Satotoiveita helmikuussa

Tämä Rocoto M2 on vasta puolitoista kuukautta vanha, se tuli sirkkalehdille 5.1. Eihän noista kymmensenttisen pikkutaimen nupuista vielä hedelmiä tule, vaan kukat putoilevat pois ihan itsekseen, luulisin.

Rocoto M2 ei ole sama kuin Rocoto Montufar   

Kylvin noita kumpaakin samaan aikaan verratakseni niitä rinnakkain. Jo nyt on selvää, että ne ovat eri lajikkeet.

Rocoto M2 siis loistaa aikaisen kukinnan ansiosta, mutta suurin ero on kasvien rakenteessa ja lehtien muodossa. Nämä lehdet ovat huomattavasti suipompia kuin Montufarin. Tuoksu on molemmilla sama, kun lehtiä koskettelee.

Rocoto Montufar eli PI 585273 (C. pubescens) on tyyliltään tässä vaiheessa aika erilainen, vaikka nuo ovat saaneet täsmälleen samanlaista kohtelua. Minulla on näitä ollut kasvamassa eri vuosina ja hedelmät ovat olleet niin saman oloisia, että epäilin niitä samaksi lajikkeeksi. M2 on Fataliin ekstrana saadusta siemensekoituksesta toinen musta siemen, siitä sen nimilyhenne. Jukka itsekään ei osannut vastata, mikä lajike se saattaisi tarkalleen olla.

Satotoiveita

Ulupica Xtra Large F4 on kasvanut viime kesästä asti olohuoneen ikkunalla koristekasvina kun kuvittelin siitä vielä syksyllä saavani neljännen sukupolven risteytystuloksen. Syksy oli kuitenkin liian pimeä ja palleroita ilmestyy vasta nyt, tosin sitten runsaasti kerralla. Minkähän värinen tuosta nyt tulee?

Indian PC-1 (C. annuum) tuotti hämärässä eteisessä ledispotin alla uutta satoa hienosti jouluun asti, mutta sitten sattui jotakin, lehtien reunat kuivettuivat ja osa chileistäkin kuivui keltaisina kypsymättä ja kukinta loppui kuin seinään. Epäilin ravinnepuutosta ja lisäsin reilulla kädellä Epsom-suolaa kookoskuidun pinnalle. Sehän auttoi taas ja chili intoutui kukkimaan ja työntämään uusia raakileita. Joku puutos sillä vieläkin on, sillä lehdet ovat oudon laikukkaita. Onko kellään aavistusta, mikä se voisi olla? Talvikauden liikalannoitus pitäisi näkyä lehtien alapinnoilla suolana, tämä näkyy päälipuolella.

Kun nyt satotoiveista alettiin puhua, otetaanpa vielä kuva suosikkitomaatistani. Tumbling Tom Yellow on taas intoutunut, ledispotin alla sekin. Joulunpyhinä sitä syötiin pikku sato, nyt on tulossa pidempiä terttuja ja ihan oikean kokoisia minitomaatteja.

Ulupica XL on kaunis koristekasvi

Nyt on hyvin vaikeaa saada yksittäisistä chileistä kokokuvaa, kun kaikki paikat ovat täynnä vihreää ja ulkona tuulee kovaa. Joka tapauksessa keväällä jo ensimmäisen satonsa tehnyt Ulupica Xtra Large F3 on osoittautunut kauniiksi kukkivaksi kasviksi, joka vielä tuoksuukin vienosti. Oikealla ylhäällä oleva vihreys ei ole tästä pallomaisesta kaunottaresta. Edellinen sukupolvi F2 kasvoi viime kesänä kattoon asti, tämä on täysin toista lajia.

Kukinta myös onnistuu, oksilla on runsaasti pieniä "omppoja". Kasvia käännellessäni huomasin, että raakileita on vähemmän lasin puolella, eli ne eivät ilmeisesti tarvitse niin paljon valoa. Tuon voisi varmaan siirtää auringon suhteen vähän syrjäisempään paikkaan.

F4 sukupolvi keväisistä siemenistä jo kasvaa olohuoneen ikkunalla. Parhaassa tapauksessa näistäkin saadaan satoa vielä syksyllä.

Tarkennuksia pinoamassa

Focus stacking tai bracketing ovat hienoja kuvaustermejä, joita olen kuullut  ja hienoja esimerkkikuviakin nähnyt, mutta eipä ole juolahtanut mieleen, että niitä voisi tehdä itse, vieläpä helposti. Kamerassani on erilaisia sarjakuvauksia ja haarukointimahdollisuuksia, mutta en ollut edes lukenut niiden osuutta käyttöohjeesta. Nyt jostakin pälkähti päähän katsoa, mitä tuollainen tarkennuspino oikein tarkoittaa.

Ennen muinoin tuo tehtiin tarkennuskiskolla siirrellen kameraa hitusen valotusten välillä. Nyt kun tarkennus on sähköinen toimenpide, kamera voi kuvata peräkkäin sarjan kuvia ja muuttaa tarkennusta hitusen otosten välillä. Nuo sitten yhdistetään tietokoneella jollakin softalla, jotka ovat jo melko automaattisia. Termit eivät vielä ole oikein vakiintuneet, mutta ilmeisesti tämä on tarkennuksen haarukointi (bracketing) ja stacking taas on kamerassa tehtävä tarkennustasojen pino, josta heti muodostetaan yksi terävä kuva. Myös englanninkielisillä sivuilla termejä käytetään vaihtelevasti, mutta minun kamerani Haarukoi (Focus BKT) ja kuvaa halutun pituisen kuvasarjan, vaikkapa 99 kuvaa tarkennusta vaihtaen. Minä tyydyin kymmeneen tai viiteentoista otokseen.

Niin kiire oli heti ensimmäisiä kokeilujani tuoda julki, että en edes hyvää esimerkkikuvaa malttanut kuvata. Tämä on yhdistelmä yhdestätoista kuvasta. Tarkennus alkaa etummaisen lehden taitoskohdasta ja jatkuu vasemmalla olevan lehden kautta kukkaan ja sen takana olevaan lehteen. Sarjassa olisi ollut vielä kuvia, joissa takana olevat lehdetkin olivat teräviä, mutta jätin ne pois.

Tässä on yksi kuva haarukointisarjasta, se jossa kukka oli terävä. Tätähän voi käyttää myös oikean tarkennuksen etsimiseen. Eron "pinottuun" kuvaan huomaa lähinnä vasemmanpuoleisen lehden terävyydessä ja isompana. Joskus minä vielä kuvaan parempia esimerkkejä. Yksi epäonnistunut sarja sentään löytyi:

Kuvasin kukkaa vähän lähempää samalla viidentoista kuvan asetuksella ja lehdestä alkanut tarkennuksen siirtely jäi vähän kesken. Kukan reunat ovat terävät, mutta pohja ei. Pari kuvaa lisää olisi vaadittu näin läheltä. Tässä siis valitaan lähin tarkennuspiste ja kamera siirtelee tarkennusta siitä taakse ottaen huomioon polttovälin ja aukon vaikutukset terävyysalueeseen. Pidemmällä sarjalla saisi peräseinänkin teräväksi. Jalustaa käyttäen terävyys lisääntyisi.

Kaikki kuvat ovat käsivaralta ja niiden terävyys hämmästyttää minua edelleen. Peilitön kamera tikuttaa kuvat ripeään tahtiin, mutta kyllä siinä varmaan yli sekunti menee ja kuva liikkuu sen aikana väkisinkin. Softa (tässä HeliconFocus kokeiluversio) hakee yhteiset pisteet ja rakentaa kuvan niiden varaan. Ällistyttävän helppoa. Mitähän muuta sieltä kameran asetuksista löytyisi?

Lisäys seuraavana päivänä:
Tämä kuvapari ehkä havainnollistaa paremmin, mistä on kyse. Huoneen pimeimmässä nurkassa kuvasin sulkaa 1/10 sekunnin valotuksella täydellä 2,8 aukolla viidentoista kuvan sarjan. Vasemmalla on sarjan ensimmäinen, oikealla yhdistelmä kaikista viidestätoista.

Pikku virhe sattui tässäkin. Ensimmäinen tarkennus ei ole ihan kärkeen. Taisin nojata vähän eteen ennen kuin painoin laukaisinta. Kauniisti tarkennusalue on kuitenkin jatkunut koko sulan pituudelle. Noissa oloissa ei tuo olisi onnistunut edes aukkoa pienentämällä, sillä valotusaika olisi silloin kasvanut sekunteihin, eikä syliin pystynyt jalustaa rakentelemaan.

Keltainenkin Ulupica XL F3 kypsyi

Tänään se sitten putosi kypsänä.

Pieniä ovat talvihedelmät. Viime kesänä tämän emokasvi teki yli tuplasti isompia, mutta saman näköisiä "omenia". Joku keltainen pubescens on tiettävästi toinen risteytyksen vanhemmista, toinen on punainen Ulupica Large.

Ulupica Xtra Large F3 ja sen sisällä sukupolven F4 siemenet. Tässä oli enemmän itävän näköisiä siemeniä kuin aikaisemmassa ruskeassa. Tämä keltainen oli jonkinmoinen pettymys. Se muistuttaa niin paljon Canariota sekä ulkonäöltään että maultaan, että tämän sukuhaaran edelleen kasvattaminen ei tunnu ihan viisaalta. Canario on jo olemassa, niitä ei kaivata lisää.

Ulupica XL F3 pudotti kypsän

Pari viikkoa tuo risteytys möllötti samanlaisena, tumman punaruskeana. Tänä aamuna marja oli pudonnut, varsi kuivunut poikki, mikä on aivan luonnollinen tapa näillä chileillä. Keltaisen emohedelmän siemenistä kasvoi tuon värinen. Kai siellä oli sellaisiakin geenejä. Koko on melko pieni, joten voi tuo olla talvista kitukasvuisuuttakin.

Siemeniä siellä ei ollut paljoakaan ja vaaleat tuskin itävät. Maku on hyvä, mutta ei alkuperäisen Ulupican veroinen. Poltetta on miedosti tai oikeastaan sopivasti.

Ulupica Xtra Large F3

Toisessa kasvissa on viimekesäisen F2 sukupolven mukaisesti keltainen hedelmä ja nämä ovat isompia kuin ruskeat. Makua maistelen vasta, kun tuo on kypsynyt vähän lisää.

Risteytykset yllättävät

Ulupica Xtra Large  on tässä F3-sukupolvea. Se on omasta syksyisestä F2-sukupolven siemenestä kasvatettu, joulukuussa kasvuun lähtenyt ja helmikuun puolivälissä ensimmäiset raakileensa kasvattanut Taimimoision risteytys. Syyskuussa kypsynyt F2-sukupolvi oli kauniin oranssin keltainen. Tästä ei parhaalla tahdollakaan voi kuvitella tulevan keltaista. Risteytyksissä ominaisuudet vaihtelevat ehkä viisikin sukupolvea. Toivottavasti maku pysyy.

Tämä chili ei ole paljoakaan kasvanut sitten helmikuun alun, jolloin se aloitti satokauden. Kukinta on loppunut. Eipä tästä oikeastaan enempää tarvitakaan kuin nuo muutamat marjat, joista saan siemenet F4-sukupolveen.

Toisessa, pienemmässä taimessa on myös muutamia raakileita, jotka ovat kehityksessään vähän jäljessä, eivätkä ihan vielä kypsy. Tuostahan voisi vielä tulla vaikka oranssikin. Pienemmässä taimessa pienemmässä ruukussa on isommat chilit. Johtuneeko risteytyksestä?

Risteytyksen alkuperäinen tarkoitus varmaan oli löytää Ulupica Largelle jälkeläinen, joka olisi sitä isompi, mutta yhtä hyvän makuinen. Etsintä jatkuu laajalla rintamalla, kuulemma jo ympäri maailmaa.

Vihdoinkin raakileita

Tasan kuukausi on siitä, kun Ulupica XL F3 aloitti kukinnan ja nyt on vihdoin alkanut näkyä seuraamuksiakin, pieniä raakileita siellä täällä.

Kukinta on ollut hyvin runsasta vaikka mittaa tuolla T-mallisella kasvilla on vain parikymmentä senttiä. Toista viikkoa sitten huomasin, että multa on taimiruukusta lähes loppu ja lisäsin sitä, pienen kerroksen pohjalle ja päälle ruukun täyteen. Sen jälkeen alkoi tapahtua ja raakileitakin muodostua. Osa kyllä putoilee pieninä. Selvästi tuo jo tarvitsisi isomman ruukun.

Kukan väri vaihtelee

UlupicaXL kolmannessa sukupolvessaan kasvattelee kovin erivärisiä kukkia.

Laitoin tuosta risteytyksestä vain kaksi siementä kasvamaan. Niitähän pitäisi tietysti laittaa kourallinen, sillä risteytykset kasvattavat kovin erilaisia jälkeläisiä ja idea olisi valita niistä paras jatkojalostukseen. Kun tämä ei ole oma risteytys ja näitä kasvaa monella kasvattajalla eri puolilla maapalloa, tyydyin vain kahteen. Ensimmäinen taimi alkoi kukkia jo kolme viikkoa sitten, tämä pienempi vasta nyt. Sen kukka on huomattavasti vaaleampi kuin toisen tumman violetti. Tuoksua ei kummassakaan ole paljoa jäljellä. Sääli, se näköjään menetetään tässä risteytyksessä.

Laitanpa tähän vertailuksi aikaisemman taimen tummemman kukan. Lajike on täysin sama, Ulupica XL F3.

Kevään ensi kukka

Eihän nyt vielä kevät ole, mutta päivät kuitenkin pitenevät, valo lisääntyy ja uusi kasvukausi on alussa.

Ulupica XL F3 aloitti kukinnan tämän vuoden kasvateista ensimmäisenä. Vain kaksi kuukautta ja neljä päivää on siitä, kun se levitti sirkkalehtensä ja pääsi lautalta multaan. Siitä lähtien se on elellyt ikkunalaudan jatkeella "keinoauringon" valossa.

Lisäys kymmenen päivää myöhemmin:
Kukkia on auennut ja pudonnut jo 6-7kpl ja toinenkin, pienempi XL on avannut ensimmäiset kukkansa. Ehkä ne tajuavat itsekin, että on liian aikaista.

Keinoaurinkoa peliin

Lumimyrskyisenä ja pimeänä päivänä chilintaimet kaipaavat valoa ja lämpöä. Minulla on olohuoneen ikkunalaudalla nyt neljä karvaista tainta ja otin sieltä isoimman pöydälle ledivalonsa kanssa. Ulupica Xtra Large F3 on nyt kahden kuukauden ikäinen ja n. 15 cm korkea. Vaan kukkanuppuja tuo jo kasvattelee. Takana on eteläikkuna keskipäivällä. Pimeää on ja sinistä.

Lamppu on luonnonvalon värinen 30W spotti 120° laajalla keilalla. Normaalisti se riippuu ketjussa parinkymmenen  sentin päässä taimien latvoista ja silloin niillä on valoa ruhtinaalliset 20-30.000 luksia. Se riittää kukintaankin. Todellinen kulutus on vain 15 Wattia, joten halvalla saa paljon valoa pienelle alueelle.

Hankin ja testasin näitä kiina-ledejä 2013 syksyllä ja siitä asti niitä on palanut ainakin talvikauden jossakin päin asuntoa kasveja valaisten. Yksi kuudesta on pimahtanut ja punaista en ole poltellut testin jälkeen. Siiloin nämä maksoivat reilut 20€, nyt niitä saa jo viidellätoista. Postikuluineen.

Vihreää pukkaa jo

Joulu on tulossa, mutta uutta vihreää pursuu jo ikkunalaudalla.

Trinidad Scorpion Cardi pääsi pari viikkoa sitten tapiksi leikattuna parvekkeelta sisätiloihin. Sehän alkoi heti työntää uusia lehtiä sekä leikatusta kohdasta että alhaalta rungosta. Tuo on pirteän näköinen tapaus keskitalven pimeydessä.

Takana saman leikkauksen kokenut Starfish ei viherrä vielä yhtään, mutta pieniä pullistumia rungossa on pois varisseiden lehtien paikoilla. Muuta vanhaa vihreää tuossa ikkunalla on Habanero, Omnicolor ja Scotch Bonnet ja yksi amppelitomaattikin on vielä heikosti hengissä. Joulukaktuksesta ikkunan pielessä löytyivät ensimmäiset kukkanuput.

Ulupica XL jäi kuukausi sitten kasvamaan, kun tein itävyystestin parvekkeen kylmässä kypsyneille F2-sukupolven siemenille. Nämä siis ovat F3-sukupolvea. Toinen oli alusta asti jotenkin vaivainen ja on edelleen selvästi pienempi, vaikka samaan aikaan itivätkin.

Idätyslautallakin tapahtuu, vaikka ei vielä paljoa. Säästelen idätyksiä myöhempään, sillä huhtikuu on perinteisesti ollut ahdasta aikaa, kun ikkunasta ei näe ulos liian korkeaksi kasvaneiden chilitaimien välistä.

Löysin komerosta vanhan idätyslauttani, alkuperäisen keksintöni vuodelta 2008, jota sittemmin olen parannellut kahvisuodattimella. Hyvin tuo toimii edelleen. Tavallisessa huoneenlämmössä Bluesmanilta saatu rocoto Riesen Gelb (C. pubescens) iti kymmenessä päivässä. Chinense Oxkutzcabian sen sijaan ei näytä itävän.

Ulupica XL F2

Parvekkeen myrkyttelystä on jo kolme viikkoa, joten olen alkanut käyttää runsaana kypsyvää satoani. Pesen kyllä kaikki ensin pinnalta kaiken varalta, enkä ole vielä ryhtynyt säilömään näitä.

Otetaanpa nyt esittelyyn Ulupica Xtra Large, Taimimoision poikien edelliskesän F1 risteytyksen toinen sukupolvi. Sehän tarkoittaa, että niistä voi kasvaa hyvinkin erilaisia. Siksi yritin kasvattaa kahta, mutta toinen koki kovan kohtalon liiallisen kastelun seurauksena. Tämä ei siis ole mikään tyyppiesimerkki, samanlaisia ei ehkä jatkossa tule koskaan.

Ulupica XL (C. cardenasii?) F2 on korkea kasvi. Se kurottelee tuossa matalalta pöydältä pitkälle kattoon ja pystyyn nostaen mittaa olisi ainakin 3 metriä. Vieressä on muita matalampia lajikkeita, ei se noin tuuhea ole alhaaltakaan. Huomasin juuri, että se kasvaa täysin ilman tukea ja aika ylhäälläkin on jo hedelmiä. Ehkä pitäisi sitoa se vähän kattoon.

Toisaalta, F2 sukupolvesta ei oikeastaan ole tarvetta kuin saada siemeniä seuraavaan sukupolveen, joka taas ehkä näyttää ja maistuu erilaiselta. Meillä nämä ovat oransseja, useilla muilla punaisia.

Meillä F2:n kukkien väri ja muoto, kovat mustat siemenet sekä lehtien karvaisuus muistuttavat kovasti pubescens-sukua, mutta se lieneekin tämän risteytyksen esi-isiä. Kukista lähtee aivan vieno tuoksu, kun läheltä haistelee. Aikaisemmin kasvattamissani Ulupica Largeissa tuoksu oli voimakkaampi ja saattoi täyttää koko huoneen.

Meidän XL:t ovat oransseja ja kooltaan 3-4 cm. Kasvi tosin kasvaa liian pienessä kolmen litran ruukussa mullan ja kookoskuidun sekoituksessa, joten hyvissä oloissa noista voisi tulla isompiakin. Nämä putoilevat itse oksilta jonkin ajan kuluttua kypsymisestä. Maku on hyvä, oikein mukava ja tulisuus kohtuullinen. Vokkivihanneksiin sekoitettuna pari tuollaista maustoi neljän hengen annoksen ihan uuteen kuosiin. Kunpa maku ja tuoksu säilyisivät seuraavissakin sukupolvissa.

Mennyttä kalua

Niinhän siinä kävi, kuten aavistelin:

Ulupica XL pudotteli kaikki lehtensä. Leikkelin kuivuvia latvoja, mutta mustuminen näyttää jatkuvan siitä huolimatta. Tuli tehtyä fataali hoitovirhe.

Kasteluvirheitä tekee vaarikin

Pääsyyllinen on tilanahtaus - kukapa sitä itseään syyttelisi ensimmäisenä.

Tuo näyttää menetetyltä. Lehtiä putoilee kasapäin, oksien kärjet kuivettuvat ja isot lehdet ovat tummia pilkkuja täynnä. Mikä on tuollainen tuholainen? Millä se myrkytetään?

Vahvasti epäilen omaa huolimattomuuttani. UlupicaXL, Taimimoision poikien harvinainen risteytys, sen F2 sukupolvi on kyseessä. Onneksi tuo ei ollut ainoa kappale. Viime keväänä vastaava "onnettomuus" tapahtui Perusta tulleelle Rocoto Santa Natalialle juuri samassa vaiheessa, kun se oli saanut ensimmäiset kukkansa auki. Epäilin vaikka mitä; trooppista kasvitautia, sopeutumattomuutta meidän turvemultaamme, sopeutumattomuutta tasaisiin sisäoloihin, pH:ta tietysti jne. Asia ei selvinnyt, rocoto selvisi, mutta kasvu hidastui kuukausiksi.

Tuollainen musta kuviointi ilmestyi lehtiin muutamassa päivässä, eli se ei ole tuholainen.  Kävi niin, että pikkuisessa ruukussaan Ulupica kuivui auringossa ja kaikki lehdet roikkuivat. Minähän tietysti kastelin, kenties vielä kylmällä lannoitevedellä (tästä en ole varma) ja reippaasti. Sen kuitenkin havaitsin, että vielä seuraavana päivänäkin chilillä oli vettä aluslautasellaan, eli juuret uivat vuorokauden liiallisen kastelun seurauksena. Tuota epäilen turman aiheuttajaksi. Sitä tukee se, että siirtäessäni nyt tätä isompaan ruukkuun, melkein kaikki juuret olivat ruskeita eli kuolleita. Keskeltä paakkua löytyi vähän vaaleita. Tuhoa varmaan täydensi aurinko, joka pääsi paahtamaan tummaan ruukkuun eli paistamaan juuria. Tuollainen ruukkuhan melkein polttaa kättä auringon puolelta. Niihin pitäisi laittaa joku suoja auringon ja ruukkujen väliin. Paperikin auttaa.

Isommat ruukut ajoissa ehkäisisi varmaan koko ongelman, mutta kun ne eivät mahdu ikkunalle ja vain sieltä tulee valoa. Kunhan kylmät päivät väistyvät, siirrän suuren osan chileistä parvekkeelle ja ehkäisen yöpakkaset lämmittimellä. Jatkuvaa kylmyyttä sillä ei kuitenkaan kannata alkaa korjaamaan - se tulee liian kalliiksi, kun parvekelasien raoista puhaltaa tuuli sisään.

Kaksi kuukautta liian aikaisin idätettyjä?

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) oli tämän talven taimista ensimmäisenä aukaisemassa kukkiaan, mutta melkein kaikissa viime vuoden lopulla idätetyissä, nyt kahden kuukauden ikäisissä taimissa on jo isoja nuppuja. Ne olisivat itse asiassa 40 cm korkeina haarautuneina taimina valmiita ulos tai parvekkeelle, mutta sellaisiin keleihin on vielä kaksi kuukautta aikaa. Eli, jos nyt pistäisi itämään, hoitaisi hyvin lämpimässä ja valoisassa, toukokuussa pitäisi olla kukkiva, sopivan kokoinen taimi vietäväksi parvekkeelle. Näitä nykyisiä pitää kiduttaa pienissä purkeissa, kun isot eivät mahdu ja kukintakin menee ohi. Epäilen kyllä, että into kukkimiseen tulee päivän pituudesta. Se lähestyy nyt chilien kotiseudun kahtatoista tuntia, kun kevätpäivän tasaus lähenee.

Olohuoneen ikkunalla alkaa olla ahdasta, eivätkä läheskään kaikki valoa kaipaavat ole mahtuneet sinne, vaan niitä on ripoteltu eri paikkoihin. Niukasta valosta huolehtivat 2x36W loisteputket ylhäällä pahvimaskin takana. Aurinkoa kaipailtaisiin.

Ylhäällä lasihyllyllä majailevat Rocoto Montufar, Ulupica Xtra Large, pienet Trinidad Scorpion Cardi ja Grandpa's Siberian Indoor Pepper, kukkiva Rocoto Santa Natalia sekä Scotch Bonnet (MOA) ja Peruvian White Habanero yhteisessä kastelualustassa. Joulukaktus innostui taas kukkimaan, kun käänsin sen kylkeä valoon päin.

Ikkunalaudalla verhon takaa "lastentarhasta" pilkistää Habaneron lehtiä, sitten 3 Padronin sirkkatainta jäätelöastiassa, Aji Amarillo vahvasti leikeltynä, amppelitomaatin taimia, ikkunalaudalla koristekasveina talvehtineet Cajamarca ja Charapita sekä reunassa Herpiilin lähettämistä siemenistä rotevakasvuinen risteytys, baccatum StarfishXHot Tree Pepper F4. Silläkin taitaa olla edessä saksiminen, sillä reunapaikka on varattu kissalle.