on fosforin pitoisuudessa. Muissakin hivenaineissa eroja on, mutta en usko niiden olevan oleellisia. Typpeä ja kaliumia tässä Biolanissa on myös hiukan runsaammin kuin Puutarhan Kesässä, mutta niiden keskinäinen suhde on edelleen selvästi kaliumin hyväksi. Purkki on myös 200 g painavampi ja suunnilleen saman hintainen.

Puutarhan Kesän annostusohje näkyy tuosta kuvasta; vähän yli millilitra litraan vettä huonekasveille. Biolanin annostelu on suuripiirteisempää, ruukkukasveille alle millilitra, tomaateille ja kasvihuonevihanneksille puolitoista milliä litraan vettä. Olen jatkanut oppimaani annosta, kukkurallinen mitta litran kannuun, joskus kaksikin.

Ainakin chilintaimet ovat uudesta lannoitteesta pitäneet. Nämä ledispotin alla majailevat ovat saaneet sitä nyt kolmisen viikkoa ja pusikko on varsin rehevä kuusiviikkoisiksi taimiksi. Voi olla, että ne saavat nyt vähän enemmän typpeä kuin edellisellä lannoitteella.

Vaihdoinpa lannoitetta

Eipä tuossa mitään dramaattista tapahtunut, mutta raflaava otsikko saatiin. Olen toki tiennyt aikaisemminkin, että Nutriforten Kastelulannoite on melkein kuin Puutarhan Kesä, vaaleanpunaista ja N-P-K arvoiltaan lähes samaa tavaraa. Nyt lannoitteeni oli loppu ja poikkesin HongKongiin ostoksille. Tarkoituksena oli oikeastaan ostaa Nutriforten Tomaatti-Mansikka ravinnetta, kun sillä voisi säätää typen määrää kasvun eri vaiheissa. Sitäpä ei enää ollut ja ehkäpä niin on hyvä. Tavallinen Taavi ei osannut ostaa molempia purkkeja kaksikomponenttisesta lannoitteesta ja syksyllä oli jompaa kumpaa hyllyt täynnä, toinen oli loppu. Onneksi on erikoisliikkeitä kuten Chilitarvike, joista sitä saavat ne, jotka osaavat sitä käyttää.

Puutarhan Kesää ja Nutriforten Kastelulannoitetta oli kumpaakin puutarhamyymälän hyllyillä runsain mitoin eri kokoisissa purkeissa. Kun kilo riittää minulla pitkäksi aikaa, valitsin hinnan perusteella. Nutrifortea sai kuudella eurolla ja Puutarhan Kesästä olisi pitänyt maksaa kymppi.

Eivätpä ne aivan samanlaisia olleetkaan. Vanhan lannoitteeni viimeiset rippeet ovat  huomattavasti punaisempia kuin uusi purkki ja rakennekin on vähän erilainen. Perusarvot ovat kuitenkin erittäin lähellä toisiaan: 13-7-20 ja 12-7-19. Erot ovat niin pienet, että tuollaisella millilitran mittalusikalla mittavirheetkin ovat suurempia.

Nutrifortessa on valkoisia pallukoita joukossa ja hieman epäilyttää, jakautuvatko ne tasaisesti. Purkkia aukaistaessa niitä oli näet pinta täynnä. Pienessä mitassa on vielä Puutarha Kesää ja se liukenee veteen aivan hetkessä, kuten tuon uuden hienompi raekin. Pikku pallukat sulavat hiukan hitaammin, mutta ei niitäkään montaa minuuttia kastelukannun pohjalla näkynyt. Eiköhän tähän totu ja uskoisin kasvienkin tottuvan, niin pieniä eroja noissa on.

Varsinainen lannoitejuttunihan on heinäkuulta 2008 ja löytyy täältä.

Epsom-suolaa levittelemässä

Cabai Burung Ungun lehtien keltaisuudesta päättelin, että sillä voisi olla magnesiumin puute. Siihen löytyi lääke Ruohonjuuresta, jonka jalkakylpysuola on samaa magnesiumsulfaattia, jota englantilaiset ja amerikkalaiset puutarhasivustot suosittelevat kasveille.

Tuotteen nimi on Epsom-suola sen englantilaisen paikkakunnan mukaan, mistä tuo ensimmäiseksi keksittiin. Siinä on runsaasti sekä magnesiumia että rikkiä. Kotioluen valmistajille tuota myydään karvassuola nimellä. Magnesiumin puutosta kasveille voi aiheuttaa kylmä, märkä, alhainen pH ja ilmeisesti myös mustaan ruukkuun paistanut aurinko, joka kuumentaa juuria. Minulla oireet ilmenivät juuri tuollaisen tilanteen seurauksena. Puute ei aina siis johdu lannoituksesta tai kasvualustasta.

Kellastuneen kasvin hoidin puutarhakalkilla, jossa on runsaasti magnesiumia. Nyt 11 päivää myöhemmin uudet lehdet ovat terveitä, mutta vioittuneet eivät ole korjaantuneet. Löytämääni Epsom-suolaa en sille vielä tarjonnut, sillä monta päällekkäistä lääkitystä vaikeuttaa arviointia. Sen sijaan annoin ruokalusikallisen Epsomia mullan pinnalle tälle Indian PC-1:lle ihan vain kokeillakseni, että se ei ole myrkyllistä noin isoina annoksina, joita ulkomaiset sivustot suosittelevat. Eipä ollut, PC-1 villiintyi kukkimaan ja tekemään uusia raakileita oikein urakalla. Varma en ole, johtuiko tuo juuri Epsom-suolasta, mutta ei siitä ainakaan haittaa ollut.

Indian PC-1 (C. annuum) on ollut viime aikoina suosikkimausteitani. Alaoksilla chilit kypsyvät, kun ylempänä kehittyy uusia. Tätä käytämme pääosin vihreänä. Se tuo haluttua pientä potkua melkein ruokaan kuin ruokaan.

Cabai Burung Ungulta puuttuu jotakin

Cabai Burung Ungu, malesialainen C. frutescens on toki komea, 85 cm korkea, tukeva ja tuuhea, mutta jotakin on vinossa. Lehdet alkavat kellastua ja ovat muuttuneet läikikkäiksi.

Yläpuoleltakin tuo näkyy jonkin verran. Reikä on siirrellessä syntynyt, tuholaisia ei löydy.

Lehteä alta päin katsottaessa kuvio erottuu selkeämmin. Vihreys on kadonnut lehtiruotien väleistä ja tarkkaan katsottaessa siellä on myös vaaleita pilkkuja. Kasvien ravinnepuutoksista on erilaisia sivustoja ja taulukoita, mutta selkeyden vuoksi tutkin lähinnä Chilifoorumin tietoja. Oireet ovat eri kasveilla erilaisia. Lähinnä tuo muistuttaa magnesiumin puutetta, vaikkakin raudan ja mangaanin puutosoireet ovat samantapaisia. Ecogrip kookoskuitu ei ehkä ole tälle frutescensille sopiva kasvualusta. Käyttämässäni Puutarhan Kesä-lannoitteessa on kyllä magnesiumia 1,2%, mutta joko se ei riitä, tai muiden aineiden tasapaino ei ole oikea tälle chilille ja kookokselle. Tuohon purkkiin taisin sekoittaa kovin vähän multaa. Yleensä olen pyrkinyt lisäämään sitä kookokseen ainakin kolmanneksen ravinnetasapainon varmistamiseksi.

Jotenkin samaan oireyhtymään näyttää kuuluvan, että latvan ohuet uudet lehdet käpristelevät reunojaan ylöspäin. Tämän kuvittelin johtuvan vähäisestä kastelusta tai siitä, että nuo kasvoivat amppelitomaatin oksien seassa. Kuvittelin, että ne eivät pidä tomaatin hajusta. Se voi kuitenkin olla ravinnepuutos sekin.

Vaan mistäpä magnesiumia kotitarvekasvattajalle? En vielä edes lähtenyt nettietsintään, vaan kokeilen saatavilla olevia toimivaksi todettuja kotikonsteja ensin.

Puutarhakalkissa on melko reilusti magnesiumia ja kun oireet voivat lisääntyä myös happamasta kasvualustasta, kalkki auttaa siihen. Ripottelin sitä lusikallisen pinnalle ja kastellessa se painui kookoksen sekaan lähes kaikki. Lisäksi upotin yhteen nurkkaan lusikallisen kanankakkaa, jos vaikka kasvuvoimaa olisi liian vähän. Muutaman viikon päästä tuloksen pitäisi olla näkyvillä, jos lääkkeet olivat oikeita. Elleivät olleet, pitänee etsiä ja kokeilla muuta.

Lisäys Googlailun jälkeen seuraavana päivänä:
Jos kyse on todella magnesiumin puutoksesta (sehän ei ole varmaa), niin siihen auttaa Epsom-suola, jota saa puutarhaan 5 kg:n ämpäreissä noin kolmellakympillä ja joistakin apteekeista tai Ruohonjuuresta ihmisten käyttöön kylpysuolaksi 800g pussissa jonkin verran halvemmalla. Oluen valmistukseen sitä saa pienen pussin parilla eurolla, mutta postikulut ovat äkkiä moninkertaiset. Jostakin syystä englantilaiset puutarhasivustot suosittelevat tätä joka vaiheessa. Ehkä heidän maaperästään puuttuu magnesiumia.

Liika lannoite tappaa chilin

Aamulla alkoi kuulua outoa ääntä olohuoneessa. Syksyn lehtien kahisevaa putoilua.

Kun aloin tutkia asiaa tarkemmin, ikkunalauta oli täynnä pudonneita lehtiä, vihreitä ja terveen näköisiä.

Fidalgo Roxa (C. chinense) siinä yläpuolella oli ne pudotellut. Toissa päivänä se vielä oli tuuhea ja terve, nyt loputkin lehdet ovat putoamassa.

Pari päivää sitten ajattelin (ei tässä iässä pitäisi ajatella, tehdä vain ohjeiden tai vanhojen käytäntöjen mukaisesti), että saisin kukinnan onnistumaan paremmin, kun lannoittaisin sitä vähemmällä typellä. Kasteluvedessä oli jo Puutarhan Kesää, joten otin purkista Nutriforten Tomaatti-Mansikka lannoitetta ilman typpiosaa, mutta sitä ropsahti hiukan liikaa mullan pinnalle pieneen ruukkuun. Ei varmaan millilitraakaan, mutta liikaa kuitenkin. Tulos on tässä, eikä se tähän jää, putoilu jatkuu.

Tässä on kuva, kun jotain on vielä jäljellä. Pari raakiletta sinne ehti kehittyä ja paljon kukkia. Nyt tuhosin kaikki yhdellä huolimattomalla mittalusikan ravistelulla. Ensiapuna yritin tänään huuhdella multaa vedellä, mutta se saattoi vain pahentaa asiaa, jos lannoite oli vielä pintamullassa.

Varsinainen syy on tietysti viivästynyt ruukun vaihto isompaan. Pienessä multatilkassa ei ole puskuria liialliseen kasteluun tai lannoitukseen. Kaikki virheet kostautuvat heti.

Ei siis näin, osa 2

Ei aina käy niin kuin haaveillaan. Tämän vuoden uusien chinense-lajikkeiden kanssa tyrin aika lailla. Onneksi kasvatus on dokumentoitu melko hyvin, joten opiksi voisi ottaa, jos ymmärtäisi, mistä kenkä puristaa. Ja jos muistaisi sen ensi vuonna ja malttaisi mielensä kaikkien hienojen uusien lajikkeiden kanssa.

Tuossa on parvekkeeni chinense-osasto ennen eilistä leikkausta; Rocato, Colombian Orange ja Cochabamba. Lasien takana on jo baccoja. Aivan liian korkeiksihan nuo kasvoivat, verhon taakse ja kattoon kiinni ja vaikeuttivat lasien avausta. Ruukun pinnalta kattoon on 150 cm.

Nämä tulivat taimelle joulun tietämissä ja vasta nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin sato kypsyilee. Jo toisella kasvatuskaudellani sain Habanerosta satoa neljän kuukauden ikäisenä ja puolen metrin korkuisena. Viivytyksiä on siis tapahtunut matkan varrella aika tavalla.

Colombian Orange on ehkä parhaiten dokumentoitu tapaus. Sen kasvua voit seurata valitsemalla sivupalkista lajikkeen nimen. Merkinnät ovat aikajärjestyksessä, joten kannattaa aloittaa alapäästä. Tämä muuten ei ole Colombian Orange, olen saanut vääriä siemeniä Semillakselta. Väri on väärä, eikä muotokaan ihan vastaa oikeaa. Se ei haitanne kasvun ongelmien selvittelyä.

Helmikuun alussa tuo vielä oli tukeva, mallikas taimi. Siitä huhtikuulle chinenset olivat ahtaassa laatikossa liian vähällä ikkunavalolla ja loisteputkien lievealueella. Seuraus oli liiallinen pituuskasvu. Tuohon aikaan ne olisi pitänyt saada haarautumaan ja pysymään matalampina. Ensi vuonna siis enemmän tilaa, enemmän valoa, eli vähemmän taimia. Kasvatuksen voisi kenties aloittaa pari kuukautta myöhemmin, jos sen tekisi huolella.

Huhtikuun alusta siitä on murheellinen postaus: 60 cm korkeana 10 cm taimiruukussa, juuret sykkyrällä. Kasvoihan se noin, mutta seuraukset näkyivät kesällä, uuteen ruukkun sopeutuminen kesti pitkään. Pari viikkoa myöhemmin se jo kukki, mutta siitä ei seurannut mitään.
Toukokuussa nuo vihdoin pääsivät parvekkeelle valoon, mutta nyt olin laittanut ruukkuihin kanankakkaa kourallisen pohjalle ja sehän aiheutti lisää pituuskasvua ja kukinnan myöhästymistä. Joskus juhannuksen tienoilla huomasin tilanteen toivottomuuden ja annoin näille aimo annoksen syyslannoitetta, fosforia ja kaliumia. Se ehkä vaikutti parin viikon kuluessa ja kukista alkoi kehittyä myös raakileita. Olisi se voinut muutenkin tapahtua.

Rocatosta olikin kuva jo edellisessä saksijutussa, mutta tässä rivistön kolmas, Cochabamba:

Pieniä marjoja ja kovin myöhään. Näistä ei kiloja keräillä. Maistelen näitä kaikkia vähän myöhemmin.

On saksien aika

Ulkona, parvekkeella tai lämmittämättömässä kasvihuoneessa on aika pysähdyttää kasvu ja odotella kypsymistä. Vain lämpö voi pelastaa vasta nyt kukkivat tai pienillä raakileilla olevat chilit.

Periaate on yksinkertainen. Viimeisen kohtuullisen kokoisen raakileen jälkeen oksa katkaistaan, kukat ja aivan pienet raakileetkin armotta pois. Karsiminen nopeuttaa jäljelle jääneiden chilien kypsymistä, siitä on omiakin kokemuksia. Tässä on vasta nyt vauhtiin päässyt Rocato (C. chinense)

Lannoittaminen on toinen kypsytyskeino. Typpilannoitteet olisi syytä hylätä jo elokuun alkupuolella ja antaa vaikka pelkkää vettä. On myös syyslannoitteita, joiden tarkoitus on auttaa kasveja syksyyn sopeutumisessa. Niissä on runsaasti fosforia ja kaliumia, eikä lainkaan typpeä. En ole aivan varma, onko sellainen hyväksi, jos aikoo talvehdittaa chilinsä. Syyslannoite kun on ulkona tarkoitettu talvilepoon valmistautumiseen ja siihen kuuluu myös lehtien pudottelu, mutta pakkasten myötä kompostiin meneville kasveille se varmaan on paikallaan.

Tämä on elokuinen kestoaihe ja viime vuonna taisin käsitellä aihetta hieman perusteellisemmin.

"Pienviljelijän" lannoitepuikot

Kädessäni on kaksi gramman painoista lannoitepötkylää. Ne ovat sisällöltään samanlaisia, mutta toinen maksaa 1270€/ravinnekilo, toinen 11€. Kumpi on kumpi?

Siisteyshän sen jo kertoo ja pakkauksesta maksetaan. Takana on Biolanin Luonnonravinnepuikko, joita myydään 60 gramman paketissa, Se on puristettu tiiviimmäksi ja kiillotettu, jolloin se ei haise. Kanankakkarakeet haisevat ja hinta on laskettu isosta tarjoussäkistä, mutta samaa tavaraa ne kasveille ovat.

Jos kasvattelee vain yhtä tai muutamaa kasvia, ei tietysti kannata hankkia säkillistä lannoitetta, vaan kalliit puikot saattavatkin olla edullisia. Tuollaisia työnnetään multaan ruukun koosta riippuen 4-12 kappaletta kuukauden välein. Lisäksi annetaan vain vettä.

Biolan on uusimassa puikkojaan, mutta lähimarketissa ei vielä ollut uusia. Lannoitteiden N-P-K arvoista kirjoittelin jo 2008 pitkän jutun ja lannoitetaulukon. Nämä puikot ovat 4-1-2 ja kaliumia on selvästi vähemmän kuin chililannoitteissa yleensä. Taimivaiheessa näillä olen saanut hyvää kasvua aikaiseksi.

Nyt Biolan on jakanut puikkonsa Yrtti- ja HeVi malleiksi. Hedelmiä tuottaville on lisätty kaliumia suhteeseen 4-1-4. Sitä siis kannattaa odottaa satokauden lannoitteeksi, jos puikoilla lannoittelee. Myös Substral on uusinut puikkonsa. Aikaisemmin niissä oli hyvin paljon typpeä, nyt tilanne on korjaantunut.

Jos on vähänkään enemmän kasveja ruokittavana, suosittelen kyllä Puutarhan Kesää. Se on hyvä yleislannoite, helppo ja halpa. Siinä saa kilon paljon vahvempaa lannoitetta melkein samalla hinnalla kuin pikku paketin puikkoja. Annosteluun kannattaa hankkia maustemitta, jolla saa millilitran jauhetta litraan vettä. Se liukeneekin ihan itsekseen.

Syyslannoitetta saakin pikku purkeissa

Kävinpä kaupassa. Paikallisen Honkkarin puutarhamyymälässä hyllyt suorastaan notkuivat lannoitteista. Olisipa tilanne joskus kevättalvellakin tuollainen, kun niitä tosissaan pitää etsiä ympäri kaupunkia. Kuten edellisen jutun kommenttiosiossa minulle kerrottiin, syyslannoitteita saa nykyisin myös säkillistä pienemmissä erissä, noin litran pakkauksissa useitakin merkkejä. Sellaisen hyöty chileille on kyseenalainen, mutta voisi se talvehtimista helpottaa. Sehän on tarkoitettu monivuotisille kasveille ulkona ja valmistaa niitä talven tuloon.

Syyslannoitteissa ei ole lainkaan typpeä, mutta aika paljon fosforia ja runsaasti kaliumia, esimerkiksi Nutrifortella 0-22-27. Niiden pitäisi saada hedelmäpuut, pensaat ja perennat talvenkestäviksi ja pitäisipä vielä lisätä hedelmän alkioiden muodostumista seuraavan kesän varalle. Noista ominaisuuksista ei ole paljon hyötyä chileille, ei ainakaan satokauden jälkeen kompostiin päätyville. Mitään mainintaa en löytänyt, mitä se tekee oksilla olevalle keskeneräiselle sadolle. Ehkä ei mitään, mutta tuskin siitä haittaakaan on.

Syyslannoitus pitäisi tehdä elokuun puolivälissä, pohjoisessa aikaisemmin, etelärannikolla vähän myöhemmin. Sen voi tehdä yhtenä runsaana lannoituksena tai useammalla vähän pienemmällä annoksella elo- syyskuussa kun lehdet vielä ovat vihreitä eli yhteyttämistä tapahtuu.

Varsinainen kasvulannoite Puutarhan Kesä oli päästä loppumaan, mutta nyt löysin sitäkin samalla. Edellisen litran purkin hankin toukokuussa 2010, joten yli kaksi vuotta tuo 8,95 maksava purkki minun viljelmilläni riitti. Eipä ole chilikasvatus kallista. Enintään 20¢ kasvia kohti siitä tulee. Kuusilitraisen ruukun multa maksaa 40¢, mutta se tuleekin uusiokäyttöön puutarhaan seuraavana vuonna kompostin kautta.

Puutarhan Kesä on helposti vesiliukoista. Tuollaisella 1 millilitran maustemitalla minä sitä annostelen litran muovikannuun, jolla on minusta kätevämpi kaadella nesteitä kasveille kuin nokallisella kastelukannulla. Ulkokasveja varten on toki 10 litran kastelukannu ja siellä käytän usein Nutriforten Tomaatti- mansikkalannoitetta ja sen typpilisää, jotka olen liuottanut valmiiksi veteen limsapulloihin yleensä 1:5 suhteessa ja annostelen sitten puolen desin mitalla.

Vaan nytpä siirryttiin syyslannoitteeseen. Lehtipuun tuhka on muuten erinomainen luonnonmukainen syyslannoite. Löysin lehdestä käyttöohjeenkin: aarille voi levittää neljä ämpärillistä, eli ämpärillinen 5x5 metrin alalle. Kyllä siitä maa harmaaksi tulee.

Tosiasiat on tunnustettava, syksy tulee

Juuri toissa vuonna tästä varoittelin ja nyt taas. Alan toistaa itseäni.

Silmäys kalenteriin kuitenkin kertoo julman totuuden. Ulkona, parvekkeella tai lämmittämättömässä kasvihuoneessa eivät chilit enää ehdi kasvaa kukista kypsäksi ennen pakkasia. Kehittyminen kestää lajikkeesta riippuen kuukaudesta yli kahteen ja viileässä kehitys vielä hidastuu.

Ellei lämmintä kypsyttelytilaa ole, jo olemassa olevien raakileiden kehitystä voi nopeuttaa leikkaamalla oksien päistä kukat ja aivan pienet raakileetkin pois. Minä teen sen viimeisen kehityskelpoisen raakileen jälkeen. Samalla oksien pituuskasvukin pysähtyy. Reilu karsiminen voi johtaa huomattavaankin kypsymisnopeuteen.

Typpilannoitus pitäisi lopettaa viimeistään nyt. On olemassa syyslannoitteita, joissa ei typpeä ole, mutta ei chilinviljelijälle sopivissa pakkauksissa. (Korjaus tuli heti, säkkien lisäksi sitä myydään nyt myös pienissä pakkauksissa) Puutarhaviljelyssä ne nopeuttavat talvehtimiseen valmistautumista, joten tuskin ne ovat tarpeenkaan yksivuotisille kasveille. Minä lopetan kaiken lannoituksen. Pelkkää vettä nyt vain. Mullassa on vielä ravinteita.

Lannoitetaulukkoa uusittu

Laitanpa tähän vain linkin neljä vuotta vanhaan lannoitetaulukkooni.

Poistin sieltä markkinoilta hävinneitä ja lisäsin Substralin luomulannoitteen ja Chilifoorumin yleisön pyynnöstä pari kaksiosaista lannoitetta (Yara ja Nutriforte), joiden typpipitoisuutta käyttäjä pääsee itse muuttamaan.

Syksy ehti ensin

Olen chilejä useasti kasvatellut pienessä ruukussa, esimerkiksi 2,5 desin multatilassa. Sekin on riittänyt maistiaisten saamiseen. Tämä tomaatti pinnistää vieläkin pienemmästä, 140 g tomaattipyreen purkista, joka ei edes ole täynnä multaa.

Kävi niin, että kesäkuussa jostakin ilmestyi huusholliin kaunis Weibullin Yellow Pearshaped päärynätomaattipussi. Kannessa on kirkkaan keltaisia hehkulampun muotoisia tomaatteja kasapäin. Päätin katsoa ja kokeilla, vaikka kesä oli jo liian pitkällä. Yksi niistä jäi taimipurkkiinsa. Se on nyt 70 cm korkea ja lehdet alkoivat kellastua viime viikolla. Melkein päivittäin se on roikotellut lehtiään ja saanut sitten tilkan vettä, jossa toisinaan on Puutarhan Kesää lannoitteena. Ainoa ongelma on ollut pystyssä pysyminen ja sen ratkaisin sitomalla latvaan narun, joka riippuu katosta.

Tuommoinen siellä vaan on jo latvassa. Kukintaa on ollut muutama päivä. Nyt on kyllä aivan selvää, että syksy ehti ensin, ei näistä tomaatteja tule. Antaa siis lehtien kellastua ja kasvun pysähtyä, varakappale tämä vain olikin. Tulipahan kuitenkin todettua, että reilu desi multaa riittää tomaatinkin kasvattamiseen, jos lämpöä ja valoa vain riittäisi. Niistä tulee kohta pula.

Varsinainen taimi on sekin vain 1,6-litraisessa ruukussa ja vaatii siinäkin päivittäistä kastelua. Siinä ei näy vielä syksyn merkkejä. Tomaatti on kasvanut parvekkeen hyllyltä kattoon ja siellä vähän vaakasuoraan, eli se on yli 2 metriä korkea. Raakileet ovat kirsikkatomaattia isompia, mutta eivät pätkääkään päärynän muotoisia. Tulleeko noista edes keltaisia? Mitään sekaantumisen mahdollisuuksia ei ole, sillä keskikesällä ei muita tomaatteja idätelty kuin tämä Yellow Pearshaped. Nämä saattavat vaikka ehtiä kypsymään ja siemenpussissa sanotaan lohduttavasti: "Syksyllä raakoja hedelmiä voi kypsyttää sisällä."  Taisivat arvata, miten minulle käy.

Voiko chili olla itsevalaiseva?

Eilen illalla kun sammutin olohuoneesta valot, jotakin jäi loistamaan chili-ikkunalla. Fluoresoivaksi tai fosforiksi sellaista sanotaan vaikkapa kellon viisareissa. Eihän chilissä voi tuollaisia aineita olla, vaikka Puutarhan Kesässä aika paljon fosforia onkin?

Selitys lienee chilin vaaleassa värissä ja kiiltävässä pinnassa. Jostakin kaukaa toisesta huoneesta tuli hitunen valoa ja se heijastui chileistä. Cajamarca (C. chinense) on erikoisen värinen. Jotkut raakileet ovat melkein valkoisia, toiset sinistyvät tai tummuvat.

Tämä puu kasvaa maitopurkissa ikkunalaudalla. Kanankakalla varastolannoitettu yksilö kantaa viitisentoista yli kuusisenttistä raakiletta. Normaalilannoituksella sato jää puolet pienemmäksi ja chilien kokokin on keskimäärin 4,5 cm. Tähän lajikkeeseen lannoitus totisesti tehoaa. Nyt kuitenkin mitta on tullut täyteen ja latvasta nuput kuivuvat ruskeiksi jo pienenä. Enempää pikku puu ei jaksa kantaa tässä ruukussa. Kesällä sitten lisää isommassa astiassa.

Rocoto kypsyy maaliskuussa

Onhan noissa syksyllä varastoon kasvamaan jääneissä ollut kypsiä pitkin talvea, mutta siementaimesta kypsyminen on minulle aikaista, toista kuukautta aikaisempi kuin viime keväänä.


Rocoto Riesen (Grande) (C. pubescens) näyttää jo väriä. Tammikuulla nuo Rocotot kukkivat viimeisinä päivinä ja helmikuun alussa oli jo raakileita. "Viikkoa vaille kaksi kuukautta" kirjoitin viime vuonna kypsymisajaksi ja varsin tarkkaan se pitää paikkansa nytkin ainakin ensimmäisen suhteen. Kolme rocotoa minulla on kasvamassa ja nyt voisi vetää jonkinlaista yhteenvetoa eri tavalla hoidettujen menestymisestä. Helmikuisessa blogimerkinnässä tämä on alemmassa kuvassa täydessä kukassa.

Rocoto Riesenistä tämä pienenä lannoittamaton teki kolme hedelmää ensi sadokseen. Suurin niistä on vaivaiset 10 cm ympärysmitaltaan, kun emo oli 23,5 cm ja monet muutkin hedelmät siinä vieressä yli 20 cm. Koko ei siis suoraan periydy, vaan pitää olla myös kasvuolosuhteet oikein. Kanankakkaa saanut Riesen tekee myös kolme hedelmää, vähän isompia, vaikka se on edelleen maitopurkissa. Eroa on siinä, että tämä "normaalihoidolla" ollut pääsi vähän isompaan ruukkuun raakilevaiheessa ja nyt siinä on uutta kasvua ja nuppuja. Maitopurkissa ei uutta ole näkyvissä. Pienessä purkissa kituuttaen ja muutamaa chiliä kasvatellen sen kasvu pysähtyi pariksi kuukaudeksi. Ehkä se oli hyväksi tähän aikaan vuodesta.

Rocoto Red Peruvian sai tuollaisen 1,5-litraisen ruukun jo kukkiessaan ja se tekee 7 hedelmää, jotka kaikki ovat tätä isompia. Se kukkii innokkaasti, uusia versoja on ja taitaa raakileitakin muodostua, vaikka ensimmäinen sato ei vielä ole kypsä. Voisi melkein todeta, että ruukun koko määrää sadon suuruuden ja hedelmien koon. Noin sen olen aikaisemminkin todennut. Kasvualustan korjaus pitää tehdä viimeistään kukinnan alkaessa, muuten se ei ehdi vaikuttaa seuraaviin raakileisiin.

Satoa tulossa Cajamarcasta

Jos jatkuva Cajamarca-raportointini alkaa ärsyttää, menkää ja hakekaa omat siemenenne Fataliilta. Nyt niitä taas on pieni erä tarjolla. Tämä on hieno kasvi.

Cajamarca (C. chinense) kolmen kuukauden iässä lasitetulla parvekkeella (+27° auringossa). Tämä on kanankakkaa varastolannoituksena saanut yksilö, joka on nyt 45 cm korkea ja chilejä on kasvamassa ainakin 10.

Normaalilannoituksellani (Puutarhan kesää noin kuukauden kuluttua ruukunvaihdosta) Cajamarca on jäänyt 15 cm matalammaksi, mutta hedelmää työntää sekin, 6 varmaa tapausta jo näkyvissä. Tämäkin on maitopurkissa edelleen ja kastelun tarvetta on melkein päivittäin. Ruukun vaihtoon on oikeastaan tilaa vasta parvekekauden alkaessa reilun kuukauden päästä. Tämä on vielä loisteputkien alla ylähyllyllä ja niistä on raakile jo saanut väriä. Tuollainen on tyypillistä Cajamarcalle.

Ruukunvaihdon aika?

Kun chili alkaa roikuttaa lehtiään velttona heti vähänkin aurinkoa saatuaan, on selvää, että juurilla ei mene kovin hyvin. Tämä yllätyssiemenistä kasvanut Rocoto M2 kasvaa jo kolmatta vuottaan samassa 1,5 litran ruukussa. Sen juurelle pesiytyi viime kesänä ulkona joku rikkaruoho, jota aluksi luulin salviaksi. Ei se ollut, mutta kasvattelemme sitä nyt eri ruukussa.

En tuolle rocotolle isompaa ruukkua nytkään tarjonnut. Vanha multa oli painunut, joten lisäsin pohjalle pari senttiä tuoretta multaa, vähän kalkkia ja kanankakkaa. Veistelin myös suurimpia juurikasautumia pois, jolloin sivuillekin mahtui vähän lisää multaa.

Tämä uskollinen ikkunalaudan koristus kukkii nytkin runsaasti ja merkkejä tulevasta sadosta on näkyvissä.

Cajamarcat kukkivat joukolla

Komea latvus on tuossa normaalilannoitetussa Cajamarcassakin, vaikka lumisateisena päivänä ei karvaisuus oikein tule esiin. Nyt nuo molemmat kukkivat. Varastolannoitettu avasi kukkansa vajaan viikon aikaisemmin ja se on n. 40 cm korkea, kun tämä on 30 cm. Maitopurkissa majailevat kumpainenkin. Kokoero on pysynyt, mutta väri palautui tähänkin, kun annoin muutaman kerran Puutarhan Kesää.

Seuraava jännityskohde voisi olla, kummassa pysyvät raakileet, mutta voi käydä niinkin, että ei kummassakaan ennen kuin saavat lisää multaa. Kukat ovat muuten vähän erilaisia kuin viimekesäisessä, joka nyt talvehtii hyvin tuolla kellarikerroksessa, kukkii ja joku hedelmäkin kehittyy. Taitavat olla hieman eri sukuhaaraa.

Erilaiset kukat, vasemmalla englantilaisista, oikealla kotimaisista siemenistä. Fataliin kuvista päätellen myös hedelmät ovat hieman erilaisia muodoltaan kuin minun viimesyksyiseni. Väritys sentään on sama. Näiden tulisuudesta on myös netissä ollut sangen vaihtelevaa tietoa. Pitäisiköhän nuo risteyttää keskenään?

Lisäys 16.3.
"Seuraava jännityskohde voisi olla, kummassa pysyvät raakileet.."
Eipä siitä kummempaa kisaa syntynytkään. KananP:llä lannoitettu ja valojen alta häädetty alkoi jo kasvattaa ensimmäistä raakilettaan. Näyttää siis tässä vaiheessa vahvasti siltä, että noin vaaksan korkea, toista kuukauttaan kasvava chinense selvästi hyötyy varastolannoituksesta. Lannoituksesta on nyt puolitoista kuukautta ja nuo Cajamarcat täyttävät 3 kk ensi viikolla.
Lisäys 18.3.
Pari päivää myöhemmin myös Puutarhan Kesällä lannoitetussa on raakileita, eli puntit ovat aika tasan. Molemmat ovat tukevia puita, tumman vihreät terveet lehdet, paljon kukkia ja kasvavia raakileita. Kanankakkaa saanut on isompi, sekä korkeampi että leveämpi ja sen lehdet ovat isompia, mutta hyvältä näyttävät kumpainenkin. Vuodenajan huomioon ottaen voisin pitää pienempää parempana. Kesään mennessä se kyllä ehtii kasvaa.