Satotoiveet korkealla

Pimiento de Padron (C. annuum)

Padronin kylvin jo joulun tienoissa tarkoituksena saada ajoissa satoa. Sitä tulikin, vaikka tuo on kärsinyt ödeemasta ja muistakin vaivoista. Kypsää Padronia syötiin toukokuun alussa.

Kääntöpuolella (valon tulosuunnassa) näyttää nyt tältä. En muista koskaan saaneeni noin tiheään satoa Padroneista, ei ainakaan alkukesällä. Yleensä en "mainosta" mitään, mutta nyt katson asialliseksi mainita vaikuttavat tekijät. Multaa en taimivaiheen jälkeen saanut, kun olen eristyksissä ikäni vuoksi. Nettikaupasta sain kotiinkuljetuksella Bio Nova kookoskuitua ja Seramis savirouhetta. Kuuden litran ruukkuun laitoin litran verran rouhetta pohjalle ja kookosta päälle. Pikkuisen siihenkin sekoittelin savirouhetta. Lannoitus on hoidettu, yllätys yllätys: HonKongin Tarhurin kastelulannoitteella, reilu millilitra (kukkurainen maustemitallinen) litraan vettä joka kastelulla. Hyvin on toiminut, vaikka aineet olivat uusia minulle. Ehkä karanteenista oli apua, piti poiketa vanhoista tottumuksista.

Pieni säätiedote toukokuun puolivälissä 2020

Pihalla näyttää nyt tältä.  

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Inca Red Drop, Indian PC-1, Piri Piri.  

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Pimiento de Padron.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Tomaatti Chernomorskiy Gigant.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Aji Cristalin raakileet alkavat kehittyä.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Omnicolor.

Olohuoneen ikkunalla näyttää nyt tältä: Kurpitsat ja kurkut taimella, lumisadetta ulkona kuin jouluaattona saduissa.

Lopuksi huonot uutiset: Minulla on yksi varatomaatti, tuollainen Chernomorski ollut nyt kolme päivää ulkona avomaalle istutettuna keppeihin sidottuna. Korkeutta on miehen kainaloon ja siinäkin on raakileita. Eilen se vielä voi hyvin, mutta ensi ja seuraavaksi yöksi sääennustuksissa luvataan pakkasta. No, varataimihan se oli.

Ulkona on +1°. Keskellä päivää, toukokuussa.

Padron ryppyilee edelleen

Siitä on jo melkein kuukausi, kun kerroin Padronin ryppyisistä ylälehdistä. Kymmenen vuotta sitten paransin tuollaiset oireet puutarhakalkilla, vaan eipä tehonnut enää.

Tai tehosihan se hetkeksi. Aluksi ei pariin viikkoon tapahtunut mitään, chili ei myöskään kasvanut. Sitten se alkoi venyä mittaa ja muutama sileäkin lehti ilmestyi, mutta aika pian ne alkoivat taas ilmestyä ryppyisinä. Helpotus oli suunnilleen viikon mittainen. Ödeemaakin on lehdissä havaittavissa, vaikka en ole sitä lannoittanut kuin hyvin varovasti.

Voihan olla, että kalkkini oli huonoa, kaikissa ei ole magnesiumia yhtä paljon. Todennäköisempää kuitenkin on, että tämän chilin juuristossa on jotakin vialla. Istutan sen nyt isompaan ruukkuun uuteen kookoskuituun. Kuidun pH on kuitenkin matala, 5,8, joten ehkä se pitäisi kalkita heti tuoreeltaan.

Tuollaisia siellä kuitenkin on jo muutamia, joten ei hätää, kevät tulee.

Karkauspäivä - muistin karkailupäivä

Pimiento de Padron (C. annuum)

Ikkunalaudalla vihertää mukavasti. Joulukuussa idätetyt taimet kasvavat ja voivat enimmäkseen hyvin ja uudemmat idätyksetkin ovat vähintään sirkkataimilla. Padron tässä on täsmälleen kahden kuukauden ikäinen (taimelle tulosta laskien), 30 cm korkea ja avasi juuri ensimmäisen kukkansa. Sillä ei kaikki ole ihan hyvin:

Padronia on vaivannut jo jonkin aikaa ryppyily latvan lehdissä. Alempana ne ovat sileitä. Tässä kohdin ilmestyy kuvaan vanhuksen muistin karkailu. Itse olen tästä samasta ongelmasta kirjoittanut tähän samaan blogiin kymmenen vuotta sitten. Olin ihan unohtanut. Etsin hoito-ohjeita vaikka mistä, mutta Google ohjasi minut omalle blogilleni. Vuosikymmen sitten ratkaisin ongelman puutarhakalkilla. Ilmeisesti tämä espanjalainen lajike on erityisen herkkä maaperän happamuudelle tai sitten kysymys on magnesiumin puutteesta. Silloin asia kuitenkin ratkesi parissa viikossa.

Puutarhakalkkia sattui olemaan pienessä rasiassa parvekkeella valmiina, joten sitä ruokalusikan kärjellinen mullan (kookoskuidun) pinnalle ja kastelua yläkautta. Sitten vain odotellaan, vieläkö vanha konsti tepsii.

Pelastin Padronin parvekkeelta

Joulunpyhinä keräsin parvekkeella palelevasta Pimiento de Padronista (C. annuum) kypsiä punaisia chilejä ja lisäsin kinkkukastikkeeseen. Niistä tuli niin hieno väri ja maku, että en raaskinut jättää Padronia parvekkeelle odottamaan pakkasia, vaan nostin sen pitkät oksat saksittuna eteisen pohjoisikkunalle. Sillä on vain 9W pieni ledvalo itse kahvipaketista tehdyssä varjostimessa. Isot ledspotit tuntuivat liian kirkkailta, kun ne joutuivat turhan lähelle chilin latvoja.

Eihän se kovin hyvin voi. Kosteista jääkaappilämpötiloista kuivaan huoneilmaan siirto ei suju ongelmitta. Lehtiä putoilee, niistä monet käpertyvät ja Ödeemaa esiintyy. Sitä näkyy esimerkiksi tuon kypsän viereisessä lehdessä, missä alapinta on valkeiden kiteiden peitossa. Lehdet ilmeisesti ovat jo menneet "syysmoodiin", eivätkä pysty yhteyttämään lämminneistä juurista tulevia kasvunesteitä.

Eipä kasvin latvakaan ole kestänyt rajua kasvuolosuhteiden muutosta, vaan lehdet rypistyvät ilmeisesti liian kuivan ilman vaikutuksesta, mutta kukkanuppuja sieltä vain ilmestyy. Toivoa on.

Maukasta joulua!

Jääkaappilämpötilassakin chilit kasvavat. Parvekkeella on ollut paitsi pimeää, myös viileää. Öisin olen lämpöpuhaltimella pitänyt pakkaset loitolla, mutta päivätkin ovat kylmiä, muutama aste plussan puolella. Chinenset roikuttavat lehtiään kylmässä mullassa, annuumit, baccatumit ja rocotot näyttävät viihtyvän.

Jouluvaloja asennellessani löysin Pimiento de Padronin (C. annuum) lehvistön kätköistä raakileen, joka oli kypsymässä. Tässä ilmastossa.

Parvekkeella vihertää edelleen mukavasti, pakkasia odotellaan tämän kasvukauden lopettamiseksi. Jäätyneet kasvit on helpompi kerätä kompostiin kuin veteläoksaiset vihreät.

Hyvää Joulua, satoi tai paistoi.

Chilit kukkivat marraskuussa

Parvekkeen lämpömittari oli jäänyt nollaamatta muutaman viikon ja tässä on lokakuun lopun minimilämmöt. Ulkona on käynyt -6:ssa, parvekelasien sisällä lämpöpuhaltimen avulla säilyi +5°. Tuo on mahdollista vain, jos kylmää on ollut hyvin lyhyen ajan. Usein sitä on vain tunti aamuvarhaisella ja sen lasit pitävät ulkona. No, ei viisi astettakaan paljon ole chilien kasvatukseen.

Kaikesta huolimatta ne vihertävät, tekevät satoa ja kukkivat.

Rocoto M2 (C.pubescens)

Rocoto Peru (C. pubescens)

Amppelirocotot kukkivat täyttä päätä. Peru tosin ei kylmässä aukaise kukkiaan kovin leveäksi, mutta raakileita vain niistäkin on tulossa. Se on tänä vuonna poikkeuksellisen satoisa.

Pimiento de Padron (C.annuum)

Annuumitkin kukkivat. Padronissa on täysi tohina päällä.

Padronissa myös on kypsiä ja runsaasti raakileita, nuokin jo syöntikokoisia.

Peruvian White Habanero (C. chinense)

Chinensetkin kestävät kylmää. Kun Peruvian Whiten oksia nostelee, sieltä alta löytyy kukkia, raakileita ja kypsiä.

Annuum Pusa Jwalasta en löytänyt kukkia, mutta vihreitä chilejä minä siitä etsinkin, kun sellaista kaivattiin intialaiseen reseptiin. 

Baccatumeista en löytänyt kukkia. Ehkä ne ovat jo luopuneet satotoiveista. Eihän tämä ihan tropiikkia vastaa.

Varsinainen yllätys oli, että minitomaatti Tumbling Tom Yellow on aloittanut kukinnan uudelleen. Se lopetti satokautensa syyskuun kylmiin ja synkkiin päiviin, mutta nyt uusia kukkia on ilmestynyt eri puolille kasvia. Tämä pitää pelastaa sisään lämpimään.

Lisää Padronia, se maistuu meille

Ihan vain itselle muistutukseksi, että Padronia pitäisi kasvattaa useampi kasvi, muuten ei riitä syötävää kovinkaan usein.

Pimiento de Padron (C. annuum), punaiset menossa paistinpannuun

Padroneita on tänä vuonna vain yksi parvekkeella ja se on aivan liian vähän. Kannattaisi laittaa ulos muutama lisää. Eilen poimin kolme kypsää, paistoimme ne oliiviöljyssä ja myllystä karkeaa merisuolaa pintaan. Olipa taas hyvää. Yllättäen kolmesta kaksi oli selvästi tulista, oikeata chiliä, yksi muuten vain maukas ja tuoksuva.

Noitahan käytetään yleensä vihreänä. Nyt jäi kypsien kuva ottamatta, kun ne syötiin heti. Jos vain löydätte marketista kotimaista Padronia, kannattaa kokeilla. Hollantilais-espanjalaisethan totesimme roskaksi jokin aika sitten.

Meitä huijataan kaupassa Padronin nimellä

Pimiento de Padron, tunnettu espanjalainen chili, kuppiloiden tapas-ruoka ja oman festivaalin kotimaassaan ansainnut tuotemerkki on nyt ikävässä maineessa Suomessa. Hollannista tuodaan suoraan sanottuna moskaa tuolla nimellä meidän kauppoihimme.

Kun kehuin Padronin makua 2010, sain paljon palautetta pettyneiltä kaupan vihannestiskiltä Padroneita ostaneilta. Vasta nyt jouduin itsekin kokemaan kaupan tarjonnan ala-arvoisuuden. Poikani toi juhannusaattona lähimmästä K-kaupasta löytämiään alelaatikon Padroneita. Olivat espanjalaista alkuperää, Hollannissa pakattuja ja selvästi nahistuneita. Paistaessa tuoksu oli oikea, mutta muu olikin pelkkää pettymystä. Ne menivät kypsyessään veteliksi, olivat mauttomia, mutta karvaita ja siemenetkin olivat jo mustuneita. Roskiin menivät nämä tarjoustuotteet.

Tuosta kuvasta nyt varmaan näkee tottumatonkin, miten nahistunut kaupan Padron on verrattuna parvekkeellani kasvavaan. Tämä on kyllä pahimmasta päästä. Oli siellä tuoreempiakin. Padronin pitäisi olla kova, ryhdikäs ja kiiltäväpintainen. Paistaessa tai grillattaessa sen pitää säilyttää ryhtinsä. Ennen kaikkea siinä pitäisi olla makua, jonkin verran poltettakin, eikä vain karvautta kuten noissa pitkään Eurooppaa kiertäneissä surkimuksissa.

Kyse ei varmaan ole pelkästään kuljetuksissa nahistumisesta, vaan nämä on jalostettu kansainvälistä kauppaa kestäväksi, mutta samalla on saatu mauton, poltteeton, karvas chili. Ikävä juttu on, että tämä on jo levinnyt siemenkauppoihin ja harrastajat vaihtavat keskenään siemeniä, joista syntyy mitätöntä roskaa. Padronin maine on mennyt.

Normaalistihan nuo syödään vihreänä, mutta annan ainakin yhden Padronin kypsyä punaiseksi, että saan tuoreita siemeniä tulevia kylvöjä varten.

Lisäänpä tähän seuraavana päivänä Padronista ottamani kuvan:

Parvekkeella istuskellessani kiinnitin äkkiä huomioni Padroniin, sehän suorastaan hehkui punaisena. Piti hakea kamera ja ikuistaa näkymä. Hohde lähti kypsän chilin taakse jostakin lehtien läpi osuvasta pienestä auringonsäteestä. Vaikutelma oli aivan epätodellinen. Kuva ei sitä pysty välittämään, punaisen hehku latistuu, mutta tulipa samalla laitettua tänne muistiin vähän isompi kuva tästä espanjalaisesta tukevasta chilistä.

Maitopurkissa ulos pääsyä odottamassa

Parvekkeella on paljonkin mielenkiintoista tapahtumassa chilirintamalla ja tomaateissa viileästä toukokuusta huolimatta, mutta otetaanpa esiin yksi ongelmatapaus: Pimiento de Padron (C. annuum).

Padronissa oli ödeemaa kuukausi sitten sisällä tuuletusikkunan läheisyydessä. Parvekkeelle päästyään vaiva hellitti ja uudet lehdet ovat puhtaita. Tapaus on kouluesimerkki siitä, että ödeemaa esiintyy, kun lehdet ovat viileämmässä kuin juuret ja haihtuminen on vähäistä.

Siirsin sen sitten maitopurkkiin odottelemaan ulos vientiä kesäksi. Kesä tuntuu kuitenkin viivyttelevän ja tuo on jo aivan suhteeton, iso kasvi pienessä purkissa. Eihän se pysy pystyssäkään kuin multaan upottamalla tai kivien väliin tukien. Olen alkanut harkita, että sittenkin pitäisin sitä parvekkeella ensimmäisen sadon ajan ja vaihtaisin isompaan ruukkuun nyt heti.

Siellä nimittäin on jo pikkusormen paksuisia Padroneita kasvamassa lehtimassan kätköissä. Noitahan pääsee kohta paistelemaan ja maistelemaan.

Mikä se kasvien ödeema oikein on?

En tiedä.
Ihmisellä se on turvotus tai pöhö, kasveilla lehtiin (yleensä alapinnoille) muodostuu valkoisia kiteitä kuin sokeria. Se ei lähde pyyhkimällä pois. Nyt sitä esiintyi yhdessä chilissä edellisessä postauksessani näkyvässä kuuden chilin laatikossa. Kaikkia on hoidettu pienestä lähtien täsmälleen samalla tavalla, yhteiset lannoitteet, yhteinen kastelu, vain yksi kärsii ödeema-oireista. Laatikossa on kaksi annuumia ja baccatumia, chinense ja frutescens. Vain yksi annuum kärsii ödeemasta. Miksi?

Pimiento de Padron (C. annuum) on kuuden laatikossa rehevin ja paksurunkoisin. Korkeutta on 30 cm ja ikää melkein 2 kuukautta.

Sen muutamassa lehdessä kasvin yläosassa havaitsin valkoisia kiteitä päälipuolella. Ödeeman pitäisi esiintyä lähinnä lehden alla.

Alaosasta löytyi tyypillisiä oireita, kun lehtiä käänteli. Noita kiteitä ei ole kaikissa lehdissä.

Mistä siis on kyse? Chilifoorumilla tällaisista tapauksista kerrotaan useinkin ja syyksi tarjoillaan liikalannoitusta  tai liikakastelua. Kummastakaan ei tämän tapauksen kohdalla oikein ole kysymys. Puutarhanetissä viitattiin paitsi Chilifoorumin kirjoituksiin myös kansainvälisiin sivustoihin hakusanoilla edema tai oedema.

Koristekasveja kasvihuoneessa on tutkittu, niissähän liikkuu suuri raha. Ödeemaa esiintyy, jos juuret imevät enemmän kosteutta kuin lehdet ehtivät haihduttaa. Tällainen tilanne syntyy, jos juuret ovat märkänä lämpimässä, mutta lehdet viileämmässä tai ilmankosteus on suuri lehtien ympärillä.

Tuo saattaisi sopia. Kasvit olivat ikkunalaudalla, jonka alla on lämpöpatteri, tosin melko viileänä. Tämä Padron saattoi olla tuuletusikkunan puolella ja lehdet kylmässä. Kuitenkin vain yksi taimi kuudesta otti oireita. Ennenkin on epäilty, että pH voisi vaikuttaa ja Padron lienee kotoisin Espanjan kalkkipitoisilta mailta. Ehkä se ei kestänyt muiden tapaan hieman hapanta maata.

Aikaisemmin olen saanut pahan ödeeman syksyllä, kun siirsin chilin parvekkeelta sisään ja lannoitin ja kastelin sen hyvin. Kuvittelin sen siitä versovan uutta kasvua. Eihän se niin käynyt, lehdet olivat jo asettuneet syysasentoon ja työnsivät kastelut kiteinä lehtien alapinnoille. Myöhemmin nuo lehdet putoilivat.

Lannoituksen vaikutusta ödeemaan ei pikaselailussa löytynyt kansainvälisiltä sivustoilta, mutta ammattiviljelyssä se puoli on varmaan hallinnassa. Runsas lannoitus saattaisi lisätä juurten imukykyä ja kertyä lehtiin, mutta tämä on pelkkä olettamus. Ödeemasta ei pitäisi olla varsinaista haittaa chileille, niitä kun ei kasvateta esteettisistä syistä, kuten kansainvälisesti paljon tutkittuja kurjenpolvia.

Loppuhuomio muutama viikko myöhemmin: Kyllä tämä johtui kylmästä ilmasta lehdillä. Mitään häiriötä ei ole enää esiintynyt, kun pakkaset menivät ohi ja taimet siirrettiin väljempään paikkaan. 

Daavid ja Goljat

 Leikkuulaudalla kaksi chiliä, kumpi on vahvempi?    

Pimiento de Padron on vain keskikokoinen, noin 9 cm, Peruvian White Habanero alle kolmisenttinen.

Perun valkoinen on tämän kesän ollut meidän suosikkimausteemme. Pieneksi siivutettuna siitä tarttuu maku pannulla tai padassa helposti. 

Voimakkuuskisa on aivan selkeä. Pienempi voittaa kaikin tuomariäänin. Yksi perulainen valkoinen maustaa yhden hengen annoksen ihan mukavasti, Padron jää vähän vaisuksi. Sitä pitää olla paljon.

Kypsää pukkaa

Nyt teen jotakin sellaista, mistä en chilifoorumeilla pidä. Kun näen pitkiä rimpsuja pieniä kuvia, mielenkiintoni alkaa hiipua. Liian paljon liian samanlaista informaatiota. Eipä sinunkaan näihin tarvitse uppoutua, nehän ovat vain omia muistiinpanojani kesäkuun alun tilanteesta 2015.

Talvehtineet Rocoto Santa Natalia ja Cajamarca

Rocoto Montufar kypsyy monimuotoisena, tässä pyöreä ja puikula

Peruvian White Habanerossa on vihdoin valkoisiakin makupippureita normaalimman kellertävän ohella

Padron ehti punastua ennen ulosvientiä ja ulkona tuuli oli repinyt Omnicolorista tuollaisen oksan. Sitä on syöty paljon jo punaisenakin.

Sugar Rushia kasvaa samasta siemenpussista sekä oranssinkeltaista että punaista

 

Trepadeira do Werner kuten tuo oranssi Sugarkin kypsyvät ulkona, mutta olivathan ne melko valmiita jo ulos vietäessä. Ei näillä kesäkuun säillä ulkona paljon kehitystä tapahdu.

Uusintakylvöä annuumeista

Pieniähän nuo on tähän aikaan vuodesta, mutta kun edelliset eivät itäneet tai selvinneet taimivaiheesta, päätin vielä laittaa uusia kasvamaan. Huhtikuulla vasta varustelin lautan ja kolmisen viikkoa ovat olleet taimella nuo annuumit Jalapeño Numex Pinata ja Thai Hot Culinary, uusia tuttavuuksia molemmat. Uskon näistä tulevan vielä satoa elokuussa ja uskoni perustuu tähän esimerkkiin:

Pimiento de Padron (C. annuum) on kaksi kuukautta aikaisempaa idätyserää. Laitoin annuumit nyt itämään helmikuun puolivälissä ja nämä tulivat taimelle kuun lopulla. Padronit ovat nyt 50 cm korkeita, kun nuo uusioidätetyt ovat vasta 5 cm. Olen pitänyt näitä kolmea taimea litran jäätelörasiassa odottelemassa ulos pääsyä, mutta se näyttää siirtyvän, kun ilmat jatkuvat kylmänä. Ovat ne tuossa ahtaudessakin olohuoneen ikkunalaudalla  viihtyneet.

Viihtymisestä todistanee tämäkin kuva. Padroneissa on ollut jo pari viikkoa raakileita; ne aloittivat satokauden vähän yli kahden kuukauden iässä. Nyt tuon isomman voisi jo vaikka syödä, sillä nämä maistuvat vihreinä ja keskenkasvuisinakin.