Kaksi viikkoa kynimisestä - vihreää pukkaa jo

Kaksi viikkoa sitten karsin muutaman chilin täysin lehdettömäksi, myrkyttelin kahteen kertaan ja toin ne parvekkeelta sisään. Nyt baccatumit Kellu Uchu ja Aji Indian jo vihertävät iloisesti, kuusivuotias ryhmyinen Piri Piri vielä miettii, mutta se tuotiinkin ulkoa kylmästä suoraan lämpimään.

Eniten epäonnistumisia sisään tuonnissa on sattunut, kun olen kastellut runsaasti ja kylmällä vedellä ulkoa vesisaavista. Siitä juuret eivät pidä. Talvehtijoille riittää hyvin vähä kastelu, ellei sitten halua kasvattaa niitä jatkamaan satokauttaan, kuten olen ajatellut noiden baccatumien kohdalla. Toinen epäonnistumisen paikka on leikkaus likaisilla saksilla ja väärästä paikasta. Silloin joku sienitauti iskee, eikä sitä saa pysäytettyä.

Niin ei toivottavasti käynyt tällä kerralla. Noinhan ei pidä leikata, että jää tynkä kuivumaan. Oikea leikkauspaikka on juuri lehtihangan yläpuolelta, jolloin uusi kasvu peittää leikkausarven. Nyt ei kuitenkaan ole kyse niin arvokkaista kasveista, että lähtisin leikkelemään uudestaan tai hakemaan jotakin ainetta haavan peittämiseen. Sellaisiakin on.

Chilimylly Englannista

Säilyttelen mieluummin kuivatut chilini kokonaisina tai puolikkaina kuin jauheena - aromit pysyvät pidempään. Niitä voi lisätä ruokiin murentamalla tai kokonaisinakin, mutta pöytämauste pitää murskata. Mortteli tietysti käy siihen, mutta hyvä mylly voittaa sen kätevyydessä, jos se toimii.

Viime jouluna hankin lapsillekin lahjaksi ja yhden itselle tuolla takana näkyvää Hackmanin maustemyllyä. Nyt niitä ei enää ole ainakaan Hackmanin nettikaupassa, joten piti etsiskellä muualta. Englannista löytyi tunnetun pippurimyllyjen valmistajan, David Masonin nimenomaan kokonaisille chileille tarkoitettu keraamisilla terillä valmistettu mylly. Tuolta sen ostin, maksoin vähän alle kaksi kymppiä postimaksuineen ja kahdeksan päivän päästä mylly oli postilaatikossa.

Sehän toimii. Nyt jauhoin kuivatut vihreät Aji Indian chilit vihreäksi rouheeksi ruokaan. Se näyttää hauskalta ja maistuu hyvälle. Ei tämäkään mylly täydellinen ole. Kovin isot chilit eivät jauhaudu, ellei niitä ensin murskaa pienemmäksi. Tuolla Hackmanilla se on varsinainen ongelma. Chilit pitää paloitella, melkeinpä jauhaa ennen kuin ne osuvat myllyn teriin. Sitten se kyllä tekee hienoa jauhetta tai karkeampaa rouhetta, säätövaraa on.  DMD:n säätöihin en oikein ole vielä saanut otetta, mutta eivätköhän nekin löydy. Mainoskuvassa myllyssä oli Piri Piriä, joten varmaan pitää jauhaa vähän pienempää tavaraa, esimurskata ainakin osa chileistä. Tuollaiset isot vihreät olisivat kyllä hauskoja ruokapöydässä.

Valo tulee kaukaa idästä

36 Wattia kiinalaista LED-spottivaloa parilla kympillä postimaksuineen. Kiinnostaako?
Isoja LED-valoja ei Suomesta juuri löydä, ei ainakaan miellyttävän värisiä. Nyt satuin selailemaan kaukomaiden eBay-tarjontaa ja siellähän niitä oli vaikka miten. LEDejä pidetään 5-6 kertaa tehokkaampana kuin hehkulamppu, joten tämä vastannee noin 200W lamppua. Siinä on 18 kpl 2W ledejä ja alumiinilamellit jäähdyttämässä, joten tuuletinta ei tarvita ja lamppu on äänetön. Tämä oli vielä poikkeuksellisesti "natural white", tavallisesti tarjolla on vain warm tai cool ja 60 tai 120 astetta. Kuva on kameran päivänvaloasetuksella ja valkoistahan tuo on, tarkemmin mittaillen hieman kellertävää.

Puhtaalla pöydällä mahtuu arviomaan valoja. Oranssi on pari talvea palanut 3x36W työmaavalaisin pienoisloisteputkilla. Putket ovat jo vähän himmenneet tai pölyä kertynyt pinnoille, sillä 10.000 luksia syntyi uutena 35 cm etäisyydeltä, nyt lamppu piti laskea alle 30 senttiin. Hyvinhän nuo ovat kestäneet, pika-laskennan tuloksena sain käyttöiäksi 7000 tuntia.
LED-spotti riippuu 55 cm korkeudessa ja kirkkaus on keskimäärin sama. Noiden valaisemaa aluetta on hankala mitata, kun se himmenee vähitellen reunoja kohti, mutta kyllä putkivalo yli kaksinkertaisen alueen valaisee, onhan siinä kolminkertainen määrä wattejakin. LEDin hyöty on siis toistaiseksi melko pieni, mutta kauempaa tuollaisella 60-asteisella voi valaista. Keväämmällä sekin on ongelma, kun chilit kasvavat kiinni lamppuihin.

Runsas parikymppiä on raja, jonka alle ei tulleja ja alveja peritä, sitä isommista eristä niitä saattaa mennä, jos tulli kiinnittää huomiota pakettiisi. ALV on suurin kustannus, mutta enintään kolmannes hintaan voi tulla lisää. Tämä muuten tuli perille yllättävän nopeasti. Ennen Kiinan postit ovat kestäneet kuukauden tai puolitoista, nyt Hongkongista tuli reilussa viikossa.

Uutta valotestiä tässä vähän mietiskelen. Takavuosina tutkin eri väristen ESL-valojen sopivuutta kasvuun ja sadon tuottoon. Nyt löysin samatehoisia LED-spotteja sekä valkoisena että sini-puna-kasvivalona ja vertailuun ajattelin ottaa vielä sinisen akvaariovalon ja tavallisen energiansäästön. Kunpa ne nyt vain kotiutuisivat kaukomailta ehjinä ja kohtuullisessa ajassa. Siemenet ovat jo itämässä.

Lisäyksiä marraskuun puolivälissä:

Tämähän johti sitten valotestiin.  

Kulutusmittarilla mitaten tämän spottivalon todellinen kulutus olikin vain 17W. Huijaustako? No tavallaan, mutta olin kyllä tietoinen kiinalaisten tavasta ilmaista asioita. Toisaalta se tekee tästä entistä houkuttavamman valaisimen, kun sähköä kuluukin puolet vähemmän. Valotehohan ei tuosta muuttunut miksikään.

Harissa ja muita pettymyksiä

Monta lajiketta käy vielä viivytystaistelua kylmää vastaan lasitetulla parvekkeellani. Tärkeimmät ruokachilit on kerätty, kuivattu tai laitettu etikkaan, mutta noita outoja lajikkeita riittää, kun en näköjään ole niistä mitään kesän mittaan raportoinut. Jonkinlaiset loppuhuomiot pitäisi kirjoittaa, että en jatkossa tee samoja virheitä.

Harissa (C. annuum) on paremmin tunnettu mustista raakileistaan, mutta kylläpä se sentään osoitti kypsymisen merkkejä muuttumalla tumman punaiseksi. Pari kuukautta siinä meni.

Harissat ovat muutaman sentin mittaisia, paksukuorisia ja halkaistunakin tyylikkäitä, mutta: Nämä eivät kyllä maistu juuri millekään. Koristechiliksi tuo lienee jalostettu.

Oikea Harissa on pohjois-afrikkalainen maustesekoitus, jossa on tuntuva chilin polte. Sitä myydään jauheena tai tahnana. Muutama vuosi sitten Tunisian reissulla siihen tutustuin paikallisissa ravintoloissa ja hyvää oli. Tästä chilistä se ei taatusti ollut tehty, ovat vain valinneet mielestään myyvän nimen. Seurauksena oli ikävä pettymys.

Seuraava pettymys on vähän isompi:

Colombian Orange (C. chinense) tämän piti olla, mutta väärät siemenet sain Semillakselta. Chinense se toki on, mutta ei oranssi, eikä oikean muotoinenkaan. Minä kutsun sitä nyt "Not Colombian Orange". Katon rajassa se on kasvatellut ihan kiitettävästi satoa, kun alkuun pääsi, mutta: Ja tämä on iso mutta: Tämä on pahaa. Tuoksua ei ole, maku on ikävä ja pistävä polte muistuttaa voimakasta annuumia. Tulipahan kasvateltua.

Epätoivoinen yritys päästä jauhiaisista eroon

Ansarijauhiaiset jylläävät parvekkeella. Sieltä ei haluta tuoda mitään sisään tai jättää talvehtimaan. Puutarhasivuilla väitettiin, että nuo häviävät alle +5° lämpötiloissa. Ei pidä paikkaansa. Vein ulos muutamia ja parin pakkasyön (meillä +1 ja 0) jälkeen niitä edelleen lähti lentoon lehtien alapinnoilta. Myrkytkään eivät näihin tehoa. Aikuiset kuolevat Raidiin suurin osa, mutta niitä kuoriutuu koko ajan lisää ja myrkyt eivät tehoa toukkavaiheisiin. En siis taida kasvatella tulevana talvena chilejä.

Tein kuitenkin kokeen. Leikkelin kaikki lehdet ja vihreät silmutkin pois muutamasta chilistä, ruiskin niihin Raidia ja Cooperia parin päivän välein ja vaihdoin pintamullan. Vein ne tänään kellarikerroksen varastohuoneeseen, missä ei ennestään ollut mitään vihreää. Jos joku noista lähtisi viheriöimään, se ehkä saisi ainakin vähän etumatkaa jauhiaisiin. Kellu Uchu (eli Lemon Drop), Piri Piri ja Aji Indian ovat nuo koekasvit.

Täysin lämmittämättömässä tilassa minulla on vielä muutama suunnilleen noiden kokoinen ranka, joihin jätin muutaman lehden ja tarkistelin ne mielestäni huolellisesti, että niissä ei ollut jauhiaisen munia.

Onnistumismahdollisuudet ovat minimaaliset, sillä jauhiaiset osaavat lentää. Kun olin vienyt nuo paikoilleen, luulenpa havainneeni yhden pienen paholaisen jo ilmassa. Ne kulkevat jopa vaatteissa ihmisen mukana. Kesällä lähdin kiireellä parvekkeelta bussille ja pysäkillä paidastani pyrähti lentoon ainakin yksi valkoinen paholainen.

Lisäys 14.7.2014
Tämä temppu viimein tepsi. Jauhiaiset hävisivät, eivätkä ole tulleet takaisin vielä seuraavaan heinäkuuhun mennessä. Kun niitä taas joskus ilmestyy, ne ovat taatusti uutta kantaa, eivät meillä pesineitä.

Chilit turvaan pakkasilta

Varsin ajankohtainen kysymys on näinä aikoina ollut chilien talvettaminen, kun yöpakkaset uhkaavat jo parvekkeita ja kasvihuoneitakin.

Tänä vuonna en siihen aio paljoakaan tarttua, sillä ansarijauhiaisten armeija tulisi kuitenkin mukaan. Muitakin tuholaisia on syytä varoa ja myrkyttää lämpimään tuotavat kasvit ainakin kahdesti noin viikon välein vaikkapa pyretriinisuihkeilla, Raidilla tai vastaavalla.

Syksyllä sisään tuomisesta minulla on vaikka miten paljon tavaraa menneiltä vuosilta, vaikkapa Aji Cristalin syksyisistä siirroista 2012 ja 2011.

Kaikki talvehtimisjutut löytyvät kyseisen aihealueen alta.

Minä virittelin parvekkeelle sähkölämmittimen pitämään pakkasen loitolla vielä muutaman yön ajan.

Hurjia lupauksia - mukana myös maku

Enhän minä mainoksiin usko, enkä tätäkään siementä sen perusteella ostanut.

Tuommoista tekstiä löytää netistä, "The hottest pepper on Earth". Hoh hoijaa, 200.000 scovillea ei siihen titteliin riitä. Samaa lukemaa tarjottiin parissa muussakin siemenkaupassa Mayalle, vaan eipä löytynyt kasvattamistani chileistä. Extra-tuliseksi leimattu olikin täysin tuleton.

Tämähän joutui minulle sattumalta, kaupantekijäisinä jo vuosia sitten, mutta kasvatin sitä vasta nyt, kun alkuperästä tihkui vähän enemmän tietoa. Yhtä tuliseksi sitä kuitenkin väitettiin silloinkin.

Maya Pimento (C. chinense) kuului viime kevään liian tiheässä kasvaneeseen chinenseryppääseeni ja sekin kasvoi parimetriseksi hujopiksi. Ensimmäiset kypsät maistelin heinäkuussa, mutta vasta nyt syyskuussa niitä valmistuu enemmän. Se siitä nopeasta lajikkeesta.

Maku, tosiaankin. Ensimmäisen podin syndroomaa epäilin silloin heinäkuussa, kun poltetta ei löytynyt ollenkaan. Monillakin chileillä ensimmäinen tuotos voi olla erikoisen näköinen tai makuinen, eräänlainen koe-erä ja maku vakiintuu vasta myöhemmin. Vaan eipä asia muuttunut syyskuussakaan. Maya Pimento on tyypilliselle habanerolle tuoksuva ja maistuva, mutta täysin ilman chilin poltetta. Jännä tapaus. Nyt hieman harmittaa, että tästä on vain yksi kasvi kasvamassa, ei edes varalaatikoista löytynyt toista. Voihan olla, että tämä on risteytynyt siementen tuottajalla ja silloin samankin siemenpussin siemenistä voisi kasvaa erilaisia chilejä, osa risteytyneitä, osa ei. Jos nämä ovat risteytyneitä, silloin seuraavan sukupolven chileistä voi taas kasvaa yllätyksiä. Minusta todennäköisempää on, että siemenliikkeillä on yhteinen siementen tukkumyyjä ja he toistavat samaa mainoslausetta maistelematta itse myymiään lajikkeita. Tällaisesta on ennenkin ollut todisteita ja virhe toistuu vuosikausia eri palstoilla.

No, minä pidän tästä. Siitä on yli kaksi tuntia, kun nautin tuota voileivän päällä ja vieläkin on suussa mukava habaneron maku. Poltteen voi hankkia muista lajikkeista, Maya on ihan hyvä tällaisenaan.

Sadonkorjuuta saksilla

Parvekkeen nurkassa oli jo niin tiivistä kasvustoa, että sadonkorjuun avuksi piti ottaa sakset. Aji Indianin (C. baccatum) oksat olivat niin vaikeasti tavoitettavia, että leikkelin ne irti ja keräsin kypsät vasta pöydällä.

Aika kasa niitä tulikin. Suurin osa on kypsää, mutta oli siellä vihreitäkin. Keskiviikon tienoissa on kuitenkin jo yöpakkasia luvassa, joten eiköhän ollut aika kerätä kaikki pois.

Aji Indian sopii mielestäni erityisen hyvin lihapatojen tai riistakäristyksen mausteeksi. Talven varalle kuivaan niitä puolikkaina vihanneskuivurissa, joita muuten on näkynyt viime aikoina muutaman kympin tarjouksina. Nyt on aika hankkia, ellei sinulla vielä ole sellaista.

Kuivatut chilit laitan tuollaisena pussiin ja murennan pataan vasta tarvittaessa. Mielestäni puolikkaat pitävät arominsa paremmin kuin jauhe. Siemeniä kerään vasta kuivista, mistä ne on helppo rapistella irti. Minun vanha kuivurini puhaltaa enemmän keskelle ja siksi jätän reunat vähän vajaaksi tai laitan sinne ohuempia paloja.

Täysikokoiset vihreät maistuivatkin yllättävän raikkaille. Tulisuus on hieman vähäisempää kuin kypsissä, mutta kyllä nämä ihan chilejä ovat. Kuivaanpa nekin, mutta en ota siemeniä näistä. Siksi ne pitää sijoittaa alimmalle ritilälle, sillä kuivauksen aikana siemeniä putoilee alemmille tasoille.


Ai niin, se Niksipirkan niksi.
Chilejä peratessa monet käyttävät kumihanskoja (nitriili) ja sellaiseen onkin aihetta, jos tosi tulisia käsittelee. Tämmöinen keskikastin chili ei käsiä särje, kunhan sitä ei mene arkoihin paikkoihin. Pinnassa ei ole kapsaisiinia, joten sitä voi huoletta käsitellä. Polte ei lähde käsistä pesemällä. Rasva liuottaa kapsaisiinia, joten ruokaöljyllä hierominen ja sen jälkeen pesu helpottaa jonkin verran tilannetta.

Tarkka työtapa ehkäisee ikäviä yllätyksiä.
Kun veitsi on oikeassa kädessä ja chilejä käsittelee pelkästään vasemmalla, pitää vain huolehtia, että ei hiero silmiään tai kaivele arkoja paikkojaan milloinkaan vasemmalla kädellä.

Intialaiset ovat vieneet tämän säännön uskonnon tasolle. Siellähän syödään edelleen sormin. Ehdoton sääntö on, että oikealla syödään, vasemmalla pyyhitään. Sillä ei koskaan kosketa ruokatavaroihin. Leipäkin murretaan yhdellä kädellä, aina oikealla.

Rocato kasvaa myös varalaatikossa ulkona

Tapani mukaan laitoin keväällä tärkeimmistä taimistani kakkoskappaleet litran jäätelörasiaan, 3 tai 4 samaan odottelemaan, miten varsinaiselle kasvatille käy. Nämähän jäivät kasvamaan ja joutuivat kesäksi ulos itäpäätyyn, kylmään ja varjoiseen paikkaan. Sielläkin ne vain puskevat satoa, vaikka multaa on vain pari desiä kasvia kohti ja pelkällä vedellä olen noita kastellut. Lannoitteita ei ollut lähelläkään kevään jälkeen.

Parvekkeella Rocato kasvoi toista metriä, tämä on 35 cm korkea. Huonollakin hoidolla kuitenkin syntyi tulosta.

Nämä ovat vähän muhkuraisempia kuin parvekkeen lämmössä kasvaneet, vähän pienempiäkin kyllä. Nuo pitäisi nyt siirtää lämpimään, jotta ehtisivät kypsyä. Siementen itävyydestä ei ole varmuutta, sillä viileys saattaa haitata itävyyttä. Varminta on ottaa siemenet talteen parvekkeelta.

Rocato kypsyy

Elokuussa leikelty Rocato (C. chinense) on tässä pari viikkoa sitten, kun siinä oli vielä raakoja ja kypsymässä olevia.

Nyt ne ovat kaikki kypsyneet. Leikkely ja lämmin syksy ovat tehneet tehtävänsä keväällä huonosti hoidetullekin.

Rocato on linjasta poikkeava chinense. Muotokin on tavallista pitkulaisempi ja sileämpi, hedelmäliha on paksumpaa ja maku miedompi. Cajamarca ehkä vähän on samaa tyyppiä. Maku ei ole hassumpi, vaikka monet ehkä odottavat enemmän poltetta. Isossa padassa tuo saattaa hukkua, mutta leivälle se käy sellaisenaan vaikkapa sulatejuustoon sekoitettuna. Jo talvella ihastuin Fataliin savustettuun Rocato-jauheeseen, joten kuivaukseen ja jauheeksi tämä sato taitaa päätyä.

Kuukausi sitten leikeltyihin oksan päihin on ilmestynyt muutamaan kohtaan uutta kasvua ja kukkiakin. Ihan kiva sikäli, että huomasin unohtaneeni tämän lajikkeen kukkaa kuvata, ikkunaviidakossa ei mahtunut. Kukka on kovin pieni, selvästi Habaneroa pienempi. Se on tyypillinen chinensen kukka, hiukan vihertävä ja hiukan supussa. Heteiden varsissakin on tyypillistä violettia, vaikka ne eivät kunnolla tässä näykään.

Oikein mukava lajike tämä on, voin suositella. Fataliilla on edelleen siemeniä tarjolla ja saattaa tuon hyvin varustetusta ruokakaupastakin löytää - vihanneshyllystä.

Siam Hot on Omnicolor

Lisää nimiviidakon harvennusta. Kuva on kuistin kaiteelta ovea vasten. Parvekelaatikossa ovat rinnakkain Omnicolor ja Siam Hot, kaksi baccatumia, joita väitin samaksi jo toukokuussa. Käsitykseni on vahvistunut. Näissä ei todellakaan ole mitään eroa. Lopetan harhaan johtavan Siam-nimen käytön tähän.

Tämä on varsin mukava, maukas ja näyttävä chili. Keväästä asti siinä on ollut maustetta ruokapöytään, yleensä hellan tai uunin kautta ja sato jatkuu pakkasiin asti. Omnicolor on monikäyttöinen chili ja syötävissä jo vaalean keltaisenakin. Itäpäädyssä se ei päässyt täyteen väriloistoonsa. Siniset värit puuttuvat, kun aurinko ei osu tuohon kuin varhain aamulla, mutta hyvin se tuossakin viihtyi.

Omnicolorillakin on pieni hajuongelma. Suljetuissa tiloissa saattaa nenään tuoksahtaa kissan pissa, vaikka katti olisi taatusti sisäsiisti. Versot tai lehdet sitä erittävät, ei siihen kukkia tarvita.

Aji Huanuco on CGN 22871

Kesäkuussa tuota jo epäilin ja nyt olen asiasta aivan varma.

Chiliaidalle alkaa saapua syksy, mutta edelleen kaikki chilit tekevät satoa hyvään tahtiin. Baccatum Aji Huanuco on lukumääräisesti tuottoisin, mutta nuo ovat aika pieniä. Niitä jää kuivumaankin, sillä maku ei ole mitenkään erityinen. En minä sitä pahaksikaan sanoisi, mutta parempiakin on.

Vähän myöhemmin kasvamaan laitettu aito CGN 22871 on hajuhaitan vuoksi kasvanut avokuistilla pienessä ruukussa melko lailla varjossa, mutta ehti kuitenkin tarjoamaan maistiaisia. Samat lajikkeet nuo ovat, vaikka kauppiaat ovat matkalla antaneet uusia myyntinimiä. Aji Huanuco on linjakas valinta, jos CGN 22871 on kotoisin Perun Huanucosta. Baccatumeihin yleensä liitetään Aji etuliite.

Yhtäläisyyksiä ovat esimerkiksi:
- Aika ikävä haju kasvavissa versoissa sisätiloissa. Ulkona se ei haittaa.
- Kukat ovat aivan samanlaiset.
- Chilien muoto ja koko ovat samat.
- Maku on sama; melko lievä polte, hieman karvas, ei erityisen hyvä.

Eroavaisuuksia en ole havainnut. Erilaisessa ympäristössä tietysti tulee eri näköisiä kasveja, mutta sekään ero ei ole suuri.

En suosittele kenellekään. Parempiakin lajikkeita on.

Aika on tuhraantunut tietokoneen päivityksessä

Chileistä kirjoittelu on ollut viime aikoina hieman hitaampaa, kun huomio on kohdistunut tietotekniikan ongelmiin.
Kohta ne ovat ohi.

Viime vuosikymmenen puolivälissä hankitun läppärini akku on ollut aivan sökö, latauslaite reistailee ja kaapeli kuoriutuu paljaaksi. Näppäimistöstä monetkin kirjaimet jättävät väliin, ellei niitä paina pitkään ja voimalla. Olen imuroinut tuota muutamaan kertaan ja imurin letkun päässä pitämääni tiiviiseen kankaaseen on jäänyt iso pölypallo, kissan karvoja, hiekkaa, leivän muruja ja vaikka mitä. Nyt tökkiminen jatkui imuroinnin jälkeenkin. Tuhti kyljen tai päädyn kolautus pöytään korjasi tilanteen hetkeksi.

Laskin mielessäni, että näppäimistö, akku, laturi, lisää muistia ym. tarpeellista olisi maksanut enemmän kuin uusi tietokone, joten tilasin uuden, samanlaisen. Muistia tosin on kahdeksan kertaa enemmän ja levytilaakin monin verroin. Vanha toimii vielä, mutta sillä ei taida olla arvoa markkinoilla.

Ongelmia vanhan kanssa alkoi esiintyä jo muutama vuosi sitten, kun uusinta käyttöjärjestelmää ja uusimpia ohjelmaversioita tärkeimpiin ohjelmiini ei saanut vanhalle raudalle. Nyt asia kääntyi toisin päin.

Siirto uuteen käy tosi vaivattomasti. Vanhan koneen sisällön ja asetukset voi siirtää helposti ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä, mutta:
Ilmeni, että suuri osa ohjelmistani ei enää kelvannutkaan. "Vuoden 2005 tai vanhempia versioita ei enää tueta." Niistä piti etsiä uudet versiot tai vastaava ohjelma uudella nimellä. Ne myös käyttäytyvät hieman eri tavalla. Samalla menetin yhteyden kotisivuni FTP-palvelimeen ja kuviini, kun ohjelman muistissaan pitämät osoitteet ja salasanat jäivät vanhaan koneeseen ja ohjelmaan. Yhteystietojen kaivelu kahdeksan vuotta vanhoista asioista ei käy ihan helposti. Monia muitakin salasanoja joutui etsiskelemään ja uusia ongelmia niissä ja asetuksissa putkahtelee edelleen päivittäin. Tietokoneen avainnipussa ei säilytetä kaikkea, sen jouduin kokemaan. Pitäisi hankkia vihko, johon merkitsisi kaiken ylös samaan paikkaan.

No, onhan tämä tietotekniikka kehittynyt. Metallinäppäimistö on vaihtunut kumiseen, liitäntöjä on poistettu ja muutettu. Videokameraani en saa enää kiinni kuin adapterin avulla, äänen sisääntulo on poistettu, monet muut liittimet pienentyneet. Onhan tämä uusi ohuempi ja kevyempi, se vaatii veronsa. Hyvältä kuitenkin näyttää ja tuntuu. Eiköhän tämä tästä.

Herkullista chiliä - mutta mitä?

Vihdoin löytyi suunmukainen chili, raakana nautittava, leivän päälle tai salaattiin sopiva. Siinä on baccatumin makeutta ja lievä polte, yläpäässä enemmän. Nyt en vain tiedä, mikä se on.

Tämän piti olla Starfish. Eipä ole. Tuossa on joitakin muotoja. Siellä on ihan kuutioita, erilaisia lommoisia, piispanhatun muotoisia, onpa joitakin Starfishinkin kaltaisia. Niitä ne eivät kuitenkaan ole. Raakileetkaan eivät kasva ylös, vaan roikkuvat.

Nämä ovat 2008 siemenpussista Fataliilta. Mielenkiintoista on, että samaan aikaan chilimestari oli aloittanut Aji Fantasyn jalostuksen, josta myöhemmin tuli jonkin verran tuon näköinen, mutta keltainen. Nämä saattavat siis olla varhaisia risteytyksiä. Siinä tapauksessa näiden siemenistä tulisi ensi kesänä taas jotakin yllättävää.

Isojen baccatumien tapaan se täyttää hyvin sille annetun tilan parvekkeen parhaassa nurkassa (kuva 20.5). Ehdin kerätä nuo näytteet ennen kuin hoksasin ottaa kuvan kasvista. Se kasvaa kuvan ulkopuolella lattialta melkein kattoon nojaillen parvekelaseihin ja takana näkyvään pylvääseen. Aikaisempina kesinä olen tältä paikalta saanut suurempia satoja muista baccoista, mutta ei tässäkään ole moittimista. Maku vain on sen verran mieto, että näitä kuluu enemmän.

Ruukussa vasemmalla kasvaa Aji Indian ja sen runsas sato kätkeytyy tämän mysteerichilin taakse. Parvekkeella on viidakko.

Intian ihme - todellinen jauhiaisimuri

Oikeaa nimeä vailla olevan chilin historiaa selvittelimme pari kuukautta sitten, eikä tunnistus varmistunut. Käytetään sitten tätä keksittyä nimeä.

Parvekkeella se kasvoi pienessä ruukussa yli metrin korkuiseksi ja täytti tehtävänsä; maistiaiset saatiin. Se kuitenkin veti puoleensa niin runsaasti ansarijauhiaisia, että minun oli pakko "heittää" se ulos. Tuossa se on tukevaa pihakoivua vasten. Kuva aukeaa uuteen ikkunaan isommaksi, jolloin siitä ehkä näkyykin jotain.
Kasvi on kyllä tukeva ja pysyisi omin avuin pystyssä, mutta se on jäänyt niin pintaan, että runko ei ole lainkaan mullassa ja juurien varassa se kallistuu herkästi tuulessa. Siksi tukikeppi.

"Intian Ihme" kukkii edelleen innokkaasti annuumille tyypillisin valkoisin kukin. Lehdet sen sijaan ovat kovasti frutescensin tyyppiset, kapeat ja kovat, karvojakin on nähtävissä. Tämän chilin runkohan on todella karvainen ja samaa oli Kashmiri Mirch-chilissä, jota muutama vuosi sitten kasvattelin. Se on Intian pohjoisimmasta osavaltiosta kotoisin ja sieltä suunnalta tämäkin saattaa olla. Niissä on paljon samanlaisia piirteitä paitsi hedelmien muoto. Kashmirissa ne olivat suippoja ja käyriä.

Tämän ihmeen hedelmät ovat melkein pallukoita. Maku on aika omaperäinen, ehkä vähän karvas ja kohtalaisen tulinen. Se ei nouse suosikkilistalleni, mutta ymmärrän hyvin, että intialainen vierastyöläinen, joka on näitä maistellut kotikylässään äidin tekemässä ruoassa koko lapsuutensa, haluaa ottaa maun mukaansa lähtiessään vieraille maille, vaikkapa Suomeen.
Tuossakin jo näkyy pieni kokoelma ansarijauhiaisen kehitysvaiheita.

Latvoissa niitä sitten onkin sellaiset määrät, että nämä lehdet kuolevat. Parvekkeella lehdet olivat täynnä valkoisia jauhiaisia. Ulkona upotin tämän vesisaaviin hyväksi aikaa ja lentävät yksilöt hävisivät. Niillä on kuitenkin monen ikäisiä toukkia ja munia lehdet täynnä, joten uusia jauhiaisia kuoriutuu koko ajan. Toukkavaiheisiin eivät edes myrkyt tehoa, enkä minä sitä paitsi lähtisi satovaiheessa chilejäni myrkyttelemään.

Nuo erittävät makeaa ja tahmeaa nestettä lehdille ja siitä saavat osansa alla olevat kasvit ja pinnatkin. Lisäksi kasveihin koskiessa sieltä lehahtaa melkoinen parvi valkoisia pikku kärpäsiä. Inhottavaa, mutta kai se nyt on siedettävä tämä syksy. Kokonaan uusi harjoitus on, miten saan talvehtimistilaan puhtaita kasveja. Luultavasti ei mitenkään, mutta voi noita tuholaisia ainakin vähentää leikkelemällä lehdet pois ja myrkyttämällä muutamaan kertaan.

Chiliaidalle tämä oli ihannekesä

Ulkokasvatuksessa tämä lämmin ja sopivasti sateinen kesä oli Tampereella harjun etelärinteessä chileille mitä parhain.

Aidasta ei oikein kokokuvia saa. Tuossa se on kuukausi sitten oleskeluterassiamme rajaamassa. Siitä se on vähän tihentynyt. Värikäs sato tulee toiselle puolen aitaa, etelän puolelle tietenkin. Oikealla matalin osa on Padron ja niistäkin on kerätty ihan mukava sato, vaikka alku oli kaatuilevaa.

Toinen oikealta, Hecele saikin jo oman esittelyn 6.8. Siitä on grillattu isoja chilejä ja viimeksi keräsin kilon kypsiä. Niitä tulee lisää.

Chilithän ovat aidassa suloisesti sekaisin oksat oksien lomassa. Vasemman laidan Canario (C. pubescens) kasvattelee komeimmat hedelmät. Nostin pöheiköstä yhden oksan erikseen näkyville:

Tämä on jo toista kesää suosikkirocotoni. Sitä kasvaa parvekkeella amppelissa ja kasvaakin itse asiassa paremmin kuin ulkona. Ilmeisesti nuo sittenkin pitävät lämmöstä.

Seuraavana on aidan suurin chili, baccatum Aji Huanuco. Se on sangen satoisa, mutta ei erityisen maukas - ja sehän haisee. Versojen kärjet erittävät ikävää tuoksua, joka ei sentään ulkona haittaa.

Toinen baccatum, Jamy on sekin saanut ensimmäisensä kypsiksi, mutta suursatoa siitä ei tänä vuonna saada. Alkuun lähtö oli sen verran muita perässä ja se tuntuu viihtyvän paremmin parvekkeella.

Parasta satokauttaan sen sijaan kasvaa mysteerirocoto M2:

Vuosien tutkimisen ja kyselemisen jälkeenkään ei ole varmuudella selvinnyt, mikä tämä Fataliin yllärinä tullut rocoto on. Olkoon sitten M2 (toinen musta siemen). Sehän kypsytti ensimmäisen chilinsä jo keväällä ulos vietäessä ja sato on jatkunut. Noita on paljon oksilla ja on niitä nautittukin. Pisimmillä on nyt mittaa 7 cm, kun ne aluksi olivat ikkunalaudalla 3-5 cm. Muotokin on ulkona hieman toinen, mutta maku on sama. Hyvä näin.

Postia Kiinasta

Tänään se tuli. Heinäkuun 11. tilaamani nappiparistot saapuivat. Tilasin Kiinasta kymmenen paketin, kun sain halvemmalla kuin kotimaasta yhden. Ovat näköjään laittaneet postiin heti seuraavana päivänä. Postimaksu minua vähän ihmetyttää. Sponsoroiko Kiinan valtio ulkomaankauppaa, vai mistä on kyse?

Meidän postissa pelkkä kuplakuori olisi maksanut enemmän kuin tämä koko ostos postimaksuineen. Visalasku tuli juuri ja syyskuussa on maksettava 1,47€.

Tilasin tavaran Hongkongilaisesta nettikaupasta, mutta manner-Kiinasta tuo näkyy lähteneen. Kuoressa oli kaikenlaisia lappusia, mutta tämä nauratti eniten. Lentopostiko tuli puolessatoista kuukaudessa? Paristot olivat mittarin mukaan tuoreita, mutta fyysiset mitat olivat vain vähän sinne päin. Mahtuivat kuitenkin paikalleen. Pakkauksessa oli lueteltu suuri joukko eri numeroisia nappiparistoja, joita nämä korvaavat.

Syttyikö valo? No ei. Vika saattaa olla muualla, ledeissä, kytkimessä, johdotuksessa. Halpa, mikä halpa, mutta suurennuslasi toimii edelleen moitteettomasti.

Kaduttaako? No ei, postinkulkua ja hintaa tällä erityisesti testasin. Tästähän riittää pattereita muihinkin laitteisiin. Kuten jo alun perin totesin, pattereiden loppuessa on parasta ostaa koko luuppi uudestaan. Neljällä eurolla.

Ei siis näin, osa 2

Ei aina käy niin kuin haaveillaan. Tämän vuoden uusien chinense-lajikkeiden kanssa tyrin aika lailla. Onneksi kasvatus on dokumentoitu melko hyvin, joten opiksi voisi ottaa, jos ymmärtäisi, mistä kenkä puristaa. Ja jos muistaisi sen ensi vuonna ja malttaisi mielensä kaikkien hienojen uusien lajikkeiden kanssa.

Tuossa on parvekkeeni chinense-osasto ennen eilistä leikkausta; Rocato, Colombian Orange ja Cochabamba. Lasien takana on jo baccoja. Aivan liian korkeiksihan nuo kasvoivat, verhon taakse ja kattoon kiinni ja vaikeuttivat lasien avausta. Ruukun pinnalta kattoon on 150 cm.

Nämä tulivat taimelle joulun tietämissä ja vasta nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin sato kypsyilee. Jo toisella kasvatuskaudellani sain Habanerosta satoa neljän kuukauden ikäisenä ja puolen metrin korkuisena. Viivytyksiä on siis tapahtunut matkan varrella aika tavalla.

Colombian Orange on ehkä parhaiten dokumentoitu tapaus. Sen kasvua voit seurata valitsemalla sivupalkista lajikkeen nimen. Merkinnät ovat aikajärjestyksessä, joten kannattaa aloittaa alapäästä. Tämä muuten ei ole Colombian Orange, olen saanut vääriä siemeniä Semillakselta. Väri on väärä, eikä muotokaan ihan vastaa oikeaa. Se ei haitanne kasvun ongelmien selvittelyä.

Helmikuun alussa tuo vielä oli tukeva, mallikas taimi. Siitä huhtikuulle chinenset olivat ahtaassa laatikossa liian vähällä ikkunavalolla ja loisteputkien lievealueella. Seuraus oli liiallinen pituuskasvu. Tuohon aikaan ne olisi pitänyt saada haarautumaan ja pysymään matalampina. Ensi vuonna siis enemmän tilaa, enemmän valoa, eli vähemmän taimia. Kasvatuksen voisi kenties aloittaa pari kuukautta myöhemmin, jos sen tekisi huolella.

Huhtikuun alusta siitä on murheellinen postaus: 60 cm korkeana 10 cm taimiruukussa, juuret sykkyrällä. Kasvoihan se noin, mutta seuraukset näkyivät kesällä, uuteen ruukkun sopeutuminen kesti pitkään. Pari viikkoa myöhemmin se jo kukki, mutta siitä ei seurannut mitään.
Toukokuussa nuo vihdoin pääsivät parvekkeelle valoon, mutta nyt olin laittanut ruukkuihin kanankakkaa kourallisen pohjalle ja sehän aiheutti lisää pituuskasvua ja kukinnan myöhästymistä. Joskus juhannuksen tienoilla huomasin tilanteen toivottomuuden ja annoin näille aimo annoksen syyslannoitetta, fosforia ja kaliumia. Se ehkä vaikutti parin viikon kuluessa ja kukista alkoi kehittyä myös raakileita. Olisi se voinut muutenkin tapahtua.

Rocatosta olikin kuva jo edellisessä saksijutussa, mutta tässä rivistön kolmas, Cochabamba:

Pieniä marjoja ja kovin myöhään. Näistä ei kiloja keräillä. Maistelen näitä kaikkia vähän myöhemmin.

On saksien aika

Ulkona, parvekkeella tai lämmittämättömässä kasvihuoneessa on aika pysähdyttää kasvu ja odotella kypsymistä. Vain lämpö voi pelastaa vasta nyt kukkivat tai pienillä raakileilla olevat chilit.

Periaate on yksinkertainen. Viimeisen kohtuullisen kokoisen raakileen jälkeen oksa katkaistaan, kukat ja aivan pienet raakileetkin armotta pois. Karsiminen nopeuttaa jäljelle jääneiden chilien kypsymistä, siitä on omiakin kokemuksia. Tässä on vasta nyt vauhtiin päässyt Rocato (C. chinense)

Lannoittaminen on toinen kypsytyskeino. Typpilannoitteet olisi syytä hylätä jo elokuun alkupuolella ja antaa vaikka pelkkää vettä. On myös syyslannoitteita, joiden tarkoitus on auttaa kasveja syksyyn sopeutumisessa. Niissä on runsaasti fosforia ja kaliumia, eikä lainkaan typpeä. En ole aivan varma, onko sellainen hyväksi, jos aikoo talvehdittaa chilinsä. Syyslannoite kun on ulkona tarkoitettu talvilepoon valmistautumiseen ja siihen kuuluu myös lehtien pudottelu, mutta pakkasten myötä kompostiin meneville kasveille se varmaan on paikallaan.

Tämä on elokuinen kestoaihe ja viime vuonna taisin käsitellä aihetta hieman perusteellisemmin.

Chilifestari taas Tampereella viikonvaihteessa

Vuosittainen perinnetapahtuma Chilifest Finland vetää taas ensi viikonvaihteessa chilin ystäviä joukolla Tampereelle 16-18.8.

Tapahtuman kartta Tampereen Keskustorilta. Chilitarvikkeita, kastikkeita, tuoreita chilejä, ruokaa, chilijäätelöä ja musiikkia on tarjolla runsaasti.

Jonkinmoinen aikataulu tapahtumille.

Edelliskesäisiä juttujani tapahtumasta, mistä selviää, että sekä chilejä että väkeä oli paljon.

Sinne siis mukaan!


Jatkoa 17.8. aamulla
Perjantai-illan tutustumiskierroksen jälkeen haluaisin mainita pari paikallista erikoisuutta, turisteille eksotiikkaa.

Musta makkara chilillä maustettuna (savu-jalapeño) ja makea "hillo" tarjotaan perinteisesti voipaperista syötäväksi. Neljällä eurolla saa ihan reilun annoksen pienehköön nälkään. Maku on kiinnostava, eikä kovin tulinen, mutta perinteinen puolukkahillo on kyllä enemmän minun makuuni lisukkeena.

Tampereen paahtimon chilikahvi tuli jo aamukahvilla maistelluksi. Chilinä on luomukahvin joukkoon lisätty Piri Piriä. Erikoisuutena ihan kiinnostava, mutta kumpikaan, kahvi tai chili ei aivan iskenyt minun makuhermoihini täysillä. Sain lähtemättömän chilikahvi-kokemuksen muutama vuosi sitten, kun jauhoin kahvimyllyllä chilejä ja jatkoin seuraavana päivänä hieman huonosti puhdistetulla myllyllä kahvipapujen jauhamista. Se oli tyrmäävän hyvä aamuherätys, mutta ei ole toistettavissa.