Puu täynnä omenia?

perjantai 18. syyskuuta 2020

Ei sentään. Rocoto Pico Mucho (C. Pubescens) osoittautui sangen satoisaksi minunkin menetelmilläni.

Ilta-aurinko paistoi niin mukavasti sivulta alhaalta, että se erotti amppelin takana kasvavista chinenseistä ja sai minut tarttumaan kameraan.

Rocoto on kasvanut keväästä lähtien lasitetulla parvekkeella 30 cm leveässä amppelissa kookoskuidussa ja on nauttinut Tarhurin (eli Biolanin) kastelulannoitetta aluksi melko säännöllisesti reilun millilitran litraan vettä. Elokuulle tullessa kuitenkin lopetin lannoituksen ja nyt on menty pelkällä vedellä. Kypsää on keräilty jo toista kuukautta. Niitä on tuolla toisella puolella vielä enemmän, mutta amppelia ei pysty enää kääntämään, kun siinä on niin pitkiä versoja, osa katossa kiinni.  

Pico Mucho on Jarin muutama vuosi sitten suoraan Perusta tuomia lajikkeita kuten myös Cuzco Manzano Amarillo.

Pico Mucho on varsin paksulihainen chili. Tässä se on halkaistuna ja siemenet poistettuna. Nehän ovat rocotoissa mustia ja kovia, joten ne poistetaan ennen ruoanlaittoa. Tein spagettikastiketta ja lisäsin siihen puolikkaan Picoa, mutta jouduin toteamaan, että olisi siinä kokonainenkin mennyt. Erinomaisen maukas chili tämä on. Leivän päällä meillä on nykyisin sulatejuustoa, jossa on puoli Picoa puoleen rasiaan (täyteen ei oikein pysty sekoittamaan).

Kerää kaikki värit Cristalista!

maanantai 24. elokuuta 2020

 

Aji Cristal (C. baccatum)

Aji Cristal on suosikkichilejäni. Maukas kaikissa väreissä. Se aloittaa raakileen kasvattelun vaalean vihreänä, kypsyessään tuo muuttuu rusehtavan kautta punaiseksi, lopulta melko tummaksi punaiseksi ja pitkää oksilla roikkuessaan alkaa nahistua ja rypistyä, lopuksi kuivua.

Kaikki värit ja vaiheet ovat syötäviä ja maukkaita, hieman erilaisia, mutta Cristalia yhtä kaikki. Nyt meillä nautiskellaan raikkaan vihreästä chilijuustosta.

Unikeonpäivänä vanhan kertausta

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Unikeonpäivä. Tuntuu kuin olisin nukuksissa tämän blogin kanssa, mutta tuossa oikealla olevan haun avulla olen löytänyt ihmeellisiä juttuja - tästä blogista.

Viimeisin havaintoni oli kaalipata. Resepti löytyi täältä vuosien takaa ja uusi juttu viime toukokuulta. Miksi siis kirjoittaisin uudelleen tänään kokemani makunautinnon? Varhaiskaali on edullista ja nopeaa laittaa. Rocotoa tai muuta chiliä maltillisesti joukkoon ja se on siinä. Tässä edellinen blogijuttuni aiheesta: https://chilivaari.blogspot.com/2020/05/kaalipatakin-maistuu-meilla-rocotolta.html

Päivittäiskäytössä on omatekoinen chilijuusto, levite leivän päälle. Siitä kirjoitin ensimmäisen kerran 2009 ja muutamaa vuotta myöhemmin perusteellisemman jutun: https://chilivaari.blogspot.com/2013/03/chilijuustoa-leivan-paalle.html
Miksi siis kirjoittaa juttua uudelleen? Hyvää se kyllä on edelleen.

No niin, perinteisiini kuuluu kuva tai useampi. Tässä tämän päivän otos Rocoto Cuzco Manzano Amarillo (C. pubescens)

Pikkuisia Piri-murheita

perjantai 10. heinäkuuta 2020

OHO, heinäkuu jo pitkällä, eikä blogikirjoituksia aikoihin.
Kaikki kuitenkin hyvin. Chilit, tomaatit, kurkut ja kurpitsat kasvavat harvinaisen rehevästi. Tuntuu vain, että kasvatusasiat on kerrottu jo moneen kertaan edellisinä vuosina.

Parvekkeella on vehreää ja täyttä. Kaikissa on vähintään raakileita, kypsiäkin monessa chilissä ja tomaatissa.

Piri Piri on kasvatuksessa pitkästä aikaa ja tuntuu, että entiset murheet vaivaavat sitä edelleen. Satoa ei tunnu tulevan, vaikka kasvu on komeaa. Siemen on peräisin 2007 mausteliikkeen kuivatuista Piri Pireistä. Pikku chileissä oli runsaasti siemeniä ja ne itivät hyvin, kasvoivat komeaksi puuksi, mutta tuottivat vain muutaman uuden, hyvin pienen chilin. Puu kasvoi meillä useita vuosia, mutta sato oli aina vaatimaton. Alan epäillä, että tämä on hybridi, F1 risteytys, jonka siemenistä ei tule alkuperäisen kaltaisia. Ehkä seuraavaksi pitäisi hankkia siemenet oikeasta siemenkaupasta.

Nyt tämä Piri kuitenkin kukkii ja muutamia aivan pieniä chilin alkujakin on. Piri Piri (tai Pili Pili) on frutescens, jolla on pienet vähän vihertävät kukat ja niitä kasvaa nippuina. Eiköhän tuotakin maistelemaan päästä.

Kypsää tomaattia juhannukseksi avomaalta

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Kuva on eilispäivältä pihaltamme, Chernomorskye Gigant lajike tomaattiaidassamme. Eikä se edes ole ainoa punertava. Näin aikaisin en ole koskaan saanut kypsiä tomaatteja avomaalta. Yleensä niiden aika on vasta heinäkuun lopulla. Kerrataanpa siis, miten tähän on tultu.

Kuva-arkistostani löytyi kuva 1.3. Siinä TomatoEdenin jättilajikkeet ovat juuri tulleet taimelle. Normaalisti idätän tomaatit maaliskuun puolivälissä, joten aloitus oli reilut pari viikkoa normaalia varhaisempi. Täysi talvi oli ulkona. Taisi olla ainoita tuollaisia päiviä, sillä pysyvää lumipeitettä ei täällä ollut koko talvena. Chilit oikeassa reunassa ovat jo isoja, vuodenvaihteessa idätettyjä. Valoa oli ikkunalla liian vähän ja nuo taimiruukut vaihtuivat pian maitopurkkeihin ja syvempään istutukseen.

Puolitoista kuukautta myöhemmin, 16.4. aloitin parvekekauden saadakseni chilit ja tomaatit paremmin valoon - ja taas tuli lunta. Maitopurkeissa nuo olivat kasvaneet jo 80 cm korkeiksi ja olivat aivan liian tiheässä toisissaan kiinni. Ne olivat kuivana kaatuilleet ja yhdestä oli latva katkennut. Kukkiakin oli jo.


4.5. ne kasvoivat  edelleen parvekkeella ja mittaa oli jo puolitoista metriä. Katto alkoi tulla vastaan ja valo loppua latvoilta. Kaikissa oli jo raakileita.  Näistä vein yhden "varataimen" ulos ja se jäätyi viikon päästä. Toukokuussa oli useita yöpakkasia.

Vihdoin 23.5. otin täyden riskin ja vein nuo kaikki ulos ja istutin aidanteeksi oleskeluterassimme reunaan. Korkeutta oli jo hyvinkin miehen mitta. Oli muuten aikamoinen homma saada nuo roikaleet ehjinä parvekkeelta pihalle.

 Tuosta aidasta siis alkaa jo löytyä kypsiä. Eivät ne jättikokoisiksi vielä kehittyneet nämä maitopurkissa aloittaneet raakileet. Seuraavasta sadosta voi sitten jo odotella puolikiloisia mollukoita.

Lisäys juhannuksena:
205 grammaa oman maan tomaattia syötiin juhannuksena. Lähipäivinä niitä kypsyy lisää.

Aurinkoa ja lämpöä vihdoin kesäkuussa

keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Toukokuu oli kylmin vuosiin, mutta vihdoin sitä lämpöä saatiin - ja aurinkoa.

Rocoto Cuzco Manzano Amarillo
Kun aurinko paistaa läpi rocoton kukan, sen värit muuttuvat sadunomaisiksi.

Tämä rocoto pääsi amppeliruukkuun ja aurinkoiselle paikalle parvekelasien kulmaukseen. Siinä sen on hyvä levittää lonkeroitaan katon tuntumassa. Kun nuo versot vähän vielä kasvavat, niitä pitää tukea jollakin naruilla.

Raakileita siihen on alkanut ilmestyä vasta isompaan ruukkuun päästyään. Sehän kukki jo maaliskuun alussa taimiruukussaan, mutta onneksi niistä ei kehittynyt mitään. Ei se olisi jaksanut niitä kantaa.

Satotoiveet korkealla

tiistai 26. toukokuuta 2020

Pimiento de Padron (C. annuum)

Padronin kylvin jo joulun tienoissa tarkoituksena saada ajoissa satoa. Sitä tulikin, vaikka tuo on kärsinyt ödeemasta ja muistakin vaivoista. Kypsää Padronia syötiin toukokuun alussa.

Kääntöpuolella (valon tulosuunnassa) näyttää nyt tältä. En muista koskaan saaneeni noin tiheään satoa Padroneista, ei ainakaan alkukesällä. Yleensä en "mainosta" mitään, mutta nyt katson asialliseksi mainita vaikuttavat tekijät. Multaa en taimivaiheen jälkeen saanut, kun olen eristyksissä ikäni vuoksi. Nettikaupasta sain kotiinkuljetuksella Bio Nova kookoskuitua ja Seramis savirouhetta. Kuuden litran ruukkuun laitoin litran verran rouhetta pohjalle ja kookosta päälle. Pikkuisen siihenkin sekoittelin savirouhetta. Lannoitus on hoidettu, yllätys yllätys: HonKongin Tarhurin kastelulannoitteella, reilu millilitra (kukkurainen maustemitallinen) litraan vettä joka kastelulla. Hyvin on toiminut, vaikka aineet olivat uusia minulle. Ehkä karanteenista oli apua, piti poiketa vanhoista tottumuksista.

Lämpöä ja aurinkoa vihdoinkin

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Tehdäänpä nyt tännekin päiväkirjamerkintä, että lämpö ja aurinko saavuttivat Tampereen vasta 23.5. tänä vuonna. Chileille parvekkeella se ei merkinnyt niinkään paljon, mutta tomaatintaimet saivat vihdoin tilaa ja multaa juurilleen - ne joutuivat ulos.

Tomaattiaitahan se siinä. Viimekesäiseen tapaan istutin jättilajikkeet terassin reunaan aidaksi. Chiliaitaa tuossa kasvattelin joskus, mutta nyt ei ollut isoja varataimia kuin tomaateista. Nuohan ovat jo miehen mittaisia roikaleita, aivan liian aikaisin idätettyjä kun laitoin ne jo helmikuun lopulla. Normaali idätysaika minulla on ollut ulos vietäville tomaateille maaliskuun puoliväli. Oli näiden taimien kasvattelussa ahdasta ja ongelmia, kun maitopurkeissa majailivat. Laitimmaisesta, lyhyestä katkesi latva, kun kaatuilivat parvekkeella kuivissa purkeissaan. Nyt pitää vielä pelätä yöhalloja muutaman viikon ajan, mutta ei se minua hirveästi huoleta. Menevät, jos menevät. Ollaan sitten ilman aitaa. Pienemmät tomaattilajikkeet ovat betoniseinän vieressä ja ne voi tarvittaessa peitellä.

Kaikissa jättilajikkeissa on jo raakileita. Nämä ovat kaupan tomaattien kokoisia jo nyt. Kasvu voi kyllä pysähtyä näin suurista muutoksista.

Myöhäisheränneet Chinenset

maanantai 18. toukokuuta 2020

Eipä aina valiteta säästä, vaikka ei tässä vieläkään kehumista ole.

Ajoittain jo paistoi ja parvekkeella nousee heti lämpö yli kahdenkymmenen, mutta sadekuuroissa laskee viileän puolelle. Tänään nuo maaliskuun lopussa taimelle tulleet chinenset saivat  isommat ruukut. Nämä ovat siis uusintakylvöä, kun helmikuussa eivät itäneet. Mittaa 7-viikkoisilla taimilla on 25 cm ja haarautuminen on alkamassa. Vielä ehtii kesäksi, jos kesää nyt tulee ollenkaan.

Yölämpötilat ovat pysyneet sitkeästi pikku pakkasella tai nollan tietämillä. Nyt päivällä sentään on jo 10°. Ei tuo houkuta taimia ulos viemään. Chilejä en tänä vuonna taida sinne viedä, mutta kurkut, kurpitsat ja tomaatit pitäisi istuttaa ulos.

White Habanero ja Datil (C. chinense)

Sitä minä vähän ihmettelin, miksi toinen chinense on noin paljon vaaleampi. Se ei ole saanut vähemmän valoa tai lannoitetta, sillä nämä ovat kasvaneet koko ajan rinnakkain samassa astiassa ja nauttineet täsmälleen samasta lannoitteesta ja samoista valaistuksista. Ehkäpä se on sukuvika, perinnöllistä. Onhan tuo vaaleampi nimeltäänkin White Habanero.

Säätila 15.5.2020

perjantai 15. toukokuuta 2020

Viime maanantain sää toistui perjantaina vain astetta pahempana. Sade oli sakeampaa ja lunta tuli tuon jälkeen vielä lisää.

KESÄÄ odotellessa.

Eipä kestänyt tomaatti paria astetta pakkasta

tiistai 12. toukokuuta 2020

Kolme päivää tuo Chernomorskiy Gigant ehti nauttia ulkona olosta, juuret maitopurkista vapautettuna. Sitten tuli pakkasyö. Kaksi astetta miinusta, mutta sitä kesti useamman tunnin. Aamulla se oli surullista katsottavaa, eikä se tietenkään päivälläkään tuosta kohentunut. Varataimi, tulipahan kokeiltua "kepillä jäätä".

Kukkiahan siellä on latvassa, mutta kehitys taisi tyssätä tuohon.

Tomaatteja kasvatteleva oksa on tukevin vielä iltapäivällä, mutta eiköhän sekin huomenna pehmene. Yöllä on taas luvassa pakkasta.

Tuonne terassille oli jäänyt ruukun alunen ja sillä oli vettä. Yöllä se oli jäätynyt oikein reippaasti, joten ei ihme, että hennot tomaatinlehdetkin paleltuivat. Rikkaruohot, valkovuokot ja tulppaanit kyllä kestivät pikku pakkasen. Muistelen, että joskus syksyllä joku tomaattilajikekin kesti tuon verran, mutta se oli ehtinyt harjoitella ja vahvistua. Tämä onneton varatomaatti vietiin vasta äsken ulos.

Pieni säätiedote toukokuun puolivälissä 2020

maanantai 11. toukokuuta 2020

Pihalla näyttää nyt tältä.  

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Inca Red Drop, Indian PC-1, Piri Piri.  

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Pimiento de Padron.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Tomaatti Chernomorskiy Gigant.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Aji Cristalin raakileet alkavat kehittyä.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Omnicolor.

Olohuoneen ikkunalla näyttää nyt tältä: Kurpitsat ja kurkut taimella, lumisadetta ulkona kuin jouluaattona saduissa.

Lopuksi huonot uutiset: Minulla on yksi varatomaatti, tuollainen Chernomorski ollut nyt kolme päivää ulkona avomaalle istutettuna keppeihin sidottuna. Korkeutta on miehen kainaloon ja siinäkin on raakileita. Eilen se vielä voi hyvin, mutta ensi ja seuraavaksi yöksi sääennustuksissa luvataan pakkasta. No, varataimihan se oli.

Ulkona on +1°. Keskellä päivää, toukokuussa.

Kaalipatakin maistuu meillä rocotolta

torstai 7. toukokuuta 2020

Kuukausi sitten kehuin, miten karjalanpaisti sai lisämakua Rocoto Perusta. Nyt tunnen toistavani itseäni, kun kerron, että toinen perinteinen suomalainen ruoka, kaalipata maistuu mainiolta, kun siihen lisää tuoretta chiliä. Rocoto Peru valikoitui siksi, että muita tuoreita ei vielä ole kypsänä kuin Omnicolor ja Padron. Tämä on talvehtinut olohuoneen ikkunalla loisteputkien alla ja tuosta näkee hyvin, mikä puoli on ollut päin ikkunaa.

Vein tuon parvekkeelle vasta muutama päivä sitten ja istutin vähän isompaan amppeliin lisäten kookoskuitua ja savirouhetta pohjalle.

Rocoto Peru (C.pubescens) on selvinnyt hienosti talvesta melko vähäisessä valossa. Se on tuottanut melkein koko talven kypsiä marjoja, vähän pienempiä kuin kesällä, mutta ihan maukkaita. Pari tuollaista riitti kilon varhaiskaalin seuraksi maukkaaseen kaalipataan.

Taas sataa lunta

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Talvi meni täysin lumettomana, mutta huhtikuu on ollut kylmä, pakkasöitä vähän väliä ja lunta sataa päivisin. Ei siitä tosin maahan jää mitään. Parvekekautta on nyt sitkeästi vietetty pari viikkoa. Öisin lämpöpuhallin on pitänyt siinä kahdeksan asteen tienoilla kylminä öinäkin. Viileät, pilviset päivät ovat pahempia kasveille, mutta periksi en ole antanut kuin pienempien taimien kohdalla. Sää ja pienet ruukut ovat pitäneet liian varhain aloitetut tomaatintaimet lähes paikoillaan, lisää pituuskasvua ei ole paljoakaan ja se on nyt hyvä.

Tämä kahden ja puolen kuukauden ikäinen chinense Fatalii oli muiden pikkutaimien kanssa aurinkoisen päivän parvekkeella ja unohtui sinne yöksi. Aamulla se oli varren puolivälistä taipunut 90 asteen kulmaan ja latva vielä siitäkin alas. Siirsin pikkuiset äkkiä sisään, eikä vaurioita näytä tapahtuneen.

Pari muuta chinenseä vaativat uudelleen idätyksen ja ovat Fataliita kuukauden nuorempia. Otin nämä lajikkeet kasvatukseen uusiakseni vuosikymmenen vanhoja siemeniä. Itävyys oli joillakin jo aika heikkoa, mutta eiköhän noista saada tuoreempia syksyyn mennessä.

Aji Cristal ja Inca Red Drop (C. baccatum)

Nuo on olleet parvekkeella jo pari viikkoa ja pärjänneet hyvin. Cristalkin on alle kolmen kuukauden ja kasvanut muita ripeämmin. Se on jo yli metrin ja kukkii innolla. Kuva on viikon vanha, siinä ei kukkia näy, mutta aurinkoa oli. Hyvin muillakin parvekekasveilla menee, vaikka kasvu on hidastunut. Kukkia ja raakileitakin on monella taholla, mutta palataan niihin, kunhan kelit lämpenevät sen verran, että tarkenee parvekkeella kuvailla. Nyt minulla on vilu. (Ei ole koronaa)

Parvekekausi alkoi komeasti

torstai 16. huhtikuuta 2020

Eilen siirsin parvekkeelle liian pitkiksi kasvaneet tomaatintaimet ja muutaman chilin. Aurinko paistoi ja lämpöä oli yli 20°. Tänä aamuna ilma oli sakeanaan lunta, ulkolämpötila nollassa ja parvekkeella +8°. Olin sentään onnistunut virittämään lämpöpuhaltimen ajastimeen ja se jopa toimi, vaikka on vuosia vanha halpismalli - ja puolitehoilla.

Tuossa on TomatoEdenin jättitomaattimallistoa, pienemmät ovat muilla ikkunoilla. Nuo tuli idätettyä ilmeisesti pari viikkoa liian aikaisin, kun ulkona kasvattelen ilman kasvihuonetta. Mittaa on jo yli 80 cm ja maitopurkit eivät pysy enää tukematta pystyssä. Toissa päivänä olivat kaikki kaatuneet ja kookoskuitua oli pöydillä runsaasti. Vain yhdestä oli latva katkennut. Monta viikkoa vielä pitäisi noissa pärjätä ennen kuin ulos voi viedä ilman pelkoa pakkasista.

Useimmissa lajikkeissa on jo kukkia. Kuvasin vasemman laidan Russkaya Dushan tomaatiksi valtavan kokoisen kukan tähän talvisen päivän piristykseksi.

Kaljuksi yhdessä päivässä

torstai 9. huhtikuuta 2020

Indian PC-1 (C. annuum)

No, eihän se ihan kaljuksi, latvaan jäi muutamia lehtiä, mutta rungosta ne kellastuivat ja putosivat pois. Saattoi siinä kaksikin päivää mennä.

Taimilaatikko on minulla ollut jo vuosia olohuoneen ikkunan sivussa tuuletusikkunan kohdalla verhon takana niin, että valo ei häiritse huoneessa olijoita. Nyt oli olevinaan jotakin muuta puuhaa ja verhon taakse kurkistus unohtui pariksi päiväksi. Taimet olivat kuivuneet pahasti ja tämä isoin, Indian PC-1 veti kaikki alalehdet keltaisiksi. Ne putoilivat pois, kun nostin chilin kuvattavaksi. Muut näyttävät selvinneen paremmin.

Tiedostan kyllä ongelman. Pidän taimia aivan liian kauan pienissä taimiruukuissa kun isompia ruukkuja en saa mahtumaan valoisalle ikkunalle.  Parvekekautta jo odotellaan.

Luulisin, että tuosta vielä selvitään. Alalehtiä ei oikeastaan tarvita enää, kunhan yläosa säilyy vihreänä. Kukat ja myöhemmin chilit tulevat haarautumiskohtiin ja tämä haarautuu vasta latvasta. Nuppuja on jo näkyvissä.

Karjalanpaistiin makua tuoreesta rocotosta

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Taas jäi kuvat ottamatta. Vasta ruokailun jälkeen suussa tuntuvasta mukavasta mausta muistin, että tästäkin kokemuksesta voisi joku oppia jotakin, vaikkapa minä itse muutaman vuoden päästä, kun olen asian unohtanut. Onneksi chilipuska on edelleen ikkunalla ja sieltä jopa löytyi toinen kypsä, vähän nahistunut, joka muistuttaa päivän makukokemuksen aiheuttajaa.

Rocoto Peru (C. pubescens), taustalla Omnicolor (C. baccatum)

Yksi tuollainen (no, vähän isompi) punainen makupallero teki mainion vaikutuksen perinteiseen karjalanpaistiin. Useinkin pyhäaamuisin askartelemme karjalanpaistin uuniin muutamaksi tunniksi, koko aamupäivän ajaksi. Siitä leviää niin mukava tuoksu keittiöön. Laitamme runsaasti sipulia ja monta porkkanaa mukaan, niin, että uunivuoassa on lopulta puoliksi kasvisruokaa ja erittäin mureaa lihaa. Laakerinlehdistä ja pippureista tulee lisämakua, mutta usein tulee lisättyä chiliä rouheena. Nyt oli kuitenkin kypsää rocotoa tarjolla ja onhan se niin, että tuore chili on aivan eri asia kuin kuivattu. Makuaisti sen kertoo.

Rocoto Peru (tuo isoin chili) tuli siirrettyä parvekkeelta jo ennen pakkasia kypsyttelemään syyssatoaan sisään. Sen jälkeen tuo on jatkanut kukkimista  ja silloin tällöin jonnekin lehvistön sisään ilmestyy chilejä. Nytkin löytyi kaksi kypsää. Ylähyllyllä on talvella idätettyjä tämän kevään uusia rocotoja, joita jo vaivaa ripsiäinen. Mistähän niitäkin sikiää?
Valoa tuossa ei ole kuin kaksi loisteputkea ikkunan päällä. Sillä Peru on talven selvinnyt suorastaan kiitettävästi.


Padron ryppyilee edelleen

torstai 26. maaliskuuta 2020

Siitä on jo melkein kuukausi, kun kerroin Padronin ryppyisistä ylälehdistä. Kymmenen vuotta sitten paransin tuollaiset oireet puutarhakalkilla, vaan eipä tehonnut enää.

Tai tehosihan se hetkeksi. Aluksi ei pariin viikkoon tapahtunut mitään, chili ei myöskään kasvanut. Sitten se alkoi venyä mittaa ja muutama sileäkin lehti ilmestyi, mutta aika pian ne alkoivat taas ilmestyä ryppyisinä. Helpotus oli suunnilleen viikon mittainen. Ödeemaakin on lehdissä havaittavissa, vaikka en ole sitä lannoittanut kuin hyvin varovasti.

Voihan olla, että kalkkini oli huonoa, kaikissa ei ole magnesiumia yhtä paljon. Todennäköisempää kuitenkin on, että tämän chilin juuristossa on jotakin vialla. Istutan sen nyt isompaan ruukkuun uuteen kookoskuituun. Kuidun pH on kuitenkin matala, 5,8, joten ehkä se pitäisi kalkita heti tuoreeltaan.

Tuollaisia siellä kuitenkin on jo muutamia, joten ei hätää, kevät tulee.

Kevät etenee karanteenista huolimatta

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Pistivät meidät yli seitsenkymppiset karanteeniin. Kotona pitäisi pysyä. Vaikeuksia varmaan tulee lähikuukausina (ei tämä mene kuukaudessa ohi), kun pitäisi hankkia kasvatustarvikkeita kesäksi. Niillä ei ole kotiinkuljetusta, kuten ruokakaupoilla jo on. Nekin tosin ovat pahasti ruuhkaantuneet.

Omnicolor (C. baccatum)

Tuoretta chiliä on tulossa. Kuten pari viikkoa sitten kerroin, chilit ovat ryhtyneet kukkimaan ja siitähän seuraa jonkinmoinen satokausi, varhain keväällä kyllä pieni, kun kasvitkin ovat vielä pieniä.

Omnicoloreista toisen vaihdoin isompaan ruukkuun ja se lopetti kukinnan hetkeksi, mutta pienessä taimiruukussa kasvava jatkoi ja nyt siinä on kymmenkunta raakiletta ja kukinta jatkuu. Nuo kun onnistuisi kasvattamaan isommaksi, makua ruokaan olisi jo lähiviikkoina tulossa. Omnicolorit voi syödä myös ennen kypsymistä. Onhan minulla kuivattua chiliä, eivät mausteet lopu, mutta olen ihastunut nimenomaan tuoreen chilin makuun.

Vanhan kertausta: Istuta syvempään

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Tätä olen varmaan jankuttanut useasti tämän blogin nyt jo 12-vuotisessa historiassa, mutta uusia lukijoita pitää myös palvella, joten tässä viime päivien puuhailuani.

Aji Cristalin taimi on tuossa tasan kuukauden ikäinen. Monien baccatumien tapaan se kasvaa ripeästi korkeutta. Tässä tapauksessa olen tehnyt jonkun virheen sen aivan ensimmäisten päivien kasvatuksessa, sillä sirkkalehdet ovat poikkeuksellisen korkealla rungossa. Se tarkoittaa yleensä, että taimi ei ole saanut riittävästi valoa heti pinnalle ponnistettuaan. Vanhoista kuvista päätellen se on siirretty multaan heti ensimmäisen vaalean juuren ilmestyttyä lautalla. Se sai sitten kasvaa omaan tahtiin sieltä ylös.

Yleensä nykyisin siirrän taimet multaan vasta, kun ne ovat lautalla sirkkalehdillä ja silloin kätken osan venähtänyttä runkoa multaan. Tuo taimi alkoi olla jo niin hontelo, että se uhkasi kaatua, ellei saanut tukea naapuritaimista. Jotakin piti tehdä.

Taimi piti siis istuttaa syvempään. Vaihtoehto olisi ollut erilaiset tukikepit, mutta niiden kanssa pienessä ruukussa askartelu on onnenkauppaa. Taimiruukku on 9 cm leveä, seuraava koko minulla on 13 cm. Siinä on multatilaa moninkertaisesti, sillä syvyyttä on tuntuvasti enemmän kuin pienessä. Otin Cristalin taimiruukustaan kokonaisine juuripaakkuineen ja sijoitin sen melkein pohjalle tuohon isompaan ruukkuun ja sitten multaa ja kookoskuitua ruukku täyteen. Nyt sen sirkkalehdet ovat aivan mullan pinnassa ja kasvu on paljon, paljon tukevampaa.