Monopolit ujuttautuvat elämäämme

maanantai 20. tammikuuta 2020

Kaikki vain Googlen pussiin...


Olen viime aikoina taistellut sellaisen turhakkeen kuin virallisen henkilökortin ja sen nettisovelluksen kanssa. Ajatus oli aikanaan ihan hyvä, kun kansalle haluttiin tunnistautumisväline nettiasiointiin, mutta toteutus oli liian hidas ja tulos monimutkainen, eikä se edes aina toiminut. Pankkien tunnistuspalvelut ovat ajaneet tuon ohi.

Henkilökortti minulla on ollut vuosia, mutta syksyllä sain päähäni käyttää sitä myös verkossa kun poliisi, vero ja suomi.fi vaativat yhtenään tunnistautumista. Siihenhän tarvittiin kortinlukija ja sen ohjelmisto. Moneen kertaan kyselin neuvoja Väestörekisterikeskuksen (VRK) helpistä, mutta lopputulema oli, että se ei toimi minun tietokoneessani ainakaan Safari-selaimella, eikä Firefoxillakaan ilman useita korjausohjelmia.

Sitten kesken kokeilun tietokoneeseeni tuli  käyytöjärjestelmänpäivitys, eikä kortinlukuohjelmisto toiminut enää. VRK kertoi sivuillaan seuraavalla viikolla, että ohjelma tosiaan ei toimi uusimman käyttöjärjestelmän kanssa ja siitä on tulossa uusi versio joulukuulla. Miltä tuntuisi olla muutama kuukausi ilman mahdollisuutta tunnistautua netissä? Minulla onneksi oli pankkitunnukset kunnossa.

Joulukuun lopulla sitten uusi ohjelmaversio löytyi VRK:n sivuilta, se asentui koneeseeni, mutta ei vieläkään toiminut. Nyt osasin epäillä selainta. Ei toiminut Firefoxillakaan, mutta Chrome aukaisi tien netin tunnistautumiseen. Valtiollisen toimijan alihankkija Fujitsu joko ei osannut tai ei halunnut tehdä yleispätevää päivitystä, vaan suosi yhtä ainutta selainta. Googlea. En tiedä, johtuiko häpeästä, mutta Väestörekisterikeskus vaihtoi samaan aikaan nimensä  Digi- ja väestötietovirastoksi. Digiä se ei ainakaan hallitse, siitä minulla on kokemuksia.

Tapaus 2, blogien kommentointi

Jo viime keväästä lähtien minulla on ollut ongelmia blogien kommentoinnissa. Epäilin vakioselaimeni mainosten estoa, evästeiden rajoittamista ja vaikka mitä. Poistelin välimuisteja, muuttelin asetuksia, mutta kommentointi onnistui vain ajoittain Safarilla, eikä Firefoxillakaan luontevasti. Edes omaa blogiani en pystynyt kommentoimaan. Niinpä muille vastailu vain jäi. Se on sääli, sillä blogit voisivat olla ajatustenvaihtopaikkoja. Lopulta kokeilin myös Chromella,kun sen tulin koneelleni ladanneeksi tuon henkilökortin tarpeisiin. Sehän toimi. Niinpä tietysti, kun kyseessä on saman firman tuote kuin tämä Blogger, jolla blogiani pidän. Tuo haiskahtaa pahasti kilpailun rajoittamiselta.

Itsehän minä olen blogialustani valinnut, kun se oli helppo ja ilmainen. Nyt tekisin toisin, mutta vuosikymmenen työ olisi sääli jättää ja aloittaa alusta.

Kun monopoli on riittävän iso; hakukone, selain, kännykän käyttöjärjestelmä, blogit, kuvapalvelut, pilvipalvelut jne jne. voimme olla tilanteessa, että jossakin maassa valitaan Googlen mieleinen parlamentti ja Googlen presidentti. Hakutuloksiahan se ohjailee jo nyt ja rahan voimalla saa näkyvyyttä.

Pelastin Padronin parvekkeelta

lauantai 11. tammikuuta 2020

Joulunpyhinä keräsin parvekkeella palelevasta Pimiento de Padronista (C. annuum) kypsiä punaisia chilejä ja lisäsin kinkkukastikkeeseen. Niistä tuli niin hieno väri ja maku, että en raaskinut jättää Padronia parvekkeelle odottamaan pakkasia, vaan nostin sen pitkät oksat saksittuna eteisen pohjoisikkunalle. Sillä on vain 9W pieni ledvalo itse kahvipaketista tehdyssä varjostimessa. Isot ledspotit tuntuivat liian kirkkailta, kun ne joutuivat turhan lähelle chilin latvoja.

Eihän se kovin hyvin voi. Kosteista jääkaappilämpötiloista kuivaan huoneilmaan siirto ei suju ongelmitta. Lehtiä putoilee, niistä monet käpertyvät ja Ödeemaa esiintyy. Sitä näkyy esimerkiksi tuon kypsän viereisessä lehdessä, missä alapinta on valkeiden kiteiden peitossa. Lehdet ilmeisesti ovat jo menneet "syysmoodiin", eivätkä pysty yhteyttämään lämminneistä juurista tulevia kasvunesteitä.










Eipä kasvin latvakaan ole kestänyt rajua kasvuolosuhteiden muutosta, vaan lehdet rypistyvät ilmeisesti liian kuivan ilman vaikutuksesta, mutta kukkanuppuja sieltä vain ilmestyy. Toivoa on.


Miljuuna rikki - unohtui juhlia

torstai 9. tammikuuta 2020

En ole oikein juhlijatyyppiä. Nimipäivää minulla ei ole ja syntymäpäivätkin vietetään yleensä hiljaisuudessa. Blogi täytti syksyllä 10 vuotta, mutta sekin ehti livahtaa ohi juhlimatta. Blogin alalaidassa on ollut kävijälaskuri ja nyt siellä oli muutama päivä sitten tällainen lukema:


Sopivasti siinä on vuosiluvun verran yli miljoonan.

Enpä ole kovin vakavasti suhtautunut tähän Googlen laskuriin. Blogger aloitti sen käytön vasta puoli vuotta blogini aloituksen jälkeen, joten mikään absoluuttinen totuus tuo ei ole. Onko se paljon vai vähän? Hyvin vähän, jos verrataan joihinkin somen suosikkipalstoihin, mutta varsin pientä ryhmää kiinnostavalle chiliblogille se lienee iso.





Asensin blogiini myös StatCounterin laskurit jonkin verran aloituksen jälkeen, koska niistä saa tarkemmin selvää lukijakunnan kehityksestä. Niissä on rajauksena, että samaa käyttäjää ei lasketa uudestaan muutamaan tuntiin, jotta saataisiin selville paljonko eri käyttäjiä vierailee päivittäin blogissa. Tuosta johtuen lukemat ovat vähän Bloggeria pienemmät Tuosta näkee kuitenkin selvästi, että blogin huippuhetket ovat olleet 2010-14. Sen jälkeen on ollut tasaista laskua.

Miksi? Selkein syy lienee oma aktiivisuuteni. Noina vuosina julkaisin 100-150 kirjoitusta vuodessa, sen jälkeen julkaisujen määrä on pudonnut viidenkymmenen kieppeille. Koko chilinkasvatusyhteisössä on kyllä myös tapahtunut muutoksia, keskustelufoorumit hiljenevät, blogeja suljetaan ja suuret chilifestaritkin ovat loppuneet. Ehkäpä homma jo osataan, eikä neuvoja tarvita niin paljoa?

1.1.2020

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Hienoja päiväyksiä. Vuosi ja vuosikymmen vaihtuivat.

Kaikki lautalle itämään laittamani chilit ovat itäneet ja valitut yksilöt niistä ovat kookoskuidun sekaisessa mullassa pikku ruukuissa. Tässä Pico Mucho (C. pubescens) ojentelee sirkkalehtiään, joiden välistä jo pilkistää uutta kasvua. Vuosi ja kasvukausi 2020 on aloitettu!

Maukasta joulua!

maanantai 23. joulukuuta 2019

Jääkaappilämpötilassakin chilit kasvavat. Parvekkeella on ollut paitsi pimeää, myös viileää. Öisin olen lämpöpuhaltimella pitänyt pakkaset loitolla, mutta päivätkin ovat kylmiä, muutama aste plussan puolella. Chinenset roikuttavat lehtiään kylmässä mullassa, annuumit, baccatumit ja rocotot näyttävät viihtyvän.


Jouluvaloja asennellessani löysin Pimiento de Padronin (C. annuum) lehvistön kätköistä raakileen, joka oli kypsymässä. Tässä ilmastossa.


Parvekkeella vihertää edelleen mukavasti, pakkasia odotellaan tämän kasvukauden lopettamiseksi. Jäätyneet kasvit on helpompi kerätä kompostiin kuin veteläoksaiset vihreät.
Hyvää Joulua, satoi tai paistoi.

Siinä on itua

sunnuntai 22. joulukuuta 2019


Rocoton taimet siinä vapautuvat siemenen kuoristaan. Vihreitä ituja nousee idätyslautalta jouluksi runsain mitoin.

Idätyksestä kelluvalla lautalla on täällä ollut vuosien mittaan paljonkin juttua, mutta jos jostakin syystä et vielä systeemiä tunne, siitä löytyy selostus esimerkiksi täältä.

Chilit kukkivat marraskuussa

lauantai 2. marraskuuta 2019


Parvekkeen lämpömittari oli jäänyt nollaamatta muutaman viikon ja tässä on lokakuun lopun minimilämmöt. Ulkona on käynyt -6:ssa, parvekelasien sisällä lämpöpuhaltimen avulla säilyi +5°. Tuo on mahdollista vain, jos kylmää on ollut hyvin lyhyen ajan. Usein sitä on vain tunti aamuvarhaisella ja sen lasit pitävät ulkona. No, ei viisi astettakaan paljon ole chilien kasvatukseen.

Kaikesta huolimatta ne vihertävät, tekevät satoa ja kukkivat.

Rocoto M2 (C.pubescens)

Rocoto Peru (C. pubescens)

Amppelirocotot kukkivat täyttä päätä. Peru tosin ei kylmässä aukaise kukkiaan kovin leveäksi, mutta raakileita vain niistäkin on tulossa. Se on tänä vuonna poikkeuksellisen satoisa.

Pimiento de Padron (C.annuum)

Annuumitkin kukkivat. Padronissa on täysi tohina päällä.


Padronissa myös on kypsiä ja runsaasti raakileita, nuokin jo syöntikokoisia.

Peruvian White Habanero (C. chinense)

Chinensetkin kestävät kylmää. Kun Peruvian Whiten oksia nostelee, sieltä alta löytyy kukkia, raakileita ja kypsiä.


Annuum Pusa Jwalasta en löytänyt kukkia, mutta vihreitä chilejä minä siitä etsinkin, kun sellaista kaivattiin intialaiseen reseptiin. 
Baccatumeista en löytänyt kukkia. Ehkä ne ovat jo luopuneet satotoiveista. Eihän tämä ihan tropiikkia vastaa.


Varsinainen yllätys oli, että minitomaatti Tumbling Tom Yellow on aloittanut kukinnan uudelleen. Se lopetti satokautensa syyskuun kylmiin ja synkkiin päiviin, mutta nyt uusia kukkia on ilmestynyt eri puolille kasvia. Tämä pitää pelastaa sisään lämpimään.

Parvekkeella ei vielä palella

torstai 24. lokakuuta 2019

Ensi viikolla menevät päivälämmötkin pakkasen puolelle, mutta vielä ei näy ongelmia parvekeviljelyssä lasien suojassa.

Rocoto Peru (C. pubescens)

Mennyt kesä oli otollinen tällekin rocotolle. Ensimmäisenä kautenaan meidän parvekkeella 2009 se ei edes kukkinut, mutta suostui myöhemmin satoamaan talvella. Nytkin se on hitaan sorttinen, ensimmäiset kypsät saatiin vasta syyskuussa, mutta kauniita ja herkullisia ovat edelleen.

Keväällä Rocoto Peru jäi kasvamaan vain 25 cm leveään amppeliruukkuun kookoskuituun (yleensä käytän 30 cm leveitä isoille kasveille), mutta onhan se tuossakin viihtynyt. Tarkoitus olikin vain uudistaa siementä vuosikymmenen vanhoista vähän tuoreempiin, kun tätä ei enää löytynyt tuttujen siemenkauppojen valikoimista. Se on kavatellut yli metrin versoja joka suuntaan ja vielä kylmilläkin keleillä siinä on kukkia, raakileita ja muutama kypsäkin. Tekisi mieli siirtää se sisätiloihin, mutta valoisat, lämpimät ikkunapaikat ovat kortilla.

Ruskan väriä kuivuriin

tiistai 15. lokakuuta 2019

Lokakuun puolivälissä ruska on ulkona parhaimmillaan, mutta sisällä parvekkeella vallitsee vielä kesä, täysi vihreys ja kypsyviä chilejä runsain mitoin.

Jamy (C. baccatum) hehkuu sekin ruskan väreissä. Näitä on kypsynyt runsain mitoin pitkin kesää ja nytkin keräsin kuivuriin tuollaisen kasan. Halkaisin ne tietysti ennen ritilöille levittämistä.

Parvekkeen chilit vihertävät edelleen täyttä päätä. Jamy on nurkassa valkoisessa ruukussa.

Öisin olen pitänyt lämpöpuhallinta puoliteholla (1000W) tarvittaessa käynnistymässä, jos lämpötila laskee alle 10°. Päivisin on joskus ollut vielä kylmempää, jääkaappilämpötiloja, mutta vihreä kasvusto kestää sen ja kypsät chilit säilyvät viikkokausia hyvin. Ei ole kiirettä säilöntään.

Kesän loppupäätelmien aika alkaisi olla ja hyvin on mennyt, tavallista paremmin. Ehkä kerron myöhemmin tarkemmin, mutta sen voin jo nyt mainita, että lannoitteen vaihto keväällä taisi olla hyvä ratkaisu. Olen vuosikaudet kehunut Puutarhan Kesää, mutta nyt Biolanin (tai Tarhurin) kastelulannoite hoiti homman hienosti, ehkä paremminkin. Vertailevaa tutkimusta en tehnyt, kun vanhaa lannoitettani ei kaupassa silloin ollut, mutta uusi on kasvattanut chilit kattoon asti ja satoa on saatu kaikista, monista tavallista runsaammin. Näitä uskallan nyt suositella.

Kaikki eivät ehtineet kypsyä ennen pakkasia

tiistai 1. lokakuuta 2019

Elokuun lopulla kerroin tarkemmin tomaattiaidastani, joten katso sieltä lajikekuvaukset, jos kiinnostaa. Toista kuukautta on syöty yllin kyllin noita paksulihaisia maksitomaatteja ja hyviä ovat olleet kaikki. Paksuina viipaleina voileivän päällä niitä on mennyt eniten, mutta myös kaikenlaiseen ruoanlaittoon, jopa perunamuusin korvikkeeksi.

Aidassa on edelleen runsaasti raakoja ja kypsymässä olevia, mutta eiväthän ne näillä päivälämmöillä enää kypsy kuin hyvin hitaasti. Vasemmassa laidassa pilkistää pähkinäpensaan oksa. Pensaassa vierailee usein pikkuinen oravanpoika, joka löytää sieltä pikkuisia pähkinöitä. Nekään eivät vielä ole täysikokoisia tai kypsiä, mutta maistuvat oravalle kuten kirsikatkin takana näkyvästä kirsikkapuusta. Tomaatit se on jättänyt rauhaan, eikä muitakaan tuholaisia ole esiintynyt tänä vuonna.

Tämä Russkaya Dushan latvassa killuva tomaatti jäi kesän suurimmaksi, kuusisataagrammaiseksi. Otin sen sisään kypsymään. En muuten tukenut noita jättitomaatteja mitenkään, vaan ne kestivät omissa oksissaan oman painonsa. Rungot toki on tuettu ja sidottu hyvin, muuten ne kaatuisivat jo alkukesällä.

Siinä on muutamia sisään kypsymään poimittuja. Keskellä ns. normaalikokoisia punaisia tomaatteja Sibiria pensastomaatista ja keltainen Golden Sunrise. Niidenkin satokausi on jatkunut näin pitkälle. Takana näkyy halkeillut Roza Vetrov. Se tuntuu olevan erikoisen arka kosteille keleille. Ne menivät heti uuniin ruoan lisukkeeksi.

Sellaisen havainnon tein, että keinotekoisesti kypsytetyt, siis raakana poimitut tulevat sisältä paljon nestemäisemmiksi kuin ulkona kypsyneet. Aikaisemmin tuollainen parivaljakko kuin tuossa oikeassa alakulmassa repesi vahingossa ja kypsyttelin sen sisätiloissa. Vihreästäkin tuli punainen, mutta rakenne muistutti nyt kaupan tomaatteja, siemenet olivat nestemäisen hyytelön ympäröimiä ja valuivat helposti pöydälle. Maku oli happamampi kuin suoraan "puusta" kypsänä poimituissa. En edelleenkään osta tomaatteja marketeista. Eivät vain maistu.

Lisäys viikkoa myöhemmin:
Tänään söimme viimeiset kypsyneet tuosta erästä. Vain täysvihreä ei ole punastunut vielä. Jättikokoinen kypsyi kauniin punaiseksi ja söimme sen maukkaina. paksuina viipaleina aamiaisleivän päällä. Kävin vielä keräämässä muutaman kilon vihreitä komeroon paperipussiin kypsymään. Kasvien lehdet olivat jo pakkasen puremat, roikkuivat velttoina, mutta ehkä kylmä ei ole pilannut hedelmiä. Pitkään on ulkotomaattien kausi tänä vuonna jatkunut.

Parvekkeella pakkasyön jälkeen

perjantai 20. syyskuuta 2019

Parvekkeella vihertää edelleen, vaikka yöllä oli muutama aste pakkasta Tampereen virallisella mittauspisteellä, meillä oli ulkona nollassa ja parvekkeella +3°. Unohdin virittää lämpöpuhaltimen, jos se edes toimii, kun ei ole kevättalven jälkeen käytetty. Tuossa on eteläpuoli parvekkeesta. Aji Panca aivan keskellä roikuttaa vähän lehtiään, kun aurinko lämmitti niitä ja juuret ovat kylmässä mullassa. Muuten ei näy mitään reaktioita kylmyyteen. Laitan sen lämmittimen kuitenkin ensi yöksi varalle, jos vaikka tulee vielä kylmempää.

Sadon suhteen kaikki on hyvin, chilit kypsyvät joka puolella, pulaa ei ole mausteista. Käytän niitä mieluummin tuoreena kuin säilykkeinä. Kuivurin laitan lämpiämään lähipäivinä, se on kätevä tapa säilöä chilejä ja samalla saa siemeniä talteen kuivina.

Aji Cachucha (C. chinense) on tänä vuonna huomattavasti satoisampi kuin seitsemän vuotta sitten, jolloin käytin sitä vodkan ja rommin maustamiseen varsin makoisin tuloksin.

9.9.-19 Peruvian Orange 9+

maanantai 9. syyskuuta 2019

Yhdeksikköjen päivä.
Kesäkuussa huolestuin, kun kymmenen vuotta vanhoista siemenistä kasvanut Peruvian Orange (C. chinense) teki kovin pieniä ja punaisia hedelmiä. Nyt tilanne on korjaantunut, kun lämpöä on ollut enemmän kukinta-aikaan.

Tuossa näkyy kylmän kauden hedelmä, puolukan kokoinen punainen chili ja lämpimämmässä alkuun lähteneitä. Kokoa on tullut lisää ja kypsän värityskin on jo lähempänä oranssia. Tärkein juttu, eli maku on entinen, omaperäinen perulainen. Iti sieltä kuitenkin oikea lajike, vaikka hetken jo epäilin.

Perusta lisämakua kebabiin

lauantai 31. elokuuta 2019

Lauantaina laiskotti ja ruuanlaitosta selvisimme tilauksella kebab-pizzeriaan.

Tesomasta löytyy kaksikin erinomaista kebab-paikkaa. Toisesta tilasimme kermaperunoilla annokset, jotka olivat kyllä maukkaita ja runsaita. Chiliin tottunut perhe kuitenkin vaati lisäpotkua ja sitähän löytyy tuoreena parvekkeelta. Lähes arpomalla valitsimme lajikkeen ja se osui hyvin kohdalle.

Pikkuiset Peruvian White Habanerot (C. chinense) maustoivat varsin mukavalla tavalla lihan ihan pienelläkin annostuksella. Hienoksi silputtuna sitä oli helppo levittää annoksiin. Tässä on maku, jota jää kaipaamaan.

Lisää Padronia, se maistuu meille

torstai 29. elokuuta 2019

Ihan vain itselle muistutukseksi, että Padronia pitäisi kasvattaa useampi kasvi, muuten ei riitä syötävää kovinkaan usein.

Pimiento de Padron (C. annuum), punaiset menossa paistinpannuun

Padroneita on tänä vuonna vain yksi parvekkeella ja se on aivan liian vähän. Kannattaisi laittaa ulos muutama lisää. Eilen poimin kolme kypsää, paistoimme ne oliiviöljyssä ja myllystä karkeaa merisuolaa pintaan. Olipa taas hyvää. Yllättäen kolmesta kaksi oli selvästi tulista, oikeata chiliä, yksi muuten vain maukas ja tuoksuva.

Noitahan käytetään yleensä vihreänä. Nyt jäi kypsien kuva ottamatta, kun ne syötiin heti. Jos vain löydätte marketista kotimaista Padronia, kannattaa kokeilla. Hollantilais-espanjalaisethan totesimme roskaksi jokin aika sitten.

Terassilla on tomaattiaita tänä vuonna

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Chilit kasvavat ja kypsyvät hyvään tahtiin, mutta niistä on niin paljon juttua edellisinä vuosina, että kerronpa nyt vaihteeksi jättitomaateista. Chilien lannoitus kannattaa jo lopettaa tai siirtyä syyslannoitteeseen ja leikellä kukkia ja pieniä raakileita kantavat oksien päät pois, jotta sato kypsyy nopeammin. Syksy on varmuudella tulossa tänäkin vuonna.

Blogiani pidempään seuranneet saattavat muistaa, että minulla on ollut terassia rajaamassa chiliaita monenakin vuonna, toisinaan paremmin, toisinaan huonommin tuloksin. Nyt ei toukokuussa sattunut olemaan isoja chilintaimia ylimääräisenä, mutta tomaatintaimia oli aivan liikaa. Päätin tehdä niistä aidan. Aidan takana on yli metrin pudotus, joten se on turvallisuustekijäkin oleskeluterassille.

Aamuaurinko paistaa takaa, mutta ehkä kuvaa isommaksi klikkaamalla saat jonkinlaisen käsityksen aidasta. Kaikki siemenet olivat TomatoEdenin valikoimasta ja venäläistä alkuperää. Vasemmalla on Roza Vetrov, jossa kyllä on hyvä sato kehittymässä, mutta aikainen se ei ole, vaikka siemenkauppias sen niin on määritellyt. Toisena on Russkaya Dusha, josta tänään poimin toisen kypsän. Korkein (menee yli kuvan) on Chernomorskiy Gigant, josta on jo syöty muutama kypsä. Oikeassa laidassa on Siberian, jonka piti olla hyvin aikainen, mutta kaikki ovat vielä raakoja. Paljon niitä kyllä on pieneksi pensastomaatiksi.

Aita on siis täysin avomaalla ja puiden varjossa suurimman osan päivää. Seinää vasten tomaatit kypsyvät huomattavasti nopeammin ja niitä on syöty heinäkuun lopulta lähtien. Tukeminen pitää tehdä paremmin, jos ideaa aikoo toistaa. Pensaikosta leikellyt tuoreet, ohuet vaahterantaimet eivät jaksaneet pitää satoa kantavia tomaatteja pystyssä, vaan kaikki alkoivat kaatua etelään päin.


Piti laittaa toinenkin kuva tästä Russkayasta, kun latva tuli rajattua aitakuvasta pois. Tuolla ylhäällä nimittäin keikkuu vieläkin isompi kuin tämä tänään kypsynyt. Kasvit ovat reilusti yli kaksimetrisiä, vaikka latvat jo leikkelin poikki.

Oikealla näkyvä Chernomorskiy Gigant oli siis tänä vuonna nopein näistä venäläisistä jäteistä. Pari 300-grammaista on jo syöty ja kypsymässä on lisää. Sitä en viime vuonna kasvattanutkaan.

Tuommoinen puolikiloinen mollukka sieltä tänään kypsyi.

Ukkosmyrsky pyyhkäisi yli

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Eilen kävi näin:
Parvekkeen lasit olivat hiukan auki, kun äkillinen tuulenpuuska pyyhkäisi sisään ja vei mennessään kaksi chiliä. Onneksi siinä oli pöytiä alla, että eivät ihan päälleen lattialle pudonneet. Ruukut olivat kyllä rautalankalenkillä seinään sidottuja, mutta keväällä langat jäivät kiristämättä. Niissä oli viime kesänä isommat ruukut.

Chinenset Peruvian White Habanero ja Cachucha siinä makaavat. Molemmista katkeili useita isoja oksia, joissa oli runsaasti raakileita ja kypsiäkin. Nostaessani kasveja pystyyn leikkelin samalla pisimpiä oksia lyhyemmiksi. Syksy on taas tulossa ja kukkivat tai pieniä raakileita kantavat oksat eivät enää ehdi kypsyä.

Tuosta muuten näkee, että Biolan kastelulannos on hoitanut chilejä hyvin. Kasvu on tuuheata ja satoa runsaasti.

Tuollaisia käsivarren mittaisia oksia katkeili ja sain kerätä sylyksellisen vihreää massaa kompostiin. Peruvian Whiten oksilta keräsin kypsät pois ja olivat muuten hyvä mauste munakokkeliin. Siinä on omaperäinen maku.

Kaikki pystyssä taas, hiukan karsittuna, mutta hyväkuntoisina. Tuuheaa on eteläikkunalla.

Avomaankurkkua Himalajan rinteiltä

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Myönnän heti, että tämä tuli meille vahingossa. Tomaatinsiemeniä puolalaisesta nettikaupasta tilatessani havaitsin myös avomaankurkun siemeniä ja tilasin yhden pussin täysin tietämättä mitä tilasin. Keväällä idätin niitä kuin normaaleja kurkkuja. Vasta kesällä aloin ihmetellä kasvia ja löytyihän tuubista vaikka kuinka videoita hakusanalla Sikkim cucumber.

Kurkku Sikkim (Cucumis sativus var. sikkimensis)

Kurkku kasvoi aika möhkäleeksi, yli 20 cm pitkäksi ja paksuuttakin löytyy, sitten väri alkoi kellastua. Silloin piti tutkia nettiä ja havaitsin, että tämä kypsyy punaruskeaksi ja pintaan tulee vaaleita kuvioita. Keskenkasvuisena tuo on aivan tavallisen avomaankurkun näköinen, tosin aika piikkinen. Annan tuon nyt kypsyä rauhassa, katsotaan mitä siitä tulee. Jos väri tuosta oleellisesti muuttuu, lisään tähän perään kuvan siitäkin. Voi tosin olla, että vuoristossa on paljon runsaammin UV-säteilyä ja se vaikuttaa väritykseen.

Nettijutut olivat kyllä aika outoja. Tämä on perinnelajike Sikkimistä, Himalajan rinteiltä, missä länsimaiset kävijät ihmettelivät sitä jo 1840-luvulla. Joissakin jutuissa mainittiin siihen muodostuvan kovan puumaisen kuoren, jonka alla kurkku säilyisi kuukausia. Jotkut vertasivat sitä meloniin. Maku sai kuitenkin kaikilta kiitosta.

Sikkimin kurkku kasvaa meillä kasvusäkissä, mikä osoittautuikin mainioksi kasvupaikaksi kahdelle kurkulle ja yhdelle tomaatille meidän kuivassa hiekkarinteessämme. Edellisinä vuosina tuolla kasvupaikalla kasvit ovat lähinnä kituneet kuivuudessa ja ravinteiden puutteessa, kun runsaasti kaadettu kasteluvesi on valunut istutuskuopan mullasta ympäröivään kuivaan hiekkaan. Mikään vesimäärä ei tuntunut riittävän kurkuille tai kurpitsoille. Säkki pidättelee kosteutta ja ilmeisesti se riittää kolmelle kasville. Lisäsin kyllä isolla kouralla kanankakkaa multasäkin sivuihin ja pohjapuolelle tein reikiä. Typpeä taisi olla liikaakin, sillä kurkkuja alkoi muodostua kovin myöhään. Komeita vihreitä lehtiä ja isoja kukkia kyllä riitti, mutta pölytys ei näyttänyt onnistuvan alkukesällä.

Tällä kurkulla on Sikkimissä omat festivaalinsa. Juuri ennen vappua on kurkun ja kurpitsan kylvöjuhlat ja elokuussa sadonkorjuufestivaali. Suunnilleen samassa tahdissa mennään täälläkin, tosin kylvön tein sisätiloihin ja siirsin taimet ulos vasta kesäkuussa. Ehkä Sikkimissä ei ole yöpakkasia toukokuussa. En tiedä, miten korkealla sitä kasvatetaan, sillä Sikkimissähän on lumihuippuisia vuoria ja jyrkkiä rinteitä ja vehreitä laaksoja riittämiin.

Jamy vihdoin kypsää

torstai 8. elokuuta 2019

Jamy (C. baccatum)

Moneen vuoteen en olekaan kasvatellut tätä mainiota chiliä ja nyt  laitoin ne itämään tavallista myöhemmin, vasta helmikuun lopulla. Viisi kuukautta meni ensimmäiseen kypsään ja pääsato valmistuu vasta puolen vuoden ikäiseen pensaaseen. Komea kasvi se on, yltää jo hyvin kattoon, vaikka olen leikellytkin pisimpiä haaroja.

Chilien leveä, lommoinen muoto yllätti minut, olinko taas löytänyt väärää siementä vanhoista varastoistani? 2011 ne olivat suippoja ja sileitä ja niitä oli tiheämmässä. Sato oli niin komea, että otin sen Facebook-sivuni otsikkokuvaksi ja siellä se on pysynyt.

Joku lannoitukseen tai lämpötilaan liittyvä juttu se varmaankin on, sillä seuraavilla oksilla ylöspäin on jo tutun näköisiä raakoja, perinteisen mallisia Jamyja. Maku on edelleen hyvä ja näitä voi pilkkoa muutaman ruokaan hautumaan, eivät siis ole äkkitulisia.

Samaa lannoitetta eri purkeissa

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Kuin kaksi marjaa?

Näenhän minä, että ne ovat eri värisiä, mutta sisältö on aivan sama.

Kävin HongKongissa hakemassa tomaattilannoitetta ja huomasin, että keväällä kehumaani Biolan kastelulannoitetta ei enää ollut (saa sitä muista kaupoista, tarkistin myöhemmin). Ostin siis ihan kokeeksi Tarhurin kastelulannoitetta, vaikka Biolania on vielä puoli purkkia. Se on muuten osoittautunut aivan erinomaiseksi chililannoitteeksi, hyvinkin korvaa tai päihittää Puutarhan Kesän.

Vasta kotona aloin tutkailla purkkia tarkemmin. Ilmoitetut lannoitepitoisuudet olivat täsmälleen samat kuin Biolanin purkissa, jopa prosentin sadasosia myöten. Lukihan siellä alareunassa: valmistaja Biolan, ainekset peräisin Hollannista. Tarhuri on HongKongin tavaramerkki, jolla nyt siis myydään Biolanin tuotteita. Uskoisin tuolla kasvavan.

Tarhurin tomaattilannoitteessa on hiukan vähemmän typpeä ja enemmän kaliumia ja fosforia, NPK 12-5-30, kun arvot kastelulannoitteella ovat 15-2-25. Sen kerrotaan sopivan muillekin hedelmää tuottaville kasveille, saattaisi siis olla hyväksi chileillekin tähän aikaan vuodesta, jos vihreää kasvua ei enää kaivata lisää.

Annuumia (Pusa Jwalaa) kesäruokaan

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Pusa Jwala (C. annuum)

Viime viikkoina meillä on maustettu ruoka lähes päivittäin vihreällä ja punaisella annuum-chilillä. Ja hyvältä on maistunut. Intialainen Pusa Jwala on osoittautunut varsin satoisaksi jopa kolmen litran ruukussa. Tuossa nyt ei sattunut montaa kerralla kuvaan, mutta vihreitä siellä roikkuu monta samalla oksalla. Ne vain eivät erotu kuvassa muusta vihreydestä.


Pusa Jwala on melko ohut, joskus kippurainenkin, noin 8-12 senttinen chili.


Käytämme niitä usein renkaiksi leikattuna. Siemeniä ei juuri viitsi noin ohuista alkaa poistamaan, nehän ovat syötäviä. Poltetta on aika mukavasti, se tuntuu chililtä. Maku on joissakin oloissa karvas, mutta jos siitä pitää tai edes sietää, se menettelee. Kaikenlaista ruokaa tällä on nyt maustettu, enimmäkseen vihreillä, mutta ei punaisessakaan vikaa ole. Kermaiseen lohikeittoon se ei mielestämme sopinut, hienot muut maut jäivät vähän sivuun. Liha- ja kasvisruokiin sekä tietysti kaikenlaiseen itämaiseen kokkaukseen tuo on omiaan. Parikin tuollaista neljän hengen annokseen tuo jo makua.

Olemme pitäneet Pusaa pöytämausteena leikkuulaudalla valmiiksi paloiteltuna, mistä sitä on helppo lisätä lautaselle. Se ei aivan helposti leviä ruokaan tasaisesti, vaan sinne jää "sattumia". Asiaa helpottaa, jos nuo renkaat leikkaa vielä muutamaan kertaan pituussuuntaan pienemmiksi paloiksi. Tämä annuum tarvitsee pienen kypsennyksen, että sen maku leviää. Kastikkeissa haudutettuna se maustaa myös kastikkeessa olevat ruokapalat, mutta esimerkiksi uunimunakkaassa maku jäi vain chilirenkaiden ympäristöön, mikä sekin oli ihan miellyttävä kokemus.