Aito perulainen Amarillo on hidas

Aji Amarillo (C. baccatum) on hidas satoamaan, se on todettu aikaisemminkin, mutta suoraan Perusta  tuotu näyttää olevan vieläkin hitaampi. Nyt se kuitenkin kukkii, kun ensi viikolla viisi kuukautta tulee täyteen.

Kukassa on tyypilliset baccatumin väripisteet ja tällä Amarillolla ne ovat nimenkin mukaisesti keltaiset. Minulla oli 2012 vastaava koekasvatus lajipuhtauden toteamiseksi marraskuulta huhtikuulle. Silloin leikkelin vähemmän ja ehkä kevät oli aurinkoisempi, sillä se onnistui kukinnassaan aikaisemmin samalla ikkunalla. Valostahan tuo lähinnä on kiinni, vaikka kyllä minikokoinen ruukkukin hidastaa kehitystä.

Pidin tätä pitkään saksilla pienenä, lasihyllyn alle mahtuvana, mutta kukinnan alkaessa se piti päästää kiertämään hylly ja kasvamaan kohti loisteputkia. Amarillon vierestä siivosin muita pois, jotta sen erottaa, mutta päälle jäi rocoto, joka sekoaa latvaan. Amarillolla on korkeutta nyt 80 cm ja kasvuvaraa enää 20 cm. Olisi jo aika päästä parvekkeelle ja isompaan ruukkuun, mutta en sitä pakkasöiksi sinne vie. Sakset saavat edelleen auttaa tilanahtaudessa. Kukkia on sekä hyllyn ylä- että alapuolella ja hiukan näyttää siltä, että raakileitakin ehkä muodostuu kohta.

Pysyvästi lämpimämpiä kevätkelejä täällä odotellaan, mutta siinä voi mennä vielä kuukausikin. Huhtikuun lopulla se edellinen talvella kasvatettu Amarillo pääsi parvekkeelle 2012 ja menestyi siellä vallan mainiosti marraskuulle asti.

Värien taisto ei ole vielä ohi

Hiljaiseloa on ollut ledien testirintamalla, mutta Rocatot (C. chinense) jatkavat kisaa. Kuukausi sitten ilmestyivät ensimmäiset kukat, eikä kukinta ole johtanut mihinkään toistaiseksi. Syykin on ilmeinen: viileys. Tuolla lämpötila pysyy alle 20 asteessa, ellei aurinko paista ja viimeisen kuukauden aikana ei juuri ole paistanut kuin aivan viime päivinä. Korkeutta ja tuuheutta on kuitenkin tullut lisää.

Akvaariovalo 40 cm, Valkoinen led 38 cm, punainen led 13 cm ja ESL 28 cm.

Kuukausi sitten mitat olivat 28, 25, 9 ja 18 cm eli suhteet ovat säilyneet ennallaan. Silloin akvaariovalon alla Rocato ei vielä kukkinut, mutta ei sillä mennyt kuin 3 päivää aloitukseen ja nyt siinä on eniten kukkia - ja oksia.

Kaksi kuukautta sitten siirsin Kellu Uchu baccatumit pois värivalojen alta, kun ne olivat liian isoja loosheihin. Ne saivat 1,6-litraiset ruukut ja pääsivät valkoisen työmaavalon alle samaan puutarhamultaan kuin nuo testikasvitkin.

ESL:n alla kasvaneessa oli jo silloin raakileita ja niitä on kypsynyt jo toista viikkoa. Akvaario- ja valkoisen ledin alla aloittaneissa on raakileita, mutta ei vielä kypsää. Punaisen alla aloittanut ei enää ole muita pienempi, mutta kukinta ei ole vielä onnistunut. Vikaa ei siis ollut siemenessä, eikä mullassa, vaan valon värissä. Ei siis ilmeisesti ole samantekevää, minkä värisellä valolla taimiaan kasvattaa.

Tumpelo Tommi kypsyy hyvissä ajoin

Seitsemättä kauttaan kasvava amppelitomaattimme Tumbling Tom Yellow kypsyi taas pojanpoikani syntymäpäiväksi, kuten monena keväänä ennen tätäkin. Hän tälle antoi nimen Tumpelo Tommi. Poika oli kuusivuotias kun tomaatti kasvoi ensimmäistä kesäänsä amppelin yli roikkuen eli oli tumpelo kasvussaan. Nyt on pikkumiehellä jo ikää 12 ja Tumpelo Tommi on edelleen hänen suosikkiruokiaan.

Melkoinen risukasa tuo on taas, vaikka sen viime kesänä täysin uudistin ja syksyllä vielä leikkelin lehdettömäksi päästäkseni eroon ansarijauhiaisista. Niitä ei vieläkään ole ilmestynyt, vaikka ajoittain kyllä tuntuu siltä, kun joku pölyhiutale sopivasti leijailee. Pelko invaasiosta on koko ajan mielessä ja tuskinpa ilman niitä kesästä selvitään. Kyllä ne jossakin vaanivat jo.

Eihän tuossa paljon kypsää ole, mutta eipä ole juuri ollut aurinkoakaan. Sitä se tuntuu kaipaavan, yksi ledispotti ei vielä tee kesää.

Ensimmäiset kypsyivät jo viikko sitten eli maaliskuun puolivälissä. Tomaatilla on nykyisin 30W valkoinen ledispotti suoraan yläpuolellaan. Maku keinovalolla kypsyneissäkin on toki hyvä, paljon parempi kuin kaupan kovakuorisessa tuontitavarassa, mutta eivät nämä kesän auringonkypsyttämiä vastaa. Sato vain on vielä aika vaatimatonta, mutta raakileet kyllä lupaavat jo jatkuvaa satoa. Pari tuollaista pikku aurinkoa aamiaisleivän päällä piristää kummasti pilvistäkin päivää.

Pikkutaimet ikkunalla

Pariviikkoiset annuumit siinä lepäilevät heikossa auringonpaisteessa olohuoneen ikkunalaudalla. Kutakin lajiketta säästin kolme litran laatikkoon ja tässä ne ovat järjestyksessä Alma Paprika, Leek ja Pimiento de Padron.
Ikkunanpuitekin taas kaipaisi maalia.

Baccat auringossa

Kuvasinpa samaan syssyyn chinensien perään vielä reilun kuukauden ikäiset baccatumin taimetkin, kun aurinkoa riitti. Kokeilin kameran kontrastinsäätöä ja melkoisesti sitä voikin venyttää omilla asetuksilla. Baccatumien lehdistä paistaa aurinko aivan toisella tapaa läpi kuin chinenseistä, joiden lehdet ovat paksumpia ja ryppyisempiä.

Sugar Rush (C. baccatum) on näistä baccoista kookkain, mutta ei niissä suuria eroja ole. Vähän kymmenen sentin päälle niillä on mittaa.

Trepadeira do Werneriä minulla on kahdesta eri lähteestä. Katsotaan, ovatko tulokset samanlaisia.

PI 439410-koodilla nimetyn baccatumin koti pitäisi olla Uruguayssa. Sen olemuksessa on selvästi enemmän chinenseä kuin noissa muissa.

Campane eli Joulun Kellot meinasi unohtua kokonaan tämän vuoden kasvatuksista ja idätin sen vasta pari viikkoa muiden jälkeen, joten taimi on vielä pikkuinen.

Näillä baccatumeilla pitäisi kesä pärjätä. Kaksoiskappaleet niistä on melkein kaikista ja onhan minulla useita jo hedelmää tuottavia leditestin taimia ja talvehtivissa Kellu Uchussa sekä Aji Indianissa on jo kypsääkin satoa. Aito perulainen Aji Amarillo availee ensimmäisen kukkansa lähipäivinä. Ei näistä puutetta tule.

5 tomeraa chinenseä

Koko tämä Lantern-touhu lähti jo toissa syksynä, kun ruotsalainen Patrik kehui Orange Lanternin säänkestävyyttä ja makua. Hankin siemenet, mutta sain risteytyneitä tai vääriä, sillä niistä kasvoi viime kesänä aivan väärän mallista ja makuista chinenseä. Nyt uudet taimet ovat kahden kuukauden ikäisiä.

Päätin antaa Orangelle vielä mahdollisuuden, sillä voihan olla, että pussissa oli vain yksi väärä siemen ja minä kasvatin sen.

Fataliilla oli tämän vuoden valikoimassaan pelkkä Lantern, mutta oranssi siitäkin pitäisi tulla.

Scarlet Lantern on taimista tukevin, viitisentoista senttiä korkea ja haarautuu jo. Muut ovat muutaman sentin matalampia. Tästä pitäisi tulla värikkäämpi kuin oransseista.

Red Butlah on sitten toista maata, kahden tosi tulisen risteytys; Bhut Jolokia Intiasta ja Trinidad Douglah ovat kuulemma tämän uutuuden vanhemmat.

Vähän myöhemmin idätetty Cajamarca omasta siemenestä on kuronut kokoeron kiinni. Se onkin olohuoneen kasvatteja, kun ne ovat olleet kaunismuotoisia, karvaisia puita aikaisemminkin. Perusta on tämäkin kotoisin Lanternien tapaan.

Taimet kasvavat vauhdilla

Olen suorastaan pidätellyt itseäni taimikuvien julkaisemisesta, kun niitä on aikaisempina vuosina niin runsaasti. Jospa nyt kuitenkin katsastettaisiin tilanne.

Pubescenseja idätin vain kolme ja niistä ovat tässä kahden ja puolen kuukauden iässä PI 585273, sittemmin Rocoto Montufariksi nimetty ja Turbo Pube. Kovin ovat vielä samanlaisen oloisia, Turbo on n. 45 cm korkea, Montufar hiukan matalampi. Varsinainen "risukasa" ei vielä ole alkanut muotoutua. Perulaisista siemenistä aikaisemmin idättämäni Rocoto Santa Natalia on kärsinyt huonosta ruukunvaihdosta, eikä ole näitä isompi, mutta kukkii innokkaasti.

Viikonvaihteessa voisin käydä läpi muutamat uudet chinenseni.

Epäonnistumisista ei puhuta?

Chilipäiväkirjoissa näkee vain reippaasti kasvavia taimia ja ajoissa komeasti kukkimaan ryhtyneitä kasveja. Väistämättä kasvattajalle sattuu myös epäonnistumisia, mutta ne yleensä työnnetään takariviin ja unohdetaan sinne. Tässä kuitenkin yksi epäonnistuminen, jonka syitä en edes tiedä, voin vain arvailla.

Vasemmalla Aji Charapita 6.2., oikealla sama chili kuukautta myöhemmin 6.3.

Kuukausi sitten kaikki oli niin hienosti, Perun sademetsävyöhykkeen puolivilli chinense kasvoi vallan mallikkaasti. Otin sen pois taimivalon alta kun pikku baccatumit tarvitsivat sen tilan. Charapita joutui ikkunalle Suomen synkkiin säihin. Viikossa alkoivat nuo komeat lehdet putoilla, naks vain rungosta irti. Kaikki putosivat, mutta uusia pieniä kasvoi sitäkin enemmän. Nyt nekin alkavat kuolla, latva on jo mennyttä ja siitä se jatkuu väistämättä alas asti. Tänään taimi on paljon murheellisemman näköinen kuin tuossa pari päivää sitten otetussa kuvassa. Se on luultavasti menetetty.

Miksi näin kävi? En tiedä. Muutamia vaihtoehtoja olen miettinyt.

Kylmyys: Siirsin taimen ESL-valon alta ikkunalle. Lamppu lämmitti, mutta ikkunasta hohkaa kylmää. Tämä on suoraan tropiikista tuodusta siemenestä,  ehkä se ei kestänyt viileää ympäristöä.

pH: Tätä epäilen eniten, mutta kun itsellä ei nyt ole minkäänlaista mittalaitetta, pelkäksi epäilyksi se jää. Netistä löytyy tietoa, että sademetsän punainen multa on hyvin hapanta, pH alkaa viitosella. Siellä on myös kaskettuja eli usein poltettuja alueita, joilla multa on mustempaa ja pH korkeampi. Kun kukkamullan pH on lähellä seiskaa ja mahdollisesti vielä keväällä kaupungin kraanavesi on käsitelty lipeällä ja pH yli 8, voisi syntyä ylittämätön ristiriita.

Valo: Taimen valaistus väheni aivan oleellisesti kun se joutui pois "lastentarhasta".

Lannoitus: Tietolähteitteni mukaan sademetsän maaperä on paitsi hapanta myös erittäin ravinneköyhää. Siellä ravinteet ovat metsän latvuksessa, eivätkä lehdet ikuisessa kesässä putoa syksyisin ravitsemaan maata kuten meillä. Saatoin hyvinkin lannoittaa tätä reippaalla kädellä ja seuraukset olisivat tuhoisat.

Mahdollisuuksia on muitakin, mutta näillä ja niiden yhdistelmillä varmaan voi jo tuhota taimen, joka perinteisesti on kasvanut yli 32° lämmössä, hyvin kosteassa ilmastossa ja ravinneköyhässä hyvin happamessa maaperässä. Laitoin uudet siemenet itämään, yhdestä epäonnistumisesta en luovuta.

Minä en usko enää punaisiin ledeihin

En ainakaan baccatumien kasvatuksessa. No, eihän chinensekään sen valossa kasva, mutta kukkii sentään.

Tässä kiinalaisessa kasvatusvalossa on kolmen watin ledejä 9 kpl, kahta eri punaista ja kahta sinistä taajuutta. Suoraan päin valoa katsoen sävyjä on vaikea erottaa, mutta kyllä ne siellä ovat, kun lamppua katsoo vaikka muutaman paperikerroksen läpi. Siinä asiassa ne eivät ole huijanneet.

Punaiset aallonpituudet ovat  660 ja 630 sekä siniset 460 ja 430 nanometriä, eli ne ovat aivan tyypillisiä ledivaloja, joita on myyty miljoonittain hyväuskoisille hampun, chilin ym. kasvattajille vuosien ajan ja myydään edelleen. Chilifoorumilla keskusteltiin UFO-ledeistä kiivaasti jo 2009 ja silloin jotkut olivat jo vuoden niillä kasvatelleet. Hinnat olivat huikeita, tehot heikkoja ja niissä oli äänekäs tuuletin ja joskus vielä rämisevä rakenne, mutta mitäpä ei kasvattaja tekisi kasviensa eteen ja pysyäkseen kehityksen kärjessä. Eniten näitä kehuivat juuri laitteensa ostaneet tai enintään pari viikkoa kasvatelleet. Saattoivat ne toimiakin, kunhan kasvit saivat muutakin valoa ikkunasta, loisteputkista tms. Tuon värinen valo viherkasvilla ei vain käynyt minun esteettiseen silmääni.

Kauan sinnittelin ilman ledejä kunnes viime syksynä havaitsin, että niitähän on myös valkoisia ja ilman tuuletinta. Siitä lähti tämä "Värien taisto". Myyjien mukaan punainen olisi aivan ylivoimainen, mutta päätin tutkia asian itse ja erotella kunkin värin mahdollisimman puhtaana. Tein lokerikon, johon ei juuri muuta valoa tullut, kukin ledi sai pärjätä omillaan ja siinähän se paljastui: punainen ei chilejä kasvata. Siihen tarvitaan valkoista tai sinisävyistä valoa. Punaisessa valossa kasvaneet olivat vain puolet tai kolmasosan valkoisessa valossa kasvaneiden koosta ja vaivaisen näköisiä muutenkin.

Nyt olen sitten varmistanut senkin, että punaisen baccatumin heikko kasvu ei johtunut heikosta siemenestä tai mullasta, mikä tietysti olisi mahdollista, kun kasvattien lukumäärä on pieni. Reilu kuukausi sitten poistin baccatumit värivalojen alta chinensejä varjostamasta ja istutin ne valkoisen työmaavalon alle. Siellähän kääpiökokoinen punainen innostui heti kasvamaan ja on kohta saavuttanut muut pituuskasvussa, mutta ei kuki vielä. Muissa on jo isoja chilejä kypsymässä. Ainut muuttunut kasvutekijä on valo ja sen vaikutus onkin mahtava. On tavallaan helpottava tunne, kun ei enää tarvitse vilkuilla värillisten ledien perään. Pitäkööt muut ne, minä pärjään paremmin ilman.

Värien taisto - Rocatot kukkivat

Neljä kuukautta takana ledien testiä ja reilu kuukausi siitä, kun Rocatot pääsivät valoon. Näin kauan niillä meni sopeutumiseen. Aluksi korkeus jopa väheni, kun ne kasvoivat vinoon ja täyttivät vähitellen vapaan tilan. Osasyy hitauteen on toki viileys. Alakerran lämmitys on täysillä, mutta lämpö ei nouse edes kahteenkymmeneen, ellei aurinko paista, eikä se ole viimeisen kuukauden aikana juuri paistanut. Tuolta löydät tilanteen, kun isot baccat perattiin chinensien päältä varjostamasta. Samalla myös juuret leikattiin kylmästi veitsellä keskeltä ruukkua poikki ja sekin lisäsi sopeutumisaikaa. Tuosta kaikesta on selvitty ja nyt pukkaa kukkaa.

    Akvaariovalo 28 cm, valkoinen led 25 cm, puna-sininen led 9 cm ja ESL 18 cm.

Punainen ei ole kasvanut senttiäkään kuukaudessa ylöspäin, leveyttä toki on lisää. Vasta aivan viime päivinä muutkin ovat alkaneet kasvaa pituutta. Lehdet ovat niin isot ja tiheässä, että niiden alla tapahtuvaa kukintaa ei päälle huomaa. Nuppuja olen havainnut jo jonkin aikaa.

Kun nostin taimia paikoiltaan ja kallistin, siellähän oli täysi kukinta menossa. Tämä on ESL:n alta, kukkia on auki parikymmentä. Suurin yllätys oli, että myös pienen, suorastaan kitukasvuisen punaisella ledillä valaistun chilin oksien alla oli kymmenkunta kukkaa. Sama määrä oli myös valkoisen ledin alla tuplasti isommassa Rocatossa. Yllättäen akvaariovalon alta ei löytynyt yhtään avointa kukkaa, mutta nuppuja sitäkin enemmän. Se on muutaman päivän muita perässä, ei siis mitään dramaattista.

Punaisen ledivalon umpisurkeasta tuloksesta ainakin baccatumien kasvatuksessa taidan kirjoittaa ihan oman blogimerkinnän vähän myöhemmin. Nyt on nimittäin selvää, että siemenessä tai taimessa ei ollut vikaa, ei mullassakaan. Työmaavalojen alle siirretyt Kellu Uchut jatkavat siellä kasvuaan. Muut tuottavat satoa, punaisen alla kasvanut vasta ottaa kiinni muiden pituuskasvua, mutta on aivan kuin toinen chili, kun sai valkoista valoa. Eli ainut puuttuva kasvutekijä sillä oli valo - ja tarjoamani nelitaajuuksinen puna-sini-led ei siihen riittänyt. Ei se tuolla chinenselläkään riitä kasvuun, mutta jospa kukinnan onnistumiseen kuitenkin? Sehän nähdään lähiaikoina.

Joulukaktus ja kesäkurpitsa

Tämä nyt on aivan aiheeton sivuhuomautus säätilasta ja vuoden kulusta, mutta kalenteri on siinä asennossa. että minun oli aika kylvää annuumit. Tomaatit saavat vielä odottaa parikin viikkoa.

Sikaflunssa korkeine kuumeineen on vähän pidätellyt kylvösuunnitelmia, mutta tänään viimein kykenin ryhtymään.

Annuumeita kylvin vain kolmea lajiketta. Virosta tomaattien ja kurpitsoiden mukana hankittu Leek, joka on minulle aivan uusia tuttavuus, pitäisi olla maukas ja kookas vaikka grilliin. Etelänaapurin nettikaupasta siemeniä tuli vielä "vanhanaikaisesti", koko pussillinen, kun monissa muissa kaupoissa on jo tottunut saamaan tarkasti lasketut 5-10 siementä. Nekin toki riittävät minulle.

Omia vanhoja suosikeita kylvin unkarilaisen Alma Paprikan ja espanjalaisen tapas-chilin Pimiento de Padron. Tätä olen nauttinut yleensä perinteiseen tapaan oliiviöljyssä paistettuna ja merisuolalla maustettuna, mutta nyt sain loppusyksyllä niin hyviä kokemuksia hapanchilistä, että ajattelin näistä paksulihaisista annuumeista tehdä isomman satsin.

Joulukaktus kyllä kukki joulunakin, mutta kun se on joutunut ikkunan sivuun, vain valon puoleinen osa kukki. Käänsin sen sitten ja nyt on toisen puolen vuoro. Kesäkurpitsan pitäisi olla supernopea, ainakin aloitus on. Sen lautalle laskemisesta on alle 2 viikkoa ja nyt se jo on sellainen roikale, että kaatuu ruukun reunaa vasten. Eipä sillä montaa päivää mennyt itämiseen ja kasvu on aivan toista tahtia kuin chileillä. Minkähän kokoinen astia sille pitäisi laittaa, että voisi haaveilla sadosta?

Neljä kuukautta - neljä senttiä

Lokakuun puolivälissä aloitin "Värien taiston" siirtämällä testitaimet sirkkalehdillä testiruukkuihin. Yksi taimi jäi kummastakin lajikkeesta yli ja tilaa säästääkseni sijoitin ne saman nimisten talvehtivien chilien ruukkujen kulmiin. Eipä niistä olisi kauan varataimeksi ollut, sillä kasvu pysähtyi isomman kasvin alla lähes täysin. Kisachilit olivat kuukausi sitten jo ylittäneet puoli metriä (paitsi punaisessa valossa kasvava), mutta samasta sisarusparvesta tämä on vain 4 cm korkea. Se on jossain vaiheessa ilmeisesti kaatunut ja osa varresta on muodostunut juureksi värimuutoksen kohdalta, mutta se ei ole saanut otetta multaan, kun pintamulta on ollut enimmäkseen kuivaa.

Tässä koko komeus. Talvehtiva Kellu Uchu oli varataimen istutuksen aikoihin vielä  melkein lehdetön runko, mutta nopeasti se kasvoi niin tuuheaksi, että se varjosti täysin ylhäältä tulevan valon pikku taimelta. Tähän laitoin spottivalon sivulta, että pikkuinen erottuu.

Pääsyy hitaaseen kasvuun lienee kuitenkin se, että isompi Kellu on täysin vallannut ruukun juurillaan, eikä sinne mahdu uutta hentoa yrittäjää. Tämähän on se ruukku, jossa Kellu Uchu kasvoi viime kesän, en vaihtanut sille uutta multaa syksyllä. Talvehtivan Rocaton juurella pikkutaimi ei ole enää hengissä, siellä oli vielä ahtaampaa ja pimeämpää.

Kasvupaikalla ja hoidolla ON merkitystä kasvunopeudelle, mutta ihan nätti ja hyvinvoivan oloinen taimi tuokin on, vain vähän hidaskasvuinen.

Älä unohda taimia idätyslautalle

Siellä ne eivät nimittäin kasva. Pelkällä vedellä ja siemenen voimalla taimi kasvaa sirkkalehdille, mutta siihen se melkein jää, ellei lisäravintoa tule.

Keskimmäisessä laatikossa ovat chinenseni kolme viikkoa sirkkalehdille tulosta, vasemmassa laidassa samat lajikkeet ovat saman ikäisiä, mutta... Ja se onkin päivän iso mutta.

Red Butlah ja eri väriset Lanternit tulivat parin päivän tarkkuudella samaan aikaan sirkkalehdille ja siirsin niistä parhaat tuohon keskimmäiseen jäätelörasiaan. Vasemman laidan varalaatikon täytin vasta kymmenen päivää myöhemmin, kun lauttaa piti tyhjentää. Tästä johtuu taimien kokoero. Nuo pikkuiset saivat olla pelkällä vedellä puolet tähänastisesta elämästään kun taas ykköstaimet tunkivat heti juurensa ravinteikkaaseen puutarhamultaan.

Oikean laidan pubescensit PI 585273 eli Rocoto Montufar ja Turbo Pube ovat tuossa kuvassa toista kuukautta vanhoja. Ne eivät ole kovasti innostuneet kasvuun vielä, mutta kesään on aikaa, vielä ehtii.

Kuvia suttuiselta idätyslautaltani

Kasvua tapahtuu monellakin taholla, mutta edellisten keväitten blogimerkinnöissä lienee jo niin paljon taimikuvia, että yritän vähän hillitä itseäni. Kylvöissä on baccatumien vuoro. Joulukuusta asti vesillä ollut idätyslauttani on sekaisin, sillä edellisestä erästä chinensejä Pimenta Lagrima lautan keskellä on edelleen itämättä, vaikka siemenet ovat olleet kosteassa jo toista kuukautta. Epäilin sitä kyllä alun perin, sillä siemenet olivat kovin tummia. Muut chinenset ovat jo kauniilla taimilla kasvatuskaappini lämmössä.

Lisäilin alaosaan muutaman baccatumin 1.2. ja nehän ovat jo sirkkalehdillä kymmenen päivää myöhemmin, vaikka normaalissa huoneenlämmössä idättelen ikkunalaudalla. Trepadeira do Werneriä minulle oli eksynyt kahta eri reittiä ja laitoin molemmat itämään, Sugar Rush iti nopeimmin ja pyöreämarjainen uruguaylainen PI 439 410 on sekin hyvin mukana. 5.2. huomasin, että, minulla ei ole yhtään joulun kelloa kasvamassa ja niin laitoin vaihteeksi vanhat Campanen siemenet itämään. Niissä ei näy vielä eloa.

Yläosassa onkin sitten outoja heräteostoksia ja vanhat tekstit paistavat läpi ja sotkevat uusia. Kävin Seemnemaailman verkkokaupassa hankkimassa mm. tomaatin siemeniä ja Leek-annuumia ja sieltä tarttui tuollaisia mukaan. Tämä kesäkurpitsa pitäisi kasvaa reilussa kuukaudessa taimesta syötäväksi ja mieleeni juolahti kokeilla sitä alakerrassa ledispotin alla talvella, kuten pientä "sisätomaattiakin". Myös alppimansikan pitäisi menestyä sisätiloissa. Jotain hullutuksia pitää ihmisellä olla aina menossa.

Eri tasoisia talvehtijoita on varastohuoneessa 5 chinenseä ja 5 baccatumia ja lisäksi tulee 8 kpl "Värien taiston" testichiliä. Eiköhän näillä jo parveke täytetä. Annuumit laitan itämään vähän myöhemmin ja ehkä vain kolmea lajiketta, joita voin kasvattaa ulkona.

Aji Charapita - makua Perun viidakosta

Otetaan nyt peräkkäin esittelyyn kolmaskin Caj Koskisen perulaisista tuliaisista. Tätä hän piti erityisen makoisana chilinä.

Charapita tai Aji Charapita, Capsicum chinense tai frutescens, nimi ja suku vaihtelevat tietolähteestä riippuen, mutta Perun Amazoniasta, kuumasta ja kosteasta viidakosta Amazonin latvoilta se on kotoisin. Iquitosin torilta on 1959 kerätty tällä nimellä useampikin näyte, joista PI 260501 on keltainen ja liikanimeltään "Yellow Fire". Charapita ja Charapilla ovat rinnakkaisia nimiä ja PI 260498 samalta keruureissulta on saman niminen, mutta väriltään punainen. Muutaman kilometrin päästä kerätty PI 260504 on Semillaksen mukaan heidän Aji Charapita-siemenensä alkuperä.  Näitä numeroitahan ei tietenkään voi käyttää suoraan Perusta tuotuihin chileihin, vaan numerot viittaavat USDA:n siemenpankin keräilytuloksiin 55 vuotta sitten.

Tuo taimi kyllä vaikuttaa kovasti chinenseltä. Lehdet ovat sillä tavalla ryppyiset ja runko ja hidaskasvuisuus viittaa samaan. Kukinta ehkä aikanaan varmistaa, kummasta on kysymys. Annuum se ei ainakaan ole, vaikka sellaistakin on väitetty. Tämä Charapita on edelleen 10 cm taimiruukussa ja vain 15 cm korkea, vaikka on kohta kolmen kuukauden ikäinen.

Aji-nimen käyttö Perussa taitaa olla hieman toinen kuin meillä, missä sitä on totuttu pitämään lähinnä baccatum-suvun etuliitteenä. Sehän tarkoittaa vain chiliä. Esimerkiksi Aji Amarillon historiaa tutkiessani paljastui, että se on kerätty siemenpankkiin jo ennen minun syntymääni Perun rannikolta nimellä Amarillo. Aji-etuliitteellä samassa arkistossa taas löytyy chinense-sukuinen keltainen chili, joka ei vähääkään muistuta sitä Aji Amarilloa, joka on levinnyt maailmalle. Ehkä käytännöt ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Ajattelin jättää Ajin pois tämän Charapitan nimestä, ellei sen käyttöön löydy erityisiä syitä. Perussa sitä kyllä käytetään vaikkapa ruokaohjeissa. Ehkä se riittäisi perusteluksi? Erottuuhan tämä suoraan Perusta tullut sillä tavalla eurooppalaisissa siemenliikkeissä myytävästä Charapitasta.

Amarillo ikkunalla

Aji Amarillo (C. baccatum) on samaa perua kuin edellisen jutun Rocoto Santa Natalia eli Caiden Perusta saamien chilien siemenistä kasvatettu. Se on siis aito perulainen erotukseksi vuosikymmeniä länsimaisilla siemenmyyjillä levinneestä, jos tuossa nyt mitään eroa on, onhan se voinut säilyä hyvinkin puhtaana.

Laitoin sen hyvissä ajoin eli marraskuussa kasvamaan, kun muistissani oli 2012 tekemäni vastaava koekasvatus. Silloin Amarillo ryhtyi hedelmien kasvatteluun jo maaliskuussa ja huhtikuussa sain ensimmäiset maistiaiset. Aji Amarillo on tunnetusti hidas satoamaan, mutta ripeä kasvussaan. Tuolloin se oli kesäkuun puolessavälissä jo parvekkeen katossa ja sato oli varsin hyvä aina marraskuulle asti. Saapa nähdä, millainen tapaus tämä suoraan Perusta tullut Amarillo on.

Tuo on nyt vajaan kolmen kuukauden ikäisenä vain 40 cm korkea, kun olen tarkoituksella pitänyt pituuskasvua kurissa useilla leikkauksilla. Nyt siinä on kolme päähaaraa, mutta ei vielä kukkanuppuja. Hiukan aurinkoa kaivattaisiin avuksi. Tässä ikkunalla ei ole keinovaloa kuin pari 36W loisteputkea (väriltään 950 eli päivänvalo) ikkunan ylälaidassa, siis aivan liian kaukana. Näillä on pärjätty ennenkin, eikä sillä mikään kiire ole. Alakerrassa ledispottien alla kypsyy nyt talvehtiva Aji Indian ja Kellu Uchuja tulee joka päivä lisää.

Santa Natalia - rocoto Perusta

Chilibloggari Caj Koskiselle viime kesänä suoraan Perusta tulleista rocotoista hän otti siemeniä talteen ja jakoi niitä muille harrastajille. Silloin sille myös annettiin nimi, jotta tiedetään, mistä puhutaan. Meillä tämä Perun alkuperäiskasvi yritti tehdä kukkanuppuja jo kuukauden vanhana joulukuussa, mutta nyt se on ryhtynyt tosi toimiin ja saanut kukkia avautumaan. Kukassa on aika paljon valkoista pubescensin kukaksi, mutta ei niin paljon kuin Rocoto Red Peruvianilla. Samasta suunnastahan nämä tulevat.

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) on näihin päiviin asti saanut kasvaa taimiruukussa ja taimivalon alla, mutta nyt se pääsi kukinnan kunniaksi isompaan ruukkuun ja ikkunalle. Kasvu on tyypillistä pubescenseille, 15 cm korkea ja 50 cm leveä. Se ei ole vielä kolmeakaan kuukautta vanha, joten ajoissa ollaan vieläkin.

Yhteenveto baccatumien värien taistosta

Nyt, kun baccatum Kellu Uchut tänä aamuna poistettiin radalta ja kisaa jatkavat vain chinense Rocatot, on aika julkaista väliaikatulokset.

Tarkoitushan oli katsoa, miten chilit kasvavat eri värisillä led-valoilla ja vertailun vuoksi mukana oli myös edellisten valotestien voittaja, 5500 Kelvinin luonnonvalon värinen energiansäästölamppu. Litran jäätelöastioissa mullassa oli jokaisen valon alla nuo molemmat chilit. Baccatumithan olivat paljon nopeampia kasvussa ja piankin peittivät chinenset alleen. Nyt Rocatot ovat päässeet valoon ja taisto jatkuu niiden osalta. Kaikki ovat jo haarautuneet ja kukinnan luulisin alkavan, kunhan ne sopeutuvat lisääntyneeseen valoon ja kasvutilaan.

Noin pienessä astiassa ja vain parikymmenentä senttiä leveässä kasvutilassa ei pitäisi kasvattaa noin rotevia baccoja, mutta tehty, mikä tehty. Sopivaa tilaa ei nyt vain ollut tuon enempää, kun pyrkimys oli pitää värit erillään ja katsoa, miten niillä kasvaa. Käytännön tilanteissa ledit usein sekoittuvat muihin valoihin, ikkunasta tai kasvihuoneen katosta tulevaan, jolloin yksittäisen lampun vaikutusta ei pysty erottelemaan.

Baccatum-sarjan selkeä voittaja oli ESL, energiansäästölamppu. 

Pituuskisan se voitti muutaman sentin erolla akvaariovaloon ja kolmantena tuli valkoinen led. Puna-sininen led kasvatti surkean matalia kasveja. Pikkutaimia valkoinen led kasvatti aluksi parhaiten.

Alun perin suunnittelin, että tätä kisaa jatketaan satokauteen asti ja katsotaan, missä valossa sitä kertyy ensiksi, millä eniten. Testi jäi tilanahtauden vuoksi puolitiehen, mutta taaskin ESL oli paras, jopa ylivoimainen. Siihen ehti kasvaa 7 raakiletta, osa jo melkein täysikokoisia. Akvaariovalo oli aloittamassa raakileiden kasvattelua. Valkoinen led ei ehtinyt mukaan, kun se pudotteli ensin nuppuja, sitten kukkia. Ero akvaariovaloon olisi saattanut olla vain muutamia päiviä, mutta en jaksanut odotella. Pienikokoinen punainen taimi aloitti kukinnan muita myöhemmin, eikä se johtanut vielä onnistumisiin.

Suurin yllätys oli puna-sinisen kasvatuslampun heikko tulos. Senhän piti olla ylivoimainen ledimyyjien hehkutuksen mukaan. Hiukan ehdin kyllä epäillä näitä puheita, kun niiden kuitenkin piti koko ajan tuoda uusia malleja, joissa oli entistä enemmän valon aallonpituuksia eli värejä. Tässä testilampussa on 4 erilaista, mutta sen jälkeen on tullut 6, 8, jopa 10 eri aallonpituutta sisältäviä malleja, joissa on jopa vihreää ja ultraviolettiakin mukana. Tämä nelivärinen on kuitenkin edelleen perustavaraa kasvatusvalona. Kasvatustulos oli puolta matalampi kuin valkoisilla valoilla ja lehdet olivat sykkyräisiä ja tiheässä. Se olisi ilmeisesti kaivannut muitakin valoja tehoaan täydentämään.

Valkoiset ja varsinkin sinisävyiset ledit saivat tämän kisan perusteella luottamukseni. Niiden hyötysuhde on loisteputkiakin parempi, jos lasketaan todelliset kulutuslukemat, eikä myyjien ilmoittamia lumewatteja. Jos valkoinen led vielä osoittaa pystyvänsä myös sadon kasvatteluun noiden Rocatojen kanssa, olen valmis siirtymään vähitellen putkista ledeihin. Aivan samanlainen valkoinen led kyllä kukittaa ja kypsyttelee chilejä ikkunalla, mutta siellä sitä täydentääkin ulkoa ajoittain tuleva aurinko. Sekoitukset siis ainakin toimivat.

ESL:n tulosta saattoi parantaa sen tuottama lämpö. Viileässä kasvatushuoneessa latvoja lähellä oleva lamppu lämmittää hiukan kasvia. Ledien valokeila ei lämmitä, sen hukkalämpö poistuu sivuille ja taakse jäähdytyselementtien kautta.

Värien taisto: baccat liputettiin ulos kisasta

Eihän tästä mitään näin tule. Vaikka baccatumeista on leikelty korkeimpia oksia pois, ne menevät reippaasti yli omien lokeroittensa ja saavat vierasta valoa. Kaikki ovat yli puolimetrisiä, paitsi punainen, joka on vain 25 cm korkea. Sen looshia korotettiin, että se ei saisi valkoista valoa.

Satoisuudessa näillä oli suurimmat erot. ESL:n alla oli jo 7 raakiletta, akvaariovalolla 1 pieni, valkoisella ei vielä yhtään ja punaisella vain muutama kukka, nekin paljon muita myöhemmin. Runkojen paksuuksissa ei ollut suuria eroja, useimmat olivat vähän päälle 7 mm, punainen alle 6. Näiden kisa on nyt ohi.

Ruukutin baccatumit uusiin ruukkuihin. Leikkasin multapaakun puolesta välistä veitsellä poikki ja jätin chinenset jatkamaan kisaa. Baccatumien jättämän aukon täytin mullalla. Ruukutuksessa ESL:n sato väheni, kun pari raakiletta putosi, mutta kisahan oli jo ohi. Kuivumista oli näissäkin havaittavissa, joten eivät ne hyvin voineet, mutta eipä ihme, tuommoiset roikaleet muutaman desin mullassa.

Nyt saivat chinenset kasvutilaa ja valoa, mutta kasvavat kyllä vinoon, kun ovat ruukkujen päissä. Olisi pitänyt siirtää ne keskellä, mutta en halunnut häiritä niiden kasvua enempää. Näistä asetelmista jatketaan kisaa:

Akvaariovalo 23 cm, valkoinen led 18 cm, puna-sininen led 9 cm ja ESL 14 cm

Aika vähän on kasvua tapahtunut edellisestä mittauksesta, mutta ehkä se nyt alkaa, kun Rocatot pääsevät eroon varjostajistaan. Valoja laskin taas, kullekin taimelle tasapuolisesti sama määrä valoa, vaikkakin eri väristä. Ainakin raakileisiin asti jatketaan, elleivät kasva yli seinien sitä ennen.

Vihdoinkin aurinko paistaa

Aurinkoisen päivän kunniaksi pari chilikuvaa. Viikko sitten jo kerroin, että Kellu Uchu (PI 315024) on kypsymässä. Silloin jäi kertomatta, että kyseinen bacca asuu kolmen litran ruukussa ja on vain 30 cm korkea syksyisen tyngäksi leikkauksen jäljiltä. Se on suunnilleen kissan kokoinen. Kissa taas on kiinnostuneempi lintulaudan pikku vieraista ruudun takana. Chileihin se ei koske, kun sillä on omaa ruohoa omassa purkissaan.

Myös Aji Indian eli PI 370004 (C. baccatum) kasvattaa raakileitaan samalla ikkunalla viileässä varastohuoneessa. Yöllä siellä on minimissään ollut vähän alle 16 astetta, päivisin nousee kahdenkympin tietämille, auringossa enemmänkin. Intialaiset baccat kypsyvät punaiseksi, mutta maistuvat mainiolta myös vihreänä. Tuoretta chiliä siis riittää jo tammikuussa.