Iso Amarillo parvekkeelle

Aji Amarillo (C. baccatum) joutui "sattuneesta syystä" multaan jo marraskuussa ja se ehti olohuoneen ikkunalla monet kerrat kasvaa kiinni ikkunan päällä oleviin loisteputkiin. Nyt kun sain parvekkeelle lämpövarmistuksen kylmien öiden varalle, päätin viedä Amarillon ulkoilemaan pysyvästi. Tuota isoa altakasteluruukkua ei öisin rahdata sisään pakkasen sattuessa.

Amarillo on hyvässä kasvussa. Korkeutta on jo 130 cm ja chilejä oksilla eri kokoisina kolmisenkymmentä. Edelleen jatkuva kukinta saattaa kärsiä ruukun ja ilmaston vaihdosta, mutta ehtiihän se vielä aloittaa uuden kierroksen vaikka kesäkuussa.

Aji Amarillo (C. baccatum)

On se hienon värinen. Herkullisimpia chilin värejä, mitä tiedän, vaikkakin kovin hankala väri toistutumaan netissä. Yritetään silti taas.

Amarillo on herkkua ja sopii moneen ruokaan. Ensimmäiset menivät ihan silppuna voileivän päällä. Pataruokaan noita pitää laittaa useampia, mutta onneksi satoa on tulossa. Wokkiin ja salaattiin nuo tuovat myös makua ja väriä. Miksi ihmeessä en kasvattanut tätä viime vuonna? Ai niin, silloin oli vain tuon Amarillo (small)in siemeniä tarjolla ja omiani epäilin risteytyneiksi. Eivät olleet.

Terveitä lehtiä, roppakaupalla

Chinchi Uchu (Capsicum ???)  

Perulainen perinnechili Chinchi Uchu kasvattaa toistaiseksi vain lehtiä ja haarautuu, mutta kukkanuppuja ei näy. Tämän siemenet myytiin minulle baccatumina, mutta jo pienellä taimella oli chinensen piirteitä ja epäilin määritystä. Kukathan lajin aikanaan osoittavat. Tällä nimellä on ollut baccatumejakin, olen nähnyt kuvia, mutta toisaalta ketšuan kielessä tuo on merkinnyt jo 10.000 vuotta sitten intiaanien käyttämää punaista chinenseä.

Runko on tukeva ja lehdet muhkeita, useampikin on yli 20 cm pitkä ja yli 15 cm leveä, reilusti kämmentä isompia siis. Ruukku on 3-litrainen, eikä tuo ole vielä saanut minkäänlaista lannoitusta, mitä nyt Puutarhamullasta on imenyt. Valoa on tullut vain ikkunasta, siksi lehdet ovat melko ohuita. Tämänkin on totuteltava aurinkoon vähitellen.

Älä polta chilejäsi

On taas se aika vuodesta, kun monen aloittelevan chilinkasvattajan kausi päättyy ikävästi.

Sisällä vähäisessä valossa kasvatetut taimet saavat vihdoin valoa ja siitähän otetaan sitten kaikki irti, mitä saatavissa on. Varovaisuutta nyt!

Auringon UV-säteily polttaa siihen tottumattomia, niin kasveja kuin ihmisiä. Kasvit tottuvat siihen, kunhan saavat sitä alkuun pienissä erissä. Tein tahallani tuon esimerkkikuvan. Vein talven pienellä pohjoisikkunalla kasvaneen Aji Chombon (C. chinense) parvekkeen aurinkoisimmalle paikalle ja pistin tämän oksan lasien ulkopuolelle moneksi tunniksi paisteeseen joskus viime viikolla. Vauriot eivät näy heti, mutta nyt tuho on täydellinen, vaikka UV-säteily on vielä varsin lievää, suuruusluokkaa 3, kun se kuukauden päästä jo ylittää 6 ja ihmisiäkin varoitetaan tiedotusvälineissä. Aikaisemmin en ole juuri saanut polttovioituksia, kun olen vähän varonut. 2008 ulkona sentään tuli jotakin.

Asiasta on kyllä varoituksia keskustelupalstoilla, mutta joka kevät ne unohtuvat suurelta joukolta. Chilifoorumilla on selostettu varokeinot, joten en niitä kaikkia lähde toistamaan. Pääasia on totuttaa kasveja vähitellen, vähiten valoa saaneita varovaisimmin. Hallaharso on monen suojauskeino, toinen on antaa aurinkoa vain vähän kerrallaan, lisäten annosta vähitellen. Oma keinoni ulkona on aloittaa varjosta. Puiden oksisto on hyvä varjostus. Pysyvästi ulos on parasta istuttaa, kun säätiedotus lupaa muutaman päivän pilvistä jaksoa.

Lasi suodattaa valosta UV-säteilyn, mutta ei aivan kaikkea. Tuon vaalean ja ohutlehtisen chilin vein pohjoisikkunalta eteläiselle parvekkeelle aurinkoon ja kyllä siitä palaa lasien takanakin hennoimmat lehdet. Uusia, paksumpia ja tummempia kasvanee tilalle. Kasvithan pitävät UV-säteilystä, taitavat suorastaan tarvita sitä sillä nehän kasvavat luonnostaan ulkona. Meidän taimikasvatuksemme vain on ollut turhan kaukana luonnollisesta.

Pakkasvahti ei paljon maksa

9,99 halvimmillaan, parilla kympillä saa jo valita mallinkin.

Lämpöpuhallinhan tuo on, ei pakkasvahti nimeltään. Kylmien öiden varalta aloin haaveilla lämmittimestä parvekkeelle ja otin sen puheeksi ruokapöydässä. Silloin lapset muistivat, että meillä on sellainen entisen omistajan jäljiltä varaston hyllyllä. Pyyhin pölyt yli 12 vuotta käyttämättä olleesta Kiinan ihmeestä ja toimihan se vielä. Tehoja on 1000 ja 2000 wattia kytkimellä valittavissa ja lämpötilan säätöön epämääräinen pyörä, jossa punainen viiva paksunee ilmeisesti kuumemman merkiksi. Pienimmässäkin asennossa tämä jo käynnistyi, kun lämpötila laski alle 18°. Ei siis mikään pakkasvahti vaan viileävahti.

Viime yön se oli lasitetulla parvekkeella kytkettynä. Ulkolämpötila laski viiteen, sisällä oli ollut alimmillaan 14.5°. Normaalisti parvekkeella on noin kolme astetta ulkoilmaa lämpimämpää, joten yli 6° tuo nosti lämpöjä puoliteholla. En tiedä kävikö se koko yön vai katkoiko välillä. Aamulla oli hiljainen.

Nämähän on siitä hassuja laitteita, että käyttö tulee jo kuukaudessa huomattavasti kalliimmaksi kuin hankinta. Mietinkin, olisiko uudesta mallista apua lämpötilan säätöön ja säästäisikö sillä sähköä. Nyt tuo kuluttaa euron yössä, jos se käy koko ajan. Hm, euro siitä mukavuudesta, että ei tarvitse joka ilta raahata kaikkia chilejä sisään ja aamulla takaisin parvekkeelle. Eikä tarvitse toukokuussa pelätä yöpakkasia, jos chilit kuitenkin jäivät parvekkeelle. Euro on aika pieni uhraus mukavuudesta. Taidan jättää tuon sähköihin.

25.4. aamulla parin yön kokemuksella: Kyllä tuo hienosti toimii. Termostaatti katkoo sen käyntiä, joten sähkölaskua ei tule euroakaan yöltä ja pakkasyön jälkeen parvekkeen mittari ilmoitti minimilämmöksi 12.5°, ulkona -1°. Onhan tämä hullua lämmittää harakoille, mutta pakkasöitä ei ole ehkä montaakaan edessä.

Hapanimelää uunilohta chilimaustettuna

Ihan vain pikku muistutus, että Paahtajan ruokablogissa on mainio resepti uunilohesta uusilla mausteilla. Meillä ainakin pidettiin sekä tuoksusta että mausta. Tätä tehdään taatusti toistekin. Chilinä käytin pari kuivattua palkoa Cajamarcaa morttelissa muiden mausteiden kanssa rouhittuna ja jätin mustapippurin pois.

Säilyttelen viimekesäisiä chilejä pääasiassa kokonaisina tai puolikkaina kuivattuna ja jauhan vasta tarvittaessa.

Hecele kypsyy tosi hitaasti

Paprika Hecele erõs hot

Olihan tämä unkarilainen annuum nopeampi kypsyttämään ensimmäisen chilinsä kuin Aji Amarillo. Sillä meni tasan viisi kuukautta taimelle tulosta ja kuukauden siitä se poti väärään aikaan tehtyä ruukunvaihtoa. Raakileen kasvattelu ja kypsyminen kesti tosi pitkään, yli kaksi kuukautta, kun Amarillolla riitti puolitoista ja monet chilit kypsyvät kuukaudessa.

Paprika Hecele erõs hot (C. annuum) tuli minulle Australian kautta ja siinä vaiheessa tuo hot lisättiin nimeen. Unkarilainen erõs jo tarkoittaa samaa, tulista paprikaa. Niinpä aion jatkossa unohtaa tuon viimeisen liitteen nimestä. Hecele tämä vain on. Paprika on Alman tavoin tukevakasvuinen ja paksulehtinen. Hedelmä vain on toisen muotoinen ja isompi.

Maku, sitähän tässä on. Hecele ei ole polttava, mutta miellyttävä. Tämä on sen laatuinen chili, siis paprika, että sitä pitää olla paljon. Ruokaan voi sekoittaa sitä niin paljon, että se selvästi näkyy ja on yksi valmistusaineista. Maku on erilainen kuin chinenseillä tai baccatumeilla; miellyttäviä annuumeitakin on. Pieni polte tuntuu jäävän puoleksi tunniksi kitalakeen. Tätä pitää kasvattaa lisää.

Chili oli 10 cm pitkä ja painoi 17 g, eli on paksulihainen. Halkaistessa paljastui kummallinen seikka. Siinä ei ole lainkaan siemeniä. Voisihan tämä olla joku lisääntymiskyvytön hybridi, mutta todennäköisempää on, että kyseessä on vain "ensimmäisen podin syndrooma" - ja jatkossa asia korjaantuu.

Melkein puoli vuotta siinä meni

Aji Amarillo (C. baccatum)

Lumisateen vastapainoksi jotakin iloista ja keltaista.
Marraskuun puolivälissä tuli taimelle pikkuinen nelilehtinen chili, jonka laitoin noin aikaisin itämään tarkoituksenani saada selvyys siemenen puhtaudesta ennen varsinaista kevätkylvöä. Niin vähän minä vielä tiedän. Tietenkin Amarillon kasvussa ja kypsymisessä meni yli viisi kuukautta ja kevätkylvöjen aika on jo ohi. Toki laitoin siemenkaupasta tilattua varmemmin aitoa Amarilloa kasvamaan ja kohta kai sekin kukkii.

Aji Amarillo saa vihdoin ensimmäinen chilinsä kypsäksi. Kasvi on edelleen suunnilleen saman kokoinen kuin puolitoista kuukautta sitten kertoessani ensimmäisestä raakileesta. Olen leikellyt sen latvoja koko ajan, kun oksat tunkevat kiinni loisteputkiin tai kasvavat niiden ohi pimeyteen. Tämä on todellakin aito Amarillo, eikä risteytynyt, ainakin ulkonäkönsä puolesta. Satoa tässä kasvissa on enemmän kuin missään baccatumissa aikaisemmin ikkunalaudalla ja kukinta jatkuu...

Lisäys 24.4. Olipa maukas tämä ensimmäinen Amarillo, aivan aitoa tavaraa. Silppusin sen voileivälle. Nyt niitä on kypsänä jo useampiakin.

Nyt iski tämmöinen

Ansarijauhiainen on vain millin tai parin mittainen, mutta valkoisena se erottuu paljon paremmin kuin tummat ripsiäiset tai lehden väriset tummapilkkuiset punkit. Lisäksi sillä on sellainen ominaispiirre, että niitä pölähtää parvi liikkeelle, kun kasvia liikuttelee. Tämä on tässä pubescensin lehdellä keskiruodin suojassa.

Tomaattiin ne ensimmäiseksi iskivät. En tiedä, mistä tulivat, mutta mullanvaihdon jälkeen ne ilmestyivät. Jauhiaisen ei pitäisi selvitä Suomen talvesta ulkona tai kylmässä kasvihuoneessa ja multapussi oli ulkona talven. Vieraita kasveja on meille tuotu hyvin varoen, mutta joku kukka-asetelma voisi olla tartunnan lähde. Huomasin myös, että ne kulkevat ihmisten vaatteissa pitkiäkin matkoja.

Kun niitä pölähti parvi tomaattiamppelista, piti ryhtyä miettimään torjuntaa. Nehän eivät suoraan tee suurta tuhoa, vaikka imukärsä siltä löytyi, kun kuvasin oikein lähikuvan:

Ansarijauhiainen, n. 50x suurennus

Ne siis imevät kasvien lehtiä ja tuottavat makeaa, kiiltävää nestettä alla oleville lehdille. Siinä sitten taudit muhivat.

Ensimmäinen torjuntakeino oli ulos vienti. Tietävästi jauhiainen ei kestä kylmää, alle +5. Kun päivälämpö oli 2-4°, kannoin tomaatin ja sen vierestä Habaneron ulos viideksi tunniksi. Eivät kasvit siitä pahastuneet, eikä niistä enää pölähdellyt parvia valkoisia kärpäsiä, mutta osa itikoista oli muuttanut anopinkielen juurelle, kun noita siirtelin ja palasi taas takaisin. Muutaman päivän päästä meno oli entinen.

Pyretriinin pitäisi noihin tehota, mutta ei Raid meillä tehnyt juuri mitään, ehkä muutamaksi päiväksi vähän vähensi niitä. Vahvempia myrkkyjä en halunnut kokeilla, kun kummassakin kasvissa on ihmisten syötävää koko ajan kypsymässä.

Provado-puikkoja jotkut myrkky-intoilijat suosittelevat joka pulmaan. Nyt jo on aivan selvää, että punkkeihin ne eivät tehoa, eikä jauhiainenkaan ole varma tapaus. Nuo "neonikotinoidit" on juuri todettu melkoiseksi ympäristön tuhoajaksi. Mehiläiset häviävät maapallolta ja valtamerien pien-eliöstöstä löytyy jo niiden jäämiä. Tuollaiset myrkyt pitäisi kieltää heti.

Saippualla en lähtenyt näitä suihkuttelemaan, kun jauhiaiset kuitenkin pakenisivat sitä muualle.  Luulen kuitenkin keksineeni keinon. En ehkä saa niitä kokonaan hävitetyksi, mutta ei niitä laumoittain enää pölähtele.

Keltainen tarra-ansa muutaman päivän jälkeen näyttää tältä. Ripustin koko arkin noita liuskoja tomaatin latvojen ylle valoon. Kun ne lähtevät lehdiltä, ne nousevat vähän ylöspäin ja hakevat sitten uuden laskeutumispaikan. Ne näyttävät pitävän keltaisesta. Pariin päivään en ole tomaatin lehdiltä löytänyt enää hyönteisiä, mutta ne ovat kyllä levinneet toistaiseksi muutaman yksilön esiintyminä muualle. Taistelu jatkuu.

Lisäys syksyllä:
Ei näistä kokonaan pääse eroon. Ansarijauhiaisen toukista kuvia parvekkeeltani lokakuussa.

Tätä minä en vain osaa

Pitkästi kolmatta kuukautta Ulupica Large on kukkinut. Kukkinut koko ajan, komeasti.

Sehän on tietysti hienoa. Siitä ei vain ole mitään seurausta. Jaa, onhan noita pudonneita kukkia pöydällä ja mullan pinnalla. Ja hyvä tuoksu koko huoneessa. Tämä Ulupica tuoksuu vienosti jollekin parfyymille.

Syitä siihen, että raakileita ei vain muodostu voi arvailla, mutta varmaa tietoa ei ole. Toiset sanovat, että tämä lajike viihtyy hyvin köyhässä mullassa. Mistäpä minä sellaista talvella otan, kun tuo tuli istutettua Puutarhamultaan. Toisaalta sanotaan, että kukinnan onnistuminen tarvitsisi lisäannoksen typpeä. Eli aivan vastakkaisia ohjeita on ilmassa. Valon määrä voi hyvinkin olla ratkaiseva tekijä. Nythän vasta chinenset siinä vieressä ikkunalla alkavat tehdä satoa, eivätkä nekään kaikki. Se voi myös vain odottaa kasvaakseen riittävän isoksi satoa kantamaan. Tämä on minulle uusi lajike, enkä sen tapoja tunne.

Ulupican kukat ovat mielenkiintoinen tapaus. Nyt kun kukintaa on jo kestänyt pidempään ja kasvi on ilmeisesti sopeutunut uuteen ruukkuunsa, kukkien väri ja muoto on vakiintunut sinertävään kellokukkaan:

Nyt kaikki kukat näyttävät tuolta tai haalistuvat vähän päivien kuluessa ja terälehdet pysyvät melko supussa.

Aivan aluksi väri oli punertava ja vähän myöhemmin ulkoa siniraitainen, sisältä kellertävä.

Ensimmäisen kuukauden aikana kukkien väri saattoi vaihdella oksa kerrallaan. Osa oli sinertäviä, joillakin oksilla oli vain valkoisia kukkia.

Selvästi punaisempaa versiota esiintyy edelleen ja sen terälehtien sisäosa on värikkäämpi kuin muilla.

Näistä kukista ei varmaan asiantuntijakaan pystyisi tunnistamaan lajiketta, vaikka kaikki ovat samasta kasvista, osa jopa samaan aikaan kasvavia, eri oksilla vain.

Toisten kasvattajien kokemuksia olen lukenut Chilifoorumilla ja vaikuttaa siltä, että tästä on liikkeellä kaksi erilaista versiota, joista toinen on helppohoitoinen, toinen ei. Minulle taisi sattua se vaikeampi tapaus. Idättäminen oli tuskaa, mutta helposti tämä aloitti kukinnan, joka ei sitten näytä johtavan mihinkään. Pitäisi varmaan ruinata joltakin Ulupican helppohoitoisuudella kehuvalta siemeniä, jotta voisi vertailla ja pääsisi joskus maistelemaankin. Vaan toivottavasti siinä satoisammassa versiossakin on mukana tuoksu. Siitä en mielelläni luovu.

Apua, chilieni lehdissä on reikiä

Chilifoorumilla aloittelijat murehtivat milloin minkäkinlaisten pienten lehtivaurioiden perään. Usein niihin löytyy selitys, aina ei. Tämän kanssa minä olen sormi suussa:

Paprika Hecele Eros Hot

Tuollaisia vaurioita löytyy unkarilaisten annuumien lehdiltä, yhteensä neljästä kasvattamastani chilistä. Muissa ei ole mitään lähellekään samanlaista. Hyönteisiin viittaavia elonmerkkejä en suurennuslasillakaan löytänyt lehtien alapinnoilta.

Ripsiäiset ja vihannespunkit ovat tuttuja ja niiden vioitukset ovat toisen näköisiä. Viime keväänä joillakin chilinkasvattajilla oli kasvihuoneessa luteita, jotka söivät lähinnä kasvupisteitä ja liikkuivat vain öisin. Niitä oli hyvin hankala havaita ja torjua. Eivät nekään tuon näköistä tehneet. Etanat ovat kesäisin syöneet chilinlehtiä reiällisiksi puutarhassa, mutta nyt ei ole kesä ja chilit ovat sisällä. Siementen mukana tullut kasvitautikaan ei sovi kuvioon, sillä nuo siemenet tulivat eri myyjiltä ja eri maanosista. Joku iso kasvinsyöjä piileskelee päivät ikkunapuitteiden takana? Ei oikein käy tämäkään selitys, sillä nuo ovat kasvaneet pienestä lähtien eri huoneissa. Mysteeri tämä on.

Minä en keksi muuta kuin mekaaniset vauriot. Hankaaminen ahtaudessa, taipuminen siirrellessä. Noiden unkarilaisten annuumien lehdet ovat tavallista paksummat ja jäykemmät. Ne murtuvat taivuttaessa. Vioittuneet Hecele Eros ja Alma Paprika ovat vanhimmat annuumini ja molemmissa on jo satokausi menossa tai ohikin. Niitä on liikuteltu paljon ja ovat kasvaneet ahtaassa tilassa. Toivottavasti tämä riittää selitykseksi, eikä myöhemmin paljastu jotakin isoa ja outoa. Kissa se ei ole.

En ole asiasta erityisen huolissani. Lähinnä postasin tämän lohdutukseksi niille, jotka kantavat murhetta pienistäkin epäsäännöllisyyksistä lehdissä. Hecelen latvus näyttää tänään tältä. Vialliset lehdet ovat kaukana takanapäin, pienenä alanurkassa. Uusi kasvu on taas tervettä. Toistaiseksi.

Baccatumit talvehtivat hyvin

Aji Bonito (C. baccatum) on yksi monista viimekesäisistä maukkaista chileistäni, joita otin sisään syksyllä putsaamalla juuret ja tunkemalla ne pienempään ruukkuun talven ajaksi. Lisääntyneellä valolla voi olla osuutta asiaan, mutta tästä talvesta selviytyivät kaikki baccatumit, jotka olin aikonut säästää. Omnicolor kuivui jo syksyllä, kun pidin sitä liian kauan ulkona kylmässä.

Bonito on melko rento oksistoltaan ja selvästikin viihtyisi parhaiten amppelissa. Aji Quitunquito on jo sellaisessa ja aloittaa taas raakileiden kasvattelun. Näissä ja Aji Cristalissa oli pieni satokausi jo tammikuun lopulla, kun lopettelin valotestiäni, vaikka ne olivat aika tavalla sivussa valoista. Testin jälkeen nuo pääsivät vähän parempiin asemiin ja aurinkokin jo auttaa.

Aji Boniton latvus 6.4.

Bonito  on kasvatellut tuollaisia jo jonkun viikon. Muilla baccoilla uusi satokausi on vasta alkamassa paitsi tietysti testikasvi Inca Red Dropilla, jolla se lopetettiin helmikuulla sadonkorjuuseen ja rajuun typistykseen. Aji Chanca on nyt kasvussa kakkosena, Chilean Green ja Aji Cristal ovat tasoissa pienin raakilein. Vain Puca Uchu on pysynyt pienempänä, mutta sekin johtuu valoista sivussa olosta ja ahkerasta pisimpien versojen leikkaamisesta. Nuppuihin on ehtinyt sekin. Näistä suurin osa päätyy varmaan kesäksi ulos, niin hyvässä kunnossa ne jo ovat, vaikkakin pienissä ruukuissa. Ei nuo nyt sentään taimiruukkuja ole näillä talvehtivilla, vaan kooltaan joko 1,6 tai 3 litraa. Kesäksi saavat isommat tai pääsevät suoraan kukkapenkkiin.

Alma on taas paksuna

Alma paprika csipös (tulisempi) (C. annuum) 

Siitä on reilu kuukausi, kun maistelin kypsää Alma paprikaa. Kolme kuukautta sitten, uudenvuoden päivänä se oli täsmälleen samassa siunatussa tilassa. Nyt noita pallukoita on vain enemmän.

Ei se vieläkään iso ole. Tuo tuuheampi osa on aikaisempaa kasvua, korkeampi verso on kasvanut viime viikkoina ruukunvaihdon ja sadonkorjuun jälkeen. Sillä saattaa tulla tukevuusongelmia, jos kaikki kukat kehittyvät chileiksi asti. Vuodenvaihteessa ne kyllä kuivuivat pois pienestä taimesta paitsi kaksi. Alma tuntuu tietävän, mihin se pystyy.

Alman aikataulu on mielenkiintoinen.
Kuukaudessa se teki ensimmäisen kukkansa ja se kehittyi heti chiliksi.
Kypsymiseen meni pari kuukautta.
Sadon jälkeen se keräsi voimia kuukauden ennen seuraava satokautta.
Jos kasvi olisi iso ja sitä lannoittaisi kunnolla, satoa voisi ehkä saada jatkuvasti. No, kesään on vielä aikaa ja kesäksi ulos aiotut taimet vasta sirkkalehdillä. Ne pitää kasvattaa vähän isommiksi ennen satokautta, nyppiä vaikka kukat pois, jos niitä ilmestyy vaaksan mittaisiin.

Tahtoisitko kourallisen siemeniä?

Oli vähän jäänyt chilihommat rästiin.

Viimekesäisiä siemeniä oli vielä kuivumassa talouspaperitaitoksissaan, kun ei ollut säilytyspusseja. Olin ne jo nostanut työpöydän reunalle käsittelyä odottamaan ja kissaa sain muutaman kerran heittää sivuun, ettei se alkaisi niillä leikkimään. Sitten kuljin itse huolimattomasti siitä ohi ja pudotin koko pinon lattialle. Nostin varovasti taitokset takaisin varoen sekoittamasta siemeniä. Se onnistui hyvin, mutta lopulta lattialle jäi kasa siemeniä, pusseista valuneita, tunnistamattomia. Aioin etsiä imurin, mutta sitten juolahti mieleen, että joku saattaisi tarvita reilusti chilinsiemeniä vaikkapa idätyskokeiluihin tai koruihin.

Pieni kourallinen niitä on, varmaan toista sataa. Kaikki ovat baccatumeja, se on varmaa. Tuossa saattaa olla Puca Uchua (Aji Rojo), Chilean Greeniä tai sekaisin näitä ja ehkä vielä Jamya, Aji Quitunquitoa, Omnicoloria tai Aji Cristalia. Varmaa havaintoa ei ole. Vahinko ei minua harmita, sillä kaikkia jäi aivan riittävästi.

Jos haluat noita vielä ensi kesänä kasvattaa, niin kannattaa tehdä se astioissa, jotka saa syksyllä sisään, sillä nuo lajikkeet kypsyvät enimmäkseen vasta puolen vuoden kasvun jälkeen. Pistä sähköpostilla osoitteesi, jos kiinnostaa. Profiilitiedoista löytyy minun osoitteeni.

Perheen pienimmät

Toisten chilikuvia katsellessa tulee helposti olo, että omat kasvatukset ovat pahasti muista jäljessä. Ihmisethän kertovat mieluummin hyvin onnistuneista tapauksista ja unohtavat takarivin rääpäleet.

Tehdään nyt kierros pienimpien parissa. Tavoistani poiketen näistä kuvista ei aukene isompia, kun näistäkin saa selvän. Kaikki nuo unkarilaiset annuumit laitoin itämään 1.3. Kuvista näkee selvästi, miksi lasken chilieni iän sirkkalehtien ilmestymisestä eikä itämään laittamisesta.

Alma Paprikan taimet ovat vasta viikon vanhoja. Niiden itäminen kesti kolme viikkoa.

Cseresznye Paprika on ollut pinnalla kaksi viikkoa.

Beaver Dam ja Hegyes Csipös itivät kuudessa päivässä ja ovat nyt yli kolmiviikkoisia. Samaa kokoa ovat myös Kalocsai ja Macskapiros.

Cajamarca (C. chinense). Nämä taimet ovat jo viisiviikkoisia. Niitä idättelin vähän aikaisemmin, kun tarkoitus oli valmistautua Tammelantorin chilipäiviin vappuviikolla. Nyt toriaikaa on siirretty kuukaudella ja ongelmaksi saattaa muodostua turhan isoksi kasvu, ellen löydä noille viileämpää paikkaa. Näitä kymmensenttisiä ruukkuja en viitsisi enää vaihtaa isompiin.

Aprillipäivän aloitukseksi

Leena K  haastoi minut mukaan tällaiseen nimeämisleikkiin, levittämään blogiaatetta, luomaan yhteishenkeä ja kannustamaan muita "puutarhabloggaajia" parempiin suorituksiin. Näin minä sen ainakin tulkitsen. 

Enhän minä ole tätä puutarhablogiksi mieltänyt, en vähääkään. Omaksi ilokseni ja muistiinpanoikseni kuvailen ja kirjoittelen chilieni elämästä ikkunalaudalla ja parvekkeella, äärimmäisen harvoin puutarhassa.

Taustatutkimuksella (1 Google-haku) luulen selvittäneeni homman alkulähteen Karolinan puutarhablogiin ja muutamat yhdyssanavirheet ovat myös sieltä, ehkäpä kirjoittajan äidinkielestä lähtöisin. Niistä kun ollaan pilkuntarkkoja chilipiireissä, niin toistan ne alkuperäisessä asussa. (Hymiö tähän).

Tunnustuksen vastineeksi pitää vastata kolmeen kysymykseen ja pistää viesti eteenpäin.

1) Miten puutarhainnostus ja puutarha blogin pitäminen syntyivät

Maalaistalossa kasvaneena taisin saada perustan jo lapsuudessa. Varsinainen puutarhainnostus kyllä vaihtelee asuinpaikan mukaan. Pirkkalassa kivikovalla savimaalla se melkein kuoli, Raholassa soraharjulla on tyytyminen siihen, mitä saa kasvamaan. Luonnon ehdoilla.

Chiliharrastus on pojanpoikani syytä, kun hän kantoi muutaman äitinsä idättämän chilintaimen parvekkeelleni keväällä 2007. Aluksi kirjoittelin kasvatuspäiväkirjaa Chilifoorumille, mutta siirryin itsenäisempään blogostaniaan 2009.

2) Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Tekisi mieli vastata: viidettä vuotta meillä kasvava Habanero, jossa nytkin on tulista maustetta kypsänä, valmiina ruokaan laitettavaksi. Kesät se viettää parvekkeella, talvet makuuhuoneen ikkunalla. Amppeli on muodostunut sen ruukuksi ensimmäisen pystypäisemmän kesän jälkeen.


Chilisuosikit kuitenkin vaihtuvat kulloisenkin ajankohdan kypsymisasteen mukaan, joten taidan nyt tähän ottaa alkuperäisen idean mukaan kasvin puutarhasta.

Viiniköynnös Zilga on sulostuttanut elämäämme tällä kuivalla rinnetontilla siitä asti kun muutimme tähän 2000. Se on ensimmäinen puutarhahankintani tänne. Kolmessa vuodessa se aloitti satokautensa ja on peittänyt odotetusti, ei vaan odotettua paljon paremmin tontilla olevan ruman 2,5 metriä korkean, rinteen terassointiin tarvitun betoniseinän. Nuo ovat herkkua, kunhan oppii olemaan pureskelematta. Siemenet menevät liukkaasti alas, kun näitä makupaloja imeskelee. Zilgan pisimmät versot ovat jo kymmenmetrisiä, eikä se ole tarvinnut minkäänlaista talvisuojausta. Auringosta se tykkää.

3) Millainen on puutarha filosofiasi?

Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Seurataan, mitkä kasvit viihtyvät, mitkä eivät.
Chilien kohdalla ei tropiikin kasvien kanssa oikein voi seurata luonnonmukaisuutta, mutta yritän ottaa selvää, missä ne ovat alun perin kasvaneet ja millaisissa oloissa. Siitä voi saada vihjeitä, miten ne parhaiten viihtyisivät meillä.

Laitetaan viestikapula eteenpäin. Tunnustuksen saa....

ChiliParkin taimitarha

ChiliPark on oppi-isäni chilien kasvatuksessa. Hänen nyt jo hävinneet kasvatuspäiväkirjansa luin tarkkaan Chilifoorumilta. Niistä olen eniten oppinut.