Kirjavaa sisältöä siemenpusseissa

Pitkin kesää olen seurannut toukokuun lopulla tehtyä uusintakylvöä Aji Chanca (C. baccatum) siemenpusseista. Historiaa voit seurata sivujen linkeistä taaksepäin. Heinäkuun puolivälissä taimet olivat venyneet ikkunan ylälaitaan ja katkaisin ne silloin puolivälistä tai alempaa. Nyt ne ovat taas yhtä korkeita. Tuossa on siis kahden vuoden siementilauksista neljä näytettä kummastakin. Viime kesänä niistä kasvoi Aji Amarillo, keltainen pitkulainen, tänä kesänä myyjän toimittamasta uudesta "korjauserästä" tuli punaisia ja vähän epämääräisen muotoisia, paksumpia, mutta oikein maukkaita. Niiden oikeasta lajikkeesta minulla ei ole aavistustakaan. Myyjän kuvaston Chancalta sekään ei näytä, ehkä se on jopa CGN 16972 eli PI 263258, sillä se oli myyjällä samaan aikaan tarjouksena.
Tästä saattaisi olla tulossa oikea Aji Chanca, raakileen muoto ainakin näyttää lupaavalta. Kahdeksasta taimesta vasta 4 on aloittanut kukinnan ja kaikista on toistaiseksi tullut erilaisia. Yksi muistuttaa parvekkeella kasvavaa Aji Chanca köynnöstä (joka kenties on CGN 16972), yksi ehkä on Aji Amarillo. Baccatumeja kuitenkin kaikki ja tuskin mitään risteytymiä, vaan sekaisin menneitä siemeniä.

Ensimmäiseksi ehti kypsäksi asti juuri syyskuun viimeisenä päivänä viimevuotisen siemenpussin vasen laita. Luulisinpa sen olevan Champion (C. baccatum), jota minulla kasvaa myös ulkona. Siellä on muutama kypsä, joten makuvertailu kertonee totuuden. Championin muodossa on aika paljon variaatioita. Kuvistakin voit huomata, että chilit ovat kasvaneet ikkunan yli ja hedelmiä muodostuu juuri ylälaitaan. Siinä on päällä loisteputket, joihin latvat pyrkivät sotkeutumaan. Olen saksilla pitänyt niitä erossa valosta.

On ihan keväinen fiilis ikkunalaudalla, vaikka yöksi on luvassa pakkasta ja ulkona on vielä chilejä.

Rocoto sisään pakkasilta suojaan

Jo kolme viikkoa sitten minun piti peitellä Rocoto Riesen (C. pubescens) yöksi ja nyt taas on hallaa luvassa. Muutamat chilit vielä sinnittelevät ulkona ja Aji Cristal suorastaan notkuu sadon painosta. Onneksi sen ei tarvitse ehtiä kypsymään, vaan nuo ovat maukkaita raakanakin. Pubescensit sen sijaan maistuvat vasta aivan kypsinä.

40 cm leveä saavi oli raskas kantaa, mutta oli minulla hommaa chilin sitomisessakin. Pisimmät versot luikertelivat pari metriä maata pitkin ja niiden lehdet olivat aivan reikäiset. Oksan nosto vasta paljasti, että etanat olivat syöneet isot rocoton raakileet aivan kuopille, joten ne oksat irrotin saksilla. Ylempänä olleet olivat säästyneet ja niitä kiersin saavin reunaa pitkin kiepille ja osan nostin keppien varaan. Saavi oli tiukasti kiinni omenapuun juurella, sillä chili oli kasvattanut juurensa pohjarei'istä ulos maaperään ja mehevät kastemadot luikertelivat saavin alla. Niinpä niitä lienee myös ruukun mullassa.

Sisällä varastohuoneessa on sentään ikkuna ja pari loisteputkea katossa. Eiköhän nuo sillä kypsy. Ajattelin, että tuosta saisi hyvää siementä, elleivät sitten ole saaneet kylmää ja menettäneet itävyyttään.

Tämä saavillinen teki erityisen suurikokoista hedelmää. Melkein kaikki ovat yli 20 cm ympärysmitaltaan  ja suurin "kilpailuchili" on leveydeltään yli 7,5 cm. Olihan sillä suurin ruukku ja hyvä kasvupaikka, mutta voi perintötekijöissäkin olla jotakin poikkeuksellista. Jos näistä tulee itävää siementä, laitan ne halukkaille jakoon. Onhan tuollaiset mukavia täyteltäväksi.

Ongelmachili Cajamarca

Tätä en vain osaa. Cajamarca (C. chinense) on vuodenvaihteesta asti kasvanut ikkunalla ja myöhemmin parvekkeella parhaalla paikalla, mutta heikoin tuloksin. Siihen on kokeiltu hapanta turvetta, kalkkia juurelle, lannoitusta ja lannoittamattomuutta, mutta se vain jurottaa omaa hidasta kasvuaan. Kalkitus tosin sai sen virkistäytymään heinäkuulla ja kukkimaankin, mutta tulosta ei vain syntynyt.
Viime viikolla siihen oli kuitenkin ilmestynyt tuollainen:

Cajamarca ja syyskuun tasaus vai kylmät yöt?

Tämä on sitten pelkkää spekulointia, vailla kokemuksen tai tiedon hiventäkään. Juhannuksen aikaan epäilin, että tropiikin kahdentoista tunnin päiviin tottunut kasvi saattaa vierastaa valoisia kesäöitämme. Se kuitenkin alkoi kukkia, mutta kukat tuottivat hedelmää vasta syyspäiväntasauksen aikoihin. Tuota ajankohtaa on suositeltu kutsuttavaksi syyskuun tasaukseksi, koska tämänkin chilin kotiseudulla nyt on kevät, mutta tasaus on sielläkin, vaikka päivien pituus ei paljoa vaihtele.

Kylmät yöt voi olla toinen syy myöhäiseen satoon. Korkealla vuoristossa kasvaessaan nuo ovat hyvinkin voineet tottua öiden kylmyyteen syksyn ja satokauden merkkinä. Pari viikkoa sitten täällä oli ensimmäinen yöhalla, vaikka ei se parvekkeelle asti ylettänytkään. Jospa se laukaisi kiireen ryhtyä tuottamaan jälkeläisiä.

Omena-rocotohillo

Sopiva sekoitussuhde?

Omenia riittää tänäkin syksynä. Monenlaista säilöntää on tehty, mutta niitä vain riittää. Eilen kokeilin pienen erän rocotolla maustettua hilloa. Tavoitteena oli "jokamiesversio", josta ei poltetta erota. Aineksina oli erilaisia jonkin verran happamia omenia ja Rocoto Riesen, joka on melko mieto rocotoksi. Ompot ovat keskimäärin 100 g, rocoto 50. Tämmöisellä reseptillä ainakin tuli maukasta hilloa.

Omena-rocotohillo   

1 kg omenia (perkaamatta punnittu), siemenkodat pois ja paloiksi

2 dl vettä kattilan pohjalle

1-1,5 dl hillosokeria riippuen omenien happamuudesta ja makutottumuksista. Jos sokerilla säilötään pidemmäksi ajaksi, sitä on oltava enemmän tai käytettävä säilöntäainetta.

1 rocoto jokamiesversioon, tulisempaan useita pieneksi silputtuna.

Kanelia voi lisätä, samoin sitruunamehua riippuen omenien laadusta.

Keittelin omenanpalat ja rocotosilpun pehmeiksi, mutta ei aivan tasaiseksi ja purkitin kuumana.

Hillon tulisuuteen vaikuttaa varsin paljon käyttötarkoitus. Jos sitä laitetaan jäätelön päälle tai tortun sisään, se saa olla paljon vahvempaa kuin sellaisenaan syötävä. Tästä tuskin poltetta erottaa, mutta aivan ilmeisesti omena ja rocoto sopivat yhteen. Sitten lisäsin viimeiseen desilitraan, joka jäi purkituksessa yli, yhden Intialaisen PC-1:n pieneksi silputtuna. Johan tuli makua ja äkkinäistä poltetta. Se on aivan toinen tuote, ei enää hillo, vaan makua antava ruoan lisuke, vaikkapa chutney. Kun raaka-aineet ovat ilmaisia ja niitä riittää, kaikenlaista voi kokeilla.

Lisäys seuraavana päivänä:
Pitihän tuo terävin osasto maistella heti. Käytimme niinkin epätyypilliseen ruokaan kuin savukalan seuraksi ja erinomainen lisukehan tuo oli, täydensi makuja sopivasti. Näin tuli todetuksi sopiva sekoitussuhde: ei kovin makeaan hedelmämössöön yksi terävä palko desiin hedelmää antaa uutta potkua ruokaan. Enemmänkin olisi voinut olla. Omena ei ehkä ole sopivin kalan kanssa, vaan sitruuna, mango tai ananas tulisi mieleen. Jos omenasoseesta jättää kanelin pois ja korvaa sen vaikka inkiväärillä, tilanne onkin jo toinen.

Neljä eurooppalaista

Hungarian Hot, Baskien Piment d'Espelette, Hot Portugal ja puolalainen Cyklon

Keräsin kerralla maisteltavaksi erän annumeja, jonkin verran eri näköisiä ja myös maultaan toisistaan poikkeavia. Nämä olivat kooltaan noin kymmensenttisiä, mutta isompiakin niissä on kasvanut. Espelette ei yleensä ole tämän porukan pienin. Siitä ei sattunut tyypillinen yksilö. Nämä eivät enää ole ensimmäisiä "harjoituskappaleita", mutta silti on aika turha tehdä pitkälle meneviä päätelmiä yhden chilin perusteella ja vain yhdessä ruoassa kokeillen tai paljaaltaan maistellen. Annuumithan eivät ole parhaimmillaan sellaisenaan syötynä, vaan ruoan mausteena tai chilijauheena.

Hungarian Hot on komea chili, paksu ja tumman punainen. En löytänyt siitä oikeastaan minkäänlaista chilin poltetta, eikä maku edes ollut paprikamaisen makea. Tämä jää kyllä yhteen kokeiluun, jatkokautta ei tule. Käyttökohteita olisivat lähinnä salaatit ja väriä antamassa muuallakin, mutta parempiakin vaihtoehtoja on.

Piment d'Espelette on sertifikaatein nimisuojattu baskimaan chili, Ranskan puolelta kotoisin. Ensi maistelussa havaitsin sitkeän kuoren ja pienen poltteen. Hernekeitossa kaksi isoa Espeletteä sai värin muuttumaan punertavaksi ja jonkin verran poltetta, joka ei ollut kaikkein miellyttävimpiä, vaan hieman karvas. Joku muu ruoka sopisi sille ehkä paremmin, mutta en ole vielä keksinyt mikä.

Hot Portugal maistui näistä raikkaimmalta ja poltettakin on kohtuullisesti. Sen kiemurainen muoto ja aika nopea nahistuminen kypsymisen jälkeen tekevät siitä muita hankalamman käytettävän.

Cyklon on jo siemenkauppojen mainoslauseissa leimattu hyväksi jauhechiliksi ja sitä se epäilemättä onkin. Maku on aika tyypillinen annuum, miedohkosta päästä kuitenkin.

Aikaisemmin olen jo ehtinyt kehua paria eurooppalaista, jotka mielestäni ovatkin paremmin paikkansa viljelyksilläni ansainneet.  Mieto Espanola on kuitenkin maukas ja melko satoisakin. Pimiento de Padron teki eniten satoa ulkona ja ehti vakuuttaa minut myös maullaan ja monikäyttöisyydellään. "Espanjalaisessa ruletissa" muuten melkein joka viides oli tulinen - ja siitähän suu tykkää.

Kullankeltaista satoa

Kellu Uchu (C. baccatum), Perun intiaanien ikivanha "keltainen chili", joka melkoisella varmuudella on sama kuin Lemon Drop, kasvaa minulla toista vuotta pienessä ruukussaan jopa ilman mullanvaihtoa tämän kesän. Kasvi jäi matalaksi, mutta satoa on oksilla mukavasti ja kausi näyttää jatkuvan parvekkeella. Keräsin niitä OBH kuivurin ritilälle. Viiltelin veitsellä jokaisen kuoren rikki ainakin yhdestä kohdasta, jotta kosteus pääsee ulos.

Seuraavana päivänä chilit ovat rutikuivia. Nyt niistä on helppo kerätä siemeniä, jos niitä haluaa talteen. Kuivatut chilit säilyvät sellaisenaan muovi- tai paperipussissa, ne voi jauhaa tai upottaa öljyyn ja tuollaisia kokonaisia palkoja voi rusentaa pataruokiin.

Kypsyiväthän ne

Viikko sitten näitä Rocoto Rieseneitä vielä pakkasilta peittelin, nyt jo ovat punaisena ainakin suurimmat. Onhan siellä oksien päässä vihreitä vaikka miten paljon, joten lisää lämpimiä viikkoja olisi toiveeni.

Mittailin noiden ympärysmittoja ja hämmästelin. Isoja ovat. Desimaalit unohtaen tuossa samassa ruukussa kasvaa 23, 21, 19 ja neljä kappaletta yli 17 cm kokoista hedelmää. Niillä sijoittuisi tänään Chilemanin kisassa sijoille 1, 4, 9 ja 13-16. Valitettavasti vain yhdellä saa osallistua. Taitavat isojen kasvattajat vielä pihdata tietojansa.

Aloin miettiä, sattuiko minulle kromosomiyksilö, vai onko paikassa jokin taika. Viime vuonna kasvatin samassa saavissa samalla paikalla Rocoto Peru Cuscoa ja mahtavia tuli niistäkin, vaikka oli kylmä kesä. Jyrkän rinnetontin terassointiin tehty betoniseinä takana ja omenapuun varjo osan päivää blokkaamassa keskipäivän paahteen ovat tämän kasvupaikan erikoispiirteet.

Lajikkeena Rocoto Riesen (eli Grande) on mainittu isoksi, mutta 6,5 litran ruukuissa vierekkäisillä kasvupaikoilla Rocoto Red Peruvian on tuottanut ihan saman kokoisia ja jopa enemmän kuin tämä "jättiläinen". Niistä isoimpien koko on ollut 17,5 cm lajikkeesta riippumatta. Ruukun koko ja kasvupaikka taitaa vaikuttaa lopputulokseen jopa 30%.

Intialaiset pärjäävät vielä parvekkeella

Lämpenihän tuo sää sentään ainakin viikoksi. Viime syksynä parvekkeella kasvoi chilejä vielä marraskuulla ja viimeisen sadon korjasin joulukuulla. Syksyt ovat erilaisia, mutta toistaiseksi olen siirtänyt sisään lämpimään vain pari ulkona oleillutta rocotoa. Parveke lasien takana pitää vielä pintansa.

Vanha tuttu Indian PC-1, joka minulle myytiin nimellä Naga Jolokia vuonna -07, on terävä sekä muodoltaan että poltteeltaan, mutta ei se mikään Naga ole, eikä Jolokia. Se vain sotkettiin niihin ennen kuin oikeat Naga Morich ja Bhut Jolokia saatiin länsimaihin. Annuum tuo on ja Intian valtion hyväksymiä kauppalajikkeita. Minä pidän siitä siksi, että siinä ei ole juuri omaa makua, vain poltetta. Sitä on hyvä lisätä ruokaan tai jauheeseen vaikkapa baccatumien seuraksi.

Indian Pot Chili on uusi tuttavuus. Siinä kasvaa isossa nipussa raakileita, jotka tosin leviävät ja harventuvat kasvaessaan. Tämä oli harvinaisen hidas annuumiksi ja paras satokausi alkaa vasta syksyllä. Ehkä tein jotakin väärin alkukesästä.

Tämä on lyhyempi ja tylpempi kuin PC-1, mutta suunnilleen yhtä satoisa. Pikku jäätelörasiassa ne ovat porskuttaneet koko kesän ja tuottavat ihan mukavasti maistiaisia.

Maultaan se on miedompi, oikeastaan aika mukavan makuinen annuumiksi. Paljaaltaanhan tuota ei syödä, vaan sillä maustetaan ruokia, kastikkeita, patoja, wokkeja yms. sekä tehdään jauhetta talven varalle. Tämä Pot-chili samoin kuin kiinalainen vastineensakin kukkivat edelleen runsaasti ja kausi jatkuisi, kunhan kelit sen sallivat.

Hyiset tuulet puhaltelevat

Ensi yöstä jos vielä selvittäisiin, sitten pitäisi olla lämpimämpää tulossa.

Kuva on torstai-aamulta, kun kylmä yö on takana. Tampereen lentoasemalla käväisi alle yhdessä asteessa, meillä harjun laella sentään oli 5. Omenapuun alla majailee silmäteräni, Rocoto Riesen betoniseinää vasten. Siihen sain kiinni viltin ja sen päälle vielä hallaharsoa. Ensi yöksi pitää järjestellä jotakin vastaavaa. Tarkkasilmäinen havaitsee, että versot luikertelevat peiton alta ja oikeassa alakulmassa näkyy iso raakilekin. Niitä on kymmenittäin isojakin, mutta vielä vihreitä. Saavi on melko mahdoton kantaa sisään, kun maanpintaa pitkin luikertelevia versoja on pari metriä kumpaankin suuntaan. Ne voisi ehkä kiertää kiepille saavin ympärille, jos reunoille pistelisi puukeppejä ja oksat sitoisi niihin kiinni, mutta siinä putoilisi raakileita ja murtuisi oksia.

Tästä selviää huolen aiheeni. Riesenissä on kypsymässä tosi isoja rocotoja ja tuo suurin (keskellä kuvaa) on vielä oksassa, joka elokuisessa ukkosmyrskyssä osittain repeytyi irti rungosta. Revennyt kohta on narulla sidottu kiinni ja hedelmän molemmin puolin tuettu. Sitä tuskin saisi ilman vaurioita sisään. Muutamassa lämpimässä päivässä tuon pitäisi kypsyä mittauskuntoon.

Tästä samasta kasvista on jo heinäkuulta asti löytynyt  rocotoja, jotka ovat riittäneet Chilemanin Fat Rocoto kisassa kärkikolmikkoon. Tuo on niistä isoin. Onhan se selvää, että joku Helmut tai Luigi kypsyttelee vielä pari senttiä isomman sillä aikaa, kun täällä taistellaan hallaa vastaan, mutta kypsäksi aion tuon saada ulkona. Paljon ei puutu enää.

Chili-sitruunahillo

Sopiva sekoitussuhde?

Kun chilifoorumille kirjoittamaani kokeilureseptiä jo lainataan muissa blogeissa ja muunnelmia syntyy nettikirjoittelussa, on ehkä aika julkaista se täälläkin. Sitruunahillo kuulosti minusta hyvin kummalliselta, mutta kun monet chiliharrastajat sitä kehuivat, piti tuota kokeilla. Hyvää tuli, hapanta, vähän makeaa, vähän polttavaa, hiukan karvasta, omaperäinen maku. Erityisen hyvin se tuntuu sopivan maitotuotteiden kuten jäätelön kera, mutta suklaakääretorttu tai letut ja kermavaahto ovat myös mainioita seuralaisia. Jokainen voi keitellä oman makunsa mukaista. Luulisin, että monet haluavat sokeria enemmän, chiliharrastajat enemmän chiliä.

Tässäpä ainekset reseptin muodossa. Kaikki ainekset lasketaan sitruunoiden määrän mukaan.

- Sitruunaa 1 mitta, tässä 600 g (3 kpl, kuorineen punnittuna)

- Vettä ⅓ mitta, siis 2 dl

- Sokeria ⅓ mitta, siis 2 dl, siitä puolet hillosokeria. Tätä lisätään maistelun jälkeen maun mukaan.

- 1 keskivahva baccatum-chili sitruunaa kohti, tässä Aji Indian, mutta Lemon Droppia suosivat monet. Habaneroja riittää vähemmän.

Sitruunan keltainen kuori raastetaan mukaan, ainakin puolet siitä, sitruuna kuoritaan ja paloitellaan pieneksi, siemenet poistetaan, samoin isommat kalvot. Valkoinen kuori on karvasta, vältä sitä.
Chilit paloitellaan pieneksi silpuksi, jotkut poistavat siemenetkin.
Veden ja sokerin kanssa tuota keitellään pehmeäksi. Jos haluaa tasaisempaa, voi käyttää sauvasekoitinta. Minä pidän sattumista ruoassa, myös hillossa.
Puolen tunnin jälkeen tuo alkaa tasoittua, kolmen vartin keittämisellä pitäisi jo jäykkyyttä ilmestyä. Sen voi todeta kaatamalla pienen näytteen kylmälle lusikalle. Liikkeen hidastuminen riittää, jähmettyminen tarkoittaa jo marmeladia.

Maistelu tässä vaiheessa on paikallaan. Chilin polte saa olla aika vahvaa, sillä se miedontuu maitotuotteiden kanssa käytettäessä. Tähän erään lisäsin vielä 0,5 dl hillosokeria. Sitruunat ehkä olivat mehukkaampia ja happamampia.

Suunnilleen samalla reseptillä tehdään hilloja myös muista hedelmistä kuten appelsiineista, mangoista jne.

Amppelichilit menestyvät hyvin

Minulla on muutamia chilejä amppelissa katosta roikkumassa parvekkeella, kuistilla ja makuuhuoneen ikkunan edessä. Habanero ja Omnicolor ovat jo useamman vuoden ikäisiä,  Chinese Pot Chilli (C. annuum) on tämän vuoden uusi tuttavuus. Kiinalainen on hento ja pienikokoinen pienessä 12 cm ruukussa. Siinä oli maistiaiset jo keväällä, mutta nyt vasta pääsato kypsyy. Myös rocotoista löytyy amppelissa viihtyviä lajikkeita.

Kokokuvaa chileistä on hankala saada niin, että ne erottuvat taustastaan ja oleellisia yksityiskohtiakin näkyisi. Terävyysalueen käyttö vähän helpottaa pehmentämällä taustaa. Näistä kuvista saat isommat klikkaamalla.

Lähikuva kertoo oksien hennon, pitsimäisen rakenteen paremmin. Chilit ovat n. 1,5 cm pitkiä, mukavan tulisia ja sopivat moneen ruokaan. Amppeli pitäisi olla keittiön ikkunalla, jolloin "pippureita" voisi poimia ruokaan tarpeen mukaan. Valitettavasti meidän keittiön pohjoisella ikkunalla kukinta loppuu useimmilla chileillä ilman lisävaloa välittömästi. Talvehtiminen on tällä kiinalaisella kokeilematta muutenkin.

Omnicolor (C. baccatum) on viettänyt kesän avokuistilla talon itäpäädyssä tuulessa pyörien. Se on kaunis koristekasvi ja siitähän on toukokuun lopulta asti saatu mainiota maustetta. Se on kantanut kaiken värisiä chilejä koko kesän, vaikka mullan vaihtokin unohtui keväällä. Kuvat saattavat hämätä koon arvioinnissa. Chinese Pot on 1,5 cm ja Omnicolor yli 5 cm. Yksi Omnicolor painaa saman kuin 20 pikku kiinalaista.

Jatkoa seuraavana päivänä:
Tulipa maisteltua. Parikymmentä pikku kiinalaista teki spagettikastikkeeseen oivallisen maun. Kuumensin ne ensimmäiseksi öljyssä, mutta silti kastikkeesta löytyi tulisia sattumia (mikä tuntui mukavalta). Ilmeisesti nuo pitäisi rikkoa jotenkin ennen paistamista.

Chiliset omenarenkaat

Chilikuivuri soveltuu hyvin myös omenien, yrttien ja sienien kuivatukseen. Kuivatut omenarenkaat ovat talvi-iltoina mainiota naposteltavaa. Happamista omenista tulee hyviä, sillä makeus tiivistyy kuivatuksessa.

Omenarenkaita menossa kuivuriin. Takana samoista omenista tehtyä piirakkaa.

Ensimmäinen erä piti tietysti maistella heti ja siinä odottikin miellyttävä yllätys. Suupieliä alkoi pistellä ja mukava polte levisi suuhun. Kuivausritilällä oli aikaisemmin kuivattu Habaneroja ja omenat viipaloin chili-leikkuulaudalla. Chiliset omenarenkaat ovat hyviä, mutta tuskin osaan niistä enää tehdä samanlaisia. Vahingossa syntyneistä ei ole sekoitussuhdetta tiedossa.

Satoa säilöön etikkaan

Etikkasäilöntä ei ole ollut minun suosikkejani, kun en etikan mausta erityisesti pidä, mutta tämä purkki käänsi pääni:

Fataliin Aji Cristal on todella hyvää, siihen tulee himo ja se vie kielen mennessään. Säilykkeessä on vain yksi paha vika: Se loppuu aivan liian pian.

Naga 2010 messuilla yritin udella tuotteen kehittäjältä, Mr. Fataliilta itseltään mausteliemen salaisuutta, mutta hän ei suostunut paljastamaan aineiden sekoitussuhteita. Purkissahan lukee, että aineet ovat vesi, etikka, sokeri, sitruunamehu ja suola. Noilla tiedoilla lähdin kokeilemaan oman etikkasäilykkeen tekoa. Nämä ovat siis aloittelijan räpellyksiä, niitä on turha ottaa ohjenuoraksi omiin säilykkeisiin.

Tein muutamia erilaisia seoksia. Maistelin lientä ja vertasin sitä Fataliin säilykkeeseen. Noinhan ei saa oikeata kuvaa, sillä chilit vaikuttavat makuun ratkaisevasti ja maun voi maistaa vasta viikkojen päästä. Jotakin kuitenkin luulen oppineeni. Esimerkiksi sen, että etikkaa ei todellakaan tarvitse olla niin paljon kuin useimmat säilöntäreseptit suosittelevat. Sokerin määrä vaihtelee myös ohjeissa rajusti ja toiset suolaavatkin vielä liemen, toiset eivät.

Tässä on oma tekemä Padron-säilyke. Chiliä muuten mahtui 250 grammaa puolen litran purkkiin, kun oikein tunki. Tein myös Aji Cristalista, Aji Chancasta, Jalapenosta ja Aji Ahuachapáusta omat säilykkeet pikku purkkeihin. Chilifoorumin keskustelusta löysin mitatut tiedot etikan vaikutuksista pH:n laskuun. Nyt uskalsin turvallisin mielin jättää etikan vähemmälle, sillä puoli desilitraa viinietikkaa (6%) näyttäisi riittävän vallan hyvin litraan säilykettä, siis litraan chileineen, ei liemestä mitaten. Jotkut vanhat reseptit neuvovat laittamaan väkiviinaetikkaa (10%) jopa kolme desiä, eli yli kymmenkertainen määrä etikkahappoa. Ei ihme, jos minulle ei maistu.

No niin, liemi maistui hyvältä, lopullisesta tuotteesta ei ole vielä tietoa, mutta tässä kuitenkin kokeilijan resepti miedompaan etikkasäilöntään. Tuo riittää hyvin litraan säilykettä, kun chiliä laittaa melko tiukkaan.

4 dl vettä
2 dl omenaviinietikkaa
0,5 dl hunajaa (voi korvata sokerilla)
0,25 dl sokeria (pari ruokalusikallista)
1 tl merisuolaa
1 sitruunan mehu

Toisen erän tein vähemmällä makeutuksella. Pidempään säilytykseen voi mukaan laittaa myös Atamonia säilöntäaineeksi, mutta kohta syötävillä testipurkeilla en katsonut sitä tarpeelliseksi.

Paksummat chilit kiehautin liemessä ennen purkkiin laittoa, liemen kaadoin kiehuvan kuumana päälle ja purkin kiinni ilmatiiviisti. Tiettävästi rapsakampia chilejä saa, jos niitä ei kuumenna, mutta esikuvani Fataliin Gourmet on aika pehmeätä, ilmeisesti kiehautettuja ja silti maistuvia leivällä tai ruoan lisukkeena. Vaikkapa pizzan päälle tarkoitetut "pepperonit" säilöisin enemmän etikkaiseksi, vähemmän makeiksi ja kuumentamatta. Kokeilkaa itse.

Lisäys kuukauden päästä:
Maisteltu on ja herkulliseksi havaittu. Etikan maku oli varsin mieto ja Fataliin säilykkeessä on enemmän etikkaa. Testasin sitä lisäämällä omaan purkkiini 10% viinietikkaa. Ehkä mieluummin lisään sitruunaa, jos happamuutta haluaa lisää. Suolat ja sokerit olivat aika kohdillaan.

Lisäys syksyllä 2016:
Lisäilin vähän etikan määriä, kun alkuperäiset olivat niin mitättömiä (1dl), lähes maistumattomia, vaikkakin säilöntään riittäviä. Tämä vain tiedoksi, jos ihmettelet, että resepti on muuttunut. Nyt se vastaa nykykäytäntöäni.

Rocoto Riesen on jättiläinen

Riese on saksaksi jättiläinen ja jotakin sen suuntaista on Pepper-Kingin pojilla liikkunut päässä, kun ovat tämän rocoton nimenneet. Useimmilla muilla heidän pubescenseillaan on paikkakunnan nimi. Ne on löydetty usein perulaisilta toreilta, mutta tästä Riesenistä puuttuu siis paikkakuntatieto. Englanniksi he ovat kääntäneet sen Grande, mikä sekin tarkoittaa isoa. Ostin siemenet jo pari vuotta sitten, mutta en rohjennut idättää niitä -09, kun luulin isojen olevan vaikeita kasvattaa.

Helppohan se oli, helpoimpia pubescenseja, mitä olen kasvattanut. Tässä on taas kypsää satoa tulossa. Ensimmäiset maistiaiset sain jo toukokuussa sisällä maitopurkissa. Tämä on parvekkeella 6,5 litran ruukussa. Muoto on vähän lommoinen omena. Päässä on "hymykuoppa". Chilemanin "Fat Rocoto"-kisan tapaan mitattuna tämän ympärysmitta on 17,5 cm, millä olisi selvinnyt tänään sijalle 7 kansainvälisessä kasvatuskisassa. Takana on muutaman sentin isompia kasvamassa.

Ulkona on sitten todellisia jättiläisiä tulossa. Kunpa vain ehtisivät kypsyä ennen yöpakkasia. Rocoto Riesen selvästi nauttii enemmän suomalaisesta kesästä ulkona isossa ruukussa kuin lasitetulla parvekkeella pienemmässä. Itse kasvi on levinnyt jo neljän metrin verran ympäristöönsä pitkin maan pintaa. Pystyrunkoa sillä ei ole ulkona lainkaan, parvekkeella metrin verran.

Chilit aitakasvina

Sattuipa hauskasti, että tätä juttua kirjoittaessani löysin Chilifoorumilta paljon komeamman aidan. Ikke on reunustanut koko rivitalon pihan ruukuissa olevilla chileillä, minulla niitä on maahan istutettuna vain muutama pienen terassin reunuksena kukkapenkin jatkeena.

Oleskeluterassimme reunuksena on noin metrin korkuisia chilejä. Tässä Aji Cristal ja Rocoto Manzano Orange. Hyvin ne rajaavat tilaa. Toisella laidalla annuumit Pimiento De Padron ja Espanola jatkavat aitaa tyylikkäästi, mutta Inca Red Drop on muita matalampi. Kaikissa muissa paitsi rocotossa on mukavasti satoa, mutta ne olivatkin vähintään kukassa ulos siirrettäessä.

Aji Cristalista sato paljastuu vasta kasvia pöyhiessä. Kaikki vähänkin väriä vaihtaneet on syöty ja osa noin vaalean vihreänäkin. Cristal on niin maukasta.  Alkukesästä tuo kasvoi kovin hitaasti, sillä meillä on ravinneköyhä ja kuiva soraharju kasvualustana. Kourallinen luonnonlannoitetta eli kanankakkaa ja merilevää chilien juurelle ripoteltuna, reilu kastelu ja jatkossa lannoiteliuoksella kastelu melko usein auttoi selvästi. Uutta tummanvihreää kasvua ilmestyi kaikkiin ja satoa syntyy. Muhevamultaisessa puutarhassa näitä neuvoja ei kannata kokeilla.

Aji Cristal kasvaa meillä jo kolmatta kesäänsä. Viime kesän se vietti ruukussa ulkona ja terassin reunuksena oli vain pari pienempää chiliä. Nyt se pitänee kaivaa lapiolla ylös pakkasten tullessa ja tunkea juuret jotenkin ruukkuun. Siinä voi käydä huonostikin.

Vietnamilaiselta torilta tuoreena suomalaiseen soppaan

Dong Xuan Market on vietnamilainen baccatum chili, joka ilmeisesti on saanut nimensä Hanoin suuresta toissa vuosisadalla rakennetusta kauppahallista. Länsimaiset kävijät ovat "löytäneet" sieltä chilin, jota sitten on alettu levittää täällä siemenkauppojen välityksellä. Markkinoilla on toinenkin aivan saman niminen chili, kiinalainen annuum.

Kuvasta tuli vähän ylivalotettu, mutta valitsin sen silti, sillä siinä ilmenee chilinkasvattajan aurinkoisen päivän tunnelma. Kasvatin vietnamilaiseni pienessä 13 cm ruukussa tarkoituksena saada vain maistiaiset, jotta voin päätellä, tuleeko tästä jatkossakin minun parvekkeeni asukki. Enpä osaa vielä sanoa. Maku on erinomainen, mutta ainakin ensimmäisissä kovin mieto poltteeltaan. Näitä pitää siis olla kourallinen ruokaan. Leivän päälle tai suoraan rouskuteltavaksi tuo on mainio, makea ja tuoksuva. Tarkkasilmäinen huomaa kuvastakin, että lehtiä on kovin vähän. Ripsiäiset iskivät tähän oikein urakalla enkä satokaudella tietenkään myrkytellyt, taittelin pahimmat lehdet vain pois.

Maustoin tuolla jauhelihakeiton. Chiliä oli reilusti, samoin selleriä ja palsternakkaa. Maku oli hieno, mutta keittoa lämmitettäessä seuraavana päivänä lisäsin vielä yhden Indian PC-1:n tulisuutta tuomaan. Sitä ei nimittäin näistä vietnamilaisista minun suuhuni löytynyt. Maistellaan nyt kuitenkin lisää ennen kuin tehdään hätäisiä johtopäätöksiä. Kasvien ensimmäiset hedelmät ovat usein "harjoituskappaleita" ja maku muuttuu myöhemmin.

Instant kypsymisiä leikkauksen seurauksena

Viime lauantaina leikkelin Habaneroni syyskuntoon, kehotinpa muitakin seuraamaan esimerkkiä. Nyt jo vähän kaduttaa.

Habanerot alkoivat leikatuissa oksissa kypsyä välittömästi ja oksien päihin jääneet pienet raakileet kasvavat vauhdilla. Jos lämmintä syksyä riittää, ehkä olisi vielä viikon päästäkin ehtinyt leikata. No, tehty mikä tehty. Tästä saan aivan riittävästi satoa näinkin.

Aji Panca - tunnistus suoritettu

Aji Panca (C. chinense) se on. Alle kahdessa kuukaudessa raakile kasvoi isoksi ja muuttui vihreästä tumman ruskeaksi. Pitänee kysellä englantilaiselta siemenkauppiaalta, miten heidän pusseissaan ovat etiketit vaihtuneet.

Taustalla loistaa paremmin valossa vietnamilainen baccatum Dong Xuan Market. 

Nyt sakset käteen!

Tämä neuvo voi tuntua kovalta, mutta jos sinulla on ulkona, parvekkeella tai kasvihuoneessa chilejä, jotka eivät mahdu sisään lämpimään valojen alle, kasvu kannattaa lopettaa nyt.

Chilit kypsyvät nopeimmillaan kuukaudessa, monet käyttävät siihen kaksi. Eli nyt kukkivasta ei ehdi tulla satoa syksyn kylmillä. Jos raakileet saa isoiksi, ne toki kypsyvät lopulliseen väriinsä, kun ne siirretään lämpimään, vaikka valot eivät olisikaan riittävät kasvuun. Minulla ei vain ole kaikille paikkaa sisällä edes lyhyen kypsyttelyn ajaksi. Viime vuonna oli lämmin syksy ja pidin lokakuun alkuun asti chilejä ulkona ja lasitetulta parvekkeelta tein viimeisen sadonkorjuun vasta marraskuussa. Pakkaset voivat kuitenkin tulla aikaisemminkin, eikä kylmässä kypsy.

Habanerossa on kaiken kokoisia raakileita ja kypsiäkin odottelemassa keittiöön pääsyä. Tässä vaiheessa leikkaan pienen raakileen takaa, kukat ja uuden kasvun pois. Silloin nuo kehittyvät hiukan nopeammin, kun energiaa ei käytetä kukintaan ja oksien kasvatteluun. Lannoituksen olen lopettanut jo viikko sitten. Mullassa on riittävästi energiaa noiden kasvattamiseen. Typpilannoitus ja vilkas kasvu syksyllä haittaa talvehtimista. Sen sain viime talvena kokea. Kasvit pitäisi saada itse menemään lepotilaan ennen talven tuloa, mutta eiväthän  nämä tropiikin kasvit ymmärrä syksystä mitään.

Ulkorocotot voivat hyvin - tai sitten ei

Keväällä vein suurimman osan pubescens-chileistäni ulos puiden juurelle puolivarjoon. Parhaan paikan sai tämä Rocoto Riesen, joka onkin kasvanut mittaa - sivuille. Oikealle luikertelee parimetrinen verso, vasemmalle varjoon vähän vähemmän. Korkeutta tuolla ei ole juuri nimeksikään. Nyt näyttäisi yksi uusi verso suuntautuvan ylöskin.

Siinä oli ensimmäinen sato jo ikkunalla toukokuussa, mutta nyt on kasvamassa todellisia jättiläisiä. Myrsky vähän repäisi vasemmalle suuntautuvaa oksaa ja olenkin sen tukenut. Siinä killuu silmäteräni, tällä hetkellä yli 21 cm ympärysmitaltaan oleva raakile. Sillä sai hetkeksi piikkipaikan kansainvälisessä Chilemanin "Fat Rocoto" kisassa. Tulevathan Etelä-Euroopan kasvattelijat varmaan vielä muutaman sentin isommilla, kunhan kesä ehtii loppupuolelle, mutta kasvaa tämäkin vielä ja 17-18 senttisiä on muissa haaroissa useampia kasvussa. Olen yrittänyt patistaa muitakin osallistumaan kisaan, että saadaan Suomen chilinkasvatus paremmin esille. 3-5 nimeä kymmenen joukossa olisi aivan mahdollista, kunhan saisi kaverit ilmoittautumaan. Ympärysmitaltaan 15 cm riittäisi vielä kymmenen joukkoon. Sellaisia minulla kasvoi jo keväällä maitopurkissa.

Kypsiä on Rocoto Red Peruvianissa ja tässä Rocoto Perussa. Siinä on ollut katkeamatta kypsiä poimittavissa tammikuulta asti. Toukokuussa leikkasin sen irti loisteputkista ja siirsin ruukun ulos. Se on edelleen vanhassa viimekesäisessä mullassaan. Eivät nämä siis paljoa kasvualustaltaan vaadi. Suoraan puutarhan multaan siirretyt ovat kyllä kotiutuneet, mutta yhtään kukkaa ei ole, eikä siis toivoakaan sadosta tänä kesänä. Tamperelainen soraharju ei taida olla hyvä vastine Andeille. Yhden Peruvianin kukinnan onnistuin myös lopettamaan, kun annoin sille ruukkuun kalkkia ja kanankakkaa. Ilmeisesti olivat väärät eväät.