Bhut Jolokia on oikeasti maukasta

Sain talvella lahjaksi Bhut Jolokian siemeniä. Sehän on virallinen chilien (ja kaikkein kasvien) tulisuusennätyksen haltija Intian Assamista. Nagat ovat kotoisin aivan siitä läheltä, mutta rajan toiselta puolen Bangladeshista. Isompia eroja noilla ei taida olla. En ole mikään supertulisten ystävä, mutta pitihän tuo laittaa kasvamaan. Hiukan muiden varjoon joutuneena ja ankarasti lyhennettynä tuo kypsytti vasta elokuun alussa ensimmäiset hedelmänsä ja nekin kovin pieniä.

Oikeasti tuo pienin on vain parisenttinen, eli näytöstäsi riippuen saatat nähdä ne luonnollista suurempana. Painoa tuolla oli vain 1,4 grammaa, mutta makua kyllä riitti. Erittäin ohuina siivuina maistellen hedelmäinen habaneron maku tuli ennen poltetta. Neljän hengen kermakastikkeeseen lisäsin puolikkaan tuollaista, eli alle grammalla Bhuttia maku oli kohdallaan. Poltetta oli, mutta miellyttävää. Ehkä sitä olisi voinut olla enemmänkin, sillä kaapivat kaiken kastikkeen pottujensa päälle.

Onneksi näitä saadaan lisää. Toisilla oksilla on jo 5,5 senttisiä vihreitä, muuten täsmälleen saman pituisia kuin Pasin tämän hetken kärkitulos chilinkasvatuskisassa Nagalla. Laihoja tosin ovat, ehkä ne kasvavat vielä.

Tähän yhteyteen on hyvä lisätä linkki Ylen uutiseen Bhut Jolokian käytöstä Intian armeijassa:
Vaikka tuota pientä paholaista voidaan käyttää aseena ja karkotteena, se on maukas, jopa herkullinen sopivan pieninä annoksina.

Helppo ikkunalautarocoto? - siemeniä tarjolla

Rocoto M2

Kyseessä on Fataliin yllätyssiemenistä kasvatettu pubescens, jonka tarkkaa tyyppiä en ole pystynyt Chilifoorumin keskustelupalstan avullakaan selvittämään. Sopivia vaihtoehtoja on liian monta, esimerkiksi PI 355394, PI 355811 (Aji Rocoto), PI 355812, PI 497676, PI 585260 ja PI 585273. Siksi olen alkanut kutsua tuota ytimekkäästi vain Rocoto M2, kun se sattui itämään toisena mustista siemenistä. Vaihdetaan nimeä, jos oikea merkki selviää. Niille, jotka eivät ole koskaan pubescensia kasvattaneet, tämä voisi olla sopiva aloitus. Se on tarjonnut mukavia onnistumisen kokemuksia minulle.

Ensimmäinen sato oli pieni ja hedelmien koko n. 3-4 cm. Elokuussa valmistui seuraava erä ja pituus oli kasvanut jo viiteen senttiin. Nyt satoa näyttää muodostuvan lisää koko ajan. Muutaman kypsän syötyäni siinä on joitakin täyskasvuisia vihreitä ja kymmenkunta pientä alkua. Kasvi on ollut koko ajan eteläisellä ikkunalaudalla. Jostakin syystä en vienyt sitä parvekkeelle tai ulos, kuten muut chilini. Ruukku on pieni, 13 cm muoviruukku, jollaisessa rocotoa ei pitäisi kasvatella, mutta ikkunalaudalle nyt ei mahdu isompi. Kasvi on ollut muutaman kuukauden samassa asennossa, kun parvekkeella havaitsin kääntelyn aiheuttavan raakileiden putoamista ja kukinnan keskeytymistä. Se saattoi auttaa. Tuota on satunnaisesti lannoitettu Puutarhan Kesällä ja ajoittain on liian pitkäksi kasvaneita versoja pitänyt saksia poikki. Muuten se ei pysyisi pystyssä eikä mahtuisi ikkunalle. Yritän ehtiä saksimaan ennen kuin niihin kehittyy raakileita. Sitten ei enää raaski, eikä aina pystykään. Sinne tänne risteilevät oksat ovat muutaman kuukauden vanhoina jo jänteviä kuin paksu teräslanka. Rikoin yhdet halvat kiinalaiset sakset noita leikellessäni. Talveksi pitää kaikki pitkät oksat karsia, jotta ikkunalle mahtuu muutakin. Se on edessä lokakuussa, kun nykyiset raakileet ovat kypsyneet.

Helppohoitoisena minä tätä pitäisin ja luultavasti satokin olisi ollut isompi, jos se olisi saanut enemmän multaa ja ehkä päässyt ulos. Talvinen kukkiminen ja muutama hedelmä kertovat, että se ei ehkä vaadi kauheasti valoa. Toisaalta kesä eteläikkunalla on mennyt ihan hyvin. Keräsin siemeniä talteen ja kiinnostuneille kokeilijoille voin niitä postittaa. Osoitetta vain sähköpostiini, niin pääset ensi keväänä pienen puikulan rocoton makuun.

Jotta et erehtyisi luulemaan, että minulla on joku erityinen viherpeukalo tai multasormi, kerron tuon kaverista, Rocoto M1:stä. Ne itivät samaan aikaan ja kasvoivat rinnan, M1 vähän pienempänä. Se on nyt kukkinut ajoittain talvesta asti, mutta yhtään hedelmää tai raakiletta en ole saanut kasvatelluksi. Paria muutakin rocotoa olen huolella hoitanut koko kesän ilman minkäänlaista satoa. Ne eivät kai vain halunneet asua meillä. Olisipa chileissäni enemmän M2:n tapaisia helppoja tapauksia

Ilopilleri Omnicolor

Nostin parvekkeen ulkoseinällä roikkuvan amppelin sateesta sisään ja keräsin kypsät kuivuriin. Tässä siitä yksi oksa. Omnicolor (tai Aji Omnicolor)
Mukavasti kertyi kypsiäkin, mutta kun laskin chilien kokonaismäärää, se meni yli 200, jos pienetkin alut otetaan mukaan. On tästä jo aikaisemmin aika tavalla syötykin. Pienessä amppeliruukussa tuo on aikamoinen saavutus, sillä nämä eivät suinkaan ole mitään linnunsilmächilejä, vaan ihan kunnollisen kokoisia baccatumeita. Se näyttää pitävän paljosta valosta, eikä pahastu sateistakaan. Oksat ovat painuneet jo huomattavasti ruukun alapuolelle.

Makuhan tästä suosikkia on tekemässä. Toki myös huoleton kasvutapa, helppohoitoisuus ja satoisuus. Jo ensi puraisulla ihastuin makuun. Ei sitä ehkä poltteeksi kannata sanoa, pikemminkin miellyttävä pistely. Sulatejuustossa tämä saa kiitettävät arvosanat. Kastikkeen maustamiseen potkua saattaa olla liian vähän. Ja tosiaan, kun punaiset oli syöty, keltaisetkin maistuivat melkein samalta.

Aji Verde kypsyy

Perulainen Aji Verde on komean kokoinen baccatum sekä kasvi että hedelmät. Sen hitaasta kypsymisestä on varoiteltu. Nyt tuo tuli itse todettua.
Kaksi kuukautta ja viikko meni ensimmäisen raakileen ilmestymisestä punaväriin. Tuo saattaa riippua aika paljon hedelmän koosta, sillä myös Aji Amarillo kypsyi saman ajan, mutta pikkuinen Biquinho sai kypsää aikaan kuukaudessa.

Pieni mutta pippurinen

Jos olet joskus pohtinut, mitä tuo vanha sanonta "pieni, mutta pippurinen" tarkoittaa, tässä sinulle kuvallinen vastaus:
Iso ja pienet
Kokoero on monikymmenkertainen, mutta niin on makuerokin. Parisenttinen pikkuinen on paljon tulisempi ja maustaa suuremman sopan kuin tuo kaksitoistasenttinen. Isompi on Fataliin yllätyssiemenistä kasvanut annuum, mitä ilmeisimmin Spanish Red, pikkuinen taas perulainen sademetsien asukas Binguita de Mono. Se on kasvinakin pienempi ja pienet chilit kasvavat pystyssä, kun ne Spanish Redillä painuvat tiivisti alas pitkin runkoa.

Teinpä puolitieteellisen makutestin. Keittelin purkin ruokakermaa, vähän lihalientä ja jauhoja kermakastikkeeksi, jonka jaoin kahtia. Toiseen kattilaan laitoin yhden pikkuisen perulaisen, toiseen pilkoin kokonaisen espanjalaisen (jos se nyt sitten on sitä). Hauduttelun jälkeen seurasi maistelu. Pikku chilistä riitti heti poltetta koko suuhun. Isosta irtosi vain mieto, miellyttävän paprikainen polte. Kun pienestä Monosta tehty kastike vielä oli karvasta, havaitsin, että tuolla kauniilla pienellä kasvilla ei taida olla tulevaisuutta meillä. Varsinkin, kun se imee ripsiäisiä puoleensa kuin sieni. Eipä silti, tuo espanjalaiseksi epäilty on vielä enemmän syöty, aivan ylälehdille asti. Mutta se maku, vaikkakin mieto... Siihen kun lisäisi vaikka Indian PC-1:tä eli Naga Jolokiaa terävyydeksi, tuosta voisi tulla herkkukastike. ...Hm, tätä pitää harkita.

EDIT: Uusintamaistelu käännetyssä järjestyksessä pari tuntia myöhemmin.
Maut ovat tasaantuneet. Isompaan on tullut lisää potkua ja pikkuinen tuntuu vain vähän polttavammalta. Karvas jälkimaku vain ei sovi minun suuhuni. Isossa se on suorastaan makeaan vivahtava. Yksi vahva lisäpointti vielä isolle palolle: Väri on huomattavasti miellyttävämpi. Pieni ei värjää kermaa lainkaan, isolla se muuttuu selvästi punertavaksi.

Tämän tapainen "elävästä elämästä" väännetty testi tuntuu paljon todemmalta kuin palkojen napostelu sellaisenaan. Pitäisi kait testata keittochilejä ja kermakastikemausteita erikseen. Joskus voisi keittää ison kattilallisen soppaa ja jakaa sen useammalla chilillä maustettavaksi. Suosittelen testimenetelmää. Hieman laimennettuna ja haudutettuna maut pääsevät oikeuksiinsa.

Ulkona on kesä!

Tein tarkistuskierroksen ulkochilieni joukossa. Ne on viety ulos toukokuussa ja näissä oli jo silloin kypsää satoa oksilla. Viime kesän heikoista kasvutuloksista viisastuneena vein vain hyvin sisällä kasvaneita ulkoilmaan. Pikku taimet eivät siellä pärjää, ellei ole erityisen lämmin paikka. Sisällä talvehtineet näyttävät erityisesti nauttivan ulkoilusta. Inca Red Drop
Kasvin muoto ei tästä oikein selviä. Se on matala ja leveä. Pensaasta näkyy vain puolet. Runko on vasemmassa laidassa, tukikeppi aivan laidassa. Joka suuntaan polveilevat oksat on naruilla nostettu ylös ruohikosta. Incassa oli siis punaista oksilla jo silloin kun istutin sen tähän multaan oleskeluterassimme reunaan pikku katajan seuraksi. Nopeasti se kuitenkin syötiin tyhjäksi ja nuo vihreät ainakin ovat kaikki ulkona kukasta asti kehittyneitä, luultavasti punaisetkin. Olisi pitänyt merkitä joku kukinto ja seurata, kauanko sen kehitys kestää ulkona. Sisällähän tuo kypsyy reilussa kuukaudessa.
PI 37004, kutsumanimeltään Aji Indian on baccatum kuten Incakin. Se talvehti ikkunalla ja istutettiin suoraan terassin multaan, kerättiin kypsät talteen ja annettiin kasvaa. Nyt siitä on jo kerätty useamman kerran kypsä satoa. Se kasvaa huomattavasti korkeammaksi kuin Inca, joka on talvehtinut matalarunkoinen pistokas. Kumpikin on chilimausteiden aatelia, sopivat monenlaiseen ruokaan. Perulaista Incaa laitetaan vähän useampi palko kuin Intialaista.

Ruukussa minulla ulkoilevat myöskin toista kesää kasvava iso Aji Cristal, joka tekee satoa aivan kuin sisätiloissa sekä tietysti Rocotot, joista Peru Puno ja Peru Cusco näyttävät tuottavan sellaisen määrän isoja hedelmiä, että oksien kantavuus alkaa jo epäilyttää.

Maistellaan Aji Verdeä

Perun rannikkoseutujen baccatum Aji Verde eli vihreä chili kypsyy tiettävästi hitaasti, mutta kypsyy kuitenkin punaiseksi. Vaikka olen kasvatellut tätä koekappaletta pienessä 13 cm ruukussa, siitä on tullut iso, yli metrinen pensas, jossa on hyvä sato tuollaisia jopa 10 cm mittaisia paksuja mötkylöitä. Pitäisi varmaan kokeilla vielä ulkona, kehittyisikö siihen siellä lisää chilejä, sillä näitä pitäisi oikeastaan olla monta. Maku on sen verran mieto.

Chilissä on paksu, mehevä kuori. Siinä on paljon syötävää. Ensimmäinen maistiainen viittasi paprikaan, mutta kun leikkelin siitä poikittain viipaleita sisäosia poistamatta, alkoi poltettakin tulla. Aji Verde sopii vihreänä ohuina viipaleina ruoan lisukkeeksi tai salaatteihin vallan mainiosti. Paksummat palat saavat mukavan chilin poltteen suuhun tuliseen tottuneellekin. Ruoan maustamiseen tuo saattaa olla liian mieto. Kun kasvi on satoisa ja vaatimaton, se on hyvä lisä meikäläiseen chilivalikoimaan. Katsotaan nyt, ehtiikö se kypsyä. Kaksi kuukautta on jo ensimmäisistä raakileista. Jopa Turbo Pube näyttää saavan melkein yhtä isot chilinsä siinä ajassa kypsäksi. Väriä on jo näkyvissä.

Campane - jotain sentään on opittu

Campane, tuo Joulun kellot on mainio baccatum. Esittelin sitä ja sen runsaita rinnakkaisnimiä ja vaihtelevia muotoja viime vuonna elokuussa.

Sen hoidosta lienen jotain oppinut, sillä tänä vuonna sain ensimmäisen sadon runsaampana ja viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Paikka ja ruukku on sama. Idätyksen tein puolitoista kuukautta myöhemmin, tammikuun lopulla. Salaisuus mielestäni piilee siinä, että nyt taimi ei ehtinyt kasvaa ikkunan yläpuolelle pois valosta ennen parvekekauden alkua. Viime vuonna tilanne oli hullunkurinen huhtikuun lopulla. Tuo pois valoista kasvanut osuus oli aivan turhaa, ei se tuottanut hedelmää. Se olisi pitänyt leikata pois.
Nyt sain Campanen ulos alle metrisenä ja heti alkoivat ensimmäiset chilit kasvaa, parikymmentä senttiä alemmaksi kuin viime vuonna. Parvekkeen nurkassa on pylväs, jota mahtuu kiertämään kuin köynnöskasvi. Siitä lähtevissä vaakasuorissa oksissa on suurin sato. Viime vuonna se kasvoi yli kolmimetriseksi. Nyt on mittaa vasta pari metriä.

Kokeilin viime vuonna tämän kellochilin säilömistä jouluksi. Kuivatus kannasta roikuttaen säilytti jotenkin muodon, mutta pinta rypistyi pahasti. Parvekkeella kuivattu menetti väriäänkin paljossa valossa. Pakastamalla juustolla ja pekonilla täytettynä siitä sai mainion jouluaterian lisukkeen, mutta uunissa muoto lässähti. Maku sentään jäi. Paras tapa mielestäni oli kokonaisena laihassa etikkaliemessä (viinietikkaa ja Hilloxia). Kun pohjaan viilsi reiän, niihin pääsi nestettä sisäänkin. Muutaman kuukauden syksystä Jouluun säilyttelin niitä jääkaapissa. Nuo olivat iloisen punaisia kelloja vielä lautasellakin ja juuri sopivaa nautittavaa ruoan lisukkeena.

EDIT, maistelua seuraavana päivänä:
Uuden sadon kanssa pääsin toteamaan, että täytetty, pakastettu kello säilyttää muotonsa lautaselle asti, kunhan ei kuumenna sitä liikaa. Viimevuotiset kypsensin grillissä ja ilmeisesti ihan liikaa. Nyt laitoin ne vuokaan uunin keskitasolle 220 asteeseen kunnes juusto kupli. Sekä yön pakkasessa olleet, että tuoreet pitivät muotonsa, vaikka kantaosa alkoi kärventyä. mmm... hyvää.

Limo vai Limon?

Kaksi melkein samannimistä keltaista, pientä perulaista chinenseä kiinnosti minua talvella. Onko noissa eroa ja kumpi on kumpi. Toisen siemeniä oli ennestään varastossa, toista piti hankkia. Onneksi nämä sentään osoittautuivat eri lajikkeiksi, vieläpä aika lailla tietokantojen mukaisiksi.
Limo on näistä paksumpi, hieman ryppyinen, kolmion muotoinen, alle viisisenttinen. Limon muistuttaa muodoltaan enemmän vinoneliötä ja on terävämpi kärjestään ja pinnaltaan sileämpi. Senkin mitta on 4-5 cm.

Minun kasveistani Limon on korkeampi ja hennompi, Limo pieni tiheä puu. Limon oli paljon nopeampi, mutta nuo saattavat johtua kasvatusmetodeistani. Limo ei jostakin syystä pitänyt mullastaan ja kasvupaikastaan. Se kukki pitkään, mutta chilejä ei syntynyt. Nyt niitä on kummassakin samaan aikaan ja melko tiheässä, kuten pienihedelmäisille kuuluukin.

Varsinaisen eron selvittäminen, eli maistelu on vielä kesken. Molemmat ovat mietoja. Olen niitä tässä kirjoittaessani rouskutellut. Kuoriosa ei paljoa maistu tai pistele, mutta siementen kiinnikkeistä löytyy potkuakin. Tähän asti Limo johtaa 2-0, sillä sen maku on minun suuhuni miellyttävämpi, hedelmäinen. Varsinainen ruokakäyttö saa vielä odotella, kunhan niitä kypsyy enemmän.

Kukkia, kukkia

Keskellä kesää on hyvä vähän muistella chilien kukintaa.
Kukkahan on toiseksi tärkein tunnistuskeino, tärkein tietysti on hedelmä, sen muoto ja maku. Inferno on chilien tunnistusta käsitellyt perusteellisesti jopa tunnistuskaavion muodossa, joten minä vain esittelen kuvin muutaman yleisimmän chililajin. Villeihin en ole vielä lainkaan tutustunut.

Kaikkein tavallisin chili, pitkä punainen palko on annuum lajiltaan ja sillä on valkoiset kukat. On niiden joukossa koristechilejä, joiden kukissa on violettia tai sinistäkin. Annuumin lehdet ovat yleensä "silakan malliset", suipot, melko ohuet.

Baccatum on kukista helpoin tunnistaa. Niissä on värillisiä pilkkuja, keltaisia, ruskeita tai vihreitä. Lehdet voivat olla leveät, jopa herttamaiset taimivaiheessa.

Chinenselle on tyypillistä, että kukkia lähtee useita samasta pisteestä. Ne ovat usein hieman supussa, kellomaisia ja aavistuksen vihreitä. Tunnusomaista on myös violetit palhot, eli heteiden varret. Sellainen väri pilkistää vasemmanpuoleisen kukan keskellä, jos tarkkaan katsoo. Chinensen lehdet ovat tyypillisesti ryppyisiä, kiiltäviä ja tukevia.

Pubescens on helppo tunnistaa karvaisista lehdistä ja varresta, mutta myös violetista kukasta. Vain jotkut koristeaannuumit voivat hämätä saman tyyppisillä kukilla, mutta silloin puuttuu karvaisuus. Pubescensin lehdet myös tuoksuvat.

Frutescens, useimmiten meillä kait Tabasco on vihertävä kukiltaan ja niidenkin palhoissa on violettia väriä. Tyypillistä on nupun ja kukan asento tiukalla mutkalla alas. Kun raakile alkaa kasvaa, varsi kääntyy suoraan ylös ja hedelmät sojottavat pystyssä. Lehdet ovat annuumin tyyppisiä, mutta paksumpia ja kiiltävämpiä.

Vastaus kyselyyn lempilajikkeista

Lempilajike onkin mielenkiintoinen kysymys. Se oikeastaan vaihtelee siten, että kulloinkin kypsyvä on sen hetken lemppari. Kestosuosikeista tässä muutama esimerkki:
Aji Cristal
Ei varsinaiseen ruoan maustamiseen, vaan leivän päälle, salaatteihin, osana ruokaa, jos sitä on riittävästi. Sitä pitää olla koko ajan saatavissa ja isoin, talvehtinut on puutarhassa täydessä iskussa, toinen parvekkeella.

Inca Red Drop
Incaa olen varmaan jo kehunut riittävästi, mutta se on perusmauste, ruoan kuin ruoan pelastaja ja siitä riittää koko ajan uutta aikaisesta keväästä myöhään syksyyn. Toinen näistäkin on ulkona.

Habanero
Habanero on ehdottomia suosikkejani. Kun tarvitaan potkua ja makua, otan Habaneron tai kaksi. Perusruokaan saattaa riittää puolikaskin. Hyötykasviyhdistys myi Habaneron siemeniä ilman mitään lisukkeita nimessä ja se osoittautui vaivattomaksi ja kauniiksi kasviksi, jonka hedelmät sisältävät uskomattoman määrän makua. Jos vain aurinkoa on riittävästi tarjolla, tätä voi todella suositella kotikasvatukseen. Hämärässä on turha odotella satoa. Usein siemenkaupassa tämän nimen eteen tai perään liitetään Orange.

Rocoto Peru parvekkeelta pihalle

Kolme kuukautta sitten tämä rocoto oli pieni rääpäle, paljon muita kasvinkumppaneistaan jälessä. Pituuskasvussa se on jo muut saavuttanut, mutta jotakin oleellista puuttuu.Rocoto Peru 5.7.09
Olen siis kokeillut Rocotojen kasvua monessa erilaisessa kasvupaikassa ja erilaisilla lannoituksilla. Tämä Rocoto Peru kasvoi aluksi hyvin hitaasti. Hapanta turvetta saatuaan kasvu kiihtyi. Sittemmin se on kasvanut baccatumien joukossa valoisassa paikassa parvekkeen itälaidalla hyvässä mullassa ja baccojen lannoituksella. Komeahan siitä on tullut. Korkeutta on 90 cm ja leveyttäkin saman verran, jos oksien antaa vapaasti levitä. Siinä ei kuitenkaan ole kukan kukkaa, ei edes hajua nupuista. Baccat vieressä tuottavat komeata satoa.

Voi olla, että vähempi valo ja lämpö olisivat riittäneet. Siltä ainakin näyttää, kun vertaa puutarhassa majaileviin. Parvekkeella Turbo Pube on perällä, auringon tavoittamattomissa ja se on niin täynnä eri kokoisia hedelmiä, että ajattelin nyt kääntää sen ympäri, jotta toinenkin puoli kehittyisi. Muuten se kaatuu hedelmien painosta valon puolelle. Lannoitus on myös todennäköisesti ollut liikaa tälle Perulle, pitänee laittaa vesikuurille ja siirtää ulos seinustalle.

Lisätäänpä tähän jälkiviisastelua myöhäissyksyltä:
Turbon kääntäminen oli totaalinen virhe. Se pudotti varjon puolelle jääneet kukkansa ja pienet raakileetkin. Kesti kuukauden ennen kuin uusia kasvoi valoisammalle puolelle, Isoimmat sentään pysyivät ja niistä sain satoa elokuun alussa, mutta seuraava erä kypsyi vasta syyskuun loppupuolella.
Rocoto Peru ryhtyi hedelmien tuotantoon vasta sisällä loppuvuodesta.

Rocotot rehottavat

Ensikertalaisena pubescens-chilien kasvattelijana kokeilen kaikenlaisia kasvatusohjeita yrittäen ymmärtää niiden korkealta Andien vuoristosta peräisin olevia kasvutapoja. Helppoa se ei ole. Ohjeita on monenlaisia ja ristiriitaisia. Lajikkeita on myös monia ja niillä ehkä omat vaatimuksensa. Älä siis missään tapauksessa ota tätä ohjeena. Tämä on pelkkää etsiskelyä. Jospa ensi kesänä jo hallitsisin asian vähän paremmin.
Omenapuun juurella
Rocotot Manzano Orange ja Peru Cusco istutin samaan isoon ämpäriin ja vein ne vanhan omenapuun juurelle varjoon jo toukokuussa. Ruukun pohjalla on hapanta turvetta ja jonkin verran kananP:tä lannoituksena. Pelkästään vedellä kastellen ne ovat levinneet melkoiseksi pusikoksi, vaikka tässä välillä oli pari kylmää viikkoakin. Tähän paistaa aurinko vain vähän oksien lomasta.
Cuscon raakile

Parivaljakosta Rocoto Cusco kukkii ja pikku palleroitakin kehittyy mukavasti. Manzano vasta kehittelee nuppuja. Se on vasemmalla ja siinä on pidemmät oksat, mutta eihän noita toisistaan enää erota. Toisella puolen puuta on Rocoto Peru Puno Marki omassa ruukussaan ja siinä on tuon kokoisia raakileita myös mukavasti. Toisaalla vaahteran alla kasvaa kaksi pienempää Rocotoa, jotka nekin kukkivat.

Parvekkeella Turbo Pube on vihdoin ryhtynyt ihan tosissaan sadon tuotantoon, kun en ole sitä viime viikkoina liikutellut, kastellut vain vuoroin vedellä ja typpiköyhällä lannoitevedellä. Turbo on saman näköinen pusikko kuin toukokuun lopulla. Muutama iso chili piileskelee puskan keskellä ja uusia alkuja kehittyy ulommaisiin oksiin. Niitä on nyt kaiken kokoisia samassa puskassa ja kukinta jatkuu.

Edit:
Unohtuipa mainita sellaiset itsestäänselvyydet kuin
- Ulkochilien taustalla on 2,5m korkea betoniseinä suojana pohjoistuulilta. Jyrkkä rinnetontti on pengerretty tuolla tavalla. Sitä vasten kasvattelen tomaatitkin. Niille laitan lasia päälle kylmillä ilmoilla. Rocotot saavat pärjätä säiden armoilla.
- Kaikissa ämpäreissä on tietysti reiät pohjassa, jotta liika sadevesi pääsee pois ruukusta.
- Ämpärien multa on jaettu muovilla keskeltä, jotta juurien ei tarvitse taistella naapurin kanssa.

Kellu Uchu kukoistaa

Chilirintamalla tapahtuu koko ajan niin paljon, että moni asia unohtuu raportoida tänne päiväkirjaan. Otetaanpa nyt tuo Kellu Uchu (C. baccatum), jota on sanottu Perun keltaisten chilien arkkityypiksi vuosisatoja sitten Inkojen valtakunnan aikaan. Alkuaikojen ronskin kasvun ja leikkelyn jälkeen tämä Kellu on rauhoittunut ja on tukeva puu tässä aivan liian pienessä ruukussaan. Se on 55 cm korkea ja runko sentin paksu maan rajasta. Siitä on kerätty satoa erilaisiin ruokiin jo parin viikon ajan. Kukkia ja kaiken kokoisia raakileita on samaan aikaan. Satoa siis saadaan vielä pitkään. Ilmeisesti tämä Kellu on vain siemenliikkeiden keksintöä. Siinä on tuskin mitään eroa Lemon Dropiin. Maku on mainio. Olemme käyttäneet sitä pääasiassa kalaruoissa, kastikkeissa ja suoraan uunikalan päälle ripoteltuna. Sitruunan makua on kyllä vaikea erottaa, ellei osaa etsiä, mutta kaunis chili se on.

Sulatejuustoon sekoitettuna tuo on muuten varsinaista herkkua, gurmeeta voileivän päälle. Luulisi sellaiselle olevan kaupallistakin potentiaalia, jos vain uskallettaisiin tehdä reilusti maistuva, jopa hiukan poltteleva tuote.

Kylmästä yöstä selvittiin.

Tampereen lentoasemalla oli pientä pakkasta, mutta meillä harjun rinteellä jäi 3 astetta lämpimän puolelle. Kaikki ulkona olleet chilit selvisivät tuosta, jopa viime viikolla kukkapenkkiin viemäni täydessä sadossa olleet, viimekesäiset Aji Cristal ja Aji Indian. Ne saavat nyt kypsytellä loppuja palkojaan suomalaisessa kesäsäässä.
Kolme viikkoa sitten vein suurimman osan Rocotoistani ulos. Nämä ovat totutelleet leveälatvaisen vaahteran juurella, mihin aurinko osuu vain aamulla ja illalla. Mitään vaurioita ei lehtiin ole tullut, vaikka en harsoja käyttänytkään. Suora auringonpaiste osuu niihin vain aamuisin ja iltaisin, eikä UV-säteily ole silloin enää niin voimakasta.

Toinen Rocoto Peru Puno Marki pääsi ulos omassa ruukussaan omenapuun juurelle. Se on vähän korkeampi kuin nämä 45-senttiset Cusco ja Puno, paljon leveämpi, kukkii jo runsaasti ja ensimmäiset pikku raakileet ovat näkyvissä.

Chili-Oltermanni - makua voileivälle

Todellakin, maustamaton sulatejuusto käy pohjaksi mille tahansa chilille ja muitakin mausteita voi oman maun mukaan lisäillä. Jos noin pieneen nokareeseen sekoittaa kokonaisen Aji Indianin, siinä on jo poltettakin leivän päälle. Tässä on "helposti levittyvää" Oltermannia, mutta Pohjan Poika on notkeampaa suoraan jääkaapista. Tunnin lämpimässä pitäminen notkistaa muutkin. Jotkut Koskenlaskija-tyyppiset (Polar) eivät kyllä helposti ota chilinpaloja sisäänsä. Notkea tuorejuustokin tietysti käy.

Aji Cristal on suosikkini leivän päällä, mutta pyöreämarjainen baccatum PI 439370 tai hyvin kypsynyt Aji Indian (PI 370004) käy myös mainiosti. Niissä on maun lisäksi mukana myös tuoksu. Inca Red Drop pitää mielestäni paloitella pienemmäksi, Rocoto maistui vähän isompinakin siivuina. Mikä tahansa chili käy, kunhan annoksen ja silppuamisen saa kohdalleen. Terävä veitsi on tarpeen ja oma chilileikkuulauta. Pieni muovinen käy hyvin. Sekoitussuhdetta kannattaa kokeilla ja voi myös tehdä niin, että rasian toinen pää on tiukempaa ja toinen melkein pelkkää juustoa lapsille

Mullanvaihdon paljastuksia

Ruukkuja vaihtaessani törmäsin useammankin kerran tällaiseen näkyyn:Nämä ovat perulaisen kaunottaren, Carminen juuret. Ei siinä mitään kummallista. Samanlaisia ne olivat muillakin, mutta tässä maitopurkissa oli etiketissä lisätietoa. Se on istutettu 2 kuukautta sitten Aurinkomultaan. Ilmeisesti muuta ei juuri silloin ollut saatavissa lähikaupassa ja Kekkilän Puutarhamulta oli ulkona jäässä säkissään. Siihen ne nyt pääsivät.

Hyvin ovat juuret multatilan täyttäneet. Ylöspäin ne eivät ilmeisesti käänny, ellei esteitä tule vastaan. Istutin tämänkin muutaman sentin entistä syvempään. Ylhäältä rungosta on ilmestynyt uusia juuria, mutta ne eivät ole vielä ehtineet reunaan asti joukolla. Viimeisen kuukauden ajan lannoitin noita maitopurkkichilejäni jo aika reippaasti. Eihän vähässä mullassa voi riittää ravinteita niin rotevaan kasvuun, kuin nämä kaverit haluavat. Laitoin tämän kuvan esille oikeastaan vain kertoakseni, että aivan tavallinen kukkamulta, tässä tapauksessa, Loimaan Turve ja Humuksen pussittama Aurinko kukkamulta kelpaa kyllä chileille. Muut saattoivat olla jo aikaisemmin hyväksi todetussa Pirkka Kestomullassa. Vain sitä pahamaineista Mustaa en vielä ole kokeillut.

Ruukunvaihtoa odottelemassa

Tuossapa komea rivistö tammikuussa taimelle tulleita chinensejä. Ne eivät nyt ollenkaan ole normaalissa kasvatusrytmissäni: 3 kk iässä kukat, nelikuukautisena satoa. Ne odottelevat edelleen lupaa lähteä tosi kasvuun. Ikkunalla ei mahtunut kasvamaan. Parvekkeella ne ovat oleskelleet nyt muutaman viikon, mutta isoihin ruukkuihin vaihtamisen jälkeen en niitä enää viitsi kanniskella sisään, jos pakkanen uhkaa, siksi ne ovat saaneet odotella.

Ikkunalleni ei mahtunut kuin 50 cm korkeat. Nuo ovat nyt keskimäärin sen korkuisia ja rungot noin puolisenttisiä. Joitakin olen joutunut leikkaamaan ankarasti. Tuollaisia puolimetrisiä puita maitopurkin puolikkaassa joutuu kastelemaan päivittäin. Siksi siirto 6,5 litraiseen olisi jo aika tehdä. Lannoittamalla kasvun saa kyllä jatkumaan. Se ei näytä olevan niin kauhean tarkkaa juuritilasta. Kai niillä luonnossakin on joskus ahdasta. Ylläri- ja varataimia minulla on edelleen laatikossa jopa 4x4x7 cm multatilassa. Osa niistä kukkii ja muutamassa on chilejäkin kypsymässä. Kaikki jatkavat kasvuaan. Ajattelin kasvattaa ne isoksi vasta sitten, kun Rocotot on saanut ulos tilaa viemästä. Selvästi olisi voinut aloittaa kasvatuksen ainakin kuukautta myöhemmin. Ehkä teenkin niin ensi keväänä.

PI 370004 eli Aji Indian

PI 370004 tuli viime viikolla Fataliin uuden siemenpaketin osaksi ja minulla Aji Indian (esiintyy myös nimellä Aji Indian Red) sai kevään ensimmäisen satonsa kypsäksi. Syksyllä suhtauduin hieman epäillen sen jatkomahdollisuuksiin. Sato oli pienehkö ja aika myöhäinen. Hyvän makuinen kyllä. Se kuitenkin jäi lyhenneltynä talveksi ikkunalaudalle ja alkoi helmikuun lopulla kasvattaa uusia lehtiä latvaan ja kukkiakin. Nyt siinä on latva täynnä satoa, ihan kymmenissä laskettava määrä, kukinta jatkuu ja pieniä alkuja ilmestyy lisää päivittäin. Puolitoista kuukautta meni tällä ensimmäisellä kypsymiseen.
Palko on keskikokoinen, kypsänä hiukan läpikuultavan punainen, raakana tumman vihreä. Se on ainoa tuntemani intialainen baccatum, vieläpä suosikkiosavaltiostani, eteläisestä Keralasta. Annuumeita intialaiset kasvattelevat, joitakin frutescenseja - ja tietysti Bhut Jolokiaa, sitä maailman tulisinta. Tulinpa tehneeksi idätysennätyksenikin eilen. Poistin siemenet tuosta punaisesta, paloittelin chilin pieneksi silpuksi sulatejuuston joukkoon ja laitoin pari tuoretta siementä kelluvalle talouspaperille. Sen täytyi olla n. klo 11.30, sillä kameran kuvaustiedoissa siitä oli vielä otettu kuvia 11.09. Kun iltapäivällä n. 17.30 vilkaisin idätysrasiaani, toisesta siemenestä pilkisti jo itu. Kuudessa tunnissa. Selityskin löytyi kun tarkasti katsoi: Siemenestä oli chiliä halkaistessa lähtenyt pieni pala pois. Minulla on hyvin terävä chiliveitsi. Ei tuosta taida tervettä kasvia kasvaa, mutta talvisiemen itää joka tapauksessa, sen vain halusinkin tutkia.

Entä se maku? On hyvää. Jouduin jo muutaman päivän olemaan ilman tuoretta chiliä ja se oli kovaa aikaa. Nyt on tilanne pelastettu. Luultavasti syksyyn asti. Näitähän alkaa kypsyä päivittäin, Inca Red Droppeja on kasvussa edelleen, Aji Cristaleita on tullut lisää ja muutama Rocotokin odottelee maistiaisia. PI 370004 on maultaan erilainen kuin muut kasvattamani chilit. Se on hiukan terävämpi kuin Cristal, lähempänä Incaa. Leivän päällä kuitenkin erinomaista. Sitä tekee mieli lisää. Cristalista pidän kuitenkin enemmän sen tuoksun takia. Vihreänä Aji Indian ei maistunut oikein miltään, joten kannattaisi ehkä odotella vielä muutama päivä noiden seuraavien kanssa, että ehtivät täysin kypsyä. Jos vaikka tuoksukin vahvistuisi

Ruukunvaihdon aika

Kopioin tämän päiväkirjamerkinnän Chilifoorumilta blogiini, kun se sisältää taimikasvatukseen ja ruukun vaihtoon hyviä vihjeitä.

Nämä kaikki Rocotot olivat saman kokoisia vielä maaliskuun lopulla. Silloin jätin nuo keskimmäiset parvekkeelle säiden armoille. Laitimmaiset jatkoivat sisällä eteläikkunalla. Kaikki ovat terveitä ja tuuheita. Kaikki ovat kasvaneet, mutta sisällä tuplakokoon tuona aikana. Ne kaikki ovat ensi viikolla kolmen kuukauden ikäisiä. Vasemman laidan Rocoto Peru Cusco on suorastaan koomisen näköinen 7 cm taimiruukussaan 45 cm korkeana. Vaarallinenkin se on, sillä se kaatuu vähäisemmästäkin hipaisusta tai tuulenvireestä. Olen vain odottanut sopivaa aurinkoista eli lämmintä ruukunvaihtopäivää parvekkeelle. Se pääsee suoraan isoon ruukkuun. Pakkasissa ollut sai maitopurkin välivaiheen ruukukseen ennen ulos vientiä.

Mitä tästä opimme? Sen itsestään selvyyden, että lämmöllä on aika suuri merkitys chilien kasvuun. Ja viileässä saa kasvua hidastettua. Tärkein opetus minulle on kuitenkin, että Rocotot näyttävän kestävän kylmää hyvinkin mutkattomasti.

Lisäys tammikuussa 2010: Kaikista noista sain satoa, mutta kylmässä huhtikuun viettäneistä vasta kuukautta myöhemmin kuin lämpimässä kasvaneista.