Epätoivoinen yritys päästä jauhiaisista eroon

Ansarijauhiaiset jylläävät parvekkeella. Sieltä ei haluta tuoda mitään sisään tai jättää talvehtimaan. Puutarhasivuilla väitettiin, että nuo häviävät alle +5° lämpötiloissa. Ei pidä paikkaansa. Vein ulos muutamia ja parin pakkasyön (meillä +1 ja 0) jälkeen niitä edelleen lähti lentoon lehtien alapinnoilta. Myrkytkään eivät näihin tehoa. Aikuiset kuolevat Raidiin suurin osa, mutta niitä kuoriutuu koko ajan lisää ja myrkyt eivät tehoa toukkavaiheisiin. En siis taida kasvatella tulevana talvena chilejä.

Tein kuitenkin kokeen. Leikkelin kaikki lehdet ja vihreät silmutkin pois muutamasta chilistä, ruiskin niihin Raidia ja Cooperia parin päivän välein ja vaihdoin pintamullan. Vein ne tänään kellarikerroksen varastohuoneeseen, missä ei ennestään ollut mitään vihreää. Jos joku noista lähtisi viheriöimään, se ehkä saisi ainakin vähän etumatkaa jauhiaisiin. Kellu Uchu (eli Lemon Drop), Piri Piri ja Aji Indian ovat nuo koekasvit.

Täysin lämmittämättömässä tilassa minulla on vielä muutama suunnilleen noiden kokoinen ranka, joihin jätin muutaman lehden ja tarkistelin ne mielestäni huolellisesti, että niissä ei ollut jauhiaisen munia.

Onnistumismahdollisuudet ovat minimaaliset, sillä jauhiaiset osaavat lentää. Kun olin vienyt nuo paikoilleen, luulenpa havainneeni yhden pienen paholaisen jo ilmassa. Ne kulkevat jopa vaatteissa ihmisen mukana. Kesällä lähdin kiireellä parvekkeelta bussille ja pysäkillä paidastani pyrähti lentoon ainakin yksi valkoinen paholainen.

Lisäys 14.7.2014
Tämä temppu viimein tepsi. Jauhiaiset hävisivät, eivätkä ole tulleet takaisin vielä seuraavaan heinäkuuhun mennessä. Kun niitä taas joskus ilmestyy, ne ovat taatusti uutta kantaa, eivät meillä pesineitä.

Chilit turvaan pakkasilta

Varsin ajankohtainen kysymys on näinä aikoina ollut chilien talvettaminen, kun yöpakkaset uhkaavat jo parvekkeita ja kasvihuoneitakin.

Tänä vuonna en siihen aio paljoakaan tarttua, sillä ansarijauhiaisten armeija tulisi kuitenkin mukaan. Muitakin tuholaisia on syytä varoa ja myrkyttää lämpimään tuotavat kasvit ainakin kahdesti noin viikon välein vaikkapa pyretriinisuihkeilla, Raidilla tai vastaavalla.

Syksyllä sisään tuomisesta minulla on vaikka miten paljon tavaraa menneiltä vuosilta, vaikkapa Aji Cristalin syksyisistä siirroista 2012 ja 2011.

Kaikki talvehtimisjutut löytyvät kyseisen aihealueen alta.

Minä virittelin parvekkeelle sähkölämmittimen pitämään pakkasen loitolla vielä muutaman yön ajan.

Hurjia lupauksia - mukana myös maku

Enhän minä mainoksiin usko, enkä tätäkään siementä sen perusteella ostanut.

Tuommoista tekstiä löytää netistä, "The hottest pepper on Earth". Hoh hoijaa, 200.000 scovillea ei siihen titteliin riitä. Samaa lukemaa tarjottiin parissa muussakin siemenkaupassa Mayalle, vaan eipä löytynyt kasvattamistani chileistä. Extra-tuliseksi leimattu olikin täysin tuleton.

Tämähän joutui minulle sattumalta, kaupantekijäisinä jo vuosia sitten, mutta kasvatin sitä vasta nyt, kun alkuperästä tihkui vähän enemmän tietoa. Yhtä tuliseksi sitä kuitenkin väitettiin silloinkin.

Maya Pimento (C. chinense) kuului viime kevään liian tiheässä kasvaneeseen chinenseryppääseeni ja sekin kasvoi parimetriseksi hujopiksi. Ensimmäiset kypsät maistelin heinäkuussa, mutta vasta nyt syyskuussa niitä valmistuu enemmän. Se siitä nopeasta lajikkeesta.

Maku, tosiaankin. Ensimmäisen podin syndroomaa epäilin silloin heinäkuussa, kun poltetta ei löytynyt ollenkaan. Monillakin chileillä ensimmäinen tuotos voi olla erikoisen näköinen tai makuinen, eräänlainen koe-erä ja maku vakiintuu vasta myöhemmin. Vaan eipä asia muuttunut syyskuussakaan. Maya Pimento on tyypilliselle habanerolle tuoksuva ja maistuva, mutta täysin ilman chilin poltetta. Jännä tapaus. Nyt hieman harmittaa, että tästä on vain yksi kasvi kasvamassa, ei edes varalaatikoista löytynyt toista. Voihan olla, että tämä on risteytynyt siementen tuottajalla ja silloin samankin siemenpussin siemenistä voisi kasvaa erilaisia chilejä, osa risteytyneitä, osa ei. Jos nämä ovat risteytyneitä, silloin seuraavan sukupolven chileistä voi taas kasvaa yllätyksiä. Minusta todennäköisempää on, että siemenliikkeillä on yhteinen siementen tukkumyyjä ja he toistavat samaa mainoslausetta maistelematta itse myymiään lajikkeita. Tällaisesta on ennenkin ollut todisteita ja virhe toistuu vuosikausia eri palstoilla.

No, minä pidän tästä. Siitä on yli kaksi tuntia, kun nautin tuota voileivän päällä ja vieläkin on suussa mukava habaneron maku. Poltteen voi hankkia muista lajikkeista, Maya on ihan hyvä tällaisenaan.

Sadonkorjuuta saksilla

Parvekkeen nurkassa oli jo niin tiivistä kasvustoa, että sadonkorjuun avuksi piti ottaa sakset. Aji Indianin (C. baccatum) oksat olivat niin vaikeasti tavoitettavia, että leikkelin ne irti ja keräsin kypsät vasta pöydällä.

Aika kasa niitä tulikin. Suurin osa on kypsää, mutta oli siellä vihreitäkin. Keskiviikon tienoissa on kuitenkin jo yöpakkasia luvassa, joten eiköhän ollut aika kerätä kaikki pois.

Aji Indian sopii mielestäni erityisen hyvin lihapatojen tai riistakäristyksen mausteeksi. Talven varalle kuivaan niitä puolikkaina vihanneskuivurissa, joita muuten on näkynyt viime aikoina muutaman kympin tarjouksina. Nyt on aika hankkia, ellei sinulla vielä ole sellaista.

Kuivatut chilit laitan tuollaisena pussiin ja murennan pataan vasta tarvittaessa. Mielestäni puolikkaat pitävät arominsa paremmin kuin jauhe. Siemeniä kerään vasta kuivista, mistä ne on helppo rapistella irti. Minun vanha kuivurini puhaltaa enemmän keskelle ja siksi jätän reunat vähän vajaaksi tai laitan sinne ohuempia paloja.

Täysikokoiset vihreät maistuivatkin yllättävän raikkaille. Tulisuus on hieman vähäisempää kuin kypsissä, mutta kyllä nämä ihan chilejä ovat. Kuivaanpa nekin, mutta en ota siemeniä näistä. Siksi ne pitää sijoittaa alimmalle ritilälle, sillä kuivauksen aikana siemeniä putoilee alemmille tasoille.


Ai niin, se Niksipirkan niksi.
Chilejä peratessa monet käyttävät kumihanskoja (nitriili) ja sellaiseen onkin aihetta, jos tosi tulisia käsittelee. Tämmöinen keskikastin chili ei käsiä särje, kunhan sitä ei mene arkoihin paikkoihin. Pinnassa ei ole kapsaisiinia, joten sitä voi huoletta käsitellä. Polte ei lähde käsistä pesemällä. Rasva liuottaa kapsaisiinia, joten ruokaöljyllä hierominen ja sen jälkeen pesu helpottaa jonkin verran tilannetta.

Tarkka työtapa ehkäisee ikäviä yllätyksiä.
Kun veitsi on oikeassa kädessä ja chilejä käsittelee pelkästään vasemmalla, pitää vain huolehtia, että ei hiero silmiään tai kaivele arkoja paikkojaan milloinkaan vasemmalla kädellä.

Intialaiset ovat vieneet tämän säännön uskonnon tasolle. Siellähän syödään edelleen sormin. Ehdoton sääntö on, että oikealla syödään, vasemmalla pyyhitään. Sillä ei koskaan kosketa ruokatavaroihin. Leipäkin murretaan yhdellä kädellä, aina oikealla.

Rocato kasvaa myös varalaatikossa ulkona

Tapani mukaan laitoin keväällä tärkeimmistä taimistani kakkoskappaleet litran jäätelörasiaan, 3 tai 4 samaan odottelemaan, miten varsinaiselle kasvatille käy. Nämähän jäivät kasvamaan ja joutuivat kesäksi ulos itäpäätyyn, kylmään ja varjoiseen paikkaan. Sielläkin ne vain puskevat satoa, vaikka multaa on vain pari desiä kasvia kohti ja pelkällä vedellä olen noita kastellut. Lannoitteita ei ollut lähelläkään kevään jälkeen.

Parvekkeella Rocato kasvoi toista metriä, tämä on 35 cm korkea. Huonollakin hoidolla kuitenkin syntyi tulosta.

Nämä ovat vähän muhkuraisempia kuin parvekkeen lämmössä kasvaneet, vähän pienempiäkin kyllä. Nuo pitäisi nyt siirtää lämpimään, jotta ehtisivät kypsyä. Siementen itävyydestä ei ole varmuutta, sillä viileys saattaa haitata itävyyttä. Varminta on ottaa siemenet talteen parvekkeelta.

Rocato kypsyy

Elokuussa leikelty Rocato (C. chinense) on tässä pari viikkoa sitten, kun siinä oli vielä raakoja ja kypsymässä olevia.

Nyt ne ovat kaikki kypsyneet. Leikkely ja lämmin syksy ovat tehneet tehtävänsä keväällä huonosti hoidetullekin.

Rocato on linjasta poikkeava chinense. Muotokin on tavallista pitkulaisempi ja sileämpi, hedelmäliha on paksumpaa ja maku miedompi. Cajamarca ehkä vähän on samaa tyyppiä. Maku ei ole hassumpi, vaikka monet ehkä odottavat enemmän poltetta. Isossa padassa tuo saattaa hukkua, mutta leivälle se käy sellaisenaan vaikkapa sulatejuustoon sekoitettuna. Jo talvella ihastuin Fataliin savustettuun Rocato-jauheeseen, joten kuivaukseen ja jauheeksi tämä sato taitaa päätyä.

Kuukausi sitten leikeltyihin oksan päihin on ilmestynyt muutamaan kohtaan uutta kasvua ja kukkiakin. Ihan kiva sikäli, että huomasin unohtaneeni tämän lajikkeen kukkaa kuvata, ikkunaviidakossa ei mahtunut. Kukka on kovin pieni, selvästi Habaneroa pienempi. Se on tyypillinen chinensen kukka, hiukan vihertävä ja hiukan supussa. Heteiden varsissakin on tyypillistä violettia, vaikka ne eivät kunnolla tässä näykään.

Oikein mukava lajike tämä on, voin suositella. Fataliilla on edelleen siemeniä tarjolla ja saattaa tuon hyvin varustetusta ruokakaupastakin löytää - vihanneshyllystä.

Siam Hot on Omnicolor

Lisää nimiviidakon harvennusta. Kuva on kuistin kaiteelta ovea vasten. Parvekelaatikossa ovat rinnakkain Omnicolor ja Siam Hot, kaksi baccatumia, joita väitin samaksi jo toukokuussa. Käsitykseni on vahvistunut. Näissä ei todellakaan ole mitään eroa. Lopetan harhaan johtavan Siam-nimen käytön tähän.

Tämä on varsin mukava, maukas ja näyttävä chili. Keväästä asti siinä on ollut maustetta ruokapöytään, yleensä hellan tai uunin kautta ja sato jatkuu pakkasiin asti. Omnicolor on monikäyttöinen chili ja syötävissä jo vaalean keltaisenakin. Itäpäädyssä se ei päässyt täyteen väriloistoonsa. Siniset värit puuttuvat, kun aurinko ei osu tuohon kuin varhain aamulla, mutta hyvin se tuossakin viihtyi.

Omnicolorillakin on pieni hajuongelma. Suljetuissa tiloissa saattaa nenään tuoksahtaa kissan pissa, vaikka katti olisi taatusti sisäsiisti. Versot tai lehdet sitä erittävät, ei siihen kukkia tarvita.

Aji Huanuco on CGN 22871

Kesäkuussa tuota jo epäilin ja nyt olen asiasta aivan varma.

Chiliaidalle alkaa saapua syksy, mutta edelleen kaikki chilit tekevät satoa hyvään tahtiin. Baccatum Aji Huanuco on lukumääräisesti tuottoisin, mutta nuo ovat aika pieniä. Niitä jää kuivumaankin, sillä maku ei ole mitenkään erityinen. En minä sitä pahaksikaan sanoisi, mutta parempiakin on.

Vähän myöhemmin kasvamaan laitettu aito CGN 22871 on hajuhaitan vuoksi kasvanut avokuistilla pienessä ruukussa melko lailla varjossa, mutta ehti kuitenkin tarjoamaan maistiaisia. Samat lajikkeet nuo ovat, vaikka kauppiaat ovat matkalla antaneet uusia myyntinimiä. Aji Huanuco on linjakas valinta, jos CGN 22871 on kotoisin Perun Huanucosta. Baccatumeihin yleensä liitetään Aji etuliite.

Yhtäläisyyksiä ovat esimerkiksi:
- Aika ikävä haju kasvavissa versoissa sisätiloissa. Ulkona se ei haittaa.
- Kukat ovat aivan samanlaiset.
- Chilien muoto ja koko ovat samat.
- Maku on sama; melko lievä polte, hieman karvas, ei erityisen hyvä.

Eroavaisuuksia en ole havainnut. Erilaisessa ympäristössä tietysti tulee eri näköisiä kasveja, mutta sekään ero ei ole suuri.

En suosittele kenellekään. Parempiakin lajikkeita on.

Aika on tuhraantunut tietokoneen päivityksessä

Chileistä kirjoittelu on ollut viime aikoina hieman hitaampaa, kun huomio on kohdistunut tietotekniikan ongelmiin.
Kohta ne ovat ohi.

Viime vuosikymmenen puolivälissä hankitun läppärini akku on ollut aivan sökö, latauslaite reistailee ja kaapeli kuoriutuu paljaaksi. Näppäimistöstä monetkin kirjaimet jättävät väliin, ellei niitä paina pitkään ja voimalla. Olen imuroinut tuota muutamaan kertaan ja imurin letkun päässä pitämääni tiiviiseen kankaaseen on jäänyt iso pölypallo, kissan karvoja, hiekkaa, leivän muruja ja vaikka mitä. Nyt tökkiminen jatkui imuroinnin jälkeenkin. Tuhti kyljen tai päädyn kolautus pöytään korjasi tilanteen hetkeksi.

Laskin mielessäni, että näppäimistö, akku, laturi, lisää muistia ym. tarpeellista olisi maksanut enemmän kuin uusi tietokone, joten tilasin uuden, samanlaisen. Muistia tosin on kahdeksan kertaa enemmän ja levytilaakin monin verroin. Vanha toimii vielä, mutta sillä ei taida olla arvoa markkinoilla.

Ongelmia vanhan kanssa alkoi esiintyä jo muutama vuosi sitten, kun uusinta käyttöjärjestelmää ja uusimpia ohjelmaversioita tärkeimpiin ohjelmiini ei saanut vanhalle raudalle. Nyt asia kääntyi toisin päin.

Siirto uuteen käy tosi vaivattomasti. Vanhan koneen sisällön ja asetukset voi siirtää helposti ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä, mutta:
Ilmeni, että suuri osa ohjelmistani ei enää kelvannutkaan. "Vuoden 2005 tai vanhempia versioita ei enää tueta." Niistä piti etsiä uudet versiot tai vastaava ohjelma uudella nimellä. Ne myös käyttäytyvät hieman eri tavalla. Samalla menetin yhteyden kotisivuni FTP-palvelimeen ja kuviini, kun ohjelman muistissaan pitämät osoitteet ja salasanat jäivät vanhaan koneeseen ja ohjelmaan. Yhteystietojen kaivelu kahdeksan vuotta vanhoista asioista ei käy ihan helposti. Monia muitakin salasanoja joutui etsiskelemään ja uusia ongelmia niissä ja asetuksissa putkahtelee edelleen päivittäin. Tietokoneen avainnipussa ei säilytetä kaikkea, sen jouduin kokemaan. Pitäisi hankkia vihko, johon merkitsisi kaiken ylös samaan paikkaan.

No, onhan tämä tietotekniikka kehittynyt. Metallinäppäimistö on vaihtunut kumiseen, liitäntöjä on poistettu ja muutettu. Videokameraani en saa enää kiinni kuin adapterin avulla, äänen sisääntulo on poistettu, monet muut liittimet pienentyneet. Onhan tämä uusi ohuempi ja kevyempi, se vaatii veronsa. Hyvältä kuitenkin näyttää ja tuntuu. Eiköhän tämä tästä.

Herkullista chiliä - mutta mitä?

Vihdoin löytyi suunmukainen chili, raakana nautittava, leivän päälle tai salaattiin sopiva. Siinä on baccatumin makeutta ja lievä polte, yläpäässä enemmän. Nyt en vain tiedä, mikä se on.

Tämän piti olla Starfish. Eipä ole. Tuossa on joitakin muotoja. Siellä on ihan kuutioita, erilaisia lommoisia, piispanhatun muotoisia, onpa joitakin Starfishinkin kaltaisia. Niitä ne eivät kuitenkaan ole. Raakileetkaan eivät kasva ylös, vaan roikkuvat.

Nämä ovat 2008 siemenpussista Fataliilta. Mielenkiintoista on, että samaan aikaan chilimestari oli aloittanut Aji Fantasyn jalostuksen, josta myöhemmin tuli jonkin verran tuon näköinen, mutta keltainen. Nämä saattavat siis olla varhaisia risteytyksiä. Siinä tapauksessa näiden siemenistä tulisi ensi kesänä taas jotakin yllättävää.

Isojen baccatumien tapaan se täyttää hyvin sille annetun tilan parvekkeen parhaassa nurkassa (kuva 20.5). Ehdin kerätä nuo näytteet ennen kuin hoksasin ottaa kuvan kasvista. Se kasvaa kuvan ulkopuolella lattialta melkein kattoon nojaillen parvekelaseihin ja takana näkyvään pylvääseen. Aikaisempina kesinä olen tältä paikalta saanut suurempia satoja muista baccoista, mutta ei tässäkään ole moittimista. Maku vain on sen verran mieto, että näitä kuluu enemmän.

Ruukussa vasemmalla kasvaa Aji Indian ja sen runsas sato kätkeytyy tämän mysteerichilin taakse. Parvekkeella on viidakko.

Intian ihme - todellinen jauhiaisimuri

Oikeaa nimeä vailla olevan chilin historiaa selvittelimme pari kuukautta sitten, eikä tunnistus varmistunut. Käytetään sitten tätä keksittyä nimeä.

Parvekkeella se kasvoi pienessä ruukussa yli metrin korkuiseksi ja täytti tehtävänsä; maistiaiset saatiin. Se kuitenkin veti puoleensa niin runsaasti ansarijauhiaisia, että minun oli pakko "heittää" se ulos. Tuossa se on tukevaa pihakoivua vasten. Kuva aukeaa uuteen ikkunaan isommaksi, jolloin siitä ehkä näkyykin jotain.
Kasvi on kyllä tukeva ja pysyisi omin avuin pystyssä, mutta se on jäänyt niin pintaan, että runko ei ole lainkaan mullassa ja juurien varassa se kallistuu herkästi tuulessa. Siksi tukikeppi.

"Intian Ihme" kukkii edelleen innokkaasti annuumille tyypillisin valkoisin kukin. Lehdet sen sijaan ovat kovasti frutescensin tyyppiset, kapeat ja kovat, karvojakin on nähtävissä. Tämän chilin runkohan on todella karvainen ja samaa oli Kashmiri Mirch-chilissä, jota muutama vuosi sitten kasvattelin. Se on Intian pohjoisimmasta osavaltiosta kotoisin ja sieltä suunnalta tämäkin saattaa olla. Niissä on paljon samanlaisia piirteitä paitsi hedelmien muoto. Kashmirissa ne olivat suippoja ja käyriä.

Tämän ihmeen hedelmät ovat melkein pallukoita. Maku on aika omaperäinen, ehkä vähän karvas ja kohtalaisen tulinen. Se ei nouse suosikkilistalleni, mutta ymmärrän hyvin, että intialainen vierastyöläinen, joka on näitä maistellut kotikylässään äidin tekemässä ruoassa koko lapsuutensa, haluaa ottaa maun mukaansa lähtiessään vieraille maille, vaikkapa Suomeen.
Tuossakin jo näkyy pieni kokoelma ansarijauhiaisen kehitysvaiheita.

Latvoissa niitä sitten onkin sellaiset määrät, että nämä lehdet kuolevat. Parvekkeella lehdet olivat täynnä valkoisia jauhiaisia. Ulkona upotin tämän vesisaaviin hyväksi aikaa ja lentävät yksilöt hävisivät. Niillä on kuitenkin monen ikäisiä toukkia ja munia lehdet täynnä, joten uusia jauhiaisia kuoriutuu koko ajan. Toukkavaiheisiin eivät edes myrkyt tehoa, enkä minä sitä paitsi lähtisi satovaiheessa chilejäni myrkyttelemään.

Nuo erittävät makeaa ja tahmeaa nestettä lehdille ja siitä saavat osansa alla olevat kasvit ja pinnatkin. Lisäksi kasveihin koskiessa sieltä lehahtaa melkoinen parvi valkoisia pikku kärpäsiä. Inhottavaa, mutta kai se nyt on siedettävä tämä syksy. Kokonaan uusi harjoitus on, miten saan talvehtimistilaan puhtaita kasveja. Luultavasti ei mitenkään, mutta voi noita tuholaisia ainakin vähentää leikkelemällä lehdet pois ja myrkyttämällä muutamaan kertaan.

Chiliaidalle tämä oli ihannekesä

Ulkokasvatuksessa tämä lämmin ja sopivasti sateinen kesä oli Tampereella harjun etelärinteessä chileille mitä parhain.

Aidasta ei oikein kokokuvia saa. Tuossa se on kuukausi sitten oleskeluterassiamme rajaamassa. Siitä se on vähän tihentynyt. Värikäs sato tulee toiselle puolen aitaa, etelän puolelle tietenkin. Oikealla matalin osa on Padron ja niistäkin on kerätty ihan mukava sato, vaikka alku oli kaatuilevaa.

Toinen oikealta, Hecele saikin jo oman esittelyn 6.8. Siitä on grillattu isoja chilejä ja viimeksi keräsin kilon kypsiä. Niitä tulee lisää.

Chilithän ovat aidassa suloisesti sekaisin oksat oksien lomassa. Vasemman laidan Canario (C. pubescens) kasvattelee komeimmat hedelmät. Nostin pöheiköstä yhden oksan erikseen näkyville:

Tämä on jo toista kesää suosikkirocotoni. Sitä kasvaa parvekkeella amppelissa ja kasvaakin itse asiassa paremmin kuin ulkona. Ilmeisesti nuo sittenkin pitävät lämmöstä.

Seuraavana on aidan suurin chili, baccatum Aji Huanuco. Se on sangen satoisa, mutta ei erityisen maukas - ja sehän haisee. Versojen kärjet erittävät ikävää tuoksua, joka ei sentään ulkona haittaa.

Toinen baccatum, Jamy on sekin saanut ensimmäisensä kypsiksi, mutta suursatoa siitä ei tänä vuonna saada. Alkuun lähtö oli sen verran muita perässä ja se tuntuu viihtyvän paremmin parvekkeella.

Parasta satokauttaan sen sijaan kasvaa mysteerirocoto M2:

Vuosien tutkimisen ja kyselemisen jälkeenkään ei ole varmuudella selvinnyt, mikä tämä Fataliin yllärinä tullut rocoto on. Olkoon sitten M2 (toinen musta siemen). Sehän kypsytti ensimmäisen chilinsä jo keväällä ulos vietäessä ja sato on jatkunut. Noita on paljon oksilla ja on niitä nautittukin. Pisimmillä on nyt mittaa 7 cm, kun ne aluksi olivat ikkunalaudalla 3-5 cm. Muotokin on ulkona hieman toinen, mutta maku on sama. Hyvä näin.

Postia Kiinasta

Tänään se tuli. Heinäkuun 11. tilaamani nappiparistot saapuivat. Tilasin Kiinasta kymmenen paketin, kun sain halvemmalla kuin kotimaasta yhden. Ovat näköjään laittaneet postiin heti seuraavana päivänä. Postimaksu minua vähän ihmetyttää. Sponsoroiko Kiinan valtio ulkomaankauppaa, vai mistä on kyse?

Meidän postissa pelkkä kuplakuori olisi maksanut enemmän kuin tämä koko ostos postimaksuineen. Visalasku tuli juuri ja syyskuussa on maksettava 1,47€.

Tilasin tavaran Hongkongilaisesta nettikaupasta, mutta manner-Kiinasta tuo näkyy lähteneen. Kuoressa oli kaikenlaisia lappusia, mutta tämä nauratti eniten. Lentopostiko tuli puolessatoista kuukaudessa? Paristot olivat mittarin mukaan tuoreita, mutta fyysiset mitat olivat vain vähän sinne päin. Mahtuivat kuitenkin paikalleen. Pakkauksessa oli lueteltu suuri joukko eri numeroisia nappiparistoja, joita nämä korvaavat.

Syttyikö valo? No ei. Vika saattaa olla muualla, ledeissä, kytkimessä, johdotuksessa. Halpa, mikä halpa, mutta suurennuslasi toimii edelleen moitteettomasti.

Kaduttaako? No ei, postinkulkua ja hintaa tällä erityisesti testasin. Tästähän riittää pattereita muihinkin laitteisiin. Kuten jo alun perin totesin, pattereiden loppuessa on parasta ostaa koko luuppi uudestaan. Neljällä eurolla.

Ei siis näin, osa 2

Ei aina käy niin kuin haaveillaan. Tämän vuoden uusien chinense-lajikkeiden kanssa tyrin aika lailla. Onneksi kasvatus on dokumentoitu melko hyvin, joten opiksi voisi ottaa, jos ymmärtäisi, mistä kenkä puristaa. Ja jos muistaisi sen ensi vuonna ja malttaisi mielensä kaikkien hienojen uusien lajikkeiden kanssa.

Tuossa on parvekkeeni chinense-osasto ennen eilistä leikkausta; Rocato, Colombian Orange ja Cochabamba. Lasien takana on jo baccoja. Aivan liian korkeiksihan nuo kasvoivat, verhon taakse ja kattoon kiinni ja vaikeuttivat lasien avausta. Ruukun pinnalta kattoon on 150 cm.

Nämä tulivat taimelle joulun tietämissä ja vasta nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin sato kypsyilee. Jo toisella kasvatuskaudellani sain Habanerosta satoa neljän kuukauden ikäisenä ja puolen metrin korkuisena. Viivytyksiä on siis tapahtunut matkan varrella aika tavalla.

Colombian Orange on ehkä parhaiten dokumentoitu tapaus. Sen kasvua voit seurata valitsemalla sivupalkista lajikkeen nimen. Merkinnät ovat aikajärjestyksessä, joten kannattaa aloittaa alapäästä. Tämä muuten ei ole Colombian Orange, olen saanut vääriä siemeniä Semillakselta. Väri on väärä, eikä muotokaan ihan vastaa oikeaa. Se ei haitanne kasvun ongelmien selvittelyä.

Helmikuun alussa tuo vielä oli tukeva, mallikas taimi. Siitä huhtikuulle chinenset olivat ahtaassa laatikossa liian vähällä ikkunavalolla ja loisteputkien lievealueella. Seuraus oli liiallinen pituuskasvu. Tuohon aikaan ne olisi pitänyt saada haarautumaan ja pysymään matalampina. Ensi vuonna siis enemmän tilaa, enemmän valoa, eli vähemmän taimia. Kasvatuksen voisi kenties aloittaa pari kuukautta myöhemmin, jos sen tekisi huolella.

Huhtikuun alusta siitä on murheellinen postaus: 60 cm korkeana 10 cm taimiruukussa, juuret sykkyrällä. Kasvoihan se noin, mutta seuraukset näkyivät kesällä, uuteen ruukkun sopeutuminen kesti pitkään. Pari viikkoa myöhemmin se jo kukki, mutta siitä ei seurannut mitään.
Toukokuussa nuo vihdoin pääsivät parvekkeelle valoon, mutta nyt olin laittanut ruukkuihin kanankakkaa kourallisen pohjalle ja sehän aiheutti lisää pituuskasvua ja kukinnan myöhästymistä. Joskus juhannuksen tienoilla huomasin tilanteen toivottomuuden ja annoin näille aimo annoksen syyslannoitetta, fosforia ja kaliumia. Se ehkä vaikutti parin viikon kuluessa ja kukista alkoi kehittyä myös raakileita. Olisi se voinut muutenkin tapahtua.

Rocatosta olikin kuva jo edellisessä saksijutussa, mutta tässä rivistön kolmas, Cochabamba:

Pieniä marjoja ja kovin myöhään. Näistä ei kiloja keräillä. Maistelen näitä kaikkia vähän myöhemmin.

On saksien aika

Ulkona, parvekkeella tai lämmittämättömässä kasvihuoneessa on aika pysähdyttää kasvu ja odotella kypsymistä. Vain lämpö voi pelastaa vasta nyt kukkivat tai pienillä raakileilla olevat chilit.

Periaate on yksinkertainen. Viimeisen kohtuullisen kokoisen raakileen jälkeen oksa katkaistaan, kukat ja aivan pienet raakileetkin armotta pois. Karsiminen nopeuttaa jäljelle jääneiden chilien kypsymistä, siitä on omiakin kokemuksia. Tässä on vasta nyt vauhtiin päässyt Rocato (C. chinense)

Lannoittaminen on toinen kypsytyskeino. Typpilannoitteet olisi syytä hylätä jo elokuun alkupuolella ja antaa vaikka pelkkää vettä. On myös syyslannoitteita, joiden tarkoitus on auttaa kasveja syksyyn sopeutumisessa. Niissä on runsaasti fosforia ja kaliumia, eikä lainkaan typpeä. En ole aivan varma, onko sellainen hyväksi, jos aikoo talvehdittaa chilinsä. Syyslannoite kun on ulkona tarkoitettu talvilepoon valmistautumiseen ja siihen kuuluu myös lehtien pudottelu, mutta pakkasten myötä kompostiin meneville kasveille se varmaan on paikallaan.

Tämä on elokuinen kestoaihe ja viime vuonna taisin käsitellä aihetta hieman perusteellisemmin.

Chilifestari taas Tampereella viikonvaihteessa

Vuosittainen perinnetapahtuma Chilifest Finland vetää taas ensi viikonvaihteessa chilin ystäviä joukolla Tampereelle 16-18.8.

Tapahtuman kartta Tampereen Keskustorilta. Chilitarvikkeita, kastikkeita, tuoreita chilejä, ruokaa, chilijäätelöä ja musiikkia on tarjolla runsaasti.

Jonkinmoinen aikataulu tapahtumille.

Edelliskesäisiä juttujani tapahtumasta, mistä selviää, että sekä chilejä että väkeä oli paljon.

Sinne siis mukaan!


Jatkoa 17.8. aamulla
Perjantai-illan tutustumiskierroksen jälkeen haluaisin mainita pari paikallista erikoisuutta, turisteille eksotiikkaa.

Musta makkara chilillä maustettuna (savu-jalapeño) ja makea "hillo" tarjotaan perinteisesti voipaperista syötäväksi. Neljällä eurolla saa ihan reilun annoksen pienehköön nälkään. Maku on kiinnostava, eikä kovin tulinen, mutta perinteinen puolukkahillo on kyllä enemmän minun makuuni lisukkeena.

Tampereen paahtimon chilikahvi tuli jo aamukahvilla maistelluksi. Chilinä on luomukahvin joukkoon lisätty Piri Piriä. Erikoisuutena ihan kiinnostava, mutta kumpikaan, kahvi tai chili ei aivan iskenyt minun makuhermoihini täysillä. Sain lähtemättömän chilikahvi-kokemuksen muutama vuosi sitten, kun jauhoin kahvimyllyllä chilejä ja jatkoin seuraavana päivänä hieman huonosti puhdistetulla myllyllä kahvipapujen jauhamista. Se oli tyrmäävän hyvä aamuherätys, mutta ei ole toistettavissa.

Omnicolor, tomaatti ja valkosipuli - loistava makuyhdistelmä

Nyt kun tomaattia kypsyy yli päivittäisen tarpeen, tein tosi tomaattisen kastikkeen.

Pohjalle paistinpannuun jotakin lihaa pikku paloina; minulla oli kanaa, voita ja karkeaa merisuolaa. Kun lihat ovat paistuneet, paloitellaan runsaasti tomaattia, muutama Omnicolor ja muutama valkosipulin kynsi ja annetaan hautua tomaatit kypsäksi.

Kastike oli yllättävän hyvää, melko ohutta suurustamatta ja mukavan punaista. Pidempään hauduttamalla siitä saa paksumpaa ellei halua käyttää jauhoja.

Tämä oli hyvää perunan kanssa, mutta sopisi varmaan pastalle, riisille tai kuskusillekin.

Yrttien kanssa voisi tätä yhdistelmää hifistellä loputtomiin. Jotkut basilikat kieltämättä täydentävät hyvin tomaatin makua, mutta minun valintani olisi rosmariini. Makuasioita.

Gulassia ja hölskykurkkuja

Otetaanpa kurkut ensin käsittelyyn. Näinä aikoina avomaan kurkut kypsyvät ja niitä on monella aivan ylituotannoksi asti. Ellei ole, kaupastakin saa halvalla. Avomaalla helposti kasvavaa kurkkua on aivan turhaan syrjitty. Minusta se on paremman makuinen kuin kasvihuonekurkku. En tosin ole itse kasvattanut kasvihuoneessa ja se saattaisi muuttaa asian. Niin monet vihannekset ovat aivan eri makuisia, kun niitä itse kasvattaa.

Isoäitini jo kasvatti kurkkuja kohopenkissä ja syksyisin niitä oli aina liikaa. Eräs parhaita ja mieleenpainuvimpia ruokalajeja oli hölskytyskurkku. Ohuesti kuorittu ja siivutettu kurkku laitettiin syvälle lautaselle, vähän etikkaa, suolaa ja sokeria mukaan, toinen lautanen päälle ja sitten hölskytettiin. Hyviä tuli. Maistuivat lapsillekin. Enpä ollut nauttinut noita vuosikymmeniin, mutta nyt, kun taas kasvatin itse kurkkuja, löysin vanhan ohjeen netistä. Sen voi tietysti tehdä siistimmin muovirasiassa, jossa on sulkeutuva kansi.

Chilivaarin hölskykurkut

Kahta kurkkua kohti mausteeksi:
1 ruokalusikallinen omenaviinietikkaa (tai laimennettua etikkaa)
1 teelusikallinen sokeria (mummullani oli selvästi makeampaa)
1/2 tl suolaa
Kurkuista voi tehdä joka päivä eri makuisia. Silppusin erilaisia chilejä piristeeksi mukaan. Kaikenlaisia yrttejä voi myös käyttää, tilli on suositelluin.  Etikan voi vaihtaa sitruunaan ja sokerin hunajaan. Suolan voi jättää poiskin.

Kuorin piikit pois kurkun pinnalta ja viipaloin veitsellä aika paksuiksi viipaleiksi. Jotkut käyttävät juustohöylää ja ohuita viipaleita.
Suljetussa rasiassa viipaleita hölskytellään jonkin aikaa ja nautitaan leivän päällä tai ruoan lisukkeena. Samassa rasiassa voi niitä myös säilytellä muutaman päivän jääkaapissa, mutta eivät ne siitä oleellisesti parane. Tuore itse kasvatettu kurkku on hyvää sellaisenaankin.

Paprika Hecele erõs (C. annuum) on ulkona aidassa kasvattanut reippaasti kypsää satoa. Se on kovin mieto, mutta mukavan makuinen, tumma unkarilainen. Kurkkujen mausteeksi olen sitä jo käyttänyt, mutta lihapata unkarilaiseen tyyliin olisi tarkoitus tehdä lähipäivinä. Tuota voi paloitella sinne oikein reilusti mukaan ja ehkä jotakin tulisempaa chiliä vielä lisukkeeksi. Ei siitä aito gulassi tule, mutta jotakin sinne päin.

4000 ötökkää vuorokaudessa

Parvekkeella pörräsi pieniä valkoisia "kärpäsiä" erityisesti tuuhean amppelitomaattini ympärillä. Riittää niitä chileihinkin, mutta tomaatti on niiden erityisherkkua - ja yksi annuum. Ansarijauhiaisia ei saa häviämään, vaikka kantaa voi harventaa myrkytyksillä ja tarra-ansoilla. Keväiset tarrat olivat jo täynnä ja ostin eilen uusia. Tänään ne olivat jo melkein täynnä. Pahaksi olin tilanteen päästänyt.

Tein pikaisen laskennan. Jaoin tuon ruutuihin ja laskin keskimääräisen ja kerroin ruutujen lukumäärällä. Kun näitä pyydyksiä on tomaatin ympärillä 4 kpl ja kaikilla on kaksi pyydystävää pintaa, kokonaistulos vuorokaudessa ylittää komeasti 4000 jauhiaista. Pöllähdys tomaatteja poimiessa on vähentynyt, mutta ei loppunut. Ei näistä eroon pääse.

Tomaatit kypsyivät heinäkuussa

Kuva on parin päivän takaa, kun ensimmäinen kypsyi, mutta nyt noita on enemmänkin punaisena ja keltaisena.

Tomaateille ilmoitetaan tarkkojakin aikoja kukasta kypsään, mutta tietysti nekin riippuvat kasvuolosuhteista, lämmöstä kait ennen kaikkea. Joskus olen saanut satoa aikaisemminkin avomaalta, mutta monesti on mennyt pitkälle elokuulle. Kaikki juontaa alkunsa taimikasvatuksesta. Nyt aloitin maaliskuun puolivälissä, istutin ulos toukokuun lopulla ja kuun viimeisinä päivinä kaikki lajikkeet aloittivat kukinnan. Taimikasvatuksessa voisi mennä raakileasteelle asti, jos valoa riittää lämpimässä, mutta monesti on sitten käynyt niin, että ulos istutuksen jälkeen on tullut tauko kukinnassa ja vain muutama on kypsynyt aikaisin. Nyt näitä tulee tasaisella rintamalla.

Vasemmalla Sibiria kypsytti ensimmäisen päivää muita aikaisemmin. Sitä sanotaankin aikaiseksi ja kylmänkestäväksi. Sen kypsymisajaksi sanotaan 55 päivää. Nyt meni 59. Oikean laidan Manón ajaksi ilmoitetaan 50-60 päivää, mikä onkin oikein ja ottaa kasvuerot huomioon. Manó talon seinustalla varjoisemmassa paikassa on muuten päivän edellä tätä aurinkoista paikkaa. Parvekkeella ruukussa alkaa myös väri vaihtua niissä pienemmissä tomaateissa. Keskellä on keltainen runkotomaatti Golden Sunrise ja sillekin näyttää nyt kaksi kuukautta riittävän.

Kotimaisilla tomaattisivuilla on monestakin lajikkeesta mainittu kypsymisaikoja, mutta kun tuolle keltaisella on mainittu 69-80 päivää ja Siberialle 48-50 ja molemmat kypsyivät parin päivän tarkkuudella samaan aikaan, ei voi oikein luottaa lukemiin. Myöhäisempiä lajikkeita ei kuitenkaan juuri kannata Suomessa ulkona kasvatella.